Vihkoon vietyä XCV

31.12.1970: Vuoden viimeinen päivä Jurmossa oli karu. Pakkanen oli jo aamulla yhdeksässä asteessa ja kiristyi päivän mittaan yhteentoista asteeseen. Tuuli oli aamulla jo pohjoisessa, viisi boforia yltyi sekin päivän mittaan kuuteen. Iltapäivällä alkoi vielä reipas lumisade joka pudotti näkymät alle pariin kilometriin. Retkeillä jaksettiin aamuyhdeksästä vähän yli kello yhden. Ei kannattanut jäädyttää itseään kun merellekään ei enää kunnolla nähnyt. Päivän lajimäärä jäi tuulen ja sateen takia kymmeneen, niistä mainittavimpia olivat noin 20 teertä ja pitkään aikaan ainoa kalalokki.

Asemalle ryöpsähti iso joukko nuoria turkulaisia lintuharrastajia uuden vuoden viettoon, joukosta nyt muistan ainakin ensitapaamisen Kirjosen Jorman kanssa ja olihan siinä muitakin niin että aseman lattia oli täpötäynnä sammuneita kunhan uudenvuoden juhlinta joskus seuraavan aamun koittaessa saatiin loppumaan. Ne juhlat olivatkin aikamoiset rymyryyppäjäiset joten kai se on ihan armeliasta etten muista osallistujien nimiä enkä kehtaa kertoilla kaikesta törttöilystä mitä juopottelu noviiseille teetti, miehän ainoana absolutistina teenjuojana muistan kaiken, kuka poltti makuupussinsa kaminan kyljessä, kuka kusi aseman nurkkaan, kuka taas makuupussiinsa, kuka riehui hengenvaarallisesti puolimetrisen leukun kanssa jne jne, todelliset poikabileet. Myönnän että ehdotin asemanhoitajalle saarelta Turkuun palattuani parille tyypille elinikäistä porttikieltoa asemalle...

Kyseinen vuosi 1970 taisi olla myös Luonnonsuojeluvuosi. Kovasti teema oli silloin esillä mutta pettymys oli tuolloin se tunne joka siitä jäi. Uudenvuodenlupauksenani olen merkinnyt havaintokirjaani että pinnankeruun on loputtava. Siitä eteenpäin en laskenutkaan pitkään aikaan mitään vuosi- tai elislistoja, päivittäisten retkien lajimäärän olen kyllä kirjannut muistiin vielä vuodenvaihteenkin jälkeen, merkinnät niistä loppuivat 5.1.1971 kun retkeilin taas Turussa ja Salossa.

***

Vihkoon vietyä XCIV

( kuikkako se siinä... )

30.12.1970: Sää jatkui edelleen samanlaisena kuin parina edellisenäkin päivänä, pikkupakkasta, täyspilvistä ja ajoittain lumisadetta.Tuuli oli ehtinyt kääntyä jo lounaaseen mutta oli edelleen heikonlaista. Retkeilyintoa riitti varttia vaille yhdeksästä puoli neljään eli koko valoisan ajan.

Eilisen välipäivän jälkeen palattiin taas lähelle edellispäivän lukemia, lieneekö syynä se että tänään sateet jäivät lyhyemmiksi kuin niiden väliset tauot. Määrittämätön kuikkalintu, talvipukuiseksi kuikaksi epäilty, löytyi uimasta tällä kertaa saaren pohjoispuolelta. Tehokas tarkkailu ja tuulen pysyminen heikkona paljasti yhteensä kaksitoista riskilää eri puolilta saaren vesiä. Teeriä näkyi peräti 22 lintua. Itäriutan kärjestä Sandenin saarta kiikaroidessa löytyi sieltä mustarastaskoiras. Sillä saarella kasvoi jotakin matalaa ja tiheää eksoottisen näköistä puustoa jonka onnistuimme joskus vuosia myöhemmin siellä käydessämme määrittämään vuorimänniköksi.

Pääsaarellakin oli taas pikkulintuja, pulmunen avomaalla, peippo leppälehdossa tutumpien metsä- ja pihalintujen viherpeippojen ja vihervarpusten sekä talitiaisten lisänä. Männikössä riitti syötävää edelleen kahdelle käpytikalle. Päivän lajimäärä nousi kuuteentoista. Merisirrit olivat jälleen kokonaan kadonneet eikä esimerkiksi yhtään koskeloakaan näkynyt. Alli oli päivän runsaslukuisin lintu neljälläkymmenellä määritetyllä ja parillakymmenellä todennäköisellä yksilöllä.

***

Vihkoon vietyä XCIII

( tuon oikeanpuoleisen rakennuksen oikeanpuoleinen pääty oli silloinen asema )

29.12.1970: Jurmon retki jatkui, päivätkin alkoivat jo havaittavasti pidentyä. Tosin suuren osan päivästä pilasi tällä kertaa lumisade, tauot olivat lyhyitä ja sadekuurot pitkiä. Pakkasta oli kolmisen astetta, tuuli idästä kolme, neljä boforia. Näkyvyys oli vaihtelevaa, sateettomina hetkinä saattoi nähdä Utöseen asti. Ulkoilua sade ei estänyt, maastossa oltiin puoli kymmenestä puoli viiteen.

Linnut eivät olleet niin helppoja kuin eilen. Kautta linjan lajien yksilömäärät jäivät hieman pienemmiksi, monet jäivät kokonaan näkemättä ja eiliseen verrattuna ainoa uusi laji oli punatulkku. Tosin talitiaisia merkittiin kaavakkeelle neljätoista eilisen kolmentoista sijaan, mutta ehkä joku niistä on laskettu kahteen kertaan... Lajimäärä jäi kolmeentoista eli lähelle tämän retken keskiarvoa.

Päivän merisirreistä yksi löytyi Itäriutan kärjestä ja kuuden yksilön parvi Länsiriutan kärjestä. Koko saari oli siis käveltävä päästä päähän ne nähdäkseen. Kyllähän sitä tuohon aikaan mielellään kävelikin, saarihan oli miulle vielä uusi, maisemat todella erikoisia kun männikön istutuksestakin oli vasta 35 vuotta ja erittäin köyhässä maaperässä se ei ollut kasvanut monessa paikassa kunnolla kolmen metrin korkuiseksi. Se ei ollut ehtinyt siementää vielä yhtään tainta nummelle jonka vapaana liikkuva karja – kesäisin lehmät, ympärivuotisemmin lampaat - piti avoimena. Maisema oli sellainen kuin Lapissa sanottiin olevan, miehän en ollut tuohon aikaan käynyt vielä sielläkään. Saarta ennen peittäneestä metsästä oli muistona vain yksinäinen Jurmon Mänty saaren itäosan nummella. Tuohon aikaan se oli vielä hyväkuntoinen ja sen leveä tasainen latva näkyi saarensa maamerkkinä kauas ympäröivälle merelle. Kasvihuoneilmiön vahvistamat myrskyt runtelivat sen sitten tulevina vuosikymmeninä pala kerrallaan kokonaan pois.

***

Vihkoon vietyä XCII

28.12.1970: Vuosi alkoi kallistua loppuaan kohti Jurmossa. Päivän lämpötila oli nollan kahta puolta, taivas pilvinen, vasta illalla hieman rakoja pilvipeitteessä. Tuuli pysytteli kevyenä, lännen ja lounaan välisenä. Näkyvyys vaihteli mutta Utöseen asti ei näkynyt koko päivänä, pitkin päivää sateli milloin lunta, milloin tihkua.

