Lintuja vihoistani LXXXVII

( varpushaukka on tullut verkosta )

Elokuun yhdeksäs vuonna 1988 alkoi Tauvossa pilvisenä, pohjoistuulisena ja koleana, seitsemän maissa alkoi sataa heikosti. Perheemme lisäksi paikalla oli edelleen kolmikko Heikkinen – Kuokkanen – Varpenius ja duo Aalto – Ohtonen. Heikkisen Jari taisi lähteä pois päivän mittaan kun rengastuksia ei enää tullut.

( grillausta pihalla )

Muutto oli vaisua, pikkulintuja ei juuri näkynyt liikkeellä, vain kourallinen haarapääskyjä, vähän västäräkkejä, kirvisiä ja urpiaisia. Lokitkaan eivät enää muuttaneet. Kahlaajista muutolla nähtiin vielä 28 suokukkoa, viisi mustavikloa ja kuusi kapustarintaa. Paikallisten määrä oli pudonnut taas selvästi, pikkusirrejä sentään oli vielä 115, muita kahlaajia selvästi alle sadan. Paikallisten mustaviklojen määrä oli retken paras, 28 lintua, ja olihan pulmussirrejäkin sentään yhdeksän.

Merihanhien määrä oli pudonnut 29:ään eikä kurkia näkynyt nyt ollenkaan. Peruslajiston petoja oli sentään kahdeksan, vaikka vain yksi varpushaukka muuttavana. Käpytikan lisäksi nähtiin pohjantikka, retken ensimmäinen.

( Miska odottaa staijaria aseman pihatornista )

Kymmenes päivä oli perheemme lähtöpäivä. Aamustaiji sujui sateessa ja kovassa pohjoistuulessa. Paikallisia merkitsin muistiin vain aseman ympäristöstä ja takametsästä kun poistuimme asemalta puolenpäivän aikaan.

Pari sinisuohaukkaa, saman verran varpushaukkoja ja yksi nuolihaukka näkyi aamulla tornista, nuolihaukka oli pirteänä ja saalisti liron. Ulkonokan hiedalta erottui seitsemänkymmentä suokukkoa, rantaniityltä 25 merihanhea. Pikkulinnuista haarapääskyjä muutti nelisenkymmentä, muita lajeja vain pari yksilöä lajista. Paikallisten pajulintujen joukossa oli sirittäjä jo kolmatta päivää.

Asemalta suunnistimme Raaheen, missä tankkasimme auton ja lähdimme kohti itää. Kohteena oli Kiuruvesi, missä oli tarkoitus pistäytyä tutun Maskulaisten perheen luona, heidän kanssaan olimme viettäneet parikin kertaa yhteistä aikaa Jurmossa näin elokuun alussa. Retken lintuosuus alkoi olla jo takana.

*** 

 ( ja sama alhaalta )

Lintuja vihoistani LXXXVI

( aseman eteisessä oli kaksi viiriäistä, japanilaista lajia )

Retki Tauvossa jatkui. 7.8.1988 oli aamu viileämpi kuin tätä ennen, +8,5 astetta neljän aikaan. Selkeää oli, tyyntäkin ja hyvä näkyvyys. Päivän mittaan lämpö nousi yhdeksääntoista mutta tuuli kääntyi luoteeseen. Ojaset ja Ari Kakko olivat lähteneet mutta väkeä riitti edelleen joka puolelle. Pikkulinnuista aamuliikkeessä olivat vihervarpuset ja urpiaiset, käpylintujakin näkyi muttei Petrolle vieläkään sitä kirjosiipeä. Pohjansirkut yllättivät, yhden paikallisen lisäksi 14 muutti, ja päälle vielä yksi tik-sirkku. Naurulokkeja muutteli meren puolella vielä 196. Kahlaajista kuoveja meni 21 ja pikkukuoveja 7, suokukkoja muutti 30, meriharakoita 28 ja tyllejä 24. Pedoista muutolla nähtiin mehiläishaukka ja varpushaukka.

Paikallisia petoja oli yhdeksän, enimmät suohaukkoja ja pikkufalcoja. Kahlaajista pikkusirri oli edelleen runsain pikkukahlaaja 198 yksilöllä, suosirrejä oli 167. Runsain kahlaaja oli paikallisista suokukko 217 yksilöllä. Pulmussirrejä oli vielä kolme, kuten isosirrejäkin.

Eilinen käenpiika kontrolloitiin taas, käpytikkoja oli kaksi paikallisina ja neljä liikekannalla. Yksi keskikokoinen tikka jäi muutolla määrittämättä. Pajulintu oli runsain paikallinen pikkulintu ja sitä tuli rengastettavaksikin 45 yksilöä. Vihervarpusia tarttui verkkoon kolme, muut lajit jäivät yhden rengastuksen varaan, peukaloinen ehkä niistä tauvolaisittain paras.

Kahdeksantena elokuuta oli taas pilvinen, navakan luoteistuulinen ja kesänkolea päivä, ajoittain tuli heikkoa sadettakin kuuropilvistä. Asema sai vahvistuksikseen Ohtosen Arvon ja Aallon Pirkan, entinen porukka jatkoi. Pikkulintumuutto putosi olemattomiin eiliseen verrattuna, naurulokkeja meni sentään vielä runsaat 150. Kahlaajat jatkoivat eiliseen tapaan, suokukon muuttosumma oli 52, tyllin 34 ja meriharakan 26. Punakuirejakin muutti 21. Pedoista huomattiin vain paikallisia, kahdeksan lintua seitsemästä lajista. Kahlaajat olivat selvästi hävinneet vaikka päivän mittaan huomattiin sentään 18 lajia. Suosirrejä oli enää 73, pikkusirrejä sentään 150, suokukkojakin enää 138 paikallista.

Palokärki oli päivän ainoa tikka. Rengastuksetkin romahtivat, pajulintuja jäi verkkoon vain kymmenen, ainoana vähän parempana lehtokerttu. Pohjansirkkuja oli paikalla yhä kaksi ja taas muutti yli yksi tik-sirkku. Pynnösen Petro sai viimeisenä retkipäivänäänkin tyytyä vain loxia sp-määrityksiin, niitä muutti päivän mittaan 24.

***

( Heikkisen Jari esittelee lehtokerttua )

Lintuja vihoistani LXXXV

Elokuussa 1988 olimme näihin aikoihin perheporukalla, mie, exä ja koiramme, taas Siikajoella Tauvon lintuasemalla. Meillä oli mielessä lähes loman pituinen retki joten kun kuunvaihteen lintukurssiväki oli lähtenyt, me palasimme takaisin. Kolmannen ja neljännen päivän tapahtumista olen kirjoittanut tähän blogiin kaksi vuotta sitten joten jatketaan elokuun viidennestä.

