Tundrakurmitsasta saisi kuvia Suomestakin, mutta muuttajia näkee vielä toukokuussa Espanjassa asti, vaikka pesimäpaikat ovat Siperian tundralla. Tosin tuntokuvatasoisia nämä ovat.
Pikkukahlaajia paikoilla oli muitakin, ja matkan kohde sama niilläkin.
Siinä tylli kurmitsan kaverina,
ja siinä tyllien kavereina suo- ja kuovisirrejä
ja niiden seurana vielä isosirrejä.
Mustakaulauikku osoittautui haastavaksi kohteeksi keväällä 2018, nyt siitä saatiin kohtalaisia kuvia erityisesti Medinan järvellä.
Edestä
ja takaa.
Silkkiuikkukin tarttui taas kuviin etelässä, mutta ei tarjonnut mitään erityistä kotimaisiin verrattuna. Sulttaanikana sen sijaan kelpasi kohteeksi vaikka tulokset jäivät vielä todella vaatimattomiksi. Tuossa pyllistelee yksi sekä kuvaajalle että pikku-uikulle.
Avosetteja pesi isompi porukka San Fernandon suola-altailla, altaan keskellä olevalla särkällä, linnut ruokailivat eri puolilla altaita.
Metsäretkillä tulipäähippiäinen oli eräs kohdetoiveeni ja syksyn retkellä vuorten poluilla niitä vihdoin osui eteen niin hyvin että tulostakin tuli.
tässä lintu esittelee päänsä ja siipiensä kuviointia,
tässä lehvästöstä löytämäänsä saalista
ja tässä tulenpunaista päälakeaan.
Kuvatuin tasku oli taas mustapäätasku, sitä oli runsaasti sekä kevään että syksyn retkellä.
Siinä keväinen naaras
ja vahvasti haalistunut koiras,
syksyllä koiraalla on uusi puku ja vahvemmat värit.
Keltahemppoja lauloi keväällä, syksyllä ne kiertelivät jo parvina. Kuvia tuli otettua vain kevään retkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.