Viisi vuosikymmentä sitten CX

( urpo ennemmin kuin turpo )

Maaliskuun kolmantenakymmenentenä vuonna 1969 kevätpaineet olivat kohonneet jo niin korkeaksi että tein kavereiden kanssa kierroksen Salosta Halikonlahden kautta Muurlaan ja takaisin aamupäivän tunteina. Yön neljä pakkasastetta vaihtuivat päivän yhteen plusasteeseen, lounaistuuli oli lupaavan kohtalaista, pilvistä oli. Mukana oli Lehtolan Tapani, auto, Lintuvuoren Jari ja Liikon Jorma.

Pojat kehuskelivat koko lenkin Vuohensaarentien ruokintapaikalla läpi talven olleesta tundraurpiaisesta, mie olin määrittänyt kaikki urpot perusurpiaisiksi. Jopa Teiron Heikkikin oli tuon turpon havainnut. No, tuohon päivään... Lehtolan Tapsalla oli siihenkin tarjolla heti neljän pulmusen parvi uloimmalta polttokaatopaikalta. Porukalla katselimme sitten yli sadan kottaraisen parvea Vuohensaarentien alkupään kaatopaikan yllä kun ohilentänyt kanahaukka pelotti kaikki muut linnut ilmaan. Siinä samalla yli lensi muutama kiuru, hemppo ruokaili ruderaatissa ja peippo viereisellä ruokintapaikalla. Vuorihemppoja oli tällä kertaa kaksi. Tien varressa oli kaksi mustavarista, Salonjoen yllä varpushaukka ja kun kävimme uudestaan polttokaatopaikalla, siellä olikin vain tuttu kolmen tunturikiurun ryhmä. Harmaalokki kierteli lahden yllä.

Muurlan kierroksella Liikko ja Lintuvuori komppasivat Muurlanjokivartta saaden esiin vain yhden heinäsorsan. Ylisjärven pohjospäässä huomasimme ampuhaukan kun se syöksyi jonkun pikkulinnun perään. Se oli ainakin miulle kevään ensihavainto. Takaisin Saloon palatessa huomattiin Pahkavuoressa neljäkymmentä kottaraista ja peippo lauloi myös Vähäjoen varressa. Kaikkiaan laskimme 24 lajia tuolla retkellä. Maaliskuun loppuun mennessä olin huomannut 49 lajia ja ampuhaukka oli kevään yhdeksäs muuttolintu miulle. Tuo edusti normaalia kevättä viisi vuosikymmentä sitten, sekä lajistoltaan että olosuhteiltaan.

Aprillipäivältä ei ole tietoja mutta huhtikuun toisena kävin aamulla pikakäynnillä Vuohensaarentien ja Helsingintien varressa sekä iltasella vielä Kokkilan lossisulaa katsomassa. Lämpöä oli asteen verran, taivas aamulla puoliksi, iltapuolella kokonaan pilvessä. Tuuli kaakosta ja näkyvyys oli hyvä.

Kevään voi sanoa virallisesti alkaneen kun Helsingintien yli muutti kaksi töyhtöhyyppää ja Turuntiellä oli niitä viisi kahdessa ryhmässä. Kaksi uuttukyyhkyä oli Tupurin mäessä, myöhemmin samalla paikalla seitsemän kyyhkyn parvi. Ylisjärvellä saalisteli tuulihaukka ja pellolla lepäili mustavaris.

Vuohensaarentien varressa oli tuttuja lintuja, kanahaukka nytkin, viisi mustavarista, sata kottaraista, hemppo ja vuorihemppo. Pari urpiaista oli tullut ruderaattiin, pari kiurua polttokaatopaikalle. Kokkilan sulassa oli tällä kertaa ensimmäinen telkkäni ja yksi harmaalokki. Kaikkiaan havaitsin päivän mittaan 26 lajia.

***

Lintuja vihoistani CLXIX

( maaliskuisia jouhisorsia on näkynyt Vantaalla myöhemminkin)

Vuoden 1989 maaliskuun lopussa päätin laskea vielä viimeisen kerran talviaikaiset Martinlaakson vakiokierrokseni. 29. päivä kiersin viimeistä kertaa vakiokakkosen, sen länsipuolisen lenkin. Aamulla oli neljä astetta lämmintä, tuuli lounaasta navakkaa, taivas stratuksen peitossa ja ajoittain sumu tiivistyi tihkuksikin.

Aamulla jo ennen reitille lähtöä olin huomannut kodin ikkunasta ohilentävän varpushaukan, kottaraisen ja kuuden sepelkyyhkyn muuttoparven. Vähän yhdeksän jälkeen lähdin kiertämään. Alkuosuudella tuli vastaan talvelta tuttuja tali- ja sinitiaisia, variksia, puukiipijä ja viherpeippoja mutta myös jo laulava mustarastas, viisi harmaalokkia ja peräti seitsemän jouhisorsan parvi muutolla. Talvi tuntui olevan jo takana.

Raappavuoren osuudella vastaan tuli jo toinen puukiipijä, hippiäisiä, keltasirkkuja ja närhi mutta taas myös pari isokoskeloa, heinäsorsia, pari töyhtöhyyppää ja varpushaukka. Muuttajat siis alkoivat jo dominoida. Tosin matkan jatkuessa Vesitorninmäelle ja siitä Louhelaan talvinen vakiolajisto alkoi päästä takaisin kärkisijoille. Varpushaukka näkyi taas sekä Vesitorninmäellä että Louhelassa. Talven lajeista listalle tulivat varpuset, harakat, fasaanit ja pulut, muuttajista kottaraiset, harmaalokit ja isokoskelot vahvistivat lukujaan. Aseman lähellä huomasin räkättirastaan, Raiviosuonmäellä naurulokin ja talvilajeistakin mukaan ehtivät vielä punatulkku ja naakka.

Jos ottaa eroon muuttajat, niitä löytyi viisi lajia ja 20 lintua, talvilajeja viisitoista lajia ja 269 lintua. Tuo viimemainittu vastasi aika hyvin menneen talven vaisuja tuloksia, yhteensä laskennassa huomasin 25 lajia ja 322 lintua kun viisi lajia oli sellaisia joista osa oli muuttaneita, enintään 33 yksilöä. Runsain oli odotetusti talitiainen 81 ja kakkoseksi yllätti viherpeippo 56 linnulla, muut jäivät kauas näiden taakse.

