Lintuja vihoistani LXII

( miten runsas peippo olisikaan jos kaikkia sen pesiä ei tuhottaisi )

Toukokuu 1988 oli edelleen vaikea pesiville linnuille. 21.5. kiertelin taas neljä tuntia Petikon metsissä. Tarkastin noin viikko sitten löytämiäni pesiä mutta huonolta näytti, mustarastaan pesä oli tuhottu, rautiaisen ja laulurastaan pesissä munat kylmiä, punakylkirastaan pesä tuhottu... Hiirihaukka sentään kanniskeli risua ilmeisesti pesäänsä, palasi kohta takaisin ja hyräili mennen tullen hiljaista lehtokurppamaista kurnutusta. Notkosta löytyi myös lajin siipi- ja pyrstösulka, asumismerkkejä. Mehiläishaukka oli myös palannut vanhalle reviirilleen, näkyi sekin lennossa vaikka alkoi jo sataa heikosti.

Metsän itälaidasta löytyi taas tuhottu laulurastaan pesä, välillä närhikin huuteli, mahdollinen syyllinen. Sen sijaan 13.5. löytämässäni rautiaisen pesässä oli viisi lämmintä munaa ja läheisessä punakylkirastaan pesässä emo istui hautomassa. Yllä kierteli kyllä korppipari joten vaaroja riitti.

( tällä laulurastaalla taitaa olla vielä poikasia huollettavanaan )

Seuraavana päivänä 22.5. vietin kahdeksan tuntia Kiikalannummella. Autot olivat tappaneet eläimiä tielle, siili oli jo Askiston kohdalla, jänis Nupurissa ja äskettäin kuollut helmipöllö Nummen kirkon tienhaarassa. Keli oli edelleen vaatimaton, sadekin alkoi ennen puoltapäivää. Hyyppärällä kukkui vielä käki, lauloi hernekerttu ja rummutti käpytikka mutta Kultalähteelle tullessa linnut olivat hiljentyneet. Pyy sentään vihelsi polun varressa. Kulorastaspari oli kovin pesivän oloinen Immenjärven luona, itse lammessa ui kolme telkkää ja rannan pöntössä oli pesä. Metsäviklo, korppipari ja käki näkyi täälläkin. Kalattomalla oli myös telkkäpari ja kulorastas. Varesjokinotkon hiekkakuopille oli tulossa kolmisenkymmentä törmäpääskyn koloa, kulorastas oli täälläkin, itse notkossa rakenteli peukaloinen pesää kaatuneen kuusen juurakkoon. Notkoon oli laitettu portaat johtamaan pumppukopille, Salo alkaa hankkia vettään täältä...

Maanantaina kävin Vantaankoskella katsomassa mitä sepelkyyhkyille kuuluu ja rengastin sitten pesän kaksi poikasta. Enpä arvannut että ennen vuoden loppua saisin molemmista löydöt. Petikossa punakylkirastaalla oli vastakuoriutuneet pojat, ja toisessa pesässä lähellä yksi muna vielä kuoriutumatta, neljä jo poikasina. Uusi rautiaisen pesäkin löytyi, viisimunainen ja mustarastaskin oli saanut pojat ulos kuorista. Tämähän näytti hyvältä, ei yhtään tuhottua...

( harakka tutkii tarkkaan kaikki puskat )

Tiistaikävelyllä 24.5. löytyi heti alkuun keltasirkun pesä Martinlaakson länsipuolelta pellon laidalta. Eteenpäin Varistoon mennessä kuitenkin kaikki pesät olivat joko oravien tai harakoiden ryöstämiä, sama kohtalo saattoi olla edessä myös toistaiseksi tyhjällä peipon pesällä joka löytyi Varistonnityille vievän polun läheltä kuusennäreen kätköistä. Harakan pesässä lähistöllä oli pienet, ehkä kolmen päivän ikäiset pojat.

