Pähkinänakkelista oli kuva kotimaastakin talvelta, mutta kun vastaan tuli syysretkellä tällainen alapuolelta punertava manner-Euroopan nakkeli, tottahan siitä piti kuvat ottaa.
Pikkutiirasta on jonkin verran kuvia kesäisiltä Jurmon retkiltä. Nyt lajia esiintyi länsirannikon suola-altailla ja Atlantin hietikoilla toukokuun retkellä, joten yritin tietysti päivittää kuvavarastoani lajista sen minkä pystyin.
Lentokuvia oli jo ennestään
vaikkei sentään saaliin kanssa,
mutta kuvat hietikolla lepäilijöistä olivat kokonaan uusia miulle. Tietysti piti olla erityisen varovainen ettei kävellyt sellaisilla paikoilla missä tiirojen voisi olettaa pesivän.
Renkaita näkyi näidenkin jaloissa olevan joten pesiä varmasti alueella myös oli.
En ole ennen nähnyt pikkutiiraa uimassa, mutta hyvin se tuntuu sujuvan.
Syyskuun retkellä eteläkärjen hietikoilla ja Gibraltarin salmessa olikin riuttatiiroja ja niistä teki samoin mieli täydentää vähäistä kuvavarastoaan.
Syyspuku oli tietysti uusi kuvauskohde
samoin kuin lepäilevät yksilöt.
Vähistä lepäilypaikoista oli joskus kiistaa, onhan ihan eri asia istua korkealla tolpalla kuin hiekalla.
Isla de Las Palomasiin vievällä pengertiellä voi seurata miten riuttatiirat kalastelivat vuoroin Atlantista, vuoroin Välimerestä.
Turkinkyyhkyjä kuvasin erityisesti syksyisen majapaikkamme lähistöllä missä niitä viihtyi runsaasti.
Mustakottaraisella on pesä kattotiilen alla, kuva keväisen majapaikkamme parvekkeelta otettuna.
Pariskunnan yhteinen puhdistautumishetki.
Samettipääkerttu oli sukunsa helpoin kuvauskohde, kuten vuotta aiemminkin.
Pikku-uikusta keräsin kuvia erityisesti vanhoista linnuista, niillä oli soidin menossa ja vilkasta puuhastelua. En arvannut että kesällä saisin lisää kuvia niistä myös kotimaasta.
Siinä mennään pinnan alle
ja siinä lirkutellaan kaverille.
Ristisorsasta on ennestään vain muutama sattumakuva kotimaasta. Näitä oli useammassakin paikassa länsirannikolla ja lähijärvillä joten käytin tilaisuutta hyväkseni täydentääkseni kuvavarastoani. Alla pariskunnan yhteisposeeraus.
Valkoviklot ja punajalkaviklot jäivät tuntokuvien tasolle kevään suola-altailla, metsästä löytyi ilmeisen pesiviä harjalintuja mutta kuvan saaminen olikin yllättävän vaikeaa.
Siinä se oksalla piileskelee, onneksi syksymmällä tuli Tuusulanjärven rannalle yksilö josta sai lisää kuvia.
Kaikkiaan vuoden mittaan kuvasin runsaat sata lajia lintuja Espanjassa ja runsaat 150 Suomessa, yhteensä noin 220 eri lintulajia.
Tundrakurmitsasta saisi kuvia Suomestakin, mutta muuttajia näkee vielä toukokuussa Espanjassa asti, vaikka pesimäpaikat ovat Siperian tundralla. Tosin tuntokuvatasoisia nämä ovat.
Pikkukahlaajia paikoilla oli muitakin, ja matkan kohde sama niilläkin.
Siinä tylli kurmitsan kaverina,
ja siinä tyllien kavereina suo- ja kuovisirrejä
ja niiden seurana vielä isosirrejä.
Mustakaulauikku osoittautui haastavaksi kohteeksi keväällä 2018, nyt siitä saatiin kohtalaisia kuvia erityisesti Medinan järvellä.
Edestä
ja takaa.
