Lintuja vihoistani LXXII

( pajulintu siinä, olisipa ruokaa nokassa niin... )

Kesän 1988 pesänetsintäprojekti jatkui Vantaalla 27.6. aamupäivän mittaisella pyöräkierroksella. Jo aamusta oli 20 astetta lämmintä ja iltapäivällä hellettä, 28 astetta. Raappavuoren reunaan pysähdyin katselemaan lintuja eikä aikaakaan kun löysin punavarpusia seuraamalla niiden pesän parimetrisen kuusennäreen puolivälistä. Sisällä oli kolme jo lähtövalmista poikasta jotka tietysti karkasivatkin maastoon. Kaksi sain niistä kiinni ja renkaisiin. Lähes samoilta sijoiltani kiinnitin huomioni pajulintuun jolla oli ruokaa nokassaan ja senkin pesä löytyi pian mesiangervopuskan alta, sisällä seitsemän juuri rengastusikäistä poikasta. Niitä käsitellessä huomio kiinnittyi ahkerasti varoittelevaan punakylkirastaaseen ja tietysti sen pesä löytyi yhtä helposti parimetrisestä kuusennäreestä. Sen sisällä oli emo ja viisi munaa. Kolme pesää samoilta sijoilta riitti ja jatkoin matkaa.

( tullut pesältä vai menossa sinne... )

Kakolanmäen rautiaisenpesä oli laskennallisesti rengastusiässä, ja paikalle tullessa sisällä neljä poikasta ja kaksi vesimunaa. Pesä oli säilynyt hyvin ihan tien vieressä vaikka nytkin sen luokse oli puolentoista metrin päähän pysäköity maasturi ja kasattu lähes pesänäreen juurelle putkia. Poikueen rengastamisen jälkeen kävin katsomassa saman tien varressa Hermaskärinkallion lähellä ollutta pesää josta poikaset olin jo aiemmin merkinnyt. Rautiaisemo ja poikue olivat siirtyneet maastoon pesän lähistölle. Lähellä lauloi tiltaltti ja varoitteli pajulintu. Kallionlaella jouduin jättämään pajulinnun pesän etsinnän kesken kun työelämäkin jo kutsui. Vihdintien risteyksessä lauloi yhä luhtakerttunen ja maantiesillan alla syntyneet kivitaskunpojat viipyilivät edelleen lähimaastossa.

Seuraavana aamuna tulin suoraan Hermaskärinkalliolle jatkamaan pajulintujen pesän etsintää. Nyt se onnistuikin saman tien, viisi poikasta sai renkaat kun vieressä emo esitteli siipirikkoista. Hellepäivä tuli tästäkin, aamulla taas 20, illalla jo 30 astetta, maksimi 32. Jopa iltakymmeneltä kotiin polkiessa lämpöä oli 28 astetta, hikistä hommaa työmatkapyöräily tuolloin oli.

Seuraavanakin päivänä 29.6. helle jatkui 30 asteen teholla. En tehnyt linturetkeä mutta työmatkalla huomasin nuolihaukan Etelä-Kaarelassa ja leppälinnun maastopoikaset lennossa sata metriä kotoa Laajavuoressa. Kesäkuun viimeisenä fillaroin kolme aamupäivätuntia Petikon metsän etelälaitaa. Riistaruokintapaikan läheltä oli närhi käynyt tyhjentämässä lehtokertun poikaspesän. Pensaskertunkin pesä oli tyhjä mutta emojen varoittelu vihjasi maastopoikasiin. Kaksi tai kolme mustapääkerttua lauloi yhä. Pyymosan lähellä etsin vähän aikaa pajulinnun pesää mutten ehtinyt löytää sitä ennen kuin oli lähdettävä taas poispäin. Hellettä oli yhä 28 astetta mutta ukkoskuurojakin osui jo kohdalle.

***

( missä maastopoikaset... )

Taas opin uutta

Muuan keltakukkainen kasvi on aina kesäisin kiinnittänyt huomiotani kun käyn kiertämässä Suomenojan lintuallasta kuten nytkin eilen tein.

Tuota on ollut vähän vaikea asettaa paikalleen vain noin katselemalla vaikka se on kohtalaisen iso, puolimetrinen, ja kukatkin kovin erikoisen näköiset.

Se tuntuu viihtyvän kosteassa, lähes vedessä. Ja sieltä löytyy myös yksi tuore kasvitulokas joka näyttää aika paljon tältä, jättipalsami.

