Lintuja vihoistani CLXXII

Vuonna 1989 huhtikuun viidentenä olin töissä aamuvuoron, palatessani otin kotoa autoon mukaan retkivarusteet ja Miska-mäykkärin ja lähdin saman tien kohti Hankoa ja niemenkärjen lintuasemaa. Sen verran kiireessä lähdin että kiikari unohtui kotiin mutta tulihan sentään kaukoputki mukaan. Sää ei paljoa lupaillut, yöllä oli ollut pakkasta kolme astetta, iltapäivällä sentään kuusi plusastetta. Taivas oli pilvetön ja tuulta tuskin lainkaan.

Vapaasataman portilla olin ennen puolta viittä ja tavarat kannoin autosta asemalle, siinä sivussa ehdin noteerata 23 lajia päivän listaan. Menomatkalla oli Karjaan Läppträskillä 70-80 laulujoutsenta. Tyyni sää auttoi illalla haahkalaskennassa ja lukemaksi sain 3900 paikallista. Aseman pihalla oli rautiainen, pari punarintaa ja pikkurastas, kaikki miulle kevään ensihavaintoja tuona vuonna. Tyllikin oli satamalahdella.

Kuudennen päivän vakio alkoi 6:40 puolen asteen pakkasessa, heikon itätuulen vallitessa. Pilvetöntä oli ja näkyvyyttä horisonttiin. Yksin ei aamua bunkkerilla tarvinnut viettää, paikalla kävivät Niirasen Seppo, Honkalan Juha ja Lavinnon Ari sekä erikseen vielä Mikkolan Karno ja Hietasen Timo. Muutto oli vaatimatonta, vajaat kolmesataa haahkaa, hiirihaukka, metsäviklo, toistasataa lokkia ja satakunta pikkulintua. Tyhjää siis oli, pari lehtokurppaa, kuovi, lapinsirkku ja kangaskiuru siitä hieman valoisammasta päästä. Päivän lajimääräksi sain 58 eli kohtalaisen lukeman sentään.

Seitsemäs päivä aukesi kahden asteen lämmössä, taivas oli pilvessä, tuuli yltynyt idästä ja näkyvyys heikkenemässä. Aamuvakio tuotti vain vähän lintuja, paristasadasta muuttaneesta vesiäisestä puolet oli haahkoja ja muut pääasiassa alleja. Pikkulintuja meni vain kourallinen eikä lokkejakaan enää kuin kuutisenkymmentä.

Ristisorsia huomasin päivän mittaan kolme, meriharakka oli satamalahdella, taivaanvuohi aseman pihalla, nuo olivat miun keväälleni uusia lajeja. Puoli viiden aikaan iltasella alkoi sataa ja se jatkui yöhön asti. Päivän lajimääräksi jäi 41.

Kahdeksas päivä oli sumuinen, taas pari lämpöastetta, tuuli kaakosta ja sumu tiivistyi välillä tihkusateeksi. Näkyvyys pysytteli lähes koko päivän sadan, parinsadan metrin vaiheilla, vain iltasella oli pari tuntia jolloin näki jokusen kilometrin päähän.

Vakio meni kuunteluksi sateessa, allien ääntä mereltä kuului muuttolla, iltasella sään tilapäisesti kirkastuessa ohi muutti ääntelevä kaakkuri ja 20 meriharakan parvi. Edes komppaus koiran kanssa ei tuottanut kummemmin lintuja, autokenttien laidassa oli töyhtötiainen ja laulurastas, lehtokurppa nousi esiin taas, ristisorsia oli yhä kolme. Kaavakkeelle merkitsin havainnot 33 lajista.

Sumu odotteli aamulla 9.4. kun aloittelin taas vakiota. Näkyvyyttä oli taas sata metriä, tuuli kaakosta hieman kovempaa kuin edellispäivänä, muuten tilanne ennallaan. Seitsemän jälkeen tuuli yltyi jo kymmeneen sekuntimetriin. Vakio meni sumussa mutta puolenpäivän jälkeen alkoi seljetä. Päivällä komppasin aseman aluetta mutta puoli neljän jälkeen seurasin taas muuttoakin parin tunnin ajan.

Muuttajia riitti ainakin edellispäiviä enemmän. Haahkoja meni lähes tuhat, harmaahaikara ja 27 metsähanhea. Kahlaajista meriharakoita muutti jo 51 kun paikallisiakin oli jo 39. Pikkulintuja ei aamulla näkynyt eikä niitä liikkunut vielä iltasellakaan. Parantunut näkyvyys nosti sentään päivän lajimäärän neljäänkymmeneenseitsemään.

Kymmenes päivä avautui kuitenkin taas sumuisena. Pari astetta oli lämmintä ja tuuli kääntynyt lounaaseen. Vakion alun staijasin sadan metrin näkyvyydessä, ääniä vain kuului joten oli parempi siirtyä komppaamaan koska tämä oli lähtöpäivämme. Paikallisina oli yhä 16 meriharakkaa, kapustarinnan ääni kuului sumusta. Lehtokurppia oli yön aikana tullut kolme lisää. Jouhisorsia oli neljä Kalskärin luona, tukkasotkia kuusi ja teerikin oli taas kärjessä. Lajeja näin 45 ennen kuin lähdimme Miskan kanssa kohti kotia.

Suorinta tietä emme kotiin menneet. Tenholan Prästkullassa oli 37 laulujoutsenta paikallista kahden kyhmäriparin lisänä. Harmaapäätikka huuteli, samoin paikallinen kurkipari. Sumua oli yhä, näkyvyys alle puoli kilometriä.

Perniön Saarenjärvellä ei enää ollut joutsenia tai hanhia, telkkiä satakunta, yli muutti hiirihaukka. Jatkoimme Kosken aseman ja Kiskon Kurkelan kautta Aneriojärvelle. Joutsenia oli järvellä 23 ja kanadanhanhia 11, metsässä palokärki. Omenajärvellä oli senaikainen joutsenmuuton eturintama, paikallisina 233 laularia ja tusinan verran kanadanhanhia. Sorsia oli muutenkin runsaasti ja niiden joukossa peräti harmaasorsa. Tuohon aikaan laji oli vielä harvinainen muutaman sillanpääasemansa ulkopuolella.

Sieltä suuntasimme sitten suoraan kotiin, tosin vielä autoa tyhjentäessä Vantaan Laajavuoressa yli muutteli kevään ensimmäinen tilheni. Vaikka sää oli heikko ja muutto takkuista, sain lyhyellä retkellä kaksikymmentä vuodelleni uutta lajia.

***

Lintuja vihoistani CXIII

( pikkujoutsenesta tuli retki- ja köyhä vuodenpinna )

Vuonna 1988 viidestoista lokakuuta alkoi Hangossa kuten parin edellisenkin viikon aamut. Miehittäjänelikkomme sai vahvistuksekseen Pynnösen Petron. Yöllä verkosta oli tullut taas sarvipöllö, päivällä huomattiin aseman alueella isompikin sarvipää, huuhkaja Kalskärillä.

Yksinäinen kyhmyjoutsen oli jäänyt Gåsörsuddenin tuntumaan, mutta sen lisäksi muutti niemen yli lounaaseen kahdenkymmenen pikkujoutsenen parvi. Muuten Gåun särkällä oli edelleen tuttuja kahlaajia, punakuiri ja pari tundrakurmitsaa. Erityisenä yllätyksenä Gåun rannasta poimittiin täysi tanskalainen oluttölkki, täytenä se ei tainnut enää seuraavaa päivää nähdä...

Kahlaajamuutto jäi yhteen suosirriin, vesilintumuuttoa oli enemmän. Kahdentuhannen paikallisen vesiäisen lisäksi huomattiin muutolla lähes saman verran. Määritykset hajosivat monipuolisesti. Hanhista määritettiin 180 sepelhanhea ja 25 metsähanhea. Anaksia muutti vähän, sotkia enemmän, niistä 44 tukka- ja 47 lapasotkaa. Telkkiäkin meni 61 yksilöä. Alleja määritettiin muutolla vain 22, mustalintuja kaksi. Tältä pohjalta voisi päätellä että muuttajien enemmistö tällä kertaa olikin sotkia ja telkkiä.

