Yhteenvetoa retkestämme Espanjan länsirannikolle

(saapumispäivän näkymä kämpän parvekkeelta lahdelle )

Parin viikon retki kesti puolta tuntia vaille 340 tuntia.

Perillä ajoimme autolla 1500 kilometriä ja kävelimme 260 kilometriä, retkipäivää kohti siis noin 107 kilometriä ajoa ja 18,5 kilometriä kävelyä. Koska mukana ovat myös siirtoajot Malagasta San Fernandoon ja takaisin, todellinen päivittäinen ajomatka San Fernandossa vietettynä aikana jäi selvästi pienemmäksi. Auton vuokrasimme samasta paikasta kuin edeltävälläkin kerralla. Record Go:lla on 2000 kilometrin raja johon mennessä auto pitää tuoda vuokraamoon tarkistettavaksi, muuten joutuu maksamaan ylikilometrikohtaista lisähintaa. Viikon retkellä tuo ei ylity, mutta tällä kahden viikon retkellä pidimme tuota kilometrikertymää silmällä ettei se ylity, varmasti ihan vapaasti ajaen olisi voinut tulla enemmänkin matkaa. Meillä oli molemmilla kerroilla myös lisävakuutus joka säästi meidät lisälaskujen harmilta. Tässä autossa takana olevan rekisterikilven kiinnitys osoittautui epävarmaksi, jouduimme korjaamaan sitä ajettuamme Algaidan mäntymetsän ympäristön kuoppaisilla teillä. Siitä olisi laskua tarjottu ilman tuota lisävakuutusta, kävi ilmi kun asiasta vuokraamolle ilmoitin. Kun vielä palautimme auton takaisin täyteen tankattuna, saimme parissa päivässä takaisin siitäkin vuokratessa tehdyn katevarauksen.

( näkymää Punta Canteran suunnasta kauppakeskukseen ja hotelliin päin )

Lajeja retkellä näimme 135, päivittäin viidenkymmenen kahta puolta. Kun vuosi sitten tekemällämme viikon retkellä näkyi noin 20 sellaista lajia joita nyt emme nähneet, epävirallinen maalistamme on tällä hetkellä 155 lajin mittainen. Jos tuota vertaan Suomen maalistani kehittymiseen, saman verran lajeja minulla oli Suomesta vuonna 1967 eli noin kuusi vuotta ensimerkinnöistä ja neljän aktiivisemman harrastusvuoden jälkeen. Toisaalta tämän vuoden aikana olen nähnyt Suomessa jo tuota enemmän lajeja, tuo määrä on koossa tyypillisesti toukokuun alussa, bongaamalla nopeamminkin.

Runsas kävely näkyi myös kunnossa, molemmilla putosi painosta tuon kahden viikon aikana kolme kiloa.

Valokuvia otin retken aikana noin 4900. Äänityksiä puhelimella tein noin 30 ja videoita Coolpix P 1000:lla suunnilleen saman verran. Niiden parissa menee vielä paljon aikaa.

(espanjalainen käsitys mäntymetsästä on tämä )

San Fernando vaikutti mukavalta paikalta, on meidän makuumme sopivan kokoinen, matkailijat pääasiassa kai kotimaasta, muuta kuin espanjaa ei kaduilla juuri kuule. Sijaintimme oli hyvä, kaupat pääasiassa alakerrassa ja retkelle pääsi välittömästi kun tuli ulos ostoskeskuksen alueelta. Hotellin ja ostoskeskuksen alueelta löytyi aina parkkitilaa. Liikenne oli vilkasta mutta joustavuutta oli enemmän kuin meillä kotimaassa, se sieti välttämättömät noviisin mokatkin joita ensialkuun tuli. Tosin joukossa erityisesti pääteillä oli tietysti niitä pakollisia alonsoja mutta niihinkin tottui.

Retkikohteemme valitsimme John Cantelon nuottikirjasta kämpällä valmiiksi ja nuotituksen tarkemmat yksityiskohdat kohteiden läheltä luimme myös. Mukana oli myös kirja Where to Watch Birds in Southern & Western Spain, kolmas painos, mutta se esitteli vain osaa noista paikoista. Käytännön suunnistusapuna siirtymätaipaleilla meillä oli Google Maps, joka toimi hyvin Seijan puhelimessa. Minun puhelimeni oli taas aivan pimeä joka puolella hotellin ulkopuolella, edes offline-kartat eivät suostuneet latautumaan. Meillä on eri operaattori ja hänen käyttämällään tuntuu olevan ylivoimaiset roaming-sopimukset. Seuraavalla pidemmällä retkellä taidan hankkia puhelimeeni tai ehkä paremmin vielä erilliseen tablettiin paikallisen prepaid-simin. Navigointi söi Seijan puhelimella paljon virtaa ja puhelin uhkasi tyhjentyä pidemmillä matkoilla vaikka se oli koko ajon ajan autolaturissa kiinni. Hotellilla oli oma WiFi-verkkonsa mutta se se toimi aika epävarmasti, välillä sielläkin olimme vain Seijan puhelimen varassa ja sen WiFiä jouduimme sitten jakamaan sekä hänen tietokoneeseensa (missä olivat nuo John Cantelon retkivinkit) että minun puhelimeeni. Ylimääräisiä datamaksuja emme kuitenkaan laskuillemme saaneet, kiintiöt pitivät hyvin.

( palailemme pimeän tultua linnoitukselta hotellille )

Polkuverkosto tuolla oli erinomainen, keskittymällä pelkästään niihin näkee jo valtavan paljon. Ihmiset tuntuvat harrastavan liikuntaa paljon, ja liikkujat ovat selvästi hyväkuntoisia. Pyöräillään lihasvoimalla reippaasti kun täällä ylipainoiset puurtajat tuntuvat käyttävän vain sähköpyöriä. Ihmiset tuntuivat olevan mukavia ja asiat hoituivat helposti kielimuurista huolimatta. Tosin jotakin outoa meissä kai on koskapa nyt jo molemmilla retkillä tulli on ottanut meidät perusteelliseen tarkastukseen, tosin tällä kertaa en sentään joutunut ihan ruumiintarkastukseen, vain tavarat käytiin yksityiskohtaisesti läpi.

***

( Cadiz olisi ollut tällainen perinteisempi rantalomapaikka, sopi päiväretkelle ja sekin olisi ollut parasta tehdä junalla, matkaa San Fernandosta vain pari pysäkinväliä )

In english:

The two-week trip lasted half an hour to 340 hours.

We drove 1,500 kilometers by car and walked 260 kilometers, so we travel about 107 kilometers using car and 18.5 kilometers of walking per day. Since the transfer from Malaga to San Fernando and back is also included, the actual daily journey during the time spent in San Fernando was clearly smaller. We rented the car from the same place as before. Record Go has a 2000-kilometer limit, after which the car must be brought to the rental office for review. One week's excursion is not likely to produce problems, but on this two-week excursion, we kept that mileage in mind, surely without that limit would have been possible to travel more. We also had additional insurance on both occasions, which saved us from the inconvenience of additional bills. The fixing of the license plate behind this car proved to be uncertain,we had to fix it after driving on the bumpy roads of the Algaida pine forest. It would have been billed without that additional insurance, it turned out when I informed the rental company. When we returned the car back to full refueling, we got back in a couple of days when we rented the roof reservation.

On the excursion we saw 134 species. Last year on a one week trip we saw about 21 species that we didn't see now, so our unofficial list in Spain is 155 species. Compared to my life-list development from Finland, I had the same number of species in Finland in 1967, first markings in 1961 and some four years of more dedicated hobby. On the other hand this year I have seen in Finland already more species, typically at the beginning of May, if twitching, then sooner.

Ample walking was also seen in good condition, both dropping three kilos of weight in that two weeks.

I took about 4900 photos during the trip. I made about 30 song recordings on the phone and the videos taken on Coolpix P1000 were about the same. They still take a lot time to go through.

San Fernando seemed like a nice place, it had the right size for our taste, the tourists mainly from Spain, other than the Spanish, just can't hear in the streets. Our location was good, the shops were downstairs and the excursion could start immediately as we came out of the mall. There was always parking space in the hotel and shopping center area. The traffic was lively, but more flexibility than we had in our country, it tolerated the necessary novice's mistakes that came first until we got acquainted with town.

