Neljä vuosikymmentä sitten CXXVI

( piekanoita näkee jos Lapissa on ollut hyvä myyrävuosi )

Lokakuu alkoi Lövön kalliolla vuonna 1978. Vartin yli kuusi aloin katsella lintujen muuttoa, pakkasta oli kolme astetta, tuuli koillisesta heikkoa, pilviä tuskin lainkaan ja näkyvyys erinomainen. Varttia myöhemmin paikalle kiipesi viiden turkulaisen porukka, lähes sama kuin edellislauantaina. Puoli kahdeksan paikalle saapui myös sama taalintehtaan mies kuin eilenkin.

Peippoja muutteli aamusta, ei kuitenkaan kovin paljon, summa jäi 1200 yksilöön. Aamulla enimmät olivat järrejä, myöhemmin peippoja, koko päivänä yhtä paljon kumpiakin. Petojen muutto oli samantapaista kuin eilenkin, päivän mittaan näin niitä 59, määritetyistä 21 varpushaukkaa, 19 piekanaa, kolme sinisuohaukaa, kanahaukka, tuulihaukka ja pari hiirihaukkaa. Määrittämättömistä valtaosa taisi olla piekanoita.

( kurkia odoteltiin muttei näkynyt )

Muista linnuista kangaskiuruja muutti kolme, lapinharakoita neljä, yksinäinen lapinsirkku, taas mahdollinen pohjantikka. Kurkia kulki tänään vain kolme parvea, niissä 52 pitkäkaulaa. Varissumma jäi 179 yksilöön, naakat 32 ja määrittämättömät corvukset 80 lintuun. Jonkinlaista muuttoa kulki aamukymmeneen, iltapäivän puolella oli jo varsin hiljaista.

Iltakolmelta lähdin kalliolta ja parikymmentä minuuttia myöhemmin saarelta kun bussi Saloon tuli paikalle. Lämpötila oli noussut seitsemään asteeseen, tuuli tyyntynyt kokonaan. Pilviä oli edelleen tuskin lainkaan ja näkyvyys maksimissa. Turkulaisporukka oli lähtenyt jo puoli kahden aikaan, taalintehtaan kaveri jäi kalliolle vielä jatkamaan. Hän oli kertomansa mukaan ollut staijaamassa kalliolla myös 8.9. jolloin oli muuttanut 58 petoa, niistä puolet varpushaukkoja ja toinen puoli hiirihaukkoja.

Paluumatkalla bussista huomasin kolme lapinharakkaa Perniössä ja Salon Kotaladossa. Strömman kanavalla huomasin nuoren silkkiuikun, viitisne kanadanhanhea ja etelään lentävän närhen. Salossa olin iltaviiden aikaan. 

( tuo on tiltaltti )

Lokakuun toisena sitten ehdin tehdä Halikonlahdella ja lähiympäristössä vielä kolmen tunnin retken ennen lähtöä takaisin Helsinkiin. Ketolan Eero oli käymässä paikalla. Hän oli nähnyt syyskuun viimeisenä ensimmäisen allin vedenpuhdistusaltailla, nyt niitä oli siellä kolme. Altaiden laitamilla kierteli kahden sinitiaisen ja yhdentoista talitiaisen ilmeinen vaellusporukka. Lapinkirvinen nousi ylös vanhan polttokaatopaikan laidan niityltä, ruoikossa kutsuili tiltaltti ja varoitteli pari punarintaa. Kolme haarapääskyö lensi yli lounaaseen ja kiikariin saamamme phylloscopus osoittautuikin pajulinnuksi.

Lietealtaiden vierestä löytyi jo toinen lapinkirvinen. Kahlaajiakin oli vielä, viiden suosirrin seurassa pikkusirri, suokukko ja taivaanvuohi. Vedenpuhdistusaltailla ui vielä seitsemänkymmentä tavia ja parikymmentä lapasorsaa. Viurilanlahden puolella pysytteli viisi silkkiuikkua, kaksikymmentä haapanaa, kymmenkunta jouhisorsaa ja kolmekymmentä tukkasotkaa. Altaiden ruoikossa niiskutti viitisenkymmentä pajusirkkua ja lahden laitapelloilla pyöri vielä viidensadan kottaraisen porukka.

Katkiluodossa kyttäsi pellon lintuja ampuhaukkanaaras, kiinnostuksen kohteena taisi olla enemmän tikliparvi kuin vaikkapa kahdeksan uuttukyyhkyä ja kaksi sepelkyyhkyä jotka siellä pellolla myös näkyivät ruokailevan. Jatkoin siitä Joensuun kartanon puistoon. Kuusitiaisia löytyi sieltä viiden linnu parvi, ehkä nekin vaeltajia. Rastaita oli vain vähän ja nekin paikallisia, neljää yleisintä lajia kutakin kymmenen kahta puolta. Vielä ennen lähtöä Helsinkiin huomasin Asemapuistossa pari tikliä lisää.

***

( yksinäinen lapinsirkku nähtiin muutolla )

Neljä vuosikymmentä sitten CXXV

( sotkat tekivät lähtöä etelämmäs )

Syyskuun viimeinen päivä 1978 aukeni Lövön kalliolla pikkupakkasessa. Taivas oli lähes pilvetön, tuuli koillisessa ja näkyvyys horisontissa. Päivän mittaan neljä pakkasastetta nousi viiteen plusasteeseen ja auringon taas laskettua lähelle nollaa. Tuuli oli navakkaa joten pikkulintuja oli muutolla vain aamun alussa eivätkä määrät kohonneet mainittaviksi. Väkeä kalliolle riitti tällä kertaa paljon. Aamua kanssani puoli seitsemän maissa aloitti joku paikallinen lintuharrastaja Taalintehtaalta, nimi on unohtunut, varttia myöhemmin paikalle tuli joukkue Kuusistosta, Gustafsson – Kujanpää – Jauhiainen, ja kahdeksalta turkulainen vanhemman väen kokoelma, Timo Nurmi, Ismo Lahtonen, Esko Tarponen, Rurik Baarman ja Hannu Velmala mukanaan vielä yksi jonka nimeä en enää muista. Viimeksi tulleet poistuivat ensimmäisinä puolilta päivin, sitten kuusistolaiset ja puoli kuuden aikaan Taalintehtaan mies. Mie vetäydyin illanviettoon teltalle puoli seitsemän aikaan, parikymmentä minuuttia auringonlaskun jälkeen.

