Mitä jäi musiikista sanomatta

Olen kuvaillut pitkään musiikkimakuni kehitystä siten kuin se lintuvihkojeni takakansilta on poimittavissa. Vuoden 1986 jälkeen muistiinmerkintöjä oli yhä harvemmin ja taisivat loppua pian kokonaan, muut kiireet veivät ajan musiikin kuuntelulta ja sitten kun sitä aikaa tuli aloin haalia niitä cd-levyinä talteen, tosin klassinen pää edellä. Muutama kappale ansaitsee silti vielä erityismaininnan:

Spike Jones: Hawaiian War Chant (huumorimusiikin klassikko, miulla on parikin levyllistä tekijän orkesterin sovituksia, varsinkin ryppyotsaiset ja pateettiset klassiset teokset saavat tervettä huutia. Tuo klassisen musiikin keventäminen oli muutenkin yleistä samoihin aikoihin, tulee heti mieleen koko joukko Väiski Vemmelsääri -animaatiopätkiä missä taustamusiikki ja joskus koko juoni oli otettu klassisen musiikin puolelta. )

Sly and the Family Stone: I Want to Take You Higher ( tätä oli musta mielimusiikkini 60-luvun lopulla, on tästä samanhenkinen versio tuoreeltaan tehtynä Ike ja Tina Turnerilta, sekin miulla tallessa. Kuuntelen jatkuvasti )

Bill Withers: Ain't No Sunshine ( kuuntelen aina kun tulee vastaan, ja tulee se ainakin Al Jarreaun versiona säännöllisesti kun kuuluu varastoihini )

Tim Hardin: If I Were a Carpenter ( hippimusaa mutta tässä ollaan vakavien kysymysten äärellä, niiden joihin tuntemani naiset vastaavat aina valehtelemalla. Sen verran hippi olen ikuisesti että halveksuntani rahantekoa ja rikkaudentavoittelijoita kohtaan on aitoa ja absoluuttista, vaikka olen myös sitä mieltä että terveen ja työkykyisen pitää itsensä työllään elättää joten kirvesmies on kunnian mies. Tekijän versio miulla taitaa olla vain jollakin Woodstock-taltioinnilla, mutta Bobby Darinin versio soi sitten usein muuten korvissani koska kuuluu varastooni )

Jimi Hendrix: Love or Confusion ( tämä on nykyisin aina vain ajankohtaisempi kysymys. Ei sitä enää rakastu kuin nuorena, näkee ja kuulee kaiken liian tarkasti. Ei kelpaa sika säkissä eikä sittenkään vaikka se heittäisi säkin ja muutkin asusteensa menemään heti ensitreffeillä, naisilla on tapana piilottaa luonnevikansa paljaan nahan alle. Suhdetta pitää rakentaa, ei seksin vaan yhteisen ajan, asioiden ja ajatusten varaan ja varautua siihen että teinimäisestä hölmöilystä ainakin mie nostan suoraan punaisen kortin, en keltaista koska seuralla on arvoa vain jos se parantaa elämän laatua. Se ei kuitenkaan koskaan ole tullut yllätyksenä, aina olen tuon todennut monesti etukäteen mutta naiset pitävät riskistä huolimatta oikeutenaan kokeilla olenko vakavissani. Olen. )

Johnny Nash: I Can See Clearly Now ( paras on alkuperäisesitys vuodelta 1972. Tätä jaksaisin kuunnella vaikka kuinka monta kertaa, ainakin näin syksyisin kun kaipaan mielenkohotusta. Olen tarjonnut lääkkeeksi muillekin muttei se kaikkiin tunnu tehoavan )

Steve Vai: Jos nyt haluaa perinteistä rock-kitaristia etsiä niin tähän olen lopulta sitten jämähtänyt, tarpeeksi outo ja silti kurinalainen. Joku Aching Hunger tai Tender Surrender kelvannee esimerkiksi, Hendrixin vaikutus näkyy selvästi vaikkapa viimemainitussa kappaleessa. Ja perinteisintä hauskanpittoo löytää vaikka tuolta: 

Tässä on pitkään käsitelty rokkia ja mustaa populaarimusiikkia, joskus voisi jatkaa kuuntelemani perkaamista vielä klassisen musiikin ja jazzin puolelle jos aikaa ja intoa systematisoida tuota nykyisin kuuntelemaansa riittää. Nyt lienee kuitenkin aika palata takaisin lintuihin ja mietelminä markkinoimiini aivopieruihin.

***

( I can see clearly every day... )

Musiikillisia välipaloja vuodelta 1986

( Just bugging, tämän mielibiisi )

Seuraavat musiikkimerkinnät löytyvätkin sitten vasta vuodelta 1986, kolme vuotta myöhemmin ja kolmen vuosikymmenen takaa. Luulenpa että se johtuu siitä että asunnossamme siirryttiin taas kaapelikanavien aikaan ja musavideotarjonnasta jäi mieleen jotakin poikkeavaa. Tietysti syytä oli silläkin että perheytyminen toi mukanaan ihan uusia kuvioita ja vanhat jäivät ainakin joksikin aikaa taka-alalle.

Udo Lindenberg: Germans ( huumoria myös ulkomaisittain. Saksalainen nauraa saksalaisille, suomalaisten uskallus ei vielä yllä riittänyt itselleen nauramiseen. )

The Three Courgettes: 3 Courgettes ( tämäkään ei ollut mikään kuolemanvakava kokkikisa vaan aika hyvää menoa, valitettavasti mistään en enää tuota raitaa löydä. Barb Jungrista en ole sen koommin kuullut vaikka ainesta oli ties mihin )

Latin Quarter: Radio Africa ( samaa se oli jo kolme vuosikymmentä sitten, pelkkiä huonoja uutisia Afrikasta... Kappale kuulostaa edelleenkin hyvältä jos vain kestää sen melankolisuuden )

Sly and Robbie: Bass and Trouble ( hyvää menoa, kuuntelen sujuvasti tällaista vieläkin, on yhden levyn verran omassa varastossakin )

King Kurt: Destination Zululand ( punkhenkistä perusrokkia, hitti vuodelta 1983, ei ole jäänyt talteen. Video antoi mahdollisuuden zuluillekin, todellisuudessa heidät ammuttiin turvallisesti kuoliaiksi viimeiseen mieheen konekiväärein jo keihäänkantaman ulkopuolelta.)

Mental as Anything: Live It Up ( sellaista mielialan kohotusmusiikkia, kun tarpeeksi kauan kuuntelee, se tehoaa... )

Whistle: Just Bugging ( räppiä sen alkuajoilta, silloin kun siinä oli vielä hauskaakin menoa )

Fun Boy Three: It Ain't What You Do ( tämä on huumoria, mutta sanoissa on pointtia enemmän kuin useimmat uskaltavat hyväksyä. Toimivaa mielenkohotusmusiikkia. Tuo tyttöporukka on Bananarama, en varmaan muuten ole kallistanut sille korvaani )

Zapp: It Doesn't Really Matter ( funkia siten kuin olen tottunut sitä kuuntelemaan, suoraan mustien juurien versoista )

Herman Ze German: Wipeout ( vanha surffiklassikko Scorpions-rumpalin kasarisovituksena, hauskaa menoa, kyllä tätä kuuntelee depiksen häätämiseksi )

Judas Priest: Turbo Lover ( hyvää menomusiikkia pitkille matkoille, matkarakastajatar vielä puuttuu, miun naiset ovat tähän mennessä vain kuorsanneet siinä vieressä penkillä. Muistelen ottaneeni sen ylös ihan videon takia, soitanta voisi olla vielä massiivisempaakin... )

Gordon Lightfoot: Sundown ( sanoitus palautti ajatukset kymmenen vuoden takaisiin aikoihin, kappale kuului suosikkeihini mutta ei ole löytynyt varastoihini, pitäisi kai etsiä. Tyypillinen korvamato, hyräilin tuota varmaan aika paljon itsekseni noihin aikoihin )