Our excursion destinations we selected from John Cantelo's note book, and details of the approach near the objects were also read. We had Google Maps, which worked well on Seija's phone, as a practical navigation aid for the transition. My phone was again quite useless everywhere outside the hotel, even offline maps did not agree to download. We have a different operator and her's seems to have superior roaming agreements. On the next long trip, I think I can buy in my phone or maybe even in a separate tablet a local prepaid card. Navigation ate a lot of power on the phone of Seija and the phone threatened to drain on longer trips even though it was closed in the car charger for the entire duration of the trip. The hotel had its own WiFi network but it was pretty uncertain, sometimes there we were only on Seija's phone and we had to share it with both her computer (where were those John Cantelo tips) and my phone. However, we did not receive any extra data charges on our invoices, the quotas kept well.

The trail network was excellent there, focusing on them alone saw a huge amount. People seem to be doing a lot of exercise, and people are clearly in good shape, biking with muscle strength briskly when here at home overweight drills seem to use only electric bikes. People seemed comfortable, friendly and things were easy to handle despite the language barrier. Of course, something strange about us now is, as on both trips the customs has taken us to an intensive inspection. This time I never got into a thorough body check as on previous trip, only the goods went through the detail.

***

Toukokuun alkua Cadizin vaiheilla VII

Ratsastaa voi hevosellakin, tuumii lehmähaikara

Tuli jo neljästoista toukokuuta, matka oli hiljalleen päättymässä. Piti käyttää loppuaika mahdollisimman hyödyllisesti. Eniten oli jäänyt näkemättä pohjoisessa, Donanan etelälaidalla ja sinne lähdimme vielä kerran. Muuten, jopa autovuokraamon virkailija oli suositellut meille käyntiä tuolla kun sanoimme että lintuja etsisimme. Tulimme sinne taas kuten viimeksikin kurvaten tielle CA 9027, ja pysähdyimme lyhyesti Sanlucarin viereen golfkentän altaille. Yöhaikarat olivat edelleen paikalla, peräti kolmisenkymmentä niitä nyt oli, samoin viitisentoista lehmähaikaraa jotka viihtyivät osaksi viereisen niityn hevosten joukossa. Seija osasi varmaan hevoskuiskauksen alkeet espanjaksikin koskapa lauman johtava kellokastamma halusi välttämättä tuoda joukkonsa meidän luoksemme. Välissä oli parin metrin levyinen jyrkkäreunainen oja minkä ylitys oli kuitenkin tuolle johtajalle liikaa, häntäänsä huiskien se jäi turhautuneena omalle puolelleen ojaa.

Tämä halusi mukaamme mutta vallihauta erotti meidät.

Lammen vaiheilla viihtyi myös harmaa- ja silkkihaikara sekä kolme kattohaikaraa ja saman verran pronssi-iibiksiä. Muut linnut olivat lyhyen katselun perusteella samoja kuin ennenkin. Jatkoimme seuraavaksi Laguna de Tarelon laidalle. Lyhyesti katsoimme senkin lintuja, kolme punapäänarskua oli viidentoista punasotkan seurana, merihanhia oli nyt pari paikalla, valkopääsorsia kuusi. Kapustahaikaroita oli kahdeksan, pronssi-iibiksiä kuusi, lehmähaikaroita viisi, yksi silkkihaikara ja kahdeksan flamingoa lammen takaosassa. Harjalintu huhuili jossakin lähipuissa, pikkukuovi vähän kauempana. Viiden pikku-uikun lisänä selällä ui kolme mustakaulauikkua.

Mutta sehän on ihan ruskea...

Näitä lintuja emme kuitenkaan etsineet vaan jotakin näkemättä jäänyttä. Sellaista lähdimme etsimään Salina de los Portugueses'n altailta. Me jätimme auton lähelle altaille johtavan tien alkupäätä. Muut tuntuivat ajavan autoineen perille asti. Yksi pariskunta jopa ihmetteli, oliko autossamme jotakin vikaa ja tarvitsimmeko kenties apua. Sanoin vain että me pidämme kävelystä ja mitään hätää ei ole. Päätään puistellen jatkoivat sitten matkaa, niin mekin.

pieni kiuru suolatasangolla

Kun saavuimme parin kilometrin kävelyn jälkeen altaille, huomasimme kaukana penkalla lintuja tarkkailemassa pikku kojun vieressä aurinkovarjon alla jonkun kaljupäisen kaverin. Vähän myöhemmin huomasimme hänen lähtevän moottoripyörällä jonnekin Algaidan kylän suuntaan, jättäen vahdiksi tukikohtaansa schäferin. Lintuja oli altailla tarkkailtavaksi, me näimme reuna-altailla jo noin 250 flamingoa, 21 kaitanokkalokkia tuli altaille joen puolelta. Silkkihaikaroita oli parikymmentä, harmaa- ja kattohaikaroita pari kumpaakin ja jo ennen altaita oli polun läheltä ojanvarresta noussut ilmaan ruskohaikara. Sen tosin tunsin vasta kun katsoin siitä ottamaani kuvaa. Pronssi-iibiksiä lensi täälläkin ylitsemme parikymmentä, kapustahaikaroita ruokaili altailla ja lammikoilla viitisentoista.

yöhaikara vaihtaa paikkaa.

Kahlaajia oli täällä enemmän kuin vähään aikaan olimme nähneet, helteestä huolimatta ainakin 250 tylliä ja 80 suosirriä, joukossa viisi tundrakurmitsaa ja pari punajalkavikloa. Pari pääskykahlaajaa lensi kuivan niityn yllä. Pitkäjalkoja oli vain viitisen yksilöä. Enemmän olisi varmaan näkynyt jos olisimme kunnolla lähteneet komppaamaan myös niitä altaita joihin asti ei tuolta polulta suoraan nähnyt. Sää oli kuitenkin sen verran helteinen ettei mieli sinne tehnyt lähteä. Kuivan polunvarsiniityn seuraaminen tuotti kuitenkin havainnot lyhytvarvaskiuruista ja pikkukiuruista sekä parista pikkupensaskertusta. Kolmisenkymmentä lajia näimme noilla altailla käyntimme aikaan.

korsi nokanpielessä

Lähdimme takaisin päin taas Trebujenan tien kautta. Alkupään altaat olivat kalanviljelykäytössä ja suojattu verkoin rosvoilevilta linnuilta. Kun jokivarren tie kääntyi kohti Trebujenaa, vieressä oli ilmeisesti taas altaita, niillä kohtalaisesti vettä ja nokikanaparven lisänä yllättävästi vesilintupari jonka jo auton ikkunasta tunnistin saman tien marmorisorsiksi. Kuvaamaan en heti niitä päässyt, tie oli kapea ja vastaan tuli juuri iso auto perässä hevoskärry, ja kun se oli ohi mennyt, pariskunta oli uinut ruoikon suojaan. Muutama liejukana siinä piti minulle ääntä, pari pronssi-iibistä meni yli, samoin pääskykahlaaja. Ehkä oli paikattu nyt tarpeeksi, siinä oli jo päivän kolmas elämänpinna.

kilpikonna tienvarren ojasta

Illalla kävimme vielä kerran hotellin lähellä Punta Canteran linnoituksen valleilla. Punapyyt olivat edelleen aktiivisina paikalla, sama laji oli tullut vastaan jo päivän matkalla. Seuraava viidennentoista päivän aamu olikin sitten viimeisemme San Fernandossa. Pakkasimme tavarat autoon ja luovutettuamme avaimen lähdimme ajamaan kohti Malagaa yhdentoista aikaan. Mitään kiirettä meillä ei ollut, auto piti luovuttaa ennen iltakymmentä. Liian aikaisinkaan ei kannattanut paikalle mennä koska lentoa Suomeen joutui kuitenkin odottamaan vielä seuraavan vuorokauden puolelle.

käärmekotka lähtee lentoon

Cadizin lahdella aamulla olimme huomanneet viisitoista kapustahaikaraa ja seitsemän silkkihaikaraa. Matkamme kotiin alkoi ajamalla viitostietä kohti kaakkoa. Ensimmäisen mutkan matkaan teimme taas ajamalla Alcala de los Gazules'n läpi. Sieltä laskeuduimme jälleen Barbaten patoaltaan laidalle. Kävimme el Aljiben opastuskeskuksen ovella puolelta päivin mutta ovi oli kiinni. Kävelimme hieman lähiteillä.Opastuskeskuksen takana oli laitumella nautoja ja niiden seurana lehmähaikaroita. Kävelimme hiekkatietä mäen päälle, aidan vieressä pensaikossa liikkui joku eläin ja huomasimme erään vasikan tulleen aidan raosta väärälle puolelle. Se ei enää löytänyt tuloaukkoaan ja odotteli apua aidan toisella puolella olevalta emoltaan.

ison poikasen taitaa olla aika opetella itse etsimään ruokansa

Tienvarressa näkyvimpiä olivat mustapäätaskut sekä harmaasirkut joilla oli jo isot poikaset. Korkealla lensi taas hanhikorppikotka ja haarahaukka, alempana muun muassa ruostepääsky. Tiellä opastuskeskuksen kohdalla oli kolme yliajettua lintua, ne näyttivät kahdelta haarapääskyltä ja kolmas oli ruostepääsky, laskeutuminen tielle oli ollut kohtalokasta.

