40 vuotta sitten III

Vuosi 1979 kului pääosin Saimaan rannalla Rauhan sairaalassa ja vapaat ajat sen lähiympäristössä. Tienoon linnut kävivät varsinkin kesällä nopeasti tutuiksi joten kiinnostus ohjautui pian kaikkeen muuhunkin. Kamerat olivat mukana joten valokuvaus suuntautui paitsi lintuihin, myös kukkiin ja hyönteisiin sekä myös miljööseen ja ihmisiin. 

Lounais-Suomesta kotoisin olevalle kiinnostavin kasvi ensialkuun oli tietysti kangasvuokko, ei sellaisia miun vanhoilla kotikulmilla näkynyt. Myöhemmin kesällä vastaan tuli myös lehtomaitikka, sellaistakaan en ollut tuohon mennessä vielä missään nähnyt. 

Tavallisempia kukkia oli kedoilla paljon ja niissä runsaasti perhosia. Niitä innostuin kuvaamaan erityisellä virityksellä, kamerana toimi silloinen Nikon FM -runkoni. Siinä oli kiinni palje ja sen edessä joko 105- tai 200-millinen tele vähän sen mukaan miten arka tai pieni kohde edessä oli. Kameraan kiinnitin lisäksi tehokkaan nuijasalaman kiskolla sivulle joten terävyysaluetta voi huoletta venyttää aukkoa pienentämällä.

Joskus perhonen istahti kamerallekin, onneksi mukana oli toinen runko jolla sai sitten kuvan siitäkin. 

Laitteisto oli sen verran tehokkaasti suurentava ja työskentelyetäisyys riittävä että perhosista sai toisinaan "kasvokuviakin" kuten tässä suruvaipasta ja liuskaperhosesta. 

 Kukissa oli perhosten lisäksi kukkakärpäsiä,

oli kimalaisiakin

ja kovakuoriaisia. 

 Yleensä sopu antoi sijaa

vain hämähäkkiä piti varoa, se kohteli kaikkia muita saaliina.

Kuvaajaystävälliset hyttyset ruokailivat kukkien mettä eivätkä kuvaajan verta imien.

50 vuotta sitten II

(tundrakurmitsan ääni on helposti tunnettava)

Pari päivää ennen lokakuun 1969 puoliväliä kului koulussa ja ainoat lintuhavainnot tulivat aamuyön lehdenjakolenkeiltä. Kolmannentoista päivän lenkillä Lukkarinmäen yli muutti suosirri, seuraavana aamuyönä västäräkki, niittykirvinen ja laulurastas. Viidennentoista päivän iltana kävin kuuntelemassa yömuuttoa runsaan tunnin verran Lukkarinmäellä. Muuttoa oli, noin 850 punakylkirastaan ääntä kuului, laulurastaita viidesti, räkättejä kolmesti ja mustarastas kerran. Paras havainto oli ylimuuttanut tundrakurmitsa. Seuraavana iltana olin taas paikalla, nyt vajaat pari tuntia kunnes kynä jäätyi ja oli parasta lähteä nukkumaan. Muutto oli hiljaista kunnes kymmenen maissa yötaivas täyttyi kokonaan etelään muuttavista punakylkirastaista, joukkoon ehti myös pari kiurua ja viisi havaintoa keltasirkuista, joukossa parvikin. Kahdeksannentoista päivän aamuyön lehtilenkillä muutto jatkui kunnes vähän vaille aamukuuden aikaan taivas pilvistyi ja linnut hävisivät. Aamuyön yllättäjä oli keltasirkku, jonka ääniä kuului 150-200 työn lomassa. Runsain oli edelleen punakylkirastas jota kuului lähes viisisataa ääntä, ehkä puolet tai kolmasosa siitä vauhdista mihin iltayöllä jäätiin. Varmasti tuhansia muutti tuon yön aikana etelään.

