( pajulintu siinä, olisipa ruokaa nokassa niin... )
Kesän 1988 pesänetsintäprojekti
jatkui Vantaalla 27.6. aamupäivän mittaisella pyöräkierroksella.
Jo aamusta oli 20 astetta lämmintä ja iltapäivällä hellettä, 28
astetta. Raappavuoren reunaan pysähdyin katselemaan lintuja eikä
aikaakaan kun löysin punavarpusia seuraamalla niiden pesän
parimetrisen kuusennäreen puolivälistä. Sisällä oli kolme jo
lähtövalmista poikasta jotka tietysti karkasivatkin maastoon. Kaksi
sain niistä kiinni ja renkaisiin. Lähes samoilta sijoiltani
kiinnitin huomioni pajulintuun jolla oli ruokaa nokassaan ja senkin
pesä löytyi pian mesiangervopuskan alta, sisällä seitsemän juuri
rengastusikäistä poikasta. Niitä käsitellessä huomio kiinnittyi
ahkerasti varoittelevaan punakylkirastaaseen ja tietysti sen pesä
löytyi yhtä helposti parimetrisestä kuusennäreestä. Sen sisällä
oli emo ja viisi munaa. Kolme pesää samoilta sijoilta riitti ja
jatkoin matkaa.
( tullut pesältä vai menossa sinne... )
Kakolanmäen rautiaisenpesä oli
laskennallisesti rengastusiässä, ja paikalle tullessa sisällä
neljä poikasta ja kaksi vesimunaa. Pesä oli säilynyt hyvin ihan
tien vieressä vaikka nytkin sen luokse oli puolentoista metrin
päähän pysäköity maasturi ja kasattu lähes pesänäreen
juurelle putkia. Poikueen rengastamisen jälkeen kävin katsomassa
saman tien varressa Hermaskärinkallion lähellä ollutta pesää
josta poikaset olin jo aiemmin merkinnyt. Rautiaisemo ja poikue
olivat siirtyneet maastoon pesän lähistölle. Lähellä lauloi
tiltaltti ja varoitteli pajulintu. Kallionlaella jouduin jättämään
pajulinnun pesän etsinnän kesken kun työelämäkin jo kutsui.
Vihdintien risteyksessä lauloi yhä luhtakerttunen ja maantiesillan
alla syntyneet kivitaskunpojat viipyilivät edelleen lähimaastossa.
Seuraavana aamuna tulin suoraan
Hermaskärinkalliolle jatkamaan pajulintujen pesän etsintää. Nyt
se onnistuikin saman tien, viisi poikasta sai renkaat kun vieressä
emo esitteli siipirikkoista. Hellepäivä tuli tästäkin, aamulla
taas 20, illalla jo 30 astetta, maksimi 32. Jopa iltakymmeneltä
kotiin polkiessa lämpöä oli 28 astetta, hikistä hommaa
työmatkapyöräily tuolloin oli.
Seuraavanakin päivänä 29.6. helle
jatkui 30 asteen teholla. En tehnyt linturetkeä mutta työmatkalla
huomasin nuolihaukan Etelä-Kaarelassa ja leppälinnun maastopoikaset
lennossa sata metriä kotoa Laajavuoressa. Kesäkuun viimeisenä
fillaroin kolme aamupäivätuntia Petikon metsän etelälaitaa.
Riistaruokintapaikan läheltä oli närhi käynyt tyhjentämässä
lehtokertun poikaspesän. Pensaskertunkin pesä oli tyhjä mutta
emojen varoittelu vihjasi maastopoikasiin. Kaksi tai kolme
mustapääkerttua lauloi yhä. Pyymosan lähellä etsin vähän aikaa
pajulinnun pesää mutten ehtinyt löytää sitä ennen kuin oli
lähdettävä taas poispäin. Hellettä oli yhä 28 astetta mutta
ukkoskuurojakin osui jo kohdalle.
***
( missä maastopoikaset... )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.