Jatkoimme matkaa edelleen ja mieli teki pysähtyä vielä johonkin sopivaan paikkaan. Lähellä olikin seuraava allas, Embalse de Charco Redondo ja sen vierestä lähti retkipolku Sendero el Palancar. Tuota lähdimme tarkastamaan. Heti alkumatkasta lähipuista nousi ilmaan iso peto, joka määrittyi lopulta käärmekotkaksi. Ylemmäs mäelle käveltyämme taivaalle tuli parikymmentä hanhikorppikotkaa. Metsässä lauloi runsaasti keltahemppoja, mutta pääosa lajeista oli meikäläisittäin tutun oloisia, mustarastaita, punarintoja, mustapääkerttuja, peippoja, tali- ja sinitiaisia, tiklejä, vihervarpusia ja peukaloinen. Vuoriuunilintuja kuului laulavan, samoin iberiantiltaltteja ja pari tulipäähippiäistä. Närhikin huuteli ensin ja näkyikin sitten. Töyhtötiainen tirritteli ja käpytikka nousi metsästä lentoon.

kirjosammakoita el Palancarin polun varresta.

Reitti oli aika pitkä ja täyttä kierrosta emme tehneet, olisi kai pitänyt. Ehkä tulemme tuonne vielä uudestaan. Me jatkoimme matkaa ensin Los Barrioksen ohi ja sieltä kohti Malagaa. Lintuja tuolla pitkällä loppusuoralla näkyi enää vähän, kattohaikaroita vähän väliä, muutama hanhikorppikotka ja kolme haarahaukkaa.

Ehdimme Malagaan ennen iltakuutta joten oli hyvää aikaa käväistä viimekeväisellä retkikohteella Guadalhorcen suistossa. Auton jätimme läheisen koulun viereen, siellä oli lasten urheiluharjoituksia ja muitakin autoja siten kadun varressa. Turkinkyyhkyjä oli pitkin katujen varsia. Itse suiston poluilla paljastui että muistot olivat kullanneet paikkaa vahvasti. Verrattuna nyt käytyihin paikkoihin lintuja oli sentään aika vaatimattomasti. Viime vuoteen verrattuna uusia olivat 12 flamingoa ja paikallisina oli myös kahdeksan kaitanokkalokkia sekä viisitoista välimerenlokkia kun viime vuonna jouduin tyytymään jälkikäteen kuvista löydettyihin pariin yksilöön. Kahlaajia oli viimevuotista vähemmän, toki nyt oli helle, vuotta aiemmin oli ollut epävakaista ja sateistakin. Pari riuttatiiraa lensi yli merelle, neljä valkoposkitiiraa lepäili altailla. Valkopääsorsia oli kahdeksan ja viime vuoteen verrattuna uusia ristisorsia neljä. Paikalla näimme sentään 33 lajia eli ihan saman tason tuloksen kuin noilla kohderetkillämme.

Guadalhorcen suiston flamingoja

Käynnin jälkeen ajoimmekin sitten suoraan autovuokraamoon, tai rehellisesti sanoen aikamoisen kiertelyn jälkeen löysimme sinne reitin. Luovutuksen jälkeen vaelsimme lentoaseman yläkertaan missä saimme odottaa lentoa kotiin kello aamuyhteen saakka. Helsinki-Vantaan lentokentällä olimme kuudennentoista päivän aamulla varttia vaille seitsemän ja kotona sitten puoli kahdeksan maissa.

***

Punanokkaisten lokkien porukkaa.

In english:

Already on May 14th, the journey was slowly coming to an end. We had to use the remaining time as useful as possible. Most opportunities had been missed in the north, south of Donana, and we went there once more. Indeed, even a car hire officer had recommended us to visit there when we said that we were looking for birds. We arrived there again, like last time, heading to CA 9027, and we stopped briefly next to the Sanlucar golf course pools. Night Herons were still there, as many as thirty of them were now, as well as fifteen Cattle Egrets, they followed the adjacent meadow horses. Seija probably knew the methods of horse whispering in Spanish also, as the herd's leading bell-bearing mare wanted to bring her troops to us.There was between us a two-meter-wide steeply banked ditch, so the overrun was too much for that leader. Frustratedly she whipped its tail and turned us her back.

In the Martin Miguel ponds Grey Heron and Little Egret were present, as well as three White Storks and the same amount of Glossy ibises. The other birds were the same as on our previous visit. We continued on the edge of Laguna de Tarelo. Briefly, we looked at birds, three Red-crested Pochards were with fifteen Pochards, there was now a pair of Greylag Geese and six White-headed Ducks. There were eight Spoonbills, six Glossy ibises, five Cattle Egrets, one Little Egret and eight Flamingos at the opposite side of the pond. The Hoopoe was hooting a little bit further away. In addition to five Little Grebes, three Black-necked Grebes swam on the rear of the pond.

However, we did not seek these birds but something not yet seen. That's why we went to find the Salina de los Portugueses. We left the car near the beginning of the road leading to the pools. Others seemed to drive futher to the end with their cars. One couple even wondered if there was something wrong with our car and did we need any help. I just said that we like walking and there is no problem. They continued their journey wondering and shaking their heads, we as well.

When we arrived at the pools after a couple of kilometers of walking, we noticed far on the bank of the pond under a large umbrella a bald-headed man watching the birds and sitting on a folding chair next to a little hut. A little later we noticed that he was leaving on the motorcycle somewhere in the direction of Algaida village, leaving his base guarded by an alsatian dog. The birds had to be observed in the pools, we saw about 250 Flamingos on the pools by the river, 21 Slender-billed Gulls came to the pools from the river. There were twenty Little Egrets, a pair of Grey Herons and White Storks, and even before the ponds there was a Purple Heron rising in the air near from a ditch near the river. I identified it when I looked at the picture on the camera screen. Glossy Ibis flew here even more than a dozen, fifteen Spoonbills waded in the pools searching food.

There were more waders here than for a while we had seen, although it was hot, at least 250 Ringed Plovers and 80 Dunlins, among them five Grey Plovers and a pair of Common Redshank. A couple of Collared Practincoles were flying over a dry meadow. Black-winged Stilts were scarce here, no more than five birds. More would probably have been seen if we had properly studied also the ponds which were further away, but the weather was so hot that we decided not to go there. However, keeping eye on dry vegetation along the path, there were some Short-toed Larks, Greater as well as Lesser, and a couple of Spectacled Warbler males. Thirty species we saw at those pools during our visit.

We went back again through the Trebujena road. The basin pools were used for fish farming and protected by nets from robbing birds. When the riverside road turned towards Trebujena, there were apparently a couple of pools, with moderate water and a surprisingly waterbird pair which I immediately recognized as Marbled Ducks through the car window. I tried to photograph them immediately, the road was narrow, and the big car just came across pulling a horse cart, and when it had passed us, the couple swam in the bulrush vegetation. A few Moorhen in it gave me a voice, a couple of Glossy Ibises went over, as did a Collared Prctincole. Maybe it was just enough to be patched, I had three new lifers  already.

In the evening, we once again visited the Punta Cantera Castle walls nearby. The Red-legged Partridges were still active, the same species we had seen flying over the road earlier today. The next morning was the last one for us in San Fernando. We packed our equipments in the car and, after giving up the key, we started driving towards Malaga at eleven. We had no hurry, the car was supposed to be handed over before the 10 p.m.. Too soon it was not advisable to go there because the flight to Finland we had to wait for the next day.

In the morning at Cadiz Bay, we had noticed fifteen Spoonbills and seven Little Egrets. Our journey to home started by moving to the south-east on E5. We made the first bend again by driving through Alcala de los Gazules. From there we descended again at the reservoir of Barbate. We walked to the door of the El Aljibi Visitors' Center at noon, but the door was closed. Behind the visitors' center there were cows in the pasture. We walked on a sandy road to the hill, in the bushes next to the fence was an animal moving, and we noticed a calf having come out of the gap of the fence. It could no longer find that gap and waited for help from its mother on the other side of the fence.

