Olen nyt vasta ehtinyt hieman vilkaista sitä kuva- ja videosatoa jota kertyi maaliskuun retkeltä Espanjan eteläkärkeen. Suurin osa on vielä läpi käymättä mutta laitan tähän jo jotakin löytämääni.
Maastokierrokset jäivät vain runsaan viikon mittaisiksi ja siinäkin oli pari salakierrosta jo ulkonaliikkumiskiellon aikaan. Toki kun yksinään kävelee vuorilla tai puronvarsilla, ei kyllä ketään tapaa siten että viruksia voisi keskenään vaihtaa. Sitä paitsi edes yhtään tapausta ei ollut todettu tuolla Tarifan alueella sinä aikana kun siellä olimme, ensimmäiset ilmaantuivat vasta lähtömme aikaan eikä epidemia tainnut senkään jälkeen siellä paljon ankarammaksi yltyä.
Laitumien tyyppilinnuista olen jo ehtinyt videoita tehdä harmaasirkusta ja lehmähaikarasta. Edellisiä lauloi piikkilangoilla, aidanseipäillä ja pensaiden latvoissa joka puolella niin että kuulivat hyvin toisensa. Jälkimmäiset olivat siellä missä lehmät tai hevosetkin, ympärillä, jaloissa ja selässäkin välillä odottamassa mitä isommat maasta esiin ajavat.
Bolonian takana nousevalla Sierra de la Platan vuorella kävimme ensi kertaa. Onhan se tunnettu lintupaikka, lähinnä tervapääskyistään jotka eivät vielä silmiimme osuneet. Tuulihaukkoja paikalla oli, muuttohaukkakin, ja tietysti korppikotkia, hanhikorppikotkalla oli pesäkin rinteessä. Kivien päällä istui sinirastaita, kaiketi reviirien jako oli vielä pahasti kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.