50 vuotta sitten II

(tundrakurmitsan ääni on helposti tunnettava)

Pari päivää ennen lokakuun 1969 puoliväliä kului koulussa ja ainoat lintuhavainnot tulivat aamuyön lehdenjakolenkeiltä. Kolmannentoista päivän lenkillä Lukkarinmäen yli muutti suosirri, seuraavana aamuyönä västäräkki, niittykirvinen ja laulurastas. Viidennentoista päivän iltana kävin kuuntelemassa yömuuttoa runsaan tunnin verran Lukkarinmäellä. Muuttoa oli, noin 850 punakylkirastaan ääntä kuului, laulurastaita viidesti, räkättejä kolmesti ja mustarastas kerran. Paras havainto oli ylimuuttanut tundrakurmitsa. Seuraavana iltana olin taas paikalla, nyt vajaat pari tuntia kunnes kynä jäätyi ja oli parasta lähteä nukkumaan. Muutto oli hiljaista kunnes kymmenen maissa yötaivas täyttyi kokonaan etelään muuttavista punakylkirastaista, joukkoon ehti myös pari kiurua ja viisi havaintoa keltasirkuista, joukossa parvikin. Kahdeksannentoista päivän aamuyön lehtilenkillä muutto jatkui kunnes vähän vaille aamukuuden aikaan taivas pilvistyi ja linnut hävisivät. Aamuyön yllättäjä oli keltasirkku, jonka ääniä kuului 150-200 työn lomassa. Runsain oli edelleen punakylkirastas jota kuului lähes viisisataa ääntä, ehkä puolet tai kolmasosa siitä vauhdista mihin iltayöllä jäätiin. Varmasti tuhansia muutti tuon yön aikana etelään.

Seitsemäntenätoista päivänä olin käynyt lyhyesti myös Halikonlahdella. Lapasotkia oli tullut toistakymmentä altaille, alleja lähes kolmekymmentä. Suokukkoja oli vielä kymmenen, suosirrejä kolme. Seuraavana aamuna Halikonlahdella olivat edelleen allit mutta lapasotkat olivat hävinneet yön aikana. Samoin olivta hävinneet suokukot ja -sirrit, paikalla oli vain taivaanvuohia ja töyhtöhyyppiä. Tunturikiuru muutti altaiden yli ja pulmusia oli kolmentoista parvi. Yhdeksännentoista päivän iltana Halikonlahden altaille oli taas tullut viisi lapasotkaa, hyyppiäkin muutti sadan linnun parvi Joensuun yli. Allit viihtyivät edelleen altailla. Taas oli edessä koulun ja työntäyteisiä päiviä.

****

( keltasirkku pärjää täällä talvella mutta mielellään sekin pois lentää kunhan ehtii )

50 vuotta sitten I

Lukion viimeinen lukuvuosi oli alkanut syksyllä 1969 ja sen myötä linnuille jäi taas vähemmän aikaa. Olin Lintumies-lehdestä lukenut joidenkin tamperelaisten tekemistä yömuuttotarkkailuista ja tietysti innostuin itsekin kokeilemaan mitä sieltä taivaalta kuuntelemalla pimeässä voisi löytää. Salon keskustan tuntumassa oli Lukkarinmäki, silloin vielä korkeimmat osat rakentamatta. Sinne menin useana iltana kuuntelemaan. Kaupungin valot saivat muuttavat linnut ääntelemään ja lokakuun alussa oli rastaiden päämuuttoaika. Kolmas lokakuuta puolentoista tunnin aikana muutti lähinnä punakylkiä, laulurastaiden huippu alkoi jo olla ohi ja noiden lisäksi kuului vain yksi mustarastas.

Neljäntenä päivänä ehdin käymään Halikonlahdellakin. Korppi jahtaili sinisuohaukkaa Viurilanlahdella, pelloilla oli vielä lapinkirvisiä ja ainakin yksi keltavästäräkki. Tikittävä pieni sirkku löytyi myös Joensuun pellolta, värejä en nähnyt mutta kai se oli mahdollinen pohjansirkku, noihin aikoihin en uskonut ikinä tapaavani missään pikkusirkkua, kaiken varalta sp-määrityksen kuitenkin sille jätin. Kahlaajista paikalla oli vielä suosirrejä, suokukkoja, taivaanvuohia ja töyhtöhyyppiä sekä lietealtailla kaksi tylliä. Ruoikot olivat täynnä pajusirkkuja, taivaalla lensi räkättejä ja niittykirvisiä. Aamuyön lehdenjakolenkillä olin kuullun taivaalta myös yömuuttavan västäräkin.

( vielä kova juttu 50 vuotta sitten)

Viidentenä päivänä Halikonlahdelle oli laskeutunut lepäämään mustalintu sekä uivelo, kolmosaltaan etelälaidassa puuhasteli aikuinen liejukana, ehkä kesän pesijöitä vielä. Sinisuohaukka saalisteli edelleen lahdella, tällä kertaa ihan menestyksellisestikin, mahdollinen hiirihaukka kaarteli etelään kaukana Viitanmäen yllä. Kirvisistä nyt paikalla oli enää niittykirvisiä, kahlaajista tyllit olivat kadonneet, muut ennallaan. Illalla kävin vielä runsaan tunnin kuuntelulla Lukkarinmäen laella, laulurastaita kuului vielä neljä, punakylkien määrä oli puolitoistakertaistunut edelliskerrasta, sadan tuntumaan.

Viikolta ei ole taas kuin joitakin yömuuttohavaintoja, seuraavan retkeni tein vasta kymmenes lokakuuta ja silloin poikkeuksellisesti Muurlan ja Omenajärven suuntaan, tosin palatessani kävin myös Halikonlahdella. Myllymäen ja Kuurissuonmäen kolmiomittaustorneissa kävin mutta petolintuhavainnot jäivät yhteen varpushaukkaan ja viiteen kanahaukkaan joista jotkut näkyivät kai useampaankin kertaan, paikallisia siis. Teeriä oli kummallakin mäellä, toisella neljä, toisella kymmenen. Muutamien sepelkyyhkyjen joukosta löytyi vielä yksi uuttukyyhky. Kiurujen muutto oli vähentymässä, samoin niittykirvisten, peippoja ja järrejä meni tasaisesti etelään, samoin vihervarpusia. Ilmeisen paikallinen korppipari kierteli Kuurissuonmäellä. Järvillä oli runsaasti sorsia ja telkkien muutto kai huipussaan. Kahlaajia löytyi taas vain Halikonlahdelta, suokukkoja oli enää neljä, suosirrejä yksi seuranaan taas tylli. Illalla tunnin tarkkailu Lukkarinmäellä osoitti ettei yömuutto ole vilkasta kirkkaina öinä, vain 18 havaintoa punakyljistä.

Seuraavana päivänä kokeilin läheisempää Ilmusmäen tornia, petomuutto sielläkin jäi vain yhteen varpushaukkaan. Korppipari suunnisti Halikonlahden suuntaan, muuten havainnot olivat tyypillistä ympärivuotista vakilajistoa. Tulos ei minua lannistanut vaan 12.10. olin taas Ilmusmäen tornissa. Korppeja siellä näkyi edelleen muttei nyt yhtään petolintua. Halikonlahdelle piti lähteä lintuja nähdäkseen. Suokukkoja ja suosirrejä oli vielä kaksi, tyllejä yksi. Runsain lintu maastossa oli nyt punarinta, niittykirvisten, peippojen ja pajusirkkujen määrä oli laskusuunnassa.

***

Viisi vuosikymmentä sitten CXVI

Vuonna 1969 huhtikuun 26. päivänä tein retken Salon Halikonlahdelle. Muuta tietoa retkestä ei ole säilynyt kuin että näin silloin sen kevään ensimmäiset jouhisorsat, seitsemän linnun parven, ja suosirrin. Kummatkin olivat Viurilanlahden puolella.

Seuraavan päivän retkistä on parempaakin tietoa. Kävin ensiksi Ilmusmäellä, heti lehdenjakokierroksen jälkeen poljin mäelle ja poistuin vasta iltakahden aikaan. Sieltä menin Halikonlahdelle missä retkeilin iltakuuteen. Oli yhteismuutontarkkailupäivä, ja Lehtolan Tapani sekä Liikon Jorma olivat tulleet Ilmusmäen kolmiomittaustornille jo ennen aamuviittä.