Arthur Conley: Sweet Soul Music ( taas olen muistellut parin vuosikymmenen takaisia klassikoita, duon Sam and Dave versio on oleellisilta osin samanlainen )

Smokie Robinson and the Miracles: Going to a Go Go ( edellisen tapaan klassikko 1960-luvun alkupuolelta, miulla on mustat juuret... )

( excellent bird )

Laurie Anderson and Peter Gabriel: Excellent Birds ( lintumusaa tietysti, kokeellisemmasta päästä, kiinnostavaa edelleenkin vaikkei kokoelmiini olekaan löytynyt )

Sly Fox: Let's Go All the Way ( tuollaista 80-luvun menoa, vähän valkopestyä funkia, menee pienin annoksin kai edelleenkin vaikkei kokoelmiini kuulukaan )

James Brown: Night Train ( siinä klassikko vailla vertaa, tällaiset kappaleet ovat avaimia siihen mitä nyt kuuntelen, jos nyt unohdetaan klassiset ja jazz... )

Zapp: Itching for Your Twitching ( vuonna -86 mustat juureni tuottivat korviini tällaisia versoja, kuulostaa muuten kovasti Princeltä, taas tuo bongausyhteys nimessä joka sai kiinnostukseni heräämään )

Hollywood Beyond: What's the Colour of Money ( tällaisen vastauksen löysin jo vuonna -86 niille jotka katsovat miljoonat ystävyyttä tärkeämmäksi. Tämä porukka taisi jäädä vain yhden hitin ihmeeksi, mutta hyvä tämä on, myös 12” versio olemassa niille jotka harrastavat itsekin hyötyliikuntaa tällaisen tahtiin )

Cameo: Word Up! ( tämä oli varmasti eniten tuona vuonna kuuntelemani kappale, meno on räävittömän siistiä, aivan erinomaista vieläkin kuultuna. Koukkuna alussa Ennio Moriconelta lainattu vihellysintro, sitäkin kun kuuntelin innolla 60-luvulla, leffa kuuluu niihin harvoihin joita jaksan katsoa yhä uudelleen. )

Timbuk3: The Future's so Bright I Got to Wear Shades ( tässä taas perinteisemmällä rokkikaavalla tuotettua huumoria vakavista asioista, myös kuuntelin paljon tuohon aikaan, videolla symppis aasi... menee nytkin. )

Godley and Creme: Cry ( sellaista pahan mielen purkausta oli tuohon aikaan musiikissa, en ole kuunnellutkaan tuon jälkeen. Ehkä tuo naamanvääntelyvideo oli syy miksi sen muistiin kirjoitin )

Ben E King: Stand by Me ( tällainen klassikko oli ajankohtainen vuonna -86 samannimisen elokuvan musiikkina, tämä on sitä juurimusiikkia jota olen kuunnellut alusta asti, sanomakin on se mitä olen aina muille vakuutellut vaikkei kukaan ole uskonutkaan )

***

Vihdoinkin eroon rakkauslauluista

( siinä kameli, missä nainen...)

Seuraavan lintuvihon kappaleet taisin käsitellä jo edellä, 21.VIII kun huomasin ryhtyä näitä kansienkin merkintöjä seuraamaan. Siinä välissä sitten vihdoin löysin mielestäni sopivan kumppanin parisuhteeseen, sehän suostui heti, ja vihon 1982/1 aika onkin intensiivisen perheenperustamisen, ylitöiden ja asuntosäästämisen aikaa. Sen vihon merkinnät loppuvat huhtikuun 1983 loppuun eikä siitä sitten monta kuukautta mennyt kun muutimme exän kanssa velkaorjuuteen Vantaalle. Tuosta että sama vihko riittää noin pitkään voi päätellä että linturetkeilykin jäi poikkeuksellisen vähiin. Uutuusmusiikin seuranta hiipui kun kaapeliverkkoyhteyttä ei ollut enää ensimmäisessä yhteisessä kämpässämme Myllypurossa. Vihkoon on jäänyt vain pari mainintaa kiinnostavista kappaleista tuolta ajalta:

James White and the Blacks: Twitch (kappale on levyltä Sax Maniacs, vuodelta 1982, sen viimeinen raita. Tähän olin tullut, tämmöistä sitten aloin pikkuhiljaa kuunnella yhä enemmän. Tuon kappaleen nimen lintuihmiset suomentavat ensin mielessään bongaukseksi, brittiornit käyttävät sitä vastaavissa yhteyksissä, muusikot ilmeisesti paljon riettaammissa merkityksissä. Mie en tuohon aikaan bongannut ollenkaan, paitsi nyt tämän kappaleen )

Prince: Sexuality ( vihdoin on päästy itse asiaan, musiikki on sitä mitä kuuntelin tuohon aikaan ja jatkossa, elämäkin kunnossa. Tekijän tuotannosta on miulla tallessa lähinnä ne parhaiten tunnetut, tämä ei niihin kuulunut. Kyllä tätä seuraa vieläkin, Teema on muutamasti esittänyt hänen konserttitaltiointejaan viime aikoina ja kyllä niitä kesti hyvin katsella. Prince on muuten ainoa jonka kappaleita olen ikinä ostanut itselleni c-kasetteina... )

***

Perhe-elämän alkuaikoina ikiomassa velkaloukossa tuli kuunneltua musiikkia vain satunnaisesti, ja talteen on jäänyt merkintöjä vain todella oudoista valinnoista, kotimaista tuotantoa:

Piirpauke: Emiirin tanssijatar ( etnohenkistä huumoripoppia, suomalaista)

General Njassa: I'm Young, Beautiful and Natural ( joku suomalaissekoitus ... menee kuitenkin huumorikastiin... )

T T Oksala: Border ( tuollaista jazzhenkistä poppia taisin kuunnella jonkin verran jotakin uutta etsiessäni, tämä on jäänyt kyllä noihin aikoihin. )

Äimä: Kameli ja Nainen ( oikeastaan ihan kuunneltava kappale tämä, kymenlaaksolaista huumoria 80-luvun alusta, Teppana Jänis -niminen kappale tulee myös mieleen samalta porukalta )

***

( pesänrakennuksen aikaa )

Vuonna 1981 kuuntelin näitä

(rokkia mutta pienimuotoisempaa ja hiotumpaa)

Nyt mennään jo vuodessa 1981, naisjahti on kovaa, minuakin jahdataan mutta homojen ja väärien naisten toimesta. Töissäkin menee lujaa ja välillä ehtii katsomaan lintujakin pitkään. Ensimmäisen vihon takakannessa on eniten puhelinnumeroita ja vain pari musiikkikappaletta, seuraavan takakannessa ei sitäkään vertaa. Syksyyn mennessä olin taas ehtinyt pettyä muutaman kerran ja alistua siihen että jäisin töihin postiin loppuiäkseni kuten vihon etukannen sitaatista voi päätellä:

”Jolle elämä on vierasta, josta ei ole siihen, hänelle ei jää muuta mahdollisuutta kuin tulla virkamieheksi.” (Anton Tsehov)

Mutta takakansiaukeama on taas täynnä musiikkikappaleiden nimiä. Vihkoa käytin myös talven -82 lopulle joten osa merkinnöistä on siltä vuodelta.

