Vihkoon vietyä VI

(lintujen vähetessä kuvattiin sitten poroja)

13.8.1973 herätessämme Utsjoen kirkonkylän tuntumassa oli jonkinlainen kliimaksin jälkeinen krapula. Viikko oli jo takana ja oli aika lähteä takaisin kohti etelää. Sitä ennen teki mieli etsiä vielä puuttuvia Lapin lajeja joista huomattavin oli tietysti kiiruna, ja olisihan ainakin miun mukava löytää esimerkiksi tunturikihu Suomenkin puolelta.

Ajoimmekin sitten Utsjokea hiljalleen etelään. Piekanoita näkyi vähän väliä, päivän mittaan niitä löytyi kahdeksan. Taisivat olla jo kerääntymässä pois kesäreviireiltään muuttoa ennakoiden. Sen sijaan kihuja ei näkynyt kuten ei myyriä tai sopuleitakaan. Räystäspääskyt alkoivat parveutua, samoin niittykirviset. Vielä näkyi pohjoisellakin taivaalla pari tervapääskyä, pusikoista puoli tusinaa sinirintaa. Käkikin näkyi Utsjoen Säytsjärvellä.

Metsänreunoista löytyi taas lapintiaisia, tilhiä ja kuukkeleita. Lapinsirkut olivat parveutumassa täälläkin, päivän mittaan kirjasimme niitä 60 yksilöä. Soille ja vesille kiikaroimme mutta anti oli jo tuttua, vähän haapanoita, jouhisorsia, pari alliakin, kahlaajista eniten valkovikloja, enää yksi pikkukuovi ja mustaviklo.

Kiirunaa lähdimme etsimään Kiilopään huipulta missä Kari oli sen aiemminkin nähnyt. Nyt emme kuitenkaan onnistuneet sitä löytämään. Kapustarintoja riitti kyllä tunturinummella ja peräti kuusitoista keräkurmitsaakin, kai nekin jo valmistautumassa poismuuttoon. Aikataulu alkoi ahdistaa ja oli ajettava etelämmäs ennen kuin pysähdyimme yöpymään. Sodankylässä huomasimme taas tieliikenteen uhrin, pysähdyimme määrittämään oudon linnun ja se osoittautui pohjansirkuksi. Nuori lintu oli juuri kuollut keskelle tietä. Yöpymään jäimme vasta Pelkosenniemen Saunavaaran kohdalla.

(jouhisorsat ovat etelästä nykyisin lähes kadonneet paitsi muuttavina)

14.8.1973 paluu kohti etelää jatkui. Aamuteellä (Kari sekä Markku taisivat kyllä juoda kahvia) ylitsemme muutti 26 töyhtöhyyppää etelään, sinnehän mekin sitten perässä. Kemijärven Vuostimossa yli lensi ampuhaukka ja käkikin näyttäytyi taas tien varressa. Posion Lehtiniemessä pysähdyimme katsomaan kalasääskeä ja samalla törmäpääskykoloniaa missä oli vielä puolessa koloista poikaset sisällä.

Näin etelämpänä yleisimmäksi pääskyksi vaihtui haarapääsky, tienvarsille taas tuli enemmän tavallisia västäräkkejä. Varikset runsastuivat ja korpit harvenivat, urpiaisetkin alkoivat harvinaistua ja yhden järrin vastapainona olikin jo viisi tavallista peippoa. Lapintiirakin jäi yhteen määritykseen, kalatiiroja oli taas viisi. Tieliikenteen uhrejakin alkoi olla taas enemmän: Taivalkoskella huomasimme tien varressa äsken kuolleen rantasipin raadon, nuoreksi sen määritimme ja mittasimme taas sen siivenkin, 110 milliä. Muita Taivalkosken teiden uhreja olivat kolme nuorta västäräkkiä muutaman kilometrin välein.

Lappi oli jäänyt hiljalleen taakse, illalla olimme saapuneet jo Kajaaniin. Huoltotauko siellä oli mielessä, polttoainetta, evästä ja muutenkin syötävää. Kari ja Markku kaipasivat sivistyksen pariin niin paljon että meille tuli pieni välirikko siitä kun he jäivät kiertelemään nuorten naisten perässä baarista toiseen. Miulla ei ollut budjettia tuollaiselle alkuunkaan eikä kummempaa haluakaan, jos ollaan retkellä niin retkellä ollaan jne ja jätin pojat kiertelemään toiveikkaina naisten perään Kajaanin keskustaan vetäytyen itse auton luo moisesta ajanhukasta tympääntyneenä odottamaan heidän paluutaan turhalta reissulta. Sieltähän ne lopulta tulivatkin, ja aika kuumentuneissa tunnelmissa ajettiin sitten Sotkamoon asti missä oli aika yöpyä.

***

(siinä Karin poseeraus tuolta keikalta, ei tuolloin ollut vielä oppinut tapaa piiloutua auton takakonttiin)