Vihkoon vietyä VII

15.8.1973 aamuherätys oli edelleen varsin muodollinen. Siinähän otettiin hieman aamupalaa ja katseltiin kukin tahollaan metsiin ja taivaalle, ja suuremmin näkemästään puhumatta saati suunnittelematta lähdettiin ajamaan kohti etelää. Yöllä oli telttapaikan lähistöllä istunut kehrääjä tiellä, se oli hyvin selvä merkki siitä että olimme jättäneet yöttömän yön alueet taaksemme. Nyt aamulla siinä norkoili kuukkeli, kauempana mekasti käpytikka. Hömötiaisia, harmaasieppoja ja pajulintuja oli eniten.

Matkalla kirjailin näkemiäni lintuja melko itsekseni, västäräkkejä kertyi 89 yksilöä, vielä enemmän haarapääskyjä, 222 yksilöä. Käki istui taas tienvarressa Kuhmon Kortevaarassa. Kaksi lapinharakkaa päivysti tienvarressa, samoin kaksi pikkulepinkäistä. Käpytikkojakin liikkui kaksi ja muista siivekkäistä kirjasin muistiin viisi suruvaippaa.

Jotenkin onnistuimme neuvottelemaan lähes sanoitta pysähdyksen Kuhmon Kälkäsessä. Ei siinä paljon lintuja nähty, enemmän taidettiin jotakin pientä taas syödä. Käpytikka ja puukiiipijä olivat mainittavimmat havainnot. Jatkomatkalla kirjasin taas haviksia itsekseni, Karikin lienee maininnut nähneensä hippiäisen ja puukiipijän koska olen ne ”amatöörin” nimiin kirjannut, Kari tosin on ympyröinyt tämän nimikkeen vihossani ja merkinnyt sen eteen kysymysmerkin, hän kun kuitenkin kopioi miun muistiinpanoni omaan vihkoonsa. Lieksassa tuli huomattua hiirihaukka taas pitkästä aikaa, ja teerikukko.

Lieksan Jongunjoen aarnialueella pysähdyimme vähäksi aikaa, kaiketi ehdotuksestani koska Jarin kanssa jo olimme siellä aiemmin olleet. Pikkutikka siellä oli, ja kuusi käpytikkaa. Pari pyytäkin löytyi ja kolme puukiipijää. Jatkoimme tietä eteenpäin kohti Patvinsuota. Tiellä oli yliajettu teerinaaras. Jauhinkivien keruu voi viedä hengen. Suomunjärven rannassa oli tällä kertaa viisi tuulihaukkaa, poikue emoineen. Lapinharakoita oli kolme, kai sekin lentopoikue. Vähän suolla kierrellessämme huomasimme ainakin kuusitoista kurkea kolmena ryhmänä, metsähanhikin lähti lentoon edestämme. Varpushaukka lensi taivaalla ja reunakorvesta pelotimme esiin metsokukon. Hieno paikkahan tuo oli ja varmasti pidemmän pysähdyksen arvoinen kuin sen runsaan kolmen tunnin jonka siihen pystyimme uhraamaan.

Ilta oli pitkällä ja niin mekin vielä, oli ajettava etelämmäs, Siikalahdelle asti ajoimme ennen kuin kävimme taas yöpuulle, selvästi jo lauhtuneemmissa tunnelmissa.

16.8.1973 olikin sitten retkemme lopun alku. Aamutoimet hoidimme ennen yhdeksää, siinä kalasääsken näimme Siikalahdella myös aamupalaa etsimässä. Pääteitä lähdimme hiljalleen kohti kotia ajamaan. Simpeleen kohdalla kaarteli yllämme kaksi mehiläishaukkaa, Lapinjärvellä tuulihaukka. Helsinkiä ohittaessamme yli lensi harmaahaikara moottoritien yli ennen Tikkurilaa.

Maantiekuoleman uhreja löytyi Ruuhka-Suomen paluuteiltä muutamia, orava Liljendalissa, varpunen ja määrittämätön jänis Vantaan Lapinkylässä. Samassa paikassa ohikulkutien varressa olimme Jarin kanssa palatessamme vajaat kolme viikkoa sitten ihmetelleet kahden siilin ja 36 varpusen raatosumaa, yksi oli jäänyt auton alle sinäkin lyhyenä aikana kun tuota ihmettelimme. Vielä löytyi ykköstieltä Perttelin Valkjärven kohdalta yksi jäniksen raato ja viimeinen kuollut jänis oli tienvarressa Tupurin mäessä lasketellessamme loppusuoraa Salon keskustaa kohti. Markku oli jo jäänyt kyydistä kotitalonsa kohdalla Muurlassa.

Kävimme vielä tekemässä lyhyen paikkauskierroksen Halikonlahden altailla samaan tapaan kuin Jarinkin kanssa palatessamme, Jari muuten olikin lahdella juuri samaan aikaan joten voimme tuoreeltaan vaihtaa kuulumisia ja vertailla tuloksia. Ei paikkauskäynniltä juuri uutta tullut, mutta sentään pari ruskosuohaukkaa, pari jänkäsirriäistä ja pari heinätavia muun perinteisen lisäksi. Lahdella oli 11 kahlaajalajia, ei paikallisesti huono tulos mutta kalpeni kyllä alkumatkan rinnalla. Takana oli tällä erää 4500 kilometriä ja nähtynä 142 lajia. Karin osalta matka ei kuitenkaan ollut vielä lopussa, hänenhän piti viedä auto takaisin Ulvilaan. Kysyi minuakin mukaan, olisimme voineet käydä vielä Yyterinkin katsomassa kun se meiltä jäi alussa näkemättä. Olin kuitenkin jo sen verran reissuista väsähtänyt ja matkakassakin käytännössä tyhjä että jäin mieluummin Saloon odottamaan opintojen alkua, opintolainan kuittausta ja muuttoa takaisin Turkuun. En ainakaan myönnä jääneeni pois jatkolta sen takia että olisin kantanut vielä kaunaa Kajaanin takia...

Kuluneena kuukautena oli 24 matkapäivää ja muinakin vielä retkeilyä Salon vakiokohteilla. Näilläkin eväillä lisättynä tuo vuosi oli pitkään paras vuodenpinnavuoteni vaikken niitä tuohon aikaan kerännyt enkä laskenut. Samoin elämänpinnoja tuli enemmän kuin yhtenäkään vuonna aivan harrastukseni alkua lukuun ottamatta. Luulen ettei lyhyt bongauskautenikaan tuottanut niitä yhtenäkään vuonna paremmin vaikka vuosilistat pitenivätkin huomattavasti. Joskus varmaan tarkistan tuonkin asian...

***