Tosiaan, kun googlaa sen sukulaisia, sieltä löytyykin kasvi nimeltä lehtopalsami

mutta ei sen nimistä miun vanhoista kasvikirjoistani löytynyt. Tieteellisen nimen perusteella selasin sitten kirjaa ja löysin

kasvin nimeltä isokukkainen häpykannus, se on paitsi justiin tuo kasvi

tietysti ihan vanhan nimensä näköinen kuten tuo jättipalsamikin. Yhdestä kirjasta tosin sama laji löytyi nimellä korpipalsami, no, Suomenojan allas on kaukana korvesta, kirjaimellisesti, mutta pikkuinen leppälehto on siinä tuntumassa. Näkyy laji esiintyvän pitkin Suomea sopivin paikoin ihan pohjoiseen asti, mutta on maan pohjoisemmissa osissa rauhoitettu. Joksikin puutarhakarkulaiseksi tätä luulin kuten jättipalsamikin on, mutta tämä on siis luonnonvarainen. Tieteellinen nimi varoittaa koskemasta siihen. Se juttu ei liity kasvin ulkonäköön vaan siihen että sen siemenkodat poksahtavat herkästi auki kosketuksesta ja levittävät siemenet kauas ympäristöön, ominaisuus joka on tehnyt noista karkulaispalsameista täällä pääkaupunkiseudulla jo todellisen maanvaivan kosteapohjaisilla paikoilla.

Lintuja vihoistani LXXI

( Mäntsälän mökkimaisemassa )

Kolme vuosikymmentä sitten vietin juhannusta Mäntsälässä, exän kanssa perheretkellä vuokramökillä. Aiemminkin olimme kerran tuolla olleet joten paikka oli tuttu. Koko juhannusviikonlopun oli kohtalainen 30 asteen hellekausi. Välillä ohi meni ukkoskuuroja mutta yleisesti ottaen lomasäätä tämä oli.

Rannassa oli vene joten aikaa kului myös Sääksjärvellä soudellen. 24.6. tuolla järvellä mukavin tuttavuus oli lepäilevä mustalintukoiras, joka päästi veneemme ihan viereensä ihmettelemään. Nuolihaukka pesi jälleen järven rantametsässä. Itse järveltä löytyi silkkiuikkupoikue ja vielä yksi munapesäkin. Itäpäässä hätäili metsäviklo, järven rannoilla oli lisäksi kolme paria rantasipejä poikineen. Lokit ja tiirat kävivät vain kalastamassa järvellä. Rannasta löytyi närhen lentopoikue ja harmaasieppokin oli saanut poikasensa lentoon.

Juhannuspäivänä kävimme kurkistamassa läheisellä Pukkilan Kanteleella. Luhtahuitti oli äänessä, ruskosuohaukkakoiras saalistamassa. Pikkulokkeja näkyi ja kuului pari, punajalkaviklo varoitteli. Rytikerttunen lauloi reviirillään. Avovedessä näkyi tukkasotkia, nokikanoja ja silkkiuikkuja. Muitakin vesilintuja oli mutta vastavalossa jäivät pääosin määrittämättä. Sääksjärven lähistöllä kurkipari harrasteli yhteishuutoja aamulla ja illalla, päivällä yli lensi hiirihaukka. Kolme tai neljä käkeä kukkui eri puolilla Sääksjärveä ja ukkosten jälkeen yli muutti jokunen kuovi.

Sunnuntaina löytyi Sääksjärven rannasta lehtokertun maastopoikue, pari poikasta sain kiinnikin ja renkaat niille jalkaan. Olivat retken ainoat rengastukset. Ei retkellä kuitenkaan täysin irti pesijöiden seuraamisesta päässyt, käpytikkoja oli ainakin kaksi paria, kirjosiepolla pesä pöntössä, töyhtötiaisilla kaksi lentopoikuetta, käenpiialla yksi ja mustapääkertuilla kolme tai neljä reviiriä. Illaksi tulimme takaisin Vantaalle ja iltakävelyllä koiran kanssa lupaava pajulinnun pesänetsintäprojekti päättyi alkaneeseen ukkoskuuroon. Se kannusti taas siirtymään pesänetsintähommiin kunhan uusi viikko taas alkaa.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CV

Juhannuksen 1978 retkellä otin paljon kuvia Kiikalannummella vaikka vesisade vaivasi vähän väliä. Ensiksi kävin Johdesuolla

 ja kohosuon lampareita komppasin lintuja etsien.

 Näiltä hetteiköiltä löytyy kurjen jälkiä, syksymmällä karpaloitakin

ja suurimmilta lammilta kaakkuripari poikasineen.

Rämemännyn latvassa kimitti liro.

Immenjärvi sijaitsee hienon supan pohjalla, länsipuolella sama kuoppa jatkuu suona

 ja edempänä vaihtuu harvaksi harjumänniköksi. Noissa maisemissa on jotakin Lappia muistuttavaa, lauloihan siellä joskus etelään jäänyt järripeippokin reviirillään.

Itse järvi on maisemallisesti hieno, tuuli pääsee harvoin rikkomaan lammen pintaa.

Kuvajaisia rikkoo vain telkänpoikien liike.

Jääkauden muodot näkyvät joka puolella nummea, 

 muillakin Kiikalannummen järvillä oli hyviä paikkoja kaakkurin pesille, noilla saarilla pesii joka kesä muutama pari.