Pikkulintumuutto oli aika vaatimatonta jo. Peippoja laskettiin yli kuusikymmentä, järrejä vajaa parikymmentä, viherpeippoja lähes kahdeksankymmentä. Viime päivien tapaan viherpeipot löysivät tiensä pihaverkkoihin, niitä rengastettiin nyt viisikymmentä. Rengastusten ykköslaji oli tänään hippiäinen, 63 yksilöä joutui renkaisiin, paikallisina oli noin 120 lintua. Tiaiset olivat jo vähentyneet, yhteensä hieman toistasataa joista talitiainen oli palannut ykköseksi sekä vaeltajissa että rengastuksissa. Vihervarpunen oli vajaan seitsemän ja puolensadan yksilön voimin pikkulintumuuton ykkönen, tilhi 341 yksilön voimin kakkonen, kaksi tilheä tuli verkkoonkin. Närhiä näkyi vielä 25, lisänä hakki ja harakka. Paikallisista pikkulinnuista erityisin oli jo aika myöhäinen pensaskerttu. Rengastuksia tuli päivän mittaan 195.

( käsitilhi )

Petolintuja oli liikkeellä enää vähän, 14 varpushaukkaa ja seitsemän piekanaa sekä yksinäinen ampuhaukka määritettiin. Lokeista kalalokit olivat liikkeellä 190 yksilön verran ja naurulokkejakin muutti lähes sata tusinan paikallisen lisäksi. Lisäksi kaukana nähtiin lokkilintu jolla oli siipikuvio kuten nuorella rissalla tai pikkulokilla, selväksi ei saatu kumpi oli kyseessä.

Kuudestoista päivä oli lomani loppupäivä ja kotia kohti lähdin iltaviiden maissa. Tilalleni tuli uutta verta, Laurilan Anssi ja Rikkosen Marja. Myös Matti, Antti, Pekka ja Petro jäivät jatkamaan. Vesilintumuutto oli taas hiipumaan päin, tuhatkunta muuttajaa olivat yhtä kirjavaa kaartia kuin eilenkin. Lapasotkia näkyi nyt paikallisina 38, muuttajina vain neljä tukkasotkaa. Alleja muutti kolmisenkymmentä, heinäsorsia ja telkkiä nelisenkymmentä. Isokoskeloilla oli paras muuttopäivänsä 85 muuttajan voimin.

Kahlaajien lista jäi tyhjäksi, Gåulla ei käyty. Lokit viettivät myös välipäivää. Pöllöistä tuli verkosta tuttu kaksikko, sarvari ja helmari, muutolla nähtiin myös syksyn ensi hiiripöllö. Tikoista verkot pyydystivät käppärin ja pikkutikan, muuttajaksi jäi palokärki. Aamuvakiolla pikkulintumuutto oli hieman vilkkaampaa kuin viime päivinä. Vain vihervarpuset olivat lähes tauolla. Urpiaisia näkyi ensi kertaa vähän enemmän, 46 muuttajaa ja yksi oli verkossakin. Viherpeipot jatkoivat vahvasti, muutolla 127 ja verkossakin 63. Punatulkut lisäsivät tehoa hiljalleen, nyt 82 muuttajaa ja 12 verkossakin.

Tiaisia vaelsi tänäänkin vain hieman toistasataa, lisänä peruskaksikkoon kuusitiaisia. Yksi pähkinänakkelikin oli joukossa mukana. Varislinnuista närhet liikkuivat eiliseen tapaan, mutta harakoita kävi kärjessä peräti kolmetoista. Puolentoistasadan perusvariksen lisänä huomattiin muutolla kaksitoista mustavarista. Tilhiä muutti taas 679 ja kottaraisiakin vielä 328. Varpusetkin piristyivät parin päivän jälkeen 313 muuttajaan asti.

Viimeisen päiväni lajimäärä nousi seitsemäänkymmeneenkuuteen, rengastukset jäivät sataankuuteenkymmeneenyhteen. Lomat loppuvat mutta linnut eivät.

***

( käsinakkeli )

Lintuja vihoistani CXII

( kyllä nämäkin syksyisin muuttavat )

Lokakuun kolmastoista Haliaksella vuonna 1988 jäi vähän edellisen rääpepäiväksi. Pikkulintumuutto oli samaa tasoa kuin edellisenä päivänä, erona että kottaraisia muutti lähes tuhatviisisataa ja tilhiäkin yli yhdeksänsataa. Varpusetkin jatkoivat vielä 440 muuttajan verran ja nyt oli mukana vielä neljäkymmentä pikkuvarpustakin. Harakoitakin löytyi kahdeksan eli yksi eilistä enemmän.

Vaeltajatiaiset olivat selvästi vähentyneet, vain kaksisataa joista puolet sinkkareita. Pöllöjäkään ei saatu kuin kaksi verkosta, helmari ja sarvari. Yökierroksilla rastaidenkaan ääniä ei kuulunut kuin muutamia, parempana yömuuttajana sentään metsähanhiparven ääntä.

Päivämuutolla hanhia näkyi vain pari lajia vaille jäänyttä parvea. Vesilinnut olivat taas palanneet arkeen, selvästi alle 2000 muuttajaa jäi päivän saldoksi. Petolinnut pärjäsivät eilistä paremmin mutta muutto ei ollut kuitenkaan vilkasta, noin kahdeksankymmenen varpushaukan lisänä neljätoista buteota joiden lievä enemmistö taisi olla piekanoita.

Kahlaajatilanne oli entisellään nyt kun taas tuli käytyä Gåsörsuddenillakin asti, punakuirit, suosirrit ja tundrakurmitsa olivat paikallaan, lehtokurppa tuli verkosta ja tylli muutolta. Tiaiset pudottivat rengastukset sataanviiteenkymmeneenkolmeen, päivän erikoisuus oli pihaverkoista poimitut 43 viherpeippoa.

Neljästoista päivä oli vuorostaan arktisten hanhien muuttopäivä. Sepelhanhia määritettiin 1520, tundrahanhia 31. kun metsähanhia huomattiin vain yksitoista, ilmeisesti 111 muuttanutta anseria olivat voittopuolisesti tundrahanhia, määrittämättä jääneet brantat ja hanhet, yhteensä 820, enimmäkseen sepelhanhia. Muuten vesilintumuutto jäi vaisuksi, pääosassa vajaat neljäsataa muuttanutta allia.

Pikkulinnuista muutolla oli oikeastaan vain vihervarpusia mainittavammin, edellispäivien erikoiset eli kottarainen, varpunen ja tilhi, olivat pudonneet murto-osaan eilisestä. Muuttavat viherpeipotkin olivat vähentyneet alle neljännekseen, mutta verkoista tuli silti vieläkin 28 rengastettavaa eikä yhtään kontrollia eilisistä. Tiaiset loistivat poissaolollaan, vain viitisentoista paikallista ja verkosta tulleetkin vain kontrolleja. Kaikkiaan rengastukset jäivät seitsemäänkymmeneenkahdeksaan.

Pari erikoisuutta päivälle saatiin. Hangonkylässä ollut harjalintu lensi vapaasataman puolelle, helpommin nähtävä oli sepelrastas joka pysähtyi hetkeksi aseman lähipuihin. Haukkamuutto oli myös hiljaista, vain kuusi varpushaukkaa, parista paikallisesta toinen jäi verkkoon. Kahlaajatkin olivat pääosin tuttuja, vieraana yksi muuttava töyhtöhyyppä ja pari paikallista taivaanvuohta. Lehtokurppa onnistui tällä kertaa välttämään verkon.

***

( on se sera )

Lintuja vihoistani CXI

( sarvipöllö käymässä asemalla )

Kahdestoista lokakuuta kolme vuosikymmentä sitten oli toisin kuin tämä päivä säältään loistava. Niinpä Haliaksen bunkkerilla staijattiin koko ajan auringon noususta laskuun eli varttia yli kymmenen tuntia.

