Kuvia maaliskuun retkeltä Tarifaan II

Kevät oli eteläisessä Espanjassa parhaimmillaan maaliskuun alussa ja kattohaikarat muuttivat isoina parvina takaisin Eurooppaan. Paikallinen kanta oli jo ehtinyt paikalle ja hätäisimmät jo pesimäänkin. 

Laitoin tuohon vielä vuoden takaisen koosteen Algaidan metsän isojen haikaroiden pesäkoloniasta, siellä kattohaikaran komennossa oli koko joukko kapustahaikaroita sekä harmaahaikaroita, videon taustalla kuuluu paikalla yhdyskuntana pesivien haarahaukkojen hirnuntaa. 

Barbaten luontopolun vaiheilla tutustuimme kunnolla iibiksiin. Pronssi-iibikset ruokailivat joukolla polunvarren laitumilla ja lätäköillä, välillä hyvin luottavaisinakin. 

Barca de Vejerin töyhtöiibiksiä kävimme myös katsomassa, pesintä oli hyvässä vauhdissa ja lintuja paikalla paljon. Ruokailupaikoilla jäi vielä käynti tekemättä. 

Tarifan vieressä Los Lancesin polulla huomasimme joen yli kulkevaltta sillalta runsaasti kaloja, jotka olivat tulleet nousuveden myötä jokeen ruokailemaan, tosin perässä oli tullut isompiakin kaloja jotka kai mielivät ruokailla noiden pienempien kustannuksella. 

 

Kuvia maaliskuun retkeltä Tarifaan I

Olen nyt vasta ehtinyt hieman vilkaista sitä kuva- ja videosatoa jota kertyi maaliskuun retkeltä Espanjan eteläkärkeen. Suurin osa on vielä läpi käymättä mutta laitan tähän jo jotakin löytämääni. 

Maastokierrokset jäivät vain runsaan viikon mittaisiksi ja siinäkin oli pari salakierrosta jo ulkonaliikkumiskiellon aikaan. Toki kun yksinään kävelee vuorilla tai puronvarsilla, ei kyllä ketään tapaa siten että viruksia voisi keskenään vaihtaa. Sitä paitsi edes yhtään tapausta ei ollut todettu tuolla Tarifan alueella sinä aikana kun siellä olimme, ensimmäiset ilmaantuivat vasta lähtömme aikaan eikä epidemia tainnut senkään jälkeen siellä paljon ankarammaksi yltyä. 

Laitumien tyyppilinnuista olen jo ehtinyt videoita tehdä harmaasirkusta ja lehmähaikarasta. Edellisiä lauloi piikkilangoilla, aidanseipäillä ja pensaiden latvoissa joka puolella niin että kuulivat hyvin toisensa. Jälkimmäiset olivat siellä missä lehmät tai hevosetkin, ympärillä, jaloissa ja selässäkin välillä odottamassa mitä isommat maasta esiin ajavat.  

Bolonian takana nousevalla Sierra de la Platan vuorella kävimme ensi kertaa. Onhan se tunnettu lintupaikka, lähinnä tervapääskyistään jotka eivät vielä silmiimme osuneet. Tuulihaukkoja paikalla oli, muuttohaukkakin, ja tietysti korppikotkia, hanhikorppikotkalla oli pesäkin rinteessä. Kivien päällä istui sinirastaita, kaiketi reviirien jako oli vielä pahasti kesken. 

 

Kevät karanteenissa

Maaliskuussa kevät oli vielä reippaasti edellä tavanomaista. Parin viikon retkemme aikana tilanne oli muuttunut perinpohjin. Ensi viikko Espanjassa kului mukavasti haukkojen ja kotkien paluuta seuraten Tarifan rannoilla. Karnevaalit olivat käynnissä tullessamme mutta jo muutaman päivän päästä alkoi tuhoisa koronavirusepidemia joka johti saman tien ulkonaliikkumiskieltoon Espanjassa. Sitä uhmasin vielä parin päivän ajan mutta valvonta kävi niin tiukaksi että loppuaika kului tiukasti neljän seinän sisällä kauppakäyntejä lukuun ottamatta. 