( monikohan tuon aamun varpushaukoista näkyi useammin kuin kerran... )

Iltapäivään mennessä tuuli yltyi lähes myrskylukemiin, lähelle 20 m/s lukemia. Louhelan puistonurmikolle oli iltapäivällä saapunut vielä kolmen mustavariksen ryhmä.

Maaliskuun 30. päivänä matala ja kovan tuulen rintama olivat menneet, lämpötila nollassa, taivas lähes pilvetön, tuulta edelleen viitisen metriä sekunnissa. Laskentavuorossa oli vakioykkönen. Ennen kymmentä lähdin kierrokselle, nyt alkuosuudella tuli vastaan viisi talvilajia ja muuttava kiuru. Kivimäessä ja perkiössä oli vain talvelta tuttua lajistoa, kärjessä varpuset ja talitiaiset. Ylästöntien varren pelloilla oli töyhtöhyyppiä, lisää kiuruja, uuttukyyhky ja peippo. Tienvarressa lensi myös nokkosperhonen. Voutilaan mennessä mukaan tuli kottaraisia, Kuninkaantiellä lisää kiuruja. Vantaankoskella harakat rakensivat pesää, harmillisesti tuomipuskan latvaan mihin tuskin pääsisin kiipeämällä. Pari hippiäistä ilmoittautui laskentaan, samoin mustarastas ja telkkä, yli meni pari harmaalokkia. Paloaseman ohi lensi pari heinäsorsaa, kai joelle. Martinkyläntiellä oli viiden sepelkyyhkyn parvi, loppuosuudella neljän hempon porukka.

Puolenpäivän jälkeen lämpö oli noussut neljään asteeseen, taivaalle tullu ohutta yläpilveä, tuuli hieman yltynyt. Kaikkiaan havaitsin laskennassa 20 lajia ja 303 lintua, kun niistä laskee pois samalla tavalla muuttajat ja osittaistulijat, jäljelle jäi kymmenen lajia ja 257 lintua, sekin vastasi talven ankeutta. Varpunen vei kärkisijan 82 ja talitiainen kakkospaikan 63 linnulla.

Noiden kierrosten perusteella päättelin kevään olevan todella varhainen. Enpä arvannut että tämä olisi tästä eteenpäin uusi normaali...

***

( perinteinen varhaismuuttaja )

Neljä vuosikymmentä sitten CLXVI

(  Tiuruniemessä merilokkeja näkyi usein, imatralaisten aiemmat havainnot olivat olleet vähissä kun eivät olleet osanneet siellä käydä )

Kevättä 1979 odottelin näihin aikoihin tulevaksi Rauhan sairaalassa Joutsenon ja Imatran rajamailla. Maaliskuun 27. päivä kului osastoilla töissä, pihan pikkuvarpusen huomasin päivän mittaan kolmesti.

Seuraavana päivänä aamun työvuoron jälkeen lähdin Tiuruniemessä käymään. Lämpöä oli peräti kuusi astetta, tuuli oli heikkoa idästä, pilviä harvakseltaan korkealla, näkyvyys erinomainen pientä autereentapaista lukuun ottamatta. Lunta oli jäljellä enää korkeintaan viitisentoista senttiä avomailla. Tiuruniemen kärjessä sula oli laajentunut jo noin hehtaarin kokoiseksi. Muuttoa katselin niemen kärjessä tunnin verran, samalla seurasin paikallisia lintuja.

Harmaalokkeja oli muutolla yhteensä 26, paikallisia sulan ympärillä 23. Merilokki oli paikallisten harmaalokkien joukossa. Variksia muutti myös kolmetoista, paikallisia oli parikymmentä. Korppi nousi Masteensaaresta ja lensi lounaan suuntaan, vaikutti paikalliselta, ehkä ihan pesivältä. Urpiaisia muutti tunnissa 24, niiden lisäksi näkyi kymmenen muuta. Tilhiä oli kuusitoista sairaalan pihassa, viherpeippoja viisi.

Sairaalan puutarhan yli muutti vihervarpunen, paikallisena oli pikkukäpylintukoiras. Sairaalan pihassa piti pikkuvarpuskoiras sitkeästi reviiriään. Kaikkiaan näin iltalenkillä kahdeksantoista lajia.

( peippokin löysi jo Rauhan sairaalaan )

Seuraavana päivänä oli vapaata aikaa aamulla. Kävin taas Tiuruniemessä seuraamassa mahdollista muuttoa runsaan tunnin. Aamun lämpö oli nollassa, iltasella olisi taas ollut viisi plusastetta. Yön pakkanen oli kutistanut sulaa mutta päivällä se taas palasi entiselleen. Aamulla oli utuista, näkyvyyttä parista viiteen kilometriä.

Harmaalokeista oli paikalla nyt vain yksi, yli muutti yhdeksän lisää. Variksia muutti aamun tunnin aikana yhdeksäntoista. Viherpeippoja oli muutolla neljä, vihervarpusia kymmenen, urpiaisia 61. Kolme käpylintua ja kaksi punatulkkuakin lähtivät niemen kärjestä Saimaalle ja yksinäinen pulmunen muutti niemen editse lounaaseen.

Paikallisista kiinnostavin oli sairaalan pihaan saapunut koiraspeippo. Tilhiäkin oli tullut jostakin taas kahdentoista linnun parvi. Sinitiainen lauloi Tiuruniemessä. Lajimääräksi sain seitsemäntoista.

Maaliskuun kolmaskymmenes päivä oli vapaata iltasella kun aamuvuoro oli loppunut. Tein runsaan parin tunnin kävelykierroksen Rauhan ja Korvenkylän kautta, Tiuruniemessä pysähdyin vain puoleksi tunniksi katsomaan muuttolintutilannetta. Sää oli kuten aiemminkin, neljä astetta lämmintä, tuuli hieman yltynyt ja koillisesta, pilviä tuskin ollenkaan ja näkyvyyttä riitti taivaanrantaan.

Tiuruniemen sulan vaiheilla oli taas 28 harmaalokkia ja yksi mustaselkä merilokkikin mukana. Yli muutti kaksikymmentä argaria. Variksiakin oli paikallisina jäällä nelisenkymmentä. Varmaan päivän paras muuttohavainto tuli tuulihaukasta, koiras meni matalalla ylitseni koilliseen, pikkulinnuista muutti vain neljä vihervarpusta ja yksi urpiainen.

Paikallisista sinitiaisen huomasin nyt Korvenkylässä, puukiipijän sairaalan puutarhalla, mustarastaan sairaalan pihalla. Kaikkiaan lajeja näin päivän mittaan yhdeksäntoista.

