Toukokuun alkua Cadizin vaiheilla IV

Kun varpunen hätistää yhtä kottaraista, toinen menee pesään.

Toukokuun kahdeksantena heräsimme katsomaan että vesi lahdella ei ole vielä alkanut laskea. Yhdeksän jälkeen se alkoi pudota ja paljastuville lieteille lensi kohta viitisen kapustahaikaraa, pari silkki- ja kolme harmaahaikaraa. Hotellin kattotiilien alla oli pesät vierekkäin varpusella ja mustakottaraisella, se aiheutti keskinäistä nahistelua joka kerta kun kottaraisemot toivat ruokaa poikasilleen.

Cabo Trafalgarin majakka.

Nyt oli nähty lähiranta ja pohjoinen, oli aika lähteä etelämmäs katsomaan mahdollisia lintupaikkoja ja ainakin maisemia. Suunnaksi otimme Trafalgarin niemen, siellä pitäisi olla ainakin majakka, ehkä lintujakin. Aika helposti osasimme paikalle, mutta tien päässä huomasimme ettei parkkitilaa ole ja käännyimme takaisin kyläraitille ja jätimme auton sen varteen. Pienen männikön läpi komppasimme rantaan ja hietikkoa kuljimme sitten kohti niemen kärkeä. Kylällä ja männikössä oli vielä lintuja, rannalla näkyi vain ohi lentäviä etelänharmaalokkeja. Kolme silkkihaikaraa etsi ruokaa laskuveden paljastamien kivien koloista, mustajalkatyllejä hermoili neljä lintua pitkin rantaa, tylli ja muutama suosirri ruokailivat rauhallisemmin. Merellä lensi kaksi vanhaa suulaa pohjoiseen, ja kohta perässä viisihenkinen perhekin.

Algerianhietajuoksija päätellen noista parista vauhtiviivasta selän sivulla.

Ranta tuntui olevan surffaajien suosiossa. Me etenimme majakalle ja sieltä tietä pitkin takaisin kylän suuntaan. Majakan huipun kaiteella lauleli kahdeksan mustakottaraista. Tien varressa lammella oli muutama mustajalkatylli lisää, samoin yksi tylli ja pari suosirriä. Automme viereen oli tällä välin tullut koko jono uusia tulijoita, meidän oli aika lähteä edemmäs.

Torre del Tajo, alla sata metriä pudotusta.  Kaiteessa oli seppele joten alaskin on tuosta menty.

Lähellä oli Barbaten mäntymetsä ja siellä ajattelimme käydä, samalla näkisimme komean rantajyrkänteen ja tornin sen laidalla. Lähellä Barbaten kylää oli parikin polkua joita käyden paikalle pääsi. Lintuja metsässä oli aika vähän, yleisimpinä viherpeipot, tiklit ja keltahempot. Peippoja lauloi viitisen lintua, peukaloisia kaksi, mustapääkerttuja kolme, lisänä tali- ja sinitiaisia sekä harmaasieppoja. Lajistohan oli melkein kuin kotona, vierasta väriä tosin toivat samettipääkertut, etelänsatakielet ja turkinkyyhky, yli lensi hanhikorppikotka.

Ajoimme seuraavaksi läpi Barbaten kylän ja etsimme jokisuulta tarkkailupaikkaa, tienoo oli varmasti hyvä lintupaikka. Liikenteen seassa emme kuitenkaan onnistuneet pysähdyspaikkaa löytämään. Rantatietä ajelimme sitten Zaharaan asti. Tienvarsilla oli pitkin matkaa sotilasalueen kylttejä ja uskottavampina vartijoina nautakarjaa.

Emo ruokkii poikasta oikealla.

