( kyhmyjoutsenet pitivät jo tiukasti puoliaan reviireillään )
Vuonna 1988 taisi olla vanhoja lomia
käyttämättä viikon verran, joten vietin rästit pois huhtikuun
lopussa. Edellisen viikonlopun retkellä iskenyt flunssa oli
hellittänyt joten lauantaina 23.4. aamukuudelta lähdin kohti
Jurmoa.
Keli ei suuria lupaillut, pari astetta
pakkasta oli lähtiessä ja yhdentoista aikaan Pärnäisissä oli
edelleen vain pari astetta lämmintä, toki pilvetöntä ja näkyvyys
mainio. Tuuli vain oli kovaa, toistakymmentä metriä koillisesta
joten se ei ainakaan kevättä ennustanut.
Aneriolla oli 27 laulujoutsenen parvi
pohjoisrannan sulassa. Halikonlahden kautta pistäydyin, siellä oli
myös kolme laulujoutsenta ja kahdeksan kanadanhanhea, yli lensi 13
metsähanhea. Harmaasorsapari oli saapunut altaille, samoin
uivelonaaras. Viurilanlahden puolella oli lisää vesilintuja ja
naurulokit olivat tulleet pesimään. Vänskän Veijon luona Nauvon
Käldingessä ehdin käydä moikkaamassa vielä ennen laivan lähtöä.
Merimatka oli tuulinen, vain pari
hiirihaukkaa oli mainittavampaa, Jurmon kiven ohi mentiin varttia yli
kahden ja asemalla olin kolmelta. Tuuli oli yhä 12 metrin tehoista
koillista, lämpöä se kaksi astetta.
Saaren länsipäähän lähdin
myötätuulessa, menomatkalla sinne näin jo ristisorsaparin ja
mustakurkku-uikkuja etelärannassa ja nokkavarpusen männikön
suojanpuolen laidassa. Kahlaajakierroksella löysin tyllejä,
meriharakoita, hyyppiä, suosirrejä, jokusen kapustarinnan ja
valkoviklon. Mereltä etelästä taisteli saarelle kovassa
vastatuulessa yksinäinen kurki joka jäi vetämään henkeä
Järvelle. Välillä se väisteli minua mutta palasi pian takaisin,
mieli ei tehnyt jatkaa matkaa mantereelle. Kivitaskuja näkyi
muutamia, luotokirvisparikin tuulensuojassa Järvikannaksella,
vedessä taas ristisorsia ja myös muutama jouhisorsa. Iltayhdeksältä
lämpö oli taas pudonnut nollaan, tuuli yhä kovaa eikä luvassa
muutosta.
Seuraavana aamuna aloitin samalla
tavalla. Männikköön oli pudonnut varpushaukka odottelemaan tuulen
laantumista, vähän oli rastaita, peippoja ja järrejä,
parikymmentä mustavaristakin ja Järvellä yhä eilinen kurki.
Eteläsataman ympäristössä oli
eilistä lajistoa, suosirrejä ja mustakurkku-uikkuja neljä
kumpiakin, uutena lajina pikkukuovi muutti itään tavallisen kuovin
kanssa. Länsireitille saavuin kymmeneltä, lajisto oli eilistä
sielläkin, vain yksilömäärältään niukempaa. Luotokirviset
olivat menneet saarelleen, jouhisorsista oli paikalla vain yksi.
Iltapäivän aluksi kiertelin saaren
keskiosia. Laulurastaita, punarintoja ja niittykirvisiä nousi eniten
ilmaan nummelta, yli muutti taas yksi kuovi ja myös nuorehko
merikotka joka tovin ajan innostui jahtaamaan muuatta jänistä,
tuloksetta. Itäreitin kiersin ennen iltaneljää. Pari pilkkasiipeä
ja mustakurkku-uikkua oli Itäsantojenkin edustalla, kahlaajat
paikallista pesimälajistoa. Ampuhaukkanaaras kierteli Grundvikissa
ja kaakkoiskallion reunasta löysin toisvuotiaan sepelrastaskoiraan.
Suuren lohkareen suojassa pääsin lähestymään sitä kahdentoista
metrin päähän.
Kaikkiaan ensimmäinen täysi
retkipäivä Jurmossa tuotti 65 lajia, edellisen iltapäivän tulos
oli 50. Iltasella huomasin vielä ampuhaukkakoiraankin, nyt männikön
laidassa kylän nurkilla.
Kahdeskymmenesviides päivä alkoi
kylmänä, neljä astetta pakkasta aamuviiden aikaan ja tuuli
pohjoisesta toistakymmentä metriä sekunnissa, lumikuurojakin tuli
ajoittain ja maassa oli ohut valkea kerros. Tyypillinen maanantai...
Ensimmäiset merkintäni olivat
lehtokurpista ja taivaanvuohista, seuraava pulmusesta kylällä.
Aamun edetessä lintuja alkoi näkyä enemmänkin, pari peukaloista
ja hippiäistä männikössä, mustavariksia ja sepelkyyhkyjä
kylällä ja edempänä kaikki tutut linnut niityltä ja rannoilta
sekä merestä. Länsireitillä oli miulle uusi laji keväälle,
lapinsirkku. Ristisorsia oli viisi, jouhisorsia kaksi, länsiriutan
lähisaarilla kaksitoista merihanhea.
Saaren sisäosissa kävelin puolipäivän
kahta puolta. Mitään pakomuuton tapaista ei tämä takatalvi
aiheuttanut, paikalliset linnut olivat jo tiukasti reviireillään.
Rautiaisia löytyi katajikoista seitsemän, aamulla männikössä
niitä oli ollut viisi. Kolmenkymmenenviiden kuovin parvi muutti
takatalvesta huolimatta koilliseen. Mustakurkku-uikkuja oli vielä,
härkälintuja myös kaksi, ne keväälleni ensimmäiset.
Iltapuolella ehdin käydä vielä
itäreitinkin laskemassa. Punarinnat olivat runsaimmat rannassa,
haahkat meressä. Kaikkiaan päivän mittaan huomasin 67 lajia vaikka
lämpö pysyi koko päivän pakkasella ja satanut lumi siten maassa.
Kova pohjoistuuli sentään heikentyi vähän, luoteeseen
kääntyessään. Maanantai-ilmiöksi on laskettava myös Olli
Vesikon saapuminen saareen ja asemalle. Muistin tyypin 80-luvun alun
retkistäni Jurmoon enkä oikein tyylistään tykännyt.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.