Vihkoon vietyä XX

31.8.1969: Lukion viimeinen lukuvuosi oli alkamaisillaan, ja päivä kului vahvasti lintujen parissa. Puoli kahdestatoista puoli seitsemään illalla retkeilin Halikonlahdella ja välillä muuttoa katsomassa Ilmusmäellä. Iltakahdeksasta puoliyöhön seurasin taas yömuuttoa Katinkallion huipulla. Muitakin linnunkatsojia oli retkellä samoilla paikoilla ja jopa kanssani, sitkeimmin Lintuvuoren Jari, koulukaveri rinnakkaisluokalta.

Lintupäivästä tuli monipuolinen. Sää oli vielä kesäisen lämmin ja luoteistuulen ansiosta ilma oli kirkasta, näkyvyyttä riitti varmaan yli 50 kilometriä. Halikonlahden vesilintujen joukosta löytyi vaihtopukuinen heinätavi ja eri puolilla lahtea kierteli merihanhen ja metsähanhen kaksikko jo kolmatta päivää etsien rauhallista kulmaa.

Petolintuja oli liikkeellä, Halikonlahdella tuttuja sääksiä kolme tai neljä, ruskosuohaukka, kanahaukka, nuolihaukka ja tuulihaukka seuranaan. Ilmusmäeltä nähtiin runsaan tunnin seurannassa kaksi muuttavaa varpushaukkaa, yksi ilmeinen mehiläishaukka ja yksi ruskosuohaukka. Kahdenkymmenenyhden kurjen parvi juuri ennen puoltapäivää oli meidät sinne innostanut mutta muita kurkia ei vielä muuttanut.

Kahlaajat kiinnostivat aina ja nyt oli poikkeuksellisen hyvä päivä noin myöhäiseksi, näimme lahdella peräti seitsemäntoista lajia. Runsaimpia olivat suokukot ja töyhtöhyypät, sitten lirot ja pikku- sekä lapinsirrit. Harvinaisempiakin löytöjä teimme: altailla uiskenteli enimmillään kahdeksan vesipääskyä, sirrien joukossa oli kymmenen kuovisirriä ja yksi jänkäsirriäinen, Viurilanlahden puolella oli Halikonlahden altaille saapuessani Jari komppaamassa, kuulin hänen edestään karkuun lähteneiden kapustarintojen äänet, mutta ihmettelin sitten mitä hän sitkeästi viittilöi miulle keskellä puitua ja osin jo kynnettyäkin peltoa kun katselin altaiden vesipääskyparvea. No, menin katsomaan ja yllätyin kun edessämme olikin kaksi keräkurmitsaa, aikuinen ja nuori lintu. Ne kuljeskelivat edessämme pitkään muutaman metrin päässä karkaamatta ja jäivät paikalle kun me jo suunnistimme Ilmusmäelle mahdollista kurkimuuttoa seuraamaan, mutta kun tulimme illempana isommalla joukolla niitä uudestaan etsimään, emme enää niitä löytäneet. Ne olivat miulle elämäni ensimmäiset lajiaan, ja epäilenpä ettei Halikonlahdella ole tuon jälkeen lajista muuta havaintoa tehtykään.

Hyönteissyöjät muuttivat jo joukolla etelään, mutta Halikonlahden uloimman altaan ruoikossa kerjäsi vielä rytikerttuspoikue ruokaa emoiltaan.

***

Vihkoon vietyä XIX

30.8.1978: Meillä oli onni myötä ja tuuli oli yön aikana kääntynyt taas takaisin koillisen puoleiseksi. Se toi heti muuttajia saarelle ja saaren ohi, jo aamulla yli meni seitsemän kuikkalinnun parvi. Petolinnutkin tulivat taas saareen asti, päivän mittaan näimme yksitoista varpushaukkaa, neljä tuulihaukkaa ja kaksi hiiri- tai mehiläishaukkaa.

Matalapaine oli taas lähestymässä ja kahlaajamäärät hiljalleen nousemassa, nyt näimme neljätoista lajia. Jonkin verran suoraa ylimuuttoakin tapahtui, muun muassa kuuden tyllin ja kolmen kuovin muuttoparvet, ja taivaanvuohien sekä suokukkojen määrät olivat palanneet parin päivän takaiselle tasolle. Vielä illalla näimme tumman merikihun muuttavan lounaaseen.

Hyönteissyöjiäkin oli ilmaantunut saareen ehkä aamuyön pienen sadekauden pudottamina, sinirinta ja hippiäinen retkelle uusina, pajulintujen, sieppojen ja leppälintujen määrät olivat retken tähän mennessä suurimmat. Aamulla oli yli muuttanut lisäksi punavarpunen sekä kolme rautiaista, nekin retkelle uusia. Lapinkirvisestä tehtiin myös muuttohavainto ja lapinsirkkujen määrä oli noussut kahdeksaantoista.

Elokuun viimeinen oli lähtöpäivämme. Puoli yhdentoista aikaan lähti yhteysalus Jurmosta kohti Turkua, missä olimme iltakuudelta. Aamulla teimme kevyen kierroksen Männikön ja sataman välimaastossa ja käväisimme Moringharussa odotellessamme paattia tulevaksi. Lajisto oli tältä retkeltä tutuksi tullutta, pari varpushaukkaa, tuulihaukka, seitsemän peruskahlaajalajia, kirvisten joukossa yksi lapinkirvinen ja nummella kolme lapinsirkkua. Matkalla emme enää suuremmin lintuja laivalta etsineet, Björkössä oli kuitenkin yksi tuulihaukka.

***

Vihkoon vietyä XVIII

(asemaparakin siistimpi sivu)

29.8.1978: Aamulla herättyämme ja ulos lähdettyämme huomasimme tuulen vaihtaneen suuntaa, nyt se puhalsi lännestä eikä se koskaan ole syysmuutolle hyväksi Jurmossa. Petolinnut pysyivät melkein kokonaan poissa saaresta, vain yksi ainoa tuulihaukka oli jäänyt paikalliseksi, muut siivekkäät pedot olivat hävinneet eikä uusia tilalle tullut.

Ketut, nuo siivettömät pedot, olivat toipuneet edellispäivän järkytyksestään ja näimme taas kahden yksilön lorvailemassa lepikon pohjoislaidan kalliolla. Onnistuimme kuvaamaankin niitä, lähimmillään jopa noin 60 metrin päästä, joten lienevät olleet juuri niitä tämänkesäisiä pentuja.

Kahlaajien lajimäärä pysyi entisellään, yksilömäärät kyllä vähenivät edelleen. Pulmussirri oli kadonnut, oikeastaan ainoana parempana lajina pysytteli kaksi tundrakurmitsaa, kai ne samat olivat olleet täällä retken alusta asti.

Pikkulinnustokin oli yöllä heikentynyt, pajulintujen ja harmaasieppojen määrä puolittunut, leppälinnuista oli jäljellä enää yksi. Kirvisten joukkoon oli kuitenkin ilmaantunut Järvelle yksi lapinkirvinen. Sillä Seppokin sai katkaistua kaksisataa vuodariaan, päivästä siis jäi kiinni tämä kisa. Tosin sainhan miekin siitä lajin lisää joten ero säilyi. Mielessäni ei kuitenkaan ollut mikään ennätyssaldon teko, enhän ollut laskenut pinnoja edes vuonna 1973, ilmeisenä ennätysvuotenani. Lapinsirkkujen määrä oli noussut seitsemään.

Illalla touhusimme asemalla normaalirutiineja ja kun sitten ennen nukkumaanmenoa iltakymmenen maissa piti käydä vielä loppukevennyksellä, huomasimme että pohjoistaivaalla loimottavat kertakaikkiaan komean näköiset revontulet, vähän kuin ilotulitus kisamme päätteeksi. Niitä ihaillessa kuulimme myös neljän yömuuttavan harmaasiepon äänet.

