Toukokuun alkua Cadizin vaiheilla III

Kauan sitten saimme lajin kerran Kuusamon pinnaralliinkin. Nousi silloin yläpuoleltamme puusta lentoon ja jatkoi Oulankajokea Venäjän puolelle... 

Seuraavana aamuna (6.5.) lähdimme uudestaan pohjoiseen jatkamaan siitä mihin jäimme. Tällä kertaa emme menneet Sanlucarin läpi vaan suoraan tielle CA9027 jonka varresta löysimme golfkentän ja sen takaa pari muovein vuorattua vesiallasta. Herätessä San Fernandossa oli pilvistä ja kuusitoista astetta, matkalla aurinko sai tilaa taivaalla ja lämpö nousi nopeasti.

punaiset, vai...

Lammikoiden tuntumassa pyöri niin harakoita kuin haikaroitakin, ja kun kiipesimme penkalle, edestä nousi lentoon toistakymmentä yöhaikaraa, osa vanhoja mutta enimmät nuoria. Harmaa- ja lehmähaikaroita oli myös ja kohta yli lensi kahdeksantoista pronssi-iibiksen parvi. Hietatiiroja saalisteli altaiden yllä, yksi valkoposkitiirakin lähempänä veden pintaa. Lähipellon ylle kerääntyi kolmisenkymmentä pääskykahlaajaa, ja nyt oli hyvä tilaisuus yrittää varmistua niiden siivenalusten punaisuudesta. Vaikeaa se on, eikä väri näy kovin hyvin edes kuvista, täällä kotoisessa Suomessa kun hieman yleisempi harhailija tulee kaakosta ja aropääskykahlaajalla on siis mustaa vastaavilla alueilla siipien alapinnalla.

Kalaa aamiaiseksi.

Lammilla ui muutama merimetso, silkkiuikkuja, nokikanoja, punasotkia ja heinäsorsien lisänä harmaasorsa. Pikkukotka kävi katsomassa paikkoja ja haarahaukoista yksi nappasi kalankin edestämme eväkseen. Rastaskerttunen lauloi ja pikku-uikkukin näyttäytyi. Kaikkiaan noilla parilla lammella oli ainakin 33 lajia lintuja. Siinä seisoskellessamme juttelemaan tuli joku espanjankielinen vanhempi herrasmies mopokyydillä. Kun sanoimme olevamme lintuja katselemassa, hän sanoi että ylempänä olisi parempia lampia katsottavaksi. No, sinnehän olimme oikeastaan menossakin. Hän olisi ollut enemmänkin juttutuulella mutta harmillisesti meillä ei ollut yhteistä kieltä.

Pikkuhaikaran viuhahdus.

Se tie mitä hän tuli oli todella huono, siitä ei autolla ylös mielinyt lähteä. Ajoimme vähän matkaa tietä eteenpäin ja sitten Algaidan kylän pääraitille. Poikkikadun varressa oli purjopeltoja joita Seija kuvasi kun heilläkin niitä aikoinaan oli Elimäellä veljensä kanssa samanlaisia. Palailimme takaisinpäin kunnes vastaan tuli Camino Colorado ja sitä pitkin pääsimme suoraan parin lammikon laidalle. Auton jätimme puiden varjoon ja kävelimme penkalle katsomaan. Valkopääsorsia ui heti keskellä allasta, noki- liejukanoja ja pikku-uikkuja lukuisia. Rastaskettunen lauloi täälläkin, reunapuissa turkinkyyhkyjä. Lammen yli lensi pari pikkulintua jotka tunnistin vahanokiksi, ne jatkoivat pian matkaa toisen altaan suuntaan. Ruoikosta lennähti hetkeksi esiin pikkuhaikara, josta ehdin ottaa muutaman kuvan ennen kuin se piiloutui taas kasvuston sekaan. Sainpa siis kaksi elämänpinnaa peräjälkeen.