Perry Como: Glendora ( tämä on ties kuinka vanha, mutta ehkä se vain sattui osumaan senaikaiseen elämäntilanteeseeni, on se vieläkin miulla tallessa )

Metro-Tytöt: Lokki -valssi ( lintumusiikkia, kaihoa ja epätoivoa, ehkä osui senaikaisiin tuntoihini )

Stevie Wonder: Yester Me, Yester You, Yesterday (tämäkin kuvastaa varmaan eniten tunteitani niihin aikoihin, en usko että jaksaisin kuunnella enää tällaista kovin paljon)

Rick James: Super Freak (vuodelta 1981, sellaisia naiset ovat kuin tämä kappale kuvaa, sitä mieltä olin tuohon aikaan ja olen vieläkin, suomennoksena freak = kaikkien miesten makuualusta )

Pugh Rogefeldt: Aftonfalk ( tämä on lintumusiikin klassikkoja ja nykyisin tietysti muistan että tämä aftonfalk – punajalkahaukka on äitini sielulintu. Tykkään tästä originaalista enkä suomennoksesta joka ei tavoittanut mielestäni koko juttua )

Tapani Kansa: Hyljätyn Valitus (runo taitaa olla Eino Leinon, sellaisia tuntemuksia riitti siihen aikaan )

Eddie Hodges: I'm Gonna Knock on Your Door ( tämän laitoin ylen sävelradiolistaani vastaukseksi Little Richardin Keep-A-Knockin -kappaleelle, joku varmaan tajuaa sarkastisen sävyn siinä. Versio on vuodelta 1961)

Lou Reed: Vicious (rock on taas muuttunut, tämän tekijän levyistä tätä en ole kuunnellut aikoihin mutta hänen ensimmäinen soolohittinsä tulee kyllä toisinaan vastaan, kirjallista rokkia tämäkin )

Aretha Franklin: Think (tykkään ajatuksesta, ja laulajakin on just sellainen nainen jonka kuulee laulavan, joten kuuluu edelleen suosikkeihini, laulajaltakin on tallessa runsaasti valittavaa )

Kiss: I ( tai I Believe in Me) (kappaleessa on sanoma joka sopi ja sopii edelleen hyvin minuun, tytär kuuntelee nykyisin enemmän tätä bändiä kuin mie, mutta on sitä miullakin tallessa )

Brick: Sweat ( alkaa tulla diskoakin listalle, tosin just mustana ja jazziin vivahtavana, olin jo unohtanut tämän porukan mutta hyvältä tuo yhä kuulostaa )

Stan Freberg: The Great Pretender (koko juttu on tässä esityksessä, aloin vissiin miekin jo vähän suhteellistaa noita iankaikkisia rakkauslauluja, verratkaa halutessanne Plattersin originaaliin )

Wilson Pickett: Everybody Needs Somebody To Love ( kuuntelin soulia jo 60-luvun puolivälistä alkaen ja tällaista sen mielestäni olla piti ja pitää, nykyisinkin miulla on paljon tätä. Tekijä oli kymmenen vuotta minua vanhempi ja nyt jo yli kymmenen vuotta kuolleempi eli olen elänyt pidempään)

Tom Petty and Heartbreakers: Waiting ( tällaistakin kuuntelin noihin aikoihin kun media sitä tarjoili, mutta tämän tyypin rock ei ole jäänyt elämääni. Luulen että olen poiminut sen muistiin kaapeliteeveen musakanavilta, asuin noihin aikoihin Töölössä ja talossa oli kaapeliverkko )

Aulis Kotaviita: Turun Surusilmä (tämä on tullut listaan ihan Turun takia, tekijä taisi laulaa siitä enemmänkin, kuriositeetti ja todistus siitä että se on korvaan tullut )

Mauri Antero Numminen: Kaikki Linnut Laulelevat ( lintumusiikin klassikko MA Nummiselta, tottahan tämä pitää listoilla pitää )

Killing Joke: Follow the Leaders (sellaista menoa, olen aina ollut vähän hankala seuraamaan johtajia eikä toisaalta perässänikään ole joukkoja näkynyt )

Jefferson Starship: Stranger ( Grace Slick on niitä laulajia jotka kuulee joten siis suosikkejani, bändin edeltäjä teki hippimusaa vahvan pilvipeitteen alla kuten jo aiemmin mainitsemani Jefferson Airplanen White Rabbit, tämä taas alkaa olla lähempänä alkavan 80-luvun valtavirtaa )

Aretha Franklin: Chain of Fools ( siinäkin laulaja jonka varmasti kuulee ja tekniikaltaan varma, ei sekoile vaan eläytyy, ikuisia suosikkejani, paljon kappaleita varastossani, säännöllisesti kuuntelen )

Jimi Hendrix: If 6 Was 9 ( kuuluu suosikkeihini, kuten tekijän lähes koko tuotanto. (Itse)ironista hippimusaa. Tuohon aikaan muistelin jo menneitä sitä kuunnellen )

Michael Jackson: Working Day and Night (se oli elämäni kuva tuohon aikaan, tekijä ei ollut mikään erityinen suosikkini, musiikki oli liian 80-lukulaista )

Billie Holiday: Strange Fruit ( tämä on näemmä tullut vastaan noihin aikoihin ja laulaja on pitkään ollut ehdottomia suosikkejani, varastoistani löytyy lähes koko merkittävin tuotanto ja kuuntelen sitä säännöllisesti. Tämä laulu on tietysti klassikko itsessään, jotkut livetulkinnat ovat hyytäviä )

Lee Dorsey: Ya Ya ( olen vihkooni kirjannut että se oli hitti Amerikoissa 20 vuotta sitten, eli 1961. Pitää paikkansa. Leppoisaa kuunneltavaa )

Pointer Sisters: Slow Hand ( tämä taas oli tuonna vuonna uutta musiikkia, naiset jakamassa käsittelyohjeitaan. Kappale on rentouttava kuten sanatkin opettavat )

Randy Crawford: You Might Need Somebody ( taas tuon vuoden uutta musiikkia, tekijänä joku tuollaisen-kun-joskus-saisi -näköinen tyttö. Vähän kuin edellinenkin kappale, tietoista lemmennälän lietsontaa, tykkäisin vähän mustemmasta otteesta )

Glenn Miller: Little Brown Jug (big band -klassikko ajalta kun jazz oli tanssimusiikkia. Nykyisin miulla on valtava määrä tuontyyppisiä kappaleita just tuolta ajalta. Näistä orkestereista Glenn Millerin oli kaikkein valkopestyin, suosin nykyisin hieman mustemmalta kuulostavia kokoonpanoja )

***

( mitenkäs lokille laulussa kävikään )

Mitä tuli kuunneltua vuonna 1980

Seuraava vihkoni onkin viimeinen Rauhan sairaalan ajaltani, ja se jatkuu hieman jo vuoden 1980 vaihteen yli. Vihkossa on täydennetty pinnalista Rauhan sairaalan ajaltani, näin sinä aikana siellä päin 156 lajia. Oli paljon tekemistä ensin sairaalassa ja sieltä päästyäni aloin tehdä heti jouluruuhkassa kahta vuoroa Postissa joten merkinnät musiikkielämyksistä jäivät edelleen vähiin, pari uutta kuitenkin tuli listoille:

Uriah Heep: Come Away, Melinda ( miehän olin siviilipalvelussa joten tällainen sodanvastainen kappale sopi hyvin kuunneltavaksi, kuuntelen vieläkin toisinaan)

Police: Message in the Bottle ( innostuin tästä triosta melkein kuin ennen Creamista, ei se kuitenkaan ollut samaa, ikäkin jo tasii. Hienoja kappaleita kuitenkin ja erityisesti tätä kuuntelin pitkään ahkerasti, edelleenkin soi )

Vuosi 1980 oli taas työntäyteinen, sivariudesta kun ei saanut lomaa, vain näistä muutamista talven ja alkukevään kuukausista, ne sijoitin toukokuulle ja kesäkuun alkuun, muualle sitten yritin venyttää vähän vapaata tekemällä vaihtovuoroja. Kesä oli ensimmäinen jolloin miulla oli rengastuslupa, tosin aika rajoitettu, ja sitä yritin mahdollisuuksien mukaan myös käyttää. Surkea vuosi näkyy kuitenkin siinä että syyskuun jälkeen en ole kirjoittanut mitään muistiin linturetkistäni ennen kuin seuraava uusivuosi alkoi. Sen sijaan tuossa vuoden jälkimmäisessä vihkossa on runsaasti musiikkimerkintöjä, vuoden ensimmäisessä vihkossa niitä on vain pari. Tuota jälkimmäistä vihkoa olen käyttänyt maaliskuun 1981 loppuun joten osa musamerkinnöistä on siltäkin vuodelta:

Instant Funk: Bodyshine ( alkaa musiikkimaku viettää kohti diskoa tai paremminkin funkia, r&b olikin kuulunut kuunneltaviini jo 60-luvulta asti, tämän olin kyllä jo ehtinyt unohtaa ennen kuin nyt sen taas huomasin )

Vanilla Fudge: You Keep Me Hanging On ( tämä on 60-lukua, originaali oli supremes-hitti, ja molempia kuuntelen sujuvasti. Tämä varmaan tuntui läheisemmältä koska tässä parkuvat miehet, toisessa naiset. Nykymakuun tämä versio on kyllä ihan liian hidas )

Juha Watt Vainio: Vain Sorsa Lentää Pohjoiseen ( tämä kappale oli helppo saada sopimaan omaan työntäyteiseen elämäänsä, ja puhutaanhan siinä sorsastakin...)