***

Vihkoon vietyä XVII

(aamulla Sepen ilme oli vielä voitonvarma)

28.8.1978: Pohjoisesta puhaltava tuuli piti sään edelleen sangen syksyisenä. Keli oli kuitenkin lomakeli, voi ottaa rennosti ja keskittyä kuvaamaan, muuttoa seurailimme pääosin kiikarein. Horisontin haravointi putkella ei kiinnostanut juurikaan vaikka pinnakisa olikin ihan loppusuoralla.

Petoja tuli edelleen saareen vähän väliä, hiirihaukka aloitti heti aamusta, varpushaukkoja näimme päivän mittaan 22 joista pari jäi sitten yöksikin, tuulihaukkoja oli tänään kuusi. Merimetsokin muutti lounaisriutan yli SSE.

Tuuli piti meren rauhattomana joten vesilintuja ei kauempaa juuri kiikarein huomannut, haahkoja ja koskeloita oli parisataa, puolisukeltajat piilottelivat lahtien suojassa, neljätoista havaittua jouhisorsaa saattoivat olla vielä paikallistakin kantaa.

(ratkaisulaji)

Kahlaajien lajimäärä jatkoi laskuaan, nyt niitä havaittiin enää yksitoista. Joukossa oli sentään kolme pikkusirriä ja Järveltä löytyi nuori pulmussirrikin. Siihen ratkesi pinnakisa, se oli vuodenpinna meille molemmille, mutta miulle jo se tavoiteltu kahdessadas, Seppo pääsi pinnan päähän.

Mitään muuta jännittävää ei sitten juuri nähtykään, pikkulintuja oli aika vähän. Kivi- ja pensastaskut istuksivat pitkin nummea tähystyspaikoillaan, metsistä löytyi pajulintuja jo kuutisenkymmentä, harmaasieppoja neljäkymmentä ja leppälintuja seitsemän, nämä selvimmin muuttaneita. Yläpuolella lenteli edelleen metsäkirvisiä ja keltavästäräkkejä mutta eilistä vähemmän. Neljä lapinsirkkua ja seitsemän peltosirkkua olivat tietysti myös muuttaneita.

***

(Tykkikalliolla/Högbergetillä maisemia kuvaamassa ja petoja staijaamassa)

Vihkoon vietyä XVI

27.8.1978: Päivä oli edelleen pilvipoutainen, koillistuuli heikonlaista ja lämpötila pysytteli vakaasti viidentoista asteen tietämillä. Tuuli tyyntyi vielä iltaan tultaessa joten odotimme jonkinlaista muuttoa. Petolintuja oli eilistä enemmän, viitisentoista varpushaukkaa joista 12 löydettiin iltapäivällä, kolme naaraspukuista sinisuohaukkaa, viisi tuulihaukkaa joista kolme tuli illalla saarelle. Lisäksi illalla saareen tuli ampuhaukka ja vaalea hiirihaukka.

Kahlaajia oli yön aikana hävinnyt saarelta, nyt niitä nähtiin vain 13 lajista. Lisääkin niitä oli tullut, taivaanvuohia laskettiin nyt 44 kun eilen niitä oli ollut vain kolmekymmentä. Suokukkojen määrä oli noussut samaan 44 yksilöön kahdestakymmenestä. Isosirrin tilalla oli kuovisirri ja leppälehdosta löytyi lehtokurppa, kaiketi kuitenkin paikallinen pesijä.

Pääskyjä muutteli harvakseltaan pitkin päivää itään saaren yli. Metsäkirvisiäkin oli liikkeellä ja keltavästäräkeillä oli selvää muuttoa sadan yksilön verran. Retkelle uusia olivat kolme lapinsirkkua, joista kaksi huomattiin muutolla. Pinnakisa ei edennyt, mitään uutta ei tänään ollut tarjolla kummallekaan meistä.

Kettuja huomasimme suolla kaksi, olivat aika huolettomia, sadan metrin päästä seurasimme heidän touhujaan. Huoleton elämä katkesi illalla kun saarelaiset järjestivät kettujahdin. Saalistakin saivat, saarella pesineen parin naaraan. Kuulemma pari sai tänä kesänä kaksi poikasta, ehkä juuri nuo suolla näkemämme.

***

Vihkoon vietyä XV

(silloinen lintuasemaparakki, ei siis tuo edessä vaan tuo takana)

26.8.1978: olin Jurmossa, Sepon kanssa. Meillähän oli se haastekisa menossa ja ratkaisu ihan tuloillaan. Olimme tulleet eilen saareen Turusta, yli kymmenen tunnin sateisen yhteysalusmatkan, perillä olimme olleet puoli yhdeksältä ja retkeksi oli riittänyt tavaroiden kantaminen asemalle. Täälläkin olivat iltahämärissä liikkuneet keltavästäräkit ja yömuuttoaan aloittaneet peltosirkut. Tuuli- ja varpushaukka olivat vielä etsineet iltapalaa.

Tämän päivän vietimme retkellä lähes kellon ympäri, aamuseitsemästä iltakuuteen. Epävakainen sää jatkui ja toiveet oli asetettu kahlaajiin, niistä voisi jonkun pinnan napata. Erityisempää muuttoa ei havaittu, ainoa kuikkalintukin löytyi uimasta saaren lounaispuolelta. Kehrääjä oli kuitenkin tullut yöllä männikköön, pari käkeä myös, samoin 25 harmaasieppoa. Petolintuja oli parin varpushaukan ja tuulihaukan lisäksi vain yksi naaraspukuinen sinisuohaukka, enemmän tai vähemmän paikallisia kaikki.

Kahlaajia oli kohtalaisesti, 17 lajia, yksilömäärä oli kuitenkin vähäinen. Yksi vuodenpinna sieltä miulle kuitenkin löytyi, isosirri, ja se toi ratkaisun jo hyvin lähelle, muistaakseni se oli miulle numero 199 ja Sepellä oli lajeja vasta 198, olisiko peräti niin että hänellä oli tuo isosirri jo ennestään. Jurmolaisittain hyvä havainto oli pikkutylli jonka löysimme Järvikannakselta. Pari tundrakurmitsaakin oli samoilla tienoilla. Länsipäässä seikkaili myös kahden nuoren harmaahaikaran duo, siitä otimme maisemakuvia – missähän nekin kuvat nyt mahtavat olla... Ihan oikeita maisemakuvia varten miulla oli taas tuon ajan tavan mukaan lainassa salolaisen Kuva-Järvisen kaksisilmäinen Rollei, jolla nuo tämän retkikertomuksen nostalgiakuvat on 6*6 -rullafilmille napattu, laitoin esiin vielä väritasapainoa korjaamatta, tykkään tuosta lämpimästä syksyn sävystä...

***

(ei harmaahaikarasta siihen aikaan tällaisia kuvia saanut unissaankaan)

Vihkoon vietyä XIV

(minne kiuru voisi olla menossa yöllä heinä-elokuun vaihteessa...)

Innostuin tuossa vielä selaamaan nuo vihot syksyiltä 1970 ja -71 keräten talteen muista kuin kahlaajista tekemäni yömuuttohavainnot. Syksy 1970 oli näistä selkeämpi koska havainnointi keskittyi perinteiseen tapaan iltayöhön.

Heinäkuussa ei muita kuin kahlaajia yöllä muuttanut, mutta jo elokuun ensimmäisenä havaittiin ensimmäinen harmaasieppo. Niistä tehtiin havaintoja elokuun loppuun mennessä yhteensä 62, parhaina öinä 19.VIII yksitoista ja 22.VIII kymmenen havaintoa.

Elokuun toisena aloitti sitten peltosirkku ja sen muutto jatkui myös elokuun loppuun. Kaikkiaan siitä tehtiin 228 havaintoa joten se oli tuon syksyn runsain laji yömuuton tarkkailussa. Huippu saavutettiin 17.VIII 25 ja 18.VIII 26 havainnolla. Kolmena muunakin yönä päästiin ainakin 20 havaintoon.