Peipot, järrit, vihervarpuset ja varikset avasivat aamun muuton, kohta tuli mukaan ensimmäisenä petona varpushaukka ja pari kyyhkyparvea. Lapinharakka lensi loillisen ja vähän ajan kuluttua perässä toinen. Kyyhkyporukoista löytyi muutamia uuttukyyhkyjä, jokunen keltavästäräkki muutti vielä yli ja lähinnä pikkurastaita liikkui jonkin verran. Kallionlaidan metsästä löytyi pari paikallista lehtokurppaa, palokärki huuteli, kivitasku pyöri kalliolla.

( hiljalleen harvenevat kivitaskutkin )

Muutto oli odottamista, ensi kerran puoli kymmenen maissa olen kirjoittanut vihkoon että hiljaista. Petomuutto jäi viiteenkymmeneen yksilöön, runsaimpana tietysti varpushaukka 18 yksilöllä, piekanoita seitsemän, samoin sinisuohaukkoja, kanahaukkoja kuusi ja tuulihaukkoja viisi. Variksia muutti päivän mittaan 317 ja naakkoja 301, aamun reippaasti aloittaneita lapinharakoita meni yhdeksän, lisäksi kalliolla oli kaksi paikallistakin. Muuta erityistä oli kangaskiuru, iltapäivällä ilmaantuneet kurjet joita laskettiin 351, ilmeinen pohjantikka ja lähivesillä pyörineet noin tuhat vesilintua, joista määritettiin parisataa tukkasotkaa. Peukaloinen rätisi teltan luona.

Jäin vielä yöksi odottamaan parempaa huomista...

***

( kanahaukkoja näkee liikkeellä näihin aikoihin, nykyisin vielä lukurengastettuja )

Neljä vuosikymmentä sitten CXXIV

Neljä vuosikymmentä sitten 29.9.1978 kiirehdin bussiin Helsingissä jo aamukuuden jälkeen ja puoli kymmenen aikaan nousin Salossa Kemiön kärkeen Kasnäsiin lähtevään bussiin. Lövön kalliolle oli taas tarkoitus päästä, viikkoa aiemmin en ollut kai kastunut tarpeeksi. Matkalla näin bussista lapinharakoita tienvarsilla, yhden Laperlassa, toisen Kruusilassa, loput kaksi Perniössä.

Lövön kalliolle nousin kello 11:50 ja kunhan sain tavaroilleni katsottua sopivan tuntuisen tukikohdan, aloin seurata lintujen muuttoa kello 12:15. Kyhmyjoutsen oli ollut lossisalmessa, korppi lensi yli tullessani mäen laelle. Muuton aloitti pari varpushaukkaa, lapinharakka oli paikallisena täälläkin. Pajusirkkuja huomasin pari, vihervarpusia seitsemän lennossa koilliseen, haarapääskyjä kuusi menossa länteen. Lämpöä oli kolme astetta, tuuli kaakossa, taivas lähes pilvetön ja näkyvyyttä himmensi hieman auer.

Merikotka, vanha, kaarteli Högsåran yllä, neljä varpushaukkaa muutti porukassa koillisen, piekana itään. Vanha merikotka lensi vierestä pohjoiseen, muuten näkyi lähinnä varpushaukkoja. Seitsemän harmaan hanhen parvi muutti lounaaseen, uutena petona tuulihaukka meni ohi etelään. Vähän ajan kuluttua löytyi lisää varpushaukkoja, piekana ja päivälle uutena sinisuohaukka. Välissä oli muutama kauempaa löytynyt petolintu jotka oli pakko jättää vain sukumäärityksen varaan, buteoita ja suohaukkoja. Variksiakin meni vielä vaikka oltiin jo pitkällä iltapäivässä. Staijasin muuttoa neljään asti, ennen loppua ehti vielä ohi mennä ampuhaukka ja parvi naakkoja.

( ei hymyn häivääkään )

Teltan pystytyksen aikana viihdytti harmaapäätikka saaren laitametsässä, harmaasieppo päivysti mäen laella. Kaikkiaan oli neljän tunnin aikana muuttanut 35 petolintua, niistä eniten varpushaukkoja mutta myös yhdeksän suohaukkaa, määritetyt olivat sinisuota. Pikkulinnuista peippoja muutti nelisensataa, järrejä viitisenkymmentä. Iltasella jo auringon laskiessa ohi muutti parvi metsähanhia ja hämärissä tuli yöpymään 22 variksen parvi. Teltan sisältä kuulin kun merihanhi meni ylitseni lounaaseen. Jäin odottamaan tallovatko hirvet telttani.

***

( piekanoiden aikaa )

Neljä vuosikymmentä sitten CVII

( kippari itse )

Neljä vuosikymmentä sittn oli taas työntäyteinen viikko takana, tehty vähän ylimääräisiäkin vuoroja jotta sai vastaavasti pidemmän vapaan pätkän. Heinäkuun seitsemäntenä saavuin taas tapani mukaan Saloon, ja Lähteenojan Jarin kanssa syntyi ajatus takseerata Nauvon ja Dragsfjärdin länsiosien Atlas-ruutuja. Ne Jari oli varannut itselleen ja olihan meillä niistä kevätretkien aikaisia havaintoja, nyt voisi nostaa eri lajien pesimävarmuusindeksejä.

Puoli kahdeksan aikaan lähdimme sitten Salosta ensin Förbyhyn ja sieltä Taalintehtaalle missä olimme puoli yhdeksän aikaan illalla. Laiturin yli lensi hiirihaukka ja pian jatkoimme matkaa Toranskärille mihin kiinnityimme yhdentoista aikaan yöpymään. Atlaspinnoja saimme saman tien, kalatiiran ja kalalokin pesistä sekä haahkan ja pilkkasiiven poikasista.

