Lintuja vihoistani CLXI

( perinteisiä kevään alkajia, mutta voi talvehtiakin )

Kolme vuosikymmentä sitten 10.-12.3.1989 olin perheporukalla viikonloppuretkellä Jurmon lintuasemalla. Olen sitä varsin seikkaperäisesti kuvannut tässä blogissa jo kolme vuotta sitten ( 11.-12.3.2016, Menneitä muistellen XIV-XV ) joten en kertaile kummemmin jo ennen kerrottua.

Vantaalta lähdimme iltapäivällä ajamaan, kevättä vastaan. Tienvarsilla oli naakkoja ja variksia jotka kevään tulosta jo jotakin tiesivät. Teerikoiras Muurlan laskettelurinteen kohdalla ei muuttanut kuin puusta toiseen.

Sulaa oli kun Paraisille asti päästiin, sen myötä näkyi isokoskeloita, heinäsorsia, kyhmyjoutsenia ja lokkeja. Menomatkalla kävimme moikkaamassa vanhaa opiskelukaveriani Vänskän Veijoa Nauvossa Käldingen kämpässään. Siinä samalla huomasimme parikymmentä kottaraistakin.

Ilmavirtausta voisi sanoa lauhaksi lounaiseksi, mutta se lounaistuuli oli sitten lopulta saaressa pitkälti toistakymmentä metriä sekunnissa. Kevään se toi kuitenkin tullessaan, kiurut, pulmuset, naurulokit, töyhtöhyypät, sepelkyyhkyt ja niin edespäin, toiveiden peruslistan mukaisesti.

Kolmannentoista päivän aamuna tuuli oli hiipunut mutta sen sijaan merta peitti sakea sumu, näkyvyyttä oli satakunta metriä. Senkin seasta löytyi kevätlintuja, kanadanhanhi, lehtokurppa, uuttukyyhky, räkättirastas, pajusirkku, pilkkasiipi ja tietysti kun tarpeeksi kauas kärkeen mentiin, merisirrejäkin jotka varmaan olivat olleet paikalla enemmän tai vähemmän koko talven.

Paluumatkalla sumu jäi taakse vasta Paraisilla, Halikonlahdella pienellä koirakävelyllä huomasimme että kevätlinnut olivat tulleet sinnekin. Vantaalle tullessa selvisi että sää siellä olisi ollut toisenlainen, uutta lunta oli satanut räntänä maahan vajaat kymmenen senttiä.

***

( varma kevään merkki, ei talvehdi täällä )

Neljä vuosikymmentä sitten CXVII

Pitäähän sitä vielä palata tuohon neljän vuosikymmenen takaiseen Jurmon retkeemme ihan senkin takia että se oli hyvin kuvausvoittoinen retki ja siitä on säilynyt koko joukko ruutuja, sekä dioina että mustavalko-otoksina. Laitan tähän ihan muutaman vain, joista näkee ettei retkemme ihan suurin prioriteetti ollut pinnakisa.

 Asemamökki männiköstä kuvattuna,

 aurinko ehti juuri laskea, säteet valaisevat pilveä.

 Pilviä riitti päivisinkin, tuo satoi varmasti.

 Lepikon saniaiset olivat rehevimmillään

ja reunan lampareissa oli sillä kertaa vettä.

Seppo kuvaa

 hepokattia

 minkä jälkeen lähdettiin kehittelemään myöhemmin suureksi trendiksi ennustettua sirkkojen syöntiä.

 Meduusaakin kuvattiin, niitä riitti tuohon aikaan,

 lampaat kulkivat vapaana nummella,

vaaksiainen piti sadetta lepikossa lehden alla.

 Otakilokki oli runsas, sitä eivät lampaat syöneet,

syyn näkee kuvasta.

 Kanervat kukkivat parhaimmillaan,

joukossa joku valkeakin.

Ruohokanukat olivat jo kasvattaneet marjat.