Seitsemäntenätoista päivänä olin käynyt lyhyesti myös Halikonlahdella. Lapasotkia oli tullut toistakymmentä altaille, alleja lähes kolmekymmentä. Suokukkoja oli vielä kymmenen, suosirrejä kolme. Seuraavana aamuna Halikonlahdella olivat edelleen allit mutta lapasotkat olivat hävinneet yön aikana. Samoin olivta hävinneet suokukot ja -sirrit, paikalla oli vain taivaanvuohia ja töyhtöhyyppiä. Tunturikiuru muutti altaiden yli ja pulmusia oli kolmentoista parvi. Yhdeksännentoista päivän iltana Halikonlahden altaille oli taas tullut viisi lapasotkaa, hyyppiäkin muutti sadan linnun parvi Joensuun yli. Allit viihtyivät edelleen altailla. Taas oli edessä koulun ja työntäyteisiä päiviä.

****

( keltasirkku pärjää täällä talvella mutta mielellään sekin pois lentää kunhan ehtii )

40 vuotta sitten II

( pyitä pesi Rauhan sairaalan maastossa, siinä kesällä 1979 kuvattu poikanen)

Vuoden 1979 lokakuun kahdentenatoista ehdin tekemään parin tunnin kävelykierroksen Rauhan ja Tiurun sairaaloiden alueella ja sen päälle vielä pikakäynnin Imatralla katsomassa mitä Vuoksen virrassa oli. Keli oli vähän kuin nytkin, lämmintä jopa kymmenen astetta mutta sateen sijasta sumua, näkyvyyttä parhaimmillaankin vain kilometri.

Vuoksella olivat syksyn ensimmäiset neljä allia uimassa, samoin jo aiemmin havaitut joutsen ja kanadanhanhi. Kolmekymmentä haapanaakin lepäsi vielä muuttotauolla. Palokärki lensi yli ja räkättejä parveili pihlajien ympärillä. Sairaaloiden maastossa oli ainakin seitsemän käpytikkaa, teeri, kolme pyytäkin ja puskissa punarintoja. Viimemainituista joku yritti vähän lauluakin hyräillä, mutta sananmukaisesti koskapa sen nokka ei auennut lainkaan. Käpylintuparvesta huomasin yhden kirjosiiven, taisi olla miulle syksyn ensimmäinen sekin. Närhet ja urpiaiset olivat liikekannalla, samoin keltasirkut.

( allikuvakin vuodelta 1979, kesältä tosin)

Kolmantenatoista päivänä saavuin Tiuruniemen kärkeen aamusella ja yllätyksekseni muuttolintuja meni ohi koko ajan. Heti alkajaisiksi ohitti paikan valkoposkihanhiparvi, sitten parvi pilkkasiipiä, haapanoita, taas valkkareita, alleja, nyt sepelhanhia... Alleista tuli pian muuton valtalaji, ja joukossa näkyi uusina kuikkalintuja, kaakkurit huusivat mennessään joten ne oli helppo tuntea. Tuollaista käytöstä en ollut merellä huomannut, se taisi olla niiden tapa vain näin järvillä. Parvi tundrahanhia meni päältä ohi lounaaseen. Onni oli että miulla oli vapaa päivä, laskin muuttoa lähes kahteentoista ja ruokailutauon jälkeen yhdestä varttia vaille viiteen.

Tiurun kärkeen tuli järveltä myös paikallinen kalamies joka sanoi aamulla nähneensä jo tuhatkunta allia ja kaksi joutsenta muutolla lounaaseen. Muutto oli ollut vilkasta jo edellispäivän iltana kun hän iltaisella kalareissullaan oli havainnut tuhansia alleja muutolla joka oli jatkunut auringonlaskun jälkeen yöhön asti.