 Käärmekotkia sai katsella läheltä niiden palatessa Afrikasta.

Paluulento sentään onnistui ihan alkuperäisen aikataulun mukaisesti, onnekkaasti olimme valinneet Norvegianin, Finnair olisi jo lopettanut omansa ja teki vain ylimääräisiä valtion tilaamia palautuslentoja moninkertaisin hinnoin. Palattuamme meitä odotti taas karanteeni, pari viikkoa piti pysytellä kaukana kaikista, Seija teki etätöitä apotin kanssa makuuuhuoneessa, mie sitten kävellen lähiretkiä kotikulmilla kun olimme antaneet karanteenin ajaksi myös automme pois nuoremman sukupolven käyttöön. 

 Siinä näköala kämpästämme Espanjassa, kalterit, portaat ja vastapäinen seinä.

Kevät oli jäätynyt paikoilleen, talvi jota ei ollut jatkui lähes talvisimmillaan. Kun huhtikuun viidennen päivän jälkeen sitten pääsin kiertämään pääkaupunkiseudun lintupaikkoja, aloin miekin nähdä muuttolintuja. Talviset vieraat olivat yhä paikalla mutta joukkoon tuli erityisesti vesilintuja, hajanaisia kurkiparvia ja kahlaajia. Perinteiset huhtikuun hanhet olivat menneet ohi jo maaliskuun puolella, rippeitä näkyi vielä Ridasjärvellä ja Porvoonjokivarressa pääsiäisen alusviikolla. Pukkilan tulvista ei ollut tietoakaan. 

 Metsähanhi Teutjärvellä huhtikuun lopulla.

Pääsiäisenä taas kylmeni, sen jälkeisenä viikkona satoi lunta enemmän kuin koko edeltäneenä talvena, tosin se suli joka päivä pois. Rastaita parveili sänkipelloilla mutta uutta lajistoa näkyi hyvin harvakseltaan. Pohjoistuuli oli välillä todella kovaa. Oikeastaan sama kylmä korkeapaine jatkuu edelleen ties monettako viikkoa. Uusia lajeja miulle tipahtelee enintään yksi päivässä, tuoreemmasta päästä pajulintu ja kirjosieppo, tämän ajan perinteisiä saapujia. Bongaamassa en ole käynyt enkä juuri lintutorneissakaan staijannut, koronan takia kun pitää retkeillä sosiaalisesti eristäytyen. Spontaani arosuohaukka, komea koiras, yllätti sentään lentämällä ihan päältäni Haltialan pelloilla Vantaanjoen yli kotikunnan puolelle. Vanhankaupunginlahdella seuratessani merikotkaparin pesäpuuhia viereen istui jalohaikara. Muut ovat nähneet siellä seitsemänkin linnun parven. 

Jotakin tästä opimme, koskapa päätimme hankkia itsellemme retkeilyauton. Seuraava retkemme Espanjaan olisi alunperin pitänyt olla juuri nyt vapun jälkeen, pari viikkoa taas ehkä länsirannikolla. Lentoliikenne on kuitenkin edelleen jäissä ja varmasti vielä pitkään. Nyt toivomme että saisimme automme vielä kesän aikana jotta voisimme totutella kunnolla siihen ja lähteä loppusyksyllä muuttolintuja seuraten etelään talvehtimaan. Saksassa autoteollisuus on vielä koronan takia pysähdyksissa, mutta töiden odtetaan alkavan pikapuoliin. Samoin rajat Euroopassa ovat vielä kiinni mutta syksyyn mennessä toivomme niidenkin jo aukeavan. Tämä virus on erittäin hankala, mutta joku tapa senkin kanssa elämiseen on kehitettävä, sitä kaikki ympäri maailman nyt yrittävät kehittää. 

Lintuvuoden 2019 kuvia etelästä X

Pähkinänakkelista oli kuva kotimaastakin talvelta, mutta kun vastaan tuli syysretkellä tällainen alapuolelta punertava manner-Euroopan nakkeli, tottahan siitä piti kuvat ottaa. 

