15.8.1973 aamuherätys oli edelleen
varsin muodollinen. Siinähän otettiin hieman aamupalaa ja
katseltiin kukin tahollaan metsiin ja taivaalle, ja suuremmin
näkemästään puhumatta saati suunnittelematta lähdettiin ajamaan
kohti etelää. Yöllä oli telttapaikan lähistöllä istunut
kehrääjä tiellä, se oli hyvin selvä merkki siitä että olimme
jättäneet yöttömän yön alueet taaksemme. Nyt aamulla siinä
norkoili kuukkeli, kauempana mekasti käpytikka. Hömötiaisia,
harmaasieppoja ja pajulintuja oli eniten.
Matkalla kirjailin näkemiäni lintuja
melko itsekseni, västäräkkejä kertyi 89 yksilöä, vielä enemmän
haarapääskyjä, 222 yksilöä. Käki istui taas tienvarressa Kuhmon
Kortevaarassa. Kaksi lapinharakkaa päivysti tienvarressa, samoin
kaksi pikkulepinkäistä. Käpytikkojakin liikkui kaksi ja muista
siivekkäistä kirjasin muistiin viisi suruvaippaa.
Jotenkin onnistuimme neuvottelemaan
lähes sanoitta pysähdyksen Kuhmon Kälkäsessä. Ei siinä paljon
lintuja nähty, enemmän taidettiin jotakin pientä taas syödä.
Käpytikka ja puukiiipijä olivat mainittavimmat havainnot.
Jatkomatkalla kirjasin taas haviksia itsekseni, Karikin lienee
maininnut nähneensä hippiäisen ja puukiipijän koska olen ne
”amatöörin” nimiin kirjannut, Kari tosin on ympyröinyt tämän
nimikkeen vihossani ja merkinnyt sen eteen kysymysmerkin, hän kun
kuitenkin kopioi miun muistiinpanoni omaan vihkoonsa. Lieksassa tuli
huomattua hiirihaukka taas pitkästä aikaa, ja teerikukko.
Lieksan Jongunjoen aarnialueella
pysähdyimme vähäksi aikaa, kaiketi ehdotuksestani koska Jarin
kanssa jo olimme siellä aiemmin olleet. Pikkutikka siellä oli, ja
kuusi käpytikkaa. Pari pyytäkin löytyi ja kolme puukiipijää.
Jatkoimme tietä eteenpäin kohti Patvinsuota. Tiellä oli yliajettu
teerinaaras. Jauhinkivien keruu voi viedä hengen. Suomunjärven
rannassa oli tällä kertaa viisi tuulihaukkaa, poikue emoineen.
Lapinharakoita oli kolme, kai sekin lentopoikue. Vähän suolla
kierrellessämme huomasimme ainakin kuusitoista kurkea kolmena
ryhmänä, metsähanhikin lähti lentoon edestämme. Varpushaukka
lensi taivaalla ja reunakorvesta pelotimme esiin metsokukon. Hieno
paikkahan tuo oli ja varmasti pidemmän pysähdyksen arvoinen kuin
sen runsaan kolmen tunnin jonka siihen pystyimme uhraamaan.
Ilta oli pitkällä ja niin mekin
vielä, oli ajettava etelämmäs, Siikalahdelle asti ajoimme ennen
kuin kävimme taas yöpuulle, selvästi jo lauhtuneemmissa
tunnelmissa.
16.8.1973 olikin sitten retkemme lopun
alku. Aamutoimet hoidimme ennen yhdeksää, siinä kalasääsken
näimme Siikalahdella myös aamupalaa etsimässä. Pääteitä
lähdimme hiljalleen kohti kotia ajamaan. Simpeleen kohdalla kaarteli
yllämme kaksi mehiläishaukkaa, Lapinjärvellä tuulihaukka.
Helsinkiä ohittaessamme yli lensi harmaahaikara moottoritien yli
ennen Tikkurilaa.
Maantiekuoleman uhreja löytyi
Ruuhka-Suomen paluuteiltä muutamia, orava Liljendalissa, varpunen ja
määrittämätön jänis Vantaan Lapinkylässä. Samassa paikassa
ohikulkutien varressa olimme Jarin kanssa palatessamme vajaat kolme
viikkoa sitten ihmetelleet kahden siilin ja 36 varpusen raatosumaa,
yksi oli jäänyt auton alle sinäkin lyhyenä aikana kun tuota
ihmettelimme. Vielä löytyi ykköstieltä Perttelin Valkjärven
kohdalta yksi jäniksen raato ja viimeinen kuollut jänis oli
tienvarressa Tupurin mäessä lasketellessamme loppusuoraa Salon
keskustaa kohti. Markku oli jo jäänyt kyydistä kotitalonsa
kohdalla Muurlassa.
Kävimme vielä tekemässä lyhyen
paikkauskierroksen Halikonlahden altailla samaan tapaan kuin Jarinkin
kanssa palatessamme, Jari muuten olikin lahdella juuri samaan aikaan
joten voimme tuoreeltaan vaihtaa kuulumisia ja vertailla tuloksia. Ei
paikkauskäynniltä juuri uutta tullut, mutta sentään pari
ruskosuohaukkaa, pari jänkäsirriäistä ja pari heinätavia muun
perinteisen lisäksi. Lahdella oli 11 kahlaajalajia, ei paikallisesti
huono tulos mutta kalpeni kyllä alkumatkan rinnalla. Takana oli
tällä erää 4500 kilometriä ja nähtynä 142 lajia. Karin osalta
matka ei kuitenkaan ollut vielä lopussa, hänenhän piti viedä auto
takaisin Ulvilaan. Kysyi minuakin mukaan, olisimme voineet käydä
vielä Yyterinkin katsomassa kun se meiltä jäi alussa näkemättä.
Olin kuitenkin jo sen verran reissuista väsähtänyt ja
matkakassakin käytännössä tyhjä että jäin mieluummin Saloon
odottamaan opintojen alkua, opintolainan kuittausta ja muuttoa
takaisin Turkuun. En ainakaan myönnä jääneeni pois jatkolta sen
takia että olisin kantanut vielä kaunaa Kajaanin takia...
Kuluneena kuukautena oli 24 matkapäivää
ja muinakin vielä retkeilyä Salon vakiokohteilla. Näilläkin
eväillä lisättynä tuo vuosi oli pitkään paras
vuodenpinnavuoteni vaikken niitä tuohon aikaan kerännyt enkä
laskenut. Samoin elämänpinnoja tuli enemmän kuin yhtenäkään
vuonna aivan harrastukseni alkua lukuun ottamatta. Luulen ettei lyhyt
bongauskautenikaan tuottanut niitä yhtenäkään vuonna paremmin
vaikka vuosilistat pitenivätkin huomattavasti. Joskus varmaan
tarkistan tuonkin asian...
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.