40 vuotta sitten II

( pyitä pesi Rauhan sairaalan maastossa, siinä kesällä 1979 kuvattu poikanen)

Vuoden 1979 lokakuun kahdentenatoista ehdin tekemään parin tunnin kävelykierroksen Rauhan ja Tiurun sairaaloiden alueella ja sen päälle vielä pikakäynnin Imatralla katsomassa mitä Vuoksen virrassa oli. Keli oli vähän kuin nytkin, lämmintä jopa kymmenen astetta mutta sateen sijasta sumua, näkyvyyttä parhaimmillaankin vain kilometri.

Vuoksella olivat syksyn ensimmäiset neljä allia uimassa, samoin jo aiemmin havaitut joutsen ja kanadanhanhi. Kolmekymmentä haapanaakin lepäsi vielä muuttotauolla. Palokärki lensi yli ja räkättejä parveili pihlajien ympärillä. Sairaaloiden maastossa oli ainakin seitsemän käpytikkaa, teeri, kolme pyytäkin ja puskissa punarintoja. Viimemainituista joku yritti vähän lauluakin hyräillä, mutta sananmukaisesti koskapa sen nokka ei auennut lainkaan. Käpylintuparvesta huomasin yhden kirjosiiven, taisi olla miulle syksyn ensimmäinen sekin. Närhet ja urpiaiset olivat liikekannalla, samoin keltasirkut.

( allikuvakin vuodelta 1979, kesältä tosin)

Kolmantenatoista päivänä saavuin Tiuruniemen kärkeen aamusella ja yllätyksekseni muuttolintuja meni ohi koko ajan. Heti alkajaisiksi ohitti paikan valkoposkihanhiparvi, sitten parvi pilkkasiipiä, haapanoita, taas valkkareita, alleja, nyt sepelhanhia... Alleista tuli pian muuton valtalaji, ja joukossa näkyi uusina kuikkalintuja, kaakkurit huusivat mennessään joten ne oli helppo tuntea. Tuollaista käytöstä en ollut merellä huomannut, se taisi olla niiden tapa vain näin järvillä. Parvi tundrahanhia meni päältä ohi lounaaseen. Onni oli että miulla oli vapaa päivä, laskin muuttoa lähes kahteentoista ja ruokailutauon jälkeen yhdestä varttia vaille viiteen.

Tiurun kärkeen tuli järveltä myös paikallinen kalamies joka sanoi aamulla nähneensä jo tuhatkunta allia ja kaksi joutsenta muutolla lounaaseen. Muutto oli ollut vilkasta jo edellispäivän iltana kun hän iltaisella kalareissullaan oli havainnut tuhansia alleja muutolla joka oli jatkunut auringonlaskun jälkeen yöhön asti.

Mie sain päivän laskemisella kokoon yli kymmenentuhatta allia muutolla, muutto oli tasaisen vahvaa kunnes loppui kokonaan iltaneljän maissa. Kuikkalintujakin lensi yli 56, niistä yhdeksän kaakkuria ja viisi kuikkaa. Pilkkasiipiä muutti pikkuparvina 176, hanhista valkoposkia 149, sepelhanhia 21, tundrahanhia 7 ja 55 harmaan hanhen parvessa oli sekä metsä- että tundrahanhia. Paras havainto oli vierestä ohi lentänyt seitsemän allihaahkan parvi, sellaisia ei todellakaan odota Saimaalla tapaavansa. Joutseniakin muutti 25 kolmessa porukassa. Vesilintumuuton lomassa huomasin syksyn ensimmäisen muuttavan kanahaukkani. Lokkien joukossa muutti vielä neljä naurulokkia. Mikään lomasää ei tuolloin ollut, kahdeksan astetta lämmintä ja enimmän aikaa joko tihkua tai sumpuraa joka piti näkyvyyden parissa kilometrissä, tuuli puhalsi heikosti idän ja koillisen vaiheilta, välillä oli tyyntäkin.

( siinä vanha kuva kaakkurista )

Seuraavana aamunakin kävin Tiurun kärjessä toiveikkaana mutta muuttoa ei enää ollut. Sumun seasta kuului että järvellä ui paikallisia alleja ja kaakkureita joista kuuden parven näinkin lähellä rantaa. Ohi muutti vain pari alliparvea. Metsäkävelyllä huomasin tällä kertaa kaksi nuorta metsoa, pyyn ja neljä kulorastasta.

Toiveikkaat aamukäyntini Tiurun kärjessä jatkuivat. Viidentenätoista päivänä tunnin tarkkailu tuotti sumun seasta yli 500 muuttavaa allia, varpusia muutti kymmeniä tiheinä joukkoina. Maastokävely tuotti pyyn, 22 pyrstötiaista ja peukaloisen. Kuudentenatoista päivänä ehdin kävelylle vasta iltasella. Yhden pyrstötiaisparven lisäksi vaelluksella näytti olena myös sini- ja talitiaisia. Vesilintujen muutosta oli jäljellä vain parvi heinäsorsia ja haapanoita. Sumusää sen kuin jatkui, näkyvyyttä vain pari kilometriä parhaimmillaan.

Seuraavana päivänä näin töiden lomassa yhden muuttavan joutsenparven, seuraavana sentään ehdin katsella muuttoakin. Joutsenparvi muutti taas Rauhan sairaalan yli, samoin parvi tundrahanhia. Tiuruniemen kärjessä kolmen laulujoutsenen parvessa muutti mukana pikkujoutsenkin, menivät suoraan ylitseni joten määritys oli helppo tehdä. Alleja muutti enää neljä, kaikkiaan joutsenia meni päivän mittaan 35.

Yhdeksäntenätoista päivänäkin ehdin seurata muuttoa pari tuntia. Alleja muutti vielä vajaat 200, yksi kaakkurikin. Lapasotkia meni ohi kaksi parvea, 20 lintua ja kauppareissulla Vuoksessakin oli nyt kolme lintua 30 tukkasotkasta erillään. Tukkakoskeloita oli muutolla seitsemän linnun parvi. Hanhiakin meni vielä, 35 valkoposkihanhea ja 63 sepelhanhea. Kymmenen joutsenen parvesta oli taas kaksi yksilöä pienempää lajia. Pitkästä aikaa oli kirkasta, toki uutta pilveä alkoi nousta taas lännestä. Lämpöä oli enää neljä astetta. Kylmä oli hätistänyt viimeiset hysyt liikkeelle, sairaalan pihassa oli sekä lehtokerttu että sinirinta, molemmat kai viimeisiä menijöitä. Kylmä oli tuonut myös ensimmäisen pulmusparven Tiuruniemen kärkeen.

***

(Tiuruniemen editse kulki isojakin laivoja kun kanava oli auki)

40 vuotta sitten I

Lokakuun ensimmäisenä (1979) olin taas palannut Rauhan sairaalaan lyhyen Jurmossa vietetyn syysloman päätteeksi odottamaan siviilipalveluvuoden loppumista joskus joulukuussa. Päivä oli lyhentynyt ja linnuille jäi aikaa vain toveittain. Kuun toisena päivänä kävelin Vuoksen itärantaa koskelta asemalle. Virrassa ui kanadanhanhi, sellainen oli siis levinnyt istutuksista jo tänne asti. Aidompia asukkaita edusti pari talvipukuista silkkiuikkua, koko joukko heinäsorsia ja niiden lisänä parvi telkkiä sekä tukkasotkia.

