Neljä vuosikymmentä sitten XCI

( paluumatkalla ei ollut juuri muuta tehtävää kuin kiusata muita kameroillaan )

Lauantaiaamuna 27.5.1978 heräsi vaihteeksi koko porukka aamukolmelta ja ensimmäisenä ulos taisi lähteä Seppo. Tällä kertaa häntä onnisti, kello 3:32 Bengtskärin vieritse lensi kolmen mustapyrstökuirin ryhmä jonnekin etelän suuntaan. Muutakin muuttoa oli, mutta ei kovin runsasta. Merikihu meni itään, muutama alliparvi, kolme mustalintua ja kuikkalintuja harvakseltaan. Neljän jälkeen meni itäkoilliseen vielä kahdeksan määritettyä punakuiria ja 250 todennäköisen kuirin parvi, mutta muuten näytti perinteisen hiljaiselta aamulta. Viiden maissa lopetimme staijin ja lähdimme komppaamaan saarta, mikä nyt ei suuri haaste Bengtskärillä ole. Semmoinen odotetut parikymmentä lajia taas löytyi, pikkulepinkäinen, peltosirkku, pari kehrääjää parhaimmat, ja juovaton acrocephalus joka määrittyi rytikerttuseksi. Ruokkeja lenteli ohi, riskilöitäkin, ja neljä aikaista kottaraista lounaaseen.

( toisilla pokka piti paremmin, toisilla huonommin )

Kotiin päin tästä piti jo lähteä, tosin atlaslaskentoja edelleen tehden. Västanfjärdin Långholmilla pysähdyimme seuraavaksi ja lähes viisikymmentä lajia saimme senkin atlasruutuun, kalasääski saattoi olla retkilaji, töyhtötiaisen pesä emoineen nyt ainakin. Pari tutuksi tullutta haahkankin pesää löytyi. Käki kukkui ja korppipari kierteli tienoota.

Jatkoimme Finnsjölle minne jäimme yöksi. Illalla kierrellessämme löytyi sieltä vastaavasti hömötiaisen pesä jonka jätimme nopeasti rauhaan kun emo siellä hautoi. Käpylintuja lenteli metsässä, teeri pulisi kauempana, tietysti käki kukkui, pari töyhtötiaista tirritteli täälläkin. Nukkumaan menimme iltamuutolle ajatuksia uhraamatta.

Sunnuntai 28.5. oli retkemme viimeinen päivä. Nukuttiin nyt jo sentään aamukuuteen kun muuttoa ei kannattanut lähteä seuraamaan. Paikallisia katselimme puoli yhdeksään asti täydentäen samalla eilistä laji- ja pesimävarmuuslistaa.

Saloa kohti tästä oli kuitenkin lähdettävä. Rauhallisesti ajellen ja välillä tavaroita pakaten sekä venettä siivoten etenimme, koko ajan myös etsien mahdollisia viimeisiä retkilajeja. Uutta löytyi kuitenkin enää vähän. Silkkiuikuilla oli pesäkolonia Halikon Peksalassa, siellä myös viisi punasotkaa, sekin laji nähty jo lähtöpäivänä. Kanadanhanhia oli Unikarilla ja Teijon lähellä. Hiirihaukalla ilmeisesti pesä Teijonsaaressa, kanahaukalla siellä oli vanha pesä muttei tuona keväänä asuttu. Nokikanoja näkyi taas, puluja ja varpusia ensi kertaa sitten lähtöpäivän.

Iltaviideltä saavuimme perille Saloon, retki oli kestänyt 203 tuntia lähdöstä maaliin. Eikä siinä tietenkään vielä kaikki, pitihän miun lähteä lopuksi käymään vielä Halikonlahdella, ei sinne tuolta veneen kannelta jokea pitkin ajaen nähnyt. Parin tunnin kierroksella huomasin peltopyyparin Katkiluodon tien varressa. Viurilanlahdella pari pikkulokkia, altailla suosirrejä ja Halikonjoen toisella puolella valkoviklon. Kultarinta lauloi Asemapuistossa. Loma tässä vielä jatkui joten miullakaan ei ollut kiirettä Helsinkiin.

***