Retkellä olimme yhdeksästä kolmeen. Nyt alkoi löytyä vähän lintujakin. Heinäsorsat veivät vesilintujen ykköspaikan 46 yksilöllä allien jäädessä tavanomaiseen 24 yksilöön. Telkkien ja haahkojen lisänä oli nyt myös yksi isokoskelo ja talvipukuinen kuikka, viimemainittu Itäriutan pohjoispuolen lahdessa.

Merisirrejäkin löytyi taas pitkästä aikaa, kolmetoista lintua piipersi somerikossa ”Kallioniemen kainalossa” eli Moringharun ja pääsaaren välisellä kannaksella. Lokkien määrä oli eilisellä tasolla.

Saaren maalinnustossakin oli pieniä muutoksia, teerien määrä oli noussut 21 lintuun. Runsain lintu maalla oli vihervarpunen, sitä oli kahdessa ryhmässä yhteensä noin 50 yksilöä, niiden joukossa oli myös pari urpiaista. Käpytikka oli taas saanut seurakseen toisen lajikumppanin männikköön. Leppälehtoon oli ilmaantunut peippokoiras.

Varikset raakkuivat aamuhämärissä lenkille lähtiessä, joku rastas piilotteli männikön reunan katajikossa ja saaressa kierteli ainakin kolmetoista talitiaista. Sateesta huolimatta päivän lajisumma nousi seitsemääntoista, taisi sivuta ensimmäisenä päivänä tehtyä retkiennätystä.

***

(siinä "Kallioniemen kainalo", kuvanoton aikaan vesi on ollut korkealla, Moringharuun pitäisi kahlata. tavallisesti sinne pääsee sorakannasta pitkin kuivin jaloin )

Vihkoon vietyä XCI

27.12.1970: Miehitys vaihtui ja intoa uhkuen ulkoiltiin nyt yhdeksästä puoli neljään, toki välissä oli kolmen vartin tee/kahvitauko. Lämpötila ulkona pysytteli juuri ja juuri nollan alapuolella, tuuli lännessä, taivas pilvessä ja näkyvyys kohtalaisena.

Saari oli köyhä linnuista edelleen. Alleja oli vedessä edelleen eniten, havainnot heinäsorsista, telkistä ja haahkoista jäivät hyvin vähäisiksi. Meri- ja harmaalokkeja oli hieman enemmän kuin joulunpyhinä mutta muutosta ei voi puhua.

Teeriä oli Harjun laella yhdeksäntoista, niistä edelleen vain viisi naarasta. Käpytikka männikössä oli jäänyt taas yksin, kaveri oli jatkanut matkaa. Vihervarpusten määrä oli noussut kolmeenkymmeneen, niiden asemapaikka oli edelleen leppälehdossa, lepän siemenet ovat lajin mieliravintoa.

Viherpeippo viihtyi aseman pihalla teetauon aikaan, talitiaisia kierteli kylän ja männikön väliä kymmenkunta. Lounaisriutalla käynti tuotti vain kaksi pulmusta, rannat olivat edelleen jäässä. Veko ja Hessu näkivät Molkkuniemessä jonkun petolinnun. Sen laji piti jättää avoimeksi koska toinen epäili sitä kanahaukaksi ja toinen suopöllöksi... Päivän lajimäärä jäi kolmeentoista.

***

Vihkoon vietyä XC

26.12.1970: Tapaninpäivänä oli hieman lauhempaa, pakkasta kolme astetta aamulla ja illalla enää puolitoista. Tuuli kääntyi päivän mittaan lännestä lounaaseen ja keveni vain pariin boforiin. Taivas pysytteli puolipilvisen, pilvisen vaiheilla ja näkyvyys hyvänä.

Vaikka komppasimme kello 9:50 alkaen 14:40 asti eli eilistä selvästi pidempään, ei lajistoa kertynyt kuin yhdentoista eri lajin verran. Alleja oli eniten vedessä, maalla taas teeriä. Leppälehdossa oli nyt kymmenkunta vihervarpusta ja saaren ylikin muutti kuuden cardueliksen parvi, parven laji jäi avoimeksi.

Käpytikkoja oli männikössä edelleen kaksi naarasta, retken uutuutena punatulkku aamulla aseman pihassa. Eilinen mustarastas oli tullut täksi päiväksi Per Mattssonin navetan tunkiota tonkimaan.

Illalla taisi tulla asemalle uutta porukkaa, Vänskän Veijo ja Karhun Heikki. Opa taisi lähteä takaisin Turkuun seuraavana aamuna. Miulla oli tähän aikaan jo eväät vähissä ja säännöstelin aika tarkkaan kaikkea syömääni jotta varastot riittäisivät retken loppuun asti. Lähtiessä oli tapahtunut selvä mitoitusvirhe kun en koskaan ennen ollut näin pitkään yhtäjaksoisesti retkellä kauppojen kantamattomissa. Tuo paasto näkyi sitten tulevina vuosina retkilläni niin että pitkään miulla oli aina mukana vähintään puolitoistakertainen ruokavarasto. Vasta näin vanhemmalla iällä olen oppinut mitoittamaan sen tasan retken tarpeen mukaiseksi.

***

Vihkoon vietyä LXXXIX

25.12.1970: Joulupäivän aamuna oli pakkanen painunut seitsemään asteeseen. Tuuli puhalsi idästä neljän boforin voimalla, täyspilvistä oli mutta näkyvyys horisonttiin. Juhlapyhäkö lie vaikuttanut vai hyytävä koleus mutta retkeily jäi vain vajaaseen neljään tuntiin.

Heinäsorsia oli kolme, isokoskeloita kaksi, alleja ja haahkoja kymmenkunta kumpiakin. Riskilä oli löytänyt tuulensuojaa tällä kertaa länsiriutan pohjoispuolelta. Kanahaukka kärkkyi jouluruokaa kappelin kulmilla, mistä lähti leppälehdon suuntaan.

Ruokaa olisi ollut Grundvikissa, missä tänäänkin oli teeriparvi, noin 16 yksilöä. Siellä oli toinenkin petolintu, suopöllö, joka nousi neljän metrin päästä edestäni lentoon. Pari askelta otettuani lähti samasta katajasta valkea metsäjänis toiseen suuntaan.

Merellä ei juuri lokkeja näkynyt, kirjasin vain yhden meri- ja yhden harmaalokin. Saaren riutoilla oli yhteensä ainakin neljä pulmusta. Leppälehdossa kierteli neljänkymmenen urpiaisen parvi ja Suon laidasta nousi mustarastas joka piiloutui leppälehtoon.

Männikön käpytikalle oli tullut toinen naaras jouluksi kyläilemään. Seitsemän talitiaista kierteli kylän ja männikön väliä. Iltaa kohti tuuli hieman vaimeni, enteilisikö säänmuutosta...

***

Vihkoon vietyä LXXXVIII

( joulun kunniaksi saarikin oli punainen kun aurinko joskus esiin pilkahti )

24.12.1970: Ensimmäinen jouluaattoni Jurmossa. Hillitysti ajattelimme joulua saaressa Opan kanssa viettää. Kynttilät olivat tietysti hyviä joulukoristeita, tyhjään pulloon hankimme katajanoksan joulukuuseksi. Joulun perinneruoaksi kävi riisipuuro, miun vähäisissä eväissä ei oikeastaan muita vaihtoehtoja ollutkaan.