Noihin aikoihin retkeily nummella oli helppoa, puut harvassa ja maasto tasaista. Valitettavasti hakkuita on tuon jälkeen ollut alueella runsaasti ja tällaisia maisemia on jo vaikea löytää.

Neljä vuosikymmentä sitten CIV

( Johdesuon kaakkuri takavuosilta )

Neljä vuosikymmentä sitten olin juuri tullut Jurmosta ja vuosiloman teeman mukaisesti kasasin taas retkivarusteet ja evästä mukaan ja lähdin Suomusjärvelle ja Kiikalaan loman loppua ja juhannusta viettämään. Pienenä taka-ajatuksena oli yrittää tehdä yksi linjalaskentareitti jonakin sopivana aamuna Kiikalannummen maisemissa. Salosta lähdin bussilla Lahnajärvelle torstaina 22.6. iltakuudelta ja kävelin sitten teitä pitkin Johdesuon suuntaan. Rautalammille ehdin iltakahdeksaksi. Tulomatkalla tien varressa oli kulorastaan lentopoikue, Varesjärven laidassa lauleli sirittäjä, Rautalammin yllä soidinteli lehtokurppa illalla. Telttapaikan yli lensi kaakkuri hieman ennen yhdeksää, kai Varesjärveltä Johdesuolle. Käpylintuja kierteli männikössä kolme porukkaa, viitisentoista yksilöä. Metsäviklo lensi yli puoli kymmenen maissa. Nukkumaan kävin varhain.

Perjantaiaamun peruslajisto telttapaikalla oli hereillä, sen lisänä lammella käväisi kalatiira ja punavarpuskoiras lauloi hetken lammen laitarämeellä, ei varmasti pesivä. Johdesuota komppasin kolme tuntia. Sääksi oli pesällään, soidinteli ja varoitteli. Arka hiirihaukka kierteli suon itälaidassa. Kaakkuripari kaksine poikasineen ui suon keskustassa allikolla, pitivät välillä kunnon huutajaiset. Telkkä oli pesinyt suon pöntössä. Töyhtöhyyppiä oli pari tai kaksi suolla, liroja neljä paria. Kurjen höyheniä ja jälkiä oli allikkoalueella, linnut itse piilossa rämeen suojissa tai vieläkin syvemmällä metsässä. Keltavästäräkki oli suon valtalaji lähes viidentoista parin voimin, niittykirvisiä oli parin verran, metsäkirvisiä ehkä toinenkin pari. Sateen alettua soidinteli metsäviklo suon eteläosan yllä. Pois lähtiessä lähti jaloista lentoon kehrääjä suon länsilaidan hakkuuaukolta. Käpylintuja liikkui männikön yllä jatkuvasti pienin poikueparvin, kaikkiaan yli 30 yksilöä.

( kulorastas varoittelee )

Juhannusaatto oli tuonut Rautalammin laidalle myös muuta väkeä viettämään juhannusta. Vettäkin satoi, joten olin aika kypsä pakkaamaan kamppeeni ja kävelemään kauemmas melusta. Immenjärven liepeille saavuin vähän vaille kahdeksan illalla. Matkalla olin huomannut ylilentävän kalatiiran ja ilmeisesti varpushaukka varoitteli kuusikkonotkossa suon luoteispuolella. Sirittäjä lauloi Huhdanojan notkossa ja vähän kauempana ihmetteli minua valkohäntäpeura. Taas menin aikaisin yöpuulle.

Juhannuslauantaiaamu aukesi, heräsin katsomaan että vettä satoi. Linjalaskentaa ei siis kannattanut lähteä tekemään ja jatkoin unia. Immenjärven tienoilla touhusin koko aamun. Nelisenkymmentä käpylintua kierteli ympäristössä, niistä määritin seitsemän isokäppäreiksi ja muutkin vaikuttivat samalta lajilta. Telkkä oli pesinyt rantaviivan pöntössä ja naaraalla oli lammella kuusi poikasta. Töyhtötiaispoikue kierteli männikköä ja kulorastaita rätisi teltan ympäristössä kaksi. Otin kameran mukaan ja lähdin Pitkustalle päin. Käpylintuja oli sielläkin, kuikka käväisi Isolla pitkustalla, tuskin pesivä. Sakarjärven tienvarresta huomasin vanhan kulorastaan pesän, itse rastaita nummella oli kymmenkunta. Keksin myös metsäkirvisparin ruokkimasta poikasiaan järvien välisellä kankaalla. Lehtokurppa kurnutteli illalla leirini yllä ja järven rannan tuntumassa soidinteli teerikukkokin.

