Pähkinänakkelista oli kuva kotimaastakin talvelta, mutta kun vastaan tuli syysretkellä tällainen alapuolelta punertava manner-Euroopan nakkeli, tottahan siitä piti kuvat ottaa.
Pikkutiirasta on jonkin verran kuvia kesäisiltä Jurmon retkiltä. Nyt lajia esiintyi länsirannikon suola-altailla ja Atlantin hietikoilla toukokuun retkellä, joten yritin tietysti päivittää kuvavarastoani lajista sen minkä pystyin.
Lentokuvia oli jo ennestään
vaikkei sentään saaliin kanssa,
mutta kuvat hietikolla lepäilijöistä olivat kokonaan uusia miulle. Tietysti piti olla erityisen varovainen ettei kävellyt sellaisilla paikoilla missä tiirojen voisi olettaa pesivän.
Renkaita näkyi näidenkin jaloissa olevan joten pesiä varmasti alueella myös oli.
En ole ennen nähnyt pikkutiiraa uimassa, mutta hyvin se tuntuu sujuvan.
Syyskuun retkellä eteläkärjen hietikoilla ja Gibraltarin salmessa olikin riuttatiiroja ja niistä teki samoin mieli täydentää vähäistä kuvavarastoaan.
Syyspuku oli tietysti uusi kuvauskohde
samoin kuin lepäilevät yksilöt.
Vähistä lepäilypaikoista oli joskus kiistaa, onhan ihan eri asia istua korkealla tolpalla kuin hiekalla.
Isla de Las Palomasiin vievällä pengertiellä voi seurata miten riuttatiirat kalastelivat vuoroin Atlantista, vuoroin Välimerestä.
Turkinkyyhkyjä kuvasin erityisesti syksyisen majapaikkamme lähistöllä missä niitä viihtyi runsaasti.
Mustakottaraisella on pesä kattotiilen alla, kuva keväisen majapaikkamme parvekkeelta otettuna.
Pariskunnan yhteinen puhdistautumishetki.
Samettipääkerttu oli sukunsa helpoin kuvauskohde, kuten vuotta aiemminkin.
Pikku-uikusta keräsin kuvia erityisesti vanhoista linnuista, niillä oli soidin menossa ja vilkasta puuhastelua. En arvannut että kesällä saisin lisää kuvia niistä myös kotimaasta.
Siinä mennään pinnan alle
ja siinä lirkutellaan kaverille.
Ristisorsasta on ennestään vain muutama sattumakuva kotimaasta. Näitä oli useammassakin paikassa länsirannikolla ja lähijärvillä joten käytin tilaisuutta hyväkseni täydentääkseni kuvavarastoani. Alla pariskunnan yhteisposeeraus.
Valkoviklot ja punajalkaviklot jäivät tuntokuvien tasolle kevään suola-altailla, metsästä löytyi ilmeisen pesiviä harjalintuja mutta kuvan saaminen olikin yllättävän vaikeaa.
Siinä se oksalla piileskelee, onneksi syksymmällä tuli Tuusulanjärven rannalle yksilö josta sai lisää kuvia.
Kaikkiaan vuoden mittaan kuvasin runsaat sata lajia lintuja Espanjassa ja runsaat 150 Suomessa, yhteensä noin 220 eri lintulajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.