Lämpöä oli viitisen astetta, tuuli kaakosta kohtalaista ellei navakkaa. Aamu oli lähes pilvetön mutta taivas harmaantui päivän mittaan kokonaan. Muistiinpanot löytyvät Tapsan ja Jorman vihoista jos sellaiset vielä jostakin löytyvät. Muillakin mäillä oli porukkaa, Karhumäen Heikki oli Myllymäellä, Jussi Kuurissuonmäellä, Lintuvuoren Jari Laukassuolla. Jari poistui paikaltaan jo puolenpäivän aikaan, Jussi puoli kolmelta ja loput kahdelta.

Petolintuja näkyi vain tusinan verran, me näimme pari hiirihaukkaa, Laukassuolla oli peräti paikallinen kotka ja Myllymäellä kevään ensi sinisuohaukka sekä mahdollinen kiljukotka(laji), Kuurissuonmäellä kolmen, neljän hiirihaukan lisäksi nuolihaukka. Kurkia onnistuttiin huomaamaan vain seitsemän linnun parvi Myllymäellä. Halikonlahdella meni illalla lisäksi 14 kurkea. Myllymäki löysi myös ainoan joutsenparven, yhdeksän lintua. Idän tarkkailupaikoilla huomattin pari kuikkaa ja 35 hanhea neljässä parvessa.

Kahlaajia muutti vähän, muutama kuovi, metsäviklo ja töyhtöhyyppä, lisänä epävarma valkoviklo. Kaikista pisteistä yhteensä havaittiin 267 sepel- ja 32 uuttukyyhkyä. Sepelkyyhkymuuton huippu oli vielä tulossa.

Pikkulinnuista peippoja muutti kahdeksansataa, rastaita nelisensataa, Ilmusmäellä me huomasimme kolme kangaskiurua muutolla yhden paikallisen laulajan lisänä. Muuten pikkulintumuutto oli hyvin heikkoa. Kaikkiaan kolmesta tornista laskimme 1787 lintua ja Laukassuo mukana luku nousi n.2500 lintuun.

Halikonlahden iltapäiväkierroksella huomasin kevään ensimmäiset pikkutyllit ja kalatiirat. Suosirrejäkin oli jo kaksi.

Seuraavana päivänä tein iltakieroksen Halikonlahdelle ja sen lisäksi iltayön pyöräilyn lahdelta Kokkilaan ja Toppjoelle. Lahdella oli sen kevään ensimmäinen rantasipini, yöretkellä joka lahdella mäkätti taivaanvuohia, Vartsalassa sarvipöllö ja Viurilanlahdella sekä Kokkilassa lehtopöllö. Muutama laulurastas esiintyi ja yli meni runsaasti punakylkirastaita.

Huhtikuun 29. päivä kävin taas Halikonlahdella ja havaitsemani heinätavi oli sadas laji vuodelle. Tuulihaukka oli myös paikalla, samoin kaksi pikkutylliä.

Vappuaamuna tein retken samoille maisemille. Kakkosaltaassa ui tukkakoskelo, kevään ensimmäiseni. Valkovikloja oli viisi, suokukkoja kahdeksan, kivitaskuja neljä tai viisi ja keltavästäräkki myös altailla. Käenpiika huuteli keskustassa ja järripeippo löytyi Viurilan rannasta. Lämpöä oli neljä astetta, tuuli etelästä, taivas harmaa muttei sateinen.

***

Lintuja vihoistani CLXXVIII

( huono lentäjä törmää usein autoon )

Kolmen vuosikymmenen takainen vappuatto (30.4.1989) oli Vantaalla ja Helsingissä kolea, pilvinen ja sateinen ja ainoat havainnot linnuista tai luonnosta tein työmatkoilta. Kaksi siiliä oli jäänyt auton alle, toinen Kaivokselassa, toinen Kannelmäessä, tyypillinen kevään ensihavainto siitä lajista. Yksi fasaanikin oli autoon törmännyt kehäykkösen ja Hämeenlinnantien liittymän kohdalla.

Vappuna sitten oli autokierroksella koko päivän. Sää oli kirkastunut, tuuli kääntynyt pohjoisesta läntiseksi. Kiikalaan suunnistin ensiksi, Varesjokinotkoon. Peukaloinen lauloi, pajulintuja myös jo noin viisitoista, tiltaltteja viisi, lisänä rautiainen ja hippiäisiä.

Pönttöjäni kävin tarkistelemassa, lentokentän takana Immenjärvellä oli paitsi tuttu telkkäpari, myös tutulla reviirillä laulava järripeippokoiras. Metsäkirvisiä oli mäntykankaalla viitisen lintua. Johannislundin lähellä hömötiainen rakensi pesää pökkelöön, mustarastaalla oli pesä ja naaras hautoi niin etten viitsinyt sitä häiritä. Telkkänaaraalla oli pesä pöntössä.

Omenajärvellä oli vesilintuja kohtalaisesti, valtalajeina tuttuun tapaan puna- ja tukkasotka sekä nokikana. Mustalintukoiras seilasi järven selällä, viidentoista silkkiuikun lisänä oli myös nukkuva härkälintu. Korppi lensi yli ja rannassa lauloi pajusirkkuja sekä metsän yllä metsäkirvisiä. Kanadanhanhia huomasin kolme lintua, pesimään kai asettautumassa.

Salossa piti käydä saman tien katsomassa mitä vanhemmille kuuluu, huonoahan sinne. Sairaita molemmat, lähes viimeisillään. Diagnoosit vain puuttuivat, ja kohta nekin saataisiin. Halikonlahdella tietysti kävin katsomassa linnut sieltä. Harmaasorsia oli pari, samoin heinätaveja. Lapasotkia ui kakkosaltaassa neljä lintua, naaras ja kolme koirasta. Kalatiirat olivat tulleet, samoin keltavästäräkit ja suokukot. Kaksi kanadanhanhea viihtyi täälläkin, samoin kolme kyhmyjoutsenta, mahtoiko yksi olla jo jossakin piilossa pesällä. Passelin pellolla oli neljäkymmentä kapustarintaa.

Palailin sitten iltasella valtatietä takaisin Vantaalle. Iltakävelyn tein koiran kanssa vielä Raappavuoren ympäri, kevään ensimmäinen sirittäjä kuului laulavan mäen laidassa.

***

Viisi vuosikymmentä sitten CXV

Vuoden 1969 linturetket jatkuivat heti seuraavana päivänä 21. huhtikuuta. Käväisin Halikonlahdella, lyhyesti vain. Muistiin olen kirjannut kevään ensimmäisen silkkiuikun kakkosaltaalta. Samassa sulassa oli haapanapari. Taivaanvuohi nousi esiin rantaniityltä, selkälokki lenteli taivaalla. Olen käynyt Vuohensaaressa asti koska Vaisakosta kuulin laulurastaan.

Seuraavana päivänä (22.4.1969) tein jälleen iltalenkin Halikonlahdelle. Kymmenkunta astetta oli lämmintä, taivas pilvetön ja tuuli pohjoisen puolelta. Silkkiuikkuja oli nyt kaksi Vuohensaaren salmessa. Haapanakoiras oli edelleen kakkosaltaalla, seuranaan nyt lapasorsakoiras. Tukkasotkia samalla altaalla oli viisi, punasotkia kymmenen. Selkälokki kierteli taas lahdella ja yli itäkoilliseen muutti kalasääski.

Seuraavana päivänä olen kirjannut lintuja muistiin aamun lehdenjakolenkiltä ja taas iltapuolen retkeltä Halikonlahdelle. Kylmä korkeapaine oli pudottanut aamun lämpötilan lähelle nollaa, iltapuolellakaan ei ollut kuin viisi astetta plussaa. Aamu oli tyyni ja pilvetön, iltapuoli lähes täyspilvinen, tuuli pohjoiskoillisesta ja se toi mukanaan ajoittaisia sadekuuroja.

