Viisi vuosikymmentä sitten LXXVIII

( varmin petolintu Halikonlahdella noina aikoina )

Elokuu 1968 alkoi olla lopuillaan. 28.päivänä retkeilin taas Halikonlahdella aamupäivän. Pääskyjä kierteli lahden yllä, haarapääskyjä satakunta, parikymmentä räystäspääskyä ja alle kymmenen tervapääskyä. Nuolihaukkakin altaiden yllä kierteli, kaiketi himoiten noita pääskyjä. Ruskosuohaukkoja kierteli lahdella neljä ja sinisuohaukkanaaraskin näkyi taas.

Kaksi käpytikkaa näkyi päivän mittaan, toinen aamulla Salon keskustassa, toinen Halikonlahdella. Kahlaajista olen merkinnyt muistiin vain valko- musta- ja punajalkaviklon, Karhumäen Jussilla on muistissa lisäksi 5-7 suosirriä, 11 lapinsirriä, tyllilajeja 15 yksilöä ja mustavikloistakin neljän parvi.

Seuraavana päivänä kävin taas lahdella aamupäivän aikaan. Haarapääskyjä oli edelleen sata, käpytikka näyttäytyi nytkin ja lisäksi palokärki oli tullut lahden rantametsään. Tuulihaukka, kanahaukka ja kolme ruskosuohaukkaa olivat tämän päivän petolinnut Halikonlahdella.

Kahlaajista muistiin olen merkinnyt rantasipin, mustaviklon, pikkutyllin ja kuusi töyhtöhyyppää. Kymmenkunta sepelkyyhkyä lensi altaiden yli.

Seuraavana päivänä eli 30.8. en lahdella käynytkään, taisi olla jotakin erityistä tekemistä kun koulukin oli taas alkamassa. Karhumäen Jussin muistiinpanojen mukaan lahdella oli kohtalaisen hyvä kahlaajapäivä. Suosirrejä oli parikymmentä, kaksi vanhaa, muut nuoria, joukossa pikku- ja lapinsirri. Parinkymmenen tyllin parvesta kuului myös pikkutyllin ääniä. Punajalkaviklo oli yhä paikalla ja valko- sekä mustavikloista kuului ainakin ääniä.

***

Viisi vuosikymmentä sitten LXXVII

( tuntuu syksyltä kun kurjet muuttavat )

Elokuun 26. päivä vuonna 1968 oli taas loppukesäisen lämmin. Aamupuolen kello yhteentoista asti vietin Halikonlahdella, sitten pari tuntia Ilmusmäen kolmiomittaustornissa . Tuuli pohjoisesta joten toiveissa oli havaita muuttoa.

Halikonlahdella kiinnostivat taas kahlaajat. Kuovi oli taas tienoilla, samoin yksi jänkäsirriäinen. Pari punajalkavikloa oli kolmosaltaan lietteellä, mustaviklo ja kaksi valkovikloa lentelivät enimmäkseen Viurilanlahden puolella. Suosirrejä oli viisi, niistä yksi vanha, pikkusirrejä kaksi ja lapinsirrejä noin 25. Tyllejä oli toistakymmentä ja niiden joukosta kuului myös pikkutyllin ääntä. Taivaanvuohia oli 30 ja suokukkoja eniten eli 150. Huitti piti ääntä kolmosaltaan ruoikossa. Sorsien joukosta kirjasin muistiin neljä jouhisorsaa.

Tällä kertaa Ilmusmäelle ei tarvinnut enää mennä pelkkiä maisemia katselemaan. Kurkia muutti neljässä parvessa 80 lintua, pedoista kaksi hiirihaukkaa ja kaksi tuulihaukkaa. Halikonlahdella oli edelleen paikalliset kaksi tuulihaukkaa ja yksi ruskosuohaukka.

Seuraavana päivänä vietin kymmenen tuntia Halikonlahdella ja Ilmusmäellä. Muuttavia petolintuja ja kurkia odotin tällä kertaa turhaan, mutta oli Ilmusmäellä sentään vuoden ensimmäinen rautiaiseni kolmiomittaustornin lähellä. Harmaapäätikka kuului viereiseltä Silkkismäeltä, lähellä tornia oli pari närheä, seitsemän käpytikkaa, pari harmaasieppoa ja mustarastas.

Petolintuja löytyi vain Halikonlahdelta. Melko kesy nuori nuolihaukka oli altaiden kulmalla, kolme ruskosuohaukkaa partioi eri puolilla lahtea. Mie näin syksyn ensimmäisen sinisuohaukkani, Lintuvuoren Jari oli nähnyt sen jo 12. ja 23. elokuuta, lieneekö sitten sama lintu. Kalasääskikin pistäytyi lahdella.

Kahlaajien paras oli nuori isosirri, jota kovin määritin. Yksi punajalkaviklo oli vielä paikalla, kaksi rantasipiä samoin, mustaviklo ja valkovikloja nyt kuusi. Räyskäkin oli paikalla parin päivän tauon jälkeen.

