Lintuja vihoistani LXXXIV

( punakuireja muutolla, yksi tundrakurmitsakin mukana )

Tauvossa herättiin 30.7.1988 taas kymmentä vaille aamuneljältä, tai ainakin mie ja Miska, koiranpentumme. Kolmentoista asteen lämpö, leuto tuuli kaakosta ja pilvinen taivas olivat vastassa kun lähdimme ulos. Kolme hirveäkin näkyi ruokailevan Ulkonokan niityllä.

Muuttajista kahlaajia tuntui olevan menossa, vaikka aamumuutto jäikin vaisuksi. Erityisen hieno oli 130 isosirrin parvi muutolla lounaaseen kello 14:35. Päivän mittaan nähtiin taas 20 kahlaajalajia, suosirrejä eniten, 280, seuraavaksi tyllejä, 160 paikallista ja 68 muuttajaa. Päivän ainoa kuovisirrikin oli ohimuuttaja. Naurulokkimuutto tuntui olevan hiipumassa, pikkulinnuista liikkeellä olivat urpiaiset, vihervarpuset ja haarapääskyt. Vähälukuisemmista muuttajista huomattiin kaksi punavarpusta ja neljä kirjosiipikäpylintua.

Tuttuja paikallisia olivat 45 merihanhea ja 17 kurkea. Petolinnuista havaittiin kolme mehiläishaukkaa ja yksi varpushaukka. Kaikkiaan päivän lajimääräksi saatiin 66.

Heinäkuun viimeisenä päivänä aloitin aamun taas kello 3:40. Tyyntä oli, koleaa, enimmäkseen pilvistä ja sumu leijui Ulkonokan niityn yllä matalana kerroksena. Kahlaajia muutti edelleen, isosirrejä tosin vain kolme mutta kuovisirrejä viisitoista, punakuireja 45, tyllejä 43 ja muita sitten vähemmän. Suosirrit olivat muuttaneet yöllä, nyt niitä oli hietikolla 890. Kahlaajien lajimääräksi saatiin taas 20.

Päivällä asemalle tuli Mikko Ojasen, Jari Heikkisen, Panu Kuokkasen ja Juha Revon vetämänä parikymmentä lintukurssilaista, joiden alta me sitten lähdimme pariksi päiväksi takaisin Oulun suuntaan. Menomatkalla pysähdyimme Limingan Virkkulassa. Sadekuurot vaivasivat samaan aikaan, mutta näimme nelisen ruskosuohaukkaa, pari hirveä, kymmeniä merihanhia ja vähän kahlaajia.

Rannikoille tulimme taas iltaviideltä. Kari otti miut mukaan ja Huttusen Antin kanssa lähdimme jätärille ”sattuneesta syystä”, kuten Kari asian ilmaisi. Kahlaajiahan sielläkin oli, muutto niillä päällä. Jänkäsirriäinen ja tundrakurmitsa olivat tietysti siellä ihan kivoja, mutta varsinaisesti se ”syy” oli alaskansirri, nykynimeltään palsasirri. Vanha naaras kaiveli siinä rauhallisesti jätealtaan lietettä. Kuvatakin sitä taisin rullan verran, aika pimeässä ja sateessa kuitenkin joten ei niistä kovin hyviä tullut.

Yötä olimme Rannikoilla ja seuraavana päivänä päätimme käydä Hailuodossa, siellä en ollut ennen käynytkään. Ihan turisteina kiertelimme kalasatamassa, Pöllässä ja Kirkonkylässä, lintuja katselimme vähän Kirkkosalmella. Illaksi tulimme takaisin, ukkoskuurot jatkuivat. Elokuun toisena palasimme takaisin Tauvoon, lintukurssi oli lähtenyt. Elokuisesta retkestä olen blogiin kirjoitellut jo kaksi vuotta sitten joten en toista sitä uudestaan.

***

( pikkukuoveja oli sekä paikallisina että muutolla )

Viisi vuosikymmentä sitten LXV

Syksyllä 1968 heinäkuun lopulla alkoi olla vihdoin aikaa linturetkeilylle Salon Halikonlahden maisemissa. 26.7. kävin iltapäivällä kierroksen lahdella. Taivas oli pilvessä ja lahden toisessa päässä satoikin tunnin verran. Tuuli puhalsi luoteesta ja lämpöä oli viitisentoista astetta. Lintuvuoren Jari oli samoihin aikoihin paikalla, hän oli käynyt säännöllisemminkin retkellä täällä. Kävimme muun muassa katsomassa hänen noin viikko sitten löytämäänsä ruokokerttusen pesää Viurilanlahden puolella, munista oli kuoriutunut neljä poikasta, yksi muna oli jäänyt vielä ehjäksi.Jari oli aloittanut säännölliset vierailut Halikonlahdella heinäkuun kymmenennen päivän paikkeilla, ja käyntiäni edeltävällä viikolla hän oli nähnyt muun muassa kuovisirrejä lähes päivittäin. Myös Karhumäen Juhani oli vieraillut jonkun kerran paikalla kunhan peto- ja kyyhkyrengastuksiltaan oli ehtinyt.