Kävimme katsomassa seuraavaksi toista lammikkoa tien vastakkaisella puolella. Se oli isompi ja hieman avoimempi. Valkopääsorsia oli siellä enemmän, samoin nokikanoja ja pikku-uikkuja. Yksi punapäänarskukoiraskin paikalla oli punasotkien tuntumassa. Olisi vähän edempänä ollut kolmaskin lampi, ja vähän matkaa siitä ihan Bonanzan suola-altaatkin, mutta tyydyimme tällä kertaa näihin kahteen lampeen ja ajoimme katsomaan kolmatta Algaidan männikön viereen, eli Laguna de Tarelolle.

Tarelon lammella huomiota herättivät ensiksi pesivät haikarat. Kapustahaikaroilla oli jo isot poikaset, jotka kävelivät emojen perässä ruokaa kerjäten. Neljä flamingoa viihtyi lammen takaosassa, silkki- ja lehmähaikaroita lammen keskellä olevan saarekkeen puissa. Pronssi-iibis puhdisteli itseään saaren rannassa missä lepäili myös punasotkia, punapäänarskuja ja merihanhi. Valkopääsorsia oli täälläkin, samoin pikku-uikkuja. Tavanomaisten pihalintujen lisänä männikön reunapuissa lauloi taiturikultarinta, puiden välissä saalistelivat haarapääskyt, kai hyönteisetkin etsivät suojaa auringolta.

Nyt emme ajaneet metsän läpi kuoppaista tietä vaan kokeilimme ajaa pitkin CA9027-tietä männikön toiseen päähän. Valinta oli huono, tie oli vähintään yhtä kuoppainen kuin metsänkin halki menevä. Siinä samalla voi kuitenkin katsella mitä viereisessä valtaojassa asusteli. Lintuja oli kuitenkin vähän, muutama kapusta- ja silkkihaikara, noki- ja liejukana, heinäsorsa eikä juuri muuta. Peltojen yllä pyöri haarahaukkoja. Meitä pahemman virheen oli tehnyt muuan iso rekka, joka ajeli meitä vastaan hyvin varovasti samaa tietä, hyvä että pystyssä pysyi. Odottelimme sen ohitusta pitkään tien pientareella.

Ajovalot loistavat hartioilla.

Algaidan metsän koillispäässä oli isojen haikaroiden pesimäyhdyskunta. Muutama kattohaikara oli ylimmissä latvuksissa pesillään, lisänä harmaahaikaroita ja kapustahaikaroita. Puiden sisäosissa varjossa oli haarahaukkojen pesiä, niissäkin oli poikaset. Pikkukotkat kiertelivät ahkerasti yllämme, kai niidenkin pesä oli lähellä. Koloissa asusti mustakottaraisia ja ehkä harjalintujakin, niitä näimme poluilla saalistamassa. Lämmin hiljensi lintuja mutta etelänsatakielien ja samettipääkerttujen lisäksi metsissä lauloi myös mustapääkerttuja, rautiainen, turturikyyhky ja pensaskerttukin metsän laidassa. Kotiin päin lähtiessä metsän lähellä pellolla istuskeli kuutisenkymmentä haarahaukkaa ilmeisesti etsien hyönteisravintoa. Iltalenkille ei jäänyt enää aikaa.

Salinas Tres Amigos & Rio Arillo, vanha päärakennus.

Seitsemäntenä päivänä oli luvassa hieman vilpoisempi päivä ja päätimme käydä uudestaan kiertämässä Sendero de Tres Amigos, tällä kertaa perusteellisesti, kävimme sekä vanhan suola-altaan päärakennuksella että vuorovesivoimalalla joen toisella puolella. Reitin olisi voinut kai kiertää yhtenäisenä jos olisi uskaltautunut Cadizin pikatielle pientareella kävelemään parinsadan metrin verran, me emme sille tielle lähteneet.

Vanha vuorovesivoimala.