Palasimme takaisin Vejerin ohi, ylös emme sentään ajaneet mutta ohi mennessä kiinnitti huomiotamme tienvarressa kiikaroiva porukka, ilmiselviä bongareita. Käännyimme takaisin ja huomasimme mekin että kallionseinämällä pesi lintuja. Kalliokyyhkyjen ja naakkojen lisänä isossa luolassa asusteli viitisentoista töyhtöiibistä, joukossa oli paitsi vanhoja myös nuoria. Bongariporukka oli edelleen paikalla, puhuivat englantia. Me keskityimme kuvaamaan lintuja jotka puuhastelivat hyvin rauhallisina pesillään. Väki ympärillä vaihtui, toisten lähdettyä paikalle tuli pari saksalaista rouvaa lintuja katsomaan. Aikamme odoteltuamme saimme linnuista myös kuvia lennossa. Sen jälkeen olimme valmiit lähtemään kämpälle. Illalla teimme vielä runsaan tunnin iltakierroksen hotellin länsipuolen rantatiellä. Auringon laskettua taivaalla huutelivat yhä tervapääskyt, matalammalla lenteli lepakoita.

Yhdeksäntenä päivänä päätimme lähteä harjoittelemaan suunnistustehtäviä, kohteiksi valitsimme Santa Marian laguunit. Kovin vaikea niitä ei ollut löytää, mutta tiet tuollakin olivat aika kuoppaisia. Paras ja suoraan kohteeseen vievä tie näytti olevan varattu vain eliitille, me siis köröttelimme kuoppapolkuja perille. Laguna Juncosalle tulimme ensiksi. Penkereeltä katselimme lammelle ja ensiksi kiinnitti huomiota pari sulttaanikanaa ruoikon laidassa vastarannan puolella. Nokikanoja oli runsaasti, liejukanojakin kolme. Muista vesilinnuista valtalaji oli heinäsorsa, lisänä muutama punasotka, pari pikku-uikkua ja punapäänarsku. Pronssi-iibiksiä pyöri lennossa ja paikallisina parikymmentä, lehmähaikaroita kymmenisen. Ruskosuohaukkanaaras saalisteli lammen lähellä, yli lensi pääskykahlaaja ja pieni suosirriparvi. Täällä ruoikossa lauloi rytikerttunen, talojen pihoilla oli koko joukko turkinkyyhkyjä.

Seuraavaksi yritimme Laguna Chicalle. Menimme kuitenkin sen ohi, paikalla oli aitaa korjaavia farmareita. Edempänä samaa tietä oli Laguna Hato Carne. Ihan sinne asti emme kävelleet, vaan tarkastimme järven tilanteen kaukoputkella kauempaa. Neljä flamingoa näkyi muutenkin, ruskosuohaukka oli täälläkin, tien varresta lähti punapyy, järvellä runsain lintu näytti olevan pitkäjalka. Pari pronssi-iibistä laskeutui sillekin järvelle. Takaisin tullessamme Chicalla oli rauhallista. Kuljimme pensaikon läpi polkua järven rantaan, paikalla oli 30 flamingoa ja seitsemän ristisorsaa. Pikku- ja mustajalkatylli liikuskeli rantalietteellä. Rytikerttunen lauloi täälläkin.

Laguna Salada vaikutti olevan selvästi suurimpana järvenä vielä tuota parempi, flamingoja siellä jo 55. Vesilintuja oli siellä, toisin kuin noilla parilla edellisellä. Valkopääsorsa löytyi, punapäänarsku samoin, pari ristisorsaa oli täälläkin. Nokikana oli valtalaji, sorsista heinäsorsa, joukossa kolmetoista harmaasorsaa. Pikku-uikkuja oli viisi, mustakaulauikkuja viitisentoista, silkkiuikkujakin kaksi. Rannoilla lauloi paitsi silkkikerttusia ja etelänsatakieliä, myös ruokokerttunen.