( telkkien koti Immenjärvellä )

Sunnuntaiaamuna 25.6. piti yrittää linjalaskentaa, mutta aamuneljästä puoli kahteentoista satoi yhtä mittaa ja vahvasti vettä, ukkostakin välissä. Eipä päässyt edes rinkalle asti evästä ottamaan kastumatta kunnolla, fiksuna tyyppinä kävin hakemassa appeet vaatteitta joten vain nahka kastui ja sai samalla aamupesunkin... Puolilta päivin lähdin kuitenkin taas kameroineni Kolasimille ja Iso-Joutsenolle. Korppi lensi lähtiessäni telttapaikan yli, illalla samoilla tienoilla kierteli poikueparvi, ehkä joku noista lensi Iso-Joutsenonkin yli. Telkkänaaraskin pysyi poissa lammelta koko sateisen aamun, tuli vasta päiväksi paikalle. Naaras oli Mustalla Kolasimella ja kaksi ehkä esiaikuista Iso-Joutsenolla. Eilinen teeri oli edelleen Immenjärven lähellä, lehtokurppa soidinteli sateesta välittämättä. Kangaskiuru innostui laulamaan koko iltapäiväksi Immenjärven luoteispuolella ja kun iltasella komppasin aluetta, löysin koiraan ja lentopoikueen. Iso-Joutsenon rannassa oli hauskasti kaksi tikankoloa samassa puussa puolen metrin välein, toisessa pesi talitiainen, toisessa kirjosieppo. Kulorastaita oli eteläpuolen männiköissäkin kymmenkunta, käpylintuja taas kolmekymmentä, joista kaksi määrittyi isoiksi.

Iltaseitsemältä lähdin jo varovasti kotia kohti, ensin tosin Varesjokinotkon laidalle yöpymään. Saapuessani kaksi sirittäjää oli vielä laulutuulella, kaksi lehtokurppaa kierteli soidintaan. Kymmenen maissa alkoi taas sade tihkuna ja mie rauhoituin nukkumaan.

Sade jatkui yltyen yhteen asti, sitten kovana aamuviiteen ja vähitellen heikentyen aamukahdeksaan. Ei huvittanut lähteä kastelemaan itseään notkon pohjalle vaan kuuntelin leirin ympäristön laulajia. Idänuunilintu olikin yhä laulutuulella Pusanojan haarassa ja kun lähdin poistumaan, toinenkin koiras lauloi metsätien toisella puolella kolmen-neljänsadan metrin päässä. Sirittäjiä oli edelleen kaksi äänessä. Metsäviklopoikue löytyi tienvarresta sahalle päin mennessä, koiras hätäili siinä ympärillä. Lehtokurppa oli myös aamun lintuja.

Omenajärven suuntaan jatkoin, sirittäjä lauloi Laviavahanmäellä. Itse järven yllä kierteli nuolihaukka ja toinen varoitteli staijipaikan tuntumassa, myöhään ovat saapuneet kun kesäkuun alussa en vielä huomannut. Vesilinnut olivat piilossa kasvillisuudessa, valkoviklo ja lehtokurppa löytyivät muutenkin ja rautiainen lauloi. Komppasin siitä ykköstien varteen ja kahden maissa olin taas Salossa. Lomat oli lusittu joten seuraavaksi lähdin sitten Helsinkiin, töitä oli luvassa jo tiistaiksi. Aika suuri osa lomasta oli kulunut maastossa ja retkituntien määrä oli noussut jo yli tuhannensadan.

***

Lintuja vihoistani LXX

Kesäpäivän seisaus 21.6. tuli mutta vuonna 1988 juhannukseen oli vielä aikaa. Aamu oli lämpimämpi kuin pitkään aikaan, 18 astetta, tuuli idässä ja ohutta yläpilveä, vähän korkealla olevaa kumpupilveä. Lähdin aamuseitsemän jälkeen taas edellispäivän jäljille. Kehäkolmosen risteyksessä tarkkailin pensastaskuja ja maastopoikaset niillä oli, yhden sain kyttäämällä kiinni ja sille renkaan. Lähiniityllä varoitteli kaksi paria keltavästäräkkejä. Niidenkin seuraaminen kannatti, yhden maastopoikasen sain niiltäkin kiinni ja renkaisiin. Tienvarren ojassa heinäsorsalla oli kymmenen poikasta, niittykirvinen hätäili Vehkalammin niityllä, harakkapari kähmi rantapajukossa.

Ringin pellolla seurasin eilistä pensastaskuparia, koiras oli vahdissa. Peltosirkkupari varoitteli edelleen, samoin pellonojan rantasipi. Samassa ojassa piileskeli taas heinäsorsapoikue. Hirvi ruokaili pellolla ja siirtyi tullessani hiljalleen metsään. Fillaroin Pyymosan suuntaan. Tienvarressa oli taas pensastaskupari ja sen pesä löytyikin pian ruderaatista. Neljä poikasta sai renkaansa. Töyhtöhyyppiä varoitteli kaksi, punavarpunen tyytyi viheltelemään. Vähän matkan päässä oli taas pensastaskupari, sillä jo hyvin lentävät poikaset joista pari huomasin. Lähellä tien päätä huomasin taas uuden pensastaskuparin joka tuntui olevan vaikea seurattava. Jätin ne rauhaan ja kyttäsin vähän aikaa läheisen pusikon pensaskerttuja. Niiden maastopoikasista sain kiinni taas yhden. Taivaalla kaarteli hiirihaukka, yli muutti liro etelään. Seurailin taas tuota viimeisintä pensastaskuparia ja nyt sen pesä löytyikin toisesta suunnasta haarukoiden, sisällä pesässä oli kuusi poikaa, parhaassa rengastusiässä joten merkitsin nekin. Pensastaskuja oli tuolla kaksi paria, toisellakin maastopoikue. Paras havainto oli kuitenkin Pyymosan lehdon takana pikkulepinkäisen naapurina varoitellut kirjokerttu. Vielä kävin Petikonmäen metsässä kävelyllä ja sain kiinni yhden peipon maastopoikasen, rengas meni sillekin ja saman tien se sadan letku käytettyä. Päivällä oli sadekuuroja joten lähdin välillä kotiinkin käymään.