Rauhan sairaalan pihan tietämillä näkyi ylilentäviä vihervarpusia, urpiaisia ja kolmas päivä tiklikin. Neljäntenä päivänä ehdin tehdä lyhyen lenkin ympäristössä. Heti tuli vastaan koppelo ja pari pyytä, käpytikkoja oli taas viisi ja isokäpylintuja 20 linnun parvi puutarhan takana mistä lähtivät jonnekin kaakkoon. Rastaita pyöri taivaalla satoja ja ohi lounaaseen muutti 80 heinäsorsan parvi. Tuuli puhalsi pohjoisesta ja koleaa oli.

Viidennen päivän aamukierroksella vastaan tuli kolmen teeren parvi, käpylintuja muutti nyt yhdentoista linnun parvi, laji jäi avoimeksi. Tiurun kärjen ohi muutti vielä myöhäinen nuori selkälokki lounaaseen ja vielä iltasella sairaalan yli etelään peräti 200 heinäsorsan parvi, täällähän näkee muuttavia vesilintuja.

Seitsemäntenä päivänä ehdin käydä aamulenkillä joutsenrannan sairaalan lähellä asti. Heinäsorsia muutti taas kolmetoista, pyykin tuli taas vastaan, palokärki huuteli Joutsenrannassa ja yli muutti viidentoista variksen muuttoparvi sekä yhteensä yhdeksän närheä, edelliset vakaasti ja jälkimmäiset vähän horjuvammin lounaaseen. Käpytikkoja tuli vastaan jo yksitoista. Sairaalan puutarhalla vihelteli tiltaltti, rastasparvet olivat pienentyneet alkukuusta.

Kahdeksantena lokakuuta kävin taas imatralla. Vuokseen oli tullut jo yli 300 heinäsorsaa ja myös 30 haapanaa, 50 telkkää ja pari isokoskeloa. Pullahanhen kaverina oli myös laulujoutsen, lokkeja oli virralle kasaantunut20 harmaa- ja 50 kalalokkia, joukossa viisi ridariakin vielä.

Vaikka keli koleudessaan viittasi hyvään muuttoon, piti nyt linnut jättää sananmukaisesti rauhaan pariksi päiväksi...

Neljä vuosikymmentä sitten CLXXVI

Vuonna 1979 huhtikuu loppui Rauhan sairaalassa. 29. huhtikuuta kävelin taas aamulenkin Tiuruniemen kärkeen. Aamulla oli aste lämmintä, iltasella seitsemän. Tuuli oli etelässä, taivas paksussa pilvessä mikä jatkui sumuna maahan asti, näkyvyyttä alle puoli kilometriä. Yhdeksän maissa alkoi seljetä ja iltapuoli oli jo aurinkoinen.

Juhlapukuinen kuikka ui aamusumussa Tiuruniemen kärjen sulassa, samoin viisitoista silkkiuikkua. Heinäsorsien joukossa oli neljä jouhisorsaa, pari, kolme tavia, kuusi lisää Mietinsaaren sulassa, telkkiä, isokoskeloita ja uivelopari. Teeret pulisivat Mietinsaaren ja Pellisenrannan suunnalla. Lehtokurppa nousi esiin niemenkärjestä, kaksi metsävikloa muutti aamusumussa, sen hälvettyä yli meni kaksi kurkea, viisi kuovia ja kymmenen töyhtöhyyppää, myös viiden lapinsirkun parvi muutti. Käenpiika oli pudonnut yömuutolta sairaalan pihaan, samoin pari kivitaskua. Aamuretken lajimäärä nousi viiteenkymmeneenviiteen.

Vappuaaton iltakävelyn tein samalla reitillä. Sää oli taas kolea, viisi astetta, pilveä, tihkua ja lounaistuulta. Kuikkien määrä Tiurun sulassa oli jo kahdeksan, silkkiuikkujen enää viisi. Uivelopari oli yhä paikalla. Teeret olivat hiljaa, kaksi löytyi Tiuruniemen länsirannan metsästä, samoin kaksi pyytä. Lehtokurppakin oli paikalla, työkaveri kertoi osastolle tullessaan sairaalan pihan yli muuttaneen visi kurkea.

Vapunpäivänä 1979 ehdin lintukävelylle aamulla. Vapun keli oli sama kuin neljäkymmentä vuotta myöhemminkin, aamulla pari astetta, illemmalla viisi, aamu pilvinen ja iltapuoli aurinkoinen.

Tiuruniemen kärjessä muutti yli kalasääski, sinisuohaukka ja seitsemän joutsenen parvi. Kuikkia ui sulassa nyt yksitoista, silkkiuikkujen määrä oli räjähtänyt, peräti 75 lintua laskin sulasta. Uivelopari oli edelleen paikalla. Seitsemän kurkea ja neljä jouhisorsaa muutti kävelykierroksella ylitseni. Pyy löytyi nytkin ja teeri alkoi soitimen sään kirkastuttua. Tiurun kärjessä oli taas viisi lapinsirkkua.

Toukokuun toisena oli iltakävelyn vuoro. Aamulla lämpö oli nollassa, illemmalla taas viidessä asteessa. Tuuli oli kolea vaikkakin kaakosta. Kuikkien määrä oli pudonnut kahteen, silkkiuikkujen kuuteenkymmeneen Tiuruniemen sulassa. Kärjen edustan kivellä oli meriharakka. Lehtokurppa löytyi taas metsästä.

Kolmantena päivänä tein aamukävelyn. Tiuruniemen sulalla kierteli uusi neljän uivelon parvi. Silkkiuikkuja oli viitisenkymmentä, niistä suuri osa lennossa joko lounaaaseen tai lähisulille. Mustakurkku-uikku oli ilmaantunut niiden joukkoon ja jäi paikalle kun poistuin. Kaksi punasotkaa muutti koilliseen. Niemenkärjessä oli nyt kaksi rantasipiä, kuuden valkoviklon parvi lepäsi jäällä ja jatkoi matkaa itään. Kuikkia oli paikalla kolme ja ne saiva yhden lisää seurakseen muutolta. Kuusi tukkakoskeloa tuli koillisesta ja jäi sulaan. Tuulihaukka muutti myös etelään. Paikallisiksi pudonneista muuttajista pajulintu ja tiltaltti lauloivat vaisusti niemen kärjessä. Lapinsirkkuja muutti vielä kolme.

Länsirannan staijipaikalla kuuntelin varisten varoittelua ja kohta huomasinkin kaksi vaakkua yhden ruskean möykyn ympärillä mikä paljastui lehtopöllöksi. Hyvää piiloa oksistosta sen ei onnistunut löytää. Sairaalan pihaan palattuani vastaan lensi Saimaalta iso lintu, jonka heti tunnistin kattohaikaraksi, se jatkoi saman tien matalalla ylitseni etelään. Imatralaiset kertoivat soittaessani että se oli huomattu aiemmin Immolassa. Se poistui kai sateen edeltä, iltapäivä oli tihkuinen. Miulle tuo kattohaikara oli elämänpinna ja tasanumero 250 sen ajan laskutavan mukaan.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CLXXV

( tämänkeväinen harmaahaikara )

Perjantaina 27.4.1979 kävin taas aamu- ja iltapäivällä Tiuruniemessä ja päivällä ehdin käymään Imatrallakin. Aamulla lämpöä oli viisi, illemmalla kymmenen astetta. Pilvistä oli ja satoikin ajoittain, näkyvyys oli sumun huonontama aamulla. Tuuli kääntyili lounaan ja kaakon välillä.