Free: All Right Now ( tämä kuulostaa ihan tekijöiltään, tarina on taas noita rakkauden toiveajatelmia, ihan musiikkina kuuntelen toisinaan vieläkin )

Steppenwolf: Sookie Sookie ( tämän kai useimmat kirjoittivat muistiin suki suki, kuten miekin. Tämän bändin useista hiteistä olen kirjannut muistiin tämän, perusrokkia, hieman psykedeliaa ja hippimeininkiä 60-70-lukujen vaihteesta, kuuntelee tätä vieläkin kun kohdalle osuu )

Buffalo Springfield: For What It's Worth ( hippimusaa 60-luvun lopulta, tuo oli hyvin miellettävissä pasifistiseksi vaikka se taisikin syntyä ihan muusta rähinöinnistä ja olosuhteiden synnyttämät mielteet kasvattivat kappaleen paljon itseään isommaksi, kuuntelen yhä jos kohdalle sattuu )

Traffic: Paper Sun (hippimusaa ja psykedeliaa tämäkin, kuului nuoruuteeni, varmaan bändin ykköshitti omasta mielestäni )

Traffic: Here We Go Round the Mulberry Bush (lisää hippimusaa ja psykedeliaa, näillä kavereilla oli linkkejä sekä Creamin soittajiin että Hendrixiin joten kuuluivat luonnollisesti siihen porukkaan jonka musiikkia nuoruudessani tiiviisti seurasin)

Traffic: No Face, No Name, No Number ( tämä on hempeämpää heidän Mr. Fantasy -levyltään, nykyisin kuuntelen eniten tuota Dear Mr Fantasy -kappaletta, siitä yhtä liveversiota, siinä on hyvä aihio vaikka minkälaiseen menoon )

Blues Brothers: Rubber Bisquit ( jos tämä ei piristä niin sitten ei mikään )

Shadows of Knight: Gloria (toisesta versiosta olikin jo edellä maininta, tämä on selkeästi mielestäni maukkaampi, tosi puberteettista räminää )

David Bowie: It's No Game Part 1 (levyn Scary Monsters aloitusraita, näin hyvään menoon ei tekijäkään tainnut enää koskaan päästä, hieno pääntuuletuskappale )

Poju Turakainen: Mitäpäs Mulla On Väliä ( tekijät Kärki – Helismaa, leffasta Lentävä kalakukko. Tässäpä miun mielenmaisemaani, laulu elämästäni )

Captain Beefheart: Making Love to a Vampire with a Monkey on My Knee (siinä hitusen kokeellisempaa rokkia vuodelta -80, kuten edeltä näkee, etsin koko ajan jotakin uutta, tämä levy oli kovin kirjallinen )

Dire Straits: Water of Love ( etsin koko ajan uusia kitaristeja, tämä nyt oli tarjolla noihin aikoihin, mutta ei tainnut tarjota lopulta paljon tätä kummempaa )

Leonard Cohen: Diamonds in the Mine (taas tällainen kirjallisempi yritys laajentaa rokkikäsitettä, nyt olemme todella tulleet siihen tilanteeseen ettei laatikossa ole enää yhtään kirjettä jne)

Serge Gainsbourg: Relax Baby Be Cool ( kaikki ikäisenihän muistavat tämän kaverin hitin Jane Birkinin kanssa 60-luvulta, sillä luokkani tytöt halvaannuttivat nuoren miespuolisen englanninopettajan jonakin keväänä koulun loppuessa. Tässä lisää naistenkäsittelyohjeita alan mieheltä )

Nina Simone: Don't Let Me Be Misunderstood ( tekijällä on paljon omaa hyvää ohjelmistoa mutta tietysti tämä tuli vastaan vasta kun Animals oli tehnyt siitä oman versionsa. Paljon tätä on versioitu muutenkin mutta eniten nykyisin kuuntelen tekijän omaa)

***

Musamuistelut vuodelta 1979

(kesällä -79 kuvasin paljon ötököitä ja perhosia. )

Vuosi Rauhan sairaalassa jatkui, seuraava vihko kesti talvesta huhtikuun lopulle. Kotiuduin hiljalleen paikkaan ja kiertelin lähitienoita lintujen perässä, vihon takaosassa on oikein Joutsenon-Imatran pinnalista johon tuohon mennessä tuli 69 merkintää. Vihon takakanteen tuli myös merkintöjä musiikkikappaleista, jo aiemmin mainitut olen jättänyt pois:

Los Bravos: Black Is Black ( vanha hitti vuodelta 1966, kuuntelin tätä 1979 kai jo ihan nuoruusmuistoina)

Pipkins: Gimme That Thing (tai Gimme Dat Ding) ( tällä voi piristää itsensä koska vain, suosittelen lämpimästi ja erityisesti jos pystytte vielä liikkumaan sen tahdissa)

Juicy Lucy: Who Do You love (hyvähän tämä, miulla on tallessa kyllä vain George Thorogoodin versio ja tietysti Bo Diddleyn originaali joita kuuntelen edelleen)

Pugh Rogefeldt: Jag Är en Liten Pojke ( sopii tämäkin mainiosti mielenmaisemaani, tosin kaupunkilaiseksi en ole ikinä muuttunut, luontosuhteeni on paljon myyttisempi kuin tällä kaverilla)

Charlie Parker: Ornithology (tullut mukaan jo näihin aikoihin, nykyisin kuuntelen aina kun muistan, lintumusiikin peruskiviä)

Allman Brothers Band: Jessica ( oli tunnarina siinä ranskalaisessa radio-ohjelmassa jota kuuntelin öisin säännöllisesti -70-luvun alussa opiskeluaikoinani Turussa, tuo aina mieleen nuo ajat)

Dave Edmunds: It's My Own Business (sellaista reipasta rokkia tämäkin, alunperin Chuck Berryn tekemä, onhan tässä enemmän särmää mutta niinhän sanomakin jo vaatii)

Weather Report: Birdland (lintumusiikin klassikkoja, suosikkejani heti kun ensi kertaa sen kuulin ja on vieläkin, linkki lintuihin on jazzin tyypillinen eli kappaleen nimi on jonkun Charlie (”Bird”) Parkerin kunniaksi nimetyn jazzklubin nimi)

George Thorogood and the Destroyers: Move It on Over (ensimerkintäni tämän tekijän musiikista, reipasta ja positiivishenkistä rokkia, edelleenkin on ainakin yhden cd:n verran varastoissani)

Martha (Reeves) and the Vandellas: Dancing in the Street (tämä tuli tutuksi jo ilmestymisensä aikoihin 1960-luvun puolivälissä ja olen näköjään muistellut menneitä jo -79 kirjatessani sen muistiin. Kuuluu yhä levyvarastooni ja soi säännöllisesti )

MC5: Kick Out the Jams ( tämä on tosiaan ilmestynyt jo vuonna -69 vaikka kuulostaa kymmentä vuotta nuoremmalta. Lievästi sanoen hieman räävitön meininki muistutti jo tuon ajan punkia. En ole mitenkään sen tyylin diggari mutta kyllä tätä yhä toisinaan kuuntelee)