Mie sain päivän laskemisella kokoon yli kymmenentuhatta allia muutolla, muutto oli tasaisen vahvaa kunnes loppui kokonaan iltaneljän maissa. Kuikkalintujakin lensi yli 56, niistä yhdeksän kaakkuria ja viisi kuikkaa. Pilkkasiipiä muutti pikkuparvina 176, hanhista valkoposkia 149, sepelhanhia 21, tundrahanhia 7 ja 55 harmaan hanhen parvessa oli sekä metsä- että tundrahanhia. Paras havainto oli vierestä ohi lentänyt seitsemän allihaahkan parvi, sellaisia ei todellakaan odota Saimaalla tapaavansa. Joutseniakin muutti 25 kolmessa porukassa. Vesilintumuuton lomassa huomasin syksyn ensimmäisen muuttavan kanahaukkani. Lokkien joukossa muutti vielä neljä naurulokkia. Mikään lomasää ei tuolloin ollut, kahdeksan astetta lämmintä ja enimmän aikaa joko tihkua tai sumpuraa joka piti näkyvyyden parissa kilometrissä, tuuli puhalsi heikosti idän ja koillisen vaiheilta, välillä oli tyyntäkin.

( siinä vanha kuva kaakkurista )

Seuraavana aamunakin kävin Tiurun kärjessä toiveikkaana mutta muuttoa ei enää ollut. Sumun seasta kuului että järvellä ui paikallisia alleja ja kaakkureita joista kuuden parven näinkin lähellä rantaa. Ohi muutti vain pari alliparvea. Metsäkävelyllä huomasin tällä kertaa kaksi nuorta metsoa, pyyn ja neljä kulorastasta.

Toiveikkaat aamukäyntini Tiurun kärjessä jatkuivat. Viidentenätoista päivänä tunnin tarkkailu tuotti sumun seasta yli 500 muuttavaa allia, varpusia muutti kymmeniä tiheinä joukkoina. Maastokävely tuotti pyyn, 22 pyrstötiaista ja peukaloisen. Kuudentenatoista päivänä ehdin kävelylle vasta iltasella. Yhden pyrstötiaisparven lisäksi vaelluksella näytti olena myös sini- ja talitiaisia. Vesilintujen muutosta oli jäljellä vain parvi heinäsorsia ja haapanoita. Sumusää sen kuin jatkui, näkyvyyttä vain pari kilometriä parhaimmillaan.

Seuraavana päivänä näin töiden lomassa yhden muuttavan joutsenparven, seuraavana sentään ehdin katsella muuttoakin. Joutsenparvi muutti taas Rauhan sairaalan yli, samoin parvi tundrahanhia. Tiuruniemen kärjessä kolmen laulujoutsenen parvessa muutti mukana pikkujoutsenkin, menivät suoraan ylitseni joten määritys oli helppo tehdä. Alleja muutti enää neljä, kaikkiaan joutsenia meni päivän mittaan 35.

Yhdeksäntenätoista päivänäkin ehdin seurata muuttoa pari tuntia. Alleja muutti vielä vajaat 200, yksi kaakkurikin. Lapasotkia meni ohi kaksi parvea, 20 lintua ja kauppareissulla Vuoksessakin oli nyt kolme lintua 30 tukkasotkasta erillään. Tukkakoskeloita oli muutolla seitsemän linnun parvi. Hanhiakin meni vielä, 35 valkoposkihanhea ja 63 sepelhanhea. Kymmenen joutsenen parvesta oli taas kaksi yksilöä pienempää lajia. Pitkästä aikaa oli kirkasta, toki uutta pilveä alkoi nousta taas lännestä. Lämpöä oli enää neljä astetta. Kylmä oli hätistänyt viimeiset hysyt liikkeelle, sairaalan pihassa oli sekä lehtokerttu että sinirinta, molemmat kai viimeisiä menijöitä. Kylmä oli tuonut myös ensimmäisen pulmusparven Tiuruniemen kärkeen.