 Pikkutiirasta on jonkin verran kuvia kesäisiltä Jurmon retkiltä. Nyt lajia esiintyi länsirannikon suola-altailla ja Atlantin hietikoilla toukokuun retkellä, joten yritin tietysti päivittää kuvavarastoani lajista sen minkä pystyin. 

Lentokuvia oli jo ennestään 

vaikkei sentään saaliin kanssa,

mutta kuvat hietikolla lepäilijöistä olivat kokonaan uusia miulle. Tietysti piti olla erityisen varovainen ettei kävellyt sellaisilla paikoilla missä tiirojen voisi olettaa pesivän. 

Renkaita näkyi näidenkin jaloissa olevan joten pesiä varmasti alueella myös oli. 

En ole ennen nähnyt pikkutiiraa uimassa, mutta hyvin se tuntuu sujuvan. 

Syyskuun retkellä eteläkärjen hietikoilla ja Gibraltarin salmessa olikin riuttatiiroja ja niistä teki samoin mieli täydentää vähäistä kuvavarastoaan. 

Syyspuku oli tietysti uusi kuvauskohde

samoin kuin lepäilevät yksilöt. 

Vähistä lepäilypaikoista oli joskus kiistaa, onhan ihan eri asia istua korkealla tolpalla kuin hiekalla. 

Isla de Las Palomasiin vievällä pengertiellä voi seurata miten riuttatiirat kalastelivat vuoroin Atlantista, vuoroin Välimerestä.


Turkinkyyhkyjä kuvasin erityisesti syksyisen majapaikkamme lähistöllä missä niitä viihtyi runsaasti. 

Mustakottaraisella on pesä kattotiilen alla, kuva keväisen majapaikkamme parvekkeelta otettuna.

Pariskunnan yhteinen puhdistautumishetki. 

Samettipääkerttu oli sukunsa helpoin kuvauskohde, kuten vuotta aiemminkin. 

Pikku-uikusta keräsin kuvia erityisesti vanhoista linnuista, niillä oli soidin menossa ja vilkasta puuhastelua. En arvannut että kesällä saisin lisää kuvia niistä myös kotimaasta.

Siinä mennään pinnan alle

ja siinä lirkutellaan kaverille.

Ristisorsasta on ennestään vain muutama sattumakuva kotimaasta. Näitä oli useammassakin paikassa länsirannikolla ja lähijärvillä joten käytin tilaisuutta hyväkseni täydentääkseni kuvavarastoani. Alla pariskunnan yhteisposeeraus.

Valkoviklot ja punajalkaviklot jäivät tuntokuvien tasolle kevään suola-altailla, metsästä löytyi ilmeisen pesiviä harjalintuja mutta kuvan saaminen olikin yllättävän vaikeaa. 

Siinä se oksalla piileskelee, onneksi syksymmällä tuli Tuusulanjärven rannalle yksilö josta sai lisää kuvia.

Kaikkiaan vuoden mittaan kuvasin runsaat sata lajia lintuja Espanjassa ja runsaat 150 Suomessa, yhteensä noin 220 eri lintulajia.

 

Lintuvuoden 2019 kuvia etelästä IX

Tundrakurmitsasta saisi kuvia Suomestakin, mutta muuttajia näkee vielä toukokuussa Espanjassa asti, vaikka pesimäpaikat ovat Siperian tundralla. Tosin tuntokuvatasoisia nämä ovat.

 Pikkukahlaajia paikoilla oli muitakin, ja matkan kohde sama niilläkin.

Siinä tylli kurmitsan kaverina, 

 ja siinä tyllien kavereina suo- ja kuovisirrejä 

 ja niiden seurana vielä isosirrejä.

 Mustakaulauikku osoittautui haastavaksi kohteeksi keväällä 2018, nyt siitä saatiin kohtalaisia kuvia erityisesti Medinan järvellä. 

Edestä

ja takaa. 

Silkkiuikkukin tarttui taas kuviin etelässä, mutta ei tarjonnut mitään erityistä kotimaisiin verrattuna. Sulttaanikana sen sijaan kelpasi kohteeksi vaikka tulokset jäivät vielä todella vaatimattomiksi.  Tuossa pyllistelee yksi sekä kuvaajalle että pikku-uikulle.