Yksin ei tarvinnut olla, asemalle olivat jääneet myös Ojasen Mikko ja Liisa, Heikkisen Jari, Kuokkasen Panu, Polojärven Petteri ja Varpeniuksen Kari. Lisänä olivat äskettäin tulleet Pynnösen Petro ja Kakon Ari. Aamuneljältä oli kolmetoista astetta, pilvistä ja itätuulta sekä heikkoa sadetta. Sade yltyi kuuden maissa ja jatkui iltapäivään.

Runsas miehitys korvasi sään heikkoutta joten lintuja sentään näkyi. Muutolla ei ollut juuri muuta kuin kahlaajia, niitä sitten ainakin lajirunsaasti. Punakuireja muutti 35, suokukkoja 18 ja suosirrejä 15. Muuttoyksilöitä nähtiin noiden lisäksi vielä kahdeksasta kahlaajalajista. Paikallisten kahlaajien kärki pysyi edelleen suosirrillä, 404 paikallista minkä lisäksi 82 pikkukahlaajasta osa oli varmaan näitäkin. Kaikkiaan päivän mittaan havaittiin 19 kahlaajalajia, parasta kai oli 21 vesipääskyä.

Rengastajia riitti paikalla mutta saalis jäi puoleen tusinaan lintuun. Paikallisiakin pikkulintuja oli vähän, parhaana paikallinen pohjansirkku. Varpushaukka jäi päivän ainoaksi pedoksi. Oikeastaan päivän parhaaksi havainnoksi nousi koivuhiiri joka löytyi verkkopolun varresta illalla.

Kuudentena päivänä sateen tauottua kuvattiin sitten eilistä koivuhiirtä. Vaihtelevassa säässä muutto oli edelleen kahlaajavoittoista ja aika vaisua. Yöllä oli muuttoa tapahtunut, suosirreistä oli kadonnut valtaosa ja tilalle tullut 140 pikkusirriä. Kahdeksan pulmussirriäkin oli tullut hietikolle. Eilisistä vesipääskyistä oli jäljellä enää neljä. Valkovikloja näkyi vain muutolla, päivän mittaan 26 lintua.

Pedot liikkuivat taas sateen jälkeen, lähinnä paikallisina huomattiin ruskosuohaukka, kaksi sinisuohaukkaa, kaksi tuulihaukkaa ja saman verran nuolihaukkoja ja vielä ampuhaukka. Merihanhia oli jo 73, kurkia 16.

Verkoistakin tuli taas lintuja kun sade sen salli, valtalaji pajulintu tuotti 46 käsittelyä. Käenpiikakin löytyi verkosta. Pohjansirkku löytyi tällä kertaa muutolta. Kaasalla tuli tänään käytyä, eilisen sadepäivän turvin olimme käyneet kaupassa Raahessa ja Pattijoella. Edessä oli vielä retkipäiviä.

***

( siinä se koivuhiiri oksassa on )

Lintuja vihoistani LXXXIV

( punakuireja muutolla, yksi tundrakurmitsakin mukana )

Tauvossa herättiin 30.7.1988 taas kymmentä vaille aamuneljältä, tai ainakin mie ja Miska, koiranpentumme. Kolmentoista asteen lämpö, leuto tuuli kaakosta ja pilvinen taivas olivat vastassa kun lähdimme ulos. Kolme hirveäkin näkyi ruokailevan Ulkonokan niityllä.

Muuttajista kahlaajia tuntui olevan menossa, vaikka aamumuutto jäikin vaisuksi. Erityisen hieno oli 130 isosirrin parvi muutolla lounaaseen kello 14:35. Päivän mittaan nähtiin taas 20 kahlaajalajia, suosirrejä eniten, 280, seuraavaksi tyllejä, 160 paikallista ja 68 muuttajaa. Päivän ainoa kuovisirrikin oli ohimuuttaja. Naurulokkimuutto tuntui olevan hiipumassa, pikkulinnuista liikkeellä olivat urpiaiset, vihervarpuset ja haarapääskyt. Vähälukuisemmista muuttajista huomattiin kaksi punavarpusta ja neljä kirjosiipikäpylintua.

Tuttuja paikallisia olivat 45 merihanhea ja 17 kurkea. Petolinnuista havaittiin kolme mehiläishaukkaa ja yksi varpushaukka. Kaikkiaan päivän lajimääräksi saatiin 66.

Heinäkuun viimeisenä päivänä aloitin aamun taas kello 3:40. Tyyntä oli, koleaa, enimmäkseen pilvistä ja sumu leijui Ulkonokan niityn yllä matalana kerroksena. Kahlaajia muutti edelleen, isosirrejä tosin vain kolme mutta kuovisirrejä viisitoista, punakuireja 45, tyllejä 43 ja muita sitten vähemmän. Suosirrit olivat muuttaneet yöllä, nyt niitä oli hietikolla 890. Kahlaajien lajimääräksi saatiin taas 20.

Päivällä asemalle tuli Mikko Ojasen, Jari Heikkisen, Panu Kuokkasen ja Juha Revon vetämänä parikymmentä lintukurssilaista, joiden alta me sitten lähdimme pariksi päiväksi takaisin Oulun suuntaan. Menomatkalla pysähdyimme Limingan Virkkulassa. Sadekuurot vaivasivat samaan aikaan, mutta näimme nelisen ruskosuohaukkaa, pari hirveä, kymmeniä merihanhia ja vähän kahlaajia.

Rannikoille tulimme taas iltaviideltä. Kari otti miut mukaan ja Huttusen Antin kanssa lähdimme jätärille ”sattuneesta syystä”, kuten Kari asian ilmaisi. Kahlaajiahan sielläkin oli, muutto niillä päällä. Jänkäsirriäinen ja tundrakurmitsa olivat tietysti siellä ihan kivoja, mutta varsinaisesti se ”syy” oli alaskansirri, nykynimeltään palsasirri. Vanha naaras kaiveli siinä rauhallisesti jätealtaan lietettä. Kuvatakin sitä taisin rullan verran, aika pimeässä ja sateessa kuitenkin joten ei niistä kovin hyviä tullut.

Yötä olimme Rannikoilla ja seuraavana päivänä päätimme käydä Hailuodossa, siellä en ollut ennen käynytkään. Ihan turisteina kiertelimme kalasatamassa, Pöllässä ja Kirkonkylässä, lintuja katselimme vähän Kirkkosalmella. Illaksi tulimme takaisin, ukkoskuurot jatkuivat. Elokuun toisena palasimme takaisin Tauvoon, lintukurssi oli lähtenyt. Elokuisesta retkestä olen blogiin kirjoitellut jo kaksi vuotta sitten joten en toista sitä uudestaan.

***

( pikkukuoveja oli sekä paikallisina että muutolla )

Lintuja vihoistani LXXXIII

( saderetkeilyä Tauvonniemellä kesällä 1988 )

Kahdennenkymmenennenkahdeksannen päivän aamu ( heinäkuussa 1988 ) alkoi jo parikymmentä minuuttia ennen neljää. Tornissa staijailin vaatimatonta muuttoa. Aamulla oli yksitoista astetta lämmintä, päivällä kaksikymmentä ja illalla viisitoista. Kirkas taivas pilvistyi päivän mittaan säänmuutosta enteillen, poutaa kuitenkin piti. Aamun reipas tuuli lounaasta hiipui iltapäivään mennessä. Vesi oli aamulla korkealla mutta laski koko päivän ja illalla lietteet Ulkonokan hietikolla olivat lähes maksimissaan.