Pikkulintumuutto ei ollut kovin kummoista vaikka sääkin suosi. Vanhat peruslajit, peippolinnut ja carduelikset, saivat kasaan vain parinsadan kahta puolta olevia muuttosummia. Varpuset tekivät selvän retkiennätyksensä 338 muuttajalla. Kottaraisia muutti 550 ja hieman samannäköisiä tilhiä 840. Rastaita muutteli melko verkalleen, päivän mittaan räkättejä sentään vajaat kuusisataa.

( hyyppiä muutti lajin verran )

Vaeltajien määrä oli myös vain kohtuullinen. Sinitiaiset olivat runsaimpia runsaan viidensadan tiaisen joukosta. Närhiä laskettiin liikkeellä 67 ja harakoita seitsemän. Käpytikkoja havaittiin neljätoista ja pikkutikkoja neljä. Yölläkin oli kunnon liikettä, helmipöllöjä huomattiin yhdeksän ja sarvipöllöjä kahdeksan. Tusina rengastusta menivät tasan molemmille.

Se muutto mitä varten bunkkerilla pysyttiin, tapahtui merellä. Vesilintuja muutteli viisikymmentätuhatta ja hienossa kelissä laskettiin myös yli yhdeksäntuhatta paikallista vessua, haahkat ja allit määritysten pääosassa. Hanhia nähtiin vähän, määrityksinä vain 28 metsähanhea ja neljä merihanhea, määrittämättä jäi 150 muuttanutta. Isoja vesilintuja muutti 172 haahkan lisäksi kolmesataa määrittämätöntä. Pikkuvesiäiset olivat tietysti suurelta osin alleja, joukosta määritettiin kuitenkin jonkin verran mustalintuja ja pilkkasiipiä, samoin sotkia ja haapanoitakin. Kaksi härkälintuakin määritettiin muutolta, retkilaji. Siinä muuttoa tarkkaillessa seurattiin myös kuinka itäsaksalaisesta RoRo-alus Gleichbergistä tuli väkeä aseman alueelle. Samoin merellä harjoitteli ruotsalainen ja kaksi suomalaista helikopteria pelastustehtäviä koko päivän.

Petolinnut jäivät vähiin, 34 muuttaneen varpushaukan lisäksi huomattiin vain kymmenen buteota joista seitsemän oli hiirihaukkoja. Kahlaajat olivat vähissä, yöllä tuli lehtokurppa verkosta, päivällä muutti yksi taivaanvuohi ja töyhtöhyyppä, siinä kaikki. Koko päivän tarkkailukaan ei nostanut lokkien määrää edellisistä päivistä.

Päivän rengastuksia kertyi 236, tiaiset määräsivät suuruusluokan. Päivän erikoisuus verkoilla tusinan pöllön ja viiden tikan lisäksi oli punatulkku joita merkittiin kaksikymmentä. Kaikkiaan lajeja nähtiin kahdeksankymmentä, hyvä päivä siis.

***

( pari lokakuista allia )

Lintuja vihoistani CX

( taas oli mahdollisuus tavata helmipöllö )

Kymmenes lokakuuta 1988 oli maanantai, ja sille sopivasti päivästä tuli täydellinen välipäivä. Pikkulinnut eivät muuttaneet lainkaan, tiaisetkaan eivät olleet liikkeellä, taisi olla reipas sade syynä. Päivällä sentään näkyvyyttä saatiin sen verran että vesilintuja nähtiin mereltä jonkin verran, pikkuporukoita muutollakin. Myös parikymmentä varpushaukkaa onnistuttiin näkemään, muista petolinnuista yksi sinisuohaukka ja taas maakotkakin. Kahlaajat olivat ilmestyneet taas Gåsörsuddenin särkälle, tutut pari punakuiria, suosirrien tusina, yksi taivaanvuohi ja tundrakurmitsa. Lokkeja näkyi jonkin verran meren yllä muutollakin, mukana yksi selkälokki ja 27 naurulokkia. Kaksi ruokkiakin löytyi muutolta. Paikallisena huomattiin koppelo, mahtoiko olla sama joka kävi kärjessä jokunen päivä aiemmin.

Rengastukset jäivät tusinaan. Niistä neljä oli hömötiaisia, kolme varpushaukkoja, kaksi tallareita, yksi sinkkari, hippiäinen ja punarinta. Päivän lajimäärä jäi neljäänkymmeneenseitsemään.

Yhdennentoista päivän muutto oli taas lähempänä normaalia. Pikkulintuja ei mennyt kuitenkaan juuri kahtatuhatta enempää, peipot jäivät kuuteensataan, niistä järrejä joka kolmas. Vihervarpuset alkoivat jo vähetä, enää runsaat kaksisataa, viherpeippoja runsaat kolmesataa. Variksia kulki yli kuusisataa, naakkoja lähes neljäsataa ja närhiäkin taas runsaat kaksisataa, kolmetoista jäi verkkoonkin. Harakkakin näytti haluaan lähteä meren taa. Rastaita muutti vähän ja niistä eniten kulorastaita, yhdeksäntoista. Tilhiä muutti 240, kyyhkyjä kaksisataa, kaikki määritetyt sepelkyyhkyjä.

( mustapääkerttuja näkee vielä näihin aikoihin )

Jo yöllä oli verkoista poimittu sarvipöllö ja kolme helmipöllöä ja yksi kumpaakin oli lisäksi nähty vapaana. Tiaisia vaelsi taas jonkin verran, yhteensä lähes yhdeksänsataa. Eniten liikkui sinkkareita, yli puolet määritetyistä. Pähkinänakkelikin oli taas mukana. Tikkoja nähtiin palokärjen, puolen tusinan käpytikan ja kolmen pikkutikan verran. Lopettelijoista huomattiin metsäkirvinen ja pajulintu, haarapääskyjäkin meni vielä 28. Pienen tauon jälkeen merelle meni myös 88 varpusta. Kolme jäi paikallisiksi ja kaksi niistä verkkoon.

Vesilinnuista hanhia huomattiin muutama parvi, ansereita olivat määritetyt, niistä 43 metsä- ja 49 merihanhea. Kymmenen perusgavian lisäksi meni länsilaitaa ohi jääkuikkalaji. Tuttu kahlaajasetti oli vähän elänyt, nyt uusina oli pari kapustarintaa ja yksi meriharakka. Petolintulajisto oli vähän muuttunut. Varpushaukkoja huomattiin enää viisikymmentä, mutta piekanoita kolmekymmentä, yksi hiirihaukkakin määrittyi, samoin pari merikotkaa ja taas maakotka. Kurkia nähtiin päivän mittaan kaksisataaviisikymmentä. Teeriä oli taas kärjessä puoli tusinaa, yksi verkossakin. Lokkimuutto oli vaatimatonta mutta joukkoon saatiin sentään yksi lajilleen määrittämättä jäänyt kihu.

Rengastuksia tuli tiaisten ansiosta taas 320. Päivän lajimäärä kohosi retkeni tähänastiseen ennätykseen, kahdeksaankymmeneenneljään. Miehitys oli vähän muuttunut, nyt meitä oli asemalla mie, Lehden Matti, Hännisen Pekka ja Antti Below joka oli tullut pari päivää sitten. Muukkonen ja Pulliainen olivat lähteneet siviiliin eilen.

***

Lintuja vihoistani CIX

( pari nuorta punakuiria takavuosilta )

Vuonna 1988 lokakuun kahdeksas oli edelleen lomapäivä Haliaksen lintuasemalla. Meitä jatkoi joukkue mie, Lehden Matti, Pulliaisen Timo, Hännisen Pekka ja Muukkosen Tomi, vierailemassa asemalla kävi Lindströmin Jussi.

Aamumuutto oli vaisua, ehkä kaikkiaan tuhatkunta pikkulintua muutti aamulla eikä se Haliaksella ole juuri mitään, ainakaan lokakuun huippuaikaan. Vaeltajiakaan ei juuri ollut, paitsi noin seitsemänsataa tiaista. Talitiaiset nostivat rengastukset juuri ja juuri yli kahdensadan. Kyyhkytkin jäivät jo pariin pikkuparveen. Kahlaajat olivat katoamassa, vain 17 suosirriä, pari kovin tuttua punakuiria ja yksi taivaanvuohi. Petolintujakaan ei kulkenut kuin ennen, varpushaukat jäivät vähän päälle kahdeksaankymmeneen, lisänä kolme sinisuohaukkaa, tuulihaukka ja pari ampuhaukkaa.