Aamulla kuulin keskustassa kevään ensimmäisen käenpiian piipittävän. Punatulkkuja oli pesimäpuuhissa kaksi paria. Silkkiuikkujen määrä Vuohensaaren ympärillä oli nyt neljä ja yksi oli kolmosaltaallakin. Lapasorsakoiras oli saanut parin, sotkien määrä altailla oli kasvanut kaksinkertaiseksi edellispäivästä.

Kahdenkymmenenviiden kurjen parvi meni matalalla Vuohensaaren yli länteen. Viurilanlahdella oli kaksi merilokkia ja lietealtaiden laidassa kaksi taivaanvuohta. Kylmänpurkaus tuntui vaivaavan kevättä.

Seuraavana päivänä (24.4.1969) kuulin aamun lehtilenkillä vuoden ensimmäisen tiltaltin. Parempia lintu-uutisia kuulin sitten koulussa kun en itse retkelle ehtinyt. Halikonlahden altailla oli kierrellyt Lintuvuoren, Liikon ja Lehtolan mukaan lumihanhi! Katsojia oli ollut kai kymmenkunta kun se hetken paikalla viipyi. Vähän myöhemmin oli uutinen lehdessä että lintu oli löytynyt Kuusjoelta väsyneenä ja otettu talteen. Se oli karannut ruotsalaisesta lintutarhasta jalassa olleen renkaan mukaan.

***

Viisi vuosikymmentä sitten CXIV

Vuonna 1969 takatalvi vallitsi Salossa huhtikuun puolivälissä. Neljäntenätoista huhtikuuta tein lyhyen fillarilenkin Muurlanjoelle. Uuden Kiskontien varressa ruokaili sekä sepel- että uuttukyyhky. Räkättejä ja punakylkirastaita oli pari kumpaakin jo keskustassa. Pullolan tulvatilannetta kävin katsomassa ja sen verran siellä vettä oli että kaksi laulujoutsenta näin. Ne olivat sen kevään ensimmäiseni, laji oli noihin aikoihin vielä varsin vähälukuinen muuttaja Salon seudulla eikä pesimisestä siellä edes ymmärretty nähdä unia. Kevään ensimmäinen joutsenhavainto tuo ei kuitenkaan ollut, muut olivat havainneet sellaisen Halikonlahdella jo huhtikuun kolmantena.

Viidentenätoista päivänä kävinkin sitten iltalenkkini Halikonlahdella. Lämpö oli noussut neljään asteeseen, mutta enimmäkseen taivas oli paksujen kuuropilvien peitossa ja päivällä niistä tuli maahan räntää. Tuuli kyllä oli kääntynyt etelän puolelle.

Taveja oli muutama Halikonlahdella, Vuohensaaren salmessa kevään ensimmäiset tukka- ja punasotkakoiraat, niiden seurana telkkäpari ja kahdeksan isokoskeloa. Tosin muut olivat huomanneet punasotkan jo seitsemäntenä päivänä Kokkilan lossisulassa. Vedenpuhdistusaltaista uloimmassa oli jo pari, kolmekymmentä nokikanaa. Vieressä Salonjokisuulla huuteli kaksi kuovia, altailla Liikon Jorma huomasi kaksi punajalkavikloa.

Vuohensaarentien kaatopaikalla meitä hämmästytti paitsi kevään ensimmäiset pari kalalokkia, myös peräti viisitoista merilokkia. Sellaisia määriä niitä ei Salossa ennen ollutkaan nähty. Sepelkyyhky muutteli Viurilanlahden yli, ei niitäkään ollut vielä kuin yksittäin.

Pikkulinnut odottelivat vielä kevättä. Ensimmäinen kevätmuuttava lapinharakka oli altaille tullut. Punarinta lauloi keskustassa, samoin kolme, neljä tikliä ja ainakin yksi punakylkirastas. Halikonlahdella pyöri pikkuparvi hemppoja ja Vuohensaaren laulaja oli kuusitiainen.

Seuraavan aamun lehtilenkillä Salon keskustassa huomasin ensimmäisen laulurastaan. Linturetkelle ehdin seuraavaksi vasta kahdeskymmenes huhtikuuta. Koko päivän kulutin Halikonlahdella, välillä kävin Ilmusmäen kolmiomittaustornissa. Välipäivinä oli takatalvi hellittänyt, lämpöä oli taas parhaimmillaan lähelle viittätoista astetta. Tuuli idästä, tornin huipulla navakastikin. Taivaalla oli ohutta yläpilveä ja näkyvyyttä horisonttiin. Pitkästä aikaa laskin päivän lajit ja sain tulokseksi 48. Mainittakoon että eilen 20.4.2019, päivälleen viisi vuosikymmentä myöhemmin löysin 49 lajia, erona oli vain se että tuo eilinen tulos on ajankohtaan nähden vaisu, tuo vuoden 1969 tulos taas erittäin hyvä. Sen verran tässä välillä ilmasto on lämmennyt.

Vesilinnut olivat vakiintuneet Halikonlahdelle, taveja ja telkkiä oli jo lukuisia heinäsorsien ja nokikanojen joukossa, mukaan oli tullut lapasorsapari. Punasotkia oli jo kolme. Kahlaajiakin oli tullut, kuoveja kymmenkunta, metsäviklo ja kolme punajalkavikloa.

Muuttajia näkyi pitkin päivää. Metsähanhia meni päivän mittaan kolme parvea, yhteensä viisitoista lintua. Tuohon aikaan se oli hyvä tulos, nyt pitäisi niitä nähdä satakertaisesti eikä sekään ketään hämmästyttäisi. Kaksi heinäsorsaa muutti Ilmusmäelläkin, pohjoiseen keskellä päivää. Pedoista liikkeellä oli hiirihaukka, piekana, kolme kalasääskeä ja peräti nuolihaukka. Määrittämättä jäi toinen pikkufalco ja yksi buteo. Sääkset olivat kevään ensimmäiset, kuten nuolihaukkakin ja Halikonlahdelle saalistamaan saapunut ruskosuohaukkanaaras. Ilmusmäellä soidinteli kanahaukkapari ja kauempana näkyi yksi lisää.

Kurkiakin näin vasta nyt tuona keväänä, sentään yhteensä 106 lintua. Kuusi parvea näin ja suurimmassa oli puolet päivän summasta. Muut olivat lajin kyllä nähneet jo viides huhtikuuta Halikonlahdella. Naurulokkeja ja sepelkyyhkyjä muutti ensi kertaa isommin parvin, muutama töyhtöhyyppä ja yksinäinen harmaalokki vielä. Pikkulintuja oli muutolla vähän mutta Ilmusmäellä lauloi kaksi kangaskiurua, Vuohensaaressa oli kevään ensimmäinen kulorastas. Peippoja meni eniten aamun lehtilenkilläni, vajaa parisataa, päivällä Ilmusmäellä niitä näkyi vain yksittäin. Västäräkkejä ja rastaita oli tullut yöllä lisää, alkoi olla orastavaa kevään tuntua.

***

Lintuja vihoistani CLXXIV

Huhtikuun neljästoista (vuonna 1989) valkeni lämpimänä, kymmenen astetta oli jo aamusta vaikka yö oli ollut pilvetön. Lämpö oli saanut vauhtia perhosiin ja kimalaisiin joita näkyi heti kun aamupäivällä lähdin koiran kanssa Petikon metsän kuntolenkille ja maastoon. Varpushaukka muutti menomatkalla yli, kuovi samoin metsän yllä. Rastaat olivat täyttäneet metsän ja kevään ensimmäinen metsäkirvinen lensi myös ylitseni Pitkäsuon nykyisen täyttömäen laitamilla.

Kanahaukan näin ensin metsän yllä ja vähän myöhemmin kuulin soidinääntelyä läheisestä kuusikosta. Sieltä löytyikin myöhemmin pesä. Metsäviklo soidinteli kahdessakin paikassa, puukiipijä lauloi. Mustarastas varoitteli jo enteellisesti vanhan kuusettuvan pellon laidassa. Riistaruokintapaikan tuntumassa lauloivat punarinnat ja laulurastaat ja toinen metsäviklo taisi asustaa läheisellä suolaikulla. Punatulkkupari lauleli ja seurusteli hillitysti kuusessa. Vähän kauempana puiden välistä kolme hirveä katseli meitä, koirani olisi taas halunnut katsella niitä lähempääkin.