Avosetteja pesi isompi porukka San Fernandon suola-altailla, altaan keskellä olevalla särkällä, linnut ruokailivat eri puolilla altaita.

Metsäretkillä tulipäähippiäinen oli eräs kohdetoiveeni ja syksyn retkellä vuorten poluilla niitä vihdoin osui eteen niin hyvin että tulostakin tuli. 

tässä lintu esittelee päänsä ja siipiensä kuviointia, 

 tässä lehvästöstä löytämäänsä saalista

ja tässä tulenpunaista päälakeaan.

Kuvatuin tasku oli taas mustapäätasku, sitä oli runsaasti sekä kevään että syksyn retkellä. 

 Siinä keväinen naaras

ja vahvasti haalistunut koiras, 

syksyllä koiraalla on uusi puku ja vahvemmat värit.

Keltahemppoja lauloi keväällä, syksyllä ne kiertelivät jo parvina. Kuvia tuli otettua vain kevään retkellä. 

 

Lintuvuoden 2019 kuvia etelästä VIII

Valkopääsorsa on laji jota tyypillisesti Espanjasta haetaan. Laji tuli tutuksi vuotta aiemmin Malagan tienoilla ja nyt uudestaan Cadizin ympäristön järvillä. Laguna de Medina on tunnettu talvehtimispaikka mutta kyllä niitä siellä pesiikin. Ainakin soidinta siellä esitettiin innokkaasti toukokuussa. 

 Kalasääskiäkin etelässä näkyi, syyskuussa muuttajat olivat ehtineet Tarifan tienoille ja yksi kalaa etsivä löytyi vielä lähtöpäivänä Malagastakin. 

Töyhtötiainen vaikuttaa aina perin kotoisalta linnulta mutta se on myös näitä harvoja peruslajeja jotka pärjäävät hienosti myös etelän metsissä. 

Varpunen on kai yleisimpiä lintuja mitä etelässä näkee. niitä tuli seurattua lähinnä pajuvarpusen toivossa. Sellaisia näkyikin mutta kuvia ei vielä tullut, pari videota kylläkin. 

Merimetsojakin näkee yhtä hyvin täällä, mutta kuvia tuli silti otettua kun lintu hyvin kohdalle osui. 

Flamingoa on sen sijaan täällä turha toivoa eteensä, enemmän on liikkeellä tarhoista karanneita sukulaislajeja. Cadizin ympäristön suola-altailla ja järvillä flamingoja näkyi säännöllisesti ja osalla renkaitakin jaloissa.

Pieniä vihreitä kuvatessa osui syksyn retkellä kohdalle myös iberiantiltaltti tai ainakin niin määritin tämän keltaisen alaperän, kurkun, silmäkulmajuovan ja vihertävän selkäpuolen sekä tummien jalkojen yhdistelmän ja olihan sillä äänikin. Se on kuten nimikin sanoo paikallinen erikoisuus, vaikka kyllähän niitä jotkut täälläkin väittävät havainneensa. 

 Kameran eteen tuli myös pajulintuja ja harakoita, eivätkä tulokset olleet juuri sen parempia kuin täällä kotimaassakaan. 
Cadizin seudulla tutustui kunnolla kapustahaikaraan. Niitä näkyi tyypillisesti jo majapaikkamme parvekkeelle jos edustan lahdella oli laskuveden aika. Kun lähti ulos kävelylle, niitä pääsi lähellekin. Pesiäkin päästiin näkemään kun tutustuttiin vesistöjen lähimetsiin. 

Atlantin rannalla on usein kova tuuli. 

 Rengas näkyy tälläkin jalassa.

Lintu laskeutumassa pesälleen.

Siinä jännässä 'kantapäät maassa'-asennossa lepäilevä kapustahaikara ja edessä pronssi-iibis, molemmat pesäsaarellaan, luulen.

Pronssi-iibiksiä näki eniten lennossa

 Toisinaan niitä istui myös puissa ja puskissa.

 Lennossa parvet olivat usein suuria, tuli heti mieleen se tänne Lumijoellekin harhautunut iso porukka.