Vihkoon vietyä LVI

10.11.1998: Sää oli muuttunut taas ankeammaksi, tuuli oli kovaa kaakosta, taivas täyspilvinen ja lumi/räntäkuuroja puski taivaalta vähän väliä. Lähtö oli lähellä ja aamu kului asemaa siivoten, puita hakaten ja vastaavaa touhuten. Merivartijat tulivat meitä hakemaan puoli kahdentoista aikaan ja 11:40 jätimme saaren. Siinä siivotessa olimme huomanneet ihan tuttua peruslajistoa, kymmenkunta talitinttiä ja muutaman urpiaisen saaressa sekä perusvesiäisiä ja lokkeja meren puolella. Lähtiessämme tuli saareen kottarainen, retken ensimmäinen.

Matka pääsaarelle oli lyhyt, parikymmentä minuuttia. Meillä oli noin kaksi ja puoli tuntia aikaa päästä Maarianhaminaan ja laivaan. Pikapysähdyksen teimme Hellesby Gårdin luona, mahdollinen maakotka kaarteli kaukana, iso peto kuitenkin. Keltasirkkuja oli runsaasti kuten aina Oolannissa. Pikkuvarpunen saatiin retkilajilistaan, samoin närhi ja hippiäinen. Vielä pysähdyimme toviksi Jomalan kaatopaikan luona, lokkeja oli sen yllä paljon, varislintuja samoin joista yksi kokomusta naakka hieman meitä hämmensi.

Lauttamatka Maarianhaminasta Turkuun sujui jo aika lailla sisätiloissa, kolme pilkkasiipeä ja pari merikotkaa olen muistiin merkinnyt muutaman merimetson lisäksi. Sauna oli ollut Signillä järkytys joten mehän varasimme kunnon saunan laivalta heti sen lähdettyä, vähemmän macho se oli kuin saaressa mutta puhdisti paljon paremmin. Kotona Vantaalla olin joskus puolilta öin. Matkan varrella Kettulassa oli pakkasta jo seitsemän astetta, taivas oli selkenemässä ja näkyvyys niin hyvä kuin yöllä voi olla, talvikeli ajaessa.

Saaresta jäi positiivinen mielikuva. Muuttoa olisi tehnyt mieli seurata enemmän mutta olin luvannut Karille auttaa noissa alumiinihommissa ja verkkokierrokset söivät paljon aikaa. Ehkä juuri muuton takia voisi olla hyvä käydä saaressa aiemmin, syys-kokakuussa, päättelimme ja asia jäi itämään.

Svensk sammanfattning: Avgångsdagen, städning av stationen, vedhuggning o dyl. Hård vind, snöskurar, vistelse bara i närheten av stationen. Vi lämnade ön kl 11:40.

Andra noteringar: Bastun var dålig, uppvärmningen är ren slöseri av ved, Stationen var först mörk och kall, senare bekväm, Ön var lagom stor, jag personligen saknade info om konstanta tidtabeller för flyttningsobservering.

***

Vihkoon vietyä LV

( pöllö verkossa yökierroksella )

9.11.1998: Yö Signiskärillä oli kirkas ja tyyni, lunta tuli lisää, talvi oli tiukentamassa otettaan. Ensimmäinen verkkokierros osoitti että joihinkin lintuihin kylmä on iskenyt selvästi, verkoista poimittiin kolme sarvipöllöä joista kaksi oli nuorta ja yksi vanha. Seuraavakin verkosta poimittu lintu noudatti samaa linjaa, se oli toisvuotias kanahaukkanaaras. Muistelen tilannetta kun irrottelin sitä itsekseni verkosta ja samaan aikaan piti erään suunnittelijan töistä soitella miulle ja kysellä muutamasta työhön liittyvästä jutusta joita hänen nyt piti siellä selvittää. Oli siinä jonkinlaista taidetta irrottaa lintu yhdellä kädellä ja kantaa vielä Karille rengastettavaksi asemalle kun toinen käsi oli varattuna luuriin ja piti keskittyä tyhmiin kysymyksiin. Signi oli muuten sen verran lännessä että kännykkä haki kentän jo Ruotsin puolelta...

Petoja oli kylmä saanut liikkeelle muitakin. Ampuhaukka viivähti hetken saaressa ja jatkoi pian matkaa muualle, sinisuohaukkakoiras leijui saaren poikki Enskäriin ja jatkoi sieltä merelle. Aseman ympäristöön ilmaantui iltapäivällä suopöllö joka pyöri siinä ainakin pimeään asti. Uusi Lapin lintukin tuli retkilajiksi kun aamulla taviokuurna viivähti hetken aikaa Itämetsän etelälaidan puiden latvoissa ja lähti sitten pohjoiseen, merimatka ei kaiketi innostanut.