The most visible on the roadside were the Stonechats and Corn Buntings that already had big chicks. The Griffon vulture and the Black Kite were flying high again, below, among other birds, the Red-rumped Swallow. On the way next to the Visitors' Center, there were three overrun birds, they looked like two Barn Swallows, and the third was a Red-rumped, the landing had been fatal.

We continued our journey further and looking for a stop to another convenient location. The next reservoir, Embalse de Charco Redondo, was close by, and there was a hiking path Sendero el Palancar. That we went to check. Immediately at the start, a big bird of prey rose into the air, which eventually became identified as Short-toed Eagle. As walking up the hill, twenty Griffon Vultures came into the sky. In the woods, there were plenty of Serins singing, but most of the species were familiar, Blackbirds, Robins, Blackcaps, Chaffinches, Great and Blue Tits, Goldfinches, Siskins and Wrens. Odd birds were singing, as were Iberian Chiffchaffs and a couple of Firecrest. A Jay alarmed first and then flew over. Crested Tit kept calling and Great Spotted Woodpecker rose from the forest to flight.

The route was pretty long and we didn't do a full circle although we should have done it. Maybe we will come back again. We continued our journey past Los Barrios and then towards Malaga. There were few birds in that long A7/CA7-stage, every now and then White Storks, a few Griffons and three Black Kites.

We made our way to Malaga before the evening so it was a good time to visit the year-ago-site in the Guadalhorce estuary. We left the car next to the nearby school, there were children's sports exercises and other cars also on the street. Collared doves were hooting along the streets. The paths of the estuary itself revealed that the memories had a strong golden facings. However, compared to the places we had visited now, the birds were rather modest. Compared to last year, 12 Flamingos were new and eight Slender-billed Gulls were also, last year I had to settle for a couple of individuals discovered later in the photographs. There were fewer waders than last year, of course, now it was hot, a year earlier weather was unstable and rainy. A couple of Sandwich Terns flew over to the sea, four Whiskered Terns were resting on ponds. As new compared to last year, there were four Shelducks. At the time, we saw 33 species, that is, the same level of performance as those of our target journeys.

After the visit, we drove straight to the rental house, or, to be honest, after a great twist we found a route there. After the delivery we went upstairs to the airport where we could wait for a flight home until 1 a.m.. To Helsinki-Vantaa Airport, we arrived at a quarter to seven in the morning and then at home we were in half-eight.

***

Toukokuun alkua Cadizin vaiheilla VI

Etelänharmaalokit kovassa tuulessa Carrascon polun varressa.

Sunnuntain vastaisena yönä kuului tuuli yltyvän kovaksi, ja kun aamulla heräsimme ja lähdimme retkelle, ulkona puhalsi idän tai kaakon puolelta jo runsaan viidentoista sekuntimetrin puhuri. Lähdimme tosiaan hotellilta kävelemään kaupungin poikki kohti etelää, tai kaakkoa, tuuli puhalsi katuja suoraan vastaan. Hattu ei pysynyt päässä joten laitoin sen kamerareppuun. Taivas oli kuitenkin pilvetön ja aurinko lämmitti heti yli kahdenkymmenen asteen verran ja nousi päivällä jo kolmeenkymmeneen.

Kävely Sendero el Carrascolle ei ollut pitkä, mutta tuuli sotki haaveemme nähdä reitillä eilistä paremmin lintuja. Mitään suojaa noilla penkoilla ja poluilla ei ollut joten hetkittäin yli 20 sekuntimetriin yltyvä puhuri heitteli meitä voimakkaasti, yritimme vaikka vain katsella kiikarein tai valokuvata. Linnut piileskelivät altailla penkkojen suojassa ja vain toveittain uskaltautuivat lentoon vaihtamaan paikkaa. Silkki- ja kapustahaikaroita oli seitsemän kumpaakin, yksi flamingo nukkui altailla, pari kattohaikaraa ruokaili niityllä, kolme pronssi-iibistä lensi pohjoiseen joen taakse. Suosirrejä ja tyllejä oli eilistä vähemmän, kuovisirrejä vain pari, lisänä pikkukuovi ja rantasipi. Mustajalkatyllit kipittivät lietteillä ilmeisesti poikasiaan vahtien. Pikkulintuja näkyi vain vähän, terva- ja haarapääskyt hallitsivat tuulen, muut piileskelivät kasvuston suojassa.

Mustajalkatylli on ihan kuivuneen saven värinen, puku todella rankasti kulunut.

Illemmalla päätimme sitten lähteä katsomaan minkälaista olisi ulommalla Cadizin lahdella ja ajoimme Marismas de los Torunosiin. Siellä oli vastassa hieno opastuskeskus, mutta polut aika huonosti merkityt. Vähän aikaa keskuksen lähellä puiden ja pusikoiden välissä seikkailtuamme siirryimme rannan ja joen välistä tietä kulkemaan. Tuuli oli erittäin kovaa edelleen, ihan aamuista tasoa.

Joella kalasteli pikkutiiroja, mutta meren puolelta meitä kohti lensi isompi tiira. Kun se meni vierestä ohi, katselin sen oranssia nokkaa, kärjestä keltaisempaa, se oli lyhytpyrstöinen, pari kertaa pikkutiiroja isompi, siivenkärjissä silläkin vähän mustaa, päältä harmaa ja alta valkea. Päälaki oli musta, nokan tyvellä valkeaa. Siivenlyönti oli rauhallinen ja lento vakaata kovasta tuulesta huolimatta. Taisi siinä ohi mennä pikkutöyhtötiira, olisiko ollut ei-juhlapukuinen. Muuten lintuja oli aika vähän ja lajisto muualtakin tuttua. Sepel- ja turkinkyyhkyjä oli puiden lähellä, avomailla töyhtökiuruja, ilmassa pääskyjä ja terviksiä. Joella näkyi pikkukuovi, valkoviklo ja heinäsorsia. Palailimme auringon laskiessa takaisin, kulku kävi opastuskeskuksen kautta joten emme halunneet jäädä aidan taakse vaikka olisi sieltä kai jotakin muutakin kautta pois päässyt.

Nokka vastatuuleen...

Maanantaiaamuna (13.5.) päätimme sitten tutustua eteläpuolen naapurikaupunkiin Chiclanaan, tosin vain pariin lintupaikkaan siellä. Ennen lähtöämme hotellilla parvekkeemme ohi lensi tuulihaukka. Tuuli oli yhä navakkaa, toistakymmentä metriä sekunnissa edelleen kaakon ja idän vaiheilta. Ensialkuun lähdimme etsimään itäpuolen laguuneja, Laguna de Jelille ensin. Google Maps ja gps pettivät meidät niitä etsiessämme ja vaikka tie oli aika selvä, hieman hakemista vaati että löysimme sille johtavalle tielle, joka kuitenkin näivettyi pian poluksi. Kaukaa katsellen näytti järvellä olevan runsaasti valkeita lintuja jotka tarkemmalla katsomisella olivat kuitenkin vain jokapaikan tuttuja etelänharmaalokkeja. Yksi flamingo paikalla oli, 25 kattohaikaraa sentään. Taivaalla kaarteli nelisen haarahaukkaa ja yli pohjoiseen muutti kaksi mehiläishaukkaa. 

 Kylttiä on helppo uskoa.

Sorsia oli reunakasvuston suojissa seitsemisenkymmentä, heinäsorsien lisänä punasotkia ja punapäänarskuja. Kaukoputkikaan ei niistä oikein täyttä selvää tuottanut, piiloon taisi jäädä paljon. Polun varressa lauloi silkkikerttunen, etelänsatakieli ja samettipääkerttuja, pelloilla ja laitumilla töyhtökiuruja, mustapäätaskuja ja harmaasirkkuja. Puissa kuului keltahemppoja ja turturikyyhky, niiden alla taas oli äkäisen näköistä karjaa. Sitä näkyi olevan järven vastarannankin puolella, minne navigaattori oli ollut meitä ensin työntämässä. Autolle palatessa käväisimme vielä kävellen läheisellä Laguna de Montellanolla toteamassa että se oli kuivunut kokonaan. Tienvarressa oli samoja lintuja kuin äskenkin näimme.

Harmaasirkut kahinoivat polunvarren reviireistä.

Seuraavaksi suuntasimme takaisin viitostielle päästyämme etelämmäs, seuraavasta rampista poistuimme katsomaan millainen olisi Laguna de la Paja. Kuivalta se näytti, ehkä siellä keskellä oli pieni vetinen lampi. Emme innostuneet pysähtymään, avovettä ei olisi päässyt kasvuston läpi rämpimättä katsomaan, vaan jatkoimme saman tien kohteenamme Salinas/Marismas de Carbonero. Ne olivat taas meille jo tutun näköisiä suola-altaita joiden penkkoja pitkin risteili paljon hyviä tarkkailupolkuja.