Töyhtötiaispari puuhasi lähellä metsänreunaa ja aivan laidasta löysin ensimmäisen mustarastaan pesän, tosin vielä ilman munia. Pellolla etsi syötävää kevään ensimmäinen kivitaskukoiras. Iltapäivän lämpö nousi kahdeksaantoista asteeseen, tuuli idästä leudosti. Ohut utu piti näkyvyyden alle kymmenessä kilometrissä. Ilta kului sitten töissä.

( ensimmäinen valkovuokko näkyi )

Viidestoista päivä oli aamulla hieman viileämpi, viisi astetta. Pilvetön taivas sai hieman peitettä yhdeksän jälkeen, tuuli edelleen idästä ja näkyvyys oli parantunut vähän. Tein taas aamupäivän mittaisen lenkin, nyt Petikon länsilaidan metsiin. Friimetsän vanha ketunkolo vaikutti hiljaiselta, rastaita lauloi täälläkin mutta pesiä ei vielä löytynyt.

Metsänreunan ojassa oli sammakko, sisemmällä kuusikossa kiinnostava risukasa, olisiko närhen pesän alku. Varikset kyllä kiertelivät varovaisina yläpuolella, niillä oli varmasti pesä lähellä. Yli muutti rautiainen ja taas metsäkirvinen. Keltasirkku varoitteli hakkuuaukon laidassa. Tulin kehäkolmosen yli Pitkäjärven pohjoispäähän. Taivaanvuohet soidintelivat, pajusirkut lauloivat. Harakkapari rakensi pesää pajukkoon. Vesi oli yhä korkealla ja niityt märkiä. Tuuli oli yltynyt mutta pilviä edelleen hyvin vähän.

Vehkalammin luona huomasin aivan äsken tapetun fasaanikukon, jota oli ehditty vain hieman repiä selästä. Yli lensi kanahaukkakoiras jonka yhteyttä edelliseen mietin. Metsäviklo soidinteli Vehkalammin yllä, lammessa ui viisi tavia ja puoli tusinaa heinäsorsaa. Harakalla oli täälläkin jo pesä valmiina.

Iltasella tein vielä pienen koirakävelyn Martinlaakson pohjoislaidalla. Metsäviklo muutti yli, punakylkirastaat ja punarinnat lauloivat ahkerasti. Tuuli oli yhä navakkaa, taivas hilajlleen pilvistymässä ja sää viilenemässä.

Kuudentenatoista päivänä aamulla oli enää yksi aste lämmintä. Tuuli oli kääntynyt koilliseen. Kanahaukan huomasin jo keittiön ikkunasta aamuteen aikaan. Lähdin yhdeksän jälkeen kohti Kiikalaa Hyyppärän tienoon pöntötysalueelle.

Perillä pöntöt olivat edelleen tyhjiä. Lintuja oli hyvin vähän vaikka maa oli jo lumeton ja ilmakin tuntui lämpimältä. Viitisen käpylintua, pari vihervarpusta, kymmenkunta peippoa, pari keltasirkkua, siinä alueen linnut.

Varesjoen notkossa kävin katsomassa olisiko lintuja enemmän. Peukaloinen lauloi ja löysin viimevuotisen pesän siitä missä olin nähnyt sitä vuosi sitten rakennettavan. Puukiipijä ja kuusitiainen lauloivat myös, samoin peipot. Rastaita oli yllättävän vähän, pyitä sentään peräti kuusi lintua. Myös hippiäiset olivat innokkaasti äänessä, oli varmaan yleisin lintu muuten aika hiljaisessa notkossa.

Omenajärvellä oli hyvä mahdollisuus laskea avoveden linnut ja teinkin laskennan itärannan tähystyspisteestä. Silkkiuikkuja oli kuusi, kevään ensimmäiseni. Laulujoutsenia paikalla oli 121, huippu ehkä jo ohi menossa. Kanadanhanhia oli kaksitoista, telkkiä 60, haapanoita 51. Heinäsorsia huomasin 24. Sotkista punasotkalla oli muuttohuippu, 226 lintua laskin, tukkasotkien määrä jäi 82 lintuun. Nokikanojakin näkyi 51. Telkkien ja heinäsorsien pesimäkantaa voi jo noista haarukoida, edellisiä arvioin pesivät 39 ja jälkimmäisiä 18 paria.

Palasin ykköstielle ja Aneriolta laskin vielä 18 laulujoutsenta. Ykköstien varressa Sammatissa pysähdyin katsomaan auton alle jäänyttä sarvipöllöä. Iltasella koillistuuli oli vain yltynyt, taivas vetäytyi pilveen, lämpötila putosi ja kohta taivaalta alkoi pudota räntä- ja vesisadetta. Lyhyt lämpöaalto oli ohi ja takatalven makua taas koleassa ilmassa.

***

Viisi vuosikymmentä sitten CXIII

Kymmenentenä huhtikuuta 1969 ehdin katsomaan lintuja vain aamun lehtilenkin lomassa. Kevään ensimmäinen räkättirastaani oli tullut Salon keskustaan, viitisen mustarastasta siellä oli jo ennestään. Uuden Kirkkotien varressa oli kaksi tilheä, matkalla pohjoiseen pesimään.

Tiklejä oli reviireillään jo kymmenkunta, hemppokin Lukkarinmäellä. Yksinäinen urpiainen levähti samoin Uuden Kirkkotien varressa ja keskustaan oli jäänyt pesimään punatulkkupari.

Seuraavana päivänä ehdin tekemään oikeankin linturetken koulun jälkeen. Lämpöä oli kolme astetta, taivas paksussa pilvessä, tuuli lounaassa. Hyvästä päivästä enteen antoi jo aamun lehtilenkillä huomaamani kevään ensimmäinen punakylkirastas. Matalapaineen mukana oli Halikonlahdelle tullut parisataa heinäsorsaa ja ensimmäiset yksitoista tavia. Niinikään kevätmuuttonsa aloittivat nokikanat, niitä oli kolmosaltaan sulassa kuusi. Neljä metsähanhea muutti retkelle lähtiessäni keskustan yli koilliseen. Halikonlahden lähipelloilla oli kaksi kuovia ja myös punajalkaviklo. Tosin toiset olivat onnistuneet näkemään sellaisen Halikonlahdella jo kahdeksantena huhtikuuta...

Lokeista selkälokkikin oli jo tullut, naurulokkien määrä oli kasvanut viiteensataan. Västäräkeistä ensimmäinen tepasteli Vuohensaarentien varressa. Ensimmäinen lämmin yö näkyi aina lukemissa, nytkin tuli eteeni saman tien kahdeksan keväälleni uutta muuttajaa.

Kaunis päivä oli seuraavakin. Lintuja vilkaisin vähän jo aamulenkillä ja uudestaan koulun jälkeen. Kevään ensimmäiset punarinnat löytyivät aamuvarhaisella keskustasta, punakylkirastas oli taas reitillä. Halikonlahden iltakierrokselta olen kirjannut muistiin vain Vuohensaarentien kaatopaikalla olleet kolme merilokkia.

Kolmastoista päivä oli sitten taas taikauskoisia tukeva, lämpö oli pudonnut nollan tuntumaan ja länsituulen mukana satoi reippaasti räntää. Neljän tunnin aamulenkki Halikonlahdella tuotti sentään yhden keväälle uuden lajin, metsäviklo oli kolmosaltaalla polttokaatopaikan laidassa. Siinä lämpö piti yllä pälveä. Taveja oli nyt viisitoista, nokikanoja kymmenen, yksi kuovi ja punajalkaviklo edelleen paikalla. Samoin paikalla olivat edelleen tunturikiurujen kolmikko. Mikäs hätä niillä, talvi tuntui varmasti kotoisalta tuolla kelillä.

Harmia niille tuotti vain ampuhaukka joka saalisteli altailla. Räntä oli kerännyt altaille kymmenen västäräkkiä ja toistakymmentä niittykirvistä. Peippojakin altaiden penkoilla oli parikymmentä, pajusirkkuja vain yksi. Kevät keikkui ja samaa oli odotettavissa seuraavallakin viikolla...