Hyvän alun jälkeen muut rengastukset jäivät yhteen räkättiin, kontrolleja tuli talitiaisista ja yhdestä peukaloisesta, niitä oli paikallisina yhä ainakin neljä. Iltakolmelta otimme verkot pois koska seuraavana päivänä oli jo tarkoitus lähteä paluumatkalle. Paikallisista taivaanvuohi löytyi vielä mutta jänkäkurppaan emme enää osuneet. Pari niittykirvistä oli yhä paikallisina ja kaksi luotokirvistäkin muutti yksitellen saaren yli etelään. Muuttoa emme paljoa tarkkailleet mutta iltapäivällä meni juuri saaren yli pikkujoutsen lounaaseen, ja jo hieman niitä ennen yhdeksän kanadanhanhen parvi samaan suuntaan.

Illalla taivas oli pilvetön, pikimusta ennen Kuun nousua ja pohjoisessa loimusivat komeat revontulet. Niitä ja tähtitaivasta ihailimme aseman pihassa pitkään, kunnes Kuu nousi ja kieltämättä myös sormet sekä varpaat alkoivat kohmettua. Miulla oli tähtiputkeni taas mukana ja sen kanssa seurattiin monenlaisia taivaan kohteita, kiikarilla sitten poimittiin satelliitteja joita risteili iltayön tunteina eri suuntiin runsaasti.

Svensk sammanfattning: Näten öppet kl 00-15, 5 ringmärkningar ( Asi otu 3, Acc gen 1, Tur pil 1 ) och 9 kontroller ( 8 Pmaj, 1 Ttro ). Observationer: Bra can 9 ex SW kl 12:05, Cyg col 1 ex SW kl 14:00, Asi fla 1 ex söder om stationen, Ant pet 2 enstaka flyttade S, Phy col 1 ex i öns södra udde på eftermiddagen, Pin enu 1 stannade för en stund i Österskogen och fortsatte NE kl 8:30.

***

Vihkoon vietyä LIV

8.11.1998: Pohjois- ja luoteistuuli oli jo kovaa ja pakkastakin yöaikaan pari astetta. Aamulla lämpö oli noussut nollaan mutta lintuja ei ollut sen paremmin taivaalla kuin verkoissakaan. Hieman yrityksen tapaista oli isokoskeloilla joita meni lounaaseen pikkuryhmin, mutta yksin niiden seuraaminen ei motivoinut tarpeeksi.

Seppo kunnostautui poimimalla esiin kuuden merisirrin parven Enskärin salmen läheltä Kappalgrynnorna-luodoilta. Miekin onnistuin löytämään eilisen jänkäkurpan saunan takaa levävalleilta ja samasta paikasta nousi ilmaan myös taivaanvuohi.

Saaressa paikallisina oli myös neljän tiklin porukka, taisivat olla retken ensimmäiset. Lisäksi itämetsän tuntumasta löytyi lapinsirkku, sekin retken ainoa ja jo aika myöhäinen. Verkosta tuli heikosti saalista, vain kymmenen uutta lintua, niistä kuusi punatulkkua. Yksi tundraurpiainen saatiin kuitenkin merkittyä. Yhdestä peukaloisesta tuli taas kontrolli.

Iltapäivällä pari merikotkaa ja niiden seurana yksi maakotka pitivät pitkän lentonäytöksen Enskärin yllä ja maakotka jatkoi siitä matkaa lounaaseen. Aseman lähellä pyöri mystinen kirvinen, jolla oli hyvin selvät naama- ja silmäkulmakuviot, tuntomerkkejä ei kuitenkaan sen enempää haltuun saatu, ääntäkään lintu ei päästänyt joten eipä tiedetä mitä lajia se lopulta oli, mikään yleinen tuskin tulee kyseeseen... Saunaa yritimme lämmittää, mutta edes tuntikausien yritys ei saanut lämpöä nousemaan kunnolla kolmeenkymmeneen asteeseen ja pukuhuoneena toimiva puuvaja oli jääkylmä tuulen puhaltaessa seinänraoista esteettä paljaalle nahalle.