Muutolla kuittasin vain jokusen urpiaisen, vihervarpusen ja kirvisen kunnes kuuden maissa löytyikin tosi yllätys, 06:07 laskeutui aseman ja tornin välimaastoon hieman nokkavarpusmaisella saundilla varustettu tsik-sirkku, lähdin tarkistamaan kuka se oli, ja ällistyin kun sillä oli laajalti viiruttoman keltainen vatsapuoli ja muutenkin ihan kultasirkun näköinen. Siinä se pysytteli parikymmentä minuuttia kunnes 06:25 nousi jatkamaan matkaa itään päin. Muutolla näkyi tämän jälkeen vähän pääskyjä ja muutama käpylinturyhmä joista onnistuin määrittämään yhden kirjosiiven.

Paikallisiakin lintuja oli, taas kolmisnkymmentä merihanhea, 19 kurkea, ampuhaukka, vesilinnuista eniten taveja, tukkasotkia ja jouhisorsia. Kahlaajien lajmäärä oli pudonnut seitsemääntoista, sirreistä oli lähtenyt suuri osa vaikka paikalla olikin yhä 43 isosirriä ja peräti 15 pulmussirriä. Suokukko oli nyt runsain kahlaaja 122 paikallisellaan. Nauru- ja kalalokkeja oli runsaasti, samoin tiiroja joiden joukosta laskin yhä 10 pikkutiiraa.

Seuraavana aamuna nousin taas kello 3:40, kolmentoista asteen lämpöön, itätuuleen ja taivaalla oli ylä- ja keskipilviä. Muutolla havainnot tulivat pääosin naurulokeista, haarapääskyistä, vihervarpusista ja urpiaisista. Kahlaajiakin meni jonkin verran, suokukkoja eniten, 31. Muutenkin kahlaajia oli eilistä enemmän, nyt 20 lajia, suosirrit taas runsaimpina, 260 paikallista, suokukkoja 81 ja tyllejäkin 63. Pulmussirrit olivat lisääntyneet kuuteentoista, isosirrit vähentyneet viiteentoista, karikukkoja oli hyvät kolmekymmentä. Muista paikallisista mukava havainto oli pari riekkoa joista toisella oli kymmenen tipun poikue. Paikallisia petoja ei ollut mutta muutolla huomasin mehiläishaukan ja nuolihaukan. Kaasalla kävimme ennen puoltapäivää, räyskä ja pari pikkulepinkäistä olivat sieltä mainittavimmat.

Puolilta päivin alkoi horisontissa näkyä sadekuuroja, tuuli yltyi kaakosta. Iltaviiteen mennessä lämpö oli kohonnut 23 asteeseen ja kuurot tulivat kohdalle. Loppuilta sitten satoikin tauotta.

***

Lintuja vihoistani LXXXII

Kesällä 1988 perheemme oli siis tullut iltamyöhällä Tauvon lintuasemalle. Paikalla oli jo miehitystä, Ojasen Mikko ja Liisa, Kylmäsen Reijo ja Fyrstenin Teemu. Verkoista ja katiskoista oli tullut vähän rengastettavaakin. Seuraava aamu oli unikeonpäivä emmekä mekään nukkuneet pitkään, jo neljän jälkeen kiipesin aseman torniin aamumuuttajia vastaan. Ojaset lähtivät Ouluun ja Rannikon Kari tuli käymään asemalle.

Muutto oli vaisua, mutta lajistossa oli kuitenkin jouhisorsia (7), tyllejä (16), karikukko, pikkukuovi, lapinsirri ym kahlaajia. Runsain liikkeelläolija oli naurulokki, sitäkin kuitenkin vain 75. Rengastajia kohtasi hyvä tuuri kun aamun alkajaisiksi kiinni jäi isosirri. Se oli miullekin köyhä vuodari.

Paikallisina oli merihanhia ja kurkia, viimemainittuja 17. Kahlaajia on Tauvossa aina mukavasti, nytkin 24 lajia. Siinä tulivat kertaheitolla lähes kaikki vuoden mittaan vastaan tulevat lajit samana päivänä, mukana jänkäsirriäinen, kolme vesipääskyä ja seitsemän pulmussirriä. Ampuhaukka ja ruskosuohaukka kiertelivät rantoja paikallisia lintuja häiriten. Isosirrejä oli lopulta 46 paikallista, runsaimpana kahlaajana suosirri 235 paikallisellaan.

Ulkonokan komppauskierroksella yllätti laulava pensassirkkalintu. Pikkutiirat olivat paikalla perhekunnittain, 13 lintua laskettiin. Lapintiirasta löytyi vielä yksi poikanen jolla ei ollut rengasta, nyt sitten oli. Joku rengastettu tiiranpoika löytyi vastaavasti jo kuolleena. Merikihupari poikineen kierteli hietikon kärjessä. Sää oli vaihtelevaa, iltapäivällä satoikin kolmisen tuntia. Rengastajat saivat saalista lähinnä aamulla, runsain laji oli Tauvon tapaan pajulintu 22 rengastuksella. Seuraavaksi eniten merkittiin suosirrejä, 7. Ennen illan sateen tuloa muut poistuivatkin asemalta ja jäimme Annen ja Miskan kanssa perheporukalla jatkamaan.

*** 

Vihkoon vietyä II

7.8.1973 heräsimme Tauvossa, aikaisin koska nyt piti lähteä jatkamaan pohjoiseen eikä jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Kierroksen hietikoilla toki teimme, kahlaajien takia. Niitä löytyikin nyt 21 lajia, suokukkoja eilinen määrä, tyllit olivat muuttaneet ja jäljellä enää kuusikymmentä, suosirrejä oli tullut lisää, nyt niitä oli 250. Kuovisirrejäkin oli tullut lisää ja uusina kolme isosirriä sekä seitsemän jänkäsirriäistä. Eniten meitä ällistytti tällä kertaa tuhannen törmäpääskyn jättiläisparvi siinä hietikolla, olikohan joku pohjoisen jokivarren kolonia lähtenyt porukalla muutolle.

Merikihu oli nyt kaukana ja vesilintujakin aika vähän, tosin niitä emme varmaan osanneet tuohon aikaan vielä kunnolla hakea. Puolilta päivin lähdimme uudestaan matkaan, vielä Tauvolan kohdalla piti pysähtyä katsomaan käen lentopoikasta tien varressa, leppälintujen leivissä. Pikkutikkakin liikuskeli puita pitkin.