( merilokkipari päivystää kartoittajien yllä )

Kahdeksas päivä heinäkuuta 1978 koitti meille Toranskärillä. Yöllä yhden aikaan oli veneen yli muuttanut punakuiriparvi, aamulla keskityimme pesimälintuihin. Poikueita oli heinäsorsalla, haahkalla, isokoskelolla, korpilla, variksella, töyhtötiaisella, kivitaskulla, peipolla ja västäräkillä. Sepelkyyhkyn munan jäänteet löysimme, varis ilmeisesti syönyt sisällön. Varoittelijoita huomasimme meriharakasta, punajalkaviklosta, tali- ja sinitiaisista, pensas- ja hernekertusta sekä pajulinnusta. Metsäkirvisellä oli ruokaa suussaan, siis poikaset lähellä, harmaasieppo oli paikallisena, laulurastas ja rantasipi soidintelivat. Teerinaaras lähti lentoon saaresta ja rannan tuntumassa ui silkkiuikkupari.

Seuraavaksi suuntasimme Borstöhön. Siinä oli iso saari jota emme mielestämme juurikaan tunteneet. Tietysti tutustuimme saareen myös ihan turisteina, kylään, museoon ja kävimme kyläkallion huipulla katsomassa sikäläistä kaljuunankuvaa noin läheltäkin, kauempaa olimme sen veneestä jo monesti bonganneet.

( kivitasku on saariston peruslintuja )

Lintulajisto oli samaa mitä edelliselläkin saarella. Täällä teerinaaraalla oli poikuekin mukanaan. Kylällä oli haara- ja räystäspääskyjä pesillään, tervapääskykin kierteli yllä. Lokit olivat paikalla selkälokkia myöten, kahlaajista uutena karikukko. Pikkulintuihin lisäyksinä tuli mustarastas, lehtokerttu ja kottarainen. Varpusellakin oli poikue kylällä, keltasirkku lauloi kylänlaidassa.

Jatkoimme edelleen Sommaröhön. Sieltä löytyi lapintiira pesällään, tähän mennessä olimme tyytyneet vain näkemään niitä lennossa ja kalastamassa. Noin tusinan lajin pesintä varmistettiin siinä iltatoimien ohessa ennen kuin kävimme yöpymään.

Seuraavana aamuna jatkoimme Sommarön kartoitusta. Uusina lajeina huomasimme sekä sepel- että uuttukyyhkyn ja vielä mehiläishaukan. Kaikki tulivat saarelle jostakin koillisen puolelta mutta jäivät mielestämme paikallisen oloisina saareen. Isokoskelo-, meriharakka- ja kalatiiraparit olivat uusia saarelle, samoin harmaasieppo ja pikkulepinkäinen, jolla oli ruokaa nokassaan ja vielä hermot kireänä varoitellessaan. Paras löytö oli kirjokerttupari, sekin varoittelevana, koiras myös lauloi.

( lapasorsa viihtyy karussakin saaristossa )

Oli hyvä siirtyä tuon päälle Gloskäriin. Siellä meitä vastaan tuli ensimmäisenä lapasorsa poikasineen. Riskilöitäkin oli pariskunta paikalla. Meripeninkulman päässä pikkuluodolla oli kyhmyjoutsenpari ja sillä neljä poikasta. Tällä saarella oli vuorostaan teerikukko. Pesimälinnusto oli muuten toisilta saarilta tuttua, vesillä haahkojen, pilkkasiipien poikueita ja isokoskelo, saaressa varikset, tali- ja sinitiaiset, mustarastaat, kivitaskut, peipot, västäräkit, herne- ja pensaskertut joista viimeksimainitulla poikue pesästä lähteneenä.

Ilta alkoi lähestyä ja oli aika lähteä takaisin. Matkalla Förbyhyn näimme vielä mehiläishaukan saapuvan matalalla Hällskärille ja jäävän paikalliseksi. Salossa olimme illalla puoli kymmenen aikaan.

***

Neljä vuosikymmentä sitten XCI

( paluumatkalla ei ollut juuri muuta tehtävää kuin kiusata muita kameroillaan )

Lauantaiaamuna 27.5.1978 heräsi vaihteeksi koko porukka aamukolmelta ja ensimmäisenä ulos taisi lähteä Seppo. Tällä kertaa häntä onnisti, kello 3:32 Bengtskärin vieritse lensi kolmen mustapyrstökuirin ryhmä jonnekin etelän suuntaan. Muutakin muuttoa oli, mutta ei kovin runsasta. Merikihu meni itään, muutama alliparvi, kolme mustalintua ja kuikkalintuja harvakseltaan. Neljän jälkeen meni itäkoilliseen vielä kahdeksan määritettyä punakuiria ja 250 todennäköisen kuirin parvi, mutta muuten näytti perinteisen hiljaiselta aamulta. Viiden maissa lopetimme staijin ja lähdimme komppaamaan saarta, mikä nyt ei suuri haaste Bengtskärillä ole. Semmoinen odotetut parikymmentä lajia taas löytyi, pikkulepinkäinen, peltosirkku, pari kehrääjää parhaimmat, ja juovaton acrocephalus joka määrittyi rytikerttuseksi. Ruokkeja lenteli ohi, riskilöitäkin, ja neljä aikaista kottaraista lounaaseen.

( toisilla pokka piti paremmin, toisilla huonommin )

Kotiin päin tästä piti jo lähteä, tosin atlaslaskentoja edelleen tehden. Västanfjärdin Långholmilla pysähdyimme seuraavaksi ja lähes viisikymmentä lajia saimme senkin atlasruutuun, kalasääski saattoi olla retkilaji, töyhtötiaisen pesä emoineen nyt ainakin. Pari tutuksi tullutta haahkankin pesää löytyi. Käki kukkui ja korppipari kierteli tienoota.