Vesilinnutkaan eivät tarjonneet kummempaa, seitsemän sepelhanhen parvi taisi olla ainoa maininnan arvoinen. Ainoa erikoisuus oli kanalintujen ”muutto”. Kaikkiaan neljä teertä tuli kärkeen paikallisen lisäksi ja erikoisimpana pitää mainita koppelo, joka tuli käymään kärjessä päivällä. Merelle se ei sentään uskaltanut lähteä vaan pysähtyi kärjen metsikköön ennen kuin päätti palata takaisin. Ei osunut sentään metsikön petoverkkoon. Päivän lajimäärä, 76, oli hiljaisuuteen verrattuna joltinen.

( aika harvoin muutolla nähty )

Yhdeksäs päivä alkoi hieman vilkkaampana kuin edellinen, mutta peippo- ja pikkulintumuutto jäi silti kolmeen tuhanteen. Tiaisia vaelsi lähes saman verran, rengastuksissa sinitiainen ohitti ensi kertaa talitiaisen ja rengastukset kaikkiaan nousivat yli neljänsadan. Verkoista tuli tiaisten mukana muutakin mukavaa, taigauunilintu, pähkinänakkeli ja pikkusirkku erikoisemmasta päästä, samoin vielä neljä pajulinturengastusta oli aika paljon tähän ajankohtaan. Närhetkin vaelsivat taas, 170 liikkuvasta ja neljästä paikallisesta saatiin kiinni kaksitoista. Siinä mukana vaelsi myös kahdeksan pähkinähakkia ja rengastetun nakkelin lisäksi nähtiin muutolla toinenkin.

Kyyhkyjä löytyi taas muutolle kuutisen sataa, mutta kahlaajat olivat kokonaan katoamassa, jäljellä vain kaksi suosirriä. Eilisistä kanalinnuista paikalla oli yhä teeriä, vähintään viisi, ehkä jopa kahdeksan. Petomuutto oli eiliseen tapaan vaisua, mutta joukkoon saatiin sentään muuttava maakotka.

Lajimäärä nousi komeasti kahdeksaankymmeneen, mukana muun muassa myöhäinen selkälokki ja keltavästäräkki, luotokirvinen, yhdeksän muuttavaa kangaskiurua, pikkusieppo, lapinsirkku ja syksyn ensimmäinen pulmunen. Päivän harvinaisin laji ei tullut aseman alueelle asti, Muukkosen Tomi kävi bongaamassa kesäteatterin pusikoista ruskouunilinnun.No, vuosi sitten se oli aseman alueella joten ei se aiheuttanut mitään sen suurempaa painetta.

***

( vuoden takainen fuscatus )

Lintuja vihoistani CVIII

( helppo merikihu, kotimainen, tumma ja vanha )

Lokakuun kuudes vuonna 1988 alkoi paremmin kuin mikään tämänkertaisen Hangon retkeni päivä tähän asti. Yli 25000 ilmeistä peippolintua muutti aamun aikana, niistä 85% peruspeippoja. Kuitenkin vain yksi joutui rengastajan verkkoon. Vihervarpusia muutti tavanomaiset 2200, viherpeippoja yli 800. Kottaraisiakin muutti yli kuusisataa.

Tiaisia vaelsi vähemmän kuin parina edellispäivänä, kuitenkin yhteensä toista tuhatta joten rengastuksetkin nousivat edelleen yli kolmensadan. Sepelkyyhkyjäkin muutti taas lähes seitsemäntuhatta.

Vesilinnuilla ei edelleenkään ollut kiire minnekään. Vähät kahlaajatkin pysyttelivät paikallisina, myös eilen tullut meriharakka. Ainoa kärjessä käynyt tikka oli palokärki, pöllöjä ei löytynyt yhtään. Petolintuja oli jonkin verran enemmän kuin aiemmin, lisäys tuli lähes kokonaan varpushaukoille joita muutti nyt yli 260. Teeriä oli kärjessä neljä, edellispäivänä niitä oli ollut viisi ja joka päivä ainakin yksi. Mikä lie vaellus nekin oli matkaan saattanut. Kalalokkeja huomattiin ensi kerran hieman enemmän muutolla, tosin vain runsaat kaksisataa.

Lajimäärä nousi seitsemäänkymmeneenkahteen.

Seuraavana päivänä toiveet olivat korkealla mutta ne ampui alas kova sade jota jatkui aamusta iltapäivään. Aamustaiji ei tuottanut paljoa. Mie tähystelin lähinnä ylilentäjiä bunkkerin ja kärjen tuntumassa, Muukkonen ja muut tähystelivät asemarannan venevajan suojista.

Pikkulintuja muutti vain kourallinen, tiaisia ei lainkaan. Vihervarpusia riiti tälläkin kelillä lähes tuhat, kottaraisia yli kuusisataa. Yöllä ennen sateen alkua oli huomattu sarvipöllö ja suopöllö, joka taisi tulla verkostakin vai olisiko ollut se joka näkyi myös muutolla. Palokärki oli vaihtunut pikkutikkaan.

Lokit innostuivat muuttamaan kurjassa kelissä, naurulokkeja meni pitkälti yli kolmesataa, kalalokkeja yli kuusi ja puolisataa. Pikkulokkejakin huomattiin kolme. Paras oli aivan ylitseni matalalta muuttanut nuori merikihu. Muukkonen ja muut huomasivat sen myös venevajan suojista ja olivat valmiit tekemään siitä vaikka lepyn mutta olin tinkimätön. Kyllä sentään merikihun tunnen kun se ihan vierestä menee, olkoonkin nuori ja suomalaisittain epätyypillisen vaalea. Noita samoja näkee vaikkapa Tauvossa tai sitten Jäämeren rannalla kun poikaset ovat nousseet siivilleen. Ja ei siinä mitään, olisi miullekin kelvannut lepy paremmin mutta kun ei...

Oli ensimmäinen päivä kun vesilintujakin muutti vähän enemmän. Siitäkin huolimatta että näkyvyyttä riitti ehkä kilometrin verran, huomattiin yli 4500 määritettyä allia ja yli 1900 pientä vesilintua muutolla länteen, alleja nekin kai vaikka 20 mustalintuakin muutolla nähtiin. Ensimmäiset sepelhanhetkin huomattiin, yhteensä niitä meni 126. Haapanoita muutti 62, vain yksi jouhisorsa, kahdeksan punasotkaa, kaksikymmentä tukka- ja kuusi lapasotkaa.

Muutama kahlaajakin löytyi vielä muutolle, kaksi meriharakkaa paikallisen lisäksi, tundrakurmitsa ja kahdeksan pikkukahlaajan parvi. Iltapäivällä näkyi muutama petolintukin, parikymmentä varpushaukkaa, kahdeksan sinisuohaukkaa ja viisi ampuhaukkaa.

Ei ole yllätys että rengastuksia tuli vain neljä, ne kaikki ennen kuin sade alkoi. Päivän lajimäärä kohosi kaikesta huolimatta kuuteenkymmeneenviiteen.

***

Lintuja vihoistani CVII

Viides lokakuuta 1988 alkoi osaltani jo yöllä uudella vuodenpinnalla, kun verkosta tuli rengastettavaksi sarvipöllö. Se olikin ainoa pöllö koko yönä eikä yömuuttavia rastaitakaan taivaalta kuulunut.

Aamumuutto oli eiliseen tapaan kohtalaisen vilkasta. Peippolintuja muutti noin 6500, vihervarpusia yli 2400 ja määrittämättä jääneitä pikkulintuja yli 4600. Tiaiset vaelsivat edelleen vilkkaasti, kolmesta tuhannesta vaeltaneesta yli 2100 oli talitiaisia ja yli 300 sinitiaisia. Muut määritetyt pikkulintumuuttajat jäivät korkeintaan muutaman sadan yksilön tuntumaan, tilhiä tasan sata, keltasirkkuja 117, niittykirvisiä vajaat kaksisataa, kottaraisia yli kaksisataa, viherpeippoja lähes neljäsataa... Sepelkyyhkyjen määrä oli taas puolittunut edellispäiväisestä runsaaseen viiteensataan.