Ajoimme Karin komennossa reippaasti Oulun ja jopa Rovaniemen ohi, raatojakaan ei juuri näkynyt, vain siili, orava ja metsäjänis. Karilla oli suunnitelma päästä yöksi Kittilään ja siellä tarkemmin Taatsinseidan maisemiin. Sieltä löytyisi hänen muistinsa mukaan kämppä missä voisi yöpyä. Sinne osattiin mennä ja perillä olimme puoliyön aikaan. Kämppä tosin oli varattu. Varaaja oli kuitenkin ihan mukava persoona ja meille löytyi sieltä sauna.

Matkan varrella olimme nähneet vielä aika tavanomaista peruslajistoa, runsaimpana edelleen kottarainen ja seuraavina pääskyt. Petolintujakin olimme huomanneet: Liminganlahden tienoilla sinisuohaukkakoiraan ja tuulihaukan, Iissä toisen tuulihaukan, Rovaniemen ympäristössä kana- ja hiirihaukan ja Kittilässä vielä ampuhaukan. Sinisuo- ja ampuhaukasta voi päätellä että olimme tulleet pohjoiseen, muu tienvarsilajisto ei poikennut vielä paljonkaan eteläisistä.

***

(vaara vai tunturi, Kittilässä kuitenkin)

Vihkoon vietyä I

(lirot ovat vaihtuneet nuoriin)

Elokuun viidentenä vuonna 1973 lähdimme Rannikon Karin ja hänen muurlalaisen serkkunsa Leppäsen Markun kanssa iltakolmelta Salosta Porin suuntaan, tarkoituksena jatkaa sieltä seuraavana aamuna kohti Pohjan periä ja ehkä jopa Jäämerta. Tuossa aiemmin kerroin jo miten kesän 1973 loppuun oli jäänyt kovasti luppoaikaa, ja kun Karillakin oli vielä hiljaista ennen omien opintojensa alkua, mitäs tässä muuta kuin keräämään kokemuksia matkailemalla. Kari oli ennen Lapissa käynyt, miulla ei ollut kokemuksia lintumatkailusta oikeastaan tuota juuri äsken Jarin kanssa tehtyä kierrosta enempää. Muutenkin eksoottisin paikka missä olin käynyt oli varmaan luokkaretki Maarianhaminaan joskus lukioaikaan.

Ensimmäinen kohteemme oli varsinaisesti Ulvila, missä Karin vanhemmat asuivat. Saavuimme tienoille illansuussa, ja kävimme vielä Karin ehdotuksesta Kullaan Palusjärvellä. Tämä oli hänelle tuttu lintupaikka, ja olihan siellä ruskosuohaukkakoiras saalistelemassa, samoin räyskä ja järvellä kellui kolme härkälintua. Niitä Kari tiesi täältä odottaa. Jouhisorsakin poimittiin vesilintujen joukosta.

Kun Kari keräili samaan aikaan tietoja liikennekuolemien eläin- ja lintu-uhreista, pysähdyimme listaamaan myös nuoren kehrääjän kuoleman Kullaan kirkonkylän kohdalta. Illalla sitten saavuimme Karin vanhempien luo. Meitä oli odotettu oikein ruoan kanssa ja Karin isä Aimo lainasi meille autoaan tuota retkeä varten, hänellä oli työhönsä liittyen aina hyvin varusteltu uusi tilava kilometrinnielijä käytössä. Sinne pakkasimme tavarat ja kävimme illan lopuksi nukkumaan.

6.8.1973 heräsimme aikaisin. Aamupalan jälkeen lähdimme jo aamuseitsemältä ajamaan valtatie kahdeksaa pohjoiseen, saimme vielä hyvät eväätkin matkaan. Liikennekuoleman uhreja näkyi tasaisin väliajoin tiellä, ja pikkuhiljaa opimme määrittämään useimmat jo ajon aikana. Siinä on tietysti se haitta etteivät kaikki tapaukset näy niin nopeasti, sitähän voi katsella välillä muualle kuin tiehen edessään. Varpunen, närhi, västäräkki, pari jänistä (joko metsäjäniksiä tai rusakoita) ja kottarainen määrittyivät kuitenkin ennen ensi pysähdystä, jonka teimme edelliseltä retkeltä tutussa paikassa, Korsholmin Hagnäsissa. Siinä löytyi paitsi sammakon raato tien reunasta, myös sata suokukkoa, kymmeniä liroja, pari kurkea ja runsaasti vesilintuja joiden yllä kierteli pääskyjä, runsaimpana törmäpääskyt sadalla yksilöllä.

(vaalea merikihu elokuulta 1973, ei kuitenkaan tuo Tauvon yksilö)

Seuraavakin pysähdys oli edellisen retken löytö, ajoimme nimittäin Siikajoen Tauvoon yöpymään. Perillä Ulkonokan rantaniityn laidassa olimme iltaneljän tienoilla, yli yhdeksän tunnin matkan jälkeen. Matkalla runsaimpia lajeja ajon aikana nähtynä olivat olleet kottaraiset ja kalalokit, myös sepelkyyhkyjä oli näkynyt kohtalaisesti. Kolmisenkymmentä lajia oli tien varsilta nähtynä ennen Tauvoa. Kahlaajia oli komeasti, kuten Tauvossa odotettiinkin olevan, eniten suokukkoja, neljäsataa, ja tyllejä sekä suosirrejä, kaksisataa kumpaakin. Lajimäärä jäi tauvolaisittain vaatimattomasti kahdeksaantoista. Tasan viisitoista vuotta myöhemmin eli 6.8.1988 näimme peräti 23 lajia, se taitaa olla ennätykseni. Erityisesti meitä hämmästytti Ulkonokan lietteillä muuan vaalea merikihu, joka oli täysin kesy eli pyöri siinä ihan edessämme ja yllämme pitkät ajat. Kuvia otimme valtavasti silloisen filmiajan mittapuin arvioituna, kävelyllä mukana olleet rullat loppuun. Siihen oli hyvä lopettaa ja mennä yöpymään.

***

(arktisilla tylleillä oli muutonhuippu, vaikka tämä yksilö on eteläinen)

Menneitä muistellen CXIV

(suokukonpoika sai renkaan, huomaa innostunut yleisö)

3.8.1988: Palataan Tauvoon. Lintukurssilaiset lähtivät eilen, paikalle jäivät Varpeniuksen Kari, Petteri Polojärvi, Kuokkasen Panu ja Heikkisen Jari, tosin hekin taisivat käydä välillä kylillä hakemassa täydennystä eväisiin joten suuren osan päivästä olimme vain perheporukalla asemalla, mie, Anne ja Miska. Iltapäivällä uutena vahvistuksena tuli asemalle myös Pynnösen Petro, kuulemma etsimään kirjosiipikäpylintua. Hieman myöhään, totesin, kun aamumuutolla oli niitä mennyt juuri neljä. Rengastajat pitivät välipäivää, paitsi minä. Lähtiessämme kahlaajakierrokselle löysimme rantaniityltä hätäilevän suokukkonaaraan ja sen luota kaksi maastopoikasta. Mitäpäs muuta kuin renkaat niiden jalkaan vain, tosin sellaiset piti käydä hakemassa asemalta asti, mukana kun niitä en pitänyt.