Neljä vuosikymmentä sitten CIII

( tykkikallion laelta länteen )

Kahdeskymmenes kuudetta neljä vuosikymmentä sitten (1978) Jurmossa alkoi neljän aikaan kesäisenä. Kaksitoista astetta lämmintä, vähän yläpilveä, tuuli lounaassa muttei kovaa ja näkyvyyttä horisonttiin. Viisi aamutuntia kiertelin kartoittamassa reviirejä saaren keskiosissa. Pari sepelkyyhkyä kierteli kylällä ja männikön yllä, ilmeisesti yöpuulta nousseina. Pikkukuovikin muutti lepikon yli varttia vaille kuusi.

Saaren itäosiin oli puolilta päivin tullut tundrakurmitsa, pari pikkukuovia lepäili sielläkin variksenmarjanummella. Kyhmyjoutsenpari oli paikallisena, samoin heinäsorsapari ja haapananaaras. Kyläreitti oli sen ajan pikkukierros, jolla tapasin nyt vain seitsemän lintua, ne kaikki tuttuja pesijöitä paikallaan. Iltapäivällä kiersin vielä länsipään. Etelälehdon laidasta löysin kuolleen variksenpojan, se oli rengastettu saaressa ja mitä ilmeisimmin tapettu pian pesästä lähdön jälkeen.

( näitä lentää aina Jurmon selällä )

Kaikkiaan huomasin kuusitoista haapanakoirasta länsipään lahdilla ja järvellä. Jouhisorsien määrä oli kasvanut kolmeentoista. Pesivien kahlaajien lisänä oli nyt isokuovi, suokukkokoiras ja neljä pikkukuovia. Illalla lehtojen yllä kurnutteli kaksi lehtokurppaa. Metsissä oli muutenkin tuttua väkeä, Leppälehdossa idänuunilintu, harmaasieppo ja rautiainen, männikössä viherpeippo, suon laidassa lauloi rytikerttunen, kai muuttaja vielä. Kaksi käpylintua nousi männiköstä koilliseen ja leppälehdon pohjoislaidassa oli ainoa uutuus, järripeippo, kai joku kesäkiertelijä.

Pitkin vuotta olin laskenut maastossa viettämiäni tunteja ja nyt meni tuhannen raja kirkkaasti yli. Tosin kartoitus oli tehty eikä muuttoa tuntunut olevan joten suunnitelmissa oli sitten lähtö saaresta ja loman lopun vietto muualla.

Seuraavana aamuna kuuden aikaan lähti yhteysalus Pärnäisiin päin. Mie sen mukana, pari tuntia sitä ennen käytin vielä saaren katseluun. Punavarpunen lauloi kylällä ja pilkkasiivet kiertelivät pesäpaikkojensa yllä. Sää oli kuin eilen mutta tuuli vielä heikompaa. Aluksen kannelta Jurmonselällä huomasin ruokin ja riskilän sekä hautovan kyhmyjoutsenen Jurmon itäkärjen pohjoispuolisella luodolla. Muuten linnusto oli tavanomaista, Saloon tulin iltayhden aikaan.

***

( pilkkasiipien aaamulentoa )

Neljä vuosikymmentä sitten CII

Kuvaamiseenkin kului aika paljon retkiaikaa. Kahlaajareitillä ja muutenkin pesivät lajit olivat runsaimpia, tässä karikukko.

 Koko retken ja joka päivän ylivoimaisin oli haahka, naaraista osa oli jo parveutunut mutta suuri osa piti vahtia poikastensa liepeillä.

Loistokultasiipikoiras ruokaili kangasajuruohoissa

 ja naaras viihtyi heinikon niittyleinikillä.

 Kissankäpälä oli kuivien paikkojen tyyppilajeja.

Kukkiva niitty koristi kylämaisemia, tässä kappelin edustaa. 

 Keto-orvokki kukki nytkin, vaikka se oli aloittanut jo toukokuussa.

 Ristisorsaparit olivat saaren eri puolilla vakiopaikoillaan. Lentely oli hyvin lyhytmatkaista.

 länsiriutan kärjen kalalokkiporukassa oli tämä siipirikkokin.

 Tiirat puolustivat jo pesäpaikkojaan tunkeilijoita vastaan.