Ensin tietysti retkeilimme valoisan ajan eli puoli kymmenestä iltakolmeen. Pakkasta oli edelleen kolme astetta, tuuli pohjoiskoillisesta eli kylmin mahdollinen, pilvipeitteessä pieniä rakoja ja näkyvyys kuten eilenkin, kohtalainen.

( silhuettijoutsenia )

Heinäsorsat, allit ja haahkat olivat ainoita havaitsemiamme paikallisia vesilintuja. Lisäksi päivällä muutti viiden joutsenen parvi länsiriutan yli lounaaseen. Talvipukuinen riskilä ui eteläriutan edustalla, lokeista huomasimme pari merilokkia ja muutaman harmaalokin. Järven rannassa piipersi kaksi pulmusta ja kaksi ilmeistä lajikumppania näkyi olevan Heinäsaaressa.

Suolla oli ruokailemassa taas tuttu seitsemäntoista teeren porukka, mahtoiko olla tasan sama ryhmä (12 koirasta ja 5 naarasta) myöhemmin Molkkuniemessä. Leppälehtoon oli jäänyt neljä urpiaista, männikössä viihtyi edelleen tuttu käpytikka ja kylän sekä männikön väliä lenteli pikkuporukka talitiaisia.

Iltasella pakkanen oli hieman kiristymässä, neljä astetta, tuuli yhä pohjoiskoillisessa, näkyvyys parantunut horisonttiin. Jouluperinteisiin kuului myös yhdistyksen tervehdyksen vieminen saarelaisille, sekin toimitettiin perille.

***

Vihkoon vietyä LXXXVII

23.12.1970: Taas oli talvi Jurmossa tiukentanut otettaan, pakkasta kolme astetta, pilvistä ja näkyvyys ei maksimaalinen mutta hyvä kuitenkin. Taisimme olla jo kaksistaan Opan kanssa asemalla koska muistiinpanoillekin alkaa löytyä aikaa. Ulkona olimme aamukymmenestä iltaneljään.

Etelälahden mustalinnuista oli jäljellä enää kaksi. Alleja ja haahkoja oli pitkin rantavesiä harvakseltaan. Teeriparvi viihtyi edelleen Suon laidan koivuissa, seitsemäntoista niitä taas nähtiin. Männikössä oli tuttu käpytikkanaaras, Leppälehdossa kähmäili mustarastaskoiras ja myös koiraspeippo. Urpiaisia ja vihervarpusia oli pitkin saaren metsiköitä.

Päivän ainoa merisirri löytyi länsiriutan rannasta, lokeista maininta havaintokirjassani on vain merilokista. Erityislisäys kirjassa on kolmesta variksesta, jotka lensivät kylän yli länteen kello 9:27. Taisivat olla männikössä yöpyneitä jotka lähtivät töihin Utöseen. Tähän mennessä mie en ollut niitä huomannutkaan.

***

Vihkoon vietyä LXXXVI

( vain merta... )

22.12.1970: Olin Jurmossa, ensimmäisellä retkelläni saareen. Olin tullut 18.XII Turusta yhteysaluksella, seuranani ainakin Lindströmin Jussi ja Jauhiaisen Raimo. Tältä ensimmäiseltä retkeltä muistiinpanoni ovat hieman vajaat, vain sen verran mitä siihen aikaan pitämääni puhtaaksikirjoitettuun havaintokirjaan on jäänyt. Muistiinpanojen mukaan asemalla olivat ennestään Oksalan Ilkka ja Dahlqvistin Martti, he lähtivät pois seuraavana aamuna.

Koko yö siinä valvottiin porukalla ja kun toiset lähtivät Turkuun, me saareen jäävät junnut lähdimme maastoon. Ohjeiden mukaan kuljin ensin länteen ja Lounaisriutan tyvelle saapuessani sain elämänpinnan merisirristä, niitä oli rannan levävalleilla neljän linnun parvi. Tosin muutamaa sataa metriä ennen olin huomannut kanervikossa pedon äskettäin syömän linnun raadon, pieni kahlaaja se oli ja jäljellä oli päältä tummanharmaa ja alta valkea siipi sekä keltainen jalka, joten aivan ensimmäinen löytämäni merisirri olikin jo tuo pedon syömä raato. Päivän ainoa peto saaressa oli ampuhaukka, olisikohan se ollut tuonkin teon takana. Tuona päivänä se näkyi Itäriutalla ja sai saaliin sieltä, saaliin laji jäi kyllä tunnistamatta. Teeriä oli Suolla seitsemäntoista, paljon nykyaikaan verrattuna. Punarinta tiksutti kylän katajissa, pari kuikkalintua muutti etelään ja Etelälahdella ui kolme paikallista mustalintua. Siis hieno ensimmäinen retkipäivä vaikka lajit taisivat jäädä seitsemääntoista, sen verran olen niitä havaintokirjaani merkinnyt.

Seuraava päivä 20.XII oli rankka sadepäivä ja länsituuli yli kuusi boforia, olen ollut retkellä vain runsaan tunnin ja ainoa havaintokirjani muistiinpano on harmaalokista, tosin kylää ja männikköä olen enemmän tuon tunnin aikana kiertänyt. Tällaisia päiviä on miulla Jurmosta vain tältä ensimmäiseltä retkeltä, silloiset varusteeni olivat aika vaatimattomat, eväitä myöten. Seuraavana päivänä 21.XII oltiinkin sitten maastossa kymmenestä viiteen. Sade oli lakannut, tuuli edelleen erittäin kovaa pohjoisesta, pilvipeite paksu mutta näkyvyys mainio. Kylmä rintama puski päälle täydellä teholla.

( illanviettoa aseman pöydän ympärillä, Jauhiaisen Raimon voi tunnistaa. Tällä ensi retkellä miulla ei ollut kameraa vielä mukana, kuva on otettu vuotta myöhemmin )

Mustalinnut ja merisirrit olivat edelleen paikalla, samoin ampuhaukkakoiras. Se etsi nyt saalista saaren metsistä. Teeriä oli Suolla yhä kuusi, samoilla tienoilla 13 vihervarpusen parvi. Männikössä oli käpytikka, sama naaras oli ollut siellä retken alusta asti.

Joulukuun 22. päivän olin myös kokonaan maastossa, mutta havaintokirjaani olen kirjannut vain merisirrit joita oli viisi lintua. Niitä yritettiin myös saada menemään katiskoihin mutta tuloksetta. Siis kaikkia saarella olijoita en muista, ne näkyisivät vain kaavakkeelta tai silloisesta Jurmon aseman huulikirjasta jota innokkaasti illan mittaan täytimme. Mahtoikohan tämä joukko olla Kuusiston harrastajaporukka eli Jauhiaisen Raimon lisäksi myös ainakin Gustafssonin Esko, Peltolan Veijo ja Karjalaisen Aapo, sen muistan tällä retkellä mukana olleen mutten tarkkoja päivämääriä. Kaikki me olimme suunnilleen samanikäistä porukkaa ja ennen pitkää monet meistä opiskelemassa myös Turun Yliopistolla. Pihajoen Ossi tuli myös saareen näinä päivinä ja hänen kanssaan vietin sitten saarella ensimmäisen jouluni kun nuoriso lähti koteihinsa joulunviettoon.

***

( ... katsoi minne tahansa, alleenkin)

Vihkoon vietyä LXXXV

( y/a Utö )

21.12.1975: Oli taas sunnuntai ja lähtöpäivä. Yö oli vaihteeksi erittäin lämmin, aamullakin pari plusastetta. Tuuli oli lounaassa ja yltyi pahaksi aamupäivän aikana. Vesi- ja räntäkuuroja tuli tuulen mukana pitkin päivää.