***

(Tiuruniemen editse kulki isojakin laivoja kun kanava oli auki)

50 vuotta sitten I

Lukion viimeinen lukuvuosi oli alkanut syksyllä 1969 ja sen myötä linnuille jäi taas vähemmän aikaa. Olin Lintumies-lehdestä lukenut joidenkin tamperelaisten tekemistä yömuuttotarkkailuista ja tietysti innostuin itsekin kokeilemaan mitä sieltä taivaalta kuuntelemalla pimeässä voisi löytää. Salon keskustan tuntumassa oli Lukkarinmäki, silloin vielä korkeimmat osat rakentamatta. Sinne menin useana iltana kuuntelemaan. Kaupungin valot saivat muuttavat linnut ääntelemään ja lokakuun alussa oli rastaiden päämuuttoaika. Kolmas lokakuuta puolentoista tunnin aikana muutti lähinnä punakylkiä, laulurastaiden huippu alkoi jo olla ohi ja noiden lisäksi kuului vain yksi mustarastas.

Neljäntenä päivänä ehdin käymään Halikonlahdellakin. Korppi jahtaili sinisuohaukkaa Viurilanlahdella, pelloilla oli vielä lapinkirvisiä ja ainakin yksi keltavästäräkki. Tikittävä pieni sirkku löytyi myös Joensuun pellolta, värejä en nähnyt mutta kai se oli mahdollinen pohjansirkku, noihin aikoihin en uskonut ikinä tapaavani missään pikkusirkkua, kaiken varalta sp-määrityksen kuitenkin sille jätin. Kahlaajista paikalla oli vielä suosirrejä, suokukkoja, taivaanvuohia ja töyhtöhyyppiä sekä lietealtailla kaksi tylliä. Ruoikot olivat täynnä pajusirkkuja, taivaalla lensi räkättejä ja niittykirvisiä. Aamuyön lehdenjakolenkillä olin kuullun taivaalta myös yömuuttavan västäräkin.

( vielä kova juttu 50 vuotta sitten)

Viidentenä päivänä Halikonlahdelle oli laskeutunut lepäämään mustalintu sekä uivelo, kolmosaltaan etelälaidassa puuhasteli aikuinen liejukana, ehkä kesän pesijöitä vielä. Sinisuohaukka saalisteli edelleen lahdella, tällä kertaa ihan menestyksellisestikin, mahdollinen hiirihaukka kaarteli etelään kaukana Viitanmäen yllä. Kirvisistä nyt paikalla oli enää niittykirvisiä, kahlaajista tyllit olivat kadonneet, muut ennallaan. Illalla kävin vielä runsaan tunnin kuuntelulla Lukkarinmäen laella, laulurastaita kuului vielä neljä, punakylkien määrä oli puolitoistakertaistunut edelliskerrasta, sadan tuntumaan.

Viikolta ei ole taas kuin joitakin yömuuttohavaintoja, seuraavan retkeni tein vasta kymmenes lokakuuta ja silloin poikkeuksellisesti Muurlan ja Omenajärven suuntaan, tosin palatessani kävin myös Halikonlahdella. Myllymäen ja Kuurissuonmäen kolmiomittaustorneissa kävin mutta petolintuhavainnot jäivät yhteen varpushaukkaan ja viiteen kanahaukkaan joista jotkut näkyivät kai useampaankin kertaan, paikallisia siis. Teeriä oli kummallakin mäellä, toisella neljä, toisella kymmenen. Muutamien sepelkyyhkyjen joukosta löytyi vielä yksi uuttukyyhky. Kiurujen muutto oli vähentymässä, samoin niittykirvisten, peippoja ja järrejä meni tasaisesti etelään, samoin vihervarpusia. Ilmeisen paikallinen korppipari kierteli Kuurissuonmäellä. Järvillä oli runsaasti sorsia ja telkkien muutto kai huipussaan. Kahlaajia löytyi taas vain Halikonlahdelta, suokukkoja oli enää neljä, suosirrejä yksi seuranaan taas tylli. Illalla tunnin tarkkailu Lukkarinmäellä osoitti ettei yömuutto ole vilkasta kirkkaina öinä, vain 18 havaintoa punakyljistä.