Vesilinnut eivät olleet muuttotuulella, haukat yhtä vaisuja kuin ennenkin, varpushaukkoja tutut noin 130. Joukossa oli sentään yksi sirosuohaukka. Kahlaajat olivat tuttuja, uutena vain meriharakka aseman lähiluodoilla. Tosin kana- tai varpushaukka oli syönyt toisen paikallisista suokukoista Gåsörsuddenin lähellä metsänreunassa.

Päivän lajimäärä nousi jälleen seitsemäänkymmeneenyhteen. Rengastuksiakin tiaisten ansiosta kertyi yli 370. Tämä antoi toivoa paremmasta...

***

Lintuja vihoistani CVI

( varpushaukkoja näki läheltä bunkkerilta )

Lokakuun toinen päivä Haliaksella vuonna 1988 oli ensimmäisen huonompi kopio. Muuttajat olivat vähentyneet selvästi, noin kolmestatuhannesta pikkulinnusta runsaimpia olivat peipot ja vihervarpuset, nekin selvästi edellispäivästä vähentyneinä. Vaelluslinnut olivat alle puolittuneet, sini- ja talitiaisia muutti juuri vähän yli sadan kumpaakin, närhiä alle kymmenesosa edellisen päivän määrästä. Kyyhkytkin olivat loppuneet, alle kymmenesosa niitäkin muutti edellispäivän määrästä. Vain varpushaukkoja muutteli hieman eilistä enemmän, niitäkin vain hieman yli sadan.

Kaikkiaan lajimäärä putosi edellispäivän yli seitsemästäkymmenestä runsaaseen kuuteenkymmeneen. Tosin kun sitä vertaa siihen mitä noilla kotikulmien vakiokierroksilla oli tullut vastaan, yhdessä päivässä Haliakselta löytyi enemmän lajeja kuin noilta vakioilta koko viikossa. Edellispäivään verrattuna uudet lajit olivat vähissä, kaakkuri, jouhisorsa ja pilkkasiivet sentään vaikkeivät vesilinnutkaan juuri muuttaneet.

Kolmannesta päivästä Haliaksella olenkin jo pari vuotta sitten tänne blogiin kirjoittanut. Päivä oli suunnilleen edellisen kaltainen, lajeja nyt 64 eilisen 63 sijaan. Suurin muutos taisi tapahtua miehityksessä kun leppoisat kalamiehet Niiranen ja Nieminen vaihtuivat vähemmän leppoisiin Muukkosen Tomiin ja Timo Lehesvirtaan. Rengastuksia kertyi nyt 170, suunnilleen saman verran kuin edelllispäivänä mutta vain puolet ensimmäisen päivän määrästä.

Närhiä oli liikkeellä taas 185 ja neljätoista niistä sai renkaankin. Peippojen muutto oli kokonaan hiipumassa, aamulla vain runsaat kaksisataa muutti. Kyyhkyjäkään ei nähty enää kuin 150. Yölläkään ei muuttoa juuri ollut, pöllökierroksilta tuli vain yksi helmipöllö ja pikkurastaiden ääniä kuului taivaalta parikymmentä.

Onneksi neljäs päivä oli lupaus paremmasta. Pikkulintumuuttoa oli jo kahdeksantoistatuhannen verran, niistä peippoja yli 7000 ja vihervarpusia yli 1700. Vaelluslinnuista tiaisia meni yli 3000, lähes 85-prosenttisesti talitiaisia. Närhiä muutti taas yli kolmesataa, kolmisen pähkinähakkiakin. Kyyhkyt nousivat myös yli tuhannen.

Rengastajilla talitiaiset aiheuttivat kiirettä, 478 rengastusta on täyttä työtä aamusta iltaan. Ainoat jotka viettivät selkeää välipäivää olivat pöllöt, täysin poissa. Varpushaukkojakaan ei mennyt sataaviittäkymmentä enempää. Päivän lajimäärä 67 oli taas edellisiä vähän parempi. Päivän varsinainen urotyö oli soutu Gåsörsuddenille aseman veneen ”Puhku” kanssa. Se jäi vähälle käytölle kun kalamiehet poistuivat asemalta. Kahlaajiin tämä ei vaikuttanut millään tavalla, samat tutut siellä olivat vastassa vaikka mereltä nyt tultiinkin.

***

Lintuja vihoistani CV

( närhet vaelsivat silloin ja nyt )

Taisin mainita että lokakuun 1988 alkaessa luvassa olisi jotakin muuta kuin lähilenkkejä Petikossa tai vähän kauempana Iso-Huopalahdella. Ensimmäisen päivän aamuna pakkasinkin retkikamppeet autoon ja lähdin ajamaan kohti Hankoa. Yhdeksän aikaan olin vapaasataman portilla ja niin muodoin Haliaksella. Asemalla oli muutenkin hyvä miehitys, paikalla oli rengastajina Niirasen Seppo, Lehden Matti ja Pulliaisen Timo, muuten paikalla myös Hännisen Pekka ja Niemisen Veli-Matti. Hyvä lokakuu vuotta aiemmin oli ainakin miun, Pekan ja Lehden Matin muistissa.

Vuodet eivät kuitenkaan ole veljeksiä eivätkä vanhat yllätykset hevin toistu linnuistakaan puhuttaessa. Pikkulintumuutto oli aika arkista, vähän toista tuhatta peippoa ja runsaat kuusisataa järriä, vajaat kuusisataa vihervarpusta ja vajaat 1300 määrittämätöntä pikkulintua ei ollut erityistä. Vaeltajat olivat kyllä liikkeellä, närhiä muutti peräti 670, viitisentoista oli paikallisina ja neljätoista jäi rengastettavaksi. Talitiaisia kulki yli 1600, sinitiaisia vajaat neljäsataa, kuusitiaisiakin puolitoistasataa ja kolmisenkymmentä hömötiaista. Ne takasivat rengastajillekin tehtävää.

Muuttajista parhaiten vauhdissa olivat kyyhkyt, lähes 6700 muuttaneesta määritettin vain neljä uuttukyyhkyä, muut taisivat olla sepelkyyhkyjä. Petomuutto oli ajankohtaan nähden vaatimatonta, noin 120 muuttajasta satakunta oli varpushaukkoja. Kurkiakin muutti vain 134. kahlaajat olivat niinikään vähissä, punakuiri ja kymmenen tundrakurmitsaa mainittavimmat. Vesilintumuutto oli samoin vähissä eikä paikallisiakaan ollut paljoa.

Retkeä oli kuitenkin edessä pari viikkoa, paljonkin voisi vielä tapahtua...

***

( Haliaksella näkee myös töyhtötiaisia, nytkin yksi pyöri paikalla, ilmeisesti kantaporukkaa koskapa oli jo rengas jalassa )

Lintuja vihoistani XCVI

( ei nuori eikä muuttaja mutta haarahaukka kuitenkin )

Vuoden 1988 tuhon päivä 11.9. valkeni Haliaksella. Vattulaisen Aatun kanssa kiipesimme bunkkerille staijaamaan auringon noustessa. Hieman pirteämpää oli aamun muutto. Runkolajit olivat tutut vihervarpunen ja peippo, edellisiä yli 1800 ja jälkimmäisiä vajaat viisisataa. Muita pikkulintuja muutti aika vähän, kuutisenkymmentä västäräkkiä, saman verran metsäkirvisiä, noiden lisäksi mainittavammin vain niittykirvisiä, rautiaisia ja keltavästäräkkejä. Sattumalajeista mainittava on kahden nokkavarpusen muutto.

Petomuutto oli edelleen hyvin vähäistä, tosin päivän paras havainto oli muuttava petolintu, nuori haarahaukka, joka matkasi aivan bunkkerin vierestä lounaaseen kello 10:35. Sitä sain kerrankin katsella kunnolla Celestronillani, täytti lähimmillään koko näkökentän. Varpushaukkoja muutti 23, lisänä vain yksi sääksi ja ruskosuohaukka.