Seuraava vihko olikin käytössä vain huhtikuun 1979 lopusta toukokuun loppuun, sitä seuraava sitten syyskuulle -79 asti. Kesäkaudelle tyypillisesti sivarin vähäinen vapaa-aika kului maastossa ja monenlaisissa valokuvausprojekteissa eikä niinkään musiikkia kuunnellen, joten musamerkinnät jäivät vähiin, laitanpa ne vähät kuitenkin tähän:

Lene Lovich: Lucky Number ( tämä kuulosti kiinnostavalta heti ilmestymisensä jälkeen ja kuuntelisi sitä vieläkin mutten ole löytänyt sitä toistaiseksi omiin hyllyihini, yksinkertaisuus on tässä hyve )

Donovan: Colours ( taas vanha hippi muistelee, on varastoissani ja joskus jopa kuuntelenkin )

Topi ja Toivottomat: Saimaanrannan Laulu ( no, asemapaikkani oli Saimaan rannalla, siksi tämä muistiinmerkintä. En jaksa enää innostua enkä tosissani kuunnellut tuolloinkaan )

Fats Domino: Sick and Tired ( tuulahdus vanhasta taas, jaksan edelleenkin kuunnella tekijän kappaleita säännöllisesti, muutaman cd:n verrran sitä on varastossa)

Påvel Ramel: Jazzen Anfaller ( niin on kuin tekijä väittää, hauskanpittoo vakavalla asialla )

Tiny Tim: Great Balls of Fire ( aikamoinen otos kappaleesta jonka jo aiemmin näille listoille kirjasin, huumoria ja mielenkohotusta varten, kuuntelisin vaikka vieläkin mutta omissa hyllyissäni tätä ei ole )

***

Rauhassa kuunneltua

Seuraavassa vihkossa on taas paljon musiikkimerkintöjä, sitä vihkoa käytin vuoden 1978 loppupuolen ja -79 alkutalven. Miehän menin suorittamaan siviilipalvelua joulukuun alkupäivinä Rauhan Sairaalaan, se saattoi hyvinkin aktivoida taas tätä musiikin kuuntelua. Olen kirjannut uudestaankin sellaisia kappaleita jotka löytyvät jo jonkun aiemman vihon muistiinpanoista, niitä nyt en tähän enää kertaa, muitakin riittää, eri asia riittääkö niissä tasoa:

Santana: Open Invitation (tämä on ilmestynyt vuonna -79 joten olen merkinnyt sen muistiin aivan tuoreeltaan. Kitaransoitto lienee kiinnostanut enemmän kuin vonkausohjeet)

Frank Zappa and the Mothers of Invention: Take your Clothes off when You Dance (ei mitään ryppyotsaista vääntämistä, vaan iloista hippimusaa)

Harry Nilsson: Without You (taas näitä rakkauslauluja, en jaksaisi enää kuunnella)

Berndt Staf: Familjelycka (sellaisiakin haavekuvia elättelin, enää en kuuntelisi)

Yardbirds: Shapes of Things ( yhtyeen parhaita kappaleita, kuuntelen edelleen kun muistan, muiden heviversioista en juuri pidä, edes Jeff Beckin omasta)

Markku Into ja Intomielet: Keitä Keitä Kahvinkeitin (vaihteeksi positiivista otetta näissä vonkausbiiseissä, kuuntelen edelleen kun kohdalle osun)

Elmore James: It Hurts Me Too (tämä bluesstandardi tuli tutuksi tänä versiona jota sitten mukailivat taas Claptonit, Mayallit jne, nykyisin tulee kuunneltua enemmän noita mustien versioita)

Ted Nugent: Cat Scratch Fever (ihan perusrokkia ja kitaraa, menisi vieläkin)

Abdul Hassan Orchestra: Oriental Disco (siinä taas joku löytö, näitä aina poimin jos matkan varrelle sattuu)

Joe Cocker: With a Little Help from My Friends (tämmöinen klassikko, hippimusaa, tallessa edelleenkin)

Tina Turner: Sweet Rhode Island Red (aina tykännyt naisista jotka osaavat laulaa niin että sen kuulee, toisinaan kuuntelen vieläkin näitä tekijän vanhempia otoksia)

Troggs: Night of the Long Grass (hippimusaa, kuuntelin tuohon aikaan muttei enää oikein tavoita)

Ike and Tina Turner: River Deep Mountain High ( kuten totesin, nämä voimalla huudetut kappaleet kuuluvat vieläkin kuuntelemiini aina toisinaan)

Deep Purple: Smoke on the Water ( näitä heviklassikoita oli listoilla noihin aikoihin, menee pienin annoksin vieläkin)

Ram Jam: Black Betty (siinä taas intensiivistä rokkia, noita alkuperäisiä mustia versioita ei ole tullut vastaan mutta tätä kuuntelee kyllä vieläkin, hyvä meno)

Eppu Normaali: Diggaan Itseäni (en jaksa juuri kuunnella mutta sanoma houkutteli)

Don McLean: Winter Has Me in It's Grip ( ollut kai kova talvimasennus taas, kun tällaista kuuntelin)

Jethro Tull: Christmas Song ( kuuntelin bändiä aika lailla nuorempana, miksei nytkin jos vastaan sattuu, ihan hyvä kappale tämäkin joululauluksi)

Move: I Can Hear the Grass Grow ( tarttunut korvaan jo lukiovuosina, hippimusaa joten kulki mukana pidempäänkin)

Move: Wild Tiger Woman ( aika kesy se kuitenkin oli, kuulosti hyvältä nuoruudessa muttei kolahda enää)

Pihasoittajat: Katselin Taivaan Tähtiä (sellainen kaihomielinen laulu joka on taas omaa mielenmaisemaani)

***

Mikä soi syksyllä 1978

Taas mennään kohti syksyä, ja syysmasennus on aina saanut kuuntelemaan musiikkia, seuraavassa syksyn 1978 muistiin merkittyjä valintoja:

John Miles: Music (no joo, se varmaan on tuntunut aikanaan hyvältä, ei enää. Musiikkihan ei ollut ensirakkauteni eikä varmaan viimeinenkään, linnuista se alkaa ja myös niihin loppuu)

Igor Stravinsky: Kevätuhri (en ole baletti-ihmisiä joten tätä olen yleensä kuunnellut vain musiikkina. On siinä kevättä sellaisena kuin mie sen sisälläni tunnen)

Spoonful (tämä kappale tuli tutuksi ensi kerran tietysti Creamin levyiltä, nyt vuonna 1978 olen kirjannut vihkoon että se on Willie Dixonin tekoa. No sanat olivat, ensilevytys taisi olla Howling Wolfin, ja se on hieno. On sen tehnyt moni muukin mutta mieluiten pysyttelen näissä versioissa)

Martti Siiriäinen: Viatonten Valssi (tämmöinen versio Aaro Hellaakosken runoon sävelletystä laulusta kiinnitti huomiotani. Sellaista ei taida löytyä levyiltä, tämä oli joku Yleisradion oma äänitys, joka tapauksessa parempi kuin ne levytykset mitä siitä sittemmin on tehty. Runossa on sanoma joka sopii mainiosti miulle)

Animals: It's My Life (tämmöinen ohjelmallinen biisi tämäkin)

Animals: Dimples (olen kirjannut kappaleesta muistiin vain sen kertosäkeen: I've got my eyes on you, mutta tämä se oli, biisi on John Lee Hookerin mutta siitä tehtiin paljon valkoisia versioita 60-luvun alussa mistä tämäkin. Tuo Hookerin originaalikin varastoistani löytyy kun innostuin etsimään.)