Hieman vaatimattomampi kahlaajapäivä tämä oli, 'vain' seitsemäntoista lajia. Se vaikutti näissä Tauvon oloissa jo köyhältä. Suokukkoja oli eniten, yli kaksisataa, suosirrejä oli hieman alle tuon kahdensadan, mutta sentään neljä isosirriä ja viisi pulmussirriä. Näin pohjoisessa pikkukuovit olivat jo katoamassa kokonaan, yksi paikallinen ja 33 ohimuuttajaa. Jurmoon verrattuna ero on melkoinen. Vesilinnuista tukkasotkien määrä sen kuin kasvoi, nyt jo 222 yksilöä. Jouhisorsien ja tavienkin määrä oli kasvussa, sorsaparvista poimittiin myös yksi heinätavi.

Naurulokkien muutto oli vilkastumassa, eilen niitä oli mennyt vajaa kaksisataa, nyt jo yli viisisataa. Pikkutiirojakin löytyi taas kolme ja merikihuja kymmenen. Pikkulintuja oli edelleen vähänpuoleisesti, pääasiassa pajulintuja. Käpylintuja muutti aamulla vähän, neljän kirjosiiven lisäksi 33 iso/pikkukäppäriä. Pohjansirkkuja oli ollut muutolla kuun vaihteesta lähtien, tänä aamuna yksi määritetty ja kaksi ns tsik-sirkkua. Niiden kanssa kannatti olla varovainen, olihan meillä heinäkuun loppupäiviltä tällä retkellä jo yksi muuttava kultasirkkukin. Se onneksi jäi joksikin aikaa paikalliseksi, ei sitä muuten varmaan kukaan todeksi uskoisi...

4.8.1988 Kuokkasen Panu ja Heikkisen Jari jatkoivat rengastusta ja päivällä saimme asemalle taas kaksi uutta, Marja Kaupin ja Saana Kukkolan. Koko muu porukka oli aika nuorta väkeä, keski-ikä varmaan alle kaksikymmentä, me etelästä sitten selvästi vanhempia, vähän kuin opettajat luokkaretkellä. Aamumuutolla ensi kerran urpiaiset muuttivat vilkkaasti, 231 yksilöä. Petron harmiksi kirjosiipikäppäreitä ei muuttanut, vain pieni määrä tavallisia. Pohjansirkkuja oli jo kahdeksan, joista yksi osui verkkoonkin.

Naurulokkien muutto sen kuin yltyi, tänään niitä laskettiin jo yli seitsemänsataa muuttajaa. Pienintä tiiraa nähtiin neljä yksilöä, sama määrä kuin suurinta eli räyskiä. Kurkia oli tullut jostakin 21 linnun porukka alueelle. Kahlaajia nähtiin taas hyvin, 21 eri lajia, yksilömäärät olivat kuitenkin laskeneet, paitsi isosirreillä joita oli kuusi ja pulmussirreillä joita oli kahdeksan. Pikkukuoveja näkyi enää neljä muuttajaa.

(aseman vanha lintutorni uhkasi jäädä puuston sisään, siksi nuo pylväät tuossakin kasassa odottamassa rakennustalkoita. Miska odottaa kaveria pylväiden luona)

Vesilinnuista tavien, jouhisorsien ja haapanoiden määrä oli kasvanut taas reippaasti eilisestä. Nyt niitä kaikkia oli puolisentoistasataa yksilöä. Mainittavaa vesilintumuuttoa ei kuitenkaan näkynyt. Petolintuja näkyi yksittäin, paikallisista varpushaukoista toinen eksyi verkkoonkin.

Vaikka lintuja näkyikin, tämäkin oli osaltamme selvästi perheretkeilyä, eli koiran kanssa kävelyä ja askeettista mökkielämää. Noihin aikoihin tie aseman pihaan oli uskomattoman hyvässä kunnossa, taisi olla aika kuiva kesä tuo. Monesti on käynyt niin että auto on pitänyt jättää satojen metrien päähän jo nousevalle kankaalle kun tie muuten on ollut veden alla enkä muuta kertaa muista että olisin ajamalla päässyt aseman pihaan asti. Mitään maastureita meillä ei koskaan ole ollut, seuraavassa autossani eli BX-sitikassa sentään säädettävä maavara.

***

Menneitä muistellen XCII

(tämän retken aikana löytyi aseman pihasta muun muassa tämä koivuhiiri)

2.8.1988: Olimme Oulun seudulla, tulleet runsas viikko sitten Tauvoon exän sekä koiramme Miskan kanssa. Se onnistui koska edellissyksynä olin hankkinut ajokortin ja vuoden loppuessa vielä autonkin. Nyt siinä oli tuon ajan mukainen 80-lätkä takaikkunassa. Tauvosta olimme kuitenkin lähteneet kuunvaihteen ajaksi lintuasemakurssilaisten alta pois. Rannikot olivat kutsuneet meidät siellä käymään ja käyty oli. Sen lisäksi olimme ajelleet vielä päivän verran Hailuodossa tutustuen siihen saareen. Nyt kurssin piti olla lopuillaan joten lähdimme takaisin kohti Tauvoa.

Perille tulimme iltapäivän alkaessa ja lähdimmekin saman tien kiertämään Ulkonokkaa kahlaajakierrokselle. Kurssilaiset, 16 henkeä, olivat vielä paikalla ja pääasiassa kiertelivät Ojasen Mikon mukana verkoilla tai staijasivat aseman lintutornilla muiden oppaiden mukana. Kahlaajia olikin mukavan runsaasti ja monipuolisesti, 22 lajia, ihan Tauvon mittojenkin mukaan hyvä päivä. Paikallisina oli eniten suokukkoja ja sirrejä, niitä jänkäsirriäinen mukaan lukien seitsemää lajia. Ohimuuttajista runsain oli punakuiri 180 yksilöllä, sitten tylli, kuovi ja pikkukuovi huomattavasti pienemmin porukoin. Epävakaiset säät pistivät kahlaajiin vauhtia ja olihan harvinaisuuksiinkin mahdollisuus, vastikään olimme katsoneet alaskansirriä Oulussa Rannikoilla käydessämme.

Paikallinen kurkipari löytyi hieman rauhallisemman kulman hakeneena Ulkonokan länsilaidalta, hietikolla lepäili yhdeksän merikihua, lähinnä pesintöjen satoa. Ampuhaukka hätyytteli kahlaajia etsien onnekasta saalista. Edustan vesialueilla runsaimpia olivat tukkasotkat, joukossaan kaksi lapasotkaa. Pikkutiirakin pyöri vielä hietikoiden yllä. Rantavesistä ja niityiltä laskimme 28 merihanhea ja 52 jouhisorsaa. Lokeista naurulokit olivat muutolla etelään, kalalokit paikallisia. Tiirat olivat myös jo katoamassa, vaikka suoraa muuttoa ei huomattukaan.