Kahlaajia oli liikkeellä vielä jonkin verran, enimmät iltapäivällä vakion jälkeen. Erikoisin muuttaja taisi niistä olla kuovisirri. Vesilintumuuttokin oli vähäistä, mainittavin oli kai niistä alli joka muutti viiden mustalinnun mukana länteen, taisi olla asemalla syksyn ensimmäinen.

Paikallisena ui talvipukuinen härkälintu Gåun pohjoispuolella. Gåsörsbuktenin pohjukassa oli pari rytikerttusta, toinen kerjäsi vielä ruokaa toiselta joten taisivat olla paikallisen pesinnän emo ja poikanen. Tiltaltti lauloi aamulla aseman lähellä, se myös oli sen syksyn ensimmäinen asemalla.

Kahdentenatoista päivänä olin asemalla vain aamuyhdeksään asti, sitten palasin takaisin Vantaalle missä olin ennen puoltapäivää. Muutto ei tuntunut piristyvän, aamulla ehdin huomata kymmenkunta varpushaukkaa ja yhden ampuhaukan. Paikalliset kahlaajat olivat vanhoja tuttuja, tundrakurmitsa ja meriharakka, muutolla vain yksi suokukko. Palokärki kävi kärjessä ja Kalskärien luo oli saapunut 13 lapasorsan parvi. Vihervarpusia muutti enää nelisensataa, peippoja sataviisikymmentä. Kaksi peltosirkkua muutti tuonakin aamuna, laji oli havaittu muutolla parilla muullakin retkeni aamuvakiolla.

Kaikkiaan retkellä tuli havaittua 91 lajia, määrää kohtuullisti rengastajan puuttuminen.

***

( rytsäri siinä, sateen surkistama )

Lintuja vihoistani XCV

( varpushaukka ja meri )

Syyskuun yhdeksäntenä vuonna 1988 lähdin puoli viiden aikaan aamulla ajamaan kohti Hankoa ja paikallista lintuasemaa. Vapaasataman portilla olin viittä yli kuuden ja perillä puoli seitsemän aikaan. Matkalla olin huomannut autokolarissa kuolleen ketun ja jäniksen.

Asemalla oli jo Vattulaisen Aatu ja vakio alullaan. Edellispäivänä oli kuulemma ollut hieno petomuutto, meni niitä vähän nytkin mutta 155 varpushaukkaa oli vain kolmannes menneeseen verrattuna, isompia petoja meni vain muutama edeltäneeseen puoleentoistasataan verrattuna. Sää oli tyyni joten linnut muuttivat hajallaan. Vihervarpusia laskettiin yli neljäsataa, peippoja vajaat kolme ja puolisataa, västäräkkejä toistasataa, keltavästäräkkejä ja metsäkirvisiä puolensataa. Peltosirkkujakin huomattiin noihin aikoihin vielä kolme muuttajaa. Muuta erikoisemmaksi laskettavaa oli neljä pähkinähakkia, nokkavarpunen ja kaksi lapinkirvistä.

Haahkoja näkyi tyvenessä paikallisina kuusi ja puolisataa, muuttajia vain tusinan verran. Metsässä oli kaksi paikallista palokärkeä ja aseman alueella kaksi paikallista peltosirkkua muuttaneiden lisäksi. Kahlaajia oli todella heikosti, paikallisia vain viisi kapustarintaa, muutolla kolme lisää, pari tylliä ja suosirriä. Hyönteissyöjiä löydettiin vain vähän koska rengastajaa ei asemalla ollut. 68 lajia sentään listoille saatiin.

( metsäkirviset jo huippunsa ohittaneet )

Kymmenentenä päivänä toiveet olivat edelleen korkealla, mutta lintuja muutti todella heikosti. Pedoista huomattiin vain 28 varpushaukkaa, pikkulinnuista ylivoimainen ykkönen oli vihervarpunen lähes tuhannella muuttaneella. Neljä hakkia nähtiin sentään nytkin, yksi niistä oli menettänyt pyrstönsä.

Paikallisia lintuja oli hyvin heikosti, kahlaajia sentään edellispäivään verrattuna hieman runsaammin. Päivän paraskin havainto oli kahlaaja, heinäkurppa, joka löytyi Gåulle johtavalta polulta. Aatukin onnistui sen vielä illalla uudelleen löytämään. Muita retkelle uusia kahlaajalajeja olivat meriharakka, tundrakurmitsa, kuovisirri, suokukko ja valkoviklo. Vielä iltamuutolla huomattiin kolme kaakkuria ja räyskä. Lajimäärä jäi kuitenkin viiteenkymmeneenseitsemään.

***

Lintuja vihoistani LV

Huhtikuun puolivälissä vuonna 1988 oli tiedossa vähän pidempi vapaa viikonloppu ja lähdimme ”perheporukalla” - mie, exä ja koiranpentumme Miska – autolla kohti Hankoa lauantaiaamuna, kuudestoista päivä, puoli yhdeksän aikaan. Hangon lintuasemalle oli matka ja perillä olimme pari tuntia myöhemmin. Alkuvuoden linturetkeily oli ollut aika rajoittunutta joten uusia lajeja keväälle löytyi jo menomatkalta, tuulihaukka Kirkkonummelta ja piekana Inkoosta.

Haliakselle saavuttuamme lintuja löytyi enemmänkin, tiltaltti heti autokentän laidasta minne omammekin jätimme, luotokirvinen aseman luota, meriharakat, kuikkalinnut, pilkkasiivet ja kurjet kun staijaamaan ehdin. Gåsörsuddenin kävelyllä löytyivät ylimuuttava kapustarinta, paikallinen tylli soidintelemasta ja parikin punajalkavikloa. Käveltyä tuli paljon kun koiranpentu oli ensi kertaa retkellä mukana. Sorsien joukosta poimittiin ensimmäiset jouhi- ja lapasorsat, ohi muutti mustalintuja ja pari räyskää. Silkkiuikkukin löytyi mereltä, peukaloinen rannan pusikoista. Piekana muutti yli täälläkin.

( riskilöitäkin löytyi aamuvakiolla staijatessa )

Asemalla päivä oli kaikkiaan hyvä, miehitystäkin oli paljon. Tullessamme paikalla oli Pekka Nikander ja naisystävänsä, Anssi Laurila, Marja Rikkonen ja Lauri Kaila. Päivän mittaan he olivat nähneet 75 lajia, haahkoja tietysti eniten 1000 paikallista ja yli 900 muuttanutta. Meriharakoitakin oli ollut paitsi 45 paikallista, myös 129 muuttajaa.

Sunnuntai 17.4. oli toista maata, aamulla pari astetta lämmintä, taivas pilvessä, tuuli kovaa lounaasta, 12-13 metriä sekunnissa, sataakin alkoi jo puoli seitsemän aikaan. Koko eilinen miehitys jatkoi joten tarkkailua sentään riitti. Se tuotti päivän mittaan 65 lajia. Haahkoja muutti nytkin lähes 900 mutta alleja sentään toista tuhatta. Muuten vakiolla ei näkynyt erityisempää muuttoa.

Mie näin sentään sen kevään ensimmäiset metsäviklon, etelänsuosirrin ja kolme ristisorsaa. Koirakävelyitä teimme pitkin ja poikin aseman aluetta mutta tuuli vei äänet mennessään. Asemalahden yli muutti iltapäivällä nuori pikkukajava.

Päivän paras havainto tuli päivän jo mentyä mailleen. Nikanderin Pekka kävi viimeisellä verkkokierroksella ja toi mukanaan asemalle pienen pussin, toisessa kädessään punarinnan. Sen rengastettuaan kävi sitten aukomaan pussiaan ja kaivoi sieltä pussi... -tiaisen. Ihan komia koiras sieltä esiin tuli, ja sitä joukolla ihmeteltiin.