Rastaista punakylki kuultiin ensi kerran 17.VIII ja tarkkailun loppuun mennessä siitä tehtiin 39 havaintoa. Laulurastaskin ehti alkaa 29.VIII ja neljä havaintoa tehtiin elokuun viime öinä. Keltavästäräkki huomattiin ensi kerran 17.VIII ja seitsemästi se huomattiin ennen elokuun loppua.

Muutama erikoisempikin havainto tehtiin, pajulintu ja pajusirkku nyt eivät ole harvinaisia mutta luhtakana 2.VIII yllätti menemällä lahden yli SSW. Niillä taitaa olla tuohon aikaan muuttoa koska muutamaa päivää myöhemmin ilmaantui Halikonlahdelle yksi huutelija ja kuun puolivälissä Perniöön peräti kaksi.

Syksyllä 1971 tarkkailu oli siis koko yön kattavaa aina kun sitä tehtiin ja tämä aiheutti suuria muutoksia tuohon muuttokuvaan joka oli kahtena edellissyksynä muodostunut. Peruslajeista entisellään pysyi peltosirkku. Sitä havaittiin 27.VII lähtien elokuun loppuun 401 kertaa, se oli jälleen runsain yöllä havaittu muuttaja havaintojen määrillä laskettuna. Selkeä huippu sillä oli 16.-17.VIII yöllä, jolloin se havaittiin 79 kertaa. Vielä 18.-19.VIII havaintoja tuli 53 joten aika tarkkaan samaan aikaan huippu oli kuin vuotta aiemminkin. Toinen peruslaji jolla ei muutosta huomattu oli harmaasieppo. 2.VIII lähtien elokuun loppuun siitä tehtiin 120 havaintoa, sen huippuina oli 20.-21.VIII 27 havaintoa ja 26.-27.VIII 25 havaintokertaa.

Rastaatkaan eivät kuuluneet yllättäjiin. Punakylkiä kuultiin 10.VIII lähtien yhteensä 20 kertaa elokuun loppuun, laulurastaasta tehtiin kaksi havaintoa, 20.VIII ja 30.-31.VIII. Räkättikin ehdittiin huomata kerran, 18.-19.VIII. Räyskästä tehtiin heinäkuussa kolme havaintoa, kyseessä lienee normaali pesinnän jälkeinen kiertely. Kalatiira havaittiin yömuutolla kerran, 12.-13.VIII, samoin kurki, 22.-23.VIII.

Selvimmät muutokset huomattiin keltavästäräkillä, västäräkillä ja metsäkirvisellä. Näiden havaintomäärät kasvoivat selvästi, koska huomattiin että ne alkavat liikkua vilkkaasti ennen auringonnousua, varsinkin pilvettöminä aamuöinä. Keltavästäräkistä tehtiin 17.VIII alkaen yhteensä 135 havaintoa, huippuna 27.VIII aamupuoli jolloin laji havaittiin 35 kertaa, useat noista havainnoista koskivat parvia jotka toisinaan nähtiinkin ja muuttajien yksilömäärä oli ehkä parisataa. Metsäkirvinen oli samanlainen aamunvirkku, se aloitti 17.VIII ja kuun loppuun mennessä siitä tehtiin 44 havaintoa yleensä viimeisen yötunnin aikana. Västäräkkikin oli näitä aamuvirkkuja, 21.VIII lähtien siitä tehtiin 18 havaintoa samalla tavalla aamun sarastaessa. Kaikkien näiden muutto jatkui voimistuen vielä auringon noustua kuten monen lintuaseman aamuvakioilla voi myös todeta.

Muitakin aamuvirkkuja oli, haarapääsky huomattiin kerran, tuulihaukkakin kahdesti ennen auringonnousua. Niittykirvinen huomattiin kerran ja yllättäen 10.-11.VIII yksi keltasirkkukin jo. Pajulintu, peippo, pajusirkku, kivitasku ja kehrääjä huomattiin muuttavana kerran. Erikoisia olivat myös aikaiset kiurut, 29.-30.VII muutti yksi keskellä yötä ja 4.-5.VIII vielä toinen.

Kun kahlaajat innostuivat ryntäämään säähäiriöiden aikaan, pikkulintuhavainnot vähenivät. Esimerkiksi vilkkain kahlaajayö 8.-9.VIII oli muuten hiljainen, noiden kahlaajien lisäksi havaittiin vain yhdeksän peltosirkkua. Seuraavana havaintoyönä kello kahden aikaan alkanut säähäiriö pysäytti siihen asti vilkkaasti muuttaneet peltosirkut. Kova tuuli ja sen aiheuttama kohina vei ääniä, mutta ilmeisesti myös linnut pysyivät mieluummin maassa.

Paljon jäi vielä tunnistamattomia havaintoja. Yleensä kyseessä oli äänetön pikkulintu jonka siluetti vain vilahti taivasta tai kuuta vasten. Outoja ääniäkin kuului runsaasti, osa niistä kuulosti kyllä tutuilta mutta määritys ei vain auennut välittömästi. Kuvauksista osa on vieläkin sellaisia etten yhtään tajua mistä lajista voisi olla kysymys...

***

(tuo tuli kerran yössä vierestä ohi, ei sitä muuten olisi tuntenut...)

Vihkoon vietyä XIII

Kahlaajien yömuutosta syksyllä 1971

Lopulta sitten yritin tosissani saada selkoa kahlaajien öisestä muutosta. Rationalisoin havaintojen tekoa vielä systemaattisemmaksi. Havaintopaikka oli edelleen Salon Taka-Kärkänmäki. Nyt seurasin muuttoa joka toinen yö illasta aamuun eli auringonlaskusta auringonnousuun lähes kahden kuukauden ajan eli 5.VII – 31.VIII. Siinä kului 29 yötä eli noin 210 tuntia. Tänä syksynä sain olla pääosin yksin, kerran paikalla kävi Karhumäen Juhani, toisella kertaa Rannikon Kari. Muuta seuraa miulle pitivät ympärillä saalistavat lepakot ja kehrääjät sään salliessa ja aina iltahämärässä ohitseni kulki mäyrä retkilleen palaten samaa reittiä takaisin ennen auringon nousua. Sen tuhinaa opin nopeasti odottamaan ja kun paikallani olin, se ei koskaan häiriintynyt ohi mennessään.

Ihan sataprosenttisesti en pystynyt tuota muuttokuvaa selväksi saamaan, vanhat ongelmat vaivasivat. Tyyninä öinä Halikonlahden lietteiden paikallisten lintujen äänet kantautuivat selvästi havaintopaikalle asti joten siitä suunnasta silloin ei voinut merkitä muuttohavaintoja. Tuuli häiritsi aiheuttamalla puustossa kohinaa ja kuuluvuusalue pieneni. Heinäkuussa lietteiden ja havaintopaikan välissä pesi parituhatta naurulokkiparia aiheuttaen kovaa melua. Mäen kummallakin puolella oli tie ja ajoittain liikennemelu oli häiritsevää. Kilometrin päässä oli sokeritehdas joka kävi kolmivuoroa. Ääntä siis ainakin riitti vaikkei lintuja olisi kuulunutkaan...

Sen verran tällä kertaa tämä sitoutuminen tuotti että kasasin tämän syksyn -71 materiaalista pienen tutkielman Turun lintutieteellisen yhdistyksen lehteen Ukuliin, jonka toimituskuntaan olin ajautunut aika pian Turkuun tuloni jälkeen, tosin silloin lehden nimi vielä oli Tiedon Antaja. Tämä noin viisitoistasivuinen tutkielma löytyy Ukulin numerosta 9 vuodelta 1976, jolloin olin jo jättämäisilläni Turun pölyt taakseni, maaliskuun alussa muutin Helsinkiin.

Analyysia varten kasasin nuo 29 yötä kymmeneen kolmikkoon, joista ensimmäisessä tosin on vain kaksi yötä. Lisäksi jaoin jokaisen yön kuuteen tasasuureen osaan auringonlaskusta auringonnousuun. Noita kolmikkoja on käytetty tutkittaessa muutoksia kesän ja syksyn edistyessä, noita yönsisäisiä vaiheita taas on käytetty tutkittaessa muuton vuorokautista intensiteettiä.

