Viisi vuosikymmentä sitten LXXIII

Perjantaina kuudestoista elokuuta (1968) olin lyhyttä taukoa vaille kellon ympäri retkellä Halikonlahdella, vaikka aamupuoli oli koleahko ja sumuinenkin. Päivemmällä selkeni ja lämpö nousi kahdeksaantoista asteeseen. Tuuli oli etelänvoittoista. Iltasella alkoi taas hiljalleen tihkuttaa.

Into tarkkailuun oli kova parin peräkkäisen eliksen jälkeen, mutta nyt oli taas arkisempaa. Tuulihaukka saalisteli tuttuun tapaan tienvarsipelloilla ja nuolihaukka altaiden yllä, kummankaan en huomannut saalista iskeneen. Ruskosuohaukkakoiras ja muutama nuori lintu kiertelivät Halikonlahdella, tuloksetta nekin. Kalasääski oli ainoa jonka huomasin saalista saavan, lähti kaloineen lahtea pitkin lounaaseen.

Suosirrien määrä oli noussut kolmeenkymmeneenkolmeen, viisi vaihtopukuista vanhaa kuovisirriäkin oli taas altailla. Päivän tauon jälkeen näkyi vesipääskykin. Punajalkavikloista paikalla oli vielä kaksi, valkovikloista viisi. Mustaviklojen määrä oli noussut kymmeneen.

Lauantaina (17.8.1968) olin lahdella yhdeksästä puoli viiteen. Tuulihaukka, ruskosuohaukat ja sääksi olivat tutusti paikalla. Kuovisirrit olivat myös toista päivää altaiden lietteillä, suosirreistä oli jäljellä enää parikymmentä. Ainakin yksi punajalkaviklo tankkasi vielä muuttoa jatkaakseen. Viurilanlahden yli lensi kaksi harmaahaikaraa länteen.

Kahdeksantenatoista päivänä olin Halikonlahdella puoli seitsemästä puoleenpäivään. Hieman vaikutti siltä että muutto olisi etenemässä. Pedoista olen muistiin merkinnyt vain ruskosuohaukkanaaraan ja nuoren linnun. Harmaahaikaroita näin nyt vain yhden kiertelemässä Viurilanlahdella. Pikkulepinkäisiä näkyi pari, kolme nuorta lintua Joensuun kartanonpuiston kuusiaidassa, lieneekö joku poikueparvi. Rautatiesillan kulman tikli oli varmasti paikallinen, sen olin huomannut monena aiempanakin päivänä.

Sirrit olivat häviämässä, kuovisirreistä paikalla oli enää yksi. Tilalle oli tullut kuitenkin jänkäsirriäinen, sitä seurasin tarkasti tunnistaakseni sen varmasti. Altaan lietteen reunaruoikossa juoksenteli myös luhtahuitti, mutta avoimelle lietteelle se ei uskaltautunut. Punajalkaviklojen määrä oli taas noussut kolmeen ja rantasipien kahteen altaiden lietteellä, Viurilanlahden yli lensi kuuden kapustarinnan parvi, yksi niistä oli nuori, muut vanhoja.

***