Verkoilla päivä oli ollut hiljaisenpuoleinen, pääasiassa pajulintuja olivat nuo runsaat 50 lintua jotka kiinni oli päivän mittaan saatu. Joukossa oli sentään yksi sinirinta, taisi olla syksyn ensimmäinen ja retken ainoa. Se retki jatkuikin vielä täällä runsaan viikon.

***

(tämän retken aikana saatiin tämäkin käenpiika verkoista merkittyä)

Menneitä muistellen LXXXVI

23.7.1973 heräsimme edelleen Tauvon Ulkonokalla. Käytimme aamupuolen retkeillen alueella ja käväisimme myös edempänä Munahiedalla mistä marssimme metsäteitä ja maanteitä pitkin takaisin autolle. Vaikka kiersimme aiempaa pidemmän lenkin, kahlaajia kertyi aiempaa vähemmän. Olivat kai lähteneet yöllä muutolle. Suokukkojen ja tyllien määrä oli kasvanut, samoin vesipääskyjä löytyi nyt kolmentoista linnun porukka Munahiedalta, eilen olimme nähneet vain kaksi. Suosirrejä oli vielä yli kaksisataa. Pikkutiirat löytyivät taas, muidenkin tiirojen määrä oli kasvanut, samoin lokkien. Pikkulokki löytyi jo aamukuudelta muuttamasta hietikon yllä. Suopöllöä emme enää huomanneet mutta uusina petoina havaitsimme tuulihaukan ja kanahaukan. Lintuaseman lähellä näimme käen. Yöllä liikkuneita punakylkirastaita ei juuri päivällä näkynyt, toisia liikkuvia eli urpiaisia oli runsaammin metsänreunassa, missä lintuasemakin oli.

Olimme viettäneet jo hyvän aikaa paikallaan Tauvossa joten oli aika lähteä muualle. Ajoimmekin Oulun suuntaan, pysähtyen lyhyesti Kempeleenlahdella. Lähinnä haaveilimme kultasirkusta, mutta kun emme paikoista tienneet, emme olleet älynneet käydä jo aiemmin ohittamallamme Liminganlahdella. Kempeleenlahdella näkyi vesilintuja kohtalaisesti ja runsaasti pääskyjä hyönteisjahdissa. Suuntasimme Oulusta Kuusamon tielle ja sitä sisukkaasti ajoimme Taivalkosken Jurmuun asti, missä oli otettava pieni lepotauko. Kannattaa muistaa että meistä vain Jarilla oli tuohon aikaan ajokortti ja yksin ajaminen tuli rankaksi noin pitkillä etapeilla, niin paljon kuin hän muuten olikin ajanut ja autolla ajosta pitänyt.

Tyypillinen autonikkunasta napattava laji, närhi, huomattiin Ylikiimingissä ja Jurmun lepopaikalla nuolihaukka. Siihen emme kumminkaan pidemmäksi aikaa jääneet. Mieli teki Kuusamoon ja sinnehän vielä illan mittaan ehdimme, tosin vain nukkumaan. Oulangan maisemiin tutustuisimme vasta seuraavana aamuna.

***

Menneitä muistellen LXXXV

Jäimme Jarin kanssa viimeksi nukkumaan Tauvon Ulkonokan maannousemaniitylle pakettiauton takatilaan rakennetuille sängyille. Kahlaajat liikkuivat vilkkaasti edustan hietikolla ja yötaivaalta kuului jatkuva punakylkirastaiden viheltely niiden noustua alkusyksyn esimuutolle.

22.7.1973 aamulla keskityimme edelleen Ulkonokan hiedan kahlaajiin, alueen lintuja laskimme iltaneljään asti. Suosirrejä oli paljon, jo eilisiltana olimme laskeneet niitä kuusisataa, nyt niitä oli ainakin 750. Muita sirrejä oli joukossa vain yksin kappalein tai muutama. Suokukot ja meriharakat olivat myös hietikon valtalajeja. Vikloja näkyi jonkin verran kasvuston laidassa ja itse kasvustossa oli kuoveja ja pikkukuoveja. Karikukkoja oli kaksikymmentä. Kaikkiaan hietikolla oli 21 eri kahlaajalajia, mielestämme tavaton määrä. Tutulla Halikonlahdella emme koskaan olleet päässeet lähellekään kahtakymmentä saman päivän aikana, kahdeksantoista taisi olla ennätyksemme. Pikkutiirat, ne kolme, olivat edelleen paikalla, niittyjen yllä etsi suopöllö saalista.

Iltaneljältä lähdimme tekemään kierroksen Haikaran satamassa ja Tiirahiedan tuntumassa, siellä meidät yllätti vielä vihreä kuhankeittäjä joka huhuili lauluaan sataman reunapuissa. Samoissa puissa piilotteli ruskea käki. Iltakahdeksalta kävimme vielä tutustumassa Säikänlahteen, talon pihojen läpi mutkitteleva tie hieman arvelutti mutta perille tulimme. Vesilintuja lahdella oli runsaasti, valtalajeina heinäsorsa ja haapana, jouhisorsiakin oli 25 ja niiden lisäksi vielä kaksi poikuetta. Suopöllö kävi saalista etsimässä täältäkin, samoin kalasääski ja räyskä. Rantapusikoissa kähmi pohjansirkku, valtalajit olivat kuitenkin odotetut pajulintu, ruokokerttunen ja pajusirkku. Iltakymmeneltä palasimme taas Ulkonokalle yöpymään. Varsinaisella lintuasemalla emme käyneet mutta jotakin väkeä olimme sillä suunnalla päivällä liikkumassa havainneet, ilmeisesti rengastajia verkkokierroksillaan. He puolestaan taisivat luokitella meidät turisteiksi mikä varmasti ihan oikein olikin...

***

(taivaanvuohia löytyi eniten Säikänlahdelta)

Menneitä muistellen LXXXIV

20.7.1973: Heräsimme aamuun Porin Riitsaranlahden tuntumassa. Säätila auton ulkopuolella oli jo suhteellisen siisti, vettä ei enää satanut. Maasto oli kuitenkin märkää. Linnusto lahdella ja sen rannoilla näytti samalta kuin eilen. Päätimme lähteä etsimään paikkaa mistä näkisi niitä Yyterin kuuluja kahlaajia. Kiertelimme erilaisia metsäteitä aikamme kunnes pääsimme paikkaan missä näytti olevan kohtalaisesti paitsi kahlaajia, myös vesilintuja. Samoja metsäteitä näytti ajavan muitakin autoja joten sekaan vain. Puomejakin teiden varsilla oli mutta ne olivat auki.

Suosirrejä löytyi yli sata, joukossaan pikkusirrejä, kuovisirrejä ja jänkäsirriäisiä. Lapinsirrejäkin laskimme neljäkymmentä. Myös meriharakoita, suokukkoja ja liroja näkyi runsaasti, karikukkojakin seitsemän joten meren äärellä olimme. Edustalla ui kaksi kyhmyjoutsenpoikuetta, tukkakoskelopoikue ja koko joukko haapanoita sekä taveja. Seurailimme lintuja pitkälle iltapäivään kunnes ajattelimme jatkaa matkaa.