Tuohon aikaan olin nuori, kaksikymppinen, ja korvat olivat herkät, niinpä oli mahdollista havaita lintujen muuttosuunta jos ne ääntelivät useasti kuuluvuusalueella. Nykyisin kuuloni on hieman epätasaisesti katoamassa korvista ja äänten suunnanmääritys on jo ärsyttävän vaikeaa. Muuttosuunnista tehdyt havainnot kokosin myös omaksi taulukokseen. Sään vaikutuksesta sain myös kiinnostavia yksittäishavaintoja koska olin tiukasti paikalla säästä välittämättä.

Kaikkiaan tein tuona syksynä 445 havaintoa yömuuttavista kahlaajista. Ylivoimaisesti runsain laji oli rantasipi 152 havainnolla, seuraavasta eli lirosta on 76 havaintoa eli tasan puolet vähemmän, sitten tulivat kuovit 48 ja taivaanvuohet 46 havainnollaan perässään valkoviklo 44 merkinnällä. Muut lajit jäivät kauas näiden taakse, tyllistä ja metsäviklosta on 16 havaintoa, pikkutyllistä 12 ja muut lajit jäivät selvästi alle kymmenen. Kaikkiaan tuona syksynä tein yömuuttohavaintoja 19 lajista ja syksyinä 1969-71 714 havaintoa kaikkiaan 23 kahlaajalajista. Nyt voin väittää että tiesin jotakin kahlaajien yömuutosta, ja jopa enemmän kuin ne jotka siitä tähän mennessä olivat jotakin kirjoittaneet.

Syksyn 1971 havainnot olivat ensimmäisinä öinä vähissä, yksi täysin havainnotonkin yö tuli koettua 9.-10.VII, ja kahlaajamuutto vilkastui oleellisesti vasta heinäkuun viimeisellä viikolla. Eniten eli 38 havaintoa tein 8.-9.VIII ja toiseksi eniten 16.-17.VIII 34 havaintoa. Eniten kahlaajia muutti elokuun kolmen ensimmäisen viikon aikana huipun osuessa ajalle 8.-19.VIII.

Muuton jakautuminen yön eri osille oli tarkoitus selvittää nyt kunnolla, siksi sitkeä valvominen illasta aamuun. Heinäkuussa havaintoja tuli eniten yön pimeimpinä hetkinä, elokuussa muutto hajaantui yhä selvemmin kahteen huippuun, toinen oli iltayöstä heti auringon laskettua ja toinen aamuyöstä ennen auringonnousua. Tasaisimmin pitkin yötä havaintoja tuli heinä-elokuun vaihteessa. Koko aineisto jakaantuu aika tasan ilta- ja aamuyön välillä, 224 vastaan 221. Käsittelin muutaman esimerkkilajin runsaammasta päästä. Niistä rantasipi oli selvästi iltapainotteinen jakautumalla 88-64. Isokuovimuuttoa oli enemmän vasta elokuussa ja laji oli näitä kaksihuippuisia, jakautuma oli tasainen 23-25. Usein ne muuttivat sen verran hämärässä että muuttoparvet voi jopa nähdä ja laskea. Kaikki nähdyt olivat nuoria lintuja. Liro muutti hieman pimeämmässä kuin edelliset, mutta senkin muutto hajaantui elokuussa kaksihuippuiseksi. Se oli selvä iltamuuttaja jakautumalla 50-26.

Muuttosuunnista tehdyt havainnot näyttivät lintujen käyttäytyvän kahdella tavalla. Osa lajeista muutti suoraan etelään, osa taas seurasi Halikonlahden ja sen perukan johtolinjaa lounaaseen. Johtolinjamuuttajia olivat erityisesti rantasipi, kuovi, tylli ja valkoviklo. Nämä olivat myös noita selvimmin kaksihuippuisia muuttajia, kai niiden pitää erottaa ne johtolinjat joten pimeimpinä hetkinä ne pitänevät taukoa. Liro oli selkeä eteläänmuuttaja ja se siis muutti keskelläkin yötä enemmän kuin muut. Metsäviklo oli heinäkuussa eteläänmuuttaja, elokuussa taas lounaaseen muuttava, sen nuorilla oli ilmeisesti toinen muuttostrategia kuin aikuisilla. Samantapaista eroa voi olla myös vanhojen ja nuorten rantasipien välillä koskapa heinäkuussa tapasi usein sipejä jotka muuttivat suoraan etelään. Sipien kanavoitumisesta johtolinjalle kertoo mainiosti Eero Ketolan havainto 31.VII 1971 Strömman kanavalta runsaat kolme peninkulmaa Halikonlahtea etelään, hän teki klo 22:00-23:15 20 havaintoa muuttavista rantasipeistä, joukossa neljä parvea joista yhden kolmen linnun ryhmän hän näkikin. Taivaanvuohi on liron tapaan niitä lajeja jotka eivät seuraile johtolinjaa, niiden muuttosuunta oli SSW. Sekin laji on niitä joita tapasi myös elokuussa keskemmällä yötä. Ihan oma erityistapauksensa oli pikkutylli jonka viidestä suuntahavainnosta kolme osoitti kaakkoon.

Sää vaikutti paljon kahlaajamuuttoon. Kylmät ja kirkkaat yöt olivat hiljaisia, saderintamat aiheuttivat selviä muuttajien ryöppyjä. Esimerkiksi tuo projektin paras yö oli kovatuulinen, neljästä viiteen boforia lounaasta, raskaat pilvet kulkivat matalalla ja sateen uhka oli koko ajan päällä, edempänä sitä tulikin. Kovimman tuulen aikana kuultiin silti eniten kahlaajia, 21 havaintoa ennen puoltayötä. Kaikki havainnot tuli tehtyä huonon kuuluvuuden takia vain läheltä ja matalalta ylilentäneistä linnuista eivätkä ne olleet mitään yksittäisiä äännähdyksiä, päältäni meni 14 ryhmää liroja, välillä kunnon rintamana, arvioin yhteensä parinsadan liron muuttaneen siitä. Päivällä 8. ja 9.VIII Halikonlahdella oli vain 30-60 paikallista liroa joten muuttajat tulivat muualta.

Seuraavana kuunneltuna yönä iski saderintama kello kahden jälkeen ja sekin sai aikaan 21 havainnon muuttoryntäyksen. 29.-30.VII tuli myös pilvirintama nopeasti ylle kello 1:30 aikaan ja heti tein yhtenä ryntäyksenä 14 havaintoa. Vielä tarkkailun ensiviikkojen paras yö 17.-18.VII oli tuollainen saderintaman ohitusyö, ja sinä aikana tehtiin 19 havaintoa eli lähes puolet alkukauden havainnoista yhdessä yössä. Ukkonen ei osunut paikalle kertaakaan, olisi ollut mukava havaita minkälainen vaikutus sillä on öiseen kahlaajamuuttoon. Tuttu jokapaikan väitehän on esimerkiksi että kuovit muuttavat ukkosen alla ja on miullakin sen suuntaisia päivämuuttohavaintoja esimerkiksi Tauvosta tehtynä...

Varsinainen tavoitteeni oli verrata yömuutontarkkailun antamaa kuvaa kahlaajamuutosta päivittäisten lepäilijälaskentojen antamaan kuvaan, siitä tuossa yllä jo oli tuo liroesimerkki. Tein senkin hieman raskaammin eli laskin päivittäin (vain 6.VII puuttuu) lepäilevät kahlaajat Halikonlahden altailta ja Viurilanlahden puolen lietteiltä. Sitten jaoin kunkin muuttoyökolmikon aikana todetun havaintomäärän vastaavan kuusipäiväisjakson keskimäärin päivässä havaitulla yksilömäärällä (eka kolmikko piti korjata muita vastaavaksi leikkaamalla päiväkeskiarvoja kolmanneksella koska siinä oli vain kaksi yötä kuunneltuna). Sitten testasin saadun suhteen (y) riippuvuuden ajasta (x) regressioanalyysilla. Jos kuva on sama, kerroin on nolla.