Jatkoimme Finnsjölle minne jäimme yöksi. Illalla kierrellessämme löytyi sieltä vastaavasti hömötiaisen pesä jonka jätimme nopeasti rauhaan kun emo siellä hautoi. Käpylintuja lenteli metsässä, teeri pulisi kauempana, tietysti käki kukkui, pari töyhtötiaista tirritteli täälläkin. Nukkumaan menimme iltamuutolle ajatuksia uhraamatta.

Sunnuntai 28.5. oli retkemme viimeinen päivä. Nukuttiin nyt jo sentään aamukuuteen kun muuttoa ei kannattanut lähteä seuraamaan. Paikallisia katselimme puoli yhdeksään asti täydentäen samalla eilistä laji- ja pesimävarmuuslistaa.

Saloa kohti tästä oli kuitenkin lähdettävä. Rauhallisesti ajellen ja välillä tavaroita pakaten sekä venettä siivoten etenimme, koko ajan myös etsien mahdollisia viimeisiä retkilajeja. Uutta löytyi kuitenkin enää vähän. Silkkiuikuilla oli pesäkolonia Halikon Peksalassa, siellä myös viisi punasotkaa, sekin laji nähty jo lähtöpäivänä. Kanadanhanhia oli Unikarilla ja Teijon lähellä. Hiirihaukalla ilmeisesti pesä Teijonsaaressa, kanahaukalla siellä oli vanha pesä muttei tuona keväänä asuttu. Nokikanoja näkyi taas, puluja ja varpusia ensi kertaa sitten lähtöpäivän.

Iltaviideltä saavuimme perille Saloon, retki oli kestänyt 203 tuntia lähdöstä maaliin. Eikä siinä tietenkään vielä kaikki, pitihän miun lähteä lopuksi käymään vielä Halikonlahdella, ei sinne tuolta veneen kannelta jokea pitkin ajaen nähnyt. Parin tunnin kierroksella huomasin peltopyyparin Katkiluodon tien varressa. Viurilanlahdella pari pikkulokkia, altailla suosirrejä ja Halikonjoen toisella puolella valkoviklon. Kultarinta lauloi Asemapuistossa. Loma tässä vielä jatkui joten miullakaan ei ollut kiirettä Helsinkiin.

***

Neljä vuosikymmentä sitten XC

( vanha kuva merikihusta muutolla )

Perjantaihin 26.5.1978 heräsimme aamukolmelta, mie ja Jari. Ulos veneestä ja muuttoa katsomaan lähdimme ennen puolta neljää. Emme ehtineet pitkällekään kun etelästä saapui pieni lintu reippaasti ja tipahti veneen lähelle saareen. Saimme sen kiikariin ja hämmästys oli suuri kun siinä oli elämämme ensimmäinen turturikyyhky. Nyt emme antaneet armoa hidastelijoille takakajuutassa vaan huusimme heille että nyt nouskaa katsomaan. Lintu pysyi paikallaan vain pari minuuttia ja lähti sitten jatkamaan muuttoaan pohjoiseen. Seppo ehti sen verran takaluukusta päätään nostaa että taisi huomata sen poistumassa.

( vanha kuva turturikyyhkystäkin )

No, muutkin sieltä sitten esiin kömpivät, ja kalliollekin katsomaan että kuikkalintuja muutti jonkin verran. Kiuru muutti pohjoiseen, pari merikihua ja joku lajilleen määrittämättä jäänyt myös. Kaakkurikin määrittyi gaviaparvista ja neljän maissa näkyivät ensimmäiset kahlaajaparvet muutolla. Riskilät olivat aamupalaverissaan rantavedessä, niitä laskimme 70.

Tavoitteena ei kuitenkaan ollut jäädä tähän muuttoa seuraamaan vaan aamupalan jälkeen jatkamaan eteläisimmän saariston atlas-takseerausta. Myggskärin ohi ajoimme kun liikkeelle lähdimme, karikukko ja merilokki olivat luodon linnut. Labbharulla oli nimensä mukaan merikihu, lisäksi hätäilevät meri- ja harmaalokit, meriharakka- ja karikukkoparit, puoli tusinaa riskilöitä, hautovia haahkoja ja muutolla lepäilevinä keltasirkku, pari leppälintua ja haarapääsky . Meren puolella lensi ohi ruokki ja tyvenessä kellui pari koirashaahkojen lauttaa.

Loton oli myös lokkisaari, haahkoja siellä ei pesinyt mutta lapintiirat olivat aloittamassa omaa kesäurakkaansa. Pari gaviaa lensi ohi, pajulintu ja hernekerttu keräsivät voimia muuttoon ja pilkkasiipikin ui saaren rannassa.

Tämän jälkeen emme vähään aikaan saarille nousseetkaan vaan ajoimme Smedskärin eteläpuolisia kareja veneestä tähyillen, näissä eteläisimmissä atlasruuduissa oli vain aarin verran maata. Haahkaparvia ja riskilöitä niiden lähistöllä kellui, muuten näkyi vain joku ohimuuttava gavia ja suosirriryhmä. Kello 12:28 meidät taas yllätettiin, aivan veneen tuntumasta meni ohi etelänkiisla, lähin pikkukari oli Gadden, noin kilometrin Smedskäristä etelään. Se oli miulle elämänpinna, jo toinen samana päivänä ja mahtoiko olla kolmas tällä retkellä. Ei se tuon ruudun ainoa lintu ollut, haahkoilla oli siellä pesiä, merilokilla myös. Lapintiiroja pyöri paikalla, kalalokeilla oli hätä ja västäräkki kivellä otti rauhallisimmin. Pari pajulintua veti henkeä ennen jatkolentoa ja isokoskelopari taisi päästä atlaskaavakkeelle. Vähän ulompana näkyi viisitoista pilkkasiipeä, kolme riskilää ja viisisataa haahkakoirasta.