***

Lintuja vihoistani CLXVIII

Seuraavana päivänä (27.3.1989) sää oli huomattavasti parempi. Lämpö oli nollassa, tuuli kääntynyt luoteeseen ja heikentynyt, taivas seljennyt lähes kokonaan ja näkymää horisonttiin asti.

Puoli kymmenen aikaan lähdin ajamaan Porkkalaan pienen koiran kanssa tehdyn aamulenkin jälkeen. Kärjessä katselimme saman koirakaverin kanssa maisemia puolille päiviin. Haahkoja oli paikallisena jo satoja ja muutamia kymmeniä muutti edelleen itään. Niiden joukossa oli myös kyhmyhaahkakoiras. Alleja näkyi jokunen, pari uiveloa muutti myös kärjen ohi koilliseen. Männyissä ruokaili isokäpylintu joka lähti Träskön suuntaan. Mereltä tuli muutama pikkulintu, kottarainen, niittykirvinen, peippo ja urpiainen. Muuten muutto oli vielä olematonta. Nokkos- ja sitruunaperhonen olivat heränneet ja näkyivät lentävän kallion laidassa.

Takaisin tullessa pysähdyin hetkeksi Saltilla, kiurut siinä lauloivat, ei muuta. Tuuli pysytteli lännessä heikohkona, aurinko lämmitti mukavasti. Ajoin takaisin Vantaalle Inkoon ja Lohjan kautta mutta mainittavia lintumassoja ei näkynyt. Petikossa kiersimme koiran kanssa vielä kuntopolun, nokkosperhonen näkyi jo sielläkin metsäpellon laidassa ja sinivuokot olivat auenneet kukkaan aurinkoisimmassa metsänreunassa. Punatulkku hyräili riistaruokinnan näreikössä, peippo lensi yli ja pari mustarastaskoirasta oli jo muuttanut metsään.

Ilta oli lämmin, viitisen astetta, taivas pilvetön ja erittään kauniin päivän iltakin hämärtyi vasta puoli kymmenen maissa kun kesäaikaa vietettiin. Seuraavana aamuna oli taas nollakeli, tuuli kiertynyt itään, heikkona edelleen. Taivaalla oli hieman eilistä enemmän pilviä mutta kaunista yhä.

Teimme taas koiran kanssa lyhyen aamukierroksen ja sen päälle lähdimme uudestaan autolla Porkkalaan. Nyt saavuimme kärkeen kymmenen maissa, kulorastas lauloi tulomatkan varrella. Vähän aikaa laskin mereltä tulevia muuttajia mutta liike oli edelleenkin heikkoa. Isokoskeloita, haahkoja ja merimetsoja näkyi muutolla jokunen, pikkulinnuista tänne Suomeen tuli pajusirkku, järripeippo, muutama kiuru ja päälle jokunen varis. Paikallisista allit ja haahkat olivat runsastuneet, kyhmyjoutsenpari oli paikalla, kyhmyhaahka oli vieläkin paikalla vaikkakin siirtynyt kauimpaan haahkaparveen.

Jatkoin kuitenkin tarkkailua eilistä pidempään ja mereltä ehti tulla vielä kevään ensimmäinen lapinsirkkuni ja hiirihaukkani ennen kuin lähdimme, koira oli lopen kyllästynyt paikallaan oloomme. Merihanhi muutti myös, varpushaukka tuli mereltä ja merikotka näyttäytyi. Lokit olivat saapuneet luodoille pesäpaikkoja varaamaan. Pari käpylintua touhusi nytkin kärjessä, toinen näytti isommalta lajilta, paikallisia kuitenkin olivat.

Oli kuitenkin jo tiistai, pääsiäisen jälkeinen ja siis töihin oli mentävä. Matkalla sinne huomasin Helsingissä Maununnevalla auton alle jääneen siilin, se oli kevään ensihavaintoni siitä lajista.

***

Lintuja vihoistani CLXVII

Vuonna 1989 oli siirrytty kesäaikaan 26.3. mutta kesästä ei ollut vielä tietoakaan. Aamulla herätessä oli kaksi astetta lämmintä, tuuli pohjoisen puolelta heikkoa, taivas pilvessä ja räntää tiputteli toveittain.

Lähdin kuitenkin jo yhdeksältä käymään Espoon Suomenojalla, toiveissa tietysti että täälläkin päin olisi rannoilla kevät yhtä pitkällä kuin oli ollut Salossa. Heinäsorsia paikalla olikin, ja nokikanoja. Naurulokkeja oli runsaat 70 ja yli meni parikymmentä harmaalokkia sekä yksi merilokki. Meren puolella näkyi neljätoista isokoskeloa ja telkkä. Täytemaa-alueella pyöri neljä mustavarista kiurujen, parin hyypän, niittykirvisen, kottaraisten ja ison varis- ja naakkaparven mukana. Ruoikossa piiskutteli pajusirkkuja. Runsaat parikymmentä lajia löysin mutten mitään ajankohtaan nähden poikkeuksellista.

Petikon metsän kuntolenkin kiersin ja samalla vähän metsänkin puolella. Alkuosuudella oli kolme kiurua ja töyhtöhyyppä, metsässä talvelta tuttua tiaisten ja hippiäisten touhua, pari mustarastasta mukana ja yli lensi variksia. Punatulkku hyräili kuusikossa ja mäyräkoirani Miska löysi hirven tuoreeltaan pudottaman sarven. Takaisin pellolle palatessa kiuruja oli taas äänessä kymmenkunta uutta.

Iltasella tein vielä parin tunnin kävelyn Myyrmäen ja Malminkartanon suunnalla. Mätäojan sulissa oli kaksi heinäsorsaparia, reunapuskissa kaksi mustarastasta ja pälvellä kottarainen. Kevät tuntui olevan vielä perässä jopa Salon vastaavaa. Tihku ja sumuinen sää jatkuivat koko illan, lämpö oli noussut neljään asteeseen.

***

Viisi vuosikymmentä sitten CIX

( talvilomalainen siinä puhdistautuu )

Vuonna 1969 maaliskuun 24. päivänä oli kirkas korkeapainesää, aurinko lämmitti mukavasti kun illalla tein lyhyen retken Halikonlahdelle koulupäivän jälkeen. Tuuli oli heikkoa, pikku puhallus tuli milloin etelästä, milloin pohjoisesta, pilviä ei näkynyt missään.