Osku, Jari ja Jukka kiersivät aamupuolella saaren länsipäässä. Eskon kanssa kokeilimme kasata toimintakuntoon Vekon kranaattiverkkoa aseman lähistöllä. Mitään koelaukausta emme suorittaneet kun ei ollut oikeaa pyydystettävää, kunhan vain viritimme kokeeksi laitteiston.

Jääriite rannoilta oli sulanut pois ja yksi merisirri oli ilmaantunut taas Etelälahden rannalle. Niitä pitäisi olla kokonainen parvi että kannattaisi verkkoa käyttää. Aikaakaan ei nyt ollut, laiva tuli jo ennen puoltapäivää. Poistuin Eskon ja Oskun kanssa saaresta, yhteysalus odotteli taas kovan tuulen takia Huvudskärin ja Kallioniemen välissä ja saarelaiset veivät meidät siihen veneellä. Jari ja Jukka jäivät jatkamaan retkeään saareen.

Paluumatka oli sen verran kuoppainen ettei lintuja juuri tarkkailtu. Illalla Turussa lumi oli jo kovaa vauhtia sulamassa pois. Jatkoin seuraavana päivänä Saloon missä oli nollakeli, erittäin liukasta mutta vielä lunta maassa. Aattona pakkanen piristyi viiteen asteeseen ja jään päälle satoi lisää uutta lunta. Valkea tuli joulusta mutta vaarallisen liukas.

***

(Vekon kranaattiverkko hänen itsensä virittämänä)

Vihkoon vietyä LXXXIV

20.12.1975: Yö ja aamu oli heikkotuulinen ja retken mitassa erittäin kylmä. Päivän mittaan tuuli kääntyi lounaaseen ja yltyi entisiin lukemiin, pakkanenkin lauhtui pariksi lämpöasteeksi.

Retkellä ulkona oltiin taas yhdeksästä neljään. Kävelijöitä oli kahdessa porukassa ja iltapuolen pari viimeistä tuntia Esko ja Osku pyydystelivät pihan lintuja siemenpyydyksellä rengastettaviksi, saivatkin kiinni ainakin neljä kottaraista ja mustarastaskoiraan.

Tarkkailutehon lisäys ei lintujen määrää kasvattanut. Merimetsoja näkyi vain seitsemäntoista, niistä tusina idän, loput lännen vakiopaikoilla. Heinäsorsiakin oli taas vain 69 kun edellisinä päivinä niitä oli ollut sadan kahta puolta. Telkät, allit ja tukkasotkat löydettiin entisiltä sijoiltaan, samoin haahkat ja kyhmyjoutsenet. Koskeloita ei löytynyt kuin yksi määrittämätön.

Kovempi tarkkailuteho näkyi riskilöiden määrässä, niitä löytyi viisi joista neljä hajamuuttajaa lennossa länteen merellä. Naurulokkeja löytyi myös kahdeksan, enemmän kuin yhtenäkään päivänä tällä retkellä. Niistäkin viisi oli muutolla länteen. Tehokkuus näkyi siinäkin että saaren ainoa teeri havaittiin yhtaikaa kolmelta eri suunnalta. Kanahaukka nähtiin ainakin kymmenen kertaa, mutta samasta linnusta taisi olla kysymys. Nopeasti se haahka oli sulanut ja mieli teki taas uutta saalista.

Lumipeite teki kurppajahdin helpommaksi kun jäljet näkyivät sulapaikkojen ympärillä. Lehtokurpasta havainnot jäivätkin vain jälkiin, mutta taivaanvuohi nousi ilmaan erään kämmenenkokoisen sulasilmäkkeen laidasta Sorgenin lehdosta. Muistoksi se jätti pitkän ulosteviivan. Enemmän senkin jälkiä oli pitkin Suolta tulevan ojan reunoja, minne se nytkin paetessaan suunnisti.

Pikkulintuja saaressa oli edelleen vähän. Talitiaisia laskettiin nyt isommalla joukolla neljätoista, kuusitiaisia kahdeksan joista viiden parvi oli liikkeessä lounaaseen länsikankaan katajia pitkin. Viherpeippoja ja vihervarpusia näkyi vain yksi kumpaakin, urpiaisia sentään kahdeksan irtolintua. Pihalla siemeniä söivät tutut seitsemän kottaraista ja mustarastas jotka siis suurelta osin saatiin kiinnikin. Parikymmentä pikkulintua näkyi Haahkasaarella lentämässä, nekin lienevät olleen urpiaisia. Lajimäärä jäi kahteenkymmeneenkahteen, samaan kuin eilenkin.

***

Vihkoon vietyä LXXXIII

19.12.1975: Aamulla herätessä lämpö oli ulkona nollassa ja tuuli lounaassa, taivaan pilvipeitteessä pieniä rakoja. Yöllä ja vielä aamullakin yli meni lyhyitä räntäkuuroja navakan tuulen vieminä. Päivän mittaan kuurot lakkasivat, taivas kirkastui hieman ja tuuli kääntyi taas luoteeseen minkä mukana lämpökin putosi asteen, pari pakkasen puolelle.

Retkellä vietin taas ajan yhdeksästä neljään. Aloitukseni oli sama kuin eilen, sataman kautta länteen. Kovin samanlaiselta näytti linnustokin alkumatkalta, pihan kottaraiset ja tintit, sataman heinäsorsat, haahkat, merimetsot ja tukkasotkapari. Teeri löytyi nyt jo satamasta aamulla. Keltasirkkukin oli samoilla tienoilla, se taisikin olla retken ensimmäinen lajiaan.

Jatkoin länteen kuten eilenkin. Heinäsorsia oli eilistä runsaammin, telkkiäkin kolmen parvi, uutta oli seitsemän laulujoutsenen ja kahden kyhmyjoutsenen sekaporukka joka tuli Heinäsaaren rantamatalaan idästä päin. Kalalokkien muutto oli eilistä vähäisempää ja nyt näkyi taas paikallisiakin lokkeja. Riitteiset rannat eivät olleet edelleenkään merisirrien mieleen.

Jatkoin eiliseen tapaan etelärantaa itään. Kanahaukka näkyi syöneen saalishaahkastaan ison osan eilisen ohitukseni jälkeen. Lintuja näkyi kovin vähän, metsissäkin vain pari tinttiä. Suolta mereen laskevan puron suulta nousi askeleni alta lentoon kuitenkin taivaanvuohi, kai se sama joka oli lähistöllä retkeni alkupuolella. Se pakeni Suolle joten on ymmärrettävää jos sitä ei ole välillä näkynyt, sieltä sitä on mahdoton esiin saada.

Grundvikille oli tullut viiden kyhmyjoutsenen parvi, muuten itäpäässä oli vain tuttuja haahkoja, heinäsorsia ja jokunen merimetso lokkien lisäksi. Itäriuttaa pitkin tuli kaksi kuusitiaista länteen päin, olisivatkohan uusia.

Kylälle palattuani paikalla pihan kauraryynien kimpussa oli taas seitsemän riitaista kottaraista, nyt myös kaksi mustarastasta, uusi oli naaraspukuinen. Päivän lajit jäivät taas kahteenkymmeneenkahteen.