Lintuja muutti heti kun näkyvyys parani, jo sitä ennen sumusta kuului telkkäparvien siipien vinkumista. Joutsenparvi muutti matalalla Tiurun sairaalan yli ja sitä ennen hiiri- sekä tuulihaukka. Naurulokkimuutto oli rauhoittunut, noin sataviisikymmentä niitä vielä meni sumun hälvettyä. Kulorastaita oli jo kolme, punakylkiä toistasataa, laulurastaitakin parikymmentä ja lisänä räkätit sekä mustarastaat. Pari kivitaskua oli pysähtynyt iltapäiväksi Tiuruniemen rantaan.

Paikallisista vesilinnuista silkkiuikku oli sekä Tiurun sulassa että Vuoksessa, Vuokseen oli tullut kolmentoista tukkasotkan parvi.

Lauantaina 28.4. oli sitten yhteismuutontarkkailupäivän uusinta. Mie lähdin jo puoli neljältä Tiuruniemen länsirantaan missä seurasinkin sitten muuttoa neljästä iltakolmeen. Pari astetta oli aamulla lämmintä, tyyntä, ohutta yläpilveä ja jäällä heikosti sumuntapaista. Näkyvyyttä oli aluksi pari kilometriä mutta yhdeksän jälkeen virinnyt heikko länsituuli ajoi edellään päälle sumulautan joka nousi yhdentoista maissa pilviksi taivaalle. Pian taivas kirkastui ja tuuli kääntyi etelän kautta kaakkoon. Tarkkailun lopussa lämpöä oli kaksitoista astetta. Paluun tein Tiuruniemen kärjen kautta tarkistamassa sulassa lepäävät linnut.

( sumussa tämäkin hiirihaukka )

Päivä oli oikein hieno, muuttavia lintuja laskin lähes 1300 ja lajimääräkin nousi kuuteenkymmeneenkahteen vaikken laajempaa paikalliskomppausta tehnytkään. Muuton alkajaisiksi yli meni puoli viiden aikaan harmaahaikara, oikein hyvä havainto noina vuosina. Vesilinnuista heinäsorsia muutti 50, lisäksi telkkiä, isokoskeloita, kuikkalintu, kaksi parvea metsähanhia ja kaksi joutsenparvea.

Petolintuja näkyi kerrankin mukavasti, kaikkiaan 71, niistä buteoita ja sumun takia määrityksiksi jäi vain seitsemän hiirihaukkaa ja neljä piekanaa. Nuolihaukka oli kevään ensimmäinen, sääksiä näin nyt kolme ja varpushaukkoja kolmetoista. Pari tuulihaukkaa muutti myös.

Teeriä soidinteli Masteensaaressa ja Pellisenrannassa, kaksi näkyi lennossakin Saimaan etelärannan yllä. Kurkia muutti 41 lintua seitsemässä pikkuryhmässä. Kahlaajista eniten näkyi hyyppiä, toiseksi runsain oli yllättäen metsäviklo 10 muuttajan voimin, valkoviklojakin muutti jo kaksi, kuoveja vielä kuusi, taivaanvuohia lajin verran.

Naurulokkeja riitti vielä muutolle 172, kalalokkejakin 89, isommista vain seitsemän selkälokkia muutti. Korpit, palokärki ja käpytikat olivat paikallisia, varisista viisitoista muutti, mukanaan seitsemän mustavarista ja yksi naakka. Rastaiden pääosa taisi mennä jo päivää aiemmin, nyt näin enää yhden kulorastaan, toistasataa räkättiä, yhdeksän laulu- ja seitsemäntoista punakylkirastasta ja niiden lisänä 42 pikkurastasta joiden laji jäi sumun sekaan. Mustarastaita muutti enää kolme. Västäräkkejä meni 83, matsäkirvisiä 25, yksi tilhikin muutti ja paikallisina oli neljän parvi. Tikli oli myös muutolla yhdeksän vihervarpusen ja yhdeksän urpiaisen lisäksi. Peippoja meni 235, niiden huippu taisi olla jo takana. Järrejä niiden joukossa oli seitsemän. Kahdeksan pajusirkkua ja 12 keltasirkkuakin muutti vielä Saimaan jäiden yli.

Kukaan ei aiemmin ollut tuolla Tiuruniemessä muuttoa tarkkaillut, nyt tuli osoitettua että paikassa on potentiaalia hyvin ainakin kevätmuuton aikaan.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CLXXIV

Viikolla tein taas lyhyitä kävelyitä Rauhan sairaalan lähipiirissä palvelusvuoroja ennen tai niiden jälkeen. 23. huhtikuuta käväisin iltakävelyllä Imatrankoskella ja palasin Rauhaan Itä.Siitolan ja Karhumäen kautta. Lämpö oli jaksanut nousta jo viiteen asteeseen, kirkasta ja kaunista oli, pohjoinen korkeapaine jatkui.

Vuoksen vesilinnusto oli ennallaan, Itä-Siitolassa pelloilla töyhtöhyyppiä ja pari kuovia. Lokeista naurulokkeja oli tullut jostakin jo parisataa, ja yksi selkälokki Vuoksellekin. Niittykirvinen löytyi, västäräkkejä jo parikymmentä. Lajimäärä pysytteli vaatimattomasti 23 havaitussa.

Seuraavana aamuna tein vajaan tunnin aamulenkin ennen työvuoroa Tiurun kärkeen ja uudestaan puolentoista tunnin kierroksen iltasella. Vesilinnusto salmen sulassa oli entisellään, lokkeja oli tännekin tullut lisää, naurulokkeja vain viisitoista mutta selkälokkeja neljä. Työvuorossa yllätti vielä lentokyvytön pulun poikanen joka oli päässyt suljetulle osastolle ilmeisesti ilmanvaihtokanavaa pitkin. Viisasta sen oli pysytellä lukkojen takana koska pois lähtiessäni sairaalan pihalla yritti varpushaukka napata jotakin pikkulintua. Epäonnistuttuaan se jäi kyttäämään uutta mahdollisuutta pihan pensaaseen. Tiuruniemen käpytikka oli saanut parin ja ne seurustelivat iltakierroksella. Aamun parin asteen pakkasesta huolimatta rastaita oli tullut vähän lisää, laulurastas aamulla ja kolme punakylkeä illalla. Tilhiä riitti yhä, aamulla kolme ja illalla kaksi. Niittykirvisiä muutti aamulla neljä, rautiaisia kaksi samoin kuin pajusirkkuja. Lajeja löytyi 32.

Samat kävelyt tein seuraavanakin päivänä (25.4.1979). Aamulämpö oli kiivennyt ensi kertaa aikoihin kolmeen plusasteeseen, illalla oli jo kymmenen astetta. Taivas oli pilvistynyt ja tuuli idästä piristynyt.

Kaksi silkkiuikkua oli tullut Tiurun kärjen sulaan. Isokoskeloparin lisäksi sulassa oli tukkakoskelokoiras. Lehtokurppa karkasi ylös niemen kärjestä, ohi jään yllä muutti seitsemän hyyppää ja kuovi. Lokkeja muutteli myös verkalleen. Sairaalaln pihaan oli pudonnut yöllä peukaloinen, rastaiden määrä aamulla nousi jo yli sadanviidenkymmenen. Västäräkkejä oli jo neljäkymmentä, tilhiä vielä kaksi ja pajusirkkuja neljä. Lajimääräksi sain jo 40.

Seuraavana aamuna olin heti aamusta liikkeellä, lämpimänä yönä olivat linnut olleet liikkeellä jo yöllä. Muuttoa seurailin Tiuruniemessä iltapäivään asti. Vähän tuhruista sää vielä oli, muttei se tuntunut lintuja haittaavan. Metsissä oli aamuvarhaisella todella komea konsertti yön vahvan rastasmuuton jäljiltä.