Iltakierroksen tein kotikulmilla, lähellä Sanomalaa kivitaskulla oli jo lentävät poikaset. Edempänä pensaskertulla oli reviiri, metsäkirvinen varoitteli ja kultarinta lauleskeli hermostuneena. Pesänkin löysin, rautiaiselta, siinä kolme munaa ja koiraskin lauloi. Sen lähellä lauloi taas kultarinta, ehkä sen läheisyys oli hermostuttanut tuota edellistä koirasta. Mustarastaiden, laulurastaiden, räkättien, viherpeipon, kiurun ja vihervarpusen poikueet olivat karanneet jo lentokykyisiksi.

Seuraava aamu oli nihkeän pintasumuinen, taivas oli kuitenkin pilvetön. Aamupäivän käytin kertämällä Pitkäjärven ja Pikkujärven rantoja. Pitkäjärven koillisnurkassa satakielellä oli lentopoikue ja ilmeisesti pariton koiras lauleli tienoolla koko aamun. Ainakin kaksi keltavästäräkkiparia hätäili niityllä, pari töyhtöhyyppää samoin. Pajusirkulla oli jo isot poikaset lennossa, ruokokerttusella ehkä pesässä jota en löytänyt. Pikkujärven laidasta löytyi kaksi satakieliparia varoittelemassa, poikasia en löytänyt. Luhtakerttunen lauloi lammen itälaidan niityllä. Pikkulepinkäisten kyttääminen kannatti, löysin viiden poikasen pesyeen vadelmapusikon uumenista ja sain niille renkaatkin jalkaan. Parin päivän kuluttua ne olisivat jo maastossa. Iltakierroksella kävin tarkastamassa Ringin pellon laitoja. Puronvarren rastaanpesässä oli kolme lämmintä munaa. Lennokkikentän laidalla oli kaksi satakielten lentopoikuetta.Korppi lensi yli, samoin käpytikka. Tuttu pensastaskupari vahti omiaan. Friimetsän laidassa ollut peipon pesä oli tuhoutunut, samoin Petikonmäen peipon pesä mutta kaksi rengastamaani rautiaisenpesää olivat edelleen säilyneet vaikka toisen vieressä seisoi kaivinkone! Ilta oli lämmin, jopa helteinen, ilma kostea ja ukkosta enteilevä.

Seuraavana aamuna (23.6.1988) oli aamu-utua ja maassa vahva kaste. Lämmintä oli ja taivas taas lähes pilvetön. Käväisin Kakolanmäen maastossa. Miut otti vastaan hysteerinen punakylkirastaspari jolla oli maastopoikue. Kaksi sirittäjäparia löytyi mäen itälaidalta, enemmän pajulintuja ja niitä seuraten löytyi pesiäkin. Ensimmäisessä pesässä oli seitsemän poikasta, samoin toisessakin, kaikille sopi rengas jalkaan. Rautiaisen pesä oli tuhoutunut munavaiheessa, laulurastaan kolme munaa olivat ehjiä ja emokin hautomassa. Mäen etelälaidassakin oli kaksi sirittäjäreviiriä. Eilinen pikkulepinkäiskoiras taisi tuntea miut kun alkoi varoitella jo sadan metrin päästä. Vihdintien kivitaskun pesän poikaset piileskelivät yhä kolossaan.

Hellettä tuli illaksi jolloin tein taas kierroksen Petikon metsän laidassa. Kuntopolun parkkipaikan pensastaskuparilla oli poikaset pesässä, kahden pensaskerttuparin pesiä etsin mutta vaikeita olivat. Metsänreunassa talitiaisen pöntöstä olivat munat hävinneet ja pesä haisi hiiren virtsalle. Mustarastaan pesästä oli munat myös viety. Jonkun sylvian yksimunaisen pesän löysin kuusentaimesta, jäi myöhemmin tarkistettavaksi sekä laji että se oliko kyseessä muninnnan alku vai hylkäys. Yhden pensaskertun pesän löysin tuosta sata metriä edempänä, horsmien ja nokkosten seasta. Siitä neljä poikasta sai renkaat. Läheisessä puronotkossa varoitteli metsäviklo. Viikonloppu ja juhannus lähestyi ja aikomus oli lähteä Mäntsälään sitä viettämään.