Ei se ollut nolla, vaan jokaisella testaamallani lajilla suurempi nollaa, tarkoitti siis sitä että yömuutto antaa suhteessa enemmän havaintoja kuin päivälaskenta mitä pidemmälle syksy kuluu, ainakin elokuun loppuun asti mihin tarkkailu yöllä loppui. Sitä pidin kaikkine puutteineenkin tärkeimpänä tekemänäni havaintona.

***

Vihkoon vietyä XII

(lirojen kimityksen kuulee kauempaakin)

Kahlaajien yömuutosta Salon seudulla syksyllä 1970

Eihän tuota yömuuton seurantaa voinut nyt tuohon yhteen syksyyn jättää. Jotakin oli opittu ja toiminta tarkentui. Ainoa tarkkailupiste oli Taka-Kärkänmäellä ja mielessä erityisesti kahlaajien yömuuton seuranta. Yksi rajoite tuli miulle siitä että muutin syyskuun alussa Turkuun aloittamaan opinnot, niinpä keräsin havaintoja ajalta 28.VI – 31.VIII. Lähes kaikki havaintokerrat ovat iltayöstä, vain neljästi tarkkailu jatkui puolenyön jälkeen eikä koskaan aamukahta pidemmälle, piti niitä lehtiäkin jakaa. Kaikkiaan havaintotunteja kertyi 90, niistä kolme kesäkuussa, 22 heinäkuussa ja loput elokuussa. Havaintoöitä oli kesäkuussa yksi, heinäkuussa 12 ja elokuussa 26. Useimmiten olin tuolla yksin mutta toisinaan seurana olivat taas Lintuvuoren Jari, Liikon Jorma, Lehtolan Tapani, Sundholmin Antti ja Rannikon Kari. Perniössä innostuivat yömuuton kuuntelusta Ketolan Eero ja Kangasniemen Jukka, kuuntelupaikkoina heillä oli Hamarinjärvi ja asemanseutu. Heidän havainnoistaan miulla on käytettävissä vain joitakin hajatietoja mutta eivät päässeet tähän juttuun.

Kahlaajahavaintoja kertyi tänä syksynä 164. Syksyn runsain oli taas liro 46 havainnolla, kakkoseksi nousi rantasipi 41 havainnolla, sitten taivaanvuohi 19 ja valkoviklo 12 havainnolla. Kaikkiaan tehtiin havaintoja 18 lajista.

Halikonlahden kahlaajia seurattiin samaan aikaan päivittäin laskemalla paikalliset ja joskus seuraamalla myös päivämuuttoa. Vertaamalla lukuja huomaa että yömuutolta kertyy suhteessa eniten havaintoja vikloista ja erityisesti rantasipistä. Sirrihavaintojen määrä yömuutolla jää suhteessa pienimmäksi, tosin paikallisilla olosuhteilla voi olla osuutta asian sillä päivähavaintojen mukaan sirrit muuttavat keskeltä Halikonlahden laaksoa ja noin kaukaa on hyvin vaikea päätellä onko kuultu heikko sirrin ääni peräisin paikallisesta vai muuttajasta. Paikallisiksi tulkittiin muun muassa kaikki suosirrin havaitut äänet. Vuosi sitten yksi isohko suosirriparvi muutti kyllä suoraan tarkkailupaikan yli.

Noihin aikoihin haaveilin siitä että yhdistämällä yö- ja päivähavainnointi saisi selville paikan kautta muuttavien kahlaajien todellisen määrän. Se taitaa tuolla keinolla jäädä haaveeksi, sen verran raskasta työtä se vaatii. Ehkä tehokas rengastus ja kontrollointi voisi toimia paremmin. Yömuuttohavainnoinnin perusongelma on ettei yksilömääristä saa tarkkaa tietoa, hiljaiset linnut jäävät kokonaan huomaamatta ja määrittämättä ja yksittäinenkin ääni voi tulla isosta porukasta.

Vikani on kuitenkin ehdoton sitoutuminen ihan kaikkeen mihin vain vahingossa ryhdynkin, joten jatkoin tätä yömuuttoprojektia vielä seuraavanakin syksynä keskittyen erityisesti kahlaajiin. Muutkin havainnot kirjasin talteen, saatan joskus palata niihinkin...

***

(töyhtöhyyppää kuulee yömuutolla harvoin)

Sadekesän satoa

Taas on vapaa viikko ja aikaa käydä jossakin muuallakin kuin ihan lähinurkissa. Päätinkin tässä käväistä eilen Kiikalannummella kun täällä satoi ja sadealue oli ennusteen mukaan jatkamassa itään päin.

Linnut olivat jo lähteneet, erityisesti Aneriojärven kaakkurit joita käväisin tornista etsimässä, olisi niitä löytänyt pesimäpaikkojen tuntumasta mutten sinne asti ehtinyt kun innostuin testaamaan miten hyvä sienisyksy tämä oikein on. Sitähän on kehuttu jatkuvasti mediassa ja on sieniä ja tatteja näkynyt jopa täällä pääkaupunkiseudullakin.

Pelkkiä kanttarelleja keräilin takakontin isoon koriin eikä pitkää kierrosta tarvinnut tehdä kun jo siinä laidat tulivat vastaan. Siihen jäi tällä kertaa metsälintujen tarkkailu koska piti lähteä sitten saman tien kotiin päin noita perkaamaan.

Totta kai oli laitettava iltapalaksi perinteinen sienikastike parille kaslerpihville, ja loput sitten käsitellään kuivurissa talvivarastoihin. Ensimmäiset suppilovahverotkin olivat jo nousseet joten talvivarastot kasvavat tänä vuonna taas enemmän kuin mitä ovat kuluneet menneen vuoden aikana ja kuivurin pörinää riittää taas parvekkeella pidemmäksi aikaa...

***

Vihkoon vietyä XI

(alkusyksyn runsain)

Yömuuton tarkkailusta syksyllä 1969:

Kun tamperelaiset lintuharrastajat olivat Lintumies-lehdessä vuonna 1968 kertoneet yömuuttohavainnoistaan, innostuin miekin kuuntelemaan löytyykö muuttolintuja myös salolaiselta yötaivaalta. Kun kokemusta ei kenelläkään entuudestaan ollut, meni syksy sitä kerätessä ja hyvää kuuntelupaikkaa etsiessä. Kuutta paikkaa kokeilin, ja niistä suosituimmiksi tulivat Taka-Kärkänmäki Salonjoen suulla Halikonlahden etelärannalla ja Lukkarinmäki Salon keskustassa. Kumpikaan paikka ei ollut tuohon aikaan vielä rakennettu täyteen taloja kuten nyt joten toimintaa voi harrastaa kenenkään kotirauhaa häiritsemättä. Lisäksi kirjasin havaintoja loppusyksyltä vielä lehdenjakolenkkini varrelta sen omakotitalo-osuudelta.

Havaintotunteja sain kasaan noin 150, tarkkailun äärirajat olivat 26.VII – 28.XI . Vain jonkun yön valvoin illasta aamuun, useimmiten havaintojakso jäi pariin, kolmeen illan ja keskiyön tuntiin. Aamuyöltä on havaintoja vain sen loppupäästä aamuneljästä lähtien. Iltatarkkailu loppui jo 18.X mutta aamuyön havaintoja kertyi vielä marraskuun loppuun asti. Aivan yksin en yössä seisoskellut, toisinaan mukana olivat Lintuvuoren Jari ja Liikon Jorma, satunnaisemmin Lehtolan Tapani, Sundholmin Antti ja Karhumäen Heikki.

Alkusyksystä taivaalta kuului muuttavien kahlaajien ääniä, syksyn mittaan 108 havaintoa 14 eri lajista. Runsain oli liro (33 havaintoa), sitten valkoviklo (18), taivaanvuohi (17) ja rantasipi (12) muiden jäädessä alle kymmeneen. Taka-Kärkänmäki oli hyvä paikka kahlaajien kuunteluun koska Halikonlahden kahlaajapaikat olivat ehkä kilometrin päässä ja sieltä tuntui lähtevän muutolle porukkaa joka lensi sitten tarkkailupaikan yli. Lirot, valkoviklot, taivaanvuohet, tyllit ja suosirrit muuttivat yleensä parvina, metsäviklo, kuovi ja pikkutylli yleensä yksinään.