Ashton, Gardner and Dyke: Resurrection Shuffle (tämmöinenkin yhden hitin ihme on muistiini jäänyt, hyvää menoa mutta ei saanut jatkoa)

****

Kesän 1978 musiikkimerkintöjäni

Kevät kului töissä ja mahdollisuuksien mukaan retkellä, tein paljon kahta vuoroa vapaitani pidentääkseni, joten muulle ei aikaa jäänyt. Musiikkimerkintöjä löytyykin vasta kesältä 1978 ja niitä on niin paljon että täyteen on kirjoitettu sekä vihon taka- että etukansi. Jotakin selvästi uuttakin on tullut mukaan:

Beatles: Birthday (olenpa taas kuunnellut heidänkin kappaleensa, en mene veikkaamaan oliko suorastaan syntymäpäivänäni)

Rolling Stones: Under my Thumb (alankohan katkeroitua noiden naisten kanssa kun alkaa tulla taas tällaista machoilua)

Donovan: Yellow is the Colour (hieman samaa sarjaa kuin tuo tuossa yllä, tyylilaji vain erilainen, tosielämässä edelleen pelkkää haaveilua)

Patti Smith: Because the Night (tämä kuulostaa aina erittäin hienolta ja tekijällä on paljon muitakin hyviä kappaleita, rakkauslauluhan tämäkin, ja ja kun muistelen että tekijä asui yhdessä homoeroottisen valokuvauksen suuren nimen Robert Mapplethorpen kanssa, voi vähän suhteellistaa sitä omiin mielikuviinsa)

Rainbow: Long Live Rock and Roll (tällainenkin julistus on tarttunut listaan, kuvitellut sitä joskus Uriah Heepin tekemäksi mutta tekijänä onkin tämänniminen porukka, jossa toki joku tuon mainitun bändin entinen jäsen mukana, perusheviä, harvemmin kuuntelen nykyisin)

Neil Young: Heart of Gold (saahan sitä toivoa kaikenlaista, semmoistahan tämäkin musiikki, sanoma muuttuu aina ajankohtaisemmaksi, olen jo vanha ja kuuntelen tätä yhä mielelläni)

Marvin Gaye: I Heard it through the Grapevine (joskus kouluvuosina jo tämä kiinnitti huomiota, on miulla monena liveversiona ja muidenkin tekemänä, Creedence Clearwater Revivalin pitkä versio on myös suosikkejani)

Little Richard: Keep-A-Knockin' ( reipasta rokkia 50-luvulta, miulla on tallessa pääosa tämän esittäjän hiteistä. Kun muistaa että esittäjä oli umpihomo, tuonkin kappaleen sanat saavat vähän uutta merkitystä, useimmat hänen kappaleistaan ovat samalla tavalla kaksimielisiä. Kappaleen alussa hieno rumpuintro joka on löytänyt moneen muuhunkin kappaleeseen)

Jimi Hendrix: Foxy Lady ( taas tuttua, ja naishaaveita, noita kettumaisia naisia olen kyllä enemmän tavannutkin)

Helka Hynninen: Vuodenajat Metsässä (tuon olen joskus radiosta kuullut kun se ilmestyi, ja kirjannut muistiin koskapa itsekin olen noita vuodenaikoja metsässä seuraillut ikäni kaiken)

Gerry Rafferty: Baker Street ( kai tunsin oloni kaupungissa samalla tavalla juurettomaksi kun tämä kappale ilmestyi, nyt on vain itsestä kiinni jäänkö tänne vai lähdenkö muualle, saksofoni on se joka kiinnittää huomion kappaleeseen)

Eestiläinen soitinyhtye Kollaash: mukaelma kansanlaulusta Uni Tulee Silmän Päälle (tätä en löydä mistään, Sepen kanssa kuuntelimme tätä radiosta joskus Jurmossa, innostuimme sen shamanistisista saundeista ja kun Sepe heitti ravintoloissa dj-keikkoja tuohon aikaan, hän oli hankkinut tällaisen levyn ja väitti jopa soittaneensa sitä joskus keikkojensa lopulla.)

Rollin' and Tumblin' (kappaleesta on ties kuinka monta versiota jopa miullakin, tutuimpina tietysti Creamin ja Yardbirdsien tekemät, mutta nyttemmin olen onnistunut keräämään myös jokusen blues-version, sitä miun juurimusiikkiani)

Beatles: Don't Let Me Down (tämänkin olen muistiin merkinnyt, varmaan sopi senaikaiseen elämäntilanteeseen tms)

Jimi Hendrix: Ezy Rider (joskus saatoin kuunnella tätä loputtomiin, oli nimittäin jo miun kouluaikaisilla magnetofoninauhoillani, kuuntelen vieläkin )

Fleetwood Mac: Albatross (lintumusiikin klassikkoja, aina jaksan kuunnella, joskus pitää ihan etsiä kuultavaksi )

Nick Lowe: 36 Inches High (en oikein tuntenut itseäni virkamieheksi )

Spirit: Water Woman (hippimusiikkia vuodelta -68, kyllä se vieläkin vaikuttaa)

David Bowie: Heroes (tämäkin saanut merkinnän, kai ihan pateettisuuttaan, en ollut koskaan erityinen bowie-diggari)

Rolling Stones: Satisfaction ( olen varmaan muistellut jo menneitä tuohon aikaan)

Koiton Laulun sekakuoro: On Suuri Sun Rantas Autius (toinen muistiinmerkintä tästä kappaleesta, nyt kuoron esittämänä, miun mielenmaisemaani)

Anneli Saaristo: Uuden aamun Toivossa (tämän sanoituksessa on pari riviä joiden takia olen sen muistiin kirjoittanut: … ja satamassa lokki sulttaania nokki... Turkulaista musiikkia joten Sepen kanssa tämä kuului senaikaisiin sisäpiirin suosikkeihimme)

***

Talven 1978 musiikkimerkintöjä

Talvella 1977-78 vihkostani löytyy Jurmon retkiä, talvilaskentakierroksia ja huonoa runoutta ja lopussa myös talven retkeilyaktiivisuutta mittaava taulukko. Takakannessa on taas pari musiikkimerkintää:

J. J. Cale: After Midnight ( kappale taisi tulla kunnolla julkisuuteen vasta Claptonin versiona, johon säveltäjä sitten vastasi kakkosversiollaan. On niissä eroa, ja valinnasta huomaa että makuni on ollut muuttumassa)

Zombees: She's not There (taas tällainen särkyneen sydämen rakkauslaulu, missä nainen tekee oharit, mikään ei muutu. Kuuluu vieläkin kappaleisiini, on kuulunut sen alusta asti)

Eric Clapton: Lay Down Sally (tuon olen merkinnyt muistiin varmasti heti sen ilmestymisen jälkeen, ei kuvaa senhetkistä tilannettani, ei ollut sillä hetkellä ketään vongattavaa, merkinnästä syytettäköön senaikaista Clapton-fanitustani)

Jimi Hendrix Experience: Little Wing (siinä jälleen kaipaavan rakkauden laulu, tekijänsä parhaita sävellyksiä, hippien perusmusaa joten kuuluu kuunnelluimpiini, taisipa jopa viime yönä olla soittolistalla jota töissä kuuntelin)

Paco de Lucia (olen ottanut flamencokitaristin nimen muistiin ilman kappaletta, varastoistani löytyy kyllä esityksiäkin vähintäänkin levyllinen, kuuntelen aina kun vastaan tulee, taitava ja esitykset intensiivisiä, intohimoa tihkuvia)

John Denver: Annie's Song ( rakkauslauluja, tuohon aikaan sellaisia kaipuussani kovasti kuuntelin, vähemmän nykyisin)

***

Musamerkintöjä vuosilta 1976 ja 7

Seuraava vihko meni hetkessä täyteen, kuukaudessa, kun oli paljon vesilintulaskentoja ja muita pitkiä projektiretkiä ja vain viikonloput aikaa niitä tehdä. Muutama musiikkikappalekin sentään ehti korvaan tarttua vaikken siihen aikaan kuunnellut musiikkia edes töissä, nykyisin siihenkin on ihan erilaiset mahdollisuudet...