***

( vanhan ajan västäräkki, kallonpotkuttaja kevätjäällä )

Viisi vuosikymmentä sitten CXII

Pääsiäissunnuntaina 6.4.1969 olin taas retkellä puoli kahdeksasta iltakolmeen. Korkeapainesää jatkui, lämpömittari näytti iltapäivällä kahdeksaatoista, mutta varjossa virallinen lukema taisi olla ehkä kymmenen. Tuuli länsiluoteesta, taivas oli puolipilvinen.

Aamukäynti suuntautui taas Halikonlahdelle, sitten taas käynti Ilmusmäellä kaksi ja puoli tuntia muuttostaijia kolmiomittaustornin huipulla. Sen jälkeen palasin taas lahdelle ja lopuksi Turuntien kautta kotiin. Neljän korpin parven olin jo aamun lehtilenkillä nähnyt lennossa kirkonmäen yli, mustarastaita oli aamun lenkillä ollut jo kuusi. Halikonlahdella oli paikalla tuttu neljän heinäsorsan ryhmä, kolme uuttukyyhkyä, pari harmaalokkia, tuulihaukka, nelisen hemppoa ja peltopyy. Naurulokkeja oli jo viisitoista, töyhtöhyyppiä puolitoistasataa, niittykirvisiä kymmenen parvi, kiuruja nelisensataa ja kottaraisten määrä alkoi jo lähestyä tuhatta.

Ilmusmäen muutolla hiirihaukkoja määritin kolme ja lisäksi kevään ensimmäisen piekanan, määrittämättömiä buteoita oli noiden lisäksi seitsemän. Tuulihaukka muutti ja lisäksi kaksi pikkupetoa kauempaa. Töyhtöhyyppiä muutti 27, kiuruja 75, kottaraisia 32. Kangaskiurujakin meni yli kolme lintua, vähälukuisempia muuttajia olivat lisäksi pari peippoa, kaksi pulmusta ja kaksi mustavarista. Kuusi käpylintua ja korppi taisivat olla kiertelijöitä. Paikallisina huipun ympärillä oli närhi, hippiäinen ja tietysti tuttuja metsän tiaisia.

Turuntien kierros tuotti kevään ensimmäiset sepelkyyhkyni, kuuden yksilön parven, ja yhden uuden mustavariksen. Päivän lajimäärä nousi kolmeenkymmeneenseitsemään.

Pääsiäismaanantaina ei lehti ilmestynyt, oli yksi viidestä vapaasta aamustani vuodessa. Kävin taas yhdeksän jälkeen nyt ensin Ilmusmäellä ja sitten Halikonlahdella. Korkeapaine jatkui yhä, lämmintä riitti auringossa mutta varjossa oli koleaa, tuuli länsiluoteesta, taivaan pilvet olivat korkealla ja hajanaisia.

Ilmusmäellä ei ollut erityistä muuttoa, yksi kangaskiuru sentään meni yli. Käpylintuja oli taas kolme lintua. Halikonlahdella oli heinäsorsien määrä kasvanut kahteentoista, naurulokkien kolmeenkymmeneen. Halikonlahdella ja Vuohensaaressa katselimme muuttoa jonkin verran Liikon Jorman, Lintuvuoren Jarin ja Lehtolan Tapanin kanssa. Pari tuulihaukkaa muutti luoteeseen, harmaalokkeja jokunen ja sepelkyyhkyjä yhteensä seitsemän. Yksittäinen peippokin muutti.

Paras muuttaja tuli kuitenkin vastaan kun palasimme peräkanaa altaiden penkkaa pitkin kohti kaupunkia. Edestämme nousi yllättäen ilmaan koko linnusto, ja samassa huomasimme miten ehkä kanahaukan kokoinen peto syöksyi korkealta niiden joukkoon. Kaikilta nousi yhtaikaa kiikarit silmille ja kuorossa lausuimme linnun nimen: muuttohaukka.  Yhteishuudon äänensävystä voi jo päätellä että siinä oli elämänpinna koko katselijoiden riville. Syöksy ei osunut kohteeseensa ja lintu lähti jatkamaan matkaa Viitanmäen suuntaan. Vasta silloin Liikon Jorma huomasi että hänellähän on kamerakin kaulassaan. Kuvaa ei enää kauempaa siitä saatu.

Tiistaina oli taas koulupäivä, iltasella käväisin kuitenkin Halikonlahdella ja näin kevään ensimmäisen pajusirkkuni. Muuta muistiinpantua päivästä ei olekaan säilynyt.

Keskiviikkona yhdeksäs huhtikuuta tein aamukierroksen Halikonlahdella lehtikierroksen jälkeen ja ennen koulupäivää. Heinäsorsia oli jo altailla lähes neljäkymmentä ja lisää pelloilla. Vuohensaarentien kaatopaikalla oli lokkien joukossa merilokki, harmaalokkeja jo kolmisenkymmentä ja naurulokkien määrä toistasataa. Mustavaris, pari sepelkyyhkyä ja ainakin yksi korppi olivat myös Vuohensaarentien varren lintuja, niittykirvisiä oli neljä ja kottaraisten määrä oli räjähtänyt viiteentuhanteen. Pajusirkku oli taas paikalla, hemppoja lähes kaksikymmentä, muuttaneita peippoa kaksi.

Polttokaatopaikalla Halikonjokisuulla oli taas kolme tunturikiurua ja siitä kun näki Viurilanlahdelle, yllätti perukan jäällä istunut kyhmyjoutsen. Se oli kevään ensimmäinen. Iltasella tein uuden käynnin lahdelle mutta mitään uutta ei aamuiseen enää tullut. Päivän lajimääräksi tuli 29.

***

Viisi vuosikymmentä sitten CXI

( karat alkoivat olla kohta lähdössä pohjoiseen )

Vuonna 1969 huhtikuun kolmantena tein heti aamusta lehdenjakolenkin jälkeen pyöräilykierroksen Halikonlahdelle ja Helsingintien kautta Muurlan kirkolle, sieltä Pettilän kautta kotiin. Lämpöä oli viisi astetta, tuuli puhalsi kaakosta, puoliksi kirkas taivas peittyi pian pilviin.

Kottaraisten määrä oli noussut pariinsataan Vuohensaarentien varren kaatopaikalla, hemppo ja peippo olivat siinä paikalla, samoin harmaalokki ja neljä kiurua. Ulommalla polttokaatopaikalla Halikonjokisuulla oli yksi kiuru ja edelleen kaksi tunturikiurua. Tupurin mäessä olleet seitsemän kyyhkyä näyttäytyivät taas ja paljastuivat uuttukyyhkyiksi.

Muurlassa oli joessa edelleen heinäsorsakoiras, jokivarressa kiuru. Koskikaroja oli kaksi ja peippokin lauloi jokivarressa. Reitin metsäosuuksilla huomasin kaikkiaan kahdeksan närheä, kymmenkunta töyhtötiaista, hömotiaisia ja hippiäisiä. Toravuoren luona pellolla oli kuuden mustavariksen parvi ja jälleen viisi uuttukyyhkyä. Päivän lajimäärä nousi kahteenkymmeneenneljään. Kaikkea en kuitenkaan nähnyt, muiden mukaan lahdella oli ollut kevään ensimmäinen laulujoutsen.

( tuosta saa vääntää kangaskiurun )

Neljännen päivän olin lehdenjakolenkin jälkeen kokonaan ulkosalla seitsemästä iltaneljään. Kävin ensin aamulla Vuohensaarentien varressa, sitten Ilmusmäellä seurailin muuttoa paikallisen viisitoistametrisen kolmiomittaustornin huipulla kolmen tunnin ajan. Palasin takaisin Halikonlahdelle ja lopuksi kävin vielä Turuntien varrella ennen paluuta kotiin. Päivä oli lämmin, viisi astetta jo aamulla ja auringossa oli varmaan viitisentoista iltapäivällä (virallinen lukema taisi jäädä alle kymmenen). Tuuli oli heikentynyt ja taivas lähes pilvetön.