Pikkulintujen muutto alkoi myös tarkkailun alkaessa elokuun alussa. Alkusyksyn peruslajeja olivat keltavästäräkki, harmaasieppo ja peltosirkku. Keltavästäräkkihavaintoja tehtiin 6.VIII.-14.IX. ja huippu osui elokuun loppuun 25.VIII ja 29.VIII. Harmaasieppoja havaittiin edellistä vähemmän, ajalla 9.VIII.-7.X. lievä huippu osui elokuun loppuun. Viimeisissä havainnoissa saattaa olla mukana myös punarinnan sirahduksia, ne kuulostavat aika samanlaisilta mutta laji on monen yksittäin lentävän perusyömuuttajan tapaan lennossa hiljaa, punarinnan sirahduksia kuulee yleensä maasta. Peltosirkun muuttoa havaittiin ajalla 10.VIII-14.IX., havaintoja kertyi 1-3 yötä kohden joten selvää huippua niillä ei huomattu.

(näitä meni parhaimmillaan taivaan täydeltä)

Syyskuussa pikkulintumuuttoon tuli mukaan metsäkirvinen, 31.VIII-28.IX. välisenä aikana sitä kuultiin säännöllisesti ja huippu oli heti 5.IX. Rastaat nauttivat hyvästä marjasyksystä ja lähtivät muutolle vasta myöhään. Punakylkirastas oli runsain yömuutolla havaittu laji. Ensihavainto tehtiin 20.VIII ja viimeinen 20.XI. muutto oli hiljaista syyskuun lopulle asti, silloin päästiin ensi kerran yli sataan ääneen tunnissa. Huippu tuli lokakuun puolivälissä, 15.X 848 ääntä tunnissa ja 17.-18.X jolloin klo 22 lähtien aamuyöhön asti ääniä kuului tuhannen kahta puolta tunnissa. Muutto loppui vasta 5:45.

Laulurastas aloitti 31.VIII ja lopetti rastaista ensimmäisenä 17.X. Sen huippu osui syyskuun loppuun 28. ja 30.IX. jolloin kuultiin parhaimmillaan 42 ääntä tunnissa. Räkättirastas jäi harvinaisemmaksi kuin nuo pikkurastaat, seitsemän havaintoa tehtiin ajalla 31.VIII-18.X. Iltayön tarkkailun loppuminen jo 18.X saattoi olla syynä havaintojen loppumiseen, tai sitten se etteivät linnut vielä lähteneetkään mihinkään pihlajanmarjojen riittäessä. Mustarastaasta tehtiin kahdeksan havaintoa 11.IX-1.XI. välisenä aikana, näistä kolme aamuyöltä 18.X.

Loppusyksyn yleisin laji oli keltasirkku. Se oli yllätys, sillä luulin sitä päivämuuttajaksi. 5.X-28.XI. havaitsin sitä säännöllisesti aamuyön lehdenjakolenkeilläni, ensimmäinen huippu oli 18.X aamuyöllä jolloin huomasin 150 menijää ja seuraava kovan lumisateen seassa 1.XI , silloinkin yli 100 muuttajaa. Iltayöllä en tuota lajia havainnut kuin 17.X jolloin tein siitä viisi havaintoa.

Kaikenlaisia oudompiakin yössä kuului, kuten 31.VIII räyskäperhe Salon Katinkallion yli etelään, sisämaassa siis. Kiurut, niittykirviset ja västäräkit havaittiin muutaman kerran, peippo kahdesti, pajusirkku kerran. Vesilinnut liikehtivät paljon öisin, mutta sorsastajat häiritsivät niitä joten muuttajiin en heitä laskenut. Loka-marraskuun lumisateet ajoivat yömuutolle urpiaisia, niistä tein 30.X ja 1.XI neljä havaintoa. Punatulkuista tein myös 1.XI ja 6.XI viisi havaintoa, joukossa yksi parvikin. Paljon jäi vihkoon vielä täysin outojakin ääniä, muun muassa ”sanoin kuvaamaton inahdus” 31.VIII ja samana yönä myös ”outo kilahdus kolmesti SE”. Toisinaan yltä kuului vain siipien havinaa, sitä on vaikea lajilleen määrittää ellei kyseessä ole vaikkapa telkkä.

***

(loppusyksyn yllättäjä)

Vihkoon vietyä X

(tyypillinen elokuun lopun iltamuuttaja)

21.8.1974: Olin mielisairaalassa... tosin vain kesätöissä, hoitajana. Fillaroin Salosta Halikon Märyyn sisukkaasti koko kesän vaikka se oli poikkeuksellisen sateinen. Tuona päivänä olin töissä aamuvuoron ja työmatkalla olin jo nähnyt muun muassa käpytikan ja keltasirkun lentopoikueen, viimemainittu oli pesintää käsittelevä havainto. Tuo kesä oli ensimmäinen pesimäatlaksen kartoituskesä ja siinä tuli sitten fillaroitua ympäri Salon seutua pesimähavaintoja keräten aina kun työt sallivat.

Elokuun lopussa oli jo muuttolintujen aika, ja työvuoron jälkeen jotakin syötyäni fillaroin Halikonlahdelle. Samaan aikaan siellä oli retkellä myös Rannikon Kari, laskemassa paikallisia kahlaajia kuten olimme monena vuonna tehneet. Nyt oli mielessä myös seurata pikkulintujen iltamuuttoa jota sitäkin olimme muutamana edeltävänä kesänä elokuun lopussa paikalla harrastaneet.

Iltakuuden jälkeen alkoikin lahdelle kertyä koillisesta pääskyjen ja keltavästäräkkien parvia yöpymään ruoikkoon. Tuo kesä oli sateista johtuen kylmähkö ja aika huono pesijöille joten tällä kertaa emme suuria lukemia saavuttaneet. Kahdessa tunnissa yöpymään tuli vain seitsemänsataa keltavästäräkkiä, parikymmentä haarapääskyä ja vain joitakin kymmeniä muita pikkulintuja. Suokukkoja tuli samaten yöpymään lietealtaille sataviisikymmentä.

Liejukanat pitivät ääntä vanhan kaatopaikan edustalla missä ne olivat taas kesällä pesineet. Ruskosuohaukka kierteli Halikonjoen toisella puolella ja varpushaukka hätisteli muuttavien pikkulintujen porukoita. Kahlaajista päivän parhaat olivat kymmenen pikkusirriä. Altaiden lietteillä ruokaili kolmekymmentä taivaanvuohta.

22.8.1974: Jatkoimme Karin kanssa muutonseurantaa, nyt Salon Ilmusmäellä. Puolessatoista aamutunnissa näimme vajaat sata pääskyä , jokusen sepelkyyhkyn ja metsäkirvisen. Ei muutto tuntunut aamulla iltaista paremmalta. Siirryimme takaisin Halikonlahdelle.

Kari keräsi vielä tietoa liikenteessä kuolleista eläimistä ja siinä matkalla löysimme yliajettuina pulun, siilin, naurulokin ja varpusen. Lahdelta laskimme taas kahlaajat, niitä oli kahdeksaa lajia, pikkusirrejä oli vielä neljä, suokukoista oli jäljellä 65, taivaanvuohista kymmenen. Kyllä ne jonnekin olivat taas menneet, ehkä yöllä muuttaneet. Toki yömuuttoakin olimme Salon seudulla seuranneet, siitä ehkä toiste enemmän.

