Maaliskuussa kevät oli vielä reippaasti edellä tavanomaista. Parin viikon retkemme aikana tilanne oli muuttunut perinpohjin. Ensi viikko Espanjassa kului mukavasti haukkojen ja kotkien paluuta seuraten Tarifan rannoilla. Karnevaalit olivat käynnissä tullessamme mutta jo muutaman päivän päästä alkoi tuhoisa koronavirusepidemia joka johti saman tien ulkonaliikkumiskieltoon Espanjassa. Sitä uhmasin vielä parin päivän ajan mutta valvonta kävi niin tiukaksi että loppuaika kului tiukasti neljän seinän sisällä kauppakäyntejä lukuun ottamatta.
Käärmekotkia sai katsella läheltä niiden palatessa Afrikasta.
Paluulento sentään onnistui ihan alkuperäisen aikataulun mukaisesti, onnekkaasti olimme valinneet Norvegianin, Finnair olisi jo lopettanut omansa ja teki vain ylimääräisiä valtion tilaamia palautuslentoja moninkertaisin hinnoin. Palattuamme meitä odotti taas karanteeni, pari viikkoa piti pysytellä kaukana kaikista, Seija teki etätöitä apotin kanssa makuuuhuoneessa, mie sitten kävellen lähiretkiä kotikulmilla kun olimme antaneet karanteenin ajaksi myös automme pois nuoremman sukupolven käyttöön.
Siinä näköala kämpästämme Espanjassa, kalterit, portaat ja vastapäinen seinä.
Kevät oli jäätynyt paikoilleen, talvi jota ei ollut jatkui lähes talvisimmillaan. Kun huhtikuun viidennen päivän jälkeen sitten pääsin kiertämään pääkaupunkiseudun lintupaikkoja, aloin miekin nähdä muuttolintuja. Talviset vieraat olivat yhä paikalla mutta joukkoon tuli erityisesti vesilintuja, hajanaisia kurkiparvia ja kahlaajia. Perinteiset huhtikuun hanhet olivat menneet ohi jo maaliskuun puolella, rippeitä näkyi vielä Ridasjärvellä ja Porvoonjokivarressa pääsiäisen alusviikolla. Pukkilan tulvista ei ollut tietoakaan.
Metsähanhi Teutjärvellä huhtikuun lopulla.
Pääsiäisenä taas kylmeni, sen jälkeisenä viikkona satoi lunta enemmän kuin koko edeltäneenä talvena, tosin se suli joka päivä pois. Rastaita parveili sänkipelloilla mutta uutta lajistoa näkyi hyvin harvakseltaan. Pohjoistuuli oli välillä todella kovaa. Oikeastaan sama kylmä korkeapaine jatkuu edelleen ties monettako viikkoa. Uusia lajeja miulle tipahtelee enintään yksi päivässä, tuoreemmasta päästä pajulintu ja kirjosieppo, tämän ajan perinteisiä saapujia. Bongaamassa en ole käynyt enkä juuri lintutorneissakaan staijannut, koronan takia kun pitää retkeillä sosiaalisesti eristäytyen. Spontaani arosuohaukka, komea koiras, yllätti sentään lentämällä ihan päältäni Haltialan pelloilla Vantaanjoen yli kotikunnan puolelle. Vanhankaupunginlahdella seuratessani merikotkaparin pesäpuuhia viereen istui jalohaikara. Muut ovat nähneet siellä seitsemänkin linnun parven.
Jotakin tästä opimme, koskapa päätimme hankkia itsellemme retkeilyauton. Seuraava retkemme Espanjaan olisi alunperin pitänyt olla juuri nyt vapun jälkeen, pari viikkoa taas ehkä länsirannikolla. Lentoliikenne on kuitenkin edelleen jäissä ja varmasti vielä pitkään. Nyt toivomme että saisimme automme vielä kesän aikana jotta voisimme totutella kunnolla siihen ja lähteä loppusyksyllä muuttolintuja seuraten etelään talvehtimaan. Saksassa autoteollisuus on vielä koronan takia pysähdyksissa, mutta töiden odtetaan alkavan pikapuoliin. Samoin rajat Euroopassa ovat vielä kiinni mutta syksyyn mennessä toivomme niidenkin jo aukeavan. Tämä virus on erittäin hankala, mutta joku tapa senkin kanssa elämiseen on kehitettävä, sitä kaikki ympäri maailman nyt yrittävät kehittää.