Illan yhteysalus toi seuraa, asemalle tulivat Esko Gustafsson ja Osmo Kivivuori sekä Jari Helstola ja Jukka Grönlund. Osku sanoi ajatelleensa että asemalla pärjäisi ilman makuupussia, mie kyllä epäilin että hän oli vain unohtanut sen jonnekin lähtiessään...

***

Vihkoon vietyä LXXXII

18.12.1975: Heräsin pakkasaamuun, kolme astetta miinusta, yöllä tullut hieman lisää lunta. Tuuli oli lännessä ja kohtuulliset kolme, neljä boforia, yläpilvivoittoinen pilvipeite lievästi rakoilemassa.

Ulkoilu oli edelleen paras tapa viettää päivää, retkellä saaressa olin yhdeksästä kolmeen. Kylältä lähdin Tykkikallion kautta satamaan ja sieltä edelleen länttä kiertämään. Pihassa oli yhä viisi kottaraista, mustarastaskoiras ja jokunen talitiainen. Kuusitiainen liikehti kohti lounasta Tykkikallion ohi katajapensaita pitkin, tilhi reippaasti korkeammalla. Kuuden merimetson porukka lensi kaakkoon.

Länsi- ja Lounaisriutat kiersin tarkoin rantoja pitkin mutta merisirrejä ei löytynyt. Rannat olivat jään ja riitteen peitossa, ehkä pienemmillä saarilla oli parempia ruokailurantoja. Vesilinnutkin olivat vähissä, paitsi heinäsorsia ja haahkoja. Hajanaisia kalalokkiryhmiä näkyi lennossa länteen, Etelälahdella oli vielä yksi nuori naurulokki.

Jatkoin etelärantaa itään. Sorgenin rannasta lähti minua karkuun taas kanahaukkanaaras. Kävin tarkistamassa paikan mistä se lähti ja totesin sen tehneen kai oman ennätyksensä, sillä oli nyt saaliina haahkanaaras. Sen luulisi pitävän nälän loitolla vähän pidempäänkin. Pikkulinnut saavat olla rauhassa, muutolla olikin irrallinen urpiainen, vihervarpunen ja viherpeippo.

Saaren metsistä ei löytynyt kuin muutama tiainen, itäpäässä oli seurattavana vain muutama länteen muuttava kalalokkiryhmä, paikallinen tukkakoskelo ja pulmunen. Palatessani aseman suuntaan näkyi Norrkläppien takana länteen lentävä riskilä ja itse luodoilla istuskeli nuori merimetso, lieneekö sama joka painiskeli edellispäivänä tienoolla simpun kanssa, kalaa se nytkin kävi välillä vedestä etsimässä. Teeren sain vielä päivälistalle Männikön laidasta ja toisen kuusitiaisen Muinaismuiston katajikosta.

Vähän vaisulta vaikuttanut päivä tuotti sentään 24 lajia, ei huonosti tämän retken mitoissa.

***

Vihkoon vietyä LXXXI

17.12.1975: Sade jaksoi jatkua läpi yön. Lämpö putosi neljään pakkasasteeseen joten sen olomuoto muuttui lumeksi. Puoli kymmeneltä se sentään osasi loppua kun lähdin taas yhdeksältä saarta kiertämään. Tällä kertaa lähdin kylältä länteen.

Maisema oli lumen myötä muuttunut valokuvaukselliseksi ja otinkin pitkin päivää maisemaotoksia. Välillä tuhlasin pitkän sarjan yksittäisruutuja johonkin ylilentäneeseen merimetsoonkin, senaikaisessa kamerassani ei ollut moottoria jollaisella sarjat nykyisin syntyvät. Nummen yli muutteli urpiaisia, viherpeippoja ja yksi pulmunen, merellä kalalokkeja.

Menin aluksi länsiriutan kärkeen, haahkoja ja merimetsoja oli paikallisinakin, samoin heinäsorsia, parvi kyhmyjoutsenia ja peruslokkien lisänä yksi nuori naurulokki. Pari kuvaa otin Utöstäkin joka näkyi siististi länsilounaassa. Lounaisriutalle jatkoin, sen kärjestä lähti lounaaseen lentämään talitiainen ja rantaviivasta merisirri. Putkella sirriä seurasin ja jonkin ajan kuluttua se teki mutkan ja laskeutui Haahkasaaren taakse.

Etelärantaa kävelin sitten Sorgenille, pätkä oli jokseenkin linnuton, vain kaksi telkkää päivälle uusia. Leppälehdossa oli pikkulintuja eilistä enemmän, tuuli oli rauhoittunut sen verran että ääniäkin vähän kuului. Pari punatulkkua pyöri puissa rauhattomana, tutut sinitiaiset pari kuusitiaista joukossaan tulivat myös vastaan.

Grundvikissa kuvailin pari ruutua eräästä kaksivuotiaasta haahkakoiraasta, paikallisina oli pikkuporukka heinäsorsia ja yli meni kaksi tilheä. Itäsannat olivat tyhjää täynnä, maisemia otin muutaman filmille. Itäriutalla en käynyt vaan palailin harjupolkua pitkin takaisin kylälle ja asemalle. Kaksi tilheä oli kyläkalliollakin, taisivat olla samat kuin idässä näkemäni, nämäkin lähtivät jatkamaan matkaa lounaaseen. Kottaraisia näkyi aseman pihassa enää viisi, seuranaan mustarastaskoiras.

Mantereella oli talvi vahvistanut otetta ja kai sen takia tännekin asti tuli muutama muuttaja. Pihan kauraryynit kelpasivat lähes kaikille kylän linnuille. Lajit jäivät kahteenkymmeneenkahteen.

***

( phalasilhuetti 70-luvun alusta )

Vihkoon vietyä LXXX

16.12.1975: Aamu avautui selkeänä, tuuli oli vaimentunut juuri ja juuri alle kuuden boforin. Lämpöä oli kolme astetta. Aloitin yhdeksän aikaan kuten eilenkin kylän ja männikön kautta itäpäähän suuntautuvalla kierroksella. Kalalokkeja muutteli yhä länteen tai lounaaseen, muutama urpiainenkin oli muutolla. Pohjoisrannalla oli pari tukkakoskeloa, isokoskelo ja onnekas merimetso kalastamassa. Viimemainittu sai ison simpun jonka nielemisessä sillä olikin kova työ kun toinen levitteli kiduksiaan minkä pystyi ettei kurkkuun mahtuisi.

Itäriutan kärjessä ui tällä kertaa pilkkasiipinaaras, merimetsoja oli vakiokivillään parikymmentä ja viisi tukkakoskeloa löytyi täältäkin. Yksi viherpeippo piilotteli itäriutan katajassa, ehkä se oli juuri tullut saareen. Muutama urpiainen muutti yli täälläkin.

Metsien kautta tulin takaisin kylälle. Oli pakko kun puolilta päivin alkoi sataa ja vesi pääsi sisälle kaukoputkeen joten sillä ei tehnyt nyt mitään. Jätin sen kämpälle kaminan viereen avattuna kuivumaan. Suon laidassa oli retken ensimmäinen vihervarpunen, kylällä kottaraisia edelleen seitsemän. Suojaisella eteläpuolella oli parvi alleja ja isompi ryhmä heinäsorsia. Riskilä ui tällä kertaa täällä.