Kovassa tuulessa kapustahaikara tuli ihan viereen.

Altailla viihtyi taas haikaroita, silkkihaikaroiden lisänä yksi jalohaikara, flamingoja yksitoista ja nelisen kapustahaikaraa vähän avarammilla lammikoilla ja ojassa yksi harmaahaikara. Kahlaajia oli niukasti, pari pikkukuovia tyllien, pitkäjalkojen ja suosirrien lisänä. Rapuja oli aivan valtavasti. Eräänkin tyllin seurana lietteellä niitä oli varmaan kymmenentuhatta. Pikkutiiroja kalasteli tienoolla viitisentoista, sepelkyyhkyjä lensi yhtä mittaa yli reunan puistoihin ja sieltä pois. Tuuli oli edelleen kovaa ja jopa yltynyt iltapäivän mittaan. Lämpökin oli noussut yli kolmenkymmenen. Vesivarantomme olivat taas loppuneet joten oli aika palata kämpälle. Tännekin olisi tehnyt mieli palata toistamiseen mutta se jäi tekemättä ainakin tällä kertaa.

Rapujen aurinkorantaa

Illalla lämmön taas laskettua leppoisammaksi teimme perinteisen iltakävelyn Cadizin lahden etelärannalla. Neljätoista kapustahaikaraa oli tullut paikalle, seitsemän silkkihaikaraa samoin. Pitkäjalat olivat tapansa mukaan kuuluvia ja näkyviä. Punajalkaviklo huuteli taas, harmaahaikara löytyi ojan piilosta. Hotellin ympäristön lajimääräksi tuli tuttu parikymmentä.

***

Carboneron altaiden jalohaikara

In english:

On Sunday night, the wind rose, and when we woke up in the morning and left for an excursion, the blower blew out of the east or southeast for over fifteen meter per second. Indeed, we had a walk across the town to the south, or to the southeast, the wind blowing directly against us in the streets. The gusts were taking the hat off my head so I put it in a camera backpack. However, the sky was cloudless and the sun immediately warmed up to over twenty degrees and rose to thirty by day.

Walking to Sendero el Carrasco was not long, but the wind made it impossible to see birds better on the route than yesterday. There was no protection on those embankments and paths so a momentary breeze of over 20 meters per second threw us heavily, even though we were just looking at binoculars or trying to take a photo. The birds were hiding in the pools under the shelter of the banks and just daring to take the place to swap. There were seven Little Egrets and one Spoonbill, one Flamingo sleeping in the pools, a couple of White Stork searching food on the meadow, three Glossy ibises struggled to fly north of the Sancti Petri Canal. There were fewer Ringed Plovers and Dunlins than yesterday, only a couple of Curlew Sandpiper, a Whimbrel and Common Sandpiper. Apparently, the Kentish Plovers had their chicks hidden here also. Very few passerines were visible, Swifts and Swallows mastered their flight in the wind,others hid in the shelter.

In the evening we decided to have a look at what would be like in the outer Gulf of Cadiz and drove to Marismas de los Torunos. There was a great hiking center, but the paths were badly marked. For a while we circled around trees and scrub, but soon headed to the main road and continued southwards along it. The easterly wind was still very strong, just like in the morning.

On the river flew Little Terns, but from the sea towards us, a bigger Tern flew. When it passed by, I saw its orange beak, yellow from the tip, its tail was shortish, size nearly twice as big as the Little Terns, on the wing tips it had a bit black, upper side grey and below white. It had black cap, white at the base of the beak. The wing stroke was calm and flight was stable despite the breeze. I came to conclusion that the bird was a Lesser Crested Tern, maybe in a non-breeding dress. Otherwise there were not too many birds and the species was familiar. The Wood Pigeons and Collared Doves were close to the trees, Crested Larks on the wayside, Swallows and Swifts in the air. A Whimbrel was on the riverbank with a Greenshank and Mallard in the water. We returned when the sun was setting, the passage went through the guiding center so we didn't want to stay behind the fence even though there was probably other ways also to go out there.

On Monday morning (13.05.) we decided to explore Chiclana town south of us, though only a couple of birding sites there. Already in the morning a Kestrel went past our balcony. The wind was still strong, a dozen meters per second still from the southeast or east. At first, we drove to search the lagoons east of the town, the Laguna de Jeli first. Google Maps and gps deceived us as we searched for them, and even though the road was pretty straightforward, a little bit of searching required us to find the way leading to it, but it soon shrank into the path. Looking at the distance, it seemed that there were plenty of white birds on the lake, but with more accurate views, they turned to be only the familiar Yellow-legged Gulls. One Flamingo was on the spot, 25 White Storks on the meadow on the shore. In the sky, four Black Kites soared around the lake and two Honey Buzzards moved to the north.

There were some seventy ducks in the shelter of the vegetation, Pochard, Red-crested Pochard and Mallard at least. The telescope did not help a lot, most of them kept hidden among the reeds. On the trail there was a Cetti's Warbler, a Nightingale, and Sardinian Warblers singing, in the fields and pastures, Stonechats, Linnets, Crested Larks, and Corn Buntings. The trees hide Serins and Turtle Dove, while under them there was a vicious-looking cattle as well as on the opposite side of the lake, too. It was the pasture where the navigator had been pushing us first. When we returned to the car, we continued still to walk to the nearby Laguna de Montellano to find that it had dried completely. There were the same birds on the roadside as we saw on the road to Laguna de Jeli.

Next we headed back to the A5 to head south, the next ramp we left to look at what Laguna de la Paja would be like. It seemed dry, maybe there was a small watery pond in the middle. We were not excited to stop, we wouldn't have been able to see open water through the vegetation, but we continued on our way to Salinas / Marismas de Carbonero. Once again, they were salt pans looking familiar to us, whose banks had many good observation paths to explore.

In the pools, the Herons were once again flocked, one Great White Egret, eleven Flamingos, and four Spoonbills in a little broader pond and one Grey Heron. The waders were scarce, a couple of Whimbrels, a flock of Ringed Plovers, Black-winged Stilts and Dunlins. The crabs were extremely abundant. Around one Ringed Plover was maybe thousands of crabs. The Little Terns flew upon the ponds, Wood Pigeons flew constantly to the parks and from there over the ponds. The wind was still tough and even rose in the afternoon. The heat had risen to over thirty. Our water reservoirs were once again running out, so it was time to return to the hotel. It would have been a pleasure for us to come back again but at least this time the schedule was all too tight.

In the evening we made a traditional evening stroll on the southern shore of the Cadiz Bay, when the heat went down again. Fourteen Spoonbills had arrived, seven Little Egrets as well. Black-winged Stilts were as usual and visible. The Common Redshank called again, the Heron was wading in the ditch. The environment of the hotel offered the familiar twenty species of birds.

***

Toukokuun alkua Cadizin vaiheilla V

Vanha nimi mustaiibis sopii ainakin tälle pronssia paremmin.

Toukokuun kymmenentenä lähdimme jo aamupäivällä takaisin Laguna Medinalle, tarkoituksena perehtyä vähän tarkemmin alueeseen. Lämpö nousi nopeasti ja paikalle tullessamme oli jo 27 asteen helle. Kävimme taas opastuskeskuksen takana näköalapaikalla ja tarkkailulavalla. Flamingoja oli vähemmän kuin edelliskerralla, vain 90, mutta pronssi-iibiksiä tuntui tulevan paikalle koko ajan lisää, suurin parvi oli 60 lintua ja paikalla kohta 130. Pari kattohaikaraa kaarteli katselulavan takana. Nokikanoja oli edelleen pitkin koko järven selkää ja vesilintuja niiden joukossa kuten edelliskerrallakin. Rastaskerttusia lauloi nyt kolme, saman verran myös rytikerttusia. Opastuskeskuksen lähellä lauloi taiturikultarinta.

Flamingot joutuivat käyttämään sorsien konsteja ruokaa saadakseen.

Kaukoputkea en ottanut tälläkään kertaa mukaan itään lähdettäessä, tyydyin kameroihin. Kojulla emme käyneet ohi mennessä vaan jatkoimme polkua idemmäs. Polun päässä oli niitty minkä toiseen päähän puinen kävelysilta loppui. Niityn yllä lenteli pari pääskykahlaajaa ja korkeammalla hanhikorppikotkia ja haarahaukkoja. Talon pihassa puissa soidinteli turkinkyyhkyjä ja turturikyyhky, yläoksilla istui pari ruostepääskyä. Siinä katsellessamme korviin alkoi kuulua kellojen kalinaa ja kohta ohi matkasi lammaslauma perässään pari paimenkoiraa ja paimen. Koirista toinen oli innokas, toinen taas täysin pihalla koko hommasta, seurusteli vain emäntänsä kanssa.

ruostepääsky puhdistautuu.

