Lintuja vihoistani CLXVIII

Seuraavana päivänä (27.3.1989) sää oli huomattavasti parempi. Lämpö oli nollassa, tuuli kääntynyt luoteeseen ja heikentynyt, taivas seljennyt lähes kokonaan ja näkymää horisonttiin asti.

Puoli kymmenen aikaan lähdin ajamaan Porkkalaan pienen koiran kanssa tehdyn aamulenkin jälkeen. Kärjessä katselimme saman koirakaverin kanssa maisemia puolille päiviin. Haahkoja oli paikallisena jo satoja ja muutamia kymmeniä muutti edelleen itään. Niiden joukossa oli myös kyhmyhaahkakoiras. Alleja näkyi jokunen, pari uiveloa muutti myös kärjen ohi koilliseen. Männyissä ruokaili isokäpylintu joka lähti Träskön suuntaan. Mereltä tuli muutama pikkulintu, kottarainen, niittykirvinen, peippo ja urpiainen. Muuten muutto oli vielä olematonta. Nokkos- ja sitruunaperhonen olivat heränneet ja näkyivät lentävän kallion laidassa.

Takaisin tullessa pysähdyin hetkeksi Saltilla, kiurut siinä lauloivat, ei muuta. Tuuli pysytteli lännessä heikohkona, aurinko lämmitti mukavasti. Ajoin takaisin Vantaalle Inkoon ja Lohjan kautta mutta mainittavia lintumassoja ei näkynyt. Petikossa kiersimme koiran kanssa vielä kuntopolun, nokkosperhonen näkyi jo sielläkin metsäpellon laidassa ja sinivuokot olivat auenneet kukkaan aurinkoisimmassa metsänreunassa. Punatulkku hyräili riistaruokinnan näreikössä, peippo lensi yli ja pari mustarastaskoirasta oli jo muuttanut metsään.

Ilta oli lämmin, viitisen astetta, taivas pilvetön ja erittään kauniin päivän iltakin hämärtyi vasta puoli kymmenen maissa kun kesäaikaa vietettiin. Seuraavana aamuna oli taas nollakeli, tuuli kiertynyt itään, heikkona edelleen. Taivaalla oli hieman eilistä enemmän pilviä mutta kaunista yhä.

Teimme taas koiran kanssa lyhyen aamukierroksen ja sen päälle lähdimme uudestaan autolla Porkkalaan. Nyt saavuimme kärkeen kymmenen maissa, kulorastas lauloi tulomatkan varrella. Vähän aikaa laskin mereltä tulevia muuttajia mutta liike oli edelleenkin heikkoa. Isokoskeloita, haahkoja ja merimetsoja näkyi muutolla jokunen, pikkulinnuista tänne Suomeen tuli pajusirkku, järripeippo, muutama kiuru ja päälle jokunen varis. Paikallisista allit ja haahkat olivat runsastuneet, kyhmyjoutsenpari oli paikalla, kyhmyhaahka oli vieläkin paikalla vaikkakin siirtynyt kauimpaan haahkaparveen.

Jatkoin kuitenkin tarkkailua eilistä pidempään ja mereltä ehti tulla vielä kevään ensimmäinen lapinsirkkuni ja hiirihaukkani ennen kuin lähdimme, koira oli lopen kyllästynyt paikallaan oloomme. Merihanhi muutti myös, varpushaukka tuli mereltä ja merikotka näyttäytyi. Lokit olivat saapuneet luodoille pesäpaikkoja varaamaan. Pari käpylintua touhusi nytkin kärjessä, toinen näytti isommalta lajilta, paikallisia kuitenkin olivat.

Oli kuitenkin jo tiistai, pääsiäisen jälkeinen ja siis töihin oli mentävä. Matkalla sinne huomasin Helsingissä Maununnevalla auton alle jääneen siilin, se oli kevään ensihavaintoni siitä lajista.

***