Valkopääsorsa on laji jota tyypillisesti Espanjasta haetaan. Laji tuli tutuksi vuotta aiemmin Malagan tienoilla ja nyt uudestaan Cadizin ympäristön järvillä. Laguna de Medina on tunnettu talvehtimispaikka mutta kyllä niitä siellä pesiikin. Ainakin soidinta siellä esitettiin innokkaasti toukokuussa.
Kalasääskiäkin etelässä näkyi, syyskuussa muuttajat olivat ehtineet Tarifan tienoille ja yksi kalaa etsivä löytyi vielä lähtöpäivänä Malagastakin.
Töyhtötiainen vaikuttaa aina perin kotoisalta linnulta mutta se on myös näitä harvoja peruslajeja jotka pärjäävät hienosti myös etelän metsissä.
Varpunen on kai yleisimpiä lintuja mitä etelässä näkee. niitä tuli seurattua lähinnä pajuvarpusen toivossa. Sellaisia näkyikin mutta kuvia ei vielä tullut, pari videota kylläkin.
Merimetsojakin näkee yhtä hyvin täällä, mutta kuvia tuli silti otettua kun lintu hyvin kohdalle osui.
Flamingoa on sen sijaan täällä turha toivoa eteensä, enemmän on liikkeellä tarhoista karanneita sukulaislajeja. Cadizin ympäristön suola-altailla ja järvillä flamingoja näkyi säännöllisesti ja osalla renkaitakin jaloissa.
Pieniä vihreitä kuvatessa osui syksyn retkellä kohdalle myös iberiantiltaltti tai ainakin niin määritin tämän keltaisen alaperän, kurkun, silmäkulmajuovan ja vihertävän selkäpuolen sekä tummien jalkojen yhdistelmän ja olihan sillä äänikin. Se on kuten nimikin sanoo paikallinen erikoisuus, vaikka kyllähän niitä jotkut täälläkin väittävät havainneensa.
Kameran eteen tuli myös pajulintuja ja harakoita, eivätkä tulokset olleet juuri sen parempia kuin täällä kotimaassakaan.
Cadizin seudulla tutustui kunnolla kapustahaikaraan. Niitä näkyi tyypillisesti jo majapaikkamme parvekkeelle jos edustan lahdella oli laskuveden aika. Kun lähti ulos kävelylle, niitä pääsi lähellekin. Pesiäkin päästiin näkemään kun tutustuttiin vesistöjen lähimetsiin.
Atlantin rannalla on usein kova tuuli.
Rengas näkyy tälläkin jalassa.
Lintu laskeutumassa pesälleen.
Siinä jännässä 'kantapäät maassa'-asennossa lepäilevä kapustahaikara ja edessä pronssi-iibis, molemmat pesäsaarellaan, luulen.
Pronssi-iibiksiä näki eniten lennossa
Toisinaan niitä istui myös puissa ja puskissa.
Lennossa parvet olivat usein suuria, tuli heti mieleen se tänne Lumijoellekin harhautunut iso porukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.