Miulle hyvä havainto oli kahden laulavan rytikerttusen löytyminen, olivat vuodelle uusi laji, sellaista ei ollut tullut vastaan yli kuukauteen. Nuoli- ja tuulihaukka olivat molemmat lahdella, vesilinnuista olen merkinnyt muistiin haapanan ja jouhisorsan. Kahlaajista olen merkinnyt muistiin kahdeksan lajin tulokset, suosirrejä oli 53, lapinsirrejä kymmenen ja mustavikloja kaksikymmentä. Sadekuuroilla oli varmaan osuutta asiaan. Päivän lajimääräksi olen laskenut 56.

Seuraavana päivänä vietinkin lahdella lähes kuusi tuntia, hellettä riitti 32 astetta. Retkellä näkemistäni 58 lajista oli eiliseen verrattuna uusia kalasääski ja ruskosuohaukka, viimemainittu niistä vuodenpinna. Suo- ja lapinsirrin määrät olivat eilisellä tasolla, mustavikloja enää kymmenen. Komea juhlapukuinen tundrakurmitsa viivähti tovin keskimmäisen vedenpuhdistusaltaan lietteellä, vuodelle uusi laji sekin oli. Lirojen joukossa oli yksi metsäviklo. Aamulla lehdenjakolenkilläni olin jo huomannut hemppoparin, tiklipoikueen ja yksittäisen käpytikan.

Kahdeskymmeneskahdeksas päiväkin oli helteinen, yli kolmenkymmenen asteen. Aamulla oli ollut lahden suunnalla sumua joka hälveni kuitenkin nopeasti. Kuuden tunnin kierros tuotti nyt 56 lajia.

Suosirrit olivat vähentyneet kolmeenkymmeneen, joukkoon oli tullut sentään yksi kuovisirri, vuoden ensimmäiseni. Petolinnuista huomasin yhden pikkufalcon, joka vaikutti käytökseltään eniten ampuhaukalta. Yli lensi buteo, jota taas epäilin hiirihaukaksi. Ruskosuohaukka ja kalasääski kävivät nytkin lahdella. Jouhisorsan huomasin taas altailla, samoin viisi telkkää. Pelloilla ruokaili kymmenkunta uuttukyyhkyä. Kalalokkeja kävi altailla seitsemän, selkälokkeja yksi ja toinen näkyi jo aamulla keskustassa.

Kahdentenakymmenentenäyhdeksäntenä päivänä tein kolmen ja puolen tunnin kierroksen lahdella. Näkemistäni lajeista olen kirjannut havaintokirjaan vain harmaahaikaran. Sellainen seisoskeli Viurilanlahdella kunnes lähti jonnekin Vuohensaaren suuntaan. Laji oli miulle paitsi vuodenpinna ja sadasviideskymmenes tuona vuonna 1968, myös elämänpinna. Tosin yhden harmaan haikaran olin aikoinaan jo vuonna 1965 nähnyt Sirkkulassa, mutta sen lajia en ollut pystynyt määrittämään. 

***

Lintuja vihoistani LXXXIII

( saderetkeilyä Tauvonniemellä kesällä 1988 )

Kahdennenkymmenennenkahdeksannen päivän aamu ( heinäkuussa 1988 ) alkoi jo parikymmentä minuuttia ennen neljää. Tornissa staijailin vaatimatonta muuttoa. Aamulla oli yksitoista astetta lämmintä, päivällä kaksikymmentä ja illalla viisitoista. Kirkas taivas pilvistyi päivän mittaan säänmuutosta enteillen, poutaa kuitenkin piti. Aamun reipas tuuli lounaasta hiipui iltapäivään mennessä. Vesi oli aamulla korkealla mutta laski koko päivän ja illalla lietteet Ulkonokan hietikolla olivat lähes maksimissaan.

Muutolla kuittasin vain jokusen urpiaisen, vihervarpusen ja kirvisen kunnes kuuden maissa löytyikin tosi yllätys, 06:07 laskeutui aseman ja tornin välimaastoon hieman nokkavarpusmaisella saundilla varustettu tsik-sirkku, lähdin tarkistamaan kuka se oli, ja ällistyin kun sillä oli laajalti viiruttoman keltainen vatsapuoli ja muutenkin ihan kultasirkun näköinen. Siinä se pysytteli parikymmentä minuuttia kunnes 06:25 nousi jatkamaan matkaa itään päin. Muutolla näkyi tämän jälkeen vähän pääskyjä ja muutama käpylinturyhmä joista onnistuin määrittämään yhden kirjosiiven.

