Kun luvassa oli lähes maksimaalinen kuunpimennys ja vielä pilvetön helle, herätti se tietysti taas halun bongata elämys.
Torstai-iltana vähän ennen puoltayötä katselin että kuu paistaa lähes täytenä parvekkeelleni, tämän otin siitä käsivaralta ja aika punaiselta se kuu jo silloin näytti vaikka hieman oli varjoa kello kymmenen nurkassa.
Perjantai-iltana lähdin ulos puoli yhdentoista jälkeen kun pimennyksen piti olla täydellinen. Pihalla seisoskeli muutama naapuri ja katseli idän ja kaakon puolen taivasta joka oli pilvien peittämä. Mie lähdin siitä saman tien kohti Kulomäkeä joka on lähiseudun korkein kohta, runsaan sadan metrin korkuinen täyttömäki. Siellä oli paljon porukkaa, tienvarret täynnä autoja, vain kuu puuttui, pilvien takana se sieltäkin katsoen oli.
Länteen päin katsoen näytti olevan hieman selkeämpää, mutta suuntasin kohti rantaa, Helsingin puolelle Vuosaaren täyttömäelle. Se oli virhe, sielläkin paljon porukkaa mutta vielä enemmän pilviä. Piti sitten lähten kohti sitä länttä, aika alkoi olla jo kiusallisen vähissä. Ensialkuun yritin suunnata jonnekin Petikon täyttiksen vaiheille mutta kun aika kävi vähiin, kurvasin kehäkolmelta lentokentän laitaa Seutula mielessäin. Siinä matkalla on lentokonebongarien perustähystyspiste ja sille pysähdyin. Autoja oli siinäkin ja kun kentän toiselle puolelle katsoin, kuuhan siellä pilkotteli pilvien välissä.
Tuo oli ainoa ruutu jonka onnistuin saamaan vielä pimennyksen täydellisen vaiheen aikaan, lähes viime minuutilla ja vapaalla kädellä, valotusaika taisi olla jotakin sekunnin, puolentoista luokkaa, eikös miulla ole vielä aika vakaa käsi raskaalla viisisataisella...
Kasasin jalustan ja sen päältä sitten otin kuvia kun siellä kello kymmenen suunnassa alkoi jo varjo väistyä ja kuu kirkastua.
Tämä oli muutamaa minuuttia myöhemmin tilanne, juuri ennen kuin pilviä tuli taas kuun eteen ja päätin lähteä kotia kohti.
Kotona sitten nappasin parvekkeelta tällaisen tutkielman pilvien välistä kurkistavasta puoliksi maan varjon verhoamasta kuusta.
Alkoi tulla enemmän aukkoja pilviin ja vähän vaihtelin valotusta, jalustaa en sisälle tuonut, nämä ovat vapaan käden otoksia.
Maan varjoon jäävää osuutta ei saa näkyviin kuin ylivalottamalla enkä lähtenyt kuvankäsittelylläkään leikkimään. Tuo väistyvän varjon raja on tuollainen epämääräinen juuri pimennyksen jälkeen koska se on maan varjo, tavallisesti kuun sirppi on terävärajainen koska terminaattori, sirpin raja, tulee itse kuusta sen pinnalle.
Viimeinen kuvani kuusta noin yhden aikaan, sitten se alkoi hävitä puiden taakse mistä se ennen pitkää täytenä kurkisteli. Pilvetkin olivat häipyneet. Marsin näkeminen jäi tällä kertaa haaveeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.