Jo pari viikkoa sitten tuntui siltä että kevät lähtee käyntiin, kun ensi kertoja yöllä lämpötila jäi hitusen plussan puolelle. Ilo oli kuitenkin ennenaikainen, tuuli on pysytellyt sitkeästi pohjoisen ja luoteen puolella. Lunta ei ole sentään aikoihin näkynyt täällä Yyterin niemen nokalla, kaupungin keskustassa ja kauempana rannasta kylläkin.
Toista vuotta olen sitkeästi pysytellyt täällä, oikeastaan ainut retki kauemmas oli viimekeväinen Bengtskärin 50-vuotiskäynti. Tänä vappuna tuli sitten tehtyä virhe ja lähdettyä Salon suuntaan muka bongausretkelle. Kelit olivat siellä jos mahdollista vielä ankeammat kuin täällä ja vaikka koko päivän ruskosotkaa Omenajärvellä odottelin ja kaikki paikalliset vesilinnut tarkistin, en sellaista nähnyt. Olen varma että se oli jo lähtenyt muualle siltä lokkisaarelta missä sen muka piti olla. Voi se järvellä olla muttei ainakaan siinä missä sen väitettiin olevan. Halikonlahdellakaan ei näkynyt siellä ollutta punakaulahanhea saati pussitiaista. Ihmetellä pitää mitä noista olisin edes itselleni saanut, olenhan noita jo muutenkin nähnyt, tosin ruskosotkasta on aikaa, edellisestä jo 23 vuotta.
Luoteis- ja pohjoistuuli pitää muuttajat vaisuina mutta sepelrastaat ovat siitä huolimatta menossa Lappiin pesimään. Vuosi sitten katselin koirasta tässä lähellä Levon pallokentällä. Nyt sain sellaisesta peräti ikkunapinnan. Kirjaimellisesti, se nimittäin taisi törmätä makuuhuoneen ikkunaan. Tömähdyksen kuulin ja Seijan kanssa lähdimme pihalle katsomaan mitä tapahtui. Polkupyöräni vieressä istui pöllämystynyt sepelrastaskoiras. Tietysti kurotin kättäni sitä kohti sen poimiakseni ja tarkistaakseni mikä oli sen kunto, mutta tämäpä väisti puolen metrin päästä käden ja livisti viereisen hiekoitussoralaatikon taakse tarkkailemaan. Puhelimella yritimme siitä kuvaa kun muutakaan kameraa ei käsillä ollut, dokumentit tulivat sentään silläkin. Lähestyessäni uudestaan se kiersi laatikon toiselle puolelle ja lensi hieman vasenta puoltaan varoen pihan poikki takamaastoon.
.jpg)
(kuva: Seija Salminen)