***

Viisi vuosikymmentä sitten LXXVI

( viisi vuosikymmentä sitten ihmeteltiin harmaahaikaraparvia, nyt samalla tavalla runsastuvat jalohaikarat )

Viisi vuosikymmentä sitten riitti intoa käydä retkellä kun juuri runsaassa viikossa oli vastaan tullut neljä elämälle uutta lajia. 24.8.(1968) vietin taas nelisen aamupäivän tuntia Halikonlahdella ja sitten viisi tuntia Ilmusmäellä kaiketi marjastamassa. Säästä ei ole muistiinpanoja mutta kaunista lienee ollut.

Halikonlahdella oli tuttuja paikallisia petolintuja, tuulihaukka, varpushaukka, neljä ruskosuohaukkaa ja niiden lisänä aamulla paikallinen harmaahaikara. Viisi muuta harmaahaikaraa lensi Viurilan yli koilliseen kello 8:50. Kolmosaltaassa oli paitsi kahlaajia, myös taas luhtahuitti lietteen laidassa. Kymmenkunnan suosirrin, viiden pikkusirrin ja yhdeksän lapinsirrin mukana oli yksi jänkäsirriäinen. Kapustarinta muutti lahden yli ja räyskä kierteli pitkin lahtea kalaa etsien.

Metsäkierros ei paljon uutta tuottanut, kolme närheä, puukiipijän, hippiäisiä, viisi käpytikkaa, pari pikkulepinkäistä ja laulurastaita.

Seuraavana päivänä kävin myös aamulla Halikonlahdella ja loppu päivästä kului Muurlassa, kaiketi marja- tai sieniretkellä Pitkäsuon ympäristössä. Pari närheä, punarinta ja neljä käpytikkaa löytyi tuoltakin, lisänä yksi palokärki.

Halikonlahdella oli taas pari nuorta ruskosuohaukkaa, suosirrit entisellään mutta jänkäsirriäinen oli saanut kaverin. Kuovi oli myös paikallisena ja aamulla kolmosaltaan lietteen laidassa kähmi jälleen luhtahuitti.

***

( kuoveja näki ennen nykyistä enemmän )

Lintuja vihoistani XC

( varpushaukkanaaras muutolla )

Elokuussa 1988 jatkoin lähiretkeilyä Petikon metsissä, kävelymatkan päässä kotoa Martinlaaksossa. 26.8. sää oli edelleen koleaa, koillistuuli puhalsi, pilvet peittivät taivaan ja vettäkin sateli ajoittain. Kaakkois-Suomessa oli matalan keskus ja Vantaa oli kylmän rintaman puolella.

Ringin peltoaukeaa ylitti aamulla varpushaukka matkalla lounaaseen, pari peltosirkkua, toistakymmentä keltavästäräkkiä, viitisentoista metsäkirvistä, 25 haarapääskyä ja närhi näkyivät myös pellon yllä. Metsän puolella oli närhiä lisää ainakin kuusi. Hippiäiset, pajulinnut, vihervarpuset ja rastaat löytyivät metsästä kuin myös pyypoikue emoineen. Pyymosan vaiheilta palasin takaisin tietä kävellen. Västäräkkejä ja keltavästäräkkejä oli sen varressa runsaasti, samoin variksia ja peippoja. Rautiainen, harmaasieppo ja pikkulepinkäinen jäivät yhden havainnon varaan.

Seuraavana päivänä 27.8. kävelin Petikon metsäkierrokseni nyt viiden kilometrin kuntokierrosta pitkin. Palokärki aloitti reitin Ringin pellon laidassa. Pääskyjä oli eilistä enemmän vaikka sää oli oikeastaan ihan samanlainen kuin ennenkin. Närhi löytyi nytkin, samoin pikkulepinkäinen. Pellon yli lensi taas vihervarpusia, keltavästäräkkejä ja pari metsäkirvistä. Metsän puolella löytyi samaa kuin eilenkin, mutta rautiaisia viiden yksilön ehkä poikueparvi. Harmaasieppoja oli neljä, pääskyjä metsänkin yllä kymmeniä, haarapääskyjen joukossa nyt parikymmentä räystäspääskyäkin. Hippiäiset, kuusitiaiset, hömötiaiset tai käpytikka eivät yllättäneet, olivat ihan odotettuja. Takaisin tullessa pellon laidassa oli pensaskerttu, kaksi pensastaskua ja kaksi uutta pikkulepinkäistä. Kävelyn runsain laji oli haarapääsky noin 140 yksilöllä, seuraavaksi runsain eli vihervarpunen jäi 52 yksilöön.