Tunturikiurujen kolmikko nautti talvilomastaan polttokaatopaikan reunan ruderaatissa, tuulihaukka saalisteli Vuohensaarentien varressa. Kaatopaikalla ruokaili neljä kottaraista ja sen vieressä rikkaruohostossa kolme vuorihemppoa. Polttokaatopaikan laidassa huomasin pulmusen. Se oli varmaan muuttanut, mutta ei tuona päivänä. Kaverit olivat nähneet sen jo edeltäneenä sunnuntaina.

Tiistaina 25.3. sää jatkui entisellään. Käväisin päiväsaikaan taas Halikonlahdella toivoen jonkun kevätlinnun jo saapuneen ja totta tosiaan, ensimmäisen kiuruni huomasin Vuohensaarentien lumenkaatopaikalla. Tunturikiurut olivat edelleen vanhalla paikallaan, samoin tuulihaukka. Kaksi kottaraista oli nyt Vuohensaarentien alkupään ruokintapaikalla, samoin ainakin yksi peippo ja peltopyyparvi missä nyt oli peräti kymmenen lintua. Mustavariksia oli tullut jostakin lisää, nuori lintu oli lumenkaatopaikalla, vanha lintu Vuohensaarentien alkupäässä ja vielä yhden näin lennossa Viurilan kartanon suuntaan.

Illalla innostuin tekemään polkupyörällä pöllönkuuntelukierroksen Merikulman, Hämeenkyläntien, Ilmusmäen ja Pettilän kautta takaisin Saloon. Ei ollut turha retki, Fulkilan kartanon jälkeen kuuntelin kun huuhkaja huuteli paikalla mistä myöhemmin löytyi peräti pesä. Toinen lintu vastaili sille peltoaukon toiselta puolelta ja kuuntelin tuota keskustelua siinä puolen tunnin ajan ennen kuin jatkoin matkaa. Huuhkaja huhuili myös Ilmusmäen itäpäässä ja siirtyi sieltä Rankosinmäelle, missä sitten hiljeni. Kotona olin tuntia ennen puoltayötä eikä aikaa paljonkaan kun kolmelta piti lähteä taas lehtiä jakamaan. Pakkanen yöllä oli pistävää, parikymmentä astetta joten kevät oli tästä vielä kaukana.

Ei tuntunut missään lyhyt yöuni, seuraavana aamuna lähdin heti lehtilenkin päälle pikakäynnille Halikonlahdelle. Ehdin käväistä alkupään kaatopaikalla, ruokintapaikalla ja vilkaista tienvarren peltoja ennen kuin piti mennä kouluun. Paikalla oli tutuista linnuista tuulihaukka, peippo ja kaksi kottaraista. Nuori mustavaris oli kaatopaikalla ja yli lensi kolmen linnun parvi pohjoiseen. Harmaalokkeja oli tullut kolme uutta. Kanahaukka kävi etsimässä saalista myös kaatopaikan luota hätistäen muut linnut vähäksi aikaa tiehensä.

Illalla innostuin hyvien havaintojen piiskaamana uudestaan pöllökierrokselle. Pakkasta oli edelleen seisovassa korkeapainesäässä kymmenen astetta vaikka päivällä oli aurinko kivasti lämmittänyt. Perniössä asti kävin kolmen tunnin kierroksen, mutta siltä puolelta kuulin taas vain tuon Fulkilan huuhkajan, Joensuun kartanonpuistossa huusi kerran lehtopöllö.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CLXV

( käpytikka lähtee siinä evästä etsimään )

Vuoden 1979 maaliskuun 25. päivänä oli palvelusvuoro Rauhan sairaalassa illalla joten aamulla oli vähän aikaa. Asteen verran oli lämmintä, tuuli lounaasta kohtalaista ja taivas puoliksi yläpilvien peitossa, suunta oli selkenemään päin. Ajattelinkin lähteä katsomaan olisiko muuttolintuja liikkeellä.

Hyväksi paikaksi arvailin Tiuruniemen kärkeä, siinähän olin jo muutamasti käynytkin Saimaan selälle katsomassa. Tunnin verran siinä tarkkailin, puoli kymmenestä eteenpäin. Urpiaisia muutteli eniten, pikkuryhmissä yhteensä 154 lintua. Muista muuttajista neljän pulmusen parvi oli selvästi kauempaa tulleita, samoin kuusi harmalokkia kahdessa ryhmässä. Variksiakin muutti neljä koilliseen. Yhden punatulkun tulkitsin myös muuttajaksi.

Paikallisia lintuja oli myös, talvelta jo tuttuja. Variksia ja varpusia viisikymmentä, keltasirkkuja ja talitiaisia kolmekymmentä, puluja parikymmentä ja muuta sitten vähemmän. Käpytikkoja oli peräti neljä, samoin käpylintuja, viimemainitut kahtena parina, tikatkin alkoivat olla reviiritietoisia. Kymmenkunta punatulkkuakin oli, mutta urpiaisia ei paikallisina yhtään. Lyhyen retken lajimäärä jäi neljääntoista.

Seuraavana päivänä tein sitten aamuvuoron jälkeen vakiintuneen käyntini Imatralle Vuoksen varteen. Kosken ja aseman välin katsoin, heinäsorsien, telkkien ja isokoskeloiden määrissä ei ollut muutosta ja tukkasotkakin oli vanha tuttu. Varpushaukkanaaras lenteli ohitseni Mansikkalassa, ehkä muuttanut jopa. Harmaalokkien määrä virrassa oli nyt kaksitoista. Ainoat urpiaiset lensivät ylitseni Korvenkannassa. Rauhan sairaalan pihassa oli lenkille lähtiessäni 20 tilhen parvi ja kuusi kottaraista lensi sairaalan yli koilliseen. Käynti veden äärellä nosti lajimäärän kahdeksaantoista.

***

Lintuja vihoistani CLXVI

Vuoden 1989 maaliskuun 24. päivänä lähdimme perheporukalla käymään Salossa. Aamulla oli Vantaalla kolme astetta lämmintä, pilviä taivaalla kahdelta kolmasosaltaan, tuuli lounaasta. Päivällä taivas vetäytyi kokonaan pilveen, alkoi sataa ja tuuli yltyi kovaksi, oli siis hyvä päivä kylävierailulle. Vanhempani olivat jo aika huonossa kunnossa, vaikkakin selittämättömästä syystä. Isä ei ollut saanut mitään selvää vaivoistaan paikallisessa terveyskeskuksessa käydessään, äitikään ei tuntunut saavan sen parempia diagnooseja vaikka häntä sentään tutkittiin säännöllisesti Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.