Tiurun sula sai taas uutta lajistoa kun aamulla sinne laskeutui uivelopari. Kolme joutsenta muutti myös yli itään. Vihdoin näin myös petomuuton oireita, iltapäivällä yli meni 23 buteota joista viisi piekanaa ja neljä hiirihaukkaa, lisäksi viisi kalasääskeä ja neljä varpushaukkaa sekä yksi tuulihaukka. Myös kurkia lensi pohjoiseen 71 lintua.

Hyyppiä muutti yli viisikymmentä, kuoveja viisitoista, yksinäinen pikkukuovi, kaksi taivaanvuohta ja peräti kahdeksan metsävikloa. Naurulokkeja meni koko ajan, yhteensä noin kaksituhatta koilliseen. Metsäkirvisiäkin muutti jo kahdeksan, tiltaltti lauloi niemen kärjessä punarintojen ja rastaiden joukossa. Tilhiä oli taas kaksi, sama määrä lapinsirkkuja muutti aamulla Tiurun kärjestä, pulmunenkin meni vielä koilliseen. Paikallisista linnuista sairaalan pihan pikkuvarpuset rakentelivat pesäänsä. Lajimäärä nousi nyt jo 59:ään, ero viikon alkuun on huima. Muut imatralaiset tiesivät ettei petomuutto ollut vielä ehtinyt mennä ohi, sitä vielä kannatti odottaa.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CLXXIII

( sinisuohaukkakoiras jäi kai Mellonmäen parhaaksi havainnoksi )

Vuonna 1979 osallistuin yhteiseen muutontarkkailupäivään Imatran Mellonmäellä 21. huhtikuuta. Miut käytiin hakemassa Rauhasta aamuyöllä ja kello neljä oli joukkue valmiina Vuoksen varrella rajan tuntumassa. Kolea ja kylmä päivä oli, vaikkakin yleisesti ottaen aurinkoinen. Takatalvi ei ollut vielä hellittänyt.

Tärkeintä oli kai tutustuminen imatralaisiin lintuharrastajiin. Thurenin Eskon olin jo aiemmin tavannut, enhän mie muuten olisi paikalle tiennyt tullakaan. Nevamaan Esko oli uusi tuttavuus, Heikki Mälkiä ja L. Rummukainen samoin. Paikalla piti kirjaa ET eikä miulla ole niitä havaintoja vihossani. Yhteenvedon tarkkailusta Etelä-Karjalassa sain mistä voi lukea että havaitsimme muun muassa kaksi piekanaa, kaksi määrittämätöntä buteota, kymmenen varpushaukkaa, viisi tuulihaukkaa ja sinisuohaukan. Petomuutto oli siis Etelä-Karjalan mittapuin vaisua. Kurkia tai joutsenia emme huomanneet, emmekä hanhiakaan. Peippojen muuttoa oli hieman runsaan kolmensadan linnun verran, sepelkyyhkyt jäivät saman verran sen rajan alle. Rastaita näkyi hyvin vähän. Pari järripeippoa oli muuttaneiden peippojen joukossa. Päivä oli sen verran vaisu että uusinta sille oli tarkoitus tehdä tasan viikon kuluttua...

Seuraavaa päivänä oli taas aikaa tehdä oma varjoseuranta Tiuruniemessä. Paikalla olin varttia vaille viidestä iltaneljään, pienin tauoin kun kävin välillä syömässä. Nytkin aamulla oli kolmen asteen pakkanen, ohutta yläpilveä ja hyvin heikkoa tuulta ehkä koillisesta.

Tiuruniemen sulassa oli viitisentoista heinäsorsaa , yksitoista telkkää ja ajoittain isokoskelopari. Telkkien soidin oli kiivasta. Päivän ainoaksi pedoksi jäi varpushaukka. Teeret soidintelivat Masteensaaressa minkä rantaan kävelin päivemmällä muuttoa katsomaan. Sieltä näki paremmin etelästä mahdollisesti saapuvat. Kurkia sieltä sentään tuli viiden linnun porukka, seitsemän töyhtöhyyppää ja pari kuovia.Lokkeja liikuskeli pitkin päivää, muutosta mainittavimmat olivat seitsemän selkälokkia, paikallisiakin oli jo kymmenen. Vanha merilokki oli taas Tiurun sulan reunalla. Sepelkyyhkyjä muutti 25, variksia 50, niiden joukossa yksi mustavaris ja yksi naakka. Kulorastas lähti Masteensaaren laidasta jatkamaan kohti koillista. Muuten rastaita muutti nytkin vain muutamia. Peippomuutto jäi sataan lintuun, pulmusia meni sentään 17 linnun parvi.

Jos vertailee tähän kevääseen, ei täällä missään enää jäitä näy, ainakaan sellaisia joita tekisi mieli lähteä kävelemään parin kilometrin lenkille lähisaareen... 

***

( Masteensaaren korppipari oli taas paikalla )

Neljä vuosikymmentä sitten CLXXII

Jatketaan vielä vuoden 1979 huhtikuisessa takatalvessa. Kahdeksantenatoista päivänä lähdin palvelusvuoron jälkeen käymään Imatralla. Bussilla menin keskusliikenneasemalle ja siitä jalan kiersin sitten Itä-Siitolasta Imatrankoskelle ja sieltä Saareksiinmäen, Korvenkylänmäen ja Rauhan aseman kautta takaisin sairaalaan. Pakkasta oli iltapuolellakin viisi astetta, tuuli yhä luoteesta, tosin heikentyneenä, pilvetöntä ja aurinkoista sentään joten tuulensuojassa aurinko vähän lämmitti.

Kesäpukuinen pikku-uikku lymyili jäänreunassa Linnankoskella samassa paikassa kuin kaksi viikkoa aiemmin. Heinäsorsia oli viisikymmentä, telkkiä kymmenen ja sokoskeloita kaksi, joten vesilinnut olivat häipymässä Vuoksestakin. Kolmenkymmenen harmaalokin ja samankokoisen naurulokkijoukon seassa oli kaksi kalalokkia, nekin vasta kevään ensimmäiseni. 19 sepelkyyhkyn parvi muutti pohjoiseen Kovenkylänmäen yli ja jo aamulla oli sairaalan pihassa laulanut punakylkirastas. Kiurut yrittivät taas laulaa peltojen yllä auringon houkuttelemina. Päivän tilhiparvi oli nyt vain kolmen linnun kokoinen, muuttivat sairaalan yli. Päivän lajimääräksi sain edelleen vain 26.

Yhdeksäntenätoista päivänä tein vakiokierrokseni Tiuruniemen kärkeen työvuoron jälkeen. Pakkasta oli yhä kolme astetta, tuuli sitkeästi luoteesta. Muuttolintujen paine alkoi kasvaa, mutta olosuhteet harasivat vastaan.

Sinisuohaukkanaaraan huomasin muutolla sentään, lintu oikaisi Joutsenrannasta suoraan järvenselän yli Mietinsaareen ja vakuutti miut siitä että Tiuruniemestä kannattaa odottaa näkevänsä kevätmuuttoakin kunhan kevät ensin vain alkaisi. Sulan reunalla paleli taas parikymmentä harmaalokkia ja yli lensi telkkäkoiras. Aseman takametsässä puuhaili puukiipijäpari. Sairaalan pihassa oli taas kolme tilheä, puutarhalla kaksi ja yksi lensi yli aseman luona. Sulaa Tiuruniemen salmessa oli jo parin kilometrin matkalta.