Svensk sammanfattning: Näten öppet 00-24, 10 ringmärkningar, mest Pyr pyr 6, 1 kontroll (Ttro). Observationer: Aqu chr 1 juv flyttade SW kl 15:20, Cal mar 6 ex rastande på Kappalgrynnorna på eftermiddagen, Lym min 1 ex ännu på bastuviken, Car hor 1 ex ringmärktes, Cal lap 1 ex vid Österskogen, Anthus sp 1 ex med starka ansikts- och ögonmärkningar på ängen norr om stationen, läten hördes inte och fågeln försvann innan vi lyckades fästa bestämningen.

***

( siinä tosiaan kyyristelee jänkäkurppa, mv-otos 45 vuoden takaa )

Vihkoon vietyä LIII

7.11.1998: Yöllä pilvistyi, tuuli pohjoisesta yltyi jonkin verran, muutama lumihiutalekin oli tullut värjäämään maata vaaleaksi aamun koittaessa. Aamuyön pöllökierros verkoilla oli linnuton. Mahtoiko olla sama räkätti jonka yöllä kuulimme se, joka nyt lepäili saaren pohjoispään kalliolla...

Auringonnousun verkkokierros tarjosi lehtokurpan, ehkä sen jonka olimme yöllä polulla tavanneet. Muuten oli taas tyhjää kunnes pohjoispäässä verkkolinjaan lensi parvi urpiaisia, verkkojen vieressä seikkaili pari tundraurpiaistakin mutta eivät jääneet kiinni pyydyksiin. Yksi peukaloinen sentään jäi, sillä oli kyllä jo rengas jalassa, tosin lintu oli eri kuin eilen tullut.

Muuttoa oli eilistä enemmän. Lounaaseen meni urpiaisia, viherpeippoja, joutsenia, räkättirastaita ja muutama pikkuporukka tilhiä. Vähälukuisemmista voi mainita tunturikiurun joka meni etelään 11:45. Iltapäivällä yli lounaaseen meni vielä muutama pieni varisporukka muistuttaen meitä siitä missä olimme, ehkä Suomen parhaalla paikalla varismuuton kannalta.

Komppaajat löysivät tänään härkälinnun saaren eteläpuolelta ja jänkäkurpan saunarannan levävalleilta. Iltahämärissä aseman lähistöllä liikuskeli joku Asio, jonka laji jäi kyllä auki. Verkkokierrokset yöllä tarjosivat pelkkää tyhjää, ehkä siihen oli syynä se että illasta lähtien pitkin yötä yli meni toistuvia lumikuuroja.

Svensk sammanfattning: Näten öppet 00-24, 40 ringmärkningar, alla Car mea, 2 kontroller ( Ttro, Erub ). Observationer: Podgri 1 vinterklädd ex simmande på öns södra sida, Lym min 1 ex på fucus-vallar vid bastun, Ere alp 1 ex flyttade S med en snösparv kl 11:45, Car hor 2 ex med gråsiskor, flyttningen livligt med 170 sidensvansar, 310 kråkor, 480 gråsiskor, 900 björktrastar osv.

***

Vihkoon vietyä LII

6.11.1998: Svenska Dagen, hyvä päivä aloittaa tositoimet saaressa. Sää oli hieno, tyyntä ja selkeää. Aurinkoa riitti. Mantereelle oli tullut täysi talvi mutta täällä ei siitä näkynyt pientäkään vihjettä. Karin kanssa laitoimme lintuverkot pyyntiin kunhan ensin saimme jotakin tolkkua ohjeista. Ainoat saaliit olivat kuitenkin jo ennestään merkittyjä, muun muassa nuori punarinta ja vanha varpushaukkakoiras.

Ensimmäinen hyvä herätys tuli jo aamupäivällä kun pojat löysivät Enskärin salmesta lähes juhlapukuun vaihtaneen jääkuikan. Lintu poseerasi alueella koko lopun päivän. Enskärin itäpuolella oli taas ryhmä ruokkilintuja joista yksi tunnistettiin tarkemmin katsoen etelänkiislaksi, loput olivat enimmäkseen riskilöitä.

Muutenkin oli nähtävää, pian aamukahdeksan jälkeen oli saaren yli muuttanut harmaahaikara, merimetsoja oli täällä paljon, kuikkalintujakin muutamia joista yksi määritettiin kaakkuriksi. Saaren länsipuolella ui mustakurkku-uikku. Saaren paikallinen pikkulinnusto oli vaisua, parisataa urpiaista liikehti lounaaseen, parikymmentä tulkkua ja nelisenkymmentä vihervarpusta myös. Mitään tänne asti ulottuvaa ryntäystä mantereen talvi ei siten aiheuttanut.