Paikallisiakin lintuja oli, taas kolmisnkymmentä merihanhea, 19 kurkea, ampuhaukka, vesilinnuista eniten taveja, tukkasotkia ja jouhisorsia. Kahlaajien lajmäärä oli pudonnut seitsemääntoista, sirreistä oli lähtenyt suuri osa vaikka paikalla olikin yhä 43 isosirriä ja peräti 15 pulmussirriä. Suokukko oli nyt runsain kahlaaja 122 paikallisellaan. Nauru- ja kalalokkeja oli runsaasti, samoin tiiroja joiden joukosta laskin yhä 10 pikkutiiraa.

Seuraavana aamuna nousin taas kello 3:40, kolmentoista asteen lämpöön, itätuuleen ja taivaalla oli ylä- ja keskipilviä. Muutolla havainnot tulivat pääosin naurulokeista, haarapääskyistä, vihervarpusista ja urpiaisista. Kahlaajiakin meni jonkin verran, suokukkoja eniten, 31. Muutenkin kahlaajia oli eilistä enemmän, nyt 20 lajia, suosirrit taas runsaimpina, 260 paikallista, suokukkoja 81 ja tyllejäkin 63. Pulmussirrit olivat lisääntyneet kuuteentoista, isosirrit vähentyneet viiteentoista, karikukkoja oli hyvät kolmekymmentä. Muista paikallisista mukava havainto oli pari riekkoa joista toisella oli kymmenen tipun poikue. Paikallisia petoja ei ollut mutta muutolla huomasin mehiläishaukan ja nuolihaukan. Kaasalla kävimme ennen puoltapäivää, räyskä ja pari pikkulepinkäistä olivat sieltä mainittavimmat.

Puolilta päivin alkoi horisontissa näkyä sadekuuroja, tuuli yltyi kaakosta. Iltaviiteen mennessä lämpö oli kohonnut 23 asteeseen ja kuurot tulivat kohdalle. Loppuilta sitten satoikin tauotta.

***

Lintuja vihoistani LXXXII

Kesällä 1988 perheemme oli siis tullut iltamyöhällä Tauvon lintuasemalle. Paikalla oli jo miehitystä, Ojasen Mikko ja Liisa, Kylmäsen Reijo ja Fyrstenin Teemu. Verkoista ja katiskoista oli tullut vähän rengastettavaakin. Seuraava aamu oli unikeonpäivä emmekä mekään nukkuneet pitkään, jo neljän jälkeen kiipesin aseman torniin aamumuuttajia vastaan. Ojaset lähtivät Ouluun ja Rannikon Kari tuli käymään asemalle.

Muutto oli vaisua, mutta lajistossa oli kuitenkin jouhisorsia (7), tyllejä (16), karikukko, pikkukuovi, lapinsirri ym kahlaajia. Runsain liikkeelläolija oli naurulokki, sitäkin kuitenkin vain 75. Rengastajia kohtasi hyvä tuuri kun aamun alkajaisiksi kiinni jäi isosirri. Se oli miullekin köyhä vuodari.

Paikallisina oli merihanhia ja kurkia, viimemainittuja 17. Kahlaajia on Tauvossa aina mukavasti, nytkin 24 lajia. Siinä tulivat kertaheitolla lähes kaikki vuoden mittaan vastaan tulevat lajit samana päivänä, mukana jänkäsirriäinen, kolme vesipääskyä ja seitsemän pulmussirriä. Ampuhaukka ja ruskosuohaukka kiertelivät rantoja paikallisia lintuja häiriten. Isosirrejä oli lopulta 46 paikallista, runsaimpana kahlaajana suosirri 235 paikallisellaan.

Ulkonokan komppauskierroksella yllätti laulava pensassirkkalintu. Pikkutiirat olivat paikalla perhekunnittain, 13 lintua laskettiin. Lapintiirasta löytyi vielä yksi poikanen jolla ei ollut rengasta, nyt sitten oli. Joku rengastettu tiiranpoika löytyi vastaavasti jo kuolleena. Merikihupari poikineen kierteli hietikon kärjessä. Sää oli vaihtelevaa, iltapäivällä satoikin kolmisen tuntia. Rengastajat saivat saalista lähinnä aamulla, runsain laji oli Tauvon tapaan pajulintu 22 rengastuksella. Seuraavaksi eniten merkittiin suosirrejä, 7. Ennen illan sateen tuloa muut poistuivatkin asemalta ja jäimme Annen ja Miskan kanssa perheporukalla jatkamaan.