Kahdeskymmenes päivä oli taas vapaata enemmän ja vietin siitä ison osan muuttoa katsellen. Pakkasta oli toki aamulla seitsemän astetta, mutta tuli oli kerrankin kääntynyt lounaan puolelle. Taivas oli edelleen pilvetön ja todella kirkkana hohti Saimaan selkä. Iltapäivällä tuuli kääntyi taas luoteen puolelle. Seisovaa korkeapainetta tämä kuitenkin vain edelleen oli eikä keväästä merkkejä liioin.

Aamumuutto tuotti kuitenkin kaikenlaista kiinnostavaa. Heti aamukuuden jälkeen yli meni kevään ensi rautiainen, seitsemän jälkeen pajusirkku, pikkuhiljaa yli meni peippoja, kiuru, variksia, urpiaisia, viherpeippoja, keltasirkkuja ja Saimaan saarilla pulisivat teeret soidintaan. Aamukahdeksan jälkeen yli muutti tuulihaukka ja vähän tuon jälkeen päätin vaihtaa tarkkailupaikkaani Tiuruniemen kärjestä niemen länsirannan edustalle, jäälle parirataa metriä edemmäs. Sieltä näkikin laveammalle kun peippoja ja lokkeja muutteli pitkin järven kaakkoisreunan harjua koilliseen. Puoli kymmenen jälkeen huomasin ensimmäisen muuttavan hiirihaukan ja kohta niitä alkoi löytyä lisää, kymmeneltä löytyi muuttava piekanakin. Nämä itäiset hiirihaukat olivat kovin kirjavia verrattuna miulle tuttuihin lounaisiin ja eteläisiin lajikumppaneihinsa. Kaikki tuntuivat olevan vulpinus-rotua jonka tietysti kuuluisi täällä asuakin.

Kävin sairaalassa syömässä puolenpäivän aikaan ja palasin sitten takaisin. Tuuli oli kääntynyt ja samalla petolintujen muutto loppunut, vain muutama peippo, vihervarpunen ja urpiainen enää lähtivät jään yli pohjoiseen. Kävelin välillä lähitienoilla ja palasin kolmen jälkeen puoleksi tunniksi toteamaan että muuttoa ei enää ollut. Päivän mittaan huomasin kuitenkin 26 muuttavaa buteota joista 11 oli hiirihaukkoja, kaksi piekanaa ja loput ehkä hiirihaukkoja nekin, kauempana vain. Harmaalokkeja meni päivän mittaan viisikymmentä, selkälokkeja neljä, variksia vajaat sata.

Seuraavana päivänä oli valtakunnallinen lintuyhdistysten yhteinen muuton tarkkailupäivä ja olin sopinut imatralaisten kanssa että tulen heidän mukaansa Mellonmäelle muuttoa seuraamaan...

***

Neljä vuosikymmentä sitten CLXXI

Vuonna 1979 huhtikuun viidestoista päivä oli takatalvinen Saimaan kaakkoiskulmalla. Aamulla oli pakkasta viiden, illallakin vielä yhden asteen verran. Tuuli oli hyytävää luoteista, illalla yltynyt jo lähelle kuutta boforia. Lumikuuroja tuli pitkin päivää ja maassa oli viisitoista senttiä lunta. Tuuli puhalsi lumet päivän mittaan pois Saimaan jäältä mutta maassa se pysyi.

Aamulla tein pitkän lenkin Rauhan sairaalasta Tiuruniemeen, sieltä Korvenkylänmäen, Saareksiinmäen ja Korvenkannan kautta Korvenkylään ja takaisin Rauhaan. Iltapäivällä sään seljettyä tein vielä paikkauskierroksen Tiuruniemen paikoille. Varsin köyhäksi päivä jäi vaikka vapaapäivänä vietin yli viisi tuntia ulkona. Heinäsorsapari ja isokoskelokoiras oli aamulla Tiuruniemen edusten sulassa, illalla nekin olivat menneet. Lokkeja kierteli Saimaalla aamulla viisi, illalla ei yhtään. Yksi uusi laji sentään tuli päivän mittaan, kanahaukka, sellainen meni tuulen mukana sairaaloiden yli koilliseen illalla jo lenkeiltä kotiuduttuani. Räkättejä oli Korvenkannan pihoilla kolme, mustarastaita viitisentoista eri puolilla asutusta. Tilhiä muutteli kaksikymmentä kahtena ryhmänä päivän mittaan, kottaraisia oli seitsemän linnun parvi Korvenkylänmäellä. Peippoja näkyi vain yksi, urpiaisia ja hemppoja kolme. Päivän lajimäärä nousi sentään kahteenkymmeneenviiteen.

Seuraavana päivänä tein kierroksen sekä aamulla että iltapäivällä samoissa maisemissa. Takatalvi jatkui entisellään, aamulla viisi astetta pakkasta, illalla nollakeliä. Tuuli jatkui luoteesta kovana ja koleana, pilviä ei ollut ja näkyvyys oli hyvä. Tuuli oli työntänyt lumet avomailta metsiin.

Tiuruniemen kärjestä muutti vain variksia ja muutama harmaalokki. Yksi harakkakin lähti kärjestä luoteeseen, ehkä saariin, ehkä vaeltaja. Kaksi selkälokkia meni myös luoteeseen niemen yli. Rauhan aseman yli muutti kolme kottaraista länteen, lisäksi muutama urpiainen, vihervarpunen, yksi peippo ja jokunen varis. Varpushaukka meni ylitseni Korvenkylässä, metsässä tuli vastaan pyy, puukiipijäkin, ja iltapäivällä paikalliset peipot innostuivat jostakin syystä jopa laulamaan. Tilhiparvi muutti Rauhan sairaalan yli tänäkin päivänä. Päivän saalis oli 24 lajia.

Seitsemäntenätoista päivänä ehdin palvelusvuoron jälkeen taas vain iltakierrokselle. Lämpötila oli asteen verran plussalla mutta lunta oli maassa kuten edellisenäkin päivänä. Tuuli oli repinyt Tiuruniemen sulan isommaksi, Saimaa oli auki lähes Masteensaaren rantaan asti.

Harmaalokkeja oli palannut sulan reunoille parikymmentä, vesilintuja ei näkynyt. Sepelkyyhky muutti sairaalan yli etelään, aika ankea kevään ensihavainto. Puukiipijä näkyi nytkin, tosin eri yksilö kuin edellispäivänä. Kottaraisia ja mustarastaita oli pari kumpiakin, tilhiä muutolla taas kahdeksan. Lyhyen kierroksen lajimäärä jäi kuuteentoista.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CLXX

( selkälokki, monen mielestä Suomen kaunein lokkilaji )

Vuonna 1979 huhtikuun yhdentenätoista kävin taas Tiuruniemen kärjessä lyhyellä iltapuolen linturetkellä sairaalavuoron jälkeen. Korkeapainesää oli kaunis, seitsemän astetta lämmin, tuuli juuri ja juuri koillisesta tuntui, pilvetöntä ja näkyvyyttä horisonttiin.

Niemen edustan sulassa oli puoli tusinaa heinäsorsaa pareittain, telkkäpari, viisi isokoskeloa ja nelisenkymmentä paikallista harmaalokkia, ylikin muutti 25 argaria. Sulaan oli tullut myös kolme selkälokkia, sen kevään ensimmäiset. Teerien pulinaa kuului Masteensaaresta. Rauhan sairaalan pihalla oli ollut kevään ensi västäräkki. Retken reitillä oli muutama paikallinen peippo ja hemppo, niemen kärjen yli muutti niitä yksitellen.