Kun lintu tuli jo pimeän aikaan ei sitä päästetty noin vain takaisin vaan säilytettiin eteisessä pussin sisällä yöpymässä odottamassa aamun ja ensimmäisen verkkokierroksen alkua. Miska – mäykkärimme – oli ainoa joka otti asiat rauhallisesti ja hetken katsottuaan vetäytyi peitolleen nukkumaan, me muut juhlimme tapahtumaa yli puoliyön.

Maanantaina olimme asemalla iltakahteen asti. Aamulla oli tiheä sumu seitsemään asti, siitä eteenpäin kolea luoteisvirtaus toi mukanaan lumi- ja räntäkuuroja. Jotakin uutta onnistuin sentään sinäkin aamuna vielä näkemään, kuten kevään ensimmäisen määritetyn kaakkurin, kuoveja sumusta ja ennen puoltapäivää vielä tuon aamulla vapautetun pussitiaisenkin Kalskärsbergetin läheltä rantalepikosta. Sen ääni paljasti linnun, kuten monesti tuon jälkeenkin on käynyt. Silloin tuota havaintoa päiviteltiin ja taisi olla niihin aikoihin Suomessa havaituista aikaisin ellen väärin muista.

Iltakahdelta lähdimme palaamaan kotia kohti, tosin hyvin kierrellen. Mukanamme autossa tulivat Nikanderin Pekka ja hänen naisystävänsä Hankoon asti, me siitä sitten perheporukalla jatkoimme Tenholan Prästkullaan, sieltä Perniön Saarenjärvelle ja Kosken aseman sekä Kiskon kautta vielä Omenajärvelle ja vasta sieltä ykköstietä kotiin.Anssi jäi ainoana asemalle jatkamaan.

Joutsenia oli pitkin matkaa pikkuparvin, kanadanhanhia kaksi paria Omenajärvellä, kurkiakin Tenholassa ja Perniössä. Seuraava viikko kuluikin töissä ja flunssassa, työviikko oli lyhyt ja sen perään oli heti lomaa. Flunssakin pysyi siedettävänä joten viikon päästä olin taas valmis pitkään retkeen...

***

Lintuja vihoistani VIII

( kaakkuri oli viimeisiä retkilajeja )

Lauantaiaamupäivällä 24.10.1987 Niemisen Matti ja Hakapään Minna lähtivät Haliakselta takaisin siviiliin. Iltapuolella tilalle tulivat Marja Rikkonen sekä Paul Segersvärd ja Pekka Kankaanpää. Päivä oli tuulinen, idästä puhalsi kovaa. Kova tuuli ei tuonut mukanaan lintuja vaan lajimäärä jäi viiteenkymmeneenseitsemään. Tuuli pilasi rengastuksenkin, vain 13 lintua merkittiin.

Hanhia kuitenkin muutti iltapuolella. 200 tundrahanhea viidessä parvessa, 31 anserin parvi ja 160 määrittämättä jäänyttä hanhea meni lounaaseen, niiden edellä vielä yhdeksän joutsenen parvi. Kuikkalintujakin muutti tusinan verran, joukossa retken ensimmäiset kaksi kaakkuria ja neljä kuikkaa. Pienemmistä vesilinnuista muutti 215 allia ja neljä pilkkasiipeä.

( sarvareita piileskeli Haliaksen puissa koko kahden viikon ajan )

Pedoista muutti pari piekanaa, ampu-, kana- ja varpushaukka. Pari viimemainittua lajia oli paikallisinakin, kanahaukka jäi verkkoonkin ja sai Kallelankin pinnistäytymään sitä katsomaan. Helmipöllö kiikkui aamulla verkossa ja illan tulijat näkivät asemapolun varressa ”pöllön”, ilmeisesti asion.

Pikkulinnuista liikkeellä olivat vain räkätit, yli viisisataa. Peukaloisten parhaat päivät alkoivat olla takana, mutta kuudesta havaitusta tarttui verkkoon neljä joista kolmella ei vielä ollut rengasta. Kangaskiuru, leppälintu ja kaksi nokkavarpusta olivat erikoisimmat pikkulinnut.

Sunnuntaiaamuna 25.10. oli sopiva sää lähtöpäivälle, tuulista, pilvistä ja jatkuvaa sadetta. Iltamyöhällä tulleet Segersvärd ja Kankaanpää lähtivät heti kuultuaan että Suomenojalle oli tullut nunna- tai rusotasku, vuodenpinnapaineita kuulemma oli eikä Haliaksella ollut mitään tarjottavaa. Mie viihdyin paikalla iltakolmeen asti vaikka tuuli saati sade eivät osoittaneet mitään hiipumisen merkkejä.

Paikallisen joutsenparven joukkoon oli tullut kolme pikkujoutsenta. Päivän mittaan muutti jonkin verran hanhia, viisi metsähanhea, 43 tundrahanhea, 154 valkoposkea ja 120 määrittämättä jäänyttä hanhea. Lapasotkiakin löytyi muutolta yhdentoista parvi, retkilaji ehti tulla siitäkin. Jänkäkurppa löytyi, ja yhden katajan alta ponnahti esiin kaksi lehtokurppaa.

Sadesää piti pedot ja pöllöt poissa ja pikkulintumuuttokin hiipui kokonaan, ainoa mainittavampi laji oli räkätti jota saatiin sentään 101 aamuvakiolle. Päivän lajimäärä jäi osaltani kolmeenkymmeneenseitsemään, koko pariviikkoisen retken lajimäärä nousi sataanneljään.

*** 

 ( ruskouunilintu oli miulle retken ainoa elis )

Lintuja vihoistani VII

Torstai on toivoa täynnä mutta 22.10.1987 Haliaksella Matilla oli depis. Päivä oli kohtalainen mutta rengastusverkot pysyivät kiinni puolet ajasta. Mie staijailin bunkkerilla vakiota kuten aiemminkin. Tuttu neljän laulujoutsenen porukka teki jokapäiväisen kierroksensa Hangon lähilahdille ja palasi iltapuolella takaisin. Alleja muutteli jo jonkin verran, 560 tuli laskettua lähinnä iltapäivällä. Kuusi piekanaa muutti aamulla ja hiirihaukka hienosti yli Gåun käynnillä.

Sama teeri kuin tulopäivänäni oli yhä paikalla ja nyt listoille tuli toinenkin ”muuttaja”. Sepelkyyhkyt olivat häviämässä, yksi näkyi vielä muutolla. Tikkoja oli enemmän, pikkutikkoja kaksi paikallista ja kolme muuttajaa. Pohjantikka tuli myös joksikin aikaa käymään niemen kärjessä ja joutui siinä samassa verkkoonkin. Kaksi pikkutikkaakin jäi kiinni, toinen oli kontrolli muutaman päivän takaa. Pöllöjä tuli sentään verkoista kolme, sarvipöllön lisäksi kaksi helmaria.

Nakkeli löytyi taas muutolta, samoin pari tilheä ja nokkavarpunen. Pikkulinnuista vain räkättejä näkyi enemmän, runsaat viisisataa. Peippoja ja järrejä meni yhteensä hädin tuskin sata, vihervarpusia saman verran. Keltasirkkujen määrä muutolla oli hieman nousemassa, nyt laskettiin 71 liikkuvaa.

Rengastukset jäivät kahteenkymmeneenkuuteen, lajeja oli sentään kuusikymmentä.

Seuraavaksi yöksi Matti ei viitsinyt enää verkkoja avata pöllöjä varten, niinpä niitä ei sitten löytynytkään kohtuullisen hyvästä säästä huolimatta. Perjantaina allit jatkoivat eilistä menoaan nyt 740 muuttajan voimin, vesilintumuuton parasta tarjosivat metsähanhet joita laskettiin 111 muuttajaa. Gåsörsvikenillä lepäili kaksi pikkujoutsenta, miulle ensihavainto sinä vuonna. Paikalla oli myös tuttu laulujoutsennelikko.

Haukoista huomattiin vain paikallinen kanahaukka ja kolmetoista varpushaukkaa. Muu muutto oli edellispäivän tapaan vaatimatonta. Teeret olivat kadonneet, sepelkyyhkyjä meni kymmenen. Tikoista muutolla huomattiin palokärki, käpytikka, pikkutikka ja kaksi pohjantikkaa. Räkättejä meni enää 129, peippoja sentään 140, viherpeippoja ensi kerran yli sadan ja pihan teemaverkoista niitä poimittiin 14 merkittäviksi. Keltasirkkujakin meni jo 103. Harvinaisuuksia ei näkynyt, kirjosiipikäpylintuja sentään kahdeksan.