Aamulla mielestäni näin kolmenkymmenen kangaskiurun parven kaatopaikan kulmalla, se nousi jatkamaan matkaa pohjoista kohti. Näin myöhemmin epäilen kyllä että parvi oli kiuruja, ehkä joku kangaskiuru mukana kun mielestäni sellaisen ääntä parvesta kuulin. Kiuruja olikin paljon, lähes kaksisataa päivän mittaan. Mustavariksia oli kaatiksella viisi, kottaraisten määrä oli noussut kolmen-neljänsadan tuntumaan. Hemppoja huomasin neljä, toiset olivat nähneet niitä kuusikin yksilöä. Salon Sokeritehtaan vieressä ojassa oli heinäsorsakoiras, oli muiden mukaan ollut siinä jo maaliskuun puolelta asti. Töyhtöhyyppiä laskin päivän mittaan 213 yksilöä. Kevät eteni siis voimalla.

Ilmusmäen huipulla oli myös selvää muuttoa. Kaksi hiirihaukkaa huomasin, lisäksi neljä havaintoa määrittämättömistä buteoista, ehkä osa samoja ja noin viisi eri lintua. Töyhtöhyyppiä mäen ohi muutti 56 ja kiuruja 33, kottaraisia laskin 39 muuttajaa. Muuten Ilmusmäellä oli vain paikallisia lintuja, töyhtö- ja hömötiaisia ja närhiä. Lajimääräksi sain 25 koko päivälle.

( kiuru lentää )

Eikä siinä vielä kaikki, seuraavana päivänä 5.4. tein vastaavan retken, nyt puoli kahdeksalta Halikonlahdelle, sitten taas Ilmusmäelle, sieltä Muurlan kautta kiertäen takaisin Halikonlahdelle ennen kuin palasin kotiin vähän vaille viisi iltapäivällä. Sää oli samaa kuin edellisenäkin päivänä, tuuli vain oli kääntynyt länteen.

Näin Halikonlahdella vuoden ensimmäisen naurulokkini, Lehtolan Tapani oli nähnyt sellaisen siellä jo 27. maaliskuuta ja nyt viidentenä päivänä Kokkilassa oli Karhumäen veljesten mukaan viisitoista yksilöä. Siellä oli enemmän sulaa. Kiurujen määrä oli kasvanut kolmeen-neljäänsataan, kottaraisten määrä lähelle viittäsataa, töyhtöhyyppiä oli kaksi ja puolisataa. Jo maaliskuusta tuttu tuulihaukka saalisteli Halikonlahdella, harmaalokkeja oli edelleen vain kaksi, hemppoja näin pari mutta muut peräti kymmenen. Pulmusia muutti aamulla vedenpuhdistusaltaiden yli neljän parvi. Ykkösaltaassa oli neljä heinäsorsaa, Sokeritehtaan ojassa edelleen sama koiras kuin ennenkin.

Muuttoa näkyi enemmän Ilmusmäellä, nyt olin tornissa kolme ja puoli tuntia. Yksi hiirihaukka muutti taas, yksi tuulihaukkakin ja sen lisäksi joku pikkuhaukka jonka tunnistus ei onnistunut pitkän etäisyyden takia. Töyhtöhyyppiä muutti nyt 104, kiurujen määrä oli pudonnut yhteentoista, kotttaraisia laskin matkalennossa 53. Päivän lajimääräksi jäi taas 25.

***

( hyypällä on kiire, kauniissa säässä pohjoiseen, huonossa etelään )

Viisi vuosikymmentä sitten CX

( urpo ennemmin kuin turpo )

Maaliskuun kolmantenakymmenentenä vuonna 1969 kevätpaineet olivat kohonneet jo niin korkeaksi että tein kavereiden kanssa kierroksen Salosta Halikonlahden kautta Muurlaan ja takaisin aamupäivän tunteina. Yön neljä pakkasastetta vaihtuivat päivän yhteen plusasteeseen, lounaistuuli oli lupaavan kohtalaista, pilvistä oli. Mukana oli Lehtolan Tapani, auto, Lintuvuoren Jari ja Liikon Jorma.

Pojat kehuskelivat koko lenkin Vuohensaarentien ruokintapaikalla läpi talven olleesta tundraurpiaisesta, mie olin määrittänyt kaikki urpot perusurpiaisiksi. Jopa Teiron Heikkikin oli tuon turpon havainnut. No, tuohon päivään... Lehtolan Tapsalla oli siihenkin tarjolla heti neljän pulmusen parvi uloimmalta polttokaatopaikalta. Porukalla katselimme sitten yli sadan kottaraisen parvea Vuohensaarentien alkupään kaatopaikan yllä kun ohilentänyt kanahaukka pelotti kaikki muut linnut ilmaan. Siinä samalla yli lensi muutama kiuru, hemppo ruokaili ruderaatissa ja peippo viereisellä ruokintapaikalla. Vuorihemppoja oli tällä kertaa kaksi. Tien varressa oli kaksi mustavarista, Salonjoen yllä varpushaukka ja kun kävimme uudestaan polttokaatopaikalla, siellä olikin vain tuttu kolmen tunturikiurun ryhmä. Harmaalokki kierteli lahden yllä.

Muurlan kierroksella Liikko ja Lintuvuori komppasivat Muurlanjokivartta saaden esiin vain yhden heinäsorsan. Ylisjärven pohjospäässä huomasimme ampuhaukan kun se syöksyi jonkun pikkulinnun perään. Se oli ainakin miulle kevään ensihavainto. Takaisin Saloon palatessa huomattiin Pahkavuoressa neljäkymmentä kottaraista ja peippo lauloi myös Vähäjoen varressa. Kaikkiaan laskimme 24 lajia tuolla retkellä. Maaliskuun loppuun mennessä olin huomannut 49 lajia ja ampuhaukka oli kevään yhdeksäs muuttolintu miulle. Tuo edusti normaalia kevättä viisi vuosikymmentä sitten, sekä lajistoltaan että olosuhteiltaan.

Aprillipäivältä ei ole tietoja mutta huhtikuun toisena kävin aamulla pikakäynnillä Vuohensaarentien ja Helsingintien varressa sekä iltasella vielä Kokkilan lossisulaa katsomassa. Lämpöä oli asteen verran, taivas aamulla puoliksi, iltapuolella kokonaan pilvessä. Tuuli kaakosta ja näkyvyys oli hyvä.

Kevään voi sanoa virallisesti alkaneen kun Helsingintien yli muutti kaksi töyhtöhyyppää ja Turuntiellä oli niitä viisi kahdessa ryhmässä. Kaksi uuttukyyhkyä oli Tupurin mäessä, myöhemmin samalla paikalla seitsemän kyyhkyn parvi. Ylisjärvellä saalisteli tuulihaukka ja pellolla lepäili mustavaris.

Vuohensaarentien varressa oli tuttuja lintuja, kanahaukka nytkin, viisi mustavarista, sata kottaraista, hemppo ja vuorihemppo. Pari urpiaista oli tullut ruderaattiin, pari kiurua polttokaatopaikalle. Kokkilan sulassa oli tällä kertaa ensimmäinen telkkäni ja yksi harmaalokki. Kaikkiaan havaitsin päivän mittaan 26 lajia.

***

Viisi vuosikymmentä sitten CIX

( talvilomalainen siinä puhdistautuu )

Vuonna 1969 maaliskuun 24. päivänä oli kirkas korkeapainesää, aurinko lämmitti mukavasti kun illalla tein lyhyen retken Halikonlahdelle koulupäivän jälkeen. Tuuli oli heikkoa, pikku puhallus tuli milloin etelästä, milloin pohjoisesta, pilviä ei näkynyt missään.

Tunturikiurujen kolmikko nautti talvilomastaan polttokaatopaikan reunan ruderaatissa, tuulihaukka saalisteli Vuohensaarentien varressa. Kaatopaikalla ruokaili neljä kottaraista ja sen vieressä rikkaruohostossa kolme vuorihemppoa. Polttokaatopaikan laidassa huomasin pulmusen. Se oli varmaan muuttanut, mutta ei tuona päivänä. Kaverit olivat nähneet sen jo edeltäneenä sunnuntaina.