Jatkoimme edemmäs hiekkateitä, maatalousmailla näkyi vain mustapäätaskuja ja töyhtökiuruja, erään puuryhmän alla näkyivät lampaat säännöllisesti levänneen. Lehmähaikara tien varressa vihjasi että karjaa olisi lähellä enemmänkin. Palailimme takaisin järven laidan polulle missä lintuja tuntui olevan. Kojukin oli tyhjä joten jäimme sinne tarkkailemaan vähäksi aikaa. Rantasipi päivysti alapuolella rannassa, suosirri lensi ohi. Valkoposkitiira kierteli edustalla ja turturikyyhky kuului taas laulavan. Kohta kuului taas kellojen ääntä, ja kun kävelin kojulta polun varteen, ohi kulki nyt kai kymmenkertainen määrä lampaita edelliseen laumaan verrattuna, paimentajanaan vain tuo ahkera koira, emäntää ja laiskaa koiraa ei näkynyt missään.

(tässä työsarkaa ahkeralle paimenkoiralle)

Tienvarren lehmähaikara teki yllä pari kierrosta.

Oli kuumaa mutta ajattelimme käydä katsomassa vielä läheistä Laguna del Tarajen lampea. Paikalle löysimme helposti mutta lammesta emme löytäneet vettä kai ollenkaan. Kävelimme hyvän matkaa pitkin lammen vierestä kulkevaa tietä ja koillispuolen kuivaa pensaikkoa, minkä reunasta tähystelimme ruoikkoon. Muutama haarahaukka kaarteli yllä, kuivan kosteikon yllä taas kierteli saalistava ruskosuohaukkakoiras, petojen lisäksi taivaalla kierteli toistakymmentä korppia. Fasaani kuului huutelevan järven länsipuolella, taisi olla kaikkien aikojen ensimmäinen minkä Espanjassa olemme huomanneet. Pensaikon laidasta löytyi pari punapyytä joista toisella oli jo lentävät poikaset. Ruoikosta kuului sulttaanikanojen ääntelyä. Rantasipi päivysti tien varressa, lähipihoilla ja puissa oli sepel- turkin- ja turturikyyhkyjä. Pronssi-iibis lensi lammen yli, kai sekin vettä etsien.

Pensaikkoa kompatessa edestäni nousi ilmaan ruosteniskakehrääjä, joka pieneksi hetkeksi jäi lähipuun oksaan istumaan ennen kuin katosi kauemmas. Meidän vesipullomme alkoivat olla tyhjät joten lähdimme kohti San Fernandoa.

Iltakierroksen teimme taas Cadizin lahden etelärannalla. Punapyyllä oli täälläkin poikaset mukanaan, kymmenkunta pientä höyhenpalloa perässään. Nousuvesi oli huipusssaan ja viisi kapustahaikaraa odotteli sen laskua lähellä tietä. Pikkutiira saalisteli vielä auringonlaskun aikaan, punajalkaviklo huuteli, samoin rantasipi. Tervapääskyt valmistautuivat nousemaan taivaalle nukkumaan.

Vaalea, sanoisin...

Seuraavana päivänä (11.5.) oli vuorossa käynti Cadizin kaupungissa. Yritimme lähteä sinne jo aikaisin, toiveena että parkkipaikan löytyminen olisi aamusta vielä helppoa. Turha oli toiveemme, saimme kiertää aluetta parikin kertaa täyden ympyrän ennen kuin osuimme yhteen vapaalta näyttävään paikkaan. Siihen oli jäätävä, koska jo perässämme oli auto valmiina ottamaan sen jos eteenpäin jatkaisimme.

Kuljimme läntistä rantavallia kaupungin päästä päähän ja takaisin, kaupungin kärjessä San Sebastianin linnoituksella kävimme toteamassa että se oli kiinni. Hellettä riitti, lämpö nousi yli kolmeenkymmeneen ja rannat sen mukaisesti täynnä, ihmisiä, lintuja oli kovin vähän. Kärjessä kävellessämme merellä meni ohi viiden suulan parvi, muutama munkkiaratti lenteli rantatien kaupungin puolella. Cadizin katedraalin luona kuvailin tervapääskyjä ja opettelin tunnistamaan niiden joukosta vaaleakiitäjiä. Pikkutiiroja saalisteli kärjen molemmin puolin.

Autolle palatessa perässämme mateli taas auto, joka vei parkkipaikkamme heti kun omamme siitä pois siirsimme.

Karikukko iltavalaistuksessa

Iltalenkin teimme tällä kertaa San Fernandon eteläpuolelle Sendero el Carrascon polulle. Kuljimme sinne autolla, mutta huomasimme että tämä paikka olisi ihan kävelymatkan päässä hotellilta. Oikein mukavalta tämä polku vaikutti, raitti oli hyvä kävellä ja altailla sekä penkoilla näkyi lintuja. Kattohaikara lensi yli, yhdeksän kapustahaikaraa, kaksi silkkihaikaraa, pronssi-iibis odottivat täällä laskuvettä. Tyllejä, suo- ja kuovisirrejä ja karikukkoja oli täällä paremmin kuin hotellin lähirannoilla. Valkoviklo nousi esiin ja pesivien pitkäjalkojen sekä avosettien lisänä oli kuusi mustajalkatylliä. Pikkutiiroja saalisteli viitisentoista. Päätimme tulla tänne uudestaan.

***

Silkkihaikara siistiytyy.

In english:

On the 10th of May, we left for Laguna Medina already in the morning hoping to get a closer look at the area. The heat rose quickly, and when we arrived there was already a 27 degree heat. We went back to the viewpoint and the western observation platform again. There were fewer Flamingos than yesterday, only 90, but the Glossy Ibises seemed to come in all the time from the south, the largest flock was 60 birds, and the total count was 130. A couple of White Storks soared behind the viewing platform. The Coot were still covering the whole lake and waterfowl among them as before. Three Great Reed Warblers was now singing, and the same number of Reed Warblers. Near the guiding center sang the Melodious Warbler.

As yesterday, I left the telescope into the car and settled on the cameras. The hide was crowded so we continued the path east. At the end of the trail there was a meadow at one end of a wooden walkway. On top of the meadow, a couple of Collared Practincoles were hunting insects and higher several Griffon Vultures and Black Kites. In the yard of the house in the trees, there were Collared Doves and a Turtle Dove. When we looked at it, the the bells began to clatter and soon a herd of sheep driven by pair of sheepdogs and a shepherd passed us. One of the dogs was diligent, another one lazy, just following his hostess.

We went further on the sandy roads, the agricultural lands only saw Stonechats and Crested Larks, under a group of trees, sheep had been regularly having a rest. The Cattle Egret on the roadside hinted that there would be more cattle nearby. We returned to the lakeside where the birds seemed to be. The hide was now unoccupied so we stayed there for a while. Common Sandpiper sat on the shoreline, a Dunlin flew past. The Whiskered Tern circled in the foreground and the Turtle Dove again sang. We heard a sound of bells again, and when I walked up to the path, now at least ten times larger flock of sheep passed to the east, shepherding only that hard-working dog, the hostess and the lazy dog ​​was nowhere to be seen, or maybe they had passed us already earlier.

It was hot, but we thought we'd look also at the nearby Laguna del Taraje pond. We found it easily but we couldn't find water in the pond at all. We walked for a long way along the dirt road by the pond, and the north side of the dry scrub, looking out the edge of the reed beds. A few Black Kites curled above, while a Marsh Harrier male was wandering over the dry wetland; The Pheasant was calling on the west side of the lake, so it would be the first ever we've noticed in Spain. There were a couple of Red-legged Partridges on the side of the shrub, one of which had already flying chicks. There was a Purple Gallinule calling in the reeds. On the roadside, Common Sandpiper stood on the roadside, in the nearby gardens and in the trees sat numerous Wood Pigeon, Collared and Turtle Doves. The Glossy Ibis flew over the pond, looking for water too.

When walking through the scrub, a Red-necked Nightjar sprang up into the air, for a short while it stayed in the branch of dwarf tree before it disappeared further. Our water bottles began to be empty so we headed for San Fernando.