Seuraavan retken tein 13. huhtikuuta samaan aikaan samaan paikkaan. Koillistuuli oli koventunut ja lämpötila sen myötä laskenut pariin asteeseen, korkeapaine oli väistymässä. Nyt heinäsorsia oli niemen edustan sulassa kahdeksan, ylikin muutti yksi. Telkkäpari oli saanut toisenkin parin seurakseen. Isokoskeloita oli kahdeksan, ainoalla naaraalla riitti valinnanvaraa.

( eräs odotetuimmista )

Kolme selkälokkia saivat seurakseen neljännen ja paikalla oli myös yksi merilokki. Harmaalokkien määrä oli ennallaan mutta muuttoa ei enää juuri ollut. Sairaalan pihalla oli edelleen sama västäräkki mutta puutarhalla jo neljä lisää. Tilhiä oli pysähtynyt Tiuruniemeen viidenkymmenen parvi ja Rauhan sairaalan puutarhalle kolmenkymmenenviiden parvi, epäilin että lajin kevätmuuton huippu olisi käsillä. Retken lajimäärä oli vaatimaton, vain 24 ja pari päivää aiemmin oli vastaan tullut vain 22.

Neljäntenätoista päivänä oli aamulla vastassa lumisade, alkanut jo iltayöstä ja se jatkui koko päivän, uutta lunta tuli kymmenen senttiä päivän mittaan. Työvuoron aikana en päässyt seuraamaan olisiko se aiheuttanut pakomuuttoa. Iltaviiden jälkeen tein kävelykierroksen samalla reitillä kuin edelliskerroillakin, muuttoa en kuitenkaan jäänyt seuraamaan, illalla ei näkynyt erityisempää liikettä, edes lokkeja tai variksia.

Tuuli oli kääntynyt länteen ja sateen aikana yltynyt sen verran että sula oli leventynyt aika lailla. Pakkasta oli kolme astetta ja lumisade jatkui illallakin. Harmaalokkeja oli sama määrä Tiurun kärjen sulassa kuin aiemminkin, heinäsorsia 15 ja telkkiä kaksi. Punarinta värjötteli pikkulammikon laidassa Tiuruniemen rannassa. Mustarastaita oli sairaalan pihalla kymmenkunta, Tiuruniemessäkin yksi. Hemppopari odotteli keväämpää pesulan nurkalla ja niemen kärjessä muutti yli neljä keltasirkkua sekä yksi pajusirkku. Kylmänpurkaus tämä oli, matalapaine mennyt vain läheltä ohi.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CLXIX

Huhtikuussa 1979 kevät alkoi hiljalleen lupailla tulollaan Saimaan kaakkoisnurkassa. Ehtiessäni kävin tavallisimmin Tiuruniemen kärjessä katsomassa mitä muuttoa Saimaalla kulkisi. Viidentenä päivänä olin kolmen tunnin iltakävelyllä, lämpöä oli jo viisi astetta, heikkoa tuulta, ohutta yläpilveä ja hieno näkyvyys. Sula niemen edustan salmessa oli laajentunut runsaasti ja niemen kärkikin alkoi pälvittäin paljastua.

Telkkäkoiras oli tullut salmen sulaan, ensimmäinen tänä keväänä Vuoksen ulkopuolella. Harmaalokkeja oli neljäkymmentä, merilokkiparilla oli kilpaileva koiras kiusanaan, niiden kahinointi ja kaklatus toi mieleen muistot mereltä. Käpytikka kuului niemen männiköstä, muutto jäi vain yhteen vihervarpuseen, viherpeippoon ja muutamaan varikseen.

Seuraavana päivänä oli aikaa enemmän ja kävin kärjessä jo aamulla. Telkkiä oli jo neljä, merilokit hävinneet ja harmaalokkeja muutteli yli 27 kolmenkymmenen paikallisen niistä häiriintymättä. Pulmunen muutti niemen yli, samoin uuttukyyhky. Se oli tuolloin ja kai nytkin harvinainen näky Imatran seudulla.

Kävin myös Vuoksen varrella Imatrankosken ja Tainionkosken välin katsomassa ja palasin taas Rauhaan Karhumäen kautta. Heinäsorsia, telkkiä ja isokoskeloita oli Vuoksessa, samoin harmaalokkeja mutta muuttoa ei näkynyt. Linnansuonniitylle oli kuitenkin ilmaantunut kaksi töyhtöhyyppää. Tainionkoskella oli kaksi pikkuvarpusparia keväisissä puuhissaan.

Seitsemäntenä päivänä kelit sen kuin paranivat, seitsemän astetta oli lämmintä ja aurinko paistoi niin että silmiä häikäisi. Imatralla kävin nyt heti aamusta ja päivällä ehdin käydä vielä Tiuruniemessä ennen palvelusvuoroa.

Muuttolinnuista töyhtöhyypät olivat saaneet yhden uuden kaverin edellispäivän paikalleen ja Korvenkylänmäen yli muutti vielä yksi hyyppä. Kiuruja oli Linnansuonniityllä viitisentoista, kolme muutti Vuoksen yli ja kymmenisen oli myös Korvenkylässä ja Korvenkannassa. Variksia muutti päivän mittaan runsaat viisikymmentä, mustavariksia meni koilliseen kaksi Itä-Siitolassa ja yhdeksän Saareksiinmäellä. Kottaraisia oli tullut kolme Korvenkylänmäelle, tilhiä taas kolme Rauhan sairaalan puutarhalle. Hemppoja oli neljässä paikassa yhteensä seitsemän lintua.

Kahdeksantena päivänä puristin taas samat kierrokset ja päivä oli taas edellisiä aurinkoisempi. Korkeapaine oli komea mutta muutto edelleen varovaista. Tiuruniemen sulaan oli tullut ensimmäinen heinäsorsapari ja ensimmäiset kolme isokoskeloa. Vuoksessa oli tarjolla vanha valikoima, tukkasotkakin talven siellä viettänyt.

Rauhan sairaalan yli muutti kaksi uuttukyyhkyä, jo toinen havainto tästä täkäläisestä pikkurariteetista. Töyhtöhyyppien määrä oli kasvanut kuuteen, naurulokkeja oli kolme Mansikkalassa Vuoksen varrella. Variksia muutti edelleen kymmeniä vakaasti koilliseen, pikkulintuja edelleen vain hajayksilöitä, peippoja sentään kuusi Tiuruniemen vaiheilla.

Yhdeksäntenä päivänä oli edelleen kirkasta mutta aiempaa hieman koleampaa. Lyhyt iltakävely Tiuruniemeen paljasti vesilintujen jatkaneen matkaa. Harmaalokkien joukkoon oli taas tullut yksinäinen merilokki. Teeret soidintelivat Mietinsaaressa, parinkymmenen muuttovariksen lisäksi liikekannalla oli vain urpiainen ja pari vihervarpusta. Kevät tarvitsi potkua persuksiinsa.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CLXVIII

Seuraavana päivänä (2.4.1979) olin aamun palvelusvuorossa mutta iltapuolella piti taas käydä parin tunnin kävelyllä katsomassa Tiuruniemen kärjessä olisiko ihmeitä tapahtunut. No ei ollut, sitkeä koillistuuli piti edelleen kevättä kaukana Saimaan raukoilta rajoilta. Pari astetta lämmintä sentään oli, taivas pilvessä.

Harmaalokkeja odotteli myös ihmeitä salmen sulan vaiheilla parikymmentä, variksia viitisentoista. Vihervarpusia muutteli kaksi, urpiaisia kolme. Kaikkiaan lintumaailma tuntui edelleen kovin talviselta, kolmetoista lajia ei ollut paljon.

Seuraavan kerran ehdin linturetkelle neljännen päivän iltapuolella kun palvelusvuoron jälkeen pistäydyin Imatralla katsomassa mitä Vuoksen vakiovälin vesilinnuille kuului. Kolme astetta lämmintä, tuuli edelleen idässä, taivas pilvessä, ei sää ainakaan antanut ihmeille mahdollisuutta.