Järven tienoilla oli tälläkin kertaa tunturipöllö, mutta yksilö oli vanha naaras. Se oli hyvin arka ja vaihtoi nopeasti paikkaa Joutsenlammen tietämiin vakiokiven viereen. Ehkä se oli juuri saareen laskeutunut. Lounaisriutan suojapuolelta löytyi kolme rauhallisesti ruokailevaa merisirriä, tuttu mahansa tummaksi tahrinut oli taas mukana. Kolmisenkymmentä merimetsoa oli edelleen lännenkin vakiokivillä. Tihku jatkui sitkeänä koko iltakierroksen. Piti toivoa että vaatetus kuivuisi yön aikana kaminan lämmössä.

***

Vihkoon vietyä LXXIX

15.12.1975: Olin sitten vaihteeksi ihan yksin Jurmon lintuasemalla. Eilisiltana alkanut pilvistyminen oli nostanut ulkolämpötilaa viiteen asteeseen mutta päivän mittaan pilvet taas hajaantuivat ja yhä kovana jatkuva luoteistuuli laski asteet takaisin nollan tuntumaan.

Retkeilin omaan tahtiin aamuyhdeksästä iltakolmeen, ensin itäkierroksen, sitten metsien kautta länsipään lenkin. Aloituslaji oli punakylkirastas männikön kappelin puoleisessa kulmassa, se oli retkilaji. Itään päin mennessä näkyi vakiokivillään lepäilevän kuusitoista merimetsoa, itäriutan kärjessä ruokaili merisirri. Se oli ensimmäinen tällä retkellä joka täältä saaren itäosasta löytyi. Sandenin salmessa ui riskilä kovassa aallokossa. Pulmunen lenteli itäsantojen hietikolla ja Grundvikin katajista nousi ilmaan topakka kanahaukkanaaras, sillä oli ruokalistallaan heinäsorsakoiras, jätteet näkyivät paikalla mistä haukka lähti lentoon.

Kova tuuli vei äänet mennessään joten lepikosta en löytänyt kuin jonkun talitiaisen. Länsipäässä kyyristeli katajan takana tuulensuojassa ilmeisesti eilen löytämäni tunturipöllö. Kaksi merisirriä oli etelälahdenkin rannoilla, renkaattomia molemmat. Länsipään vakiokivillä istui 30 merimetsoa ja taas jaksoi kolme viherpeippoa yrittää muuttaa lounaaseen. Odotetumpaa oli että raju tuuli laittoi kalalokkeihin vauhtia, niitä näin päivän mittaan 225 ja muutontapaista oli länteen koko päivän.

Tuuli oli radion mukaan ollut yli kymmenenkin boforia merellä. Se vaikeutti havainnointia kun äänistä ei kuullut mitään, ei pysynyt seisten paikallaan kaukoputkella katsellessa ja kävellessäkin piti nojata kolmenkymmenen asteen kulmassa vastatuuleen. Lajit jäivät seitsemääntoista. Asemakin oli aika kolea kun kaminan lisäksi vain mie ja pari kynttilää sekä öljylamppu sitä lämmittivät. Toki ikkunat oli tiivistetty...

***

Vihkoon vietyä LXXVIII

14.12.1975: Aamulla väki heräsi aikaisin, pakkaamaan ja siivoamaan. Miulla ei ollut kiire minnekään, paitsi tietysti ulos. Lämpö oli nollan kahta puolta, taivas pilvetön mutta tuuli luoteesta erittäin kovaa, seitsemää, puuskissa kahdeksaakin boforia.

Muu väki lähti tavaroineen satamaan ja kiertämään länsipäätä, heidän laivansa tulisi kahdeltatoista, mie lähdin rauhassa ensiksi saaren metsiin, sitten itään ja sitten sataman kautta länteen. Satamassa kävin tiedustelemassa lähtijöiden tekemiä havaintoja, turhaan. Yhteysalus ei uskaltautunut kovan tuulen takia satamaan asti vaan saarelaiset kuljettivat heidät veneellä Huvudskärin suojassa odottavaan laivaan. Lähtö onnistui niin hyvin ettei kukaan muistanut jättää miulle havaintojaan. Juuri noihin aikoihin osui saareen myös reipas tunnin kestänyt räntäsadekuuro.

No mie kävelin länsipäänkin iltapäivällä ja löysin sieltä sekä yhden merisirrin että tunturipöllön. Kumpikin taisi olla uusi tulokas saaressa joten jäin miettimään mahtoivatko lähtijät nähdä niistä kumpaakaan. Sirri oli vanha naaras mikäli niitä oikein tunnen, pöllö taas nuori koiras eli eri kuin edellispäivänä saaressa ollut. Kova tuuli oli sen saareen pysäyttänyt, ensin länsilahden pohjukkaan mistä se siirtyi vakiokatajan katveeseen. Mistä johtuukin mutta tunturipöllöt löysivät aina tuon saman katajan tarkkailupaikakseen vaikkeivät varmasti koskaan olleet ennen täällä käyneet...

Merimetsoja näin päivän mittaan kaksikymmentä, kanahaukkoja saaressa risteili tällä kertaa peräti kaksi, näin ne yhtaikaa itäpään kierroksellani aamupäivällä. Satamassa oli tuulensuojassa tukkasotkapari.

Kylällä oli parikymmentä talitiaista, pari kuusitiaista ja viisi sinitiaista näkyi taas leppälehdossa. Seitsemän kottaraisen porukka viihtyi edelleen kylällä ja neljä viherpeippoa oli kovasta tuulesta huolimatta matkalla lounaaseen, mitä lienevät talvimuuttajia. Omista muistiinpanoista löytyi tänään 21 lajia.

***

( vakiokatajan katveessa... )

Vihkoon vietyä LXXVII

13.12.1975: Tuuli oli yön aikana kääntynyt luoteeseen ja hieman valkeaa väriäkin oli maahan satanut. Kämppä oli herätessä ruhtinaallisen lämmin, ei sentään kymmentä astetta mutta yli viisi kuitenkin. Ulkona lämpöä oli nollan kahta puolta. Pilvipeite osoitti päivän mittaan repeilemisen merkkejä. Retkeilijöitä saaressa riitti joka paikkaan.

Yllättävän samanlaiset lukemat saaren linnuista koottiin päivän mittaan tällä isollakin joukkueella. Merimetsoja saatiin sentään toistaiseksi paras määrä, 66. Heinäsorsat ja allit olivat entisellään, haahkojen määrä nousi rantavesien tarkalla koluamisella neljäänkymmeneen. Iso- ja tukkakoskelot, pilkkasiipi ja telkät löytyivät muttei mitään sen kummempaa vesiltä.

Merisirrejäkään ei ollut kuin neljä, niistä yksi vatsansa tuhrinut kai toinen eilisistä. Kanahaukka kierteli saalista etsien saaren metsissä ja itäpäässä. Retkelle uutena löytyi sentään pulmunen itäriutalta. Kottaraisia oli edelleen tuttu seitsikko kylällä ja kuusitiaisia nyt kolme lintua. Kovasta, kovasta yrityksestä huolimatta ei kenenkään onnistunut tänään löytää tunturipöllöä. Bongarit varsinkin olivat tästä huolissaan, heillä kun oli lähtö edessä jo huomenna, sunnuntaina...

Suuri retkeilijäjoukko ei saanut päivän lajimäärää nousemaan kuin kahteenkymmeneenkolmeen. Vähissä olivat tuohon aikaan talvilinnut ulkosaaristossakin.

