Viides lokakuuta 1988 alkoi osaltani jo
yöllä uudella vuodenpinnalla, kun verkosta tuli rengastettavaksi
sarvipöllö. Se olikin ainoa pöllö koko yönä eikä yömuuttavia
rastaitakaan taivaalta kuulunut.
Aamumuutto oli eiliseen tapaan
kohtalaisen vilkasta. Peippolintuja muutti noin 6500, vihervarpusia
yli 2400 ja määrittämättä jääneitä pikkulintuja yli 4600.
Tiaiset vaelsivat edelleen vilkkaasti, kolmesta tuhannesta
vaeltaneesta yli 2100 oli talitiaisia ja yli 300 sinitiaisia. Muut
määritetyt pikkulintumuuttajat jäivät korkeintaan muutaman sadan
yksilön tuntumaan, tilhiä tasan sata, keltasirkkuja 117,
niittykirvisiä vajaat kaksisataa, kottaraisia yli kaksisataa,
viherpeippoja lähes neljäsataa... Sepelkyyhkyjen määrä oli taas
puolittunut edellispäiväisestä runsaaseen viiteensataan.
Vesilinnut eivät olleet
muuttotuulella, haukat yhtä vaisuja kuin ennenkin, varpushaukkoja
tutut noin 130. Joukossa oli sentään yksi sirosuohaukka. Kahlaajat
olivat tuttuja, uutena vain meriharakka aseman lähiluodoilla. Tosin kana- tai varpushaukka oli syönyt toisen paikallisista suokukoista Gåsörsuddenin lähellä metsänreunassa.
Päivän lajimäärä nousi jälleen
seitsemäänkymmeneenyhteen. Rengastuksiakin tiaisten ansiosta kertyi
yli 370. Tämä antoi toivoa paremmasta...
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.