We did the evening walk on the south shore of Cadiz Bay. There were also Red-legged Partridge with chicks here, a dozen small featherballs behind her. The tide was at its peak, and five Spoonbills waited for its descent near the road. The Little Egret was still catching prey while sun was setting, the Common Redshank was calling, as well as Common Sandpiper. The Swifts were preparing to rise to the sky to roost there.

The next day (11th of May) was a visit to Cadiz City. We tried to get there early, hoping that it would be easy to find a parking lot from the morning. It was useless, we had to drive around the area a couple of times before we hit a free-looking place. It had to be taken, because we had a car behind ready to take it if we were to continue.

We passed the western coastline to the end of the city and back, with the tip of the fortress we found that it was closed. There was plenty of heat, the heat rose to over thirty, and the beach was full, people, the birds were very little. As we walked by the sea, the flock of five Gannets passed by, a few Monk Parakeets made noise on the side of the coastal road. At Cadiz Cathedral, I photographed Swifts and learned to identify Pallids among them. The Little Terns were hunting on both sides of the tip.

When we returned to the car, we had a car following us, which took our parking place as soon as we moved away from it.

As usual, we did an evening walk, this time south of San Fernando on the path of Sendero el Carrasco. We went there by car, but we found that this place would be just a short walk from the hotel. This sendero seemed to be very nice, the track was good to walk on, and the ponds and rushes had birds. The White Stork flew over, nine Spoonbills, two Little Egrets, Glossy Ibis waiting here for low tide. There were Ringed Plovers, Dunlin, Curlew Sandpipers and Turnstones here more than the hotel's nearby saltpans. The Greenshank flew up and six Black-winged Stilts were breeding as Avocets and six Kentish Plovers. Fifteen Little Terns were flying on the saltpans. We decided to come here again.

***

Toukokuun alkua Cadizin vaiheilla IV

Kun varpunen hätistää yhtä kottaraista, toinen menee pesään.

Toukokuun kahdeksantena heräsimme katsomaan että vesi lahdella ei ole vielä alkanut laskea. Yhdeksän jälkeen se alkoi pudota ja paljastuville lieteille lensi kohta viitisen kapustahaikaraa, pari silkki- ja kolme harmaahaikaraa. Hotellin kattotiilien alla oli pesät vierekkäin varpusella ja mustakottaraisella, se aiheutti keskinäistä nahistelua joka kerta kun kottaraisemot toivat ruokaa poikasilleen.

Cabo Trafalgarin majakka.

Nyt oli nähty lähiranta ja pohjoinen, oli aika lähteä etelämmäs katsomaan mahdollisia lintupaikkoja ja ainakin maisemia. Suunnaksi otimme Trafalgarin niemen, siellä pitäisi olla ainakin majakka, ehkä lintujakin. Aika helposti osasimme paikalle, mutta tien päässä huomasimme ettei parkkitilaa ole ja käännyimme takaisin kyläraitille ja jätimme auton sen varteen. Pienen männikön läpi komppasimme rantaan ja hietikkoa kuljimme sitten kohti niemen kärkeä. Kylällä ja männikössä oli vielä lintuja, rannalla näkyi vain ohi lentäviä etelänharmaalokkeja. Kolme silkkihaikaraa etsi ruokaa laskuveden paljastamien kivien koloista, mustajalkatyllejä hermoili neljä lintua pitkin rantaa, tylli ja muutama suosirri ruokailivat rauhallisemmin. Merellä lensi kaksi vanhaa suulaa pohjoiseen, ja kohta perässä viisihenkinen perhekin.

Algerianhietajuoksija päätellen noista parista vauhtiviivasta selän sivulla.

Ranta tuntui olevan surffaajien suosiossa. Me etenimme majakalle ja sieltä tietä pitkin takaisin kylän suuntaan. Majakan huipun kaiteella lauleli kahdeksan mustakottaraista. Tien varressa lammella oli muutama mustajalkatylli lisää, samoin yksi tylli ja pari suosirriä. Automme viereen oli tällä välin tullut koko jono uusia tulijoita, meidän oli aika lähteä edemmäs.

Torre del Tajo, alla sata metriä pudotusta.  Kaiteessa oli seppele joten alaskin on tuosta menty.

Lähellä oli Barbaten mäntymetsä ja siellä ajattelimme käydä, samalla näkisimme komean rantajyrkänteen ja tornin sen laidalla. Lähellä Barbaten kylää oli parikin polkua joita käyden paikalle pääsi. Lintuja metsässä oli aika vähän, yleisimpinä viherpeipot, tiklit ja keltahempot. Peippoja lauloi viitisen lintua, peukaloisia kaksi, mustapääkerttuja kolme, lisänä tali- ja sinitiaisia sekä harmaasieppoja. Lajistohan oli melkein kuin kotona, vierasta väriä tosin toivat samettipääkertut, etelänsatakielet ja turkinkyyhky, yli lensi hanhikorppikotka.

Ajoimme seuraavaksi läpi Barbaten kylän ja etsimme jokisuulta tarkkailupaikkaa, tienoo oli varmasti hyvä lintupaikka. Liikenteen seassa emme kuitenkaan onnistuneet pysähdyspaikkaa löytämään. Rantatietä ajelimme sitten Zaharaan asti. Tienvarsilla oli pitkin matkaa sotilasalueen kylttejä ja uskottavampina vartijoina nautakarjaa.

Emo ruokkii poikasta oikealla.

Palasimme takaisin Vejerin ohi, ylös emme sentään ajaneet mutta ohi mennessä kiinnitti huomiotamme tienvarressa kiikaroiva porukka, ilmiselviä bongareita. Käännyimme takaisin ja huomasimme mekin että kallionseinämällä pesi lintuja. Kalliokyyhkyjen ja naakkojen lisänä isossa luolassa asusteli viitisentoista töyhtöiibistä, joukossa oli paitsi vanhoja myös nuoria. Bongariporukka oli edelleen paikalla, puhuivat englantia. Me keskityimme kuvaamaan lintuja jotka puuhastelivat hyvin rauhallisina pesillään. Väki ympärillä vaihtui, toisten lähdettyä paikalle tuli pari saksalaista rouvaa lintuja katsomaan. Aikamme odoteltuamme saimme linnuista myös kuvia lennossa. Sen jälkeen olimme valmiit lähtemään kämpälle. Illalla teimme vielä runsaan tunnin iltakierroksen hotellin länsipuolen rantatiellä. Auringon laskettua taivaalla huutelivat yhä tervapääskyt, matalammalla lenteli lepakoita.

Yhdeksäntenä päivänä päätimme lähteä harjoittelemaan suunnistustehtäviä, kohteiksi valitsimme Santa Marian laguunit. Kovin vaikea niitä ei ollut löytää, mutta tiet tuollakin olivat aika kuoppaisia. Paras ja suoraan kohteeseen vievä tie näytti olevan varattu vain eliitille, me siis köröttelimme kuoppapolkuja perille. Laguna Juncosalle tulimme ensiksi. Penkereeltä katselimme lammelle ja ensiksi kiinnitti huomiota pari sulttaanikanaa ruoikon laidassa vastarannan puolella. Nokikanoja oli runsaasti, liejukanojakin kolme. Muista vesilinnuista valtalaji oli heinäsorsa, lisänä muutama punasotka, pari pikku-uikkua ja punapäänarsku. Pronssi-iibiksiä pyöri lennossa ja paikallisina parikymmentä, lehmähaikaroita kymmenisen. Ruskosuohaukkanaaras saalisteli lammen lähellä, yli lensi pääskykahlaaja ja pieni suosirriparvi. Täällä ruoikossa lauloi rytikerttunen, talojen pihoilla oli koko joukko turkinkyyhkyjä.

Seuraavaksi yritimme Laguna Chicalle. Menimme kuitenkin sen ohi, paikalla oli aitaa korjaavia farmareita. Edempänä samaa tietä oli Laguna Hato Carne. Ihan sinne asti emme kävelleet, vaan tarkastimme järven tilanteen kaukoputkella kauempaa. Neljä flamingoa näkyi muutenkin, ruskosuohaukka oli täälläkin, tien varresta lähti punapyy, järvellä runsain lintu näytti olevan pitkäjalka. Pari pronssi-iibistä laskeutui sillekin järvelle. Takaisin tullessamme Chicalla oli rauhallista. Kuljimme pensaikon läpi polkua järven rantaan, paikalla oli 30 flamingoa ja seitsemän ristisorsaa. Pikku- ja mustajalkatylli liikuskeli rantalietteellä. Rytikerttunen lauloi täälläkin.