***

Vihkoon vietyä LXXVI

(aseman pöytä )

12.12.1975: Uusi aamu alkoi lounaistuulisena ja lämpimänä muttei sentään sateisena. Ulkona oli peräti viisi astetta lämmintä. Siitä huolimatta Veko oli saanut aseman kylmyydestä kyllikseen ja koko aamupuoli päivästä menikin sitten kämpän ikkunoiden tiivistämisessä. No, joka joulu tässä kämpässä oli lämpötila laskenut pohjoisvirtauksen aikana pakkasen puolelle ja enemmän tai vähemmän tapana oli ollut lämmittää sisäilmaa jopa tenua polttamalla ennen kuin oli uskaltautunut kunnolla ylös nousemaan. Muutenhan lämpöä tuossa vanhassa mörskässä tarjosi vain pieni paloöljykamiina jonka teho ei riittänyt mihinkään. Jääkukat peittivät tavallisesti joka ikkunan sisäpinnan kunnon talvisäällä. Harmi vain ettei pelkkä ikkunoiden tiivistäminen tehnyt kämpästä lämmintä. Siinä oli hyvä tuuletus muutenkin, seinissäkin oli rakoja joista kylmä pääsi sisään ja ovenkaan tiiviys ei ollut mistään kotoisin. Teltan tuo kämppä sentään voitti, sadesuoja oli parempi.

Iltapäivällä kiersimme sitten länsipään joka oli tietysti se saaren tärkein seurattava kohdealue. Kaukoputki mukana auttoi näkemään vähän kauemmaskin, sillä laskin Heinä- ja Haahkasaarten takaa 26 merimetsoa kiviltä istumasta, heinäsorsat, allit, haahkat ja koskelot löytyivät samalla. Kyhmyjoutsenet olivat tuulensuojassa etelälahdella ja sen rannasta löytyi nyt taas kaksi merisirriä, renkaattomia, jotka jäivät vielä paikallekin ohitettuamme.

Parasta tarjontaa oli Järven vakiokatajan vieressä istunut tunturipöllö, nuori naaras. Se pelästyi ohitustamme ja siirtyi Järven pohjoislaidalle. Palatessamme se löytyi Joutsenlammen lähistön ison valkean kiven vierestä. Kummallakin kerralla Veko veikkasi kyseistä lintua kiveksi ennen kuin katsomalla kaukoputkeen uskoi mitä hänelle väitin. Järven pohjoisrannalta löysimme myös äskettäin syödyn heinäsorsakoiraan jäännökset joita epäilimme juuri tuon pöllön tekosiksi.

Illalla asemalle saapui iso joukko väkeä, P.Helminen, T.Laaksonen, T.Nurmi, O.Salmi, P.Tamminen ja K.Wahlroos. Kuulemma Kivivuoren Osku oli joutunut jäämään rannalle odottamaan paikkojen vapautumista. Pöllö kiinnosti kovasti bongareita...

***

( ei se mikään kivi ole... )

Vihkoon vietyä LXXV

( muutama alli merellä taas pyrähteli )

11.12.1975: Tuuli oli yön aikana hellittänyt kolmeen boforiin, pilvisyyskin oli jo yläpilveä aamulla. Kaunista ilmaa ei kuitenkaan ollut tulossa, päivän mittaan tuuli kääntyi lounaaseen, yltyi ja alkoi työntää päälle seuraavaa matalaa paksunevine pilvineen. Kun tuuli oli heikompaa, myös kämppä oli hieman eilistä siedettävämpi herätessä, mutta ei siinä monen lämpöasteen porrasta ollut ulkolämpötilaan verrattuna, kunhan plussan puolella oltiin. Sisälle ei kuitenkaan tehnyt mieli jäädä lorvimaan, hyvin pukeutuneena ulkona oli mukavampaa.

Länsikierroksen teimme taas samaan tahtiin kuin eilen. Retkelle uusina löysimme tukkasotkaparin, tukkakoskelon ja haahkojen joukkoon oli ilmaantunut kolme vanhaa koirasta, niitä ei noihin aikoihin talvella juuri nähnyt. Kylällä uusina oli viherpeippo ja mustarastas. Kottaraisten määrä oli pudonnut seitsemään.

Etelärannan kautta kiertäen löytyi retkilajeja enemmänkin, muutama telkkä, yksi pilkkasiipi, kiuru, joku pikkurastas joka putosi matkalta levolle Sorgenin lehtoon. Kun sitä sieltä turhaan etsimme, ilmaan nousikin lehtokurppa.

Taas kävimme päivällä asemalla evästauolla ja sen jälkeen iltakierroksen eilisin askelmerkein. Niin tarkkoja ne olivat ettei itäkierrokselta tullut mitään retkelle uutta. Kovin tyhjää siellä oli vaikka tuuli oli nyt iltapäivällä kääntynyt lounaaseen. Aamun ansiosta päivän lajimäärä nousi kahteenkymmeneenviiteen, vaikka lehtokurppa jäi tänään ainoaksi kahlaajaksi, eiliset löydöt olivat keksineet itselleen paremmat piilot.

***

( joulukuinen Jurmon eteläranta, aurinko pysyy matalalla päivälläkin )

Vihkoon vietyä LXXIV

( talvihaahka Jurmossa )

10.12.1975: Olin... no siellähän tietysti. Jurmossa. Olin tullut jo yhdeksäntenä päivänä, koko se päivä oli mennyt yhteysalusmatkaan Turusta perille. Saaressa olin ollut puoli viideltä pimeän jo laskeuduttua eikä matkalla huvittanut katsella lintuja kun oli jo pohjana melkoinen yskä ja tuoreessa muistissa menetetty aika Paimion parantolassa kesällä 1973. Tästä joulunajan retkestä oli tullut opiskeluvuosien perinne, tämä oli jo viides kerta. Mukana oli Vänskän Veijo, joka oli ollut myös saarella useimpina jouluina kanssani, ja tunsimmehan me muutenkin hyvin toisemme kun yliopistolla luennoilla samoihin aikoihin kävimme. Kolmas asemamiehittäjä oli kanssamme tullut M. Salmi.

Yöllä oli aseman nurkissa tuuli kolistellut kovasti. Kämppä oli aamulla herätessä jääkylmä kuin epähelvetti ja flunssani voi erittäin hyvin, yskitti koko ajan. Auringonnousua simuloiden yhdeksän maissa lähdimme maastoon. Kyläkierroksen jälkeen kävelimme nummen poikki eteläriutan tyvelle ja siitä sitten lähdimme kiertämään riutat rantoja pitkin. Tuulta oli yhäkin viisi, kuusi boforia joten kalalokit olivat liikkeellä. Muut lokit pysyttelivät enemmän paikallaan, länsilahdella pyöri suojaa etsien kolmen nuoren naurulokin ryhmä. Mikään valon juhla päivä ei ollut, täyspilvistä ja lumikuurojakin tuli vähän väliä, aamun pikkupakkanen vaihtui kuitenkin päivällä yhteen plusasteeseen, tuuli jaksoi pysytellä kuudessa, seitsemässä boforissa.

Länsikierroksella merisirrejä näkyi vain kaksi, lähtivät etelälahden rannasta ja katosivat aaltojen sekaan lounaaseen. Vesilintuja lymyili myös rantojen tuntumassa, eniten heinäsorsia mutta myös haahkoja, alleja ja pari isokoskeloa. Merimetsot värjöttelivät ulompana kivillä joilta tyrskyt eivät niitä pystyneet mereen huuhtomaan. Muutama kuusitiainen oli edelleen liikekannalla syksyn vaelluksen jälkeen, nummella neljän parvi menossa lounaaseen talitintti seuranaan.