( etelänkiisla uimassa, vanha kuva tämäkin )

Smedskärin saariston pikkukareilta keräsimme pesimähavainnot haahkasta, merikihusta, tukkasotkasta, kala- ja harmaalokeista ja pesintään viittavat lapintiiroista, meriharakasta, karikukosta sekä riskilästä. Pikkulinnuista paikalla oli sirittäjä ja keltavästäräkki. Kivet oli nyt katseltu ja kuvaannollisesti käännetty, lähdimme ajamaan avomerta itään, tavoitteenamme Bengtskär. Kuikkalintuja näkyi harvakseltaan, alliparvia samoin, pari ruokkia ja muutama merikihu ilmeisesti muutolla. Haahkoja lepäili myös satoja. Idempänä kuikkalintuja nousi enemmänkin vedestä, muutama selkälokkikin näkyi ja lapintiirapari tuntui kovin tiiviisti viihtyvän venäläisen pakkilaatikon päällä neljä meripeninkulmaa Bengtskäristä etelälounaaseen, ”mahdollinen pesintä” ruudussa 662:24 missä ei lainkaan maata... No, ”pesinnät” sikseen, muuttajia oli enemmän, mustalintuja viisi pientä porukkaa, merikihu, ilmeinen kaakkuri, vesilintuparvia ja paikallisen tuntuinen merikihuparikin.

( kuoriutumisen aika käsillä )

Kuuden maissa tulimme Bengskärille ja puoli seitsemän jälkeen olimme valmiit staijaamaan majakalla mitä menisi muutolla. Vesilintumuutto oli mietoa, vain muutama sata enimmäkseen alleja. Seitsemän maissa ohi meni pari sepelhanhiparvea, mutta lisää niitä tuli vasta kun olimme jo lopettamassa tarkkailua yhdeksän jälkeen, loppukirin ansiosta sepelhanhimäärä nousi yli 2500 linnun. Neljä paikallisen oloista merihanheakin illalla nähtiin, niiden koti taisi olla jossakin Dömmaskärin suunnalla, samoin merimetso ja kolme naurulokkia taisivat olla vain kiertelemässä. Muutama paikallinen oli saaressakin, pikkulepinkäinen, kehrääjä, peippo, mustarastas, leppälintu, punarinta ja ilmeisinä pesijöinä punajalkaviklo, meriharakka sekä västäräkki.

***

Neljä vuosikymmentä sitten LXXXIX

( pikkusieppo tältä retkeltä Vänöstä )

Keskiviikkona 24.5.1978 heräsimme taas aamukolmelta ja lähdimme pian komppaamaan Vänön saarta. Itäpäähän kävelimme kappelin takaiselle kalliolle katsomaan ettei mitään muuttoa ollut, toistakymmentä kuikkaa vain. Muuten vesilintuja oli mukavasti, heinäsorsia, taveja, tukkasotka ja -koskeloita ja tietysti haahkoja sekä isokoskeloita. Pilkkasiivet kiertelivät tapansa mukaan saaren yllä aamutuimaan, merihanhipari näkyi vaihtavan paikkaa saaresta toiseen. Heinätavaparikin löytyi, ja lähti kuuden jälkeen pois saaresta.

Kahlaajiakin oli, meriharakat, tyllit, punajalkaviklot, töyhtöhyypät ja karikukot lähinnä paikallista pesimäkantaa kuten viisi lokkilajiakin ja lapintiirat. Saaressa kallioilla soidinteli pari teertä, lehtometsissä kuhisi lepäileviä hyönteissyöjiä muun paikallisemman pikkulinnuston joukossa. Käenpiikoja huuteli viisi, satakieliä kuusitoista, pikkusieppojakin löytyi peräti yhdeksän. Pikkulepinkäisiä löytyi katajien latvoista viisitoista ja tietysti sitten myös yksi kirjokerttu. Mustapääkerttuja lauloi kymmenen, idänuunilintuja yksi. Pari kultarintaa lauloi myös, ja hiljaisena kähmi puskissa yksi viiruton acro joka määrittyi rytikerttuseksi. Syvällä vuohilaitumen kallion vieressä katajikossa kähmi ja välillä hieman ääntelikin toinen acrocephalus, jonka sitkeä piiritys paljasti sen lopulta rastaskerttuseksi. Lintuasemalla samaan aikaan olleen Juhana Pihan mukaan rastaskerttunenkin oli uusi laji Vänön saarelle. Veneen luona päivysti paikallinen rantasipi.

Lintuja metsissä oli paljon, runsaimpina pajulinnut, hernekertut ja harmaasiepot. Edellispäivään verrattuna hävinneitä olivat pääskyt sekä leppälintu. Ihan vain otoksia tekemällä arvioimme että saaressa voisi olla suuruusluokalleen kymmenentuhatta hyönteissyöjämuuttajaa. Yhteenvetona kirjasin vihkooni että päivä oli yksi mahtavimmista saaristossa viettämistäni.

( idänuunilintu siinä laulaa )

Uusi päivä koitti pian, kahdeskymmenesviides ja torstai. Mikä lie laiskuus yllättänyt tai sotaväsymys kun heräsimme vasta neljältä retkelle. Komppauskierros siitä tuli, tosin ensialkuun kävimme toteamassa että vain muutama gavia näkyi muuttavan, sekä kolmenkymmenen allin parvi, yhden alliparven olimme kuulleet yölläkin yli muuttavan. Pilkkasiivet kiersivät reviirilentoaan, teeret olivat taas äänessä. Pari kuovia muutti pohjoiseen, muuten kahlaajiakaan ei muuttanut. Lehtokurppa oli vielä kierroksella.