Flamingoja oli tällä kertaa kolme pikkuryhmää, runsaat 50 yksilöä. Niiden seurana ruokaili pari ristisorsaa. Muista haikaroista paikalla olivat tutut kapusta- silkki- ja harmaahaikarat, lisänä yksi jalohaikara. Kahlaajia oli edelleen aika vähän, muuttajista sirrejä ja tyllejä kolmisensataa, paikallisista avosettien ja pitkälajkojen lisänä nyt parikymmentä mustajalkatylliä, joista joillakin nähtiin poikanenkin mukana. Lokeista tällä kertaa paikalle tuli noin 35 kaitanokkalokkia ja pari välimerenlokkia, pikkutiiroja pyöri altailla noin 25. Lajimäärä jäi tälläkin käynnillä noin 35:een. Parkkipaikalle palatessamme lähellä polun varressa seisoskeli pari vanhempaa lintuturistia, saksaa keskenään puhuivat ja harmittelivat ettei missään näy flamingoja. No, kävelemällä ne olisivat löytyneet hieman kauempaa.

Ääni näillä oli erilainen kuin naurulokeilla, siitä huomasi jo korkealla lentävät parvet.

Illalla kävimme vielä lyhyesti läheisellä Punta Canteran linnoituksella, toki nyt varoimme häiritsemästä vartijaa paikallaan. Mieleni teki vain ottaa kuvia punapyistä jotka tälläkin kertaa piristyivät vauhtiin auringonlaskun aikaan. Kävimme myös rannassa, vuorovesi oli laskemassa ja lahdelle tuli pohjoisesta suosirrejä ja pari kapustahaikaraa. Yli lensi myös kolme ristisorsaa itään, mahtoivatko olla samoja joita päivällä jo näimme.  Sotilasalueen suunnalta kantautui jonkun äänekkään torvisoittokunnan harjoittelua, säälimme vartijaparkaa. Palatessamme hotellille ostoskeskuksen edessä kanavassa etsi silkkihaikara ruokaa jo keinovalon turvin.

***

Punapyyt seurustelevat.

In english:

The next morning (6.5) we went again north to continue where we left off. This time we did not go through Sanlucar but directly to the CA9027 by which we found a golf course and behind it a couple of plastic-lined water pools, Lagunas de Martin Miguel. When awakened in San Fernando there were cloudy and sixteen degrees, on the way the sun got room in the sky and the heat rose quickly.

Near the ponds, there were Magpies, Herons and Egrets, and when we climbed to the deck, there were dozens of Night Herons, some adult but most young, flying to the opposite side of the pond. There were also Little and Cattle Egrets, and overhead flew eighteen Glossy Ibis. Gull-billed Terns were hunting over the pools, one Whiskered Tern nearer to the surface of the water. Thirty Collared Practincoles were gathered over the field, and now it was a good opportunity to try to make sure that their underwing were red. It is difficult, and the color does not appear very well, even in the pictures. Here in Finland, a somewhat more common stray comes from the southeast, and the difference between them is therefore in black areas on the underside of the wings.

In the ponds, a few Cormorants, Great crested Grebes, Coots, Pochards, male Gadwall among Mallards swim. The Booted Eagle went to see the place and one of the Black Kites caught a fish in front of us for a meal. Great Reed Warbler sang and the Dabchick appeared. All in all, the two ponds had at least 33 species of birds. As we stood there, a Spanish gentleman with a moped came to talk. When we said we were watching the birds, he told it would be better to watch the ponds above. Well, that's where we really were going to. He would have been more talkative but unfortunately we didn't have a common language.