Keskiviikkona 25.5. ehdin pariksi tunniksi läheiselle vesitorninmäelle. Harakan pesässä mäen laidassa oli emo paikalla. Variksellakin oli pesänsä mäen lounaisnurkassa, ehkä noista johtuen muita pesiä ei sitten löytynytkään...

Torstai oli aurinkoinen ja selkeä, viisitoista astetta puolilta päivin lämmintä. Neljän tunnin kierroksen tein taas Petikon metsään. Mustarastaalla oli viisi rengastusikäistä poikasta metsänreunan pesässä, saivat renkaansa. Lähellä mustapääkerttupari tuntui tarkastelevan koiraan pesänalkuja. Punakylkirastas hautoi sitkeästi lähipesässä, mitenkähän kauan se oikein niitä munia hautookaan kun kohta pari viikkoa olen odotellut seuraavaa vaihetta... Pajulintukin rakenteli pesää samassa tiheikössä, punatulkku varoitteli. Harmiksi vain iso varisparvi lorvaili ihan lähituntumassa. Hylkyjäkin löytyi, ehkä noista variksista johtuen, peipolta, laulu- ja mustarastaalta oli munat viety tai rikottu. Punakyljellä sen sijaan oli viidentenätoista päivänä löydetyssä kahdessa pesässä viisi poikasta, toiselle pesueelle emo toi juuri ruokaakin, toisella emo lämmitti poikasiaan. Talitiaisellakin oli lähipöntössä jo kahdeksan munaa. Illalla käväisin vielä Vehkalammilla. Harakan pesästä oli poikaset viety. Pikkulepinkäinen päivysti risukasalla, kevään ensimmäinen, lammessa ui viisi tavia, lapasorsa ja rantapuskissa konsertoi kaksi satakieltä punavarpusen säestäessä. Friimetsän ketunpesän asukas näkyi lähipellolla, pyy vihelteli itse metsässä. Rautiaisenkin pesä löytyi mutta tyhjänä, koiras kyllä lauloi lähellä. Olisikohan munat siitäkin viety. Pyy vihelteli myös Hermaskärinkallion laidassa. Pyymosan lehdon laidasta löysin myös rautiaisen pesän, senkin tyhjänä. Sen sijaan laulurastaalla oli poikaspesä, tosin hyvin vaikeassa paikassa rengastamisen kannalta, korkealla ohuessa näreessä, siihen ei voisi kiivetä eikä ihan lähellä ollut juuri muutakaan mikä painoni kestäisi.

Lämpö oli nousussa, illalla ollut jo kaksikymmentä ja seuraavana aamuna 27.5. edelleen seitsemäntoista jo aamulla. Satakieli ja leppälintu olivat laulaneet Laajavuoressa koko yön. Päivällä tein parin tunnin kävelyn läheisellä Raappavuorella. Kovin oli tuho käynyt pesillä, pesät pääosin rikottu, laulurastaalla pesä ehjä mutta munat viety. Kerttuja ja sirittäjiä lauloi, mutta niiden pesiä ei vielä kannattanut etsiä.

Lauantain 28.5. aluksi kävin Vantaankoskella rengastamassa sikäläisen harakanpesän pojat, kirvat olivat valtaamassa pesätuomen. Sen jälkeen fillaroin Pitkäsuon maisemiin. Korppi kierteli tienoolla, punakyljen pesä oli tuhottu mutta kahdesta muusta löytyi viiden poikasen pesyeet, jotka rengastin. Läheisessä laulurastaan pesässä oli vastakuoriutuneet pojat. Rautiaiselle oli käynyt odotetun huonosti, orava kai repinyt pesän hajalle ja lähellä ollut toinenkin kolmimunainen oli kaikesta päätellen hylätty. Koiras lauleli edelleen, kai se yrittää uusintapesää ihan syksyyn asti jos sen pari vain jaksaa olla mukana...

***

( tätä metsästetään, kävi selväksi kun löytöjä tuli )