7.8.1973 heräsimme Tauvossa, aikaisin
koska nyt piti lähteä jatkamaan pohjoiseen eikä jäädä tänne
pidemmäksi aikaa. Kierroksen hietikoilla toki teimme, kahlaajien
takia. Niitä löytyikin nyt 21 lajia, suokukkoja eilinen määrä,
tyllit olivat muuttaneet ja jäljellä enää kuusikymmentä,
suosirrejä oli tullut lisää, nyt niitä oli 250. Kuovisirrejäkin
oli tullut lisää ja uusina kolme isosirriä sekä seitsemän
jänkäsirriäistä. Eniten meitä ällistytti tällä kertaa
tuhannen törmäpääskyn jättiläisparvi siinä hietikolla,
olikohan joku pohjoisen jokivarren kolonia lähtenyt porukalla
muutolle.
Merikihu oli nyt kaukana ja
vesilintujakin aika vähän, tosin niitä emme varmaan osanneet
tuohon aikaan vielä kunnolla hakea. Puolilta päivin lähdimme
uudestaan matkaan, vielä Tauvolan kohdalla piti pysähtyä katsomaan
käen lentopoikasta tien varressa, leppälintujen leivissä.
Pikkutikkakin liikuskeli puita pitkin.
Ajoimme Karin komennossa reippaasti
Oulun ja jopa Rovaniemen ohi, raatojakaan ei juuri näkynyt, vain
siili, orava ja metsäjänis. Karilla oli suunnitelma päästä yöksi
Kittilään ja siellä tarkemmin Taatsinseidan maisemiin. Sieltä
löytyisi hänen muistinsa mukaan kämppä missä voisi yöpyä.
Sinne osattiin mennä ja perillä olimme puoliyön aikaan. Kämppä
tosin oli varattu. Varaaja oli kuitenkin ihan mukava persoona ja
meille löytyi sieltä sauna.
Matkan varrella olimme nähneet vielä
aika tavanomaista peruslajistoa, runsaimpana edelleen kottarainen ja
seuraavina pääskyt. Petolintujakin olimme huomanneet:
Liminganlahden tienoilla sinisuohaukkakoiraan ja tuulihaukan, Iissä
toisen tuulihaukan, Rovaniemen ympäristössä kana- ja hiirihaukan
ja Kittilässä vielä ampuhaukan. Sinisuo- ja ampuhaukasta voi päätellä
että olimme tulleet pohjoiseen, muu tienvarsilajisto ei poikennut
vielä paljonkaan eteläisistä.
***
(vaara vai tunturi, Kittilässä kuitenkin)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.