( hernekerttu oli saaren runsaimpia lajeja )

Hyönteissyöjät olivat yön aikana jatkaneet matkaa. Oli saaressa silti edelleen pari käenpiikaa, tusina satakieliä, kultarinta ja kirjokerttu, idänuunilintukin. Kuitenkin päättelimme aamuteellä että tämä taisi nyt olla tässä ja lähdetään tekemään sitä atlaskartoitusta muille saarille. Ihan lähellä olivat isohkot Söderö ja Harö, joille kiinnityimme puoli kahdeksan aikaan. Haahkan pesiä löysimme heti, lehtokurppa nousi esiin ja vaihtoi saaresta toiseen. Heinäsorsat, telkät ja silkkiuikut vaikuttivat pesijöiltä, samoin pilkkasiivet, koskelot ja merihanhi. Lähisaarella pulisivat teeret. Varpushaukka näkyi saalistamassa, varmempi pesijä oli varis jolta pesä löydettiinkin. Sinitiainen varoitteli, talitiainen oli hiljaa. Satakieliä lauloi täälläkin kaksi. Kaikkiaan pieni kierroksemme tuotti yli 50 lajia.

( Söderön pöheikköjä )

Lähdimme etelämmäs. Rönnskärin saariston läpi ajaessamme huomasimme kahlaajien muuttoparvia menossa itään ja koilliseen, punakuireja, tundrakurmitsoja ja suosirrejä oli muutolla, mehiläishaukkakin meni samalla itään. Kuikkia, merihanhia, pilkkasiipiä, haahkoja ja kyhmyjoutsenia oli joka puolella, alleja lepäili pitkin merenselkää ja niiden laulu kaikui koko ajan.

Trätan oli sen näköinen luoto että sillä piti käydä katsomassa miltä siellä näyttää. Alleja oli senkin ympärillä, haahkoja jo toista tuhatta ja pesiäkin saaresta löytyi. Merikihuja kierteli pari ja varmaan lähiluodoilta toinenkin. Lokeilla oli pesiä, samoin kyhmyjoutsenella. Luotokirvispari oli paikalla, riskilöitäkin. Muuttajista ohi meni edelleen 60 tundrakurmitsaa. Tältäkin kiveltä löytyi lähes 30 eri lajia.

( tundrakurmitsoja ja punakuiri muutolla )

Remmskär oli seuraava paikka. Kyhmyjoutsen pesi sielläkin. Alleja lepäili sen lähistöllä ja viidenkymmenen linnun ryhmä lähti jo muutollekin itään. Maalintuja oli jo aika vähän, kiuru, keltavästäräkki, luotokirvispari, kivitaskupari ja joitakin muutolla lepäileviä pajulintuja. Vähän ennen neljää päädyimme todella ulos, Skadaharulle ja hienosti näytti muutto olevan käynnissä. Jo saapuessamme ohi meni mehiläishaukka, viisikymmentä tundrakurmitsaa ja neljäsataa allia.

Luodon huipulta oli tyvenessä helppo katsella kun alliparvet tulivat lännestä ja jatkoivat koilliseen, joukossa muutama hanhiryhmä ja sirrejä. Olimme saapuneet sopivasti, muutto oli yltymässä. Jatkoimmekin tarkkailua tiiviisti puoli kahdeksaan asti jolloin meno tuntui hieman hiipuvan. Ruokailun jälkeen palasimme vielä katsomaan menisikö jotakin mutta huomasimme vain pari alliparvea. Alleja oli paikallisinakin luodon ympärillä kolmetuhatta, haahkoja viisituhatta. Saarella pesi lokkeja, harmaalokkeja enemmän mutta joukossa myös selkälokkeja.

( vene kiinni Skadaharussa )

Kaikkiaan huomasimme muutolla noin 27000 vesilintua joista 25000 allia ja kaksituhatta mustalintua, noin 1200 suosirriä, 335 tundrakurmitsaa, 180 punakuiria, 237 branta-hanhea ja kymmenen merikihua.  9000 haahkaa oli paikallisina tai sulkasatomuutolla lounaaseen. Paikallisina oli lisäksi sinirinta, luotokirvinen, ruokkeja ja riskilöitä. Kävimme unten maille välittämättä Skadaharun kauheasta maineesta, olihan meri tyyni ja sää muutenkin korkeapaineinen.

***

Neljä vuosikymmentä sitten LXXXVIII

Maanantaiaamuna 22.5.1978 olimme taas hereillä aamukolmelta, no, mie ja Jari ainakin. Käynnistyttyämme lähdimme saaren lounaiskärkeen muuttoa seuraamaan, vain huomataksemme ettei muuttoa juuri ollut. Pieniä alliparvia reissasi merellä, muutaman kuikan parvia, jokunen pilkkasiipi. Neljältä jätimme muutontarkkailun ja siirryimme komppaamaan saaren paikallisia. Naapurikivellä, Grisselklobbenilla hämmästytti meitä lintuharrastaja, sitkeä staijari taisi asua luodolle rakennetussa tulenjohtotornissa ja tuntui staijaavan lintujen muuttoa aamusta iltaan. Hän ei koskaan käynyt pääsaaren puolella vaikka väliä oli vain muutama metri.

Haahkoja, pilkkasiipiä ja kuikkalintuja näkyi edelleen harvakseltaan. Saaren lammissa ja poukamissa oli heinäsorsia, haapanoita ja tukkasotkia, rannoilta taas löytyi meriharakoita, karikukkoja, punajalkavikloja, tyllejä ja rantasipi. Pikkulinnuston valtalajit olivat peippoja, pajulintuja ja kottaraisia. Saaren halkovan murtuman lehdossa lauloi idänuunilintu. Satakieli lauloi saaressa ja lehdosta nousi esiin myös lehtokurppa.

