Meluun totuttautumassa

Lomat loppuvat, eikä tämäkään ollut kuin tällainen kolmen viikon tauko. Kaukomatkoilla en käynyt ja aika vähän missään kotikulmia kauempana. Bongauksista en ole jaksanut innostua, mutta kun tuohon Inkoon ja Siuntion rajamaille jämähti pidemmäksi aikaa mustaotsalepinkäinen, päätin sitten miekin lähteä yrittämään siitä itselleni kuvaa. Sellaista ei miulla ennen ollutkaan. Olisihan sama laji ollut vähän aiemmin todella pitkään paikalla Kotkassakin mutta sinne on jo liian pitkä matka tuntokuvan takia tehtäväksi.

Edellispäivänä sitten lähdin, kunhan sateet ensin hellittivät ja ennuste lupasi pidempää kuivaa taukoa. Paikka oli tuttu miulle entuudestaan kun olin kierrellyt etsimässä sieltä takavuosina milloin mitäkin pinnaa, muun muassa nuorta ruusukottaraista ja toisinaan ihan vain kokeilemassa onneani, pelloilla kun näki usein vaikkapa petolintuja. Tiesin tulevani oikealle paikalle kun risteyksessä seisoi yksi auto. Sen väki tuntui harhailevan epämääräisesti hieman kauempana muutaman sadan metrin päässä. En tiennyt linnusta mitään, mutta kun nuo eivät tuntuneet hyviltä oppailta, kiikaroin itse ympäristöä ja muutaman kymmenen metrin kävelyn jälkeen löysinkin lepinkäisen tienvarren koiranputkista istumasta. Se oli mustavalkoharmaa joten eipä kauaa tarvinnut kompata sopivan kandin takia.

Vaihdoin saman tien kameraan ja otin siitä vähän kerrassaan lähestyen pienen sarjan. En mennyt niin lähelle että se säikähtäisi vaan saatuani mielestäni riittävän dokumentin käännyin takaisin autolle ja lähdin kiertämään peltojen kautta kotia kohti. Kirkkonummen Saltilla päätin pistäytyä ensi kerran tänä syksynä, kurkia sinne oli keräytynyt jo jonkin verran. Tuuli oli kova, vesi korkealla ja lännestä lähestyi kuuropilvi, joten lyhyeksi jäi käyntini. Ruoikossa seisoksi nuori hirvi ja pellossa metsäkauris. Lintutiedotukseen tuli illalla viesti että paikalla oli myös tiibetinhanhi, mutta ei se jaksanut tällä kertaa kiinnostaa niin että olisin takaisin lähtenyt sitä etsimään. Paluun olin tehnyt Suomenojan ja Matalajärven kautta, ja ruuhkaa oli riittävästi kehäkolmosellakin.

***

Lauantaina kävin Laajalahdella. Sinne en arkisin yritä kun ruuhkat ovat tietöiden takia kehäykkösellä mahdottomat. Kelit olivat edelleen sateiset. Elfvikin tornista huomasin heti paikallisen jalohaikaran, joka on tainnut olla siellä jo jonkun päivän. Vähän kaukana tuo oli eikä kameraa mukana joten se jäi vain muistikuviini. Tuuli oli nostanut lahden veden hyvin korkealle, ja vaihdoinkin saappaisiin kun lähdin käymään Maarin tornille. Ei vesi kuitenkaan tällä kertaa polulle ollut noussut. Tuuli oli kovaa, sadepilvi taas painamassa päälle, mutta kolmen vesipääskyn porukan ehdin sentään nähdä ennen kuin se päätti jatkaa matkaansa jonnekin kauemmas ja sadekin alkoi taas.

Sunnuntaina palasin uudestaan iltapäivällä kovimman sateen lakattua. Kamerakin oli mukana autossa mutta kannoin kuitenkin Elfvikin tornille vain kaukoputken. Se oli virhe, koska jalohaikara oli nyt lähempänä, ruoikon keskellä ja päätti lentää aivan tornin vieritse tulvivan niityn laitaan ruokailemaan. No, kaukoputken läpi otin kuitenkin kalastelevasta haikarasta pari kuvaa kännykällä, vaikka vastavalokin jo vaivasi, lentävä lintu olisi ollut hienossa myötäisessä. Muutaman pikkuisen sintin se ehti vedestä napata ja yksi taitaa tuossa kuvassanikin sen nokassa olla. Maarin tornillakin kävin mutta siellä oli vain tavanomaista lajistoa, vesi edelleen hyvin korkealla ja enimmät linnut tulvivalla rantaniityllä heinikon kätköissä.

Päätin käväistä katsomassa vielä onnistuisinko löytämään vaikka timaleita Vanhankaupunginlahden pitkoksilta. Eihän niitä siellä ollut, vesikin nousemassa kohta peittämään pitkoksia, väkeä runsaasti ja kova tuuli peittämässä kaikki mahdolliset äänihavainnot. Lammassaaren lintutornissa oli seurattavissa pääasiassa Malmin lentokentän yllä kiertelevä neljän koneen taitolentoryhmä, välillä armeijan kopteri, ja paluumatkalla alkoi kuulua taas lahden länsipuolelta Flow-festarin jytke. Sisämaan puolella vuorostaan kulki mustia pilviä joten ukkonenkin yritti saada ääntään kuulumaan tämän ihmisten tekemän melun yli. Taisi olla pehmeätä laskua kohti alkavaa työviikkoa tämä käynti...

***