Heinäsorsat, telkät, isokoskelot ja allinaaras olivat paikalla kuten viimeksikin. Harmaalokkien määrä täällä oli kasvanut neljäänkymmeneen. Mukavin huomio oli jälleen pikku-uikkujen löytäminen. Katselin pitkään jo kesäpukuun vaihtanutta yksilöä joka taas seuraili arkana minua sadanviidenkymmenen metrin päästä Linnankosken itärannan tuntumassa. Hyvän aikaa kiikaroituani huomasin vasta että niitähän on kaksi. Siirtyivät lopulta sivummalle piiloon.

Itä-Siitolassa oli kolmenkymmenen tilhen parvi, kaksi vihervarpusta muutti yli, näitä ei sää estänyt sentään muuttamasta. Kaikkiaan näin nyt seitsemäntoista lajia, talvinen lukema se edelleen oli. Rauhan sairaalan pihassa pikkuvarpuspari pysytteli edelleen valitsemallaan paikalla pesimäkelejä odotellen.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CLXVII

( takavuosien talvisorsia )

Maaliskuun viimeisenä vuonna 1979 oli aikaa ulkoilulle sekä aamulla että iltapäivällä. Aamukierroksen tein Rauhan sairaalasta Korvenkannan ja Karhumäen kautta Tainionkoskelle ja sieltä Vuoksen vartta Imatrankoskelle mistä palasin linja-autokyydillä takaisin. Lämmintä oli pari astetta, tuuli koillisesta, taivas pilvessä ja näkyvyyttä viitisen kilometriä, eli ei kovin keväinen sää. Iltapäivällä kävelin kuitenkin vielä Tiuruniemen kärkeen ja odottelin puolisen tuntia mahdollista muuttoa ennen kuin palailin takaisin.

Vuoksen vesilinnut olivat tuttuja, kuusikymmentä heinäsorsaa, seitsemäntoista telkkää, tusinan verran isokoskeloita ja talven paikalla viettänyt allinaaras. Harmaalokkeja oli kaksikymmentä Vuoksessa, Tiuruniemen edustalla 22 ja niiden joukossa taas merilokki. Mansikkalassa oli nyt kaksi mustavarista, Tainionkoskella kaksi pientä tilhiparvea, yhteensä 13 lintua. Tiuruniemessä ei muuttanut pitkään aikaan oikeastaan mitään, mutta yllättipä sentään lopulta 47 pulmusen parvi joka meni salmea pitkin lounaaseen.

Ihmiset alkoivat tietää jo harrastuksistani ja eräskin tuttava mainitsi havainneensa Ruokolahden puolella Mansakankaalla ukkometson. Sellaisen näkisin mielelläni täälläkin puolella Imatraa, tuonne oli liian pitkä matka.

Aprillipäivän aamuna tein taas saman Tiuruniemen kierroksen, vain todetakseni että koillistuulessa ja tihkusateessa muuttoa ei edelleenkään ollut. Tuuli oli vielä yltynyt kovaksi. Harmaalokit olivat lähteneet neljää lintua lukuun ottamatta, niiden lisäksi näkyi liikkeellä kuusi muutakin. Korppipari tuli pohjoisen puolelta Masteensaaren ylle mistä lähtivät edelleen Kangassaareen, ehkä pesivät siellä.

Tiuruniemen kärjestä Saimaalle lähti yksi vihervarpunen ja punatulkku, paikallisia variksia oli salmen jäällä kolmekymmentä. Kaksi käpylintuparia oli kävelymatkan varressa, sairaalan pihalla puluja ja viherpeippoja, lajimäärä retkellä jäi viiteentoista.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CLXVI

(  Tiuruniemessä merilokkeja näkyi usein, imatralaisten aiemmat havainnot olivat olleet vähissä kun eivät olleet osanneet siellä käydä )

Kevättä 1979 odottelin näihin aikoihin tulevaksi Rauhan sairaalassa Joutsenon ja Imatran rajamailla. Maaliskuun 27. päivä kului osastoilla töissä, pihan pikkuvarpusen huomasin päivän mittaan kolmesti.

Seuraavana päivänä aamun työvuoron jälkeen lähdin Tiuruniemessä käymään. Lämpöä oli peräti kuusi astetta, tuuli oli heikkoa idästä, pilviä harvakseltaan korkealla, näkyvyys erinomainen pientä autereentapaista lukuun ottamatta. Lunta oli jäljellä enää korkeintaan viitisentoista senttiä avomailla. Tiuruniemen kärjessä sula oli laajentunut jo noin hehtaarin kokoiseksi. Muuttoa katselin niemen kärjessä tunnin verran, samalla seurasin paikallisia lintuja.

Harmaalokkeja oli muutolla yhteensä 26, paikallisia sulan ympärillä 23. Merilokki oli paikallisten harmaalokkien joukossa. Variksia muutti myös kolmetoista, paikallisia oli parikymmentä. Korppi nousi Masteensaaresta ja lensi lounaan suuntaan, vaikutti paikalliselta, ehkä ihan pesivältä. Urpiaisia muutti tunnissa 24, niiden lisäksi näkyi kymmenen muuta. Tilhiä oli kuusitoista sairaalan pihassa, viherpeippoja viisi.

Sairaalan puutarhan yli muutti vihervarpunen, paikallisena oli pikkukäpylintukoiras. Sairaalan pihassa piti pikkuvarpuskoiras sitkeästi reviiriään. Kaikkiaan näin iltalenkillä kahdeksantoista lajia.

( peippokin löysi jo Rauhan sairaalaan )

Seuraavana päivänä oli vapaata aikaa aamulla. Kävin taas Tiuruniemessä seuraamassa mahdollista muuttoa runsaan tunnin. Aamun lämpö oli nollassa, iltasella olisi taas ollut viisi plusastetta. Yön pakkanen oli kutistanut sulaa mutta päivällä se taas palasi entiselleen. Aamulla oli utuista, näkyvyyttä parista viiteen kilometriä.

Harmaalokeista oli paikalla nyt vain yksi, yli muutti yhdeksän lisää. Variksia muutti aamun tunnin aikana yhdeksäntoista. Viherpeippoja oli muutolla neljä, vihervarpusia kymmenen, urpiaisia 61. Kolme käpylintua ja kaksi punatulkkuakin lähtivät niemen kärjestä Saimaalle ja yksinäinen pulmunen muutti niemen editse lounaaseen.

Paikallisista kiinnostavin oli sairaalan pihaan saapunut koiraspeippo. Tilhiäkin oli tullut jostakin taas kahdentoista linnun parvi. Sinitiainen lauloi Tiuruniemessä. Lajimääräksi sain seitsemäntoista.

Maaliskuun kolmaskymmenes päivä oli vapaata iltasella kun aamuvuoro oli loppunut. Tein runsaan parin tunnin kävelykierroksen Rauhan ja Korvenkylän kautta, Tiuruniemessä pysähdyin vain puoleksi tunniksi katsomaan muuttolintutilannetta. Sää oli kuten aiemminkin, neljä astetta lämmintä, tuuli hieman yltynyt ja koillisesta, pilviä tuskin ollenkaan ja näkyvyyttä riitti taivaanrantaan.

Tiuruniemen sulan vaiheilla oli taas 28 harmaalokkia ja yksi mustaselkä merilokkikin mukana. Yli muutti kaksikymmentä argaria. Variksiakin oli paikallisina jäällä nelisenkymmentä. Varmaan päivän paras muuttohavainto tuli tuulihaukasta, koiras meni matalalla ylitseni koilliseen, pikkulinnuista muutti vain neljä vihervarpusta ja yksi urpiainen.