Illalla asemalle saapui vaihtomiehistöksi Laurilan Anssi rengastamaan ja Markku Kallela Vihdistä havainnoimaan, viimemainittu mies oli kyllä tosi vaisu. Mattikin hommasi saunareissulla käydessään piristyksekseen paikalle tyttöystävänsä Minna Hakapään.

*** 

Lintuja vihoistani VI

( bunkkerin petoverkon suopöllö )

Tähän aikaan syksyllä 1987 retki Haliaksella jatkui. Tiistai, kahdeskymmenes päivä, oli taas vaisumpi kuin edelliset. Mie hoitelin aina hiljaisemmiksi käyviä aamuvakioita. Vihervarpusia sentään muutti yhdeksänsataa ja räkättejä viisisataa. Parisataa peippolintua jakaantuivat muutolla tasan peipon ja järrin kesken mutta verkkoon jääneet viisi olivat kaikki peippoja. Vesilintuja ei muuttanut, paitsi nelisenkymmentä isokoskeloa. Viiden tilhen muuttoparvi oli tuon syksyn ensimmäinen.

Kahlaajista oli jäljellä vain kurppia, jänkäkurppa ja taivaanvuohi rantaniityillä, lehtokurppa välillä verkossakin. Muitakin hämärälintuja oli liikkeellä, pöllöillä parasta menoa koko tähänastisen retken aikana. Kaikkiaan kuusi sarvipöllöä, kolme suopöllöä ja kolme jompaakumpaa huomattiin ja lisäksi viisi helmipöllöä. Verkosta tuli täysi kymppi pöllöjä, puolet helmareita, yksi suopöllö ja loput sarvareita. Tikoistakin löytyi diversiteettiä vaikka yksikään ei verkkoon osunutkaan, muutolla huomattiin palokärki, pohjantikka, käpy- ja pikkutikka.

( illan lehtokurppa )

Pöllöjen lisäksi muita lintuja verkoista ei juurikaan tullut, eniten merkittiin punarintoja, yhdeksän, seuraavana talitiaisia kuusi. Kaikkiaan rengastuksia kertyi 39. Päivän lajimäärä jäi kuuteenkymmeneen.

Keskiviikko 21.10. oli vielä edellistäkin vaisumpi. Aamulla vakion aikaan asemalla ja bunkkerilla kävivät asemanhoitajan mukana Komin Pekka, Heikkilän Antti ja Hietasen Timo ”jakelemassa mustia kurkkupastilleja” meille jotka olimme asemalla kun mukurautiainen oli patsastellut Yliopiston kasvitieteellisen puutarhan muurilla. Matti masentui kovasti tuosta ja Lågskärin havainnoista (muun muassa ruskouunilintu sielläkin, samoin viirusirkkalintu). No, mie en pinnoista tuolloin välittänyt enkä enää nytkään, mutta on tässä välillä nuo molemmat havaittu jonkunkin kerran.

Muutto oli vaisua, vain vihervarpuset jaksoivat yrittää 1500 linnun verran ja räksiäkin oli sentään yli kuusisataa. Peippojen ja järrien määrä jatkoi laskuaan. Oikeastaan ainoana vähän erikoisempana näyttäytyi taas yksi pähkinänakkeli, tosin sekin vain tuolle vierailijaporukalle. Pöllöt olivat lähteneet, paikalla oli vielä kolme helmi- ja yksi sarvipöllö sekä yksi asio. Rengastuksia tuli yksi sarvarista ja kaksi helmarista, viimemainitusta yksi viimeöinen kotrollina. Punarinta oli suvereeni rengastuskärki viidellätoista merkinnällä, kakkosena räkätti kuudella.

Kaikkiaan rengastukset jäivät kolmeenkymmeneenyhdeksään ja lajimäärä vain viiteenkymmeneenyhteen.

*** 

 ( yksi noista sarvareista )

Lintuja vihoistani V

( paikallinen suopöllö saattoi olla tämä kuudennentoista päivän rengastus )

Sunnuntai 18.10.1987 oli Haliaksella miehityksen vaihtopäivä, muut paitsi mie lähtivät kotiin ja tilalle tuli Matti Nieminen rengastamaan. Aamusella kävi asemanhoitaja Antero Topp parin tunnin visiitillä.

Aamuvakio lupaili hieman edellisiä parempaa päivää. Ensimmäinen varsinainen alliparvi näkyi muutolla ja varpushaukkojakin taas 32 kolmen paikallisen lisänä. Kangaskiuruja muutti viisi, talitiaisia oikeastaan ensimmäisen kerran tällä retkellä enemmän, 216 muuttajaa joista 43 rengastettiinkin. Peipot olivat valtalajeina edelleen, nyt runsaasta kymmenestä tuhannesta muuttajasta noin 70% oli peippoja määritysten mukaan. Vihervarpunen paransi retkiennätystään neljään tuhanteen. Punatulkut ja keltasirkut tekivät myös tähänastisen retkiennätyksensä, toista 41, toista 64 muuttajaa. Pajusirkkujakin laskettiin muutolta 41 yksilöä.

Paikallisissakin oli kehitystä. Pöllöt tosin jatkoivat asiolinjalla, viidestä havaitusta määritettiin kolme sarvaria ja yksi suopöllö yhden asion jäädessä lajilleen määrittymättä, viimeinenkin verkosta tullut hoidokki päästettiin aseman varastohuoneesta vapauteen. Peukaloisia oli nyt kymmenen, Gåsörsbergetin takana myöhäinen pikkusieppo ja Gåulla iltapäivällä viisi pikkujoutsenta.

( verkkoon tarttuneet pohjantikat yhtiskuvassa )

Vaikka väki väheni, pidot paranivat ja lajeja nähtiin jo 66. Rengastuksia tuli 61, talitiaisten ansiosta.

Ei maanantaikaan 19.10. ollut mikään krapulapäivä. Kaksistaan touhusimme Niemisen Matin kanssa ja vaikka muutolta puuttuivat kaikki massaesiintymiset, lajeja riitti. Harmaahaikara, kuikka ja 38 tundrahanhea löytyivät vakiolla, samoin kaksi hiirihaukkaa ja kolme piekanaa. Pimeässä verkkoihin eksyi yksi sarvipöllö ja kaksi helmipöllöä. Kangaskiuruja oli neljän paikallisen lisäksi 11 muuttajaa. Tikoista liikkeellä olivat pohjantikat, neljä havaittiin ja kaksi niistä sattui verkkoonkin. Paikallinen kanahaukka innostui käyttämään verkkoja metsästyksen apuna ja tappoi niihin kiinni jääneen varpushaukan. Tuntia myöhemmin se kuitenkin jäi itsekin kiinni samaan verkkoon.

Naakkamuutto taisi olla hyvää Haliaksen mitassa, 488 muutti, seuranaan 319 varista ja neljä mustavarista. Yksi hakki näkyi kääntymässä kärjessä tänäänkin. Leppälintu ja metsäkirvinen olivat myöhästelijöitä, pikkukivaa edustivat nokkavarpunen sekä kaksi pähkinänakkelia, joista toinen osui myös verkkoon.

Talitiaisia vaelsi toista päivää peräkkäin, 279 vaeltajasta 61 rengastettiinkin, sinitiaisia näkyi myös ensi kerran enemmän, 44 vaeltajaa joita kymmenen merkittiin. Punarintoja oli runsaasti, 65 paikallisesta riitti verkkoihinkin 31 merkittäväksi. Päivän viimeisenä lajina huomattiin jo yön pimeydessä muuttava pulmunen, syksyn ensimmäinen.

Kaikkiaan päivän lajimäärä nousi seitsemäänkymmeneenyhteen. Rengastuksiakin kertyi 135 eli retken toistaiseksi paras päivä tässä oli.

*** 

 ( päivän nakkeli, asiaticanaaras )