Puolilta päivin käväisimme asemalla ja pienen evästauon jälkeen lähdimme kiertämään saaren metsiä ja itäpäätä. Kymmenen kottaraista oli jäänyt kylälle. Männikkö oli linnuton mutta leppälehdossa oli parvi sinitiaisia vahvistuksenaan yksi kuusitintti. Kanahaukka vilahti pariin kertaan metsissä, ja oli ehtinyt poistaa vahvuudesta ainakin yhden talitiaisen. Suolta laskevan puron varresta nousi ilmaan taivaanvuohi, aikoikohan jäädä talveksi. Muutama teeri lenteli saaren avomailla, itäpäässä oli vesilintuja vähemmän kuin lännessä, tuuli osui paikoille paremmin.

Kovasta kelistä huolimatta tunnustelukierros antoi 22 lajia ja kohtalaisen määrän lintujakin.

***

( Veko staijailee saarelaisten keräämän ajopuukasan suojassa )

Vihkoon vietyä LXXIII

( päivän ykköslaji )

9.12.1995: Tiiviin työruuhkan takia joulukuun retkiä on vähän hankala vihoista löytää. Tämä taisi olla viikonloppua, lauantai, ja kävelimme tietysti koiran kanssa pitkän vakiokierroksemme Myyrmäestä Pitkäkoskelle, sieltä Silvolan altaan vieritse Vantaankoskelle ja sieltä takaisin kotia kohti. Säätä ei voi valita mutta ei tuo huonokaan ollut, aste pakkasta, toki pilvistä ja heikkoa lumisadetta. Tyyntä oli joten vähät lintujen äänet sentään kuuli. Lumisade rajoitti näkyvyyttä, mutta nämä vakiokierrokset olivat ihan lähilinnuston laskentaa varten eikä miulla koskaan ollut niillä kiikaria kummempaa optista varustusta mukana. Sitäkin käytin hyvin säästeliäästi, vain hankalampiin määrityksiin tai jonkun ruokintapaikan tarkkailuun vähän kauempaa.

Pitkäkoskella oli tietysti koskikaroja, nyt kaksi lintua ja Vantaankoskella lisää, peräti neljä. Räkättejä oli liikkeellä heti alusta alkaen pienin parvin. Myös tilhiä löytyi, mutta vain asutusten luota pihapihlajista. Marjoja siis oli tarjolla ja niiden mukana tietysti mustarastaita ja punatulkkujakin riitti runsaanpuoleisesti.

Tali- ja sinitiaiset olivat tällaisten vakiokierrosten runkolajeja, niitä näkyi sekä metsissä että pihoilla. Pieni maaseutuosuus piti myös keltasirkut listoilla mukana, taajamaosuuksilta ne olivat lähes kadonneet. Katoamassa olivat myös varpuset, niitä oli vielä paikoin vanhemman omakotiasutuksen säilyneissä pensasaidoissa.

Muita tällaisten reittien vakiolajeja olivat varikset ja harakat. Niitä näki harvakseen asutuksen kylkiäisinä, samoin viherpeippoja joita oli siellä missä lintuja tavallisimmin ruokittiin. Tämän reitin vähäiset metsäosuudet riittivät muutamalle hippiäiselle, kuusi- ja hömötiaiselle sekä närhelle. Ylilentäjiäkin löytyi, yksi harmaalokki ja jonkin verran urpiaisia, niitä tosin vain parin linnun porukoissa, suurin parvi taisi olla kymmenen lintua.

Kaikkiaan tuo kierros tuotti 18 lajista peräti 806 lintua, kärjessä olivat räkätit 247, tilhet 128 ja talitiaiset 107 yksilöllä. Kuusi koskikaraa oli hyvä muttei mitenkään tavaton tulos.

***

( närhiä löytyi peräti kolme )

Vihkoon vietyä LXXII

7.12.2003: Taisi olla sunnuntai. Tuohon aikaan kotona oli kohtalaisen kireä ilmapiiri, joten lähdin aamulla koiran kanssa ensin pienelle aamukierrokselle Louhelan ja Mätäojan puistot kiertäen. Lenkin jälkeen lähdin itsekseni kierrokselle Hankoniemelle.

Pullasorsia ja pihapiirin peruslintuja olin nähnyt jo koiralenkillä, Karjaan Läppträsk oli jo osittain jäässä, jäänreunassa pohjoispäässä oli lepäilemässä satakunta kanadanhanhea ja saman verran kyhmy- ja laulujoutsenia. En juuri pysähdellyt ennen kuin Tvärminnen tiilitehtaan laiturissa. Isokoskeloita muutteli ohi länteen, merikotka istui paikallisena luodolla, pari laulujoutsenta ruokaili lähistöllä ja lokkeja kierteli edustan merellä.

Svanvikilla oli nimensä mukaisesti lisää joutsenia. Kymmenien kyhmy- ja laulujoutsenten joukossa oli kaksi pikkujoutsenta aika lailla lintutornin edustalla. Merikotka istui luodolla täälläkin ja lokkeja riitti, jotkut ryhmät tuntuivat olevan myös liikkeessä länteen vaikka suuri osa oli paikallisia.

Högholmenilla on aina mukava yrittää pientä kävelykierrosta. Pikkukäpylintu tuli retkilajiksi, samoin haahka ja merimetso. Kaksi aikuista naurulokkiakin muutti ohitse länteen, kalalokkien liike oli jo aika selvää, seitsemänkymmentä muuttajaa laskin lyhyen staijituokion aikana. Hippiäiset ja hömötiaiset löytyivät polunvarren metsästä.

Neljän tuulen tupa on myös hyvä paikka staijata, ja ohitseni länteen muuttikin parvi uiveloita ja tietysti kalalokkeja. Yllättävin muuttaja tarttui putken näkökenttään sen saapuessa idästä Långörenin suunnalta veden pinnassa. Pieni kahlaaja se oli, ja kuvittelin sen olevan merisirri, hyvä havainto siis. Todella suuri yllätys oli kun se läheltä ohi mennessään paljastuikin tylliksi, huusi vielä kohdalla nimensäkin. Sen lentohan oli jo kaukaa katsoen erikoista sirriksi tai merisirriksi ja läheltä näkyivät väritkin kohtalaisesti, iltayhden aikaan talvipäivän valo oli kirkkaimmillaan. Sinne jatkoi länteen pysähtymättä sekin, varmuuden vuoksi kävin sitä vielä lähirannoilta etsimässä, turhaan.

Piti vielä käydä Långöreninkin luona katsomassa ettei se olisi palannut sinne takaisin, ei ollut. Kanahaukka kierteli lähistöllä, laulu- ja kyhmyjoutsenia oli paikallisina, ei yhtään kahlaajaa.

Paluuta tein samaa tietä takaisin. Täktomin golfkenttä oli aika vähälintuinen, vain parvi keltasirkkuja ja viherpeippoja sekä jokunen varis. Päivä alkoi kääntyä iltaan ja sade alkoi kiusata, joten en juuri enää pysähdellyt. Palokärki tuli retkilajiksi metsäosuudella, samoin käpytikka, ja Tammisaaren lähellä tien varressa päivysti lapinharakka. Aamun seitsemän asteen pakkanen ja selkeä sää oli vaihtunut parin plusasteen sadesäähän ja samalla tuuli oli yltynyt navakaksi. Illan myötä lämpötila nousi vielä neljään plusasteeseen.

***