 Kuvista näkee että kaunista oli, lähes koko ajan aurinkoista

ja kasvustossa piileskeli jo metsäjänisten ensimmäinen poikassato.

Neljä vuosikymmentä sitten CI

( asemamökki kesäkuun retkellä )

Kesäkuun kahdeksastoista Jurmossa vuonna 1978 oli aika tehokas retkipäivä, olin ulkona aamuneljästä iltakahdeksaan. Aika kului paitsi vakioreittejä laskien myös reviirejä kartoittaen, joka päivä mukanani oli karttapohja johon niitä merkitsin ja yritin kiertää koko saaren löytääkseni kaiken.

Punavarpuskoiras vihelteli kylällä, toinen oli männikössä. Pilkkasiivet kiertelivät aamulennolla saaren yllä. Harjulta katsoin ettei mainittavaa muuttoa ole, neljä kuikkalintua meni kaakon puolen merelle, samoin kaksi viherpeippoa. Leppälehtoon ehdittyäni yli muutti vielä pikkutylli, sekin kaakkoon. Satakieli varoitteli suon laidassa, idänuunilintu lauloi joka puolella lepikkoa. Teerellä oli ainakin kolme poikasta. Uuttukyyhkykin löytyi lepikosta, kai kiertelevä. Samoin vielä vihreä kuhankeittäjä huuteli innokkaasti koko aamun. Rantaan tultuani vastaan tuli myös heinäsorsapoikue.

Kyläreitti oli tuohon aikaan yksi vakioita. Sen laskin yhdeksän jälkeen, lajimäärä jäi yhdeksään. Kivitaskuja oli puoli tusinaa, räystäspääskyjä viisitoista. Reitin ulkopuolella kappelin kulmalla rätisi kirjokerttu. Etelälehtoon tullessani huomasin siellä idänuunilinnun ja uuttukyyhkyn. Jälkimmäinen ainakin taisi olla sama kuin lepikossa, idulia epäilin uudeksi koska se vain kutsuili, ei laulanut.

Länsipäässä kävin seuraavaksi. Pajulintujakin taiis vielä muuttaa kun yksi lauloi etelälahden pohjukan katajissa. Merikihu ja kaksi ristisorsaa olivat taas paikallista väkeä. Kahlaajareitillä oli nyt seitsemän lajia, pesijät pääosissa, lisänä pikkukuovi kolmen yksilön voimin. Töyhtöhyyppiä muutti länsilounaaseen seitsemän yksilön parvi.

Päivän lajimääräksi sain 55, haahkoja oli nyt 1500, muiden lajien määrät jäivät selvästi alle sadan. Kuhankeittäjä oli miulle vuodenpinna joten kisa Seppoa vastaan eteni ainakin vähän.

 ( varisten poikueita emoineen kierteli pitkin saarta, tuohon aikaan miulla oli näköjään lintuteleenä jo 500 mm peiliputki, sillä ei tullut välttämättä kovin hyvää jälkeä )

Yhdeksäntenätoista päivänä ulkoilin myös neljästä kahdeksaan, kuusitoista tuntia. Uuttukyyhky kierteli yhä saaressa, oli kai yöpynyt männikössä. Merihanhen ääntä kuului lännestä ja korppi kierteli kappelin luona katollekin laskeutuen. Luhtakerttunen oli saapunut yöllä laulamaan kappelin kulmille. Teeren pulinaa kuului lännestä, tervapääsky muutteli saaren yli koilliseen. Ristisorsa kierteli saaren itäpäässä.

Eteläsatamassa oli paikallinen ristisorsapari, tavinaaras myös pesivän näköisenä. Yli muutti taas kaksi tervapääskyä. Lapasorsa- ja haapanaparit olivat myös lisänä eilisiin, samoin kyhmyjoutsen.