Se olikin hankalampaa kuin luulimmekaan. Joku noista näkemistämme autoista olikin laittanut teräspuomin lukkoon ja näytti siltä että metsään jäisimme. Kiertelimme muutkin ajetut metsätiet ja jokainen tuntui päättyvän lukittuun teräspuomiin. Lähdimme Jarin pakulla kokeilemaan vielä yhtä jo pahasti metsittynyttä tiepohjaa, sen keskellä kasvoi jo monimetrisiä koivunkarahkoja, yli vain niistä, hätätila tässä oli. Sen polun päässä oli myös lukittu puomi, mutta se näytti vanhalta ja se oli puuta. Mikäs muukaan auttoi kuin etsiä takatilasta pari puukkoa ja kaivella se puomi niillä poikki, mitään järeämpää puunkatkaisuasetta ei mukana ollut. Kyllä siinä vähän aikaa meni, mutta vihdoin poistuimme voittajina metsästä.

( läpi vaikka harmaan puomin )

Kivinillä kävimme vielä kerran. Ruskosuohaukkapari näyttäytyi, kahlaajia oli vähän täälläkin, eniten kuoveja ja suokukkoja. Iltaseitsemältä lähdimme ajamaan kasitietä Vaasan suuntaan. Ahlaisissa näimme tienvarressa mehiläishaukan ja Närpiössä lehtopöllön sähköpylvään päässä. Puoli yhdentoista aikaan pysähdyimme Sulvassa Munsmossa, yötä viettämään. Lahdella mölysi härkälintu, lirot ja muut viklot lentelivät rauhattomina ehkä muutolle valmistautuen.

Yö sujui leppoisasti, sää pysyi sateettomana. Aamupäivän katselimme lahden ja sen ympäristön lintuja. Lokkeja oli runsaasti, myös tervapääskyjä kierteli korkealla taivaalla. Ei tämä silti mikään erityinen lintulahti ollut, joten lähdimme ajamaan edemmäs kohti pohjoista.

Samaa matkaa kanssamme kulki ukkosrintama, kuuroja tuli niskaan vähän väliä. Yhden kuuron loputtua huomasimme tien varressa lupaavan lahden, Korsholmissa ja pysähdyimme katsomaan mitä sieltä löytyisi. Pikkulokkeja siellä ainakin oli muiden lokkien joukossa. Jouhisorsiakin oli pari muiden vesilintujen seassa. Liroja ja suokukkoja oli kymmeniä, muita kahlaajia vähemmän. Samalla evästeltyämme jatkoimme kohti pohjoista.

Iltayhdeksältä tulimme Siikajoelle, Tauvoon ja onnistuimme jättämään ukkoskuurotkin taaksemme. Paikkoja tuntematta ajoimme suoraan Haikaran satamaan. Merelle tähystely ei suuria tuottanut, vähän sorsia ja lokkeja. Suunnistimme Kaasalle, teräsrakenteiselle majakkatornille. Sinne ylös voi kiivetäkin, tikkaita pitkin. Se kyllä kysyi luontoa, mutta siellähän kävimme. Kaasan vieressä kiinnosti aidattu alue joka oli varustettu suojelukyltein. Sinne näytti johtavan polku ja sitä lähdimme kulkemaan koska päättelimme että siinä kulkien emme turmelisi mitään suojeltavaa.

Polku johtikin mökille, ja siellä vastaamme tuli vanhempi mieshenkilö. Hänpä oli Törnroosin Veijo. Pitkään juttelimme hänen kanssaan tuolla mökillä ja saimme tietysti hyviä retkiohjeita Tauvonniemelle. Niiden mukaisesti lähdimmekin iltamyöhällä Ulkonokan hiedalle. Sieltä löysimme niin paljon kahlaajia että niitä ihmetellen kului aika puoliyöhön. Pikkutiirojakin ehdimme nähdä kolme ennen nukkumaan menoa.

***

(pikkutiira oli retkemme ensimmäinen harvinaisuus, liekö viimeinenkin...)

Menneitä muistellen LXXI

(vertaa kuvaa aiemmassa jutussa olevaan valkoviklon kuvaan, on siinä eroja)

Vähän toisenlaista juhannusta vietin 1991. Olimme perheporukalla lähteneet kesälomakierrokselle Oulun tienoille 18.6. ja suunnistimme tietysti ensialkuun Tauvon lintuasemalle mitä tukikohtana käyttäen kävimme milloin Liminganlahdella, milloin Oulussa Rannikoita moikkaamassa, milloin parin päivän pistäytymisellä Kuusamossa.

Kovin perhepainotteinen tämä retki oli. Suvi oli täyttänyt vuoden viikkoa ennen lähtöämme ja kulki tietysti mukanamme joka paikassa. Olipa hän selässäni kantorinkassa ratsastamassa silloinkin kun löysin Liminganlahden pitkosten tuntumasta kultasirkun pesän. Nythän tuokin laji on kadonnut Suomesta kokonaan. Samassa rinkassa hän ratsasti mukana kun Tauvossa laskin päivittäin hulppeiden hiekkarantojen kahlaajia ja muita pesimälintuja, muun muassa pikkutiiroja. Itse asiassa Tauvon lintuaseman keittiön lattialla hän oppi kävelemään ensi kerrat ilman mitään tukea.

Toisena lapsena perheessämme oli tuolloin Miska-koira. Hän olikin innoissaan siitä että päivittäin kävelimme pitkät tovit aseman ympäristössä. Siellä riitti tutkittavaa ja erityisen innostuneeksi Miska riehaantui kun löysimme metsänlaidan koivuvyöhykkeestä riekkopoikueita. Tietysti meidän oli tuolloin käännyttävä muualle, koska koiramme oli tavattoman metsästysverinen ja olisi varmasti nitistänyt ainakin jonkun noista maassa vipeltävistä poikasista vaikka siipirikkoa teeskentelevä emo tuntuikin pitävän itsestään hyvää huolta ja vain kiusoitteli meitä räpistelemällä siinä edessämme. Miulla on muistona tuostakin retkestä videokasetti ja tuon kohdan jossa tapaamme riekot joudun aina kuuntelemaan ilman ääntä koska koiran haukku on niin korvia särkevää.

Tuo 24.6. oli tavallinen peruspäivä asemalla. Kävelimme kahlaajalaskentakierroksen koko perheen voimin , tehtävänämme oli paitsi laskea lintuja, myös pitää huolta siitä että juhannusta viettävä väki pysyy poissa rauhoitusalueelta. Väkeä riitti, koska ihan lähituntumassa oli ja taitaa vieläkin olla Raahen kaupungin virkistysalue, missä nimenomaan juhannuksen tuomina oli tuolloin paljon varsinkin nuorisoa ja heillä paha tapa yrittää ajella motorisoituine laitteineen pitkin hietikkoa. Päiväkin oli täällä pilvetön, mantereella sisempänä näkyi korkeita kumpupilviä, ehkä ihan ukkospilviksi kasvavia. Kahlaajia oli paitsi pesiviä ja hietikolla ruokailevia myös muuttavia, pitkin päivää yli lensi parvia lounaaseen tai etelään.