Retken lopuksi teki vielä mieli nähdä kunnolla lintuja, ja lähdimme katsomaan Laguna Medinaa. Kaukoputki kulki mukana parkkipaikalta opastuskeskuksen ohi ensimmäiselle tarkkailulavalle. Nokikanoja oli järvenselällä tuhansia, pitkin rantoja 160 flamingoa ja 45 pronssi-iibistä. Vesilintuja etsimme nokikanamassojen seasta, sieltä löytyi 60 punapäänarskua, 50 pikku-uikkua, 25 mustakaulauikkua ja neljä silkkiuikkuakin. Heinä- ja harmaasorsia oli kymmeniä, punasotkia samoin. Takaisin autolle tullessa jätin putken sinne ja kameroin varustautuneena kävelimme rannan piilokojulle. Siitä oli hyvä seurailla lintuja kohtalaisen läheltä niiden häiriintymättä. Iltapäivä oli jo kuuma ja laulavat linnut hiljaisia, rastaskerttunen lauloi sentään ja tietysti jokapaikan vakiot silkkikerttuset, etelänsatakielet, heinä- ja samettipääkerttu sekä polun varressa harmaasirkku. Päätimme tulla tänne vielä uudestaan.

Iltakävelyn teimme tällä kertaa ihan kaupungin katuja kulkien Puerto Realin lähelle ja sieltä takaisin. Väki oli illalla kaduilla. Lintuja nähdäkseen piti kävellä joelle asti, siellä lensi viiden yöhaikaran parvi. Iso osa alueesta tuntui olevan laivaston rakennuksia, niiden välissä seikkaillessamme huomasimme harjalinnun. Ennen paluutamme kämpälle ehti aurinko jo laskea ja alakerran kaupatkin olivat jo sulkeutumassa.

***

Mustakaulauikku avautuu.

In english:

On May 8th, we woke up to see that the water in the bay had not yet begun to fall. After nine, ebb revealed the mudflats and five Spoonbills, a pair of Little Egrets and three Grey Herons flew to feed in front of the hotel. Under the roof tiles of the hotel, there were nests side by side on the Sparrow and the Spotless Starling, causing incubating Sparrow to panic each time the Starlings brought food to their chicks.

Until now we had seen the shoreline and the north, it was time to go south to see good birding spots there and at least the scenery. We headed for the Trafalgar peninsula, there should be at least a lighthouse, perhaps some birds also. Navigating there was easy, but at the end of the road we noticed that there was no place to park the car and we turned back to the village road and left the car on the side of it. Through a small pine grove we walk to the shore and then we continued to the tip of the peninsula. There were some common birds in the village and the pine grove, only the Yellow-legged Gulls flying over the beach. Three Little Egrets were looking for food from the holes of rocks exposed by low tide, Kentish Plovers searched food on sand. At the sea, two adult Gannets flew to the north, and a little later also a pair with three young.

The beach seemed to be popular with surfers. We proceeded to the lighthouse and then back to the village along the road. Eight Spotless Starlings sang at the top of the lighthouse. Along the road, the pond had a few more Kentish Plovers, as well as one Ringed Plover and some Dunlins. In the meantime, we had a whole series of new arrivals next to our car, it was time to continue further.

Second target was the nearby Barbate pine forest and we thought we would go there to see at least the cliff and a tower on its edge. Near the village of Barbate, there was a path to get there. The birds in the forest were rather familiar, Greenfinch, Chaffinch, Goldfinch, Great Tit, Blue Tit, Blackcaps, Spotted Flycatchers, Wren. The genre was almost like home, though the Sardinian Warblers brought the foreign color, the Nightingale and the Collared Dove, overhead a Griffon was gliding to north.

Next we drove through the village of Barbate, looking for a place for a stop and possibility to scan the estuary of the river. However, we were not able to find a stopover in traffic. We continued to drive on the beach road to Zahara. Along the way, there were signs of the military zone and as more credible guards, cattle on the roadside.