Seuraavana päivänä kävimme koko päivän kyläreissulla Salossa, tosin siinä samalla pienen kierroksen Halikonlahdellakin. Kolmosaltaan reunassa näkyi nuori liejukana, altailla muuten noin 150 nokikanaa. Viurilanlahden puolella oli 19 kanadanhanhea ja kyhmyjoutsenpoikue emoineen. Kaksi tuulihaukkaa ja ruskosuohaukkaa kierteli eri puolilla lahtea. Anas-sorsia huomasimme vain parisataa, joku muu oli merkinnyt niitä vihkoon noin tuhat, muun muassa harmaasorsapoikueen. Kahlaajia oli enää vähän, kolme tylliä, kaksi rantasipiä, neljä töyhtöhyyppää ja 30 suokukkoa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan päivä tuntui lämpimältä.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CXVII

Pitäähän sitä vielä palata tuohon neljän vuosikymmenen takaiseen Jurmon retkeemme ihan senkin takia että se oli hyvin kuvausvoittoinen retki ja siitä on säilynyt koko joukko ruutuja, sekä dioina että mustavalko-otoksina. Laitan tähän ihan muutaman vain, joista näkee ettei retkemme ihan suurin prioriteetti ollut pinnakisa.

 Asemamökki männiköstä kuvattuna,

 aurinko ehti juuri laskea, säteet valaisevat pilveä.

 Pilviä riitti päivisinkin, tuo satoi varmasti.

 Lepikon saniaiset olivat rehevimmillään

ja reunan lampareissa oli sillä kertaa vettä.

Seppo kuvaa

 hepokattia

 minkä jälkeen lähdettiin kehittelemään myöhemmin suureksi trendiksi ennustettua sirkkojen syöntiä.

 Meduusaakin kuvattiin, niitä riitti tuohon aikaan,

 lampaat kulkivat vapaana nummella,

vaaksiainen piti sadetta lepikossa lehden alla.

 Otakilokki oli runsas, sitä eivät lampaat syöneet,

syyn näkee kuvasta.

 Kanervat kukkivat parhaimmillaan,

joukossa joku valkeakin.

Ruohokanukat olivat jo kasvattaneet marjat.

Lintuja vihoistani LXXXIX

( varpushaukkoja näkyy näihin aikoihin, ja piiloon jäävistä pedoistakin suuri osa on niitä )

Kymmentä vuotta myöhemmin elokuun lopulla 1988 oli myös sateista. Joka päivän kohdalle 21.-24.8. olen kirjannut että yhä sataa. Retket jäivät koiran kanssa kävelyihin Vantaan Martinlaakson ja Myyrmäen välimaastossa.

Petikon metsään tein kierroksen 24.8. vaikka lyhyeksi sekin sateessa jäi. Yksinäinen tervapääsky etsi matalalla ruokaa, haarapääskyjä oli samassa työssä vielä kymmenkunta. Nuori kivitasku oli tiellä ja nuori pikkulepinkäinen tienvarsipellolla. Metsäkirvisiä oli ylilentävinä ja lepäilijöinä parikymmentä ja paikallisia niittykirvisiäkin kymmenkunta.

Seuraavana päivänä ei sitten enää satanut. Ilma oli tosin koleaa, neljätoista astetta. Tuuli pysyi heikkona ja aurinkokin yritti pilkistellä pilvien välistä. Kotikulmilta lähdin taas Petikon metsän suuntaan kävelylle. Lintuja näkyi edellispäiväistä enemmän, haarapääskyjä viitisentoista, pari pikkulepinkäistä, keltavästäräkkejä ilmassa, punarinnat tiksuttivat pensaikossa ja metsäkirviset kutsuivat taivaalla toisiaan.

Petikon kuntokierroksen tein noin tunnissa ja kirjasin sen linnut erikseen vihkoon. Kurkiparven ääntä kuulin metsässä mutta parvi jäi latvojen taa piiloon. Joku petolintukin säikytti varikset mutta näkemättä sekin jäi. Pajulintuja oli reitin varressa viisitoista, metsäkirvisiä parikymmentä. Vihervarpusia laskin kolmetoista ja saman määrän myös haarapääskyjä. Kuusitiaisia oli kolme, närhiä kaksi. Pellon yllä pyöri parikymmentä tervapääskyä, lenkkipolulla kymmenen västäräkkiä ja puronvarressa pellolla kaksi pikkulepinkäistä.