***

Lintuja vihoistani LXIX

( tavi ja pojat )

Kahdeksantenatoista päivänä kesäkuuta 1988 käytin iltapäivän Martinlaakson lähitienoilla. Vehkalammilla heinäsorsalla oli kuusi poikasta. Pikkutyllit varoittelivat täyttömäen rinteessä, lammen laidassa pajusirkulla oli jo isot poikaset. Kaksi tavipoikuettakin emoineen löytyi. Pilvipeite tiivistyi ukkosta enteillen, kuovi muutti lounaaseen, töyhtöhyyppä ja pari taivaanvuohta olivat paikallista kantaa. Fillaroin Pyymosan lehtoon. Pesiä ei siellä nyt ollut tiedossa mutta yhdestä tutusta laulurastaan pesästä ja toisesta punakylkirastaan pesästä poikaset olivat lähteneet onnistuneesti maastoon renkaineen. Mustapääkerttu lauloi ja toinen piileskeli pellonlaidan pensaissa. Lehtokurppa nousi lehdosta, ja sen etelälaidassa lauloi pikkusieppokoiras, ensimmäiseni tuona kesänä.

Yhdeksästoista päivä oli odottamani sunnuntai, sille oli ohjelmaa. Aamu oli viileähkö, täyspilvinen, ukkossateen mahdollisuus oli edelleen. Hermaskärinkallion lähellä oli rautiaisen pesä tarkastettavana, sisällä hienosti viisi poikasta ja yksi vesimuna, poikaset saivat renkaansa. Petikonmäen metsässä oli taas peipon pesässä viisi poikasta joista neljälle laitoin renkaat, yksi oli juuri päivän liian nuori. Ohjeet varoittavat rengastamasta liian pieniä peiponpoikasia koska emot voivat katkaista poikasen jalan saadakseen renkaan ulos pesästä. Nuokin renkaat sotkin ensin saveen ennen kiinnitystä, eivät siis kiiltäneet. Kehäkolmen ja Vihdintien liittymässä oli seuraava pesä, kivitaskulla. Kuusi poikasta kaivelin sillan alta esiin ja renkaisiin.

( kivitasku varoittelee )

Kakolanmäen laidassa piti olla peipon pesä rengastuskunnossa, mutta orava oli juuri äsken tuhonnut sen, sisällä oli vielä yksi kuollut poikanen. Täysin ilman peipporengastusta tuollakaan en jäänyt, yksi jo iso maastopoikanen sattui käsiini ja sille laitoin renkaan. Palatessani mäen etelälaitaan kävi erinomainen säkä. Satakielellä oli ruokaa nokassa joten sitä seuraamalla löysin pesän jossa oli neljä poikasta, niille vain renkaat jalkaan kun sopivan kokoisia olivat. Yksi pesä oli vielä Friimetsän reunassa, mustarastaan uusintapesä kannon nokassa. Se oli kuitenkin rosvottu, ilmeisesti närhen toimesta.

Ruokailutauon jälkeen kävin vielä Vantaankoskella. Pari kalatiiraa etsi sinttejä joesta, kirjosieppopari varoitteli, samoin pikkusieppo. Rantasipilläkin oli rannassa poikaset. Täältäkin huomasin satakielen ja sillä yhden maastopoikasen joka kuitenkin pääsi piiloutumaan. Viherpeipolla oli lentopoikue, samoin harakalla ja variksella. Jokivarren pusikossa lauloi luhtakerttunen. Illan kävelyllä kotikulmilla keksin pajulinnun pesän ison kiven kyljestä ja metsäkirvispoikueen joka kuitenkin jo osasi lentää. Sama ominaisuus oli kahdella mustarastaan poikasella ja västäräkkipoikueella. Kivitaskun pesää yritin seurailla parin neliön kivikasasta, mutta tarkkaa koloa en selville saanut. Hemppopari lensi Sanomalan lähellä ja koiras kuului laulavankin, kai pesä jossakin ihan lähellä.

Kahdeskymmenes päivä, yhä pilvinen ja kolea. Aamun pyöräilin lähitienoilla pesiä etsien. Vehkalammilla ja mäen laidassa oli tuttuja lintua, Ringin pellolta kyttäsin esiin pensastaskun pesyeen ylivuotisen heinikon alle piiltetusta pesästä. Olivat sopivasti rengastusiässä. Taivaanvuohellakin oli kolme poikasta mutta ne osasivat jo lentää liian hyvin. Pellonlaitapuskassa oli punakylkirastaalla kolme munaa pesässä. Ojanvarressa varoitteli rantasipi. Pellon pohjoislaidassa varoitteli peltosirkkupari. Lähimetsässä tietämäni sepelkyyhkyn pesä oli kaikesta päätellen hylätty. Pikkulepinkäisellä oli pellon laitamilla kaksi reviiriä, niillä väliä parisataa metriä. Riistaruokintapaikan takana kuusitaimikossa piileskeli pyypoikue, metsäviklo varoitteli ja aiemmin löytämässäni lehtokertun pesässä oli viisi munaa joita naaras hautoi. Nyt löysin pitkin kevättä kiusanneen mystisen mustarastasparin pesänkin, lähes lepän juurakosta, tosin poikaset olivat jo lähteneet. Lehtojen kiertäminen paljasti viisi laulavaa mustapääkerttua.