No, menomatkalla näimme sentään lintuja. Sepelkyyhkyn huomasimme jo Tarvontien varressa, Aneriojärven jäällä seisoskeli 35 kanadanhanhea ja 39 laulujoutsenta. Pikakäynnillä Halikonlahdella taisin saada vuodenpinnan Laihon Ilkasta, linnuistakin ensi kertaa sinä vuonna huomasin taveja, tukka- ja punasotkia, uiveloita ja niittykirvisen. Joutsenia, peräti kahta lajia, ja kanadanhanhia oli täälläkin, samoin haapanoita, nokikanoja ja isokoskeloita. Vuohensaaressa rummutti palokärki ja Vaisakon puolella käpytikka. Ilkka oli aamummalla huomannut lahdella kapustarinnan.

Iltaseitsemään asti olimme sitten vanhempieni luona ja takaisin Vantaalle ehdimme ennen yhdeksää. Seuraavana aamuna lähdin sitten uudestaan samaan suuntaan linturetkelle. Sää oli eilisiltaisen kaltainen, pari astetta lämmintä, räntäsadetta, se sentään vaihtui tihkuksi puoli kahdeksan aikaan, tuuli lounaasta yhä navakkaa ja näkyvyys alle parissa kilometrissä.

Omenajärvellä pysähdyin lyhyesti, joutsenia siellä jäällä lepäilemässä oli jo 87, kanadanhanhia kymmenen, muuten vähälintuista. Aneriojärvellä oli tällä kertaa 34 joutsenta, jokunen telkkä ja töyhtöhyyppä lisänä.

Salon Pahkavuoresta hain mukaan Sepon, pihan pikkuvarpunen tuli samalla retkilistaan. Halikonlahdelle lähdimme ensiksi, linnusto oli eilisen kaltaista. Uivelot, sotkat, sorsat entisillään, joutsenista paikalla kyhmyjoutsenpari. Ainoa miulle vuoden uusi oli västäräkki. Vuohensaaressa huuteli tällä kertaa harmaapäätikka, palokärkikin oli paikalla, samoin käpytikka.

Jatkoimme matkaa Perniöön, Saarenjärvelle. Sielläkin oli palokärki, oli myös kanadanhanhia, 59 linnusta yhdellä oli värirenkaat jalassa ja rengas kaulassakin. Samassa parvessa oli myös merihanhi, ensimmäiseni siinä keväänä. Muitakin vesilintuja oli jo selvästi sulaneella järvellä, telkkiä puolitoistasataa, uivelo niiden joukossa, haapanoita, isokoskeloita, punasotkia ja neljä esiaikuista kyhmyjoutsenta. Kaksi selkälokkiakin oli tullut, ilmeisesti pariskunta pesimätienoilleen.

Särkisalossa kävimme seuraavaksi. Varhaiskevään vesilintuja ja lokkeja oli aina Niksaaren lossirantaan asti, kotkia tai merikotkia ei enää näkynyt, korppeja sentään vielä viisi. Haahkoja oli lossirannan vaiheilla 27. Perniöstä jatkoimme Strömman kautta Kemiön puolelle, kanavan vaiheilla oli tutusti isokoskeloita ja telkkiä sekä rantapuissa päivän kolmas palokärki. Kemiön kirkolla piti tankata autoon lisää bensiiniä, samalla huomasimme lähellä turkinkyyhkyn.

Lövön lossille tultuamme kuulimme läheltä teeren soidinta. Kasnäsin kärkeen ehdimme jo illan ollessa pitkällä, haahkoja oli ympäristössä ja kolmesataa, isokoskeloiden lisänä toistakymmentä allia. Teerinaaras näyttäytyi, samoin taas palokärki. Lokkeja oli runsaasti. Sieltä ei enää ollut juuri muuhun aikaa kuin ajaa takaisin Saloon. Sinne tulimme puoli kahdeksan aikaan jolloin Seppo jäi kyydistä jatkamaan matkaa junalla Turkuun.

Päivä oli ollut pilvinen ja toveittain sateinen, vuoroin räntää, vuoroin vettä. Illalla alkoi nousta sumua, lämpö pysyi vielä yhdeksän aikaan kolmessa plusasteessa. Kaikkiaan huomasimme kierroksella 48 lajia, eli hyvä tulos viimeiseksi ”talvipäiväksi”, seuraavana yönä vaihtui kelloon kesäaika.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CLXIV

( harmaalokit sentään tulevat oli keli mikä tahansa )

Vuonna 1979 olin kevätpäivän tasauksen aikoihin taas Joutsenossa Rauhan sairaalassa, ja 21.3. iltasella käväisin lyhyellä retkellä Imatralla Vuoksen varren lintuja katsomassa. Lämpö oli nollassa, navakka tuuli lounaassa, taivas pilvessä ja näkyvyys mainio. Imatrankoskelta kävelin Tainionkoskelle asti jokivartta ja sieltä Karhumäen ja Korvenkylän kautta takaisin sairaalaan.

Vesilintutilanne oli ennallaan, heinäsorsia kuusikymmentä, telkkiä viisitoista, pari isokoskeloa ja tukkasotkanaaras vanhalla paikallaan. Viiden telkän parvi muutti Tainionkosken yli koilliseen. Harmaalokkeja virralla oli pari. Peruslajistosta eniten oli taas puluja ja variksia, pienemmistä varpusia, talitiaisia ja keltasirkkuja. Ritikankoskella oli komea 22 yksilön mustavarisparvi, lisänä kolme naakkaa. Siitolassa pihapuutarhassa ruokaili räkättirastas. Karhumäessä oli kolme paikallista tilheä ja kaksi vihervarpusta muuttolennossa, urpiaisia muutteli yli parikymmentä, muuta muuttoa ei sitten ollutkaan. Viherpeippoja oli paikalla jo parikymmentä pitkin matkaa. Metsätaipaleilla oli vain talvesta tuttua, töyhtö- ja hömötiaiisa sekä hippiäisiä. Kaikkiaan lajimääräksi sai 23, mikä sentään oli talvilukuja enemmän.

Seuraavat päivät kuluivat tiiviisti sairaalan palveluksessa, 23. päivänä kirjasin sentään muistiin pihan yli lentäneet kolme harmaalokkia ja sen että pihan pikkuvarpuskoiras lauleli aamulla innokkaasti vakiopensaassaan osasto ykkösen nurkalla. Lämpötila oli tuolloin asteen verran plussalla, tuuli kääntynyt kaakkoon, pilvipeite puoliksi hajallaan. Olisi ehkä ollut keväisempi päivä retkelle, sitä odotellessa...