***

( lepinkäisjunnujen on aika lähteä etelään )

Neljä vuosikymmentä sitten CXVI

( deluja kiertelee näihin aikoihin myös hirujen yläpuolella, siitä, jäävätkö nekin ruoikoihin yöpymään taitaa olla hyvin vähän tietoja. Osa yöpyy lajin pesissä, osa puissa ja Venäjällä päin myös ruoikoissa. Talvialueilta niitä löytää ruoikoista ja puista yöpymästä. Kotimaiset rengastukset ovat käytännöllisesti katsoen pesiltä, ei niitä ole verkkoon jäänyt ainakaan ruoikkorengastuksissa. Asiaan kiinnitti huomiotani Gustafssonin Esko joka taitaa ainoana lukea näitä juttuja, ja ainakin on ainoa joka uskaltaa näitä kommentoida potentiaalisia virheitä nähdessään. )

Seuraavana päivänä (24.8.1978) aika kului Salossa varusteita ja eväitä keräten, oli tarkoitus lähteä seuraavana päivänä Turun kautta Jurmoon Sepen kanssa ja ottaa selville mikä tilanne hänellä oli keskinäisessä vuodarikisassamme, jossa oli siis tarkoitus kilpailla 200 pinnan katkaisemisesta. Yhtä miulta puuttui ja se tietysti kannusti käymään taas Halikonlahdella, takavuosilta olin oppinut odottamaan että se voisi yllättää.

Iltamuuttoa olin tottunut noina edeltävinä vuosina tähän aikaan seuraamaan ja siihen nytkin keskityin. Enemmän tai vähemmän paikallisina oli edelleen kolme harmaahaikaraa, varpushaukkanaaras ja ampuhaukkakoiras ja kaksi nuorta ruskosuohaukkaa. Kalasääski lensi lahden yli etelään pysähtyen välillä etsimään matkaevästä kello 19:40, auringon jo laskiessa. Vesilintuja katselin nyt vähän kauempaakin ja puolisukeltajia oli noin tuhat, niistä runsain heinäsorsa ja hyvä kakkonen tavi. Punasotkia oli kuutisenkymmentä, tukkasotkia viisikymmentä ja telkkiä neljäkymmentä lähinnä altailla. Kolme pikkulepinkäistä, kaksi pensastaskua ja pari rauhatonta talitiaista touhusi vanhan polttokaatopaikan kärjen lähistöllä. Halikonjoen toiselta puolelta kuului pajulintujen kutsuja.

Kahlaajat olivat eilisestä hieman vaihtuneet tai osin hävinneet. Kahdenkymmenenviiden tyllin joukossa oli yksi nuori pikkutylli, taivaanvuohiakin oli 25, samoin lapinsirrejä. Suosirreistä oli jäljellä vain yksi vanha lintu, kuovisirreistä kymmenen, kuin myös pikkusirrejä. Liroja oli kolmekymmentä, mustavikloja kaksitoista, valkovikloja viisi, viisi oli rantasipejäkin. Neljästä metsäviklosta kaksi muutti yli ja kolmosaltaan lietteelle oli ilmestynyt nuori punajalkaviklo. Suokukko oli runsastunut, nyt niitä oli 210, ne kerääntyivät iltamuuton yhteydessä altaille.

( kahlaajamuuton valtalaji )

Iltamuuttajista eniten oli kottaraisia, viisituhatta tuli ruoikkoon yöpymään. Pääskyjä kerääntyi kaikkiaan noin 2500, niistä haarapääskyjä määritin 600, räystäspääskyjä 150 ja törmäpääskyjä 18, keltavästäräkkejä 1400. Tervapääskyjäkin muutti ylitseni 800. Metsäkirvisiä huomasin vain pari. Lokkeja oli vähän liikkeellä illalla, naurulokkeja 40, kalalokkeja 80 ja harmaalokkeja 50. Alkuillasta tuuli hieman lounaasta mutta se lakkasi pian. Kuten nytkin, sää enteili sadetta...


Sitä sadetta riittikin sitten koko seuraavaksi päiväksi kun menimme Turusta Jurmoon, yhteysalukselta ei tullut lintuja juuri katseltua. Olen tuon retken vaiheita tällä paikalla kertoillut jo elokuun lopulla 2016 joten en lähde niitä uudelleen toistamaan. Kisa oli tiukka ja ratkesi tuolla retkellä. 

***

( kottaraisia rantaniityllä )

Neljä vuosikymmentä sitten CXV

Elokuussa 1978 oli vapaata 23. päivä ja tietysti piti käydä kyläilemässä Salossa ja siinä samalla retkellä Halikonlahdella parin iltatunnin ajan. Kierros jäi käytännössä altaiden ympärikäynniksi vaikka siinä samalla tuli katsotuksi Halikonjoen taaksekin.

Tullessa altaiden yllä kierteli nuolihaukka korentopyynnissä. Vähän myöhemmin sinisuohaukka, naaraspukuinen, muutteli lounaaseen Joensuun puiston ja Viurilanlahden yli, kaksi kesällä syntynyttä ruskosuohaukkaa oli paikallisina. Illemmalla altailla pyöri myös varpushaukka, joka sitten hävisi etelään. Harmaahaikaroita oli kaikkiaan viisi eri puolilla lahtea. Ruoikossa kutsuivat uunilinnut, yli lensi metsäkirvisiä.