Tiistaina 25.3. sää jatkui entisellään. Käväisin päiväsaikaan taas Halikonlahdella toivoen jonkun kevätlinnun jo saapuneen ja totta tosiaan, ensimmäisen kiuruni huomasin Vuohensaarentien lumenkaatopaikalla. Tunturikiurut olivat edelleen vanhalla paikallaan, samoin tuulihaukka. Kaksi kottaraista oli nyt Vuohensaarentien alkupään ruokintapaikalla, samoin ainakin yksi peippo ja peltopyyparvi missä nyt oli peräti kymmenen lintua. Mustavariksia oli tullut jostakin lisää, nuori lintu oli lumenkaatopaikalla, vanha lintu Vuohensaarentien alkupäässä ja vielä yhden näin lennossa Viurilan kartanon suuntaan.

Illalla innostuin tekemään polkupyörällä pöllönkuuntelukierroksen Merikulman, Hämeenkyläntien, Ilmusmäen ja Pettilän kautta takaisin Saloon. Ei ollut turha retki, Fulkilan kartanon jälkeen kuuntelin kun huuhkaja huuteli paikalla mistä myöhemmin löytyi peräti pesä. Toinen lintu vastaili sille peltoaukon toiselta puolelta ja kuuntelin tuota keskustelua siinä puolen tunnin ajan ennen kuin jatkoin matkaa. Huuhkaja huhuili myös Ilmusmäen itäpäässä ja siirtyi sieltä Rankosinmäelle, missä sitten hiljeni. Kotona olin tuntia ennen puoltayötä eikä aikaa paljonkaan kun kolmelta piti lähteä taas lehtiä jakamaan. Pakkanen yöllä oli pistävää, parikymmentä astetta joten kevät oli tästä vielä kaukana.

Ei tuntunut missään lyhyt yöuni, seuraavana aamuna lähdin heti lehtilenkin päälle pikakäynnille Halikonlahdelle. Ehdin käväistä alkupään kaatopaikalla, ruokintapaikalla ja vilkaista tienvarren peltoja ennen kuin piti mennä kouluun. Paikalla oli tutuista linnuista tuulihaukka, peippo ja kaksi kottaraista. Nuori mustavaris oli kaatopaikalla ja yli lensi kolmen linnun parvi pohjoiseen. Harmaalokkeja oli tullut kolme uutta. Kanahaukka kävi etsimässä saalista myös kaatopaikan luota hätistäen muut linnut vähäksi aikaa tiehensä.

Illalla innostuin hyvien havaintojen piiskaamana uudestaan pöllökierrokselle. Pakkasta oli edelleen seisovassa korkeapainesäässä kymmenen astetta vaikka päivällä oli aurinko kivasti lämmittänyt. Perniössä asti kävin kolmen tunnin kierroksen, mutta siltä puolelta kuulin taas vain tuon Fulkilan huuhkajan, Joensuun kartanonpuistossa huusi kerran lehtopöllö.

***

Lintuja vihoistani CLXVI

Vuoden 1989 maaliskuun 24. päivänä lähdimme perheporukalla käymään Salossa. Aamulla oli Vantaalla kolme astetta lämmintä, pilviä taivaalla kahdelta kolmasosaltaan, tuuli lounaasta. Päivällä taivas vetäytyi kokonaan pilveen, alkoi sataa ja tuuli yltyi kovaksi, oli siis hyvä päivä kylävierailulle. Vanhempani olivat jo aika huonossa kunnossa, vaikkakin selittämättömästä syystä. Isä ei ollut saanut mitään selvää vaivoistaan paikallisessa terveyskeskuksessa käydessään, äitikään ei tuntunut saavan sen parempia diagnooseja vaikka häntä sentään tutkittiin säännöllisesti Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.

No, menomatkalla näimme sentään lintuja. Sepelkyyhkyn huomasimme jo Tarvontien varressa, Aneriojärven jäällä seisoskeli 35 kanadanhanhea ja 39 laulujoutsenta. Pikakäynnillä Halikonlahdella taisin saada vuodenpinnan Laihon Ilkasta, linnuistakin ensi kertaa sinä vuonna huomasin taveja, tukka- ja punasotkia, uiveloita ja niittykirvisen. Joutsenia, peräti kahta lajia, ja kanadanhanhia oli täälläkin, samoin haapanoita, nokikanoja ja isokoskeloita. Vuohensaaressa rummutti palokärki ja Vaisakon puolella käpytikka. Ilkka oli aamummalla huomannut lahdella kapustarinnan.

Iltaseitsemään asti olimme sitten vanhempieni luona ja takaisin Vantaalle ehdimme ennen yhdeksää. Seuraavana aamuna lähdin sitten uudestaan samaan suuntaan linturetkelle. Sää oli eilisiltaisen kaltainen, pari astetta lämmintä, räntäsadetta, se sentään vaihtui tihkuksi puoli kahdeksan aikaan, tuuli lounaasta yhä navakkaa ja näkyvyys alle parissa kilometrissä.

Omenajärvellä pysähdyin lyhyesti, joutsenia siellä jäällä lepäilemässä oli jo 87, kanadanhanhia kymmenen, muuten vähälintuista. Aneriojärvellä oli tällä kertaa 34 joutsenta, jokunen telkkä ja töyhtöhyyppä lisänä.

Salon Pahkavuoresta hain mukaan Sepon, pihan pikkuvarpunen tuli samalla retkilistaan. Halikonlahdelle lähdimme ensiksi, linnusto oli eilisen kaltaista. Uivelot, sotkat, sorsat entisillään, joutsenista paikalla kyhmyjoutsenpari. Ainoa miulle vuoden uusi oli västäräkki. Vuohensaaressa huuteli tällä kertaa harmaapäätikka, palokärkikin oli paikalla, samoin käpytikka.

Jatkoimme matkaa Perniöön, Saarenjärvelle. Sielläkin oli palokärki, oli myös kanadanhanhia, 59 linnusta yhdellä oli värirenkaat jalassa ja rengas kaulassakin. Samassa parvessa oli myös merihanhi, ensimmäiseni siinä keväänä. Muitakin vesilintuja oli jo selvästi sulaneella järvellä, telkkiä puolitoistasataa, uivelo niiden joukossa, haapanoita, isokoskeloita, punasotkia ja neljä esiaikuista kyhmyjoutsenta. Kaksi selkälokkiakin oli tullut, ilmeisesti pariskunta pesimätienoilleen.

Särkisalossa kävimme seuraavaksi. Varhaiskevään vesilintuja ja lokkeja oli aina Niksaaren lossirantaan asti, kotkia tai merikotkia ei enää näkynyt, korppeja sentään vielä viisi. Haahkoja oli lossirannan vaiheilla 27. Perniöstä jatkoimme Strömman kautta Kemiön puolelle, kanavan vaiheilla oli tutusti isokoskeloita ja telkkiä sekä rantapuissa päivän kolmas palokärki. Kemiön kirkolla piti tankata autoon lisää bensiiniä, samalla huomasimme lähellä turkinkyyhkyn.

Lövön lossille tultuamme kuulimme läheltä teeren soidinta. Kasnäsin kärkeen ehdimme jo illan ollessa pitkällä, haahkoja oli ympäristössä ja kolmesataa, isokoskeloiden lisänä toistakymmentä allia. Teerinaaras näyttäytyi, samoin taas palokärki. Lokkeja oli runsaasti. Sieltä ei enää ollut juuri muuhun aikaa kuin ajaa takaisin Saloon. Sinne tulimme puoli kahdeksan aikaan jolloin Seppo jäi kyydistä jatkamaan matkaa junalla Turkuun.

Päivä oli ollut pilvinen ja toveittain sateinen, vuoroin räntää, vuoroin vettä. Illalla alkoi nousta sumua, lämpö pysyi vielä yhdeksän aikaan kolmessa plusasteessa. Kaikkiaan huomasimme kierroksella 48 lajia, eli hyvä tulos viimeiseksi ”talvipäiväksi”, seuraavana yönä vaihtui kelloon kesäaika.