*** 

Mä kuuta kanssas katsoin

Kun luvassa oli lähes maksimaalinen kuunpimennys ja vielä pilvetön helle, herätti se tietysti taas halun bongata elämys.

Torstai-iltana vähän ennen puoltayötä katselin että kuu paistaa lähes täytenä parvekkeelleni, tämän otin siitä käsivaralta ja aika punaiselta se kuu jo silloin näytti vaikka hieman oli varjoa kello kymmenen nurkassa.

Perjantai-iltana lähdin ulos puoli yhdentoista jälkeen kun pimennyksen piti olla täydellinen. Pihalla seisoskeli muutama naapuri ja katseli idän ja kaakon puolen taivasta joka oli pilvien peittämä. Mie lähdin siitä saman tien kohti Kulomäkeä joka on lähiseudun korkein kohta, runsaan sadan metrin korkuinen täyttömäki. Siellä oli paljon porukkaa, tienvarret täynnä autoja, vain kuu puuttui, pilvien takana se sieltäkin katsoen oli. 

Länteen päin katsoen näytti olevan hieman selkeämpää, mutta suuntasin kohti rantaa, Helsingin puolelle Vuosaaren täyttömäelle. Se oli virhe, sielläkin paljon porukkaa mutta vielä enemmän pilviä. Piti sitten lähten kohti sitä länttä, aika alkoi olla jo kiusallisen vähissä. Ensialkuun yritin suunnata jonnekin Petikon täyttiksen vaiheille mutta kun aika kävi vähiin, kurvasin kehäkolmelta lentokentän laitaa Seutula mielessäin. Siinä matkalla on lentokonebongarien perustähystyspiste ja sille pysähdyin. Autoja oli siinäkin ja kun kentän toiselle puolelle katsoin, kuuhan siellä pilkotteli pilvien välissä.

Tuo oli ainoa ruutu jonka onnistuin saamaan vielä pimennyksen täydellisen vaiheen aikaan, lähes viime minuutilla ja vapaalla kädellä, valotusaika taisi olla jotakin sekunnin, puolentoista luokkaa, eikös miulla ole vielä aika vakaa käsi raskaalla viisisataisella...

Kasasin jalustan ja sen päältä sitten otin kuvia kun siellä kello kymmenen suunnassa alkoi jo varjo väistyä ja kuu kirkastua.

Tämä oli muutamaa minuuttia myöhemmin tilanne, juuri ennen kuin pilviä tuli taas kuun eteen ja päätin lähteä kotia kohti.

Kotona sitten nappasin parvekkeelta tällaisen tutkielman pilvien välistä kurkistavasta puoliksi maan varjon verhoamasta kuusta.

Alkoi tulla enemmän aukkoja pilviin ja vähän vaihtelin valotusta, jalustaa en sisälle tuonut, nämä ovat vapaan käden otoksia.

Maan varjoon jäävää osuutta ei saa näkyviin kuin ylivalottamalla enkä lähtenyt kuvankäsittelylläkään leikkimään. Tuo väistyvän varjon raja on tuollainen epämääräinen juuri pimennyksen jälkeen koska se on maan varjo, tavallisesti kuun sirppi on terävärajainen koska terminaattori, sirpin raja, tulee itse kuusta sen pinnalle.

Viimeinen kuvani kuusta noin yhden aikaan, sitten se alkoi hävitä puiden taakse mistä se ennen pitkää täytenä kurkisteli. Pilvetkin olivat häipyneet. Marsin näkeminen jäi tällä kertaa haaveeksi.

Lintuja vihoistani LXXXI

( tyllit pesivät noihin aikoihin hyvin Oulun rannoilla )

Heinäkuun kahdeskymmeneskuudes vuonna 1988 aukeni Oulussa sateettomana, rintama oli mennyt ohi yöllä. Lämpöä oli kaksikymmentä astetta, länsituuli vähitellen yltymässä. Aamupäivällä kävimme Karin kanssa katsomassa mitä hänen rengastuskohteilleen kahlaajille kuuluu Öljysataman alueella. Runsaimpia kahlaajia paikalla olivat suokukot, 38 lintua, ja punajalkaviklot, 29 yksilöä. Viimemainituista yksi oli vielä lentokyvytön poikanen, mutta emme saaneet sitä kiinni. Tyllejä oli kymmenen, pikkutylli oli ainoa lajiaan. Liroja ja töyhtöhyyppiä oli viisi, rantasipejä ja karikukkoja kuusi, lapinsirrejä kolme, pesijöitä nämä täällä kaikki. Pari pikkukuovia ja valkoviklo edustivat muualta tulleita, paikallisia meriharakka ja pari taivaanvuohta. Muista lajeista uuttukyyhky oli hyvä Oulussa, ruskosuohaukka ja räyskä odotetumpia. Valtalajeina olivat kalalokit ja tiirat.