Kahlaajakierroksen laskin nyt aamulla, tulos oli kuitenkin vain kymmenen lajia. Tundrakurmitsa, kolme vesipääskyä ja kaksi pikkukuovia olivat erikoisemmat pesijöiden lisänä. Etelälahden pohjukassa kalasteli pikkutiira, huomasin sen äänestä ja kohta se sai kaverinkin. Kalasääski tuli lounaasta ja jatkoi saaren yli itäkoilliseen, tosi myöhäinen muuttaja. Kalatiira oli järvellä ja länsipään saarien luona kolme kyhmyjoutsenta.

Kyläkierroksella oli vain viisi lajia ja yhdeksän lintua, kolme niistä kivitaskuja. Iltapäivän kuljin kamera mukana. Itäpäässä Grundvikissa oli ristisorsapari ja pari pikkutiiraa, ehkä samoja kuin jo aamulla näkemäni. Rantasipi lähti Itäsannoilta länteen ja kaksi kyhmäriä oli täälläkin.

Päivän lajimäärä nousi 64:ään. Uusia retkelle oli muun muassa sepelkyyhky ja leppälintukin, tosi jännä laulaja joka matki milloin mitäkin, pajulintua, pensaskerttua, tiltalttia, talitinttiä... ei yhtään täysin omaa säettä! Käpylintuja käväisi leppälehdossa kolme porukkaa, poikueparvia. Haahkojen määrä oli nyt 2000, muita lajeja edelleen vain enintään kymmeniä yksilöitä. Pikkutiirakin oli miulle vuodenpinna, mutta matkaa kahteensataan oli edelleen puoli tusinaa lajia...

***

( kiurun poika siinä hiekassa kyyristelee )

Neljä vuosikymmentä sitten C

( merikihuja tuli läheisiltä pesimäluodoilta )

Vuonna 1978 olin näihin aikoihin Jurmossa. Olin lähtenyt Salosta aamukahdeksalta kuudentenatoista päivänä ja ennen kuin yhteysalus lähti matkaan kahdeltatoista ehdin tehdä pienen kävelykierroksen Turussakin. Laivalla matkaseurana oli J. Aaltonen, paimiolainen TLY:n jäsen joka oli menossa jatkamaan varusmiespalveluaan Utöseen.

Varttia vaille iltakahdeksan saavuin Jurmoon, ketään ei ollut saaressa ja aseman ovi oli lukossa mutta avainta ei sitten missään. Nooo, piti sitten murtautua sisään. Tuuli oli aika kovaa joten illan lintuhavikset jäivät vähiin. Järvellä oli pari jouhisorsaa, kolme ristisorsaa, kolme etelänsuosirriä, seitsemän koirassuokukkoa. Meriharakoita oli lännessä viisikymmentä, hyyppiä 25. Oli viisainta lähteä aikaisin yöpuulle.

( kangasajuruoho kukkii )

Seitsemäntenätoista kesäkuuta tuuli oli yhä voimissaan joten en aikaisin aamulla ylös kiirehtinyt. Aamulla lämpöä oli kolmetoista, luoteistuulta kymmenkunnan sekuntimetrin kahden puolen, pilvetöntö ja hyvä näkyvyys. Männikön pitkän rivin vaiheilla varoitteli kirjokerttu, muuten linnusto oli tavanomaista peruslajistoa. Yhden uuden merimetson raadon löysin, kuulemma Utössä asukkaat olivat löytäneet niitä kevättalvella kymmeniä.

Matkalla kahlaajareitille yllätti miut nummella kaksi pikkukuovia. Ne siirtyivät reitinkin puolelle. Meriharakoita, töyhtöhyyppiä, punajalkavikloja ja karikukkoja oli paljon, erikoisempina vesipääsky ja tundrakurmitsa. Muista linnuista länsipuolen valtalajit olivat haahka, isokoskelo ja lapintiira sekä vähäisemmästä päästä selkälokki, merikihu ja teerikukko sekä kaksi kalatiiraa ja kolme ristisorsaa sekä jouhisorsaa.

Seuraavaksi lähdin harjua pitkin Sorgenille ja siitä sitten suolle ja leppälehtoon. Punavarpusia oli kolme koirasta, taas teerikoiras ja mustarastaalla täälläkin jo lentopoikanen. Rannassa oli taas ristisorsapari. Lehdoissa oli peruslajistoa, pajulintuja ja peippoja, muutama rastas, yksi käenpiika sentään lepikossa. Itäpään katajikossa kähmi mahdollinen kirjokerttu.