Vihdoinkin illalla koleus alkoi olla ohi, 27 astetta lämmintä mutta heti perään ukkoskuuroja. Koirapuistokäynnillä illalla huomasin satakielen lentopoikueen jota emot ruokkivat.

***

( lehtokerttu varoittelee )

Lintuja vihoistani LXVIII

Vuonna 1988 kesäkuun puolivälissä pesien etsintä Vantaalla jatkui 15.6. iltapäivällä. Vaisu tuloskunto jatkui, kaksi punakylkirastaan pesää muutaman metrin välein Petikon metsän laidassa oli tyhjinä, ilmeisesti närhi vienyt munat. Närhi kierteli nytkin siinä ihan lähellä. Hiekkakuopan tien varressa ollut punavarpusen pesä oli myös hylätty. Kivitaskunaaras etsi ruokaa lennokkikentältä mutta pesän paikka jäi vielä keksimättä. Pellonlaidan kuusitaimikon rautiaisenpesä oli odotetusti tuhoutunut, ilmeisesti ketun tai supikoiran toimesta. Kaksi paria mustarastaita paikalla edelleen oli, rautiainenkin lauloi taas, samoin punakylki- ja laulurastas. Uusia pesintöjä oli siis edelleen luvassa.

Pohjoisvirtaus piti sään pilvisenä ja koleana, seuraavana päivänä sentään iltapäivällä päästiin parinkymmenen lämpöasteen tuntumaan vaikka aamupuolella oli pieniä sadekuurojakin. Iltapuolen fillaroin Hermaskärinkallion ja Petikon länsilaidan maastoja tarkistellen. Tämä kierros alkoi kuten eilinenkin, tuhotulla pesällä, joku oli rosvonnut tienvarsipöntöstä kirjosiepon pesän. Seuraavat kontrollikäynnit olivat kuitenkin parempia, rautiaisen pesässä oli parin päivän ikäiset poikaset, samoin läheisessä peipon pesässä. Kestäisivätpä sunnuntaihin, kirjasin toiveeni vihkoonkin. Jännitystä lisäsi kuitenkin se, että vihervarpusten sitkeän varoittelun johdattelemana huomasin kuusessa lymyilevän näädän Petikonmäen laidassa.

Friimetsän eteläosassa harmaasiepon pesä oli tyhjä, läheisestä mustarastaan pesästä männyssä munat viety mutta kantopesässä oli naaras ja viisi poikasta. Harmaasieppopari oli kuitenkin yhä paikalla. Punarintakin varoitteli, mahdollisesti maastopoikasiaan. Laulurastaan pesä oli tyhjennetty. Kotiin ajaessani huomasin kivitaskun pesän kun naaras vei ruokaa kivenkoloon. Kovin kättä koloon kurkottelin mutten osunut poikasiin, niiden ääni kyllä kuului.

Seitsemännentoista päivän koko illan käytin Martinlaakson ja Petikonmäen reunojen kiertelyyn. Sää oli lämpenemässä, jo 22 astetta, tuuli yhä koillisessa mutta pilvet kadonneet. Kotia lähin peipon pesä oli tyhjennetty. Raappavuoren niityn laidassa oli harakkapari ja ainakin kaksi rengaskinttuista poikaa, jotka lensivät jo kohtalaisesti. Pensaikkoniityllä oli ilmeisesti kaksi paria pensaskerttuja, pesien paikat jäivät vielä avoimiksi. Toinenkin peipon pesä oli täysin rikki revitty ja kymmenentenä päivänä löytämäni punakylkirastaan pesä oli ryöstetty sekin.

Kakolanmäen rautiaisenpesällä kävin seuraavaksi, ja petyin kun tapasin tyhjän pesän. Sepä oli kuitenkin se väärä hälytys

, oikea pesä olikin siinä lähellä ja siellä oli kolme poikasta ja pari vesimunaa. Poikaset saivat renkaat. Uuden peipon pesänkin löysin, siinä viisi poikasta jotka olisivat rengastettavissa sunnuntaina. Paikka oli erikoinen, puolitoista metriä rungosta lähes oksan kärkiosassa. Mäellä käki kukkui ja toisen näinkin. Västäräkki varoitteli Vihdintien ja kehäkolmosen risteyksessä ja lähistöllä keltasirkku ruokki isoja poikasiaan. Herne- ja mustapääkertulla oli reviiri vanhan talonpaikan luona, satakieli varoitteli lounaisnurkan lehdossa ja pikkulepinkäinen päivysti läheisen pumppuaseman vaiheilla. Potentiaalia siis oli. Retken lopuksi kävin vielä eilen löytämälläni kivitaskun pesällä. Nyt sain käden kulkemaan oikeaan suuntaan ja poimin esiin kolme jo aika isoa poikasta sekä yhden jo aiemmin kuolleen ja kuivuneen. Pojilla oli siellä sisällä parikin onkaloa joihin ne yrittivät piiloutua. Renkaat niille kuitenkin ensin laitoin.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CIII