Jätärillä, Oulun jätevesipuhdistamolla siis, kävimme tuon jälkeen. Suokukkoja oli siellä jo 90, seuraavaksi eniten liroja 22. Kuovi- ja pikkusirristä sain köyhät vuodarit. Iltapäivällä kävimme kaupasta hakemassa evästä, huoltamolta polttoainetta ja suunnistimme lopuksi takaisin etelään, Tauvo tähtäimessä. Ensin pistäydyimme kuitenkin Limingan Virkkulassa. Rusko- ja sinisuohaukkoja näkyi useita, merihanhia nelisenkymmentä, kahlaajien joukossa oli yksi jänkäsirriäinen. Bongarit olivat kai päivällä nähneet paikallisen arosuohaukankin, nyt paikalla oli vain Wahlroosin Keijo Pöytyältä, hänkin illalla tullut. Me jatkoimme matkaa puoli kymmenen jälkeen ja ennen yhtätoista olimme sitten Tauvon lintuasemalla, valmiit nukkumaan kohti uutta aamua.

***

( pikkukuovi muuttomatkalla )

Lintuja vihoistani LXXX

Maanantaina 25.7.1988 heräsimme Vaasassa ja jatkoimme matkaa Kokkolaan. Aamu oli heikosti sateinen. Matkalla havaintoja tuli edelleen lähinnä maantiekuoleman uhreista, parin rusakon, kolmen naurulokin ja kuuden nimeä vaille jääneen pikkulinnun lisäksi huomasimme yliajetun kehrääjän Lohtajan Marinkaisissa. Himangan kalasatamassa käväisimme katsomassa merelle, yli lensi mustaviklo.

Matka oli kuitenkin edelleen kohti pohjoista, Kalajoen ja Raahen kautta Ouluun. Kalajoella keskellä peltoaukeaa yllätti valtatiellä yliajetuksi joutunut sinisuohaukkakoiras, sellaista liikenteen uhria ei ollut ennen vastaani tullutkaan. Naurulokki, kalalokki, orava, rusakko ja kaksi pikkulintua olivat tuttuja näkyjä auton alle jääneinä. Pari pysähdystä teimme, Kälviällä ja Pattijoella, mutta ajoimme kilpaa sateen kanssa kohti Oulua.

Meillä oli ohjeistus Rannikoille, ja puoli kahdeksan aikaan iltasella sinne ehdimmekin. Vähän myöhemmin myös sadepilvet saavuttivat meidät ja koko loppuilta olikin sitten reipasta vedentuloa. Jäimme Karin ja Seijan luo odottamaan seuraavaa päivää.

***

Lintuja vihoistani LXXIX

( tälläkin lehtokertulla on poikaset pesässä )

Kesällä 1988 jatkui helle myös 21.7. kun päivällä tein vajaan parin tunnin käynnin Friimetsään. Tarkoitus oli käydä katsomassa tilanne lehtokertun pesällä missä pari päivää aiemmin oli pieniä poikasia. Nyt ne olivat parhaassa 8 päivän rengastusiässä ja kaikki neljä saivat renkaansa. Mustapääkerttu lauloi läheisessä notkossa, samoin viherpeippo. Närhi rääkäisi jossakin tienoolla ja muuan rautiainen seurasi liikkeitäni hiljaisena, ehkä sillä oli pesä jossakin lähellä. Jousiampujien radan lähellä päivysti edelleen pikkulepinkäinen, käpylintuja kuului lentävän metsän yllä.

Seuraavana päivänä en tehnyt linturetkeä, työmatkalla löytyi pari kuollutta siiliä. Sää oli edelleen lämmin mutta illalla oli kuurosateita. Työt jäivät taakse kun lähdin kotiin, nyt alkoi loma.

Lauantaina 23.7. päivä kului kotikulmilla, keräsimme tavaraa ajoneuvoon ja illalla seitsemän maissa lähdimme perheporukalla, mie, exä ja koira, ensimmäiselle viralliselle perheretkellemme kohti pohjoista. Ensialkuun tosin ajoimme Poriin missä yövyimme Yyterissä. Lintuhavainnot matkalta jäivät tuulihaukkaan Vihdissä ja muutamaan raatoon tiellä, niistä määritin variksen ja kaksi fasaania, kolme pikkulintua jäi ilman määritystä. Pari rusakkoa oli myös jäänyt autojen alle.