Silkkiuikkukin tarttui taas kuviin etelässä, mutta ei tarjonnut mitään erityistä kotimaisiin verrattuna. Sulttaanikana sen sijaan kelpasi kohteeksi vaikka tulokset jäivät vielä todella vaatimattomiksi. Tuossa pyllistelee yksi sekä kuvaajalle että pikku-uikulle.
Avosetteja pesi isompi porukka San Fernandon suola-altailla, altaan keskellä olevalla särkällä, linnut ruokailivat eri puolilla altaita.
Metsäretkillä tulipäähippiäinen oli eräs kohdetoiveeni ja syksyn retkellä vuorten poluilla niitä vihdoin osui eteen niin hyvin että tulostakin tuli.
tässä lintu esittelee päänsä ja siipiensä kuviointia,
tässä lehvästöstä löytämäänsä saalista
ja tässä tulenpunaista päälakeaan.
Kuvatuin tasku oli taas mustapäätasku, sitä oli runsaasti sekä kevään että syksyn retkellä.
Siinä keväinen naaras
ja vahvasti haalistunut koiras,
syksyllä koiraalla on uusi puku ja vahvemmat värit.
Keltahemppoja lauloi keväällä, syksyllä ne kiertelivät jo parvina. Kuvia tuli otettua vain kevään retkellä.
Valkopääsorsa on laji jota tyypillisesti Espanjasta haetaan. Laji tuli tutuksi vuotta aiemmin Malagan tienoilla ja nyt uudestaan Cadizin ympäristön järvillä. Laguna de Medina on tunnettu talvehtimispaikka mutta kyllä niitä siellä pesiikin. Ainakin soidinta siellä esitettiin innokkaasti toukokuussa.
Kalasääskiäkin etelässä näkyi, syyskuussa muuttajat olivat ehtineet Tarifan tienoille ja yksi kalaa etsivä löytyi vielä lähtöpäivänä Malagastakin.
Töyhtötiainen vaikuttaa aina perin kotoisalta linnulta mutta se on myös näitä harvoja peruslajeja jotka pärjäävät hienosti myös etelän metsissä.
Varpunen on kai yleisimpiä lintuja mitä etelässä näkee. niitä tuli seurattua lähinnä pajuvarpusen toivossa. Sellaisia näkyikin mutta kuvia ei vielä tullut, pari videota kylläkin.
Merimetsojakin näkee yhtä hyvin täällä, mutta kuvia tuli silti otettua kun lintu hyvin kohdalle osui.
Flamingoa on sen sijaan täällä turha toivoa eteensä, enemmän on liikkeellä tarhoista karanneita sukulaislajeja. Cadizin ympäristön suola-altailla ja järvillä flamingoja näkyi säännöllisesti ja osalla renkaitakin jaloissa.
Pieniä vihreitä kuvatessa osui syksyn retkellä kohdalle myös iberiantiltaltti tai ainakin niin määritin tämän keltaisen alaperän, kurkun, silmäkulmajuovan ja vihertävän selkäpuolen sekä tummien jalkojen yhdistelmän ja olihan sillä äänikin. Se on kuten nimikin sanoo paikallinen erikoisuus, vaikka kyllähän niitä jotkut täälläkin väittävät havainneensa.
Kameran eteen tuli myös pajulintuja ja harakoita, eivätkä tulokset olleet juuri sen parempia kuin täällä kotimaassakaan.
Cadizin seudulla tutustui kunnolla kapustahaikaraan. Niitä näkyi tyypillisesti jo majapaikkamme parvekkeelle jos edustan lahdella oli laskuveden aika. Kun lähti ulos kävelylle, niitä pääsi lähellekin. Pesiäkin päästiin näkemään kun tutustuttiin vesistöjen lähimetsiin.
Atlantin rannalla on usein kova tuuli.
Rengas näkyy tälläkin jalassa.
Lintu laskeutumassa pesälleen.
Siinä jännässä 'kantapäät maassa'-asennossa lepäilevä kapustahaikara ja edessä pronssi-iibis, molemmat pesäsaarellaan, luulen.
Pronssi-iibiksiä näki eniten lennossa
Toisinaan niitä istui myös puissa ja puskissa.
Lennossa parvet olivat usein suuria, tuli heti mieleen se tänne Lumijoellekin harhautunut iso porukka.