Hietikon länsipäässä tuli vastaan kahlaaja jonkalaista en ollut ennen nähnytkään. Lampivikloksi sen heti kirjojen perusteella tunnistin. Se oli punajalkaviklon kokoinen mutta paljon sirompi, vaaleampi ja eloisampi. Tähyilimme sitä kaukoputkella hyvän aikaa kunnes joku häiriö ajoi kaikki kahlaajat ilmaan ja sekin lähti niiden mukana kauemmas hietikolle. Ehkä se häiriö oli vain tuota yleistä kahlaajien muuttolevottomuutta.

Seuraavana päivänä aamumuuton ja kahlaajakierroksen jälkeen pakkasimme autoon varusteet ja lähdimme käymään Kuusamossa. Edellinen retkeni sinne oli ollut vuonna 1973 joten tutkimusmatkailuksi tämä meni. Mökin saimme helposti Rukan lähistöltä kun mikään sesonki ei nyt ollut menossa. Sää ei kyllä retkeämme sinne suosinut, vettä satoi välillä rankastikin, ja ulkona kävin vain mie ja tietysti Miska. Muu perhe viihtyi paremmin mökissä ja Suvi vielä erityisesti terassilla kylpemässä. Sateenkin seasta löysin koko joukon Kuusamon lajistoa kuten pohjantikan, tilhiä, lapintiaisen ja taviokuurnia. Paljon jäi vielä löytymättäkin, mutta näitä Kuusamoon suuntautuvia kesäretkiä alkoi tulla miulle tästä lähin melkein vuosittain pitkälle 2000-luvun puolelle, seuraava oli jo 1994.Siitä ehkä seuraavaksi...

***

Tähän aikaan takavuosina XII

****

12.10.1983: Olimme 8.10. silloisen naisystäväni, tulevan lapseni äidin, kanssa lähteneet retkelle Tauvoon. Siihen aikaan ei meillä ollut autoa eikä edes ajokorttia. Junalla tulimme siis Ouluun ja siellä meitä vastassa oli Rannikon Kari joka tietysti majoitti meidät heidän perheensä senaikaiseen kämppään OYKS:n asuntolassa. Siihen aikaan Kari vielä viimeisteli diplomi-insinöörin tutkintoaan ja toimi sivussa tuntiopettajana teknisessä opistossa, ja hänen Seijansa teki töitä OYKS:ssa. Seuraavan päivän hän kyyditsi meitä eri puolilla Oulun lintupaikkoja ja sitä seuraavana vei sitten meidät Tauvon lintuasemalle. Märkä oli tuo syksy ja seuraava päivä, joka oli ensimmäisemme tällä Tauvon retkellä, tietysti myös sateinen. Kylmää ja märkää siis oli luvassa, kun heräsimme 12.10. aamuun kuuden aikaan.

Joutsenet muuttivat heti aamusta, ääniä kuului jo hämärissä ja päivän valjetessa parvia näkyi jatkuvasti lennossa etelään. Käpylinnut ja urpiaiset olivat myös hyvin liikkeellä heti aamusta, taisivat ennustaa sään kylmenevän. Myöhäinen pohjansirkkukin meni ohi aamumuutolla. Kävelykierros Ulkonokalle tuotti kirjosiipikäpylintuja ja joutsenmuutto jatkui. Sepelhanhia oli dyynien edustalla 30 lintua, joutsenten mukana niitä meni vielä 13 lisää. Maastokomppaus tuotti vielä riekon, jänkäkurpan ja pari pohjantikkaa.

Iltapäivällä nousin taas aseman lintutorniin, joutsenia laskemaan. Jossakin välissä havahduin takaa kuuluvaan havinaan ja kun käänsin päätäni, vanha naaraskanahaukka oli metrin päässä kasvoistani juuri istumassa lakkini päälle. Sehän säikähti pahan kerran ja istui sitten vähän matkan päähän männyn latvaan. Todettuaan etten tosiaankaan ole pelkkä tolppa se lähti nopeasti jatkamaan matkaansa edemmäs metsään.

Iltapäivällä asemalle tuli myös Tynjälän Matti, rengastamaan totta kai. Jonkin verran hömö- ja pyrstötiaisia ehtikin verkkoihin illan mittaan tarttua. Nauhurikaan ei kuitenkaan onnistunut houkuttelemaan iltayössä pöllöjä aseman verkkoihin, oli kai liian kirkasta.

Laskimme päivän mittaan havaitut joutsenet ja pääsimme yli seitsemänsadan. Joukossa oli myös yksi pikkujoutsen, muutto jatkui äänistä päätellen vielä iltayössäkin. Oikein olivat linnut ennustaneet, seuraavana yönä ja aamuna oli jo pakkasta. Joutsenmuutto oli paras tuohon mennessä Tauvossa koskaan havaittu.

***

Tähän aikaan takavuosina VIII

***

29.9.2010: Syyskuun lopulta on valittavissa monia mieleen jääneitä retkiä. Silmääni sattui lintuasemaretki Tauvoon vuonna 2010. Edellinen päivä oli mennyt ajamiseen, aamukahdeksalta Vantaalta iltaneljään Siikajoelle. Illan viimeisen tunnin ehdin vielä staijata aseman tornissa. Pimeän puolella verkoista aseman pihasta tuli vielä pari helmipöllöä.

Itse 29.9. oli sitten tiukkaa staijia tornissa aamusta alkaen. Kuuden tunnin aikana muutolla olivat ainakin odotettujen urpiaisten ja räkättien lisäksi närhet, kolmisen sataa. Petoja liikkui harvakseltaan ja päiväpöllökin näkyi, hiiripöllö Merikylänlahden suunnalla. Joutsenet olivat vasta aloittelemassa, viitisenkymmentä muuttajaa. Täällä pohjoisempana liikkui pohjantikkoja, päivän mittaan niitä löytyi kolme. Aseman takana vihelteli pyy ja pihassa myöhäinen pajulintu sekä paikallinen töyhtötiainen. Pesimään vakiintunut merikotkapari näkyi edustan lahdella, samoin merimetsoja ja muutama myöhäinen kahlaaja.

Seuraava päivä olikin sitten sumuinen pitkälle iltapuolelle. Muutto oli sen mukaisesti vähäistä, mutta onnekkaasti ohimenevässä hömötiaisparvessa oli mukana lapintiainenkin. Ulkonokan tornilla kävin iltapäivällä näkyvyyden parannuttua, sen vierestä karkasi ilmaan kiroillen riekko. Yksi pohjantikka vaelsi tänäänkin, samoin vähän närhiä vaikkei niitä kauempaa nähnytkään.

***