Sunnuntaina heräsimme Yyterissä ja vähän paikkoja katseltuamme jatkoimme matkaa Kristiinankaupungin kautta Vaasaan. Lintuja näkyi edelleen vain satunnaisesti, kalasääski Noormarkussa, ja muut merkinnät vihoissani olivatkin sitten liikennekuoleman uhreja: neljä harakkaa, keltasirkku, kaksi naurulokkia, kaksi heinäsorsan poikasta ja viisi määrittämättä jäänyttä pikkulintua. Pari rusakkoakin oli taas jäänyt tielle.

Vaasassa tutustuimme kaupunkiin ihan turisteina. Lintuhavainnot jäivät muutamaan metsälintuun Vöyrin ja Maalahden maisemissa.

***

( harakka jää auton alle vain poikasena )

Neljä vuosikymmentä sitten CXI

Sunnuntaina 23.7.1978 vietin koko päivän Halikonlahdella. Turhaan siellä ei tarvinnut aikaa viettää, lintuja oli paljon. Halikonjoen itäpuolella retkeilin itsekseni, Viurilanlahden puolella mukana oli myös Virtasen Kimmo.

Tikli tai pari muuttavaa kuovia tulomatkalla lahdelle eivät olleet vielä mitään, mutta jo lietealtailla huomasin että kahlaajia on nyt muutolla. Sirrejä oli enemmän kuin edellisinä päivinä ja suokukkoja sekä liroja edelleen runsaasti.

Tuttu räyskänelikko kierteli vedenpuhdistusaltailla ja niillä oli myös lisää kahlaajia erityisesti vikloja ja sirrejä. Samat räyskät siirtyivät edelläni Viurilanlahdelle, sen lietteellä oli paitsi jo altailta tuttuja kahlaajia, myös kaksi jänkäsirriäistä. Palattuani takaisin altaiden puolelle kävin vanhan polttokaatopaikan kärjessä. Sen edustalla ruoikossa varoitteli liejukana. Peltojen yli lensi käki kohti Joensuun puistoa. Pikkulokkinuorukainen lenteli uloimmalla vedenpuhdistusaltaalla ja kaksi aikuista harmaahaikaraa laskeutui lietteelle. Nämä olivat miulle erityisen innostavia, niistä sain vuodenpinnan numero 199. Missähän pisteessä Sepon projekti mahtoi olla, kahdensadan katkaisusta olisin varmaan kuullut...

Päivän kahlaajalista oli 17 lajin mittainen. Liroja laskin 53, suokukkoja 35, suosirrejä 29. Erikoisemmasta päästä kuovisirrejä oli neljä, jänkäsirriäisiä kaksi ja pikkusirrejä yksi.

Maanantaiaamuna 24.7. ehdin käväistä vielä Halikonlahdella. Lyhyellä käynnillä huomasin edelleen 14 kahlaajalajia. Kuovisirreistä oli jäljellä yksi, muut erikoiset sirrit olivat hävinneet tai piilossa. Lapinsirrien määrä oli pudonnut neljästätoista kuuteen, suosirrien viiteentoista. Räyskistä oli paikalla yksi, kalasääski kävi hakemassa evästä pesueelleen. Pari rytikerttusta lauloi Halikonjokivarressa.

Puolilta päivin lähdin bussilla Helsinkiin. Aneriojärven kohdalla huomasin tuulihaukan, Lahnajärven paussilla varpushaukan. Edessä oli taas työviikko jo illasta alkaen.

***

Viisi vuosikymmentä sitten LXIV

Viisi vuosikymmentä sitten kesällä 1968 ehdin harrastamaan vain vähän lintuja. Vuosiyhteenvedossani olen syyttänyt tuosta työesteitä, jaoin päivittäin Turun Sanomia aamuisin ja päivät kuluivat vuokramaalla juurikkaita ja muuta kasvimaata hoitaen. Taisinpa antaa siinä sivussa vielä jotakin matematiikan ja äidinkielen oppia eräälle ehdot saaneelle kaverille joka yritti selvitä seuraavalle luokalle.

Lintuhavaintoja kertyi pääasiassa Salon Sirkkulasta junttipellon ja kasvimaan tuntumasta. Kuudentena päivänä kesäkuuta Toravuoren yllä kierteli mehiläishaukka, variksen kiusaamana. Pitkin kesää Vähäjokivarren rantapusikossa vihelteli punavarpunen, tutulla monivuotisella reviirillään. Lehtilenkin varressa Salon Lukkarinmäessä huomasin laulavan kultarinnan 15.6. ja siitä lähtien kesäkuun lopulle asti.