B. B. King: Ain't Nobody Home (näin siinä sitten myös käy noiden rakkauksieni kanssa, toinen alkaa kutiamaan vasta kun toinen on jo lakannut rapsuttamasta... suosittelen alkuperäisversiota, en mitään eläkeläisottoja)

Eddie Cochran: Summertime Blues (sopi vallan mainiosti tuon kesän tunnelmiin kun vapaata lomaa oli luvassa vasta seuraavana vuonna jos silloinkaan)

Seuraavakin vihko täyttyi kesän 1976 aikana, tosin muistiinpanoteho romahti pahan kerran heinäkuun puolivälistä pitkälle elokuuhun. Tein siis retkiä, hienojakin, mutta muistiinpanot jäivät toisten osallistujien vihkoihin. Juopotteleva porukka alkoi ottaa tosissaan päähän siellä Hakaniemessä ja etsin koko ajan uutta asuntoa, sen siis löysin kesän lopussa ja syyskuun alussa muutin vihdoin rauhaan. Mutta sitä ennen nämä kappaleet jäivät soimaan päähäni vähän pidemmäksi aikaa:

Kauko Käyhkö: … se on viimeinen kerta kun lindkvist on täällä... (mikähän lienee kappale, en löydä mistään, mutta tämä on tarttunut korvaan. Johtui varmaan siitä että työpaikalla oli eräs tuonniminen tyyppi jonka häipymisestä en tosiaankaan olisi pahastunut, juoppo ja laiska...)

Bob Dylan: Sara (siinä taas yksi rakkauslaulu jonkalaisia kuuntelin kovasti noihin aikoihin. Dylanista sinänsä en jaksanut pitää, sydän vain oli särkynyt ja keräsi tällaista ympärilleen)

Cat Stevens: Sad Liza (siinä taas yksi romanttisia suosikkejani. Sitä vain tapaa jonkun epävakaan takertujan ja lähtee auttamaan. Valitettavasti vain tuo suru ja epävakaus on niin vahvaa ettei siihen mikään apu pysty...)

Neil Young: Cinnamon Girl (kovasti rakkauslauluja tässä vihossa, tämä toki toiveajattelua kuten kai pääosa omista rakkauksistakin, kuuntelen edelleenkin sillä tältä osin maailma ei tunnu muuttuvan)

Olemme jo vuodessa 1977 ja sen jälkimmäisellä puoliskolla. Vihon takakanteen on taas ilmaantunut musiikillisia viestejä. Osa on jo edeltä tuttuja, muun muassa joku puna-armeijan kuoron esitys ja tuo Pink Floydin raivonpurkaus. Mutta on siellä muutakin, luulen etten ole enää niin onneton kuin olin vielä vuosi sitten. Kovin seuraa etsin tuolloinkin, mutta sopivaa ei vain tuntunut löytyvän. Olin taas joutunut muuttamaankin, uusi kämppä oli löytynyt Katajanokalta, merinäköalaakin oli sen verran että Finnjetin piiput näki kun se tuli laituriin, ja taas oli kävelymatka töihin. Mutta uutta musiikkia:

Petri Pettersson: Tämänkin Hämärän (pohjana Mika Waltarin runo, jolle on tehty helposti muistettava melodia, sitä rakkauslinjaa, jäänyt noihin aikoihin)

Björn J:son Lindh: Anniversary March (musiikin kuuntelu on löytämässä uusiakin suuntia, tosin tämä kappale ei ole seurannut näihin päiviin asti)

Sam and Dave: Hold on, I'm Coming (60-luvun soulia jota kuuntelin alusta lähtien paljon, menee nytkin, ja kuvaa luonnettani)

Otis Redding: Sitting on the Dock of the Bay (ehkä nuo tunnelmat tulivat mieleen katsellessa niitä Finnjetin savupiippuja, tuota 60-luvun soulia tunnetummasta päästä, kuuluu yhä suosikkeihin)

Tapio Rautavaara: Ontuva Eriksson ( kuului pitkään suosikkeihini ja kuuntelen edelleenkin, kun katson jaksavani, tällaisiin kappaleisiin eläydyn aina ihan liikaa)

Tapio Rautavaara: Rakovalkealla ( laulaja on suomalaisista suosikkejani, ääni maskuliininen eikä liioitteleva, vähän meidän Johnny Cash,  ja tämä kappale sopi hyvin retkielämääni, kuuntelen vieläkin kun muistan)

Leonard Cohen: Suzanne (jonkinlainen rakkauslaulu tämäkin, jäänyt vähän vieraaksi koska ei oikein sovi omaan elämääni eivätkä nuo Jeesus-viittauksetkaan juuri pakanaan kolahda)

Jerry Lee Lewis: Great Balls of Fire (tämä on taas klassista rokkia 50-luvulta, kestää aikaa kunhan ei koko aikaa kuuntele)

John Mayall and the Blues Breakers: Have you Heard ( 60-luvun valkoista bluesia tuli kuunneltua paljon siihen aikaan ja on sitä tallella vieläkin)

John Mayall and the Blues Breakers: Hideaway (aika luonnollista että tätäkin kuuntelin ahkerasti Clapton-fanina, nykyisin kuitenkin taitaisin valita Stevie Ray Vaughanin version useammin ja miksei Freddie Kingin originaaliakin)

Maurice Ravel: Bolero (tätä kappaletta olen käsitellyt jo eräässä aiemmassa jutussani, on miulla siitä useampikin versio, Karajanin johtama Berliinin Filharmonikkojen on perinpohjainen)

Cornelis Vreeswijk: Till Herr Andersson (luulen että olen kiinnittänyt tähän huomiota koska Jurmon silloisen lintuaseman omisti herr Andersson, ei musikantti mutta oli kuitenkin joku myyttinen viulu aseman vintillä, ja puhutaanhan laulussa villihanhistakin. Vreeswijkin lauluja kuuli radiosta usein 70-luvulla mutta enää en ole huomannut niitä, kuuntelenkohan toisia asemia)

***

Kuunneltua vuosilta 1975 ja 6

Vanhan musiikin muisteluissa jatkan vihkoon 1975/8 eli siinä on havaintoja joulukuun 1975 alusta maaliskuun 1976 puoleenväliin. Takakanteen en näitä silloin kirjoittanut vaan etukanteen. Takakannessa on Jurmon länsiosien ja lähisaarten ruotsinkielistä nimistöä hieman karttamuotoa mukaillen muistiin kirjoitettuna. Kuunnellun musiikin kirjo tuntuu levinneen:

Rolling Stones: Sympathy for the Devil ( kun 1960-luvun alussa meitä koululaisia jakoi se kuuntelemmeko Beatlesia vai Rollareita, mie kuuluin tiukasti jälkimmäiseen porukkaan, olin näemmä lojaali vielä kymmenen vuotta myöhemminkin)

Mothers of Invention: Flower Punk (vähän meitä tosikkohippejä vedetään taas kölin ali)

Kinks: Lola (ensialkuun kappale vain kuulosti hyvältä, sanoituksia aloin seurata vasta myöhemmin, miun homofobia on sitä luokkaa että pidin sen takia jonkinlaisen tauon etten välittänyt tuota kuunnella, nykyisin se on edelleen listoillani)

Sergei Rahmaninov: Preludi cis-molli ( valinnasta päätellen olin tuohon aikaan erittäin masentunut ja henkisessä umpikujassa, se mikä ihmetyttää nytkin, on että säveltäjä teki tämän 19-vuotiaana! Voiko joku muukin kokea nuorena samanlaisen depiksen...)

