Vihkoon vietyä V

Aamulla 12.8.1973 heräsimme Utsjoen kirkonkylän tuntumasta jokivarresta. Polttoainetta piti löytää, mutta kauppa oli kiinni. Omistaja asui siinä vieressä ja me sieltä kyselemään saisiko pumpulta polttoainetta. Pitkään siinä tingittiin kun kuulemma me pakanat häiritsimme häntä kirkonmenojen aikaan, mutta lopulta saimme tankin täyteen, tosin mahtavin lapinlisin korotettuun ja valonarkaan hintaan, kirkonmenot kun eivät estä tekemästä syntiä samaan aikaan.

Lähdimme saman tien takaisin Nuorgamiin ja siitä pohjoiseen kohti Vardötä. Kello lähestyi jo puolta päivää. Piekanoita kaarteli tien yllä neljä ja tuulihaukkakin ehti näkyä ennen rajaa, mutta vasta rajan takana ja meren äärellä aloimme nähdä todella runsaasti lintuja. Merikotka otti meidät vastaan Varanginvuonon pohjukassa kivellä istuen. Vuoroveden alta paljastuneilla rannoilla pyöri runsaasti kahlaajia, lokkeja ja tiiroja lenteli koko ajan meren yllä ja kihut jahtasivat niitä omaa osuutta saaliista vaatien. Näkyi taas haahkoja, kuikkia, merimetsoja ja isokoskeloita.

Kari ajoi tietä aina välillä pysähdellen ja mie kirjaten lintuja vihkoon. Miulle uutena lajina näkyi tunturikihuja, yhteensä kahdeksan pitkin rantatien reunoja. Elistä niistä en kuitenkaan ottanut kun Norjassa oltiin. Samoin kävi jääkuikille, kaksi lintua näimme kahden hallin seurassa Komagaerissa. Yhden lajilleen määrittämättä jääneen jääkuikkalinnun olin Suomessa ennen tuota nähnyt mutta kotimaista elislajimääritystä miun piti odottaa vielä yli vuosikymmenen verran.

Liikenteen uhrejakin löytyi taas Norjan puolelta, västäräkki ja kalalokki olivat tuttuja Suomestakin, mutta lapinsirkku ja lapintiira uusia tuttavuuksia, ensinmainittuja löytyi peräti kaksi yliajettua. Myös huomasimme nuoren suosirrin juuri kuolleena ja siltä, kuten pari päivää aiemmin löytyneeltä tylliltä, mittasimme siiven, 114 milliä.

Vardöta pidemmälle emme menneet koska tarkoitus oli palata takaisin Utsjoelle vielä yöksi. Perille viimeöiseen paikkaan palasimmekin iltakymmenen jälkeen. Iltasella ruokailimme, pystytimme teltan ja kävimme nukkumaan kunhan ensin ynnäsimme päivän havainnot. Merimetsoja olimme nähneet 103, haahkoja 2400, suosirrejä 722, suokukkoja 1021, merikihujakin 230. Selvästi runsain näkemämme lintu oli ollut pikkukajava yli 20000 yksilöllä. Tiirojakin oli toista tuhatta, joista 220 määrittyi lapintiiroiksi. Peruslokeistakin merilokkien määrä oli 340.

Pikkulinnuista niittykirvisten joukosta määritimme 11 lapinkirvistä, lapinsirkkuja oli teiden varsilla 45. Kaikkiaan päivän lajimäärä nousi 49:ään. Vielä pitkään seuraavan vuorokauden puolelle ennen nukkumista kertasimme päivän huippuhetkiä. Tällaista päivää emme tulisi Suomessa koskaan kokemaan. Norjan potentiaalista ei meillä tuolloin ollut käsitystä, mutta Kari siellä myöhemmin usein kävi ja mekin kerran toteamassa että paljon enemmänkin olisi tarjolla paikat tuntevalle ja pidemmän aikaa paikalla viipyvälle.

***