Pientä iltamuuttoa tuntui olevan. Nelisensataa tervapääskyä kerääntyi lahden ylle, varsinaisia pääskyjä tuli ruoikkoon yöpymään noin tuhat, haara- ja räystäspääskyjen joukossa pari törmistäkin. Keltavästäräkkejä tuli yöpymään viisisataa, kottaraisia kolmetuhatta.

( metsäkirvinen lentää )

Kahlaajia näkyi myös kohtalaisesti. Eniten oli suokukkoja, sataviisikymmentä, nuorten joukossa vielä kaksi vanhaa naarastakin. Sirreistä perinteistä peruslajia suosirriä oli vain viisi lintua, kuovisirrejä viisitoista, pikkusirrejä kymmenen ja tällä kertaa runsainta lapinsirriä peräti 35 yksilöä. Taivaanvuohia ja liroja oli kumpiakin kolmekymmentä, tyllejä kaksikymmentä, mustavikloja yhdeksän, valkovikloja kaksi, yksinäinen metsäviklokin muutti yli. Rantasipejä altailla oli seitsemän.

Vesilinnut katsoin vain kolmosaltaalta. Heinäsorsia oli sata, taveja kahdeksankymmentä, lapasorsia siitä puolet ja haapanoita sekä jouhisorsia kolmekymmentä kumpaakin. Tukkasotkia oli kaksikymmentä ja telkkiä tuplaten se.

Edessä oli vapaata enemmänkin joten huomenissa voisi yrittää tätä parempaa tulosta.

***

Viisi vuosikymmentä sitten LXXV

( vanhan ajan suosirri, senkään määristä tuona syksynä ei ole säilynyt tietoja joka päivältä )

Elokuu 1968, kahdeskymmenestoinen päivä, syysmasennus taisi olla huipussaan koska sorsasota oli alkanut ja lisäksi Neuvostoliitto oli hyökännyt Tsekkoslovakiaan ja täällä odoteltiin yritettäisiinkö tänne samaa. No, sää oli kuitenkin edelleen yllättävän kesäinen, iltapäivän aurinko paistoi taas helteisesti. Tyyntä oli eikä pilviä taivaalla.

Aamulla vietin puolitoista tuntia Halikonlahdella kahlaajia katsellen ja iltapäivällä saman verran lisää. Keskustassa olin jo huomannut aamulehtien jakolenkillä tiklejä ja pikkulepinkäisen, viimemainittu varmaan yöllä muuttanut. Joensuun puistosta päin kuului palokärjen huutelua. Tuulihaukka saalisteli Vuohensaarentien varressa, kolme ruskosuohaukkaa, koiras ja kaksi nuorta, Halikonlahdella. Kolme harmaahaikaraa laskeutui Viurilanlahdelle, puoli tuntia myöhemmin yksi haikara nousi ja lähti länteen.

Sorsista olen merkinnyt muistiin vain altailla olleet kaksi jouhisorsaa. Kahlaajista muistiinpanot keskittyvät myös vain erikoisempiin lajeihin. Pikkusirrejä oli altaiden lietteellä kolme, yksi jänkäsirriäinen, kaksi rantasipiä ja metsäviklo myös altailla. Viiden kapustarinnan parvi lensi altaiden yli lounaaseen viittä vaille kahdeksan ja muutamaa minuuttia myöhemmin vielä yksi perässä samaan suuntaan.

Aamuisella lietteellä pistäytyi kerrassaan kolme luhtahuittia yhtäaikaisesti ja paras havainto ilman muuta mielestäni oli luhtakana, joka varttia yli kahdeksan tuli myös ruoikosta esiin parin huitin seuraksi. Se oli miulle elämänpinna. Noita rantakanoja piti tarkkailla aivan hiljaa paikallaan, ne olivat hyvin hermostuneita esiin tultuaan ja livistivät ruoikkoon piiloon heti kun epäilivät joutuneensa huomatuiksi.

( edelleen ainoat kuvani luhtakanasta ovat viime talvelta )

Tuo elis innosti miut tulemaan seuraavana aamuna paikalle jo heti kuuden maissa. Aamusumu Halikonlahdella oli tiukka, näkyvyys alle sata metriä. Nouseva aurinko hajoitti kuitenkin sumun pian ja iltapäivä oli jälleen helteinen, pilvetön ja tuuli heikkoa pohjoisen puolelta.