Herbie Hancock Quintet: Watermelon Man (hieno klassikko ja heti suoraan kaverin ensilevyllä, kuuntelen aina kun vain muistan)

Aleksandrovin yhtye (s.o. Puna-armeijan kuoro, solisti V.Ruslanov): Haluavatko venäläiset sotaa ( no jaa... vakuuttelua etteivät halua, on miulla edelleenkin ainakin yksi cd puna-armeijan kuoron parhaita esityksiä, kuuntelenkin toisinaan)

Pjatnitski-kuoro: Venäläisiä kansansävelmiä (näitäkin kuuntelin senaikaisesta yleisradiosta, mutta myöhempään käyttöön ne eivät ole jääneet)

Eddie Cochran: Somethin' Else (miun maun mukainen klassikko ennen brittipopin aikaa, kuuntelen yhä toisinaan, ja rummut alussa, siinähän on tuttu intro Little Richardilta)

Johnny Otis: Willie and the Hand Jive (yhden hitin kaveri oli löytänyt bo diddley-kompin, kuuntelen nykyisin enemmän Bo D:n omaa tuotantoa)

Wigwam: Häätö ( harvoin tulee listoilleni suomalaista musiikkia, ja yleensä vähän kummallisemmasta päästä. Kai tämä alkoi mennä jo enemmän jazzin kuin progen puolelle, ja sanat pakottivat kuuntelemaan kun olivat suomeksi, nykyisin ei kuulu varastoihini)

Lisäänpä vielä mukaan seuraavankin vihon muutamat muistiinmerkityt kappaleet. Tuohon aikaan elin siis ensimmäisiä viikkojani ja kuukausia Helsingissä, Hakaniemessä missä punalippu liehui ja missä taisin saada sitä vastaan ensimmäiset kunnon rokotukseni. Hämeentietä työhön mennessä tapasin kesän 1975 alkoholistituttuja koko joukon päivittäin kun reitin varrella oli Linjojen viinakauppa ja nämä siinä ympärillä norkoilemassa joka kerta kun ohi menin. Samoin kämpän miulle vuokrannut pariskunta oli kommunisteja punaisimmasta päästä mutta armottoman juoppoja eivätkä juuri tainneet töissä käydä, äijä ei ainakaan, muija vähän toisinaan yritti. Vappujuhlat menivät heillä niin että jo huhtikuun lopulla alkoi kova kännääminen ja ne juhla-ajat menivät jokseenkin kokonaan sammuneina lattialla maaten. Mutta musiikkiin:

Andre Previn ja London Symphony Orchestra: Fantasia on Greensleeves (Ralph Vaughan Williamsin säveltämä) (tuohon aikaan en tiennyt että sävelmä kuuluu brittiläiseen joulumusiikkiinkin, se oli sopivan kaihoisaa kaltaiselleni rakkaudennälkäiselle, kuuntelen toki vieläkin mutta ehkä juuri joulun aikoihin eniten. Enkä tiennyt sitäkään juttua että sen sanotaan olleen Henrik VIII:n säveltämä Anna Boleynille, ja kun tietää miten se suhde päättyi, tulee aika outo olo näistä sävelletyistä rakkaudentunnustuksista )

Free: Wishing Well (varmaan eniten kuuntelemani bändin kappale, parempi kuin siitä tehdyt myöhemmät heviversiot, hieno moraliteetti jonka otan kyllä omakseni)

Cat Stevens: Lady d'Arbanville (tämä on niiiin tuttua, kaikki rakkauteni ovat päättyneet samalla tavalla, niin viimeisinkin, taas joku miljonäärirämpyttelijä oli hetken minua parempi. Kuuntelen aina kun muistan. Muutenkin tämä Cat Stevens kuuluu suosikkeihini, paljon muutakin hyvää tuolta takavuosilta)

Lisää musiikkimuistoja vuosikymmenten takaa

Jatketaan noita vuosikymmenten takaisia musiikkimuistoja pallotellen. 1960-luvulla ei miulla köyhänä tietenkään ollut varaa ostaa levyjä. Magnetofonin, ihan laadukkaan kelanauhurin kyllä hankin lehdenjakorahoillani ja sitten päivystin ahkerasti radion ääressä tallentaen kaikkea mahdollista kiinnostavaa musiikkia nauhoille joita kertyikin iso pino. Siltä ajalta ei miulla ole vihoissa merkintöjä musiikista, koska sellaiset muistiinpanot olivat jo suoraan nauhakoteloissa. Radioasemia kuuntelin muualtakin kuin kotimaasta, johonkin aikaan suosiossa olivat erityisesti ne merirosvoradiot joita tuohon aikaan oli valtioiden monopolien ulottumattomissa.

Opiskelun alkaessa kuuntelin edelleen paljon ulkomaisia radiokanavia, kun opiskelijankin aktiivisin aika painottui vahvasti puoliyön kahdelle puolelle. Muuan ranskalainen asema oli pitkään suosiossani, sillä oli tuohon aikaan parin tunnin yöshow, joka alkoi sellaisella musiikilla joka minua kiinnosti ja jatkui sitten haastatteluina ja akustisina live-esityksinä joista en saanut mitään selvää kun en kieltä osannut. Talteen niitä ei enää tullut, nauhurini oli jäänyt Saloon. Kun niistä ei muuten muistijälkiä jäänyt, aloin kirjata kiinnostavia kappaleita joskus lintuhavisvihkojeni sisäkansille.

Tuo tapa säilyi koko opiskeluajan loppuun ja vielä siihen asti kunnes työ- ja asunto-olot olivat siihen mittaan vakiintuneet 1980-luvun alussa että kaapelitelevisio mullisti musiikkitarjonnan. Senaikaiset kiinnostavat kappaleet tulivat vastaan jo videoesityksinä. Jonkun aikaa kirjasin niitä vielä muistiin mutta seuraava vaihe oli sitten taas palata levyihin. C-kasetteja siinä välissä tulin hankkineeksi vain muutaman. Kun siirryin levyhankintoihin, muut muistiinpanot loppuivatkin siihen. Nykyisin voin päätellä musiikkimakuni kehityksestä jotakin seuraamalla Ipodin toistojen määrän kehitystä, nuo parituhatta cd-levyäni olen tallettanut tietokoneelle ja toistettavaa on siten yli 22000 kappaletta.

Mutta palataan 1970-luvun puoliväliin ja tyhjennetään vihkojen takakansien soittolistoja, vihon 1975/7 takakannesta löydän seuraavaa:

Violeta Parra: Gracias a la Vida (tuohon aikaan olin vasemmalle kallellaan, laulu sinänsä on hieno ja sitä alleviivasi tieto että tekijä oli päätynyt itsemurhaan pian sen tekemisen jälkeen, myöhemmin olen noteerannut myös Omara Portuondon esityksen kappaleesta mutta pidän alkuperäistä parhaana)

Canned Heat: On the Road Again. (kuuntelen toisinaan edelleenkin)

Cream: Anyone for Tennis ( yhtye oli suurin suosikkini 60-luvulla ja tämä kappale hyvä osoitus sen potentiaalista, sieltä voi tulla ihan mitä vain)

Vincent and Cochran: White Lightning (sellaista musiikkia jota aloin 60-luvun alussa tosissaan kuunnella ja tätä löytyi paljon senaikaisilta magnetofoninauhoiltani, jokunen versio löytyy vieläkin nykyisistä omista raidoista)

Band of Gypsys: Message of Love ( Hendrixin seuraava porukka aloituskokoonpanon jälkeen, hieno konserttilevy jolta tämä, kuuluu suosikkeihin yhä)

Blind Faith: Sea of Joy (Kun Cream hajosi, Baker ja Clapton ottivat mukaan Steve Winwoodin urkuineen laulamaan ja Ric Grechin bassoon, luulin että tosi hyvää tulee, mutta se hyvä jäi kaikki tähän aloitukseen, ilmeisesti kovin palo oli jo sammunut)

Fleetwood Mac: Man of the World (sitä miun lyyristä puoltani tämä, toimii edelleen)

Jimi Hendrix Experience: The Wind Cries Mary ( varmaan eniten soittamani kappale edelleenkin, sellaista pehmoilua jota mie arvostan)

Yardbirds: Heart Full of Soul (sellainenhan miulla on, hyvä kappale, lintumusaa joten kuuluu peruskuunneltaviini yhä)

***