( tykkikallion laelta länteen )

Kahdeskymmenes kuudetta neljä vuosikymmentä sitten (1978) Jurmossa alkoi neljän aikaan kesäisenä. Kaksitoista astetta lämmintä, vähän yläpilveä, tuuli lounaassa muttei kovaa ja näkyvyyttä horisonttiin. Viisi aamutuntia kiertelin kartoittamassa reviirejä saaren keskiosissa. Pari sepelkyyhkyä kierteli kylällä ja männikön yllä, ilmeisesti yöpuulta nousseina. Pikkukuovikin muutti lepikon yli varttia vaille kuusi.

Saaren itäosiin oli puolilta päivin tullut tundrakurmitsa, pari pikkukuovia lepäili sielläkin variksenmarjanummella. Kyhmyjoutsenpari oli paikallisena, samoin heinäsorsapari ja haapananaaras. Kyläreitti oli sen ajan pikkukierros, jolla tapasin nyt vain seitsemän lintua, ne kaikki tuttuja pesijöitä paikallaan. Iltapäivällä kiersin vielä länsipään. Etelälehdon laidasta löysin kuolleen variksenpojan, se oli rengastettu saaressa ja mitä ilmeisimmin tapettu pian pesästä lähdön jälkeen.

( näitä lentää aina Jurmon selällä )

Kaikkiaan huomasin kuusitoista haapanakoirasta länsipään lahdilla ja järvellä. Jouhisorsien määrä oli kasvanut kolmeentoista. Pesivien kahlaajien lisänä oli nyt isokuovi, suokukkokoiras ja neljä pikkukuovia. Illalla lehtojen yllä kurnutteli kaksi lehtokurppaa. Metsissä oli muutenkin tuttua väkeä, Leppälehdossa idänuunilintu, harmaasieppo ja rautiainen, männikössä viherpeippo, suon laidassa lauloi rytikerttunen, kai muuttaja vielä. Kaksi käpylintua nousi männiköstä koilliseen ja leppälehdon pohjoislaidassa oli ainoa uutuus, järripeippo, kai joku kesäkiertelijä.

Pitkin vuotta olin laskenut maastossa viettämiäni tunteja ja nyt meni tuhannen raja kirkkaasti yli. Tosin kartoitus oli tehty eikä muuttoa tuntunut olevan joten suunnitelmissa oli sitten lähtö saaresta ja loman lopun vietto muualla.

Seuraavana aamuna kuuden aikaan lähti yhteysalus Pärnäisiin päin. Mie sen mukana, pari tuntia sitä ennen käytin vielä saaren katseluun. Punavarpunen lauloi kylällä ja pilkkasiivet kiertelivät pesäpaikkojensa yllä. Sää oli kuin eilen mutta tuuli vielä heikompaa. Aluksen kannelta Jurmonselällä huomasin ruokin ja riskilän sekä hautovan kyhmyjoutsenen Jurmon itäkärjen pohjoispuolisella luodolla. Muuten linnusto oli tavanomaista, Saloon tulin iltayhden aikaan.

***

( pilkkasiipien aaamulentoa )

Neljä vuosikymmentä sitten CII

Kuvaamiseenkin kului aika paljon retkiaikaa. Kahlaajareitillä ja muutenkin pesivät lajit olivat runsaimpia, tässä karikukko.

 Koko retken ja joka päivän ylivoimaisin oli haahka, naaraista osa oli jo parveutunut mutta suuri osa piti vahtia poikastensa liepeillä.

Loistokultasiipikoiras ruokaili kangasajuruohoissa

 ja naaras viihtyi heinikon niittyleinikillä.

 Kissankäpälä oli kuivien paikkojen tyyppilajeja.

Kukkiva niitty koristi kylämaisemia, tässä kappelin edustaa. 

 Keto-orvokki kukki nytkin, vaikka se oli aloittanut jo toukokuussa.

 Ristisorsaparit olivat saaren eri puolilla vakiopaikoillaan. Lentely oli hyvin lyhytmatkaista.

 länsiriutan kärjen kalalokkiporukassa oli tämä siipirikkokin.

 Tiirat puolustivat jo pesäpaikkojaan tunkeilijoita vastaan.

 Kuvista näkee että kaunista oli, lähes koko ajan aurinkoista

ja kasvustossa piileskeli jo metsäjänisten ensimmäinen poikassato.