Halikonlahdella kävin vain pari kertaa, juhannuksena ja toinen päivä heinäkuuta. Kahlaajia oli molemmilla kerroilla paikalla, muun muassa musta- ja valkoviklot. Juhannuspäivänä oli paikalla 150 suokukkoa ja muutama suosirri. Liroja, punajalkavikloja ja töyhtöhyyppiä oli lahdella molemmilla retkillä. Heinäkuun retkellä kuoveja tai suosirrejä ei näkynyt ja suokukkojakaan ei ollut kymmentä enempää.

Kesäkuun viimeisenä kävin Ilmusmäellä, vanhalla reviirillä lauloi kangaskiuru. Heinäkuun neljäntenä Toravuoren laidassa kävi hiirihaukka. Nuolihaukka taisi asustaakin jossakin Toravuoren maisemissa, yleensä yksittäinen näkyi mutta 15.7. pariskunta ahdisteli syöksyillään kanahaukkaa pitkälle Ilmusmäen suuntaan, missä taisi olla kanahaukan pesä. Tuulihaukka näkyi myyräjahdissa Uuden Perniöntien varressa jokivarren peltoaukealla.

Lokkeja muutteli myös Sirkkulan yli, muun muassa kolmen kalalokin porukka 13.7. . Takaisin Saloon ja Halikonlahden kahlaajien pariin taisin tulla vasta mätäkuun jo alettua.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CX

( liro istuu välillä oksallakin )

Neljä vuosikymmentä sitten oli takana taas täysi viikko töitä, heinäkuun kahdentenakymmenentenä tulin iltasella taas Saloon ja ehdin vielä tehdä lyhyen kierroksen Halikonlahden vedenpuhdistusaltaille. Heinätavikoiras tuli ensimmäiseksi vastaan lennossa altaiden yllä. Saostuskaivolietteen kaatoaltaiden lietteellä ruokaili kolme tylliä ja kymmenen nuorta pikkutylliä. Kahlaajia oli muutenkin kohtalaisesti, metsä- ja mustaviklo sekä pari rantasipiä neljänkymmenen liron lisänä. Suosirrejä oli kymmenen ja niiden mukana kaksi lapinsirriä, kaksi pikkusirriä ja kuusi kuovisirriä. Suokukkoja oli viitisentoista. Lähipelloilla pyöri kolmetuhatta kottaraista, Halikonjoen yllä kolme räyskää.

Seuraavana päivänä vietin enemmänkin aikaa Halikonlahdella, paikallisista lintuharrastajista lahdella oli Virtasen Kimmo ja myös Sundellin Juhani käväisi katsomassa lintutilannetta. Edellisiltaiseen verrattuna kahlaajatilanne viittasi siihen että muutto oli kohtalaista. Liroja oli suunnilleen sama määrä kuin eilenkin, tylleistä paikalla vain yksi ja pikkutylleistä viisi. Mustavikloja muutti yli viiden linnun parvi ja kaksi yksittäistä oli niiden lisäksi paikalla. Kaksi valkovikloakin oli tullut paikallisiksi. Eilisistä sirreistä saostuskaivolietettä kaiveli yhä seitsemän suosirriä, eiliset lapinsirrit ja neljä kuovisirriä. Suokukkojen määrä oli noussut kolmeenkymmeneen. Myös eilinen räyskäperhe kierteli edelleen lahdella ja erikoinen kuudentoista törmäpääskyn porukka muutti altaiden yli lounaaseen.

( mustaviklo kahlaa mieluiten vedessä )

Lauantaina 22.7. vietin lahdella neljä tuntia. Paikalla oli Siitosen Pekka, lintuharrastaja jolla oli mökki Muurlassa valtatien varressa ja muistaakseni tuohon aikaan toimi sairaan- tai mielisairaanhoitajana jossakin lähisairaalassa, joko Märyssä tai Paimiossa joista kummastakin miullakin oli kokemuksia lähimenneisyydessäni. Rengastuslupakin kaverilla oli joten ihan tekijämies...

Lintutilanne oli samantapainen kuin edellisinäkin päivinä. Törmäpääskyjen määrä oli kasvanut jo sataanviiteenkymmeneen, olivat siis lähteneet matkoille pesinnän jälkeen. Räyskäperheen lisäksi mukaan oli tullut neljäskin lintu, aikuinen. Pari käpylintua lensi altaiden yli koilliseen, tikli kierteli Vuohensaarentien varressa.