***

Viisi vuosikymmentä sitten CVIII

( tuulihaukalla on nälkä )

Maaliskuun yhdeksäntenätoista vuonna 1969 olin taas aamusta linturetkellä heti lehtilenkin jälkeen ja uudestaan iltapäivällä koulun päätyttyä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuulta ei ollut ja auringonpaisteessa oli mukavan lämmintä. Halikonlahti oli sen ajan tapaan suuntani molemmilla kerroilla. Vuorihempoista kaksi oli Vuohensaarentien alkupään ruokinnalla, seitsemän kottaraista viereisellä kaatopaikalla. Peippo löytyi, samoin kolme urpiaista. Kolme korppia oli kaatopaikalla ahdistelemassa variksia. Kuuden peltopyyn parvi pysytteli edelleen ruokintapaikan tuntumassa ja Halikonjokisuun polttokaatopaikan vieressä vietti talvea kolmen tunturikiurun porukka. Vedenpuhdistusaltaiden laitamille oli saapunut kevään ensimmäinen tuulihaukkani, se etsi myyriä rantaniityltä pariinkin otteeseen. Kaikkiaan päivän lajimäärä nousi yhdeksääntoista.

Seuraavan retkeni tein 22. maaliskuuta, Halikonlahdelle puolipäivän jälkeen. Tuulihaukka oli edelleen, nyt Vuohensaarentien varrella, tunturikiurut olivat tutussa paikassa. Ruokintapaikalla oli taas kolme vuorihemppoa, missä lienee yksi niistä ollut edellisen retkeni aikaan. Kottaraisia oli viisi tai kuusi, urpiaisia yksi mutta sen lisäksi taas hemppo. Peipoista oli jäljellä yksi tai kaksi. Karhumäen Juhani oli ollut aamupuolella retkellä samoissa maisemissa ja nähnyt noiden lisäksi mustavariksen.

Seuraavana päivänä käytin retkeen koko aamupäivän. Halikonlahdella käynnin jälkeen kävin vielä kaupungin puutarhalla ja Kokkilan lossisulan katsomassa. Aamu oli lievästi sumuinen, sen hälvettyä taivasta peitti vielä ohut yläpilvi. Lämpötila oli asteen verran pakkasella. Tuulta ei ollut.

Kanahaukka etsi saalista kaatopaikan linnuista, tuulihaukka edelleen Vuohensaarentien varren myyristä. Urpiaisia oli viisi tienvarren ruokintapaikalla, Liikon Jorma näki lisäksi niiden seurana tundraurpiaisen. Peippoja oli paikalla kaksi, järrejä kolme. Kaatopaikan laidan ruderaattiin olivat siirtyneet hemppo ja vuorihemppojen kolmikko.

Kokkilan lossisulalla käynti tuotti yhden isokoskelonaaraan, kai saman joka siellä oli ollut jo viikko sitten käydessäni. Yksi samanlajinen oli Karhumäen veljesten mukaan myös Muurlanjoessa. Kevät antoi vielä odotella varsinaista puhkeamistaan.

***

Viisi vuosikymmentä sitten CVII

Vuonna 1969 maaliskuun kolmastoista oli sää ja lintutilanne aamulenkkini aikaan kuten jonakin senastisena talvipäivänä. Vuohensaarentien alkupään kaatopaikan lähistöllä näkyi siellä pitkään viihtynyt kottarainen, vuorihemppojen kolmikko ja varpushaukka kävi myös paikalla saalista etsimässä. Peippoja oli sekä viereisellä ruokintapaikalla että Hämmäisten ruokintapaikalla Karjaskylään vievän tien varressa. Koulukaverini Liikko ja Lintuvuori kävivät omalla retkellään iltapuolella koulun jälkeen ja näkivät kaatopaikalla jo viisi kottaraista, sen vuoden ensimmäiset varmasti muualta muuttaneet linnut.

Viidentenätoista päivänä olinkin yli kuuden tunni retkellä heti lehdenjakokierroksen jälkeen, seurana oli Liikon Jorma ja Lehtolan Tapani. Varpushaukka näyttäytyi taas ja Tapsa oli huomannut edempänä Halikonlahdella myös kanahaukan. Vuohensaarentien ruokintapaikalla oli paitsi kolme peippoa ja kolme vuorihemppoa ja pikkuparvi urpiaisia ison keltasirkku- ja varpusparven seassa, myös kuusi peltopyytä. Kaatopaikan kulmalla oli nyt seitsemän kottaraista. Ulompana polttokaatopaikan kärjessä oli kolmen talvehtineen tunturikiurun ryhmä. Sinitiaisia lauloi reitin varressa siellä täällä ja viherpeippoja joka puolella. Ei päivä mitenkään erityisen keväinen ollut, pakkasta yön jäljiltä viisitoista astetta, taivas lähes pilvetön sentään joten aurinko lämmitti kun tuulikaan ei puhaltanut liikaa, se virisi iltapäivän myötä lännestä tai lounaasta ja toi mukanaan vähän pilviä. Aurinko tarttui hyvin naaman nahkaan. Kaikkiaan huomasimme 19 lajia päivän aikana.

Seuraavanakin aamuna olin retkellä lehtilenkin jälkeen kolme ja puoli tuntia. Varjossa oli pakkasta, auringossa hanget pehmenivät. Tuuli nyt idästä, aika heikosti edelleen. Aamun hajanainen pilvipeite hävisi puoleen päivään mennessä, näkyvyyttä riitti horisonttiin asti.

Nyt kävin paitsi Halikonlahdella, myös Halikon Kokkilassa. Vuohensaarentien varresta löytyi samoja lintuja kuin edellisenäkin päivänä, peltopyyt olivat yhä paikalla, vuorihempot, urpiaiset ja peipot myös, samoin kottaraisten seitsikko. Kokkilantien varresta kuulin hömötiaisen ja lossisulassa ui vuoden ensimmäinen isokoskeloni. Retki tuotti havaintoja kahdeksastatoista lajista.

Seitsemäntenätoista päivänä en käynyt retkellä mutta Lintuvuoren Jari kertoi nähneensä Halikonlahdella kevään ensimmäisen kiurun. Kahdeksantenatoista päivänä kävin itsekin paikalla mutta erikoisimmaksi havainnoksi jäi ruokintapaikalla ollut järripeippo.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CLXIII

( Imatralla näitä ei ole helppo nähdä, Salon seudulla on )

Maaliskuun seitsemäntenätoista (vuonna 1979) olikin edessä vapaa viikonloppu, vähän pidempikin, joten heti aamukuuden jälkeen lähdin Imatran keskusliikenneasemalle ja junakyydillä kohti Saloa. Kaunista oli, mutta kylmää ja tuulista kuten edellisinäkin päivinä. Matkalla huomasin teerikukon radan varressa Joutsenon Jänhiälässä. Lappeenrannassa junan ohi lensi 25 urpiaisen parvi, seurava lintuhavaintoni onkin vasta Perniön Pohjanjärveltä missä oli kuuden uuttukyyhkyn parvi, täällä päin oli siis kevätlintujakin.

Sunnuntaina (18.3.) tein sitten Salossa vuoden ensimmäisen retkeni Salon Halikonlahdelle. Sää ei täällä ollut sen keväisempi kuin Imatrallakaan, yöllä ollut noin 20 pakkasastetta, päivälläkin varjossa kymmenkunta vaikka auringossa olikin tuulensuojassa lämpimämpää. Tuuli pohjoisesta, ja se tuntui kolealta avomaalla. Pilviä ei ollut ja lumipeite oli hohtava.

Vähän katselin polttokaatopaikan kärjestä mahdollsia muuttajia. Naakkoja muutti tunnissa 83, mustavariksia 47 ja variksia neljätoista. Yksi kiurukin näkyi lentävän. Todenmukaisemman kuvan muuton tilasta antoi ykkösaltaan penkalta löytynyt kuollut töyhtöhyyppä. Vuoden ensihavainto paikalla oli kuulemma tehty vasta pari päivää aiemmin. Paikallisia kiuruja oli 25, kottaraisia seitsemän, kaikki keskittyneinä lietealtaille. Vuohensaarentien varressa oli yksi järripeippo, Joensuun puiston laidassa kaksi peippoa joista toinen yritti laulaakin. Muu lajisto oli talvivakioita, Virtasen Kimmolta kyselin turkinkyyhkyjen tilannetta. Niistä oli talvelta vain muutama havainto, vaikuinen se oli vain kaupungin puutarhalla.

Maanantaina palasin sitten junakyydillä Imatralle ja sieltä bussilla Rauhan sairaalaan sivaripalvelusta jatkamaan. Imatran keskusliikenneaseman yli muutteli räkättirastas itään varttia yli viiden.

***