The way he came was really bad, not suitable to car. We drove a little further down the road and then to the main street of Algaida village. There were leek fields along the cross street, which Seija photographed because they had earlier the same business in Elimäki with her brother. We returned back until Camino Colorado came in and we went straight to the side of the pond in the left. We left the car in the shadows of the trees and walked to the bank to see. The White-headed Ducks swim right in the middle of the pool, with Coot and Little Grebes. Great Reed Warbler also sang here and in trees, Collared Doves. A couple of little birds flew over the pond, I identified them as Waxbills, they soon went on the way to the second pool. A Little Bittern was fluttering out of the reed for a while, and I took a few pictures of it before hiding again. So I got two lifers in a row.

We went to see another pond next to the road. It was bigger and slightly more open. There were more White-headed Ducks, as well as Coot, Moorhen and Little Grebes. One Red-crested Pochard was near the Pochards. It would have been a little further down the third pond, and a bit away also Bonanza's salt pans, but this time we settled on these two ponds and drove to look at the third one near the Algaida pine forest, Laguna de Tarelo.

Tarelo's pond first attracted attention by nesting Egrets. The Spoonbill already had big chicks walking around the mothers after something to eat. Four Flamingos were resting on the far edge of the pond, with Little and Cattle Egrets in the trees in the middle of the pond. Glossy Ibis cleaned itself on the shore of the island, where the Pochards, Red-crested Pochards and Greylag Goose rested. There were also White-headed Ducks, as well as Little Grebes. As an addition to the usual species, Melodious Warbler was singing and under the pines Swallows were hunting insects, maybe open air was too hot for insects, too.

Now we did not drive through the forest, but we tried to drive along the CA9027 to the other end of the pine forest. The choice was as bad as the other one, the road was at least as bumpy as the forest road. At the same time, however, you could watch what you had in the adjacent canal. There were few birds, however, five Spoonbills, Little Egrets, Coot and Moorhen and Mallard. Above the fields, there were Black Kites hunting. A worse mistake had been made by a big truck that drove toward us very carefully along the same road, good to stand up. We waited for it to pass by long on the roadside.

At the north-eastern end of the Algaida Forest there was a breeding colony of larger Herons. A few White Storks were nesting in the top crowns, supplemented with Herons and Spoonbills. Inside the trees, there were nests of Black Kites in the shade, and they also had chicks. The Booted Eagles circled around us, presumably their nest was near too. In treeholes nested Spotless Starlings and probably Hoopoes, we saw them hunting prey on the paths. Warm silenced the birds, but in addition to the Nightingale and Sardinian Warbler, the Blackcaps, Dunnock, Turtle Dove and Whitethroat also sung in the woods. Going home from the woods along CA9027 on the field stood sixty Black Kites, apparently looking for insect food. There was no time left for evening walk in San Fernando.

On the seventh day we had expected a slightly cooler day, and we decided to get around Sendero de Tres Amigos, this time thoroughly, with both the old saltwater main building and the tidal power plant across the river. The trail could have circled around as if we had dared to go to Cadiz's highway with a couple of hundred meters, we didn't go that way.

Flamingo had three small flocks present this time, over 50 individuals. They were accompanied by a pair of Shelduck. Among the other Herons were the familiar Spoonbill, Little Egrets and Grey Herons, plus one Great White Egret. There were still quite a few waders, some of the migratory Stints and Ringed Plovers, some twenty Kentish Plovers, some of which were seen with the chick, as well as local Avocets and Black-winged Stilts. This time around 35 Slender-billed Gulls and a couple of Audouin's Gulls came to the pools, about 25 Litttle Terns hunting fish.

In the evening, we still had a brief visit to the nearby Fortress of Punta Cantera. My aim was just taking pictures of Red-legged Partridges, which again started activities at the sunset. We also went to the old peer, the tide was lowering, and from the north to the bay came Dunlins and Spoonbills. There were also three Shelduck flying to the east, maybe they were the ones we already saw during the day. This time we knew where to stay without disturbing the guard. From the direction on the military area we heard a noisy brass band or orchestra rehearsing. When we returned to the hotel, in front of the mall Little Egret was hunting food in canal under street lights.

***