***

( siinäkin puskassa pikkuvarpunen )

Lintuja vihoistani CLXV

Kolme vuosikymmentä sitten vuoden 1989 maaliskuun 20. päivänä lähdin aamulla töihin, nollakelissä ja puolipilviseen päivään. Kaksi mustarastasta puuhasteli lähtiessä Martinlaakson Laajavuoressa, iltapäivällä töistä lähtiessa yksi koiras löytyi Helsingin keskuspuistosta kävelytien varresta.

Lämpö oli noussut viiteen asteeseen, tuuli alkanut puhaltaa lounaasta, taivas pilvistynyt ja näkyvyys heikentynyt ennustaen huonompaa kohta tulevaksi. Kävin Espoon Iso-Huopalahdella iltakierroksella. Varpushaukka saalisteli jätemäen päällä, haapana viihtyi heinäsorsien seurassa. Kummulta huomasin kuusi töyhtöhyyppää, talvilajeista tuttuja varislintuja ja talitiaisia. Talin golfkentän puolelta nousi ilmaan lehtokurppa ja pari keltasirkkua oli myös kentän laidassa.

Seuraava päivä olikin sateinen ja sumuinen ja sama jatkui myös 22.3. lämpö oli edelleen viisi astetta, tuuli lounaasta navakkaa. Työvuoron päälle kävin Petikon metsässä kiertämässä kuntolenkin. Räntää putosi taivaalta toveittain ja piti linnut hiljaisina. Muutaman hippiäisen, pari talitiaista ja puukiipijän kuittasin vihkooni.

Sama keväinen lumi- ja räntäsade jatkui vielä seuraavanakin päivänä (23.3.1989). oulunkylässä huomasin kuuden naurulokin porukan, Laajavuoren yli taas lensi kalalokki. Tuuli oli nyt jo kovaa lounaista. Kävin tankkaamassa auton koska seuraavaksi oli tarkoitus käydä Salossa, kyläilemässä ja samalla katsomassa lintujakin jos vain mahdollista...

***

Talviruokintakausi takana taas

Talvi oli perinteisen pimeä ja vähälintuinen, eniten kuvia syntyi jälleen ruokintapaikkojen liepeiltä.

Omilla lintulaudoilla ruokaili pääasiassa tali- ja sinitiaisia, usein myös mustarastaita, viherpeippoja, peippoja ja punatulkkuja,

naapurin isommilla automaateilla ja niiden alla kävi erityisesti keltasirkkuja, pikkuvarpusia, tiklejä ja tietysti kaikkia samoja lajeja kuin miunkin lintulaudoilla.

Petolintujakin paikoilla kävi, kanahaukka istuksi muutamasti ihan automaattien tuntumassa ja kerran varpushaukka oli napannut pikkuvarpusen automaatin alta ja söi saaliinsa siinä paikalla. Närhiä ja harakoita vieraili paikoilla säännöllisesti, samoin jäljistä päätellen oravia, rusakoita, kettu ja joku lähistön kollikissakin.

Helsingissä Viikin ympäristössä lintulaudoilla oli paljon enemmän vilinää, ja lähes joka paikalla talvehti muun muassa punarinta. Tikkoja oli kotikulmillakin, enemmän kuitenkin ympäristön puissa, Viikissä niitä näki myös ruokinnoilla, samoin talven ainoat nakkelit.

Erikoisin talviruokintapaikka oli taas Vanhankaupunginlahden laidassa missä luhtakana vietti talvea jo kolmatta kertaa peräkkäin. Komin Pekka hoiteli sille evästä pitkin talvea ja kuvista näkee että ruokinta myös piti linnun kunnossa, lopputalven otoksissa lintu on puolet lihavampi kuin alkutalvella.

( tammikuussa kana solakkana )

( lohipalasta saa energiaa )

( maaliskuussa tanakkana kanana )

Viisi vuosikymmentä sitten CVIII

( tuulihaukalla on nälkä )

Maaliskuun yhdeksäntenätoista vuonna 1969 olin taas aamusta linturetkellä heti lehtilenkin jälkeen ja uudestaan iltapäivällä koulun päätyttyä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuulta ei ollut ja auringonpaisteessa oli mukavan lämmintä. Halikonlahti oli sen ajan tapaan suuntani molemmilla kerroilla. Vuorihempoista kaksi oli Vuohensaarentien alkupään ruokinnalla, seitsemän kottaraista viereisellä kaatopaikalla. Peippo löytyi, samoin kolme urpiaista. Kolme korppia oli kaatopaikalla ahdistelemassa variksia. Kuuden peltopyyn parvi pysytteli edelleen ruokintapaikan tuntumassa ja Halikonjokisuun polttokaatopaikan vieressä vietti talvea kolmen tunturikiurun porukka. Vedenpuhdistusaltaiden laitamille oli saapunut kevään ensimmäinen tuulihaukkani, se etsi myyriä rantaniityltä pariinkin otteeseen. Kaikkiaan päivän lajimäärä nousi yhdeksääntoista.

Seuraavan retkeni tein 22. maaliskuuta, Halikonlahdelle puolipäivän jälkeen. Tuulihaukka oli edelleen, nyt Vuohensaarentien varrella, tunturikiurut olivat tutussa paikassa. Ruokintapaikalla oli taas kolme vuorihemppoa, missä lienee yksi niistä ollut edellisen retkeni aikaan. Kottaraisia oli viisi tai kuusi, urpiaisia yksi mutta sen lisäksi taas hemppo. Peipoista oli jäljellä yksi tai kaksi. Karhumäen Juhani oli ollut aamupuolella retkellä samoissa maisemissa ja nähnyt noiden lisäksi mustavariksen.

Seuraavana päivänä käytin retkeen koko aamupäivän. Halikonlahdella käynnin jälkeen kävin vielä kaupungin puutarhalla ja Kokkilan lossisulan katsomassa. Aamu oli lievästi sumuinen, sen hälvettyä taivasta peitti vielä ohut yläpilvi. Lämpötila oli asteen verran pakkasella. Tuulta ei ollut.