Laguna Salada vaikutti olevan selvästi suurimpana järvenä vielä tuota parempi, flamingoja siellä jo 55. Vesilintuja oli siellä, toisin kuin noilla parilla edellisellä. Valkopääsorsa löytyi, punapäänarsku samoin, pari ristisorsaa oli täälläkin. Nokikana oli valtalaji, sorsista heinäsorsa, joukossa kolmetoista harmaasorsaa. Pikku-uikkuja oli viisi, mustakaulauikkuja viitisentoista, silkkiuikkujakin kaksi. Rannoilla lauloi paitsi silkkikerttusia ja etelänsatakieliä, myös ruokokerttunen.

Retken lopuksi teki vielä mieli nähdä kunnolla lintuja, ja lähdimme katsomaan Laguna Medinaa. Kaukoputki kulki mukana parkkipaikalta opastuskeskuksen ohi ensimmäiselle tarkkailulavalle. Nokikanoja oli järvenselällä tuhansia, pitkin rantoja 160 flamingoa ja 45 pronssi-iibistä. Vesilintuja etsimme nokikanamassojen seasta, sieltä löytyi 60 punapäänarskua, 50 pikku-uikkua, 25 mustakaulauikkua ja neljä silkkiuikkuakin. Heinä- ja harmaasorsia oli kymmeniä, punasotkia samoin. Takaisin autolle tullessa jätin putken sinne ja kameroin varustautuneena kävelimme rannan piilokojulle. Siitä oli hyvä seurailla lintuja kohtalaisen läheltä niiden häiriintymättä. Iltapäivä oli jo kuuma ja laulavat linnut hiljaisia, rastaskerttunen lauloi sentään ja tietysti jokapaikan vakiot silkkikerttuset, etelänsatakielet, heinä- ja samettipääkerttu sekä polun varressa harmaasirkku. Päätimme tulla tänne vielä uudestaan.

Iltakävelyn teimme tällä kertaa ihan kaupungin katuja kulkien Puerto Realin lähelle ja sieltä takaisin. Väki oli illalla kaduilla. Lintuja nähdäkseen piti kävellä joelle asti, siellä lensi viiden yöhaikaran parvi. Iso osa alueesta tuntui olevan laivaston rakennuksia, niiden välissä seikkaillessamme huomasimme harjalinnun. Ennen paluutamme kämpälle ehti aurinko jo laskea ja alakerran kaupatkin olivat jo sulkeutumassa.

***

Mustakaulauikku avautuu.

In english:

On May 8th, we woke up to see that the water in the bay had not yet begun to fall. After nine, ebb revealed the mudflats and five Spoonbills, a pair of Little Egrets and three Grey Herons flew to feed in front of the hotel. Under the roof tiles of the hotel, there were nests side by side on the Sparrow and the Spotless Starling, causing incubating Sparrow to panic each time the Starlings brought food to their chicks.

Until now we had seen the shoreline and the north, it was time to go south to see good birding spots there and at least the scenery. We headed for the Trafalgar peninsula, there should be at least a lighthouse, perhaps some birds also. Navigating there was easy, but at the end of the road we noticed that there was no place to park the car and we turned back to the village road and left the car on the side of it. Through a small pine grove we walk to the shore and then we continued to the tip of the peninsula. There were some common birds in the village and the pine grove, only the Yellow-legged Gulls flying over the beach. Three Little Egrets were looking for food from the holes of rocks exposed by low tide, Kentish Plovers searched food on sand. At the sea, two adult Gannets flew to the north, and a little later also a pair with three young.

The beach seemed to be popular with surfers. We proceeded to the lighthouse and then back to the village along the road. Eight Spotless Starlings sang at the top of the lighthouse. Along the road, the pond had a few more Kentish Plovers, as well as one Ringed Plover and some Dunlins. In the meantime, we had a whole series of new arrivals next to our car, it was time to continue further.

Second target was the nearby Barbate pine forest and we thought we would go there to see at least the cliff and a tower on its edge. Near the village of Barbate, there was a path to get there. The birds in the forest were rather familiar, Greenfinch, Chaffinch, Goldfinch, Great Tit, Blue Tit, Blackcaps, Spotted Flycatchers, Wren. The genre was almost like home, though the Sardinian Warblers brought the foreign color, the Nightingale and the Collared Dove, overhead a Griffon was gliding to north.

Next we drove through the village of Barbate, looking for a place for a stop and possibility to scan the estuary of the river. However, we were not able to find a stopover in traffic. We continued to drive on the beach road to Zahara. Along the way, there were signs of the military zone and as more credible guards, cattle on the roadside.

We returned past Vejer, but we did not drive up, when driving past the cliff we spotted a group of birders watching to the opposite cliff, obvious twitchers... We turned back and noticed that the rock wall had birds breeding in its gorges. In addition to Rock Doves and Jackdaws in the big cave, we spotted fifteen Bald Ibises, including some adult as well. Twitchers were still present, speaking English. We focused on photographing Ibises that were tending their young. The crowd changed around, and a couple of the German ladies came to see them, too. As we waited for our time, we also saw birds on the fly. After that we were ready to go to the campsite. In the evening, we made a good hour walk to round the hotel on the west side of the boardwalk. When the sun was falling in the sky, there were still screams of flying Swifts, with lower flying bats.

On the ninth day we decided to go on a training course of orienteering, we chose the Santa Maria Lagoons. It was not hard to find them, but the roads were still bumpy. We first came to Laguna Juncosa. We looked at the pond from embankment of the road and first of all drew attention to the pair of Purple Gallinule on the side of the canopy on the opposite side. There were plenty of Coot and three Moorhen. Of the other waterfowl, the main species was the Mallard, with a few Pochard, a couple of Dabchick and Red-crested Pochard. Some twenty Glossy Ibises spent time in the vicinity and also ten Cattle Egrets. Female Marsh Harrier hunted in the vicinity of the pond, one Collared Practincole flying by as also a flock of Dunlin. A Reed Warbler was singing, and numerous Collared Doves in the courtyards of the houses.

Next we tried Laguna Chica. However, we went past it as a couple of farmers were repairing the fence nearby. Further along the same road was Laguna Hato Carne. So far we didn't walk, but checked the situation of the lake with the telescope farther away. The four Flamingos were visible anyway, the Marsh Harrier was here too, Red-legged Partridge left the road, the most abundant bird on the lake seemed to be Black-winged Stilt. A couple of Glossy Ibises also landed on the lake. Coming back to Laguna Chica was peaceful. We traveled through the thicket to the shore of the lake, in shallow water was 30 Flamingos and seven Shelduck foraging. The Ringed and Kentish Plover rolled on the shoreline. Reed Warbler sang here too.

Laguna Salada seemed to be clearly the biggest lake of these three, 55 Flamingos there along the shoreline. Waterfowl was abundant, unlike those in the previous ones. There was White-headed Ducks, too, a couple of Shelduck here too. Coot was most abundant, Mallard second, among them thirteen Gadwall. There were five Little, fifteen Black-necked, and two Great Crested Grebes on the lake. In the bushes near the shore sang not only the Cetti's Warbler and the Nightingale, but also the Sedge Warbler.

At the end of the excursion we wanted to see plenty of birds, and we went to see Laguna Medina. The telescope traveled from the parking lot past the visitors' center to the nearby viewpoint and the first observation platform on the western bank of the lake. There were thousands of Coot in the lake, 160 Flamingos along the beaches and 45 Glossy Ibises. We were looking for waterfowl out of the Coot masses, there were 60 Red-crested Pochard, 50 Little Grebes, 25 Black-necked Grebes and four Great Crested Grebes. There were dozens of Mallard and Garganey, Pochards as well. When I came back to the car, I left the telescope there, and with the cameras, we walked to the hide of the southern bank. It was easy to follow the birds close to the hide without any disturbance. The afternoon was already hot and the birds were mostly silent, the Great Reed Warbler sang anyway and, of course, all the every place inhabitants like Nightingale, Cetti's Warbler, Zitting Cisticola and Corn Bunting. We decided to come here again.

This time we made the evening walk in San Fernando streets just around Puerto Real and back The people were spending time in the streets in the evening. To see the birds, we had to walk up to the Canal Principal, there was a flock of five Night Herons. A large part of the area seemed to be naval buildings, between them we noticed a Hoopoe. Before returning to the hut, the sun was already falling and the shops in downstairs mall were already closing. Just as curiosity we walked on the other side of the military area behind Bateria de Punta Cantera, on this side the gate was firmly closed and a sign clearly indicated the area to military. A little further, on the street the same brass band with drummers was rehearsing again, the noise was loud. They were civilians, though, not military.

***