***

(sipit lähtivät muutolle auringonlaskun aikaan)

Melusaastetta miu mau mukkaa

(hard rock)

Joskus tulee vilkaistua myös vanhojen lintuvihkojensa sisäkansilehdille, niihin tapasin kirjata nuoruudessani minua kiinnostaneita musiikkikappaleita. Joskus vuoden 1980 tienoilla kasasin noista kappaleista noin tunnin mittaisen konserttilistan, jonka lähetin yleisradiolle, ja syystä tai toisesta se jopa soitettiin siellä. Veli sen miulle äänitti senaikaiselle C-kasetille ja pitkään tuo kasetti miulla tallessa oli, mutta nyt en viime muuton jälkeen ole sitä löytänyt. Ei se silti sitä tarkoita etteikö se täällä jossakin voisi olla, saattaa hyvin ilmaantua kun vaikka seuraava muutto tai joku muu vastaava mylläkkä sen esiin nostaa.

Pistänpä tuohon kappaleita joita olen kirjoittanut lintuvihkoni 1981/4 takakansiaukeamalle johon vihkoon olen muuten kirjannut havaintoja ja jotakin hajamietelmiä vuosina 1981 ja -82.

Ebba Grön: 800 grader (tahtovatko ruotsalaiset ydinsotaa, ainakin tuohon aikaan pelkäsivät sitä)

Joan Armatrading: Walk under ladders ( positiivishenkistä lauluntekijän rokkia )

Lenny Williams ja Carla Thomas: If you don't want my love ( soulia, ja rakkauslaulu )

Martti Innanen: Marduusialainen kissantervauslaulu ( voi tämän tahtiin tervata suomalaisiakin kissoja, kokeilkaa vaikka, kotimaisesta musiikista valikoituu listoille vähän kokeellisempaa, tässä tapauksessa naivistista kokeilua )

Hollies: Stop, stop, stop!  ( klassikkopoppia 60-luvulta, koulukavereitteni bändi soitteli paljon näiden kappaleita)

Soft Cell: Bedsitter ( näitä poikapareja riitti musiikissa noihin aikoihin, kyllästyin nopeasti näihin homobändeihin )

Kid Creole and the Coconuts: I'm a wonderful thing baby ( tässä sitten varma hetero, taustalla vain kolme naista mutta laulun mukaan niitä riittää jonossa, hyvän mielen musiikkia, ei vakavikoille)

J Geils Band: Love stinks  ( rokkari paljastaa mistä rakkauden tuntee )

Chaka Khan: All night's all right ( laulaja oli tuonaikaisia suosikkejani, ja tyylilaji alkoi olla sitä mitä keskityin jatkossa kuuntelemaan)

Jefferson Airplane: White rabbit  (hippihenkistä pilvimusaa, laulusolisti oli suosikkejani alusta alkaen )

N.Y. Dolls (David Johansen): Stranded in the jungle ( seikkailua kaupunkiviidakossa, huumori on koetuksella )

Boland: You are in the army now ( turha valittaa, oma valinta. )

Mel Brooks: It's good to be the king, rap  (C'est magnifique, kunnes pää katkeaa )

Fun Boy Three: It ain't what you do...

Ray Stevens: Gitarzan  (kuulostaa ja näyttääkin joltakin peruslahtelaiselta kellaribändiltä joihin tutustuminen vasta antaa täydelliset tiedot rokin syvimmästä olemuksesta )

Luultavasti noista ainakin osa löytyy netistäkin jos ei vallan omista levyhyllyistänne, joten noista voitte sitten päätellä miksi kuuntelen aina seurassa musiikkia kuulokkeet korvilla, niin etteivät muut häiriinny...

***

Vihkoon vietyä IX

19.8.1979: Olin siis Rauhan sairaalassa Joutsenon ja Imatran rajamailla siviilipalvelusta suorittamassa. Tämä päivä sattui olemaan vapaa päiväsaikaan joten oli mahdollista lähteä imatralaisten lintuharrastajien Thurenin Eskon ja Lehteisen Keijon mukana käymään Siikalahdella Parikkalassa. Heillä oli tapana käydä siellä joka kesä näihin aikoihin, juuri ennen sorsasodan alkua kun vielä näkisi mitä vesilintuja siellä on.

Säätila oli mitä mainioin, hellepäivä, tuuli lähes olematonta pohjoisen puolelta, vähän yläpilvenhattaroita ja näkyvyys pitkälle naapurin puolelle. Emme olleet ainoita lahdella tuona päivänä, oli siellä kohtalaisesti turisteja ja joukossa myös jokunen lintuharrastaja. Me kävimme polulla, tornissa ja patotiellä.

Vesilintuja oli paljon, eiväthän ne tienneet vielä mitään huomisesta. Haapana oli runsain, parillasadalla yksilöllä, mutta oli runsaasti myös heinäsorsia ja taveja. Jouhisorsia ja lapasorsia oli niukemmin, runsaat kymmenkunta kumpiakin. Sinisiipinen heinätavikoiras löytyi yhdestä taviparvesta. Tukkasotka oli runsain sukeltajasorsa. Pari päivää aiemmin oli paikallisen lintumiehen mukaan ollut täällä jopa haahka. Silkkiuikkuja oli kymmeniä, mustakurkkuja pari. Nokikanoja oli viitisenkymmentä ja vielä kuului ruoikosta luhtakanankin huutelu.

Petoja näkyi kauniin sään herättäminä runsaasti. Hiirihaukkoja kierteli lahden yli viisi, ruskosuohaukkoja 7-8, saman verran kävi sääksiä lahdella kalastamassa, yhtaikaa niitä näkyi ainakin neljä. Pari tuulihaukkaa näkyi myös. Harmaahaikaroita oli viitisen yksilöä ja patotiellä ollessamme yli lensi komeasti kaulushaikara, ääntä emme sentään enää kuulleet. Kahlaajat olivat odotetusti vikloja, liro runsain, rantasipejä, musta- ja valkovikloja yksi tai kaksi kutakin. Pari taivaanvuohta lensi myös luhdan yllä.

Sepelkyyhkyjä ja räkättejä lenteli lahden yllä sataisin parvin, metsäkirviset ja keltavästäräkit olivat aamulla liikkeellä. Vielä pari rytikerttusta lauloi lahden ruoikoissa.

Seuraavan päivän olin taas tiiviisti sairaalan alueella. Käpytikkoja näkyi pihan tuntumassa kolme, palokärki kävi pihamännyissä huutelemassa ja iltasella yli lensi yksinäinen metsäviklo.

***

Vihkoon vietyä VIII

Tasan viisi vuosikymmentä sitten asuimme vielä viimeisiä kuukausia maalla. Retkeilin päivittäin lähimetsissä koulun alkua odotellen. Lajilistat olivat lyhyenpuoleisia jos niitä vertaa näihin päiviin, mutta joukossa oli lajeja joita ei näe täällä pääkaupunkiseudulla työviikon retkillä.

Esimerkiksi 17.8.1966 löysin metsästä koppelon poikueineen. Sitä tuskin enää löytyy noista Sirkkulan ja Karjaskylän välisistä metsistä vaikka miten innokkaasti etsisi. Hiirihaukan sieltä sen sijaan voi vieläkin löytää. Närhikin varmaan on saatavissa listalle, samoin tiltaltti, mutta hömö- ja töyhtötiaiset voivat jo olla kadonneet, sen verran sikäläiset metsät ovat kärsineet.

Oudoin havainto oli tuona päivänä kirjaamani kolmen piekanan parvi, mutta luulen etten tunnistanut niitä oikein ja todellinen laji lienee ollut mehiläishaukka, jonka poikue siinä taisi ylitseni kaarrella. Mehiläishaukkoja muuttaakin tähän aikaan, kuten eilinen havaintoni osoittaa.

19.8.1966 tein taas samantapaisen kierroksen. Hiirihaukka näkyi nytkin, metsot pysyivät piilossa mutta pyy löytyi kyllä, samoin töyhtö- ja hömötiaiset sekä närhi. Keltavästäräkit ja metsäkirviset olivat jo muuttonsa alkaneet. Myös käpytikkoja näkyi päivittäin ja tuo syksy 1966 oli muutenkin hyvä tikkasyksy. Niinpä aloinkin sitten seurailla niitä tarkemmin.

