Lisää musiikkimuistoja vuosikymmenten takaa

Jatketaan noita vuosikymmenten takaisia musiikkimuistoja pallotellen. 1960-luvulla ei miulla köyhänä tietenkään ollut varaa ostaa levyjä. Magnetofonin, ihan laadukkaan kelanauhurin kyllä hankin lehdenjakorahoillani ja sitten päivystin ahkerasti radion ääressä tallentaen kaikkea mahdollista kiinnostavaa musiikkia nauhoille joita kertyikin iso pino. Siltä ajalta ei miulla ole vihoissa merkintöjä musiikista, koska sellaiset muistiinpanot olivat jo suoraan nauhakoteloissa. Radioasemia kuuntelin muualtakin kuin kotimaasta, johonkin aikaan suosiossa olivat erityisesti ne merirosvoradiot joita tuohon aikaan oli valtioiden monopolien ulottumattomissa.

Opiskelun alkaessa kuuntelin edelleen paljon ulkomaisia radiokanavia, kun opiskelijankin aktiivisin aika painottui vahvasti puoliyön kahdelle puolelle. Muuan ranskalainen asema oli pitkään suosiossani, sillä oli tuohon aikaan parin tunnin yöshow, joka alkoi sellaisella musiikilla joka minua kiinnosti ja jatkui sitten haastatteluina ja akustisina live-esityksinä joista en saanut mitään selvää kun en kieltä osannut. Talteen niitä ei enää tullut, nauhurini oli jäänyt Saloon. Kun niistä ei muuten muistijälkiä jäänyt, aloin kirjata kiinnostavia kappaleita joskus lintuhavisvihkojeni sisäkansille.

Tuo tapa säilyi koko opiskeluajan loppuun ja vielä siihen asti kunnes työ- ja asunto-olot olivat siihen mittaan vakiintuneet 1980-luvun alussa että kaapelitelevisio mullisti musiikkitarjonnan. Senaikaiset kiinnostavat kappaleet tulivat vastaan jo videoesityksinä. Jonkun aikaa kirjasin niitä vielä muistiin mutta seuraava vaihe oli sitten taas palata levyihin. C-kasetteja siinä välissä tulin hankkineeksi vain muutaman. Kun siirryin levyhankintoihin, muut muistiinpanot loppuivatkin siihen. Nykyisin voin päätellä musiikkimakuni kehityksestä jotakin seuraamalla Ipodin toistojen määrän kehitystä, nuo parituhatta cd-levyäni olen tallettanut tietokoneelle ja toistettavaa on siten yli 22000 kappaletta.

Mutta palataan 1970-luvun puoliväliin ja tyhjennetään vihkojen takakansien soittolistoja, vihon 1975/7 takakannesta löydän seuraavaa:

Violeta Parra: Gracias a la Vida (tuohon aikaan olin vasemmalle kallellaan, laulu sinänsä on hieno ja sitä alleviivasi tieto että tekijä oli päätynyt itsemurhaan pian sen tekemisen jälkeen, myöhemmin olen noteerannut myös Omara Portuondon esityksen kappaleesta mutta pidän alkuperäistä parhaana)

Canned Heat: On the Road Again. (kuuntelen toisinaan edelleenkin)

Cream: Anyone for Tennis ( yhtye oli suurin suosikkini 60-luvulla ja tämä kappale hyvä osoitus sen potentiaalista, sieltä voi tulla ihan mitä vain)

Vincent and Cochran: White Lightning (sellaista musiikkia jota aloin 60-luvun alussa tosissaan kuunnella ja tätä löytyi paljon senaikaisilta magnetofoninauhoiltani, jokunen versio löytyy vieläkin nykyisistä omista raidoista)

Band of Gypsys: Message of Love ( Hendrixin seuraava porukka aloituskokoonpanon jälkeen, hieno konserttilevy jolta tämä, kuuluu suosikkeihin yhä)

Blind Faith: Sea of Joy (Kun Cream hajosi, Baker ja Clapton ottivat mukaan Steve Winwoodin urkuineen laulamaan ja Ric Grechin bassoon, luulin että tosi hyvää tulee, mutta se hyvä jäi kaikki tähän aloitukseen, ilmeisesti kovin palo oli jo sammunut)

Fleetwood Mac: Man of the World (sitä miun lyyristä puoltani tämä, toimii edelleen)

Jimi Hendrix Experience: The Wind Cries Mary ( varmaan eniten soittamani kappale edelleenkin, sellaista pehmoilua jota mie arvostan)

Yardbirds: Heart Full of Soul (sellainenhan miulla on, hyvä kappale, lintumusaa joten kuuluu peruskuunneltaviini yhä)

***