Kahlaajatilanne tietysti kiinnosti eniten. Suosirrejä oli nyt neljä pikkuporukkaa, yhteensä 20 lintua. Lapinsirrien määrä oli noussut viiteen, kuovisirrien pudonnut kahteen. Kapustarinta, aikuinen, kierteli lahden yllä ja laskeutuikin lietealtaille. Liroja oli jäljellä parikymmentä, suokukkojen määrä oli kasvanut neljäänkymmeneen. Rantasipejä oli jokivarressa kolme. Nuori punajalkaviklo kierteli rauhattomana Viurilanlahden lietteen yllä, valkovikloista toinen oli yhä paikalla, mustavikloja nyt neljä. Viisi töyhtöhyyppää ruokaili Viurilanlahden lietteellä, samoin kahdeksan pikkutylliä. Lietteen yllä lensi kolmen taivaanvuohen ryhmä. Muuttoa tuntui siis olevan.

***

( kottaraisten määrä oli tuohon aikaan vielä tuhansia näihin aikoihin )

Tapaamisia eläinten kanssa

Tässä päivänä muutamana ihmettelin lintutornissa miten hanhet lähtivät yhtäkkiä poikineen ravaamaan kohti avovettä.

 Taivaalla ei näkynyt mitään mutta rantaniityllä hölkkäsi reippaasti paniikin aiheuttaja, kettu.

Takamatka oli liikaa ja paistit karkasivat ulapalle.

 Ilmeestä päätellen nyt kettua ketuttaa...

 Keskuspuistossa golfkentän laidassa kävelin metsätietä kun huomasin kymmenkunnan metrin päässä katselijan, pari naaraspuolista oli sitä paremmassa piilossa vieressä.

 Nuo korvat kiinnittivät huomioni joku päivä sitten Suomenojan altaalla, joutomaan kasvustossa.

 Kun se huomasi tulleensa nähdyksi se siirtyi parikymmentä metriä sivummalle ja jäi tarkkailemaan lähdenkö eteenpäin, lopulta se lähti itse kauemmas.

Oravia nyt näkee päivittäin, tämä taitaa olla viimeisintä satoa. 

 Vuosaaren täyttiksen laitaa kulkiessamme vastaan tuli rusakko,

 tässä se ei vielä meitä huomannut

 mutta jo sulkimen räpsähdys sai sen huomaamaan.

Tarkan kuvan saadakseen se kääntyi sivuttain, ja lähti kohta vaivihkaa palaamaan takaisin, kunnes hyppäsi piiloon polun varteen.

Vaskitsat ovat vähentyneet paljon nuoruuteni ajoista. Tänä kesänä olen havainnut niitä peräti kaksi, tämän elävän ja toisen yliajetun.

Lintuja vihoistani LXXVIII

( varpushaukka kaupungissa )

Palataan kolmen vuosikymmenen taakse. 18.7.1988 tein taas lyhyen retken Martinlaakson lähistöllä. Helle jatkui, lämpö kolmissakymmenissä kuten nytkin. Tuuli oli idässä ja ukkosen oireita ilmassa.

Ehdin käydä heinäkuun toisena päivänä löytämälläni laulurastaan pesällä, ihan oikeaan aikaan, kolme poikasta rengastin sieltä. Neljäs kuoriutumatta jäänyt muna oli kadonnut. Pajulintukin varoitteli taas Raappavuoressa mutta aikaa etsiä sen pesää ei ollut. Korppi lensi Raappavuoren yli ja kotipihan tuntumassa lensi ohi varpushaukka, saalista kai etsivä.

Seuraavana päivänä ehdin lyhyelle lenkille Friimetsän laitaan. Lehtokertun pesässä oli neljä poikasta, ehkä juuri sen verran pieniä että päätin odottaa vielä pari päivää ennen rengastusta. Autoon kävin vaihdattamassa uudet öljyt. Loma oli alkamassa ja tarkoitus oli lähteä käymään vähän kauempana. Karin luokse Ouluun olin saanut reittiohjeet.

Autoilua olin harrastanut sen verran että muutama raato tieltä oli vastaan tullut. Nuori naurulokki oli tämän ajan tyypillinen uhri, samoin nuori varis. Fasaanin poikanenkin oli kuollut Kaivokselan luona, siili Martinlaaksossa oli hyvin tyypillinen löydös tielle kuolleena.

Koko kesän jatkunut tiivis pesien etsintä oli nyt tuottanut juuri ja juuri yli 200 rengastusta, yhtä vaille kaikki poikasista. Tuhoutuneissa pesissä olisi ollut moninkertainen määrä, ehkä tuhatkunta lisää, mutta tuo korkea hävikki tuli pian hyvin selväksi. Se tuntui olevan erityisesti tämän kaupunkiasutuksen syytä.

***

( juuri lentämään oppineita naurulokkeja kuolee joukoittain teille )