Kanahaukka etsi saalista kaatopaikan linnuista, tuulihaukka edelleen Vuohensaarentien varren myyristä. Urpiaisia oli viisi tienvarren ruokintapaikalla, Liikon Jorma näki lisäksi niiden seurana tundraurpiaisen. Peippoja oli paikalla kaksi, järrejä kolme. Kaatopaikan laidan ruderaattiin olivat siirtyneet hemppo ja vuorihemppojen kolmikko.

Kokkilan lossisulalla käynti tuotti yhden isokoskelonaaraan, kai saman joka siellä oli ollut jo viikko sitten käydessäni. Yksi samanlajinen oli Karhumäen veljesten mukaan myös Muurlanjoessa. Kevät antoi vielä odotella varsinaista puhkeamistaan.

***

Lintuja vihoistani CLXIV

( heinäsorsat tulevat ja alkavat heti soidinpuuhat )

Vuonna 1989 maaliskuun seitsemästoista oli sumuinen päivä. Lämpöä oli asteen verran plussalla. Kun aamulla aikaa oli, lähdin Martinlaaksosta länteen päin ajatuksena kai laskea vakiokakkoslenkkini. Näkyvyyttä oli kuitenkin vain parisataa metriä, ja lintuja sen mukaisesti löytyi vähän. Raappavuoren jälkeen oli listalla vasta vajaat kolmekymmentä lintua seitsemästä peruslajista joten jatkoin matkaa länteen päin Variston läpi. Talvisen peruslajiston joukkoon oli tullut jo muutama muuttaja, mustavaris, laulava mustarastas, heinäsorsapari.

Vihdintien tullessa vastaan lähdin kehäkolmosen toiselle puolelle Petikonmäkeen. Sen reunassa oli pari hippiäistä, Hermaskärinkallion laidassa ja Petikon etumetsässä pari kuusitiaista tavallisempien tali- ja sinitiaisten lisänä. Ringin pellon laidassa oli kolme keltasirkkua, Vehkalammilla taas heinäsorsapari, loppuosuudella kotiin taas jo ennen nähtyä talvelta tuttua linnustoa. Lämpö oli noussut neljään asteeseen, tuuli etelästä hiljalleen viriämässä, näkyvyys kuitenkin yhä parinsadan metrin luokkaa.

Seuraavana aamupäivänä laskin vakioykköseni. Sumu oli hälvennyt, taivas pääosin pilvetön, tuuli lounaasta kohtalaista. Kauniissa säässä linnutkin näkyivät eilistä paremmin, alkuosuudella ei kuitenkaan ollut talven vakiolajeja kummempaa. Vastapäivään kiertäessä varpuset pitivät alkuosuudella kärkipaikkaa. Ylästöntien pelto-osuudella lensi yli neljä kiurua. Joessa oli heinäsorsa. Voutilassa huomasin pari kiurua lisää, päivälle uutena fasaanin ja punatulkun. Kuninkaantie kulki Vantaanjokivartta, kiuru meni taas yli ja joen sulassa oli neljä heinäsorsaa lisää.

Vantaankosken jälkeen löytyivät päivän ensimmäiset pulut, Martinkyläntien laidan kuusikosta hippiäinen. Loppuosuudella varpunen varmisti päivän runsaimman lajin aseman, talitiainen kakkossijansa, muut jäivät kauas niiden taakse. Kaikkiaan reitillä oli neljätoista lajia, lintuja 281. Tulos oli talven mukainen eli aika vaisu jos pari muuttajaa tuota pois laskee.

Yhdeksäntenätoista päivänä heti aamuherätyksen jälkeen huomasin kottaraisen lennossa koti-ikkunan ohi. Vähän sen jälkeen muutti ohi yhdeksän mustavarista. Kanahaukka näyttäytyi pariinkin kertaan ennen kuin lähdin ulos, autolenkille.

Yö oli ollut pikkupakkasen puolella mutta aamulla lämpö nousi pari astetta plussan puolelle. Taivas oli pilvinen ja tuuli lounaasta viriämässä. Lähdin puoli yhdeksän aikaan länteen, Kiikalan suuntaan. Heti alussa lensi yli kiuru joten muuttajia liikkui.

Kiikalassa muuttajista ei juuri havaintoja tullut, Hyyppärän maastossa asusteli pyypari ja töyhtötiainenkin oli aktiivinen. Käynti Kultalähteellä oli lähes linnuton. Hyyppärän ympäristössä oli kaadettu paljon metsää, parkkipaikalle oli kasattu pitkät puupinot. Lumisade oli alkanut yhdeksän maissa ja tuntui hiljalleen yltyvän. Kävin seuraavaksi Omenajärvellä, toteamassa että se oli edelleen jäässä eikä lintuja ei ole.

Aneriojärvellä eteläpään laskuojan suulla oli sulaa ja siinä 25 heinäsorsaa. Muuten järvi oli edelleen jäässä, Ahtialassa oli mustarastaskoiras, muuten maisema oli linnuton tienvarsien harmaatakkeja lukuunottamatta. Takaisin Vantaalle palatessa löytyi neljä laulujoutsenta Pitkäjärven pohjukasta jäältä lepäämästä. Sade oli muuttunut ennen puoltapäivää vesisateeksi ja sitä tuli nyt Vantaallakin. Kiersin vielä Petikon kuntolenkin, lintuja vesisateessa ei enää näkynyt muutamaa talitiaista ja hippiäistä lukuunottamatta.

***

Viisi vuosikymmentä sitten CVII

Vuonna 1969 maaliskuun kolmastoista oli sää ja lintutilanne aamulenkkini aikaan kuten jonakin senastisena talvipäivänä. Vuohensaarentien alkupään kaatopaikan lähistöllä näkyi siellä pitkään viihtynyt kottarainen, vuorihemppojen kolmikko ja varpushaukka kävi myös paikalla saalista etsimässä. Peippoja oli sekä viereisellä ruokintapaikalla että Hämmäisten ruokintapaikalla Karjaskylään vievän tien varressa. Koulukaverini Liikko ja Lintuvuori kävivät omalla retkellään iltapuolella koulun jälkeen ja näkivät kaatopaikalla jo viisi kottaraista, sen vuoden ensimmäiset varmasti muualta muuttaneet linnut.