Kahdeksan jälkeen lähdimme kiertelemään läntisen saaristoalueen luotoja atlasbongauksen merkeissä. Keli oli suotuisa joten saarille voi toivoa pääsevänsä rantautumaan. Klovaskärille ehdimme ensiksi. Merikihu otti meidät vastaan, lokkien pesiä oli paljon mutta useat niistä tuhottuja. Haahkojen pesiä löysimme viitisentoista, lokkien vetämänä saaressa asui myös kolme tukkasotkaa. Nelisenkymmentä kuikkaa ui saaren ympäristössä, samoin kuutisenkymmentä allia. Viereisellä karikolla kierteli myös merikihu, seuranaan riskilä. Örskärin saariryhmän läpikäynti osoitti ne haahkojen suosimiksi pesäluodoiksi, merikihupari ja yksi yksinäinen viihtyi täälläkin. Selkä-, harmaa- ja kalalokkien pesiä oli paljon, merilokkeja kolme paria mutta yhden pesän vain löysimme. Riskilöitä asui nelisen paria kivenkoloissa, tukkasotkia muutama pari. Lapasorsakin kierteli 'Örskärs Örenillä' kuten me pienimmän särkän ristimme. Isoimmalla oli tilaa vielä pikkulinnuillekin, pensas- ja kivitaskun, leppälinnun, laulurastaan, harmaasiepon ja pajulintujen lepäilijöille ja tietysti kolmelle parille luotokirvisiä. Varisten pesiä löytyi kaksi, kiurukin siellä lepäsi ja kahlaajista meriharakka- ja karikukkoparit.

Kuggskärille tulimme takaisin iltakolmen maissa. Käenpiika löytyi nyt, ja ruokailun jälkeen kävimme taas iltakuuden jälkeen toteamassa ettei muutolla mennyt paljon mitään. Muutaman valkoposki- ja sepelhanhen sekaparvi sentään sekä jokunen pieni alliporukka. Iltaseitsemän aikaan palasimme takaisin veneelle iltatoimiin ja yöpymään.

Tiistaiaamuun heräsimme Jarin kanssa taas kolmelta, muutolle pääsimme alkamaan varttia vaille neljä. Muutto ei yllättänyt, hiljaista oli edelleen. Puoli viideltä olimme nähneet tarpeeksi ja lähdimme saareen paikallisia etsimään. Keväälle uutena lajina saaressa lauloi kultarinta, satunnaisina ohimuuttajina huomattiin kaakkuri, sepelhanhi, varpushaukka ja pari sepelkyyhkyä.

( Örön linnakkeesta ohi ajoimme )

Aamuteen jälkeen päätimme siirtyä Vänön saareen. Matkalla huomasimme ristisorsaparin Örön hienolla lieterannalla. Eräällä pikkuluodolla oli kyhmyjoutsenen pesä. Vänöseen tulimme yhdentoista aikaan. Kiinnityimme saaren pohjoisrannalle jonnekin railolossin tietämille ja lähdimme sitten omia aikojamme saarta kiertämään. Tai ainakin mie lähdin maastoon heti kiinnittymisen jälkeen, olihan päivä taas hieno ja saarikin sellainen että voi odottaa löytävänsä ihan mitä tahansa. Rannassa olivat tutut vesilinnut ja kahlaajat, vieressä metsässä variksia, tiaisia, rastaita, leppälintuja, satakieliä, punarintoja, kerttuja, pajulintuja, taivaalla sitten pääskyjä ja tervapääskyjä. Keväälle uutena huomasin lehtokerttuja, heti toistakymmentä laulajaa joka puolella. Metsän aukoissa lepäili pikkulepinkäisiä, nekin keväälleni uusia. Käenpiikoja piipitti useita pitkin leppälehtoja.

Metsästä kaarsin kappelipolkua pitkin sinne mennäkseni, mutta edeltävän pellon laidassa yllätyin tosissani. Pellolla seipään nenässä istui räikeän kirjava sininärhi! Enhän mie sellaista ollut nähnyt muualla kuin kirjojen kuvissa mutta heti mie sen tunsin, jopa ennen kuin sain sen kiikariini. Kello oli 12:40 ja muut kaverit ties missä. Mie lähdin siitä saman tien takaisin veneen suuntaan katsomaan oltaisiinko siellä vielä. Oikaisin mielestäni fiksusti katajikon läpi mutta aikamoista rytöä kulku siitä veneelle oli, ja saapuessani paikalla ei ollut ketään. No, siihen aikaan ei noita nykyisin joka paikassa kulkevia puhelimia oltu keksittykään joten mie kirjoitin sininärhestä hälyn sen ajan tapaan lapulle ja laitoin sen veneen ikkunaan pyyhkijän alle ja lähdin takaisin kappelin suuntaan. Vielä löytyi saaresta kivitaskuja, ruokokerttusia, mehiläishaukka muutti yli pohjoiseen ja käenpiioille käkikin. Lopulta löysin sitten muutkin retkeläiset, mutta sininärheä ei enää pellolla näkynyt. Seppo sanoi olleensa läheisen kallionnyppylän huipulla kuvaamassa maisemaa siihen suuntaan ja etsi dioistaan pellolta sinistä pilkkua kun ne aikanaan kehitettyinä itselleen sai. Miullakin oli sillä kertaa vain maisemakuvausvarustus, 28-millinen kiinni kamerarungossa joten kuvia linnuista ei tullut.

( tämä nuori lintu on kuvattu vuosia myöhemmin Perniössä, kaukoputken läpi pokkarilla )

Lintuasemallakin kävimme, tai siis rengastajien käyttämällä mökillä Pellaksen pihassa, ja sen listasta huomasimme että sininärhi on myös uusi laji saarelle. Miehitystäkin asemamökissä oli, Juhana Piha Turusta, muistin kaverin nimen opiskeluajoiltani kun olin TLY:n sihteeri. Nyttemmin taitaa olla kuuluisampi miesten vaivojen lääkärinä. Iltakävelyllä säikäytti teeri joka oli lentää melkein suoraan päähän, kultarintakin löytyi, hiljaisena kappelin lähistöltä. Muuttoa emme illalla seuranneet kuin hetken itäpään kalliolla, totesimme ettei mitään liiku. Kulku kävi veneelle ja odottamaan huomista.

***

Neljä vuosikymmentä sitten LXXXVII

( keli oli ihan muuta kuin sateisilla telttaretkilläni, Jari seuraa merta )

Neljä vuosikymmentä sitten toukokuun 1978 lopulla olimme tähän aikaan meriretkellä. Jari oli saanut paattinsa kuntoon ja vesille. Mie olin sateisten telttaretkieni jälkeen käynyt pikaisesti Helsingissä ja perjantaina palattuani koonnut taas kamppeet kasaan, kerännyt kaupasta eväät ja lauantaiaamuna 20.5. aamukuudelta tuonut sitten kaikki veneelle. Kello seitsemän oli lähtö kun Ilkka, Pertti ja Seppo vielä paikalle ehtivät.