We returned past Vejer, but we did not drive up, when driving past the cliff we spotted a group of birders watching to the opposite cliff, obvious twitchers... We turned back and noticed that the rock wall had birds breeding in its gorges. In addition to Rock Doves and Jackdaws in the big cave, we spotted fifteen Bald Ibises, including some adult as well. Twitchers were still present, speaking English. We focused on photographing Ibises that were tending their young. The crowd changed around, and a couple of the German ladies came to see them, too. As we waited for our time, we also saw birds on the fly. After that we were ready to go to the campsite. In the evening, we made a good hour walk to round the hotel on the west side of the boardwalk. When the sun was falling in the sky, there were still screams of flying Swifts, with lower flying bats.

On the ninth day we decided to go on a training course of orienteering, we chose the Santa Maria Lagoons. It was not hard to find them, but the roads were still bumpy. We first came to Laguna Juncosa. We looked at the pond from embankment of the road and first of all drew attention to the pair of Purple Gallinule on the side of the canopy on the opposite side. There were plenty of Coot and three Moorhen. Of the other waterfowl, the main species was the Mallard, with a few Pochard, a couple of Dabchick and Red-crested Pochard. Some twenty Glossy Ibises spent time in the vicinity and also ten Cattle Egrets. Female Marsh Harrier hunted in the vicinity of the pond, one Collared Practincole flying by as also a flock of Dunlin. A Reed Warbler was singing, and numerous Collared Doves in the courtyards of the houses.

Next we tried Laguna Chica. However, we went past it as a couple of farmers were repairing the fence nearby. Further along the same road was Laguna Hato Carne. So far we didn't walk, but checked the situation of the lake with the telescope farther away. The four Flamingos were visible anyway, the Marsh Harrier was here too, Red-legged Partridge left the road, the most abundant bird on the lake seemed to be Black-winged Stilt. A couple of Glossy Ibises also landed on the lake. Coming back to Laguna Chica was peaceful. We traveled through the thicket to the shore of the lake, in shallow water was 30 Flamingos and seven Shelduck foraging. The Ringed and Kentish Plover rolled on the shoreline. Reed Warbler sang here too.

Laguna Salada seemed to be clearly the biggest lake of these three, 55 Flamingos there along the shoreline. Waterfowl was abundant, unlike those in the previous ones. There was White-headed Ducks, too, a couple of Shelduck here too. Coot was most abundant, Mallard second, among them thirteen Gadwall. There were five Little, fifteen Black-necked, and two Great Crested Grebes on the lake. In the bushes near the shore sang not only the Cetti's Warbler and the Nightingale, but also the Sedge Warbler.

At the end of the excursion we wanted to see plenty of birds, and we went to see Laguna Medina. The telescope traveled from the parking lot past the visitors' center to the nearby viewpoint and the first observation platform on the western bank of the lake. There were thousands of Coot in the lake, 160 Flamingos along the beaches and 45 Glossy Ibises. We were looking for waterfowl out of the Coot masses, there were 60 Red-crested Pochard, 50 Little Grebes, 25 Black-necked Grebes and four Great Crested Grebes. There were dozens of Mallard and Garganey, Pochards as well. When I came back to the car, I left the telescope there, and with the cameras, we walked to the hide of the southern bank. It was easy to follow the birds close to the hide without any disturbance. The afternoon was already hot and the birds were mostly silent, the Great Reed Warbler sang anyway and, of course, all the every place inhabitants like Nightingale, Cetti's Warbler, Zitting Cisticola and Corn Bunting. We decided to come here again.

This time we made the evening walk in San Fernando streets just around Puerto Real and back The people were spending time in the streets in the evening. To see the birds, we had to walk up to the Canal Principal, there was a flock of five Night Herons. A large part of the area seemed to be naval buildings, between them we noticed a Hoopoe. Before returning to the hut, the sun was already falling and the shops in downstairs mall were already closing. Just as curiosity we walked on the other side of the military area behind Bateria de Punta Cantera, on this side the gate was firmly closed and a sign clearly indicated the area to military. A little further, on the street the same brass band with drummers was rehearsing again, the noise was loud. They were civilians, though, not military.

***