Paikallisista sinitiaisen huomasin nyt Korvenkylässä, puukiipijän sairaalan puutarhalla, mustarastaan sairaalan pihalla. Kaikkiaan lajeja näin päivän mittaan yhdeksäntoista.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CLXV

( käpytikka lähtee siinä evästä etsimään )

Vuoden 1979 maaliskuun 25. päivänä oli palvelusvuoro Rauhan sairaalassa illalla joten aamulla oli vähän aikaa. Asteen verran oli lämmintä, tuuli lounaasta kohtalaista ja taivas puoliksi yläpilvien peitossa, suunta oli selkenemään päin. Ajattelinkin lähteä katsomaan olisiko muuttolintuja liikkeellä.

Hyväksi paikaksi arvailin Tiuruniemen kärkeä, siinähän olin jo muutamasti käynytkin Saimaan selälle katsomassa. Tunnin verran siinä tarkkailin, puoli kymmenestä eteenpäin. Urpiaisia muutteli eniten, pikkuryhmissä yhteensä 154 lintua. Muista muuttajista neljän pulmusen parvi oli selvästi kauempaa tulleita, samoin kuusi harmalokkia kahdessa ryhmässä. Variksiakin muutti neljä koilliseen. Yhden punatulkun tulkitsin myös muuttajaksi.

Paikallisia lintuja oli myös, talvelta jo tuttuja. Variksia ja varpusia viisikymmentä, keltasirkkuja ja talitiaisia kolmekymmentä, puluja parikymmentä ja muuta sitten vähemmän. Käpytikkoja oli peräti neljä, samoin käpylintuja, viimemainitut kahtena parina, tikatkin alkoivat olla reviiritietoisia. Kymmenkunta punatulkkuakin oli, mutta urpiaisia ei paikallisina yhtään. Lyhyen retken lajimäärä jäi neljääntoista.

Seuraavana päivänä tein sitten aamuvuoron jälkeen vakiintuneen käyntini Imatralle Vuoksen varteen. Kosken ja aseman välin katsoin, heinäsorsien, telkkien ja isokoskeloiden määrissä ei ollut muutosta ja tukkasotkakin oli vanha tuttu. Varpushaukkanaaras lenteli ohitseni Mansikkalassa, ehkä muuttanut jopa. Harmaalokkien määrä virrassa oli nyt kaksitoista. Ainoat urpiaiset lensivät ylitseni Korvenkannassa. Rauhan sairaalan pihassa oli lenkille lähtiessäni 20 tilhen parvi ja kuusi kottaraista lensi sairaalan yli koilliseen. Käynti veden äärellä nosti lajimäärän kahdeksaantoista.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CLXIV

( harmaalokit sentään tulevat oli keli mikä tahansa )

Vuonna 1979 olin kevätpäivän tasauksen aikoihin taas Joutsenossa Rauhan sairaalassa, ja 21.3. iltasella käväisin lyhyellä retkellä Imatralla Vuoksen varren lintuja katsomassa. Lämpö oli nollassa, navakka tuuli lounaassa, taivas pilvessä ja näkyvyys mainio. Imatrankoskelta kävelin Tainionkoskelle asti jokivartta ja sieltä Karhumäen ja Korvenkylän kautta takaisin sairaalaan.

Vesilintutilanne oli ennallaan, heinäsorsia kuusikymmentä, telkkiä viisitoista, pari isokoskeloa ja tukkasotkanaaras vanhalla paikallaan. Viiden telkän parvi muutti Tainionkosken yli koilliseen. Harmaalokkeja virralla oli pari. Peruslajistosta eniten oli taas puluja ja variksia, pienemmistä varpusia, talitiaisia ja keltasirkkuja. Ritikankoskella oli komea 22 yksilön mustavarisparvi, lisänä kolme naakkaa. Siitolassa pihapuutarhassa ruokaili räkättirastas. Karhumäessä oli kolme paikallista tilheä ja kaksi vihervarpusta muuttolennossa, urpiaisia muutteli yli parikymmentä, muuta muuttoa ei sitten ollutkaan. Viherpeippoja oli paikalla jo parikymmentä pitkin matkaa. Metsätaipaleilla oli vain talvesta tuttua, töyhtö- ja hömötiaiisa sekä hippiäisiä. Kaikkiaan lajimääräksi sai 23, mikä sentään oli talvilukuja enemmän.

Seuraavat päivät kuluivat tiiviisti sairaalan palveluksessa, 23. päivänä kirjasin sentään muistiin pihan yli lentäneet kolme harmaalokkia ja sen että pihan pikkuvarpuskoiras lauleli aamulla innokkaasti vakiopensaassaan osasto ykkösen nurkalla. Lämpötila oli tuolloin asteen verran plussalla, tuuli kääntynyt kaakkoon, pilvipeite puoliksi hajallaan. Olisi ehkä ollut keväisempi päivä retkelle, sitä odotellessa...

***

( siinäkin puskassa pikkuvarpunen )

Neljä vuosikymmentä sitten CLXIII

( Imatralla näitä ei ole helppo nähdä, Salon seudulla on )

Maaliskuun seitsemäntenätoista (vuonna 1979) olikin edessä vapaa viikonloppu, vähän pidempikin, joten heti aamukuuden jälkeen lähdin Imatran keskusliikenneasemalle ja junakyydillä kohti Saloa. Kaunista oli, mutta kylmää ja tuulista kuten edellisinäkin päivinä. Matkalla huomasin teerikukon radan varressa Joutsenon Jänhiälässä. Lappeenrannassa junan ohi lensi 25 urpiaisen parvi, seurava lintuhavaintoni onkin vasta Perniön Pohjanjärveltä missä oli kuuden uuttukyyhkyn parvi, täällä päin oli siis kevätlintujakin.

Sunnuntaina (18.3.) tein sitten Salossa vuoden ensimmäisen retkeni Salon Halikonlahdelle. Sää ei täällä ollut sen keväisempi kuin Imatrallakaan, yöllä ollut noin 20 pakkasastetta, päivälläkin varjossa kymmenkunta vaikka auringossa olikin tuulensuojassa lämpimämpää. Tuuli pohjoisesta, ja se tuntui kolealta avomaalla. Pilviä ei ollut ja lumipeite oli hohtava.

Vähän katselin polttokaatopaikan kärjestä mahdollsia muuttajia. Naakkoja muutti tunnissa 83, mustavariksia 47 ja variksia neljätoista. Yksi kiurukin näkyi lentävän. Todenmukaisemman kuvan muuton tilasta antoi ykkösaltaan penkalta löytynyt kuollut töyhtöhyyppä. Vuoden ensihavainto paikalla oli kuulemma tehty vasta pari päivää aiemmin. Paikallisia kiuruja oli 25, kottaraisia seitsemän, kaikki keskittyneinä lietealtaille. Vuohensaarentien varressa oli yksi järripeippo, Joensuun puiston laidassa kaksi peippoa joista toinen yritti laulaakin. Muu lajisto oli talvivakioita, Virtasen Kimmolta kyselin turkinkyyhkyjen tilannetta. Niistä oli talvelta vain muutama havainto, vaikuinen se oli vain kaupungin puutarhalla.

Maanantaina palasin sitten junakyydillä Imatralle ja sieltä bussilla Rauhan sairaalaan sivaripalvelusta jatkamaan. Imatran keskusliikenneaseman yli muutteli räkättirastas itään varttia yli viiden.

***