Päivittäin kirjasin jokaisesta tapaamastani tikasta paitsi lajin, myös sen pakoetäisyyden ja korkeuden maasta mistä se lähti. Noita pisteitä sitten kirjasin ruutupaperille ja vähän kerrassaan sain siihen mukavannäköiset kaaret joille pisteet asettuivat. Kesyin oli syksyn mittaan kirjattuna pohjantikka, käpytikka sitten seuraava ja arempia harmaapäätikat sekä palokärjet.

Muutenkin tieteenteko alkoi nousta päähän. Tähän aikaan kirjasin nuo retkihavaintolistani irtolehtiöön suomenkielisin linnunnimin mutta jo 25.8.1966 oli ensimmäinen kerta kun kirjasin havainnot talteen käyttäen tieteellisiä nimiä. Niistä en ole sittemmin enää luopunut vaan tilalle ovat tulleet jopa niiden lyhenteet, ensin nelikirjaimiset, sitten kuusikirjaimiset ja nykyisin noiden yhdistelmät siten että päivän ensimuistiinpano lajista on kuusikirjaimisella lyhenteellä, loput saman lajin havikset nelikirjaimisin lyhentein. Vain kokonaan minulle uudet lajit olen kirjannut ensi kerran havaitessani koko tieteellisellä nimellään muistiinpanoihini.

***

(syksyn 1966 päätutkimuskohteeni)

Vihkoon vietyä VII

15.8.1973 aamuherätys oli edelleen varsin muodollinen. Siinähän otettiin hieman aamupalaa ja katseltiin kukin tahollaan metsiin ja taivaalle, ja suuremmin näkemästään puhumatta saati suunnittelematta lähdettiin ajamaan kohti etelää. Yöllä oli telttapaikan lähistöllä istunut kehrääjä tiellä, se oli hyvin selvä merkki siitä että olimme jättäneet yöttömän yön alueet taaksemme. Nyt aamulla siinä norkoili kuukkeli, kauempana mekasti käpytikka. Hömötiaisia, harmaasieppoja ja pajulintuja oli eniten.

Matkalla kirjailin näkemiäni lintuja melko itsekseni, västäräkkejä kertyi 89 yksilöä, vielä enemmän haarapääskyjä, 222 yksilöä. Käki istui taas tienvarressa Kuhmon Kortevaarassa. Kaksi lapinharakkaa päivysti tienvarressa, samoin kaksi pikkulepinkäistä. Käpytikkojakin liikkui kaksi ja muista siivekkäistä kirjasin muistiin viisi suruvaippaa.

Jotenkin onnistuimme neuvottelemaan lähes sanoitta pysähdyksen Kuhmon Kälkäsessä. Ei siinä paljon lintuja nähty, enemmän taidettiin jotakin pientä taas syödä. Käpytikka ja puukiiipijä olivat mainittavimmat havainnot. Jatkomatkalla kirjasin taas haviksia itsekseni, Karikin lienee maininnut nähneensä hippiäisen ja puukiipijän koska olen ne ”amatöörin” nimiin kirjannut, Kari tosin on ympyröinyt tämän nimikkeen vihossani ja merkinnyt sen eteen kysymysmerkin, hän kun kuitenkin kopioi miun muistiinpanoni omaan vihkoonsa. Lieksassa tuli huomattua hiirihaukka taas pitkästä aikaa, ja teerikukko.

Lieksan Jongunjoen aarnialueella pysähdyimme vähäksi aikaa, kaiketi ehdotuksestani koska Jarin kanssa jo olimme siellä aiemmin olleet. Pikkutikka siellä oli, ja kuusi käpytikkaa. Pari pyytäkin löytyi ja kolme puukiipijää. Jatkoimme tietä eteenpäin kohti Patvinsuota. Tiellä oli yliajettu teerinaaras. Jauhinkivien keruu voi viedä hengen. Suomunjärven rannassa oli tällä kertaa viisi tuulihaukkaa, poikue emoineen. Lapinharakoita oli kolme, kai sekin lentopoikue. Vähän suolla kierrellessämme huomasimme ainakin kuusitoista kurkea kolmena ryhmänä, metsähanhikin lähti lentoon edestämme. Varpushaukka lensi taivaalla ja reunakorvesta pelotimme esiin metsokukon. Hieno paikkahan tuo oli ja varmasti pidemmän pysähdyksen arvoinen kuin sen runsaan kolmen tunnin jonka siihen pystyimme uhraamaan.

Ilta oli pitkällä ja niin mekin vielä, oli ajettava etelämmäs, Siikalahdelle asti ajoimme ennen kuin kävimme taas yöpuulle, selvästi jo lauhtuneemmissa tunnelmissa.

16.8.1973 olikin sitten retkemme lopun alku. Aamutoimet hoidimme ennen yhdeksää, siinä kalasääsken näimme Siikalahdella myös aamupalaa etsimässä. Pääteitä lähdimme hiljalleen kohti kotia ajamaan. Simpeleen kohdalla kaarteli yllämme kaksi mehiläishaukkaa, Lapinjärvellä tuulihaukka. Helsinkiä ohittaessamme yli lensi harmaahaikara moottoritien yli ennen Tikkurilaa.

Maantiekuoleman uhreja löytyi Ruuhka-Suomen paluuteiltä muutamia, orava Liljendalissa, varpunen ja määrittämätön jänis Vantaan Lapinkylässä. Samassa paikassa ohikulkutien varressa olimme Jarin kanssa palatessamme vajaat kolme viikkoa sitten ihmetelleet kahden siilin ja 36 varpusen raatosumaa, yksi oli jäänyt auton alle sinäkin lyhyenä aikana kun tuota ihmettelimme. Vielä löytyi ykköstieltä Perttelin Valkjärven kohdalta yksi jäniksen raato ja viimeinen kuollut jänis oli tienvarressa Tupurin mäessä lasketellessamme loppusuoraa Salon keskustaa kohti. Markku oli jo jäänyt kyydistä kotitalonsa kohdalla Muurlassa.

Kävimme vielä tekemässä lyhyen paikkauskierroksen Halikonlahden altailla samaan tapaan kuin Jarinkin kanssa palatessamme, Jari muuten olikin lahdella juuri samaan aikaan joten voimme tuoreeltaan vaihtaa kuulumisia ja vertailla tuloksia. Ei paikkauskäynniltä juuri uutta tullut, mutta sentään pari ruskosuohaukkaa, pari jänkäsirriäistä ja pari heinätavia muun perinteisen lisäksi. Lahdella oli 11 kahlaajalajia, ei paikallisesti huono tulos mutta kalpeni kyllä alkumatkan rinnalla. Takana oli tällä erää 4500 kilometriä ja nähtynä 142 lajia. Karin osalta matka ei kuitenkaan ollut vielä lopussa, hänenhän piti viedä auto takaisin Ulvilaan. Kysyi minuakin mukaan, olisimme voineet käydä vielä Yyterinkin katsomassa kun se meiltä jäi alussa näkemättä. Olin kuitenkin jo sen verran reissuista väsähtänyt ja matkakassakin käytännössä tyhjä että jäin mieluummin Saloon odottamaan opintojen alkua, opintolainan kuittausta ja muuttoa takaisin Turkuun. En ainakaan myönnä jääneeni pois jatkolta sen takia että olisin kantanut vielä kaunaa Kajaanin takia...

Kuluneena kuukautena oli 24 matkapäivää ja muinakin vielä retkeilyä Salon vakiokohteilla. Näilläkin eväillä lisättynä tuo vuosi oli pitkään paras vuodenpinnavuoteni vaikken niitä tuohon aikaan kerännyt enkä laskenut. Samoin elämänpinnoja tuli enemmän kuin yhtenäkään vuonna aivan harrastukseni alkua lukuun ottamatta. Luulen ettei lyhyt bongauskautenikaan tuottanut niitä yhtenäkään vuonna paremmin vaikka vuosilistat pitenivätkin huomattavasti. Joskus varmaan tarkistan tuonkin asian...

***