Illalla näin vielä yhden pikkukuovin ja tundrakurmitsan, aamuisiksi tulkitsin ne, lisäksi kuuden telkän parvi muutti eteläkaakkoon. Haahka oli päivän runsain 530 yksilöllä, muut lajit jäivät alle sataan yksilöön, kärkisijoilla kalalokki, lapintiira ja jo selvästi kauempana kottarainen sekä meriharakka. Kahlaajia huomasin kolmestatoista lajista.

***

( ruohokanukat kukkivat )

Lintuja vihoistani LVI

( kyhmyjoutsenet pitivät jo tiukasti puoliaan reviireillään )

Vuonna 1988 taisi olla vanhoja lomia käyttämättä viikon verran, joten vietin rästit pois huhtikuun lopussa. Edellisen viikonlopun retkellä iskenyt flunssa oli hellittänyt joten lauantaina 23.4. aamukuudelta lähdin kohti Jurmoa.

Keli ei suuria lupaillut, pari astetta pakkasta oli lähtiessä ja yhdentoista aikaan Pärnäisissä oli edelleen vain pari astetta lämmintä, toki pilvetöntä ja näkyvyys mainio. Tuuli vain oli kovaa, toistakymmentä metriä koillisesta joten se ei ainakaan kevättä ennustanut.

Aneriolla oli 27 laulujoutsenen parvi pohjoisrannan sulassa. Halikonlahden kautta pistäydyin, siellä oli myös kolme laulujoutsenta ja kahdeksan kanadanhanhea, yli lensi 13 metsähanhea. Harmaasorsapari oli saapunut altaille, samoin uivelonaaras. Viurilanlahden puolella oli lisää vesilintuja ja naurulokit olivat tulleet pesimään. Vänskän Veijon luona Nauvon Käldingessä ehdin käydä moikkaamassa vielä ennen laivan lähtöä.

Merimatka oli tuulinen, vain pari hiirihaukkaa oli mainittavampaa, Jurmon kiven ohi mentiin varttia yli kahden ja asemalla olin kolmelta. Tuuli oli yhä 12 metrin tehoista koillista, lämpöä se kaksi astetta.

Saaren länsipäähän lähdin myötätuulessa, menomatkalla sinne näin jo ristisorsaparin ja mustakurkku-uikkuja etelärannassa ja nokkavarpusen männikön suojanpuolen laidassa. Kahlaajakierroksella löysin tyllejä, meriharakoita, hyyppiä, suosirrejä, jokusen kapustarinnan ja valkoviklon. Mereltä etelästä taisteli saarelle kovassa vastatuulessa yksinäinen kurki joka jäi vetämään henkeä Järvelle. Välillä se väisteli minua mutta palasi pian takaisin, mieli ei tehnyt jatkaa matkaa mantereelle. Kivitaskuja näkyi muutamia, luotokirvisparikin tuulensuojassa Järvikannaksella, vedessä taas ristisorsia ja myös muutama jouhisorsa. Iltayhdeksältä lämpö oli taas pudonnut nollaan, tuuli yhä kovaa eikä luvassa muutosta.

Seuraavana aamuna aloitin samalla tavalla. Männikköön oli pudonnut varpushaukka odottelemaan tuulen laantumista, vähän oli rastaita, peippoja ja järrejä, parikymmentä mustavaristakin ja Järvellä yhä eilinen kurki.

Eteläsataman ympäristössä oli eilistä lajistoa, suosirrejä ja mustakurkku-uikkuja neljä kumpiakin, uutena lajina pikkukuovi muutti itään tavallisen kuovin kanssa. Länsireitille saavuin kymmeneltä, lajisto oli eilistä sielläkin, vain yksilömäärältään niukempaa. Luotokirviset olivat menneet saarelleen, jouhisorsista oli paikalla vain yksi.

