Neljä vuosikymmentä sitten CLXXII

Jatketaan vielä vuoden 1979 huhtikuisessa takatalvessa. Kahdeksantenatoista päivänä lähdin palvelusvuoron jälkeen käymään Imatralla. Bussilla menin keskusliikenneasemalle ja siitä jalan kiersin sitten Itä-Siitolasta Imatrankoskelle ja sieltä Saareksiinmäen, Korvenkylänmäen ja Rauhan aseman kautta takaisin sairaalaan. Pakkasta oli iltapuolellakin viisi astetta, tuuli yhä luoteesta, tosin heikentyneenä, pilvetöntä ja aurinkoista sentään joten tuulensuojassa aurinko vähän lämmitti.

Kesäpukuinen pikku-uikku lymyili jäänreunassa Linnankoskella samassa paikassa kuin kaksi viikkoa aiemmin. Heinäsorsia oli viisikymmentä, telkkiä kymmenen ja sokoskeloita kaksi, joten vesilinnut olivat häipymässä Vuoksestakin. Kolmenkymmenen harmaalokin ja samankokoisen naurulokkijoukon seassa oli kaksi kalalokkia, nekin vasta kevään ensimmäiseni. 19 sepelkyyhkyn parvi muutti pohjoiseen Kovenkylänmäen yli ja jo aamulla oli sairaalan pihassa laulanut punakylkirastas. Kiurut yrittivät taas laulaa peltojen yllä auringon houkuttelemina. Päivän tilhiparvi oli nyt vain kolmen linnun kokoinen, muuttivat sairaalan yli. Päivän lajimääräksi sain edelleen vain 26.

Yhdeksäntenätoista päivänä tein vakiokierrokseni Tiuruniemen kärkeen työvuoron jälkeen. Pakkasta oli yhä kolme astetta, tuuli sitkeästi luoteesta. Muuttolintujen paine alkoi kasvaa, mutta olosuhteet harasivat vastaan.

Sinisuohaukkanaaraan huomasin muutolla sentään, lintu oikaisi Joutsenrannasta suoraan järvenselän yli Mietinsaareen ja vakuutti miut siitä että Tiuruniemestä kannattaa odottaa näkevänsä kevätmuuttoakin kunhan kevät ensin vain alkaisi. Sulan reunalla paleli taas parikymmentä harmaalokkia ja yli lensi telkkäkoiras. Aseman takametsässä puuhaili puukiipijäpari. Sairaalan pihassa oli taas kolme tilheä, puutarhalla kaksi ja yksi lensi yli aseman luona. Sulaa Tiuruniemen salmessa oli jo parin kilometrin matkalta.

Kahdeskymmenes päivä oli taas vapaata enemmän ja vietin siitä ison osan muuttoa katsellen. Pakkasta oli toki aamulla seitsemän astetta, mutta tuli oli kerrankin kääntynyt lounaan puolelle. Taivas oli edelleen pilvetön ja todella kirkkana hohti Saimaan selkä. Iltapäivällä tuuli kääntyi taas luoteen puolelle. Seisovaa korkeapainetta tämä kuitenkin vain edelleen oli eikä keväästä merkkejä liioin.

Aamumuutto tuotti kuitenkin kaikenlaista kiinnostavaa. Heti aamukuuden jälkeen yli meni kevään ensi rautiainen, seitsemän jälkeen pajusirkku, pikkuhiljaa yli meni peippoja, kiuru, variksia, urpiaisia, viherpeippoja, keltasirkkuja ja Saimaan saarilla pulisivat teeret soidintaan. Aamukahdeksan jälkeen yli muutti tuulihaukka ja vähän tuon jälkeen päätin vaihtaa tarkkailupaikkaani Tiuruniemen kärjestä niemen länsirannan edustalle, jäälle parirataa metriä edemmäs. Sieltä näkikin laveammalle kun peippoja ja lokkeja muutteli pitkin järven kaakkoisreunan harjua koilliseen. Puoli kymmenen jälkeen huomasin ensimmäisen muuttavan hiirihaukan ja kohta niitä alkoi löytyä lisää, kymmeneltä löytyi muuttava piekanakin. Nämä itäiset hiirihaukat olivat kovin kirjavia verrattuna miulle tuttuihin lounaisiin ja eteläisiin lajikumppaneihinsa. Kaikki tuntuivat olevan vulpinus-rotua jonka tietysti kuuluisi täällä asuakin.

Kävin sairaalassa syömässä puolenpäivän aikaan ja palasin sitten takaisin. Tuuli oli kääntynyt ja samalla petolintujen muutto loppunut, vain muutama peippo, vihervarpunen ja urpiainen enää lähtivät jään yli pohjoiseen. Kävelin välillä lähitienoilla ja palasin kolmen jälkeen puoleksi tunniksi toteamaan että muuttoa ei enää ollut. Päivän mittaan huomasin kuitenkin 26 muuttavaa buteota joista 11 oli hiirihaukkoja, kaksi piekanaa ja loput ehkä hiirihaukkoja nekin, kauempana vain. Harmaalokkeja meni päivän mittaan viisikymmentä, selkälokkeja neljä, variksia vajaat sata.

Seuraavana päivänä oli valtakunnallinen lintuyhdistysten yhteinen muuton tarkkailupäivä ja olin sopinut imatralaisten kanssa että tulen heidän mukaansa Mellonmäelle muuttoa seuraamaan...

***