Seuraavana päivänä kokeilin läheisempää Ilmusmäen tornia, petomuutto sielläkin jäi vain yhteen varpushaukkaan. Korppipari suunnisti Halikonlahden suuntaan, muuten havainnot olivat tyypillistä ympärivuotista vakilajistoa. Tulos ei minua lannistanut vaan 12.10. olin taas Ilmusmäen tornissa. Korppeja siellä näkyi edelleen muttei nyt yhtään petolintua. Halikonlahdelle piti lähteä lintuja nähdäkseen. Suokukkoja ja suosirrejä oli vielä kaksi, tyllejä yksi. Runsain lintu maastossa oli nyt punarinta, niittykirvisten, peippojen ja pajusirkkujen määrä oli laskusuunnassa.

***

40 vuotta sitten I

Lokakuun ensimmäisenä (1979) olin taas palannut Rauhan sairaalaan lyhyen Jurmossa vietetyn syysloman päätteeksi odottamaan siviilipalveluvuoden loppumista joskus joulukuussa. Päivä oli lyhentynyt ja linnuille jäi aikaa vain toveittain. Kuun toisena päivänä kävelin Vuoksen itärantaa koskelta asemalle. Virrassa ui kanadanhanhi, sellainen oli siis levinnyt istutuksista jo tänne asti. Aidompia asukkaita edusti pari talvipukuista silkkiuikkua, koko joukko heinäsorsia ja niiden lisänä parvi telkkiä sekä tukkasotkia.

Rauhan sairaalan pihan tietämillä näkyi ylilentäviä vihervarpusia, urpiaisia ja kolmas päivä tiklikin. Neljäntenä päivänä ehdin tehdä lyhyen lenkin ympäristössä. Heti tuli vastaan koppelo ja pari pyytä, käpytikkoja oli taas viisi ja isokäpylintuja 20 linnun parvi puutarhan takana mistä lähtivät jonnekin kaakkoon. Rastaita pyöri taivaalla satoja ja ohi lounaaseen muutti 80 heinäsorsan parvi. Tuuli puhalsi pohjoisesta ja koleaa oli.

Viidennen päivän aamukierroksella vastaan tuli kolmen teeren parvi, käpylintuja muutti nyt yhdentoista linnun parvi, laji jäi avoimeksi. Tiurun kärjen ohi muutti vielä myöhäinen nuori selkälokki lounaaseen ja vielä iltasella sairaalan yli etelään peräti 200 heinäsorsan parvi, täällähän näkee muuttavia vesilintuja.

Seitsemäntenä päivänä ehdin käydä aamulenkillä joutsenrannan sairaalan lähellä asti. Heinäsorsia muutti taas kolmetoista, pyykin tuli taas vastaan, palokärki huuteli Joutsenrannassa ja yli muutti viidentoista variksen muuttoparvi sekä yhteensä yhdeksän närheä, edelliset vakaasti ja jälkimmäiset vähän horjuvammin lounaaseen. Käpytikkoja tuli vastaan jo yksitoista. Sairaalan puutarhalla vihelteli tiltaltti, rastasparvet olivat pienentyneet alkukuusta.

Kahdeksantena lokakuuta kävin taas imatralla. Vuokseen oli tullut jo yli 300 heinäsorsaa ja myös 30 haapanaa, 50 telkkää ja pari isokoskeloa. Pullahanhen kaverina oli myös laulujoutsen, lokkeja oli virralle kasaantunut20 harmaa- ja 50 kalalokkia, joukossa viisi ridariakin vielä.

Vaikka keli koleudessaan viittasi hyvään muuttoon, piti nyt linnut jättää sananmukaisesti rauhaan pariksi päiväksi...