Viidentenätoista päivänä olinkin yli kuuden tunni retkellä heti lehdenjakokierroksen jälkeen, seurana oli Liikon Jorma ja Lehtolan Tapani. Varpushaukka näyttäytyi taas ja Tapsa oli huomannut edempänä Halikonlahdella myös kanahaukan. Vuohensaarentien ruokintapaikalla oli paitsi kolme peippoa ja kolme vuorihemppoa ja pikkuparvi urpiaisia ison keltasirkku- ja varpusparven seassa, myös kuusi peltopyytä. Kaatopaikan kulmalla oli nyt seitsemän kottaraista. Ulompana polttokaatopaikan kärjessä oli kolmen talvehtineen tunturikiurun ryhmä. Sinitiaisia lauloi reitin varressa siellä täällä ja viherpeippoja joka puolella. Ei päivä mitenkään erityisen keväinen ollut, pakkasta yön jäljiltä viisitoista astetta, taivas lähes pilvetön sentään joten aurinko lämmitti kun tuulikaan ei puhaltanut liikaa, se virisi iltapäivän myötä lännestä tai lounaasta ja toi mukanaan vähän pilviä. Aurinko tarttui hyvin naaman nahkaan. Kaikkiaan huomasimme 19 lajia päivän aikana.

Seuraavanakin aamuna olin retkellä lehtilenkin jälkeen kolme ja puoli tuntia. Varjossa oli pakkasta, auringossa hanget pehmenivät. Tuuli nyt idästä, aika heikosti edelleen. Aamun hajanainen pilvipeite hävisi puoleen päivään mennessä, näkyvyyttä riitti horisonttiin asti.

Nyt kävin paitsi Halikonlahdella, myös Halikon Kokkilassa. Vuohensaarentien varresta löytyi samoja lintuja kuin edellisenäkin päivänä, peltopyyt olivat yhä paikalla, vuorihempot, urpiaiset ja peipot myös, samoin kottaraisten seitsikko. Kokkilantien varresta kuulin hömötiaisen ja lossisulassa ui vuoden ensimmäinen isokoskeloni. Retki tuotti havaintoja kahdeksastatoista lajista.

Seitsemäntenätoista päivänä en käynyt retkellä mutta Lintuvuoren Jari kertoi nähneensä Halikonlahdella kevään ensimmäisen kiurun. Kahdeksantenatoista päivänä kävin itsekin paikalla mutta erikoisimmaksi havainnoksi jäi ruokintapaikalla ollut järripeippo.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CLXIII

( Imatralla näitä ei ole helppo nähdä, Salon seudulla on )

Maaliskuun seitsemäntenätoista (vuonna 1979) olikin edessä vapaa viikonloppu, vähän pidempikin, joten heti aamukuuden jälkeen lähdin Imatran keskusliikenneasemalle ja junakyydillä kohti Saloa. Kaunista oli, mutta kylmää ja tuulista kuten edellisinäkin päivinä. Matkalla huomasin teerikukon radan varressa Joutsenon Jänhiälässä. Lappeenrannassa junan ohi lensi 25 urpiaisen parvi, seurava lintuhavaintoni onkin vasta Perniön Pohjanjärveltä missä oli kuuden uuttukyyhkyn parvi, täällä päin oli siis kevätlintujakin.

Sunnuntaina (18.3.) tein sitten Salossa vuoden ensimmäisen retkeni Salon Halikonlahdelle. Sää ei täällä ollut sen keväisempi kuin Imatrallakaan, yöllä ollut noin 20 pakkasastetta, päivälläkin varjossa kymmenkunta vaikka auringossa olikin tuulensuojassa lämpimämpää. Tuuli pohjoisesta, ja se tuntui kolealta avomaalla. Pilviä ei ollut ja lumipeite oli hohtava.

Vähän katselin polttokaatopaikan kärjestä mahdollsia muuttajia. Naakkoja muutti tunnissa 83, mustavariksia 47 ja variksia neljätoista. Yksi kiurukin näkyi lentävän. Todenmukaisemman kuvan muuton tilasta antoi ykkösaltaan penkalta löytynyt kuollut töyhtöhyyppä. Vuoden ensihavainto paikalla oli kuulemma tehty vasta pari päivää aiemmin. Paikallisia kiuruja oli 25, kottaraisia seitsemän, kaikki keskittyneinä lietealtaille. Vuohensaarentien varressa oli yksi järripeippo, Joensuun puiston laidassa kaksi peippoa joista toinen yritti laulaakin. Muu lajisto oli talvivakioita, Virtasen Kimmolta kyselin turkinkyyhkyjen tilannetta. Niistä oli talvelta vain muutama havainto, vaikuinen se oli vain kaupungin puutarhalla.

Maanantaina palasin sitten junakyydillä Imatralle ja sieltä bussilla Rauhan sairaalaan sivaripalvelusta jatkamaan. Imatran keskusliikenneaseman yli muutteli räkättirastas itään varttia yli viiden.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CLXII

Vuonna 1979 maaliskuun viidentenätoista talvi tuntui kiristävän otettaan. Pakkasta oli kymmenkunta astetta Rauhan sairaalassa kun aamulla lähdin bussikyydillä Imatrankoskella käymään. Takaisin palasin kävellen aseman ja Karhumäen kautta. Tuuli puhalsi koillisesta navakasti, pilvistä oli ja keli tuntui ankaralta.

Heinäsorsia oli Vuoksessa viitisenkymmentä Imatrankosken ja keskusliikenneaseman vakiovälillä. Samalla välillä oli parikymmentä telkkää, seitsemän isokoskeloa ja talven viettänyt allinaaras. Mitään kevääseen viittaavaa ei näkynyt, mutta talvelta tuttu lajisto oli kyllä paikalla. Kaikkiaan näin parin tunnin pikakäynnillä 21 lajia. Käpytikka oli Korvenkylässä, pikkuvarpunen Karhumäessä, metsätaipaleilla närhet, töyhtö- ja hömötiaiset, hippiäiset ja käpylinnut. Iltapuoli kului taas palvelusvuorossa, samoin seuraava aamu.

Kuudennentoista päivän iltapuolella käväisin taas pikaisesti asioilla Imatralla ja siinä sivussa tarkastin Vuoksen vesilinnut. Heinäsorsat olivat eilisissä lukemissa, telkkiä 17 ja isokoskeloita neljä, tukkasotka näyttäytyi nyt samalla paikalla missä tein siitä talven ensihavainnon.

Pakkanen oli kiristynyt aamulla kahteenkymmeneen, iltasellakin oli varjossa lähes sama lukema. Pohjoisesta tuuli, ehkä hitusen heikomin kuin edellisenä päivänä mutta raaka oli ilma edelleen. Vuoksi oli taas saanut uutta jäätä ja jääpeite oli yhtä laaja kuin helmikuun puolivälissä.

***