Iltapäivän aluksi kiertelin saaren keskiosia. Laulurastaita, punarintoja ja niittykirvisiä nousi eniten ilmaan nummelta, yli muutti taas yksi kuovi ja myös nuorehko merikotka joka tovin ajan innostui jahtaamaan muuatta jänistä, tuloksetta. Itäreitin kiersin ennen iltaneljää. Pari pilkkasiipeä ja mustakurkku-uikkua oli Itäsantojenkin edustalla, kahlaajat paikallista pesimälajistoa. Ampuhaukkanaaras kierteli Grundvikissa ja kaakkoiskallion reunasta löysin toisvuotiaan sepelrastaskoiraan. Suuren lohkareen suojassa pääsin lähestymään sitä kahdentoista metrin päähän.

Kaikkiaan ensimmäinen täysi retkipäivä Jurmossa tuotti 65 lajia, edellisen iltapäivän tulos oli 50. Iltasella huomasin vielä ampuhaukkakoiraankin, nyt männikön laidassa kylän nurkilla.

Kahdeskymmenesviides päivä alkoi kylmänä, neljä astetta pakkasta aamuviiden aikaan ja tuuli pohjoisesta toistakymmentä metriä sekunnissa, lumikuurojakin tuli ajoittain ja maassa oli ohut valkea kerros. Tyypillinen maanantai...

Ensimmäiset merkintäni olivat lehtokurpista ja taivaanvuohista, seuraava pulmusesta kylällä. Aamun edetessä lintuja alkoi näkyä enemmänkin, pari peukaloista ja hippiäistä männikössä, mustavariksia ja sepelkyyhkyjä kylällä ja edempänä kaikki tutut linnut niityltä ja rannoilta sekä merestä. Länsireitillä oli miulle uusi laji keväälle, lapinsirkku. Ristisorsia oli viisi, jouhisorsia kaksi, länsiriutan lähisaarilla kaksitoista merihanhea.

Saaren sisäosissa kävelin puolipäivän kahta puolta. Mitään pakomuuton tapaista ei tämä takatalvi aiheuttanut, paikalliset linnut olivat jo tiukasti reviireillään. Rautiaisia löytyi katajikoista seitsemän, aamulla männikössä niitä oli ollut viisi. Kolmenkymmenenviiden kuovin parvi muutti takatalvesta huolimatta koilliseen. Mustakurkku-uikkuja oli vielä, härkälintuja myös kaksi, ne keväälleni ensimmäiset.

Iltapuolella ehdin käydä vielä itäreitinkin laskemassa. Punarinnat olivat runsaimmat rannassa, haahkat meressä. Kaikkiaan päivän mittaan huomasin 67 lajia vaikka lämpö pysyi koko päivän pakkasella ja satanut lumi siten maassa. Kova pohjoistuuli sentään heikentyi vähän, luoteeseen kääntyessään. Maanantai-ilmiöksi on laskettava myös Olli Vesikon saapuminen saareen ja asemalle. Muistin tyypin 80-luvun alun retkistäni Jurmoon enkä oikein tyylistään tykännyt.

***

Neljä vuosikymmentä sitten LXXIX

Saarikierros jatkui, taisimme jäädä Jurmon eteläpuolelle.

Enharulla oli syvennytty tosissaan saaren maisemaan,

 Sorgenin edustan luodot oli käyty

ja Sandvikharun huipulla katseltu.

 Huvudskärillä riitti kivikkoa ja katajikkoa kompattavaksi

 mutta mieli teki vielä edemmäs.

 Jäät olivat kasautuneet valleiksi Killingharun rantoihin.

ja tietysti piti käydä vielä sataman edustan merimerkillä.

Näkymä länteen ei sitten niin houkutteleva ollutkaan, Killingharulla kyllä käytiin ja Norrkläpparna-luodoilla,

muuten pohjoisen jää oli tämän näköistä. Nuo tummat kohdat jättäisin ainakin nyt käymättä emmekä silloinkaan siellä käyneet, paitsi lähtöpäivänä tuolla yhteysaluksen kääntöpaikalla.

 Välillä käytiin huipulla

mutta enimmäkseen oltiin nollatasolla.