Vähän aikaa altaiden penkalla lintuja tarkkailtuani paikalle saapui myös Lintuvuoren Jari ja yhdessä jäimme katselemaan kahlaajia ja odottelemaan mahdollisten rantakanojen ilmaantumista ruoikon kätköistä. Kaksi huittia sieltä esiin tulikin, kahlaajista paikalla oli kaksi pikkusirriä, yhtä monta punajalkavikloa, rantasipi, jänkäsirriäinen, musta- ja valkovikloja tavallisempien töyhtöhyyppien, lirojen ynnä muiden mukana. Kello 7:40 sattui silmiimme oudon näköinen kahlaaja, se lenteli sulavasti Halikonjoen yläpuolella ja aikansa kierreltyään laskeutui eteemme kolmosaltaan lietteelle. Kovin rauhaton se oli maassa ja lähtikin pian taas kiertelemään lietteen ylle. Vartin lenneltyään ympärillämme se taas laskeutui lietteelle. Kello oli tuolloin 8:20 ja tuntomerkkien sekä Euroopan lintujen seilailun lopputuloksena määritimme linnun arokahlaajapääskyksi. Kahlaajapääskylajiksi se oli aika nopeasti päätelty, mutta siivenalusten värin tunnistaminen varmasti mustiksi oli aika haastavaa, onneksi se kuitenkin lenteli usein läheltä ohi joten kiikarin vaatimattomasta suurennuksesta ei ollut haittaa.

Nyt oli kyseessä todellinen suurharvinaisuus joten pidimme tärkeänä että siitä saataisiin valokuvakin todisteeksi. Ei meillä kummallakaan ollut siihen aikaan mitään kameraa, kavereista lähimmät joilla sellainen oli olivat Liikon Jorma ja Mäki-Reinikan Lasse. Viimemainitulla oli mielestämme paremmat laitteet joten lähdimme hakemaan häntä paikalle. Siihen aikaan viesti kulki polkemalla perille. Alhaisissa Lasse heräsi kun saavuimme oven taakse, ja kun sitten aikanaan pääsimme takaisin altaille oli lintu jo lentänyt muualle. Ei siitä sitten kuvia saatu, mutta riittävän kuvauksen linnusta olimme muistivihkoon kirjanneet. Olihan siellä lahdella tietysti vielä kolme ruskosuohaukkaa, eilisen näköinen joukko, kaksi kalasääskeäkin kierteli lahdella ja lähtivät yhdessä itään. Pari käpytikkaakin taisi olla liikekannalla, lensivät altaiden yli itään.

Nyt oli tullut makeaa mahan täydeltä, yhdeksään päivään peräti neljä elämälle uutta lajia ihan kotikulmien spontaanilla ekoretkeilyllä, joista tämä viimeinen oli kai toista kertaa Suomessa, tietääksemme. Se ainoa havainto löytyi tuona vuonna 1968 ostamastani käsikirjasta Pohjolan linnut, ykkösosasta. Oli pieni onni että kahlaajat ehtivät tuohon osaan, kakkososa ilmestyi vasta neljä vuotta myöhemmin jolloin senkin heti hankin. Karhumäen Jussi oli tämän teoksen tilannut itselleen kahtenatoista vihkona, mie odotin näitä kirjaksi sidottuja painoksia...

***

( tämä arokahlaajapääsky pääsi kuviin neljä vuotta myöhemmin, elokuussa 1972 Halikonlahdella )

Viisi vuosikymmentä sitten LXXIV

( valkoviklon näkee helposti ja kuulee vielä helpommin )

Vuonna 1968 yhdeksäntenätoista elokuuta vietin Halikonlahdella aamupuolella neljä tuntia ja yhtä pitkään iltasella. Sää oli vaihtelevaa, lämpö parissakymmenissä, aamulla kolme perättäistä sadekuuroa, illalla pilvipeite hajoamassa. Tuuli etelän puolelta. Karhumäen Jussi ainakin oli paikalla, kai muitakin.

Kaksi tuulihaukkaa kävi altaiden vaiheilla, nuolihaukka yritti saalista kahdesti, turhaan. Kaksi ruskosuohaukkaa saalisteli pitkin rantoja sitkeästi. Suosirrien joukossa nuorten määrä oli nousussa, kokonaismäärä pysytteli kolmissakymmenissä. Kuovisirrejä oli kaksi, nuoria molemmat, lapinsirrejä viisitoista. Jänkäsirriäisiä oli kaksi lintua altaiden lietteellä. Tyllejäkin oli kolmekymmentä, pikkutyllejä enää kolme nuorta. Metsäviklo, pari rantasipiä ja kolme punajalkavikloa olivat saaneet seurakseen kolme valkovikloa ja kymmenkunta mustavikloa.

Viisi räyskää löytyi aamulla Halikonlahdelta, muista linnuista on miulla merkintä vain viidestä nuoresta kalalokista altailla.

Maanantaina, kahdentenakymmenentenä, kävin retkellä aamupuolella. Poistuin ennen kuin sorsastus alkoi. Sumu aamulla oli tiheää, lämpö juuri ja juuri yli kymmenen asteen. Näkyvyys tullessani oli vain sata, parisataa metriä, poistuessani sentään runsaan kilometrin.

Sumun seasta huomasin nelisensataa sorsaa ja sotkaa lähinnä altailla. Eilisistä kahlaajista paikalla olivat ainakin punajalkaviklot, toinen jänkäsirriäinen ja toinen kuovisirri. Tuulihaukka näkyi sumunkin seasta. Pajusirkut kutsuivat toisiaan ruoikossa, Vuohensaarentien varressa oli pieni hemppoparvi.

Kahdeskymmenesensimmäinen päivä Halikonlahdella taisi olla myös sumuinen aamusta. Vietin aikaa puoli kahdeksasta puoleen päivään lähinnä kolmosaltaan penkalla. Mahdollisesti tuulihaukka kävi altaiden tuntumassa sumun seassa. Nuori ruskosuohaukka ja kalastava sääksi olivat helpompia tuntea.

Suosirrejä oli vain kolme, niistä yksi vanha. Lapinsirrejä oli altailla kaksikymmentä. Tyllejäkin katkokäveli lietteellä viitisentoista. Töyhtöhyyppiä muutteli altaiden yli kolme ryhmää, yhteensä 31 lintua. Sumun suojassa uskaltautui taas luhtahuittikin esiin ruoikosta lietteen laitaan. Vikloja oli edelleen viisi musta- ja saman verran valkovikloja, kaksi punajalkaa ja yksi rantasipi.

***

Lintuja vihoistani LXXXVIII

Kolme vuosikymmentä sitten olimme palanneet takaisin Vantaalle kolmiviikkoiselta retkeltä Oulun seudulle. Nyt pysyttelimme taas kotikulmilla. Lintuja oli aika vähän ja vapaapäiviä lukuun ottamatta retket jäivät tekemättä.

Viidentenätoista päivänä kävelin Martinlaaksosta peltojen poikki Petikon metsään ja sieltä tietä pitkin takaisin. Vihervarpuset olivat lähteneet jo liikkeelle, pari leppälintua, kivitasku ja kymmenkunta pajulintua kotikulmilla taisivat myös olla jo muutolle lähdössä. Ringin peltolaikulla pyöri haarapääskyjä ja tervapääskyjä. Pari pensastaskua, pikkulepinkäinen ja peltosirkku olivat siihen aikaan tyypillisiä tämän ajan peltolintuja. Metsän kuntolenkin varressa oli närhen raato.

Se tuskin oli liikenteen uhri mutta tieltä löytyi sellaisiakin. Nuori luhtakerttunen oli kuollut aivan äskettäin autoon törmättyään, mahdollisesti syntymäpusikkonsa lähelle. Muut raadot olivat nelijalkaisia: rotta, vesipäästäinen ja maamyyrä. Supikoiran raadon olin nähnyt Hämeenlinnantien varressa jo päivää aiemmin.

Viikolla kertyi havaintoja Martinlaakson yli muuttavista selkälokeista ja kahdeksantenatoista päivänä muutti myös harmaahaikara koti-ikkunan ohi. Yhdeksäntenätoista päivänä kotimäen yli muutti sekä hiiri- että varpushaukka.

( hihat heilumaan )

Kahdeskymmenes elokuuta oli paitsi viikonloppu myös sorsastuksen aloituspäivä. Aamulla kotikulmien yli muutti pari vihervarpusparvea, kolme haarapääskyä kierteli talojen välissä ja kirjosieppo oli pihalla vastassa kun lähdin Petikon suuntaan kävelylle. Ringin peltojen yllä näkyi petoja, pari hiirihaukkaa ja saman verran mehiläishaukkoja, viimemainitut mahdollisesti ihan siinä tienoilla syntyneitä. Itse pellolla oli nyt kolme pikkulepinkäistä, kaksi peltosirkkua ja runsaammin keltavästäräkkejä sekä niittykirvisiä.

Metsästä löytyi metsäkirvisiä ja hippiäisiä, Hermaskärinkallion laidasta pyypoikue emon paimennuksessa. Jäin toviksi seuraamaan muuttaisiko mitään. Petoja näkyi lennossa mutta kai paikallisia, hiirihaukkoja peräti neljä joista yksi muuttavan oloinen länteen menossa, kaksi varpushaukkaa ja mehiläishaukka taisivat olla jo kesältä tuttuja.

Minuutin yli kahdentoista kajahti ensimmäinen laukaus Pitkäjärven suunnalta ja minuutin kuluessa useita lisää, sorsasota oli taas alkanut. Järven suunnalta nousi korkealle ilmaan parikymmentä varista ja yksi heinäsorsa joka lähti sotaa karkuun kohti itää. Oikeita muuttajia ei juuri ollut, sääkin oli koleanlainen. Lämpö nousi aamun neljästätoista iltapäivän seitsemääntoista, tuuli etelästä oli navakkaa ja iltapäivällä alkoi heikosti sataakin. Kotiin tullessa vastassa olivat matalalla lentävät tervapääskyt.

*** 

( sotaa paossa? )

Neljä vuosikymmentä sitten CXIV

Vuonna 1978 oli päivän verran aikaa käydä Salossa 16. elokuuta. Iltapäivällä tein runsaan parin tunnin kierroksen Halikonlahdella. Lintuja oli mukavan paljon. Tuohon aikaan vesilintukannat olivat huipussaan, ainakin paljon nykyisiä suuremmat. Lahdellakin oli tuona iltapäivänä noin 2600 puolisukeltajasorsaa. Niistä 1200 oli heinäsorsia, 500 taveja, saman verran lapasorsia, 300 haapanaa ja noin sata jouhisorsaa. Jouhisorsista yksi koiras oli puoliksi albiino ja lisälajina oli myös yksi peruspukuinen heinätavi.Sorsat kerääntyivät kaikesta päätellen laajalta alueelta sulkimaan Halikonlahdelle, läheskään tuollaisia määriä ei sentään yksin siellä pesinyt.

Harmaahaikaroita oli kaksi Viurilanlahden lietteen puolella, missä anaksetkin valtaosin oleskelivat. Nuori ruskosuohaukka kierteli lahtea yrittäen opetella saalistusta.

Kahlaajia olen merkinnyt muistiin yhdestätoista lajista. Tuohon aikaan Halikonlahden parhaat vuodet kahlaajapaikkana alkoivat jo olla takanapäin, erityisesti altaiden lietteet alkoivat jäädä leviävän ruoikon alle ja sama ruoikko valtasi tilaa myös Halikonjoen toisella puolella. Suokukkoja oli eniten, kuusikymmentä. Töyhtöhyyppiä, liroja ja suosirrejä oli jokaista noin 20. Sirrejä oli muutenkin hyvin, kolme pikkusirriä, kymmenkunta lapinsirriä ja peräti 21 nuorta kuovisirriä. Tyllejä oli viisi, taivaanvuohia viisitoista, rantasipejä kolme ja valkovikloja yksi. Töitä oli edessä vielä viikko, sen jälkeen olisi taas pidempi vapaa.

*** 

Viisi vuosikymmentä sitten LXXIII

Perjantaina kuudestoista elokuuta (1968) olin lyhyttä taukoa vaille kellon ympäri retkellä Halikonlahdella, vaikka aamupuoli oli koleahko ja sumuinenkin. Päivemmällä selkeni ja lämpö nousi kahdeksaantoista asteeseen. Tuuli oli etelänvoittoista. Iltasella alkoi taas hiljalleen tihkuttaa.

Into tarkkailuun oli kova parin peräkkäisen eliksen jälkeen, mutta nyt oli taas arkisempaa. Tuulihaukka saalisteli tuttuun tapaan tienvarsipelloilla ja nuolihaukka altaiden yllä, kummankaan en huomannut saalista iskeneen. Ruskosuohaukkakoiras ja muutama nuori lintu kiertelivät Halikonlahdella, tuloksetta nekin. Kalasääski oli ainoa jonka huomasin saalista saavan, lähti kaloineen lahtea pitkin lounaaseen.

Suosirrien määrä oli noussut kolmeenkymmeneenkolmeen, viisi vaihtopukuista vanhaa kuovisirriäkin oli taas altailla. Päivän tauon jälkeen näkyi vesipääskykin. Punajalkavikloista paikalla oli vielä kaksi, valkovikloista viisi. Mustaviklojen määrä oli noussut kymmeneen.

Lauantaina (17.8.1968) olin lahdella yhdeksästä puoli viiteen. Tuulihaukka, ruskosuohaukat ja sääksi olivat tutusti paikalla. Kuovisirrit olivat myös toista päivää altaiden lietteillä, suosirreistä oli jäljellä enää parikymmentä. Ainakin yksi punajalkaviklo tankkasi vielä muuttoa jatkaakseen. Viurilanlahden yli lensi kaksi harmaahaikaraa länteen.

Kahdeksantenatoista päivänä olin Halikonlahdella puoli seitsemästä puoleenpäivään. Hieman vaikutti siltä että muutto olisi etenemässä. Pedoista olen muistiin merkinnyt vain ruskosuohaukkanaaraan ja nuoren linnun. Harmaahaikaroita näin nyt vain yhden kiertelemässä Viurilanlahdella. Pikkulepinkäisiä näkyi pari, kolme nuorta lintua Joensuun kartanonpuiston kuusiaidassa, lieneekö joku poikueparvi. Rautatiesillan kulman tikli oli varmasti paikallinen, sen olin huomannut monena aiempanakin päivänä.

Sirrit olivat häviämässä, kuovisirreistä paikalla oli enää yksi. Tilalle oli tullut kuitenkin jänkäsirriäinen, sitä seurasin tarkasti tunnistaakseni sen varmasti. Altaan lietteen reunaruoikossa juoksenteli myös luhtahuitti, mutta avoimelle lietteelle se ei uskaltautunut. Punajalkaviklojen määrä oli taas noussut kolmeen ja rantasipien kahteen altaiden lietteellä, Viurilanlahden yli lensi kuuden kapustarinnan parvi, yksi niistä oli nuori, muut vanhoja.

***