Siinä odotellessa huomattiin jo Asemapuiston turkinkyyhky, tervapääskykin ja tietysti pulu, retkilajiksi sekin piti varmistaa. Matkalla Salonjokea Halikonlahdelle kuitattiin vielä samassa hengessä varpuset ja fasaanit, altaiden suuntaan kiikaroiden löytyi punasotkia lennossa. Vuohensaaren ohituksen jälkeen pääsimme hitusen enemmän meren makuun vaikka yhäkin listalle kuitattiin nokikanojen, palokärkien ja kanahaukan tapaista sisämaalajistoa. Vasta Strömman kanavan ohituksen jälkeen alkoi tulla oikea meri haahkoineen ja lapintiiroineen. Storön edustalta löytyi ensimmäinen merikihu, Finharun luota riskilä. Me suuntasimme ensimmäiseksi maihin Köpmanskärille.

Haahkoilla oli muutama pesä saaressa, variksellakin omansa. Ympärillä ui satakunta haahkaa ja saman verran alleja. Kulorastas lepäili saaressa, samoin pajulintuja ja muita hyönteissyöjiä. Perinteisen aloituksen jälkeen Jari ohjasi kohti Morgonlandetia. Hangon selällä lepäili nelisen tuhatta allia, muutama mustalinturyhmä ja joitakin kymmeniä kuikkia. Mehiläishaukka muutti meitä vastaan Salgrundetin luona.

Morgonlandetille saavuimme iltaneljän aikaan. Kiinnitysrutiinien jälkeen laitoimme laatikot lämpenemään veneen uuniin ja läjdimme kiertämään saarta. Muutto oli aika vaatimatonta, vasta joku pikku alliryhmä, pari irtogaviaa ja tukkakoskeloa lennossa itään. Tervapääskyjä ja törmäpääskyjä tuli etelästä ja jatkoi saaren yli pohjoiseen, toukokuun sadekausi oli siltä erää ohi ja luvassa taisi olla lämmintä. Haahkoistakin jo huomattin joku koirasporukka lähdössä sulkimaan lounaaseen. Iltakuutta lähestyttäessä alliparvia ilmaantui lisää muutolle, Ilkka on kirjannut vihkooni noin 800 muuttajaa ennen kuin lähdimme ruokailemaan paatille.

( miun silloinen 7*50 Zeiss ja staijihalko joka oli tehty Jurmossa talvella )

Puolen tunnin päästä palasimme takaisin bunkkerille staijaamaan. Alleja muutti edelleen, viimeisiä tervapääskyjäkin pohjoiseen. Varttia vaille kahdeksan saareen tuli luoteesta ampuhaukka. Allimuuttoa seurasimme puoli yhdeksään mihin mennessä niitä oli mennyt kymmenentuhatta. Mustalintuja määritimme vain 117. Lähes illan lopuksi muutti vielä suopöllö pohjoiseen saaren yli.

Sunnuntaiaamuna 21.5. olimme intoa täynnä ylhäällä jo kolmen jälkeen. Tai kuka sitten olikin, mie nyt ainakin ja Jari. Kuikkien muutto toiveissa kiipesimme taas bunkkerille. Pieniä gaviaporukoita olikin liikkeellä, lisäksi vähän lapintiiroja, pilkkasiipiä ja pääskyjä. Kottarainenkin tuli vielä saareen, tosi myöhästynyt kun lajikumppaneilla maissa oli jo pesät ja pojat... Punavarpunen lauloi, yöllä tullut. Neljän jälkeen on kirjuriksi vihossani vaihtunut Pertti joten käkikellon pojatkin olivat paikalle nousseet. Kuikkamuutto ei ollut kovin suurta ja aikaa jäi kompata paikallisiakin. Luotokirvispari löytyi, pajulintuja, kerttuja, sieppoja ihan odotetusti kuten peltosirkkukin. Sinirinta lepäsi saaressa, viidentoista keltavästäräkin parvi muutti yli pohjoiseen. Muutontarkkailun lopetimme varttia yli viisi ja saarta komppasimme iltapäivään asti. Se oli näitä atlaskesiä jolloin tarkoitus oli kartoittaa Suomen pesimälinnustoa, ja Jarin tavoitteena oli käydä läpi nämä uloimmat saaristoruudut.

( punavarpunen siinä Morgonilta, vähän on vanha mustavalkonega rusketusta saanut)

Iltakolmelta lähdimme ajamaan kohti Kuggskäriä. Siinä välissä oli muutama saari jotka piti käydä katsomassa. Ljusskärillä hautoi kyhmyjoutsen, merikihu, lokkeja ja lapintiiroja siellä myös taisi pesiä. Tärnsörenillä oli nimen mukaan tiiroja, haahkojakin ja lokkeja. Siihen aikaan lokeista puolet taisi olla vielä selkälokkeja. Merihanhia löytyi kolme, riskiläkin ja odotetut ruokit kiertelivät luodon ja veneen ympärillä. Kyhmyjoutsen oli täälläkin, varis odottamassa tilaisuutta ja karikukko omaansa.

( Tärnsörenin ruokkien ohilento )

Klovaskärillä huomasimme myös pari ruokkiparia, haahkoja oli enemmän, merikihuja neljä. Kuggskärille saavuimme puoli kuuden aikaan ja ruokailurutiinien sekä paikalliskierroksen jälkeen menimme iltamuuttoa seuraamaan puoli kahdeksan aikaan. Alleja nyt vähän meni, vähän yli kolmetuhatta. Ennen iltayhdeksää vetäydyimme veneelle huutokauppaan ja sitä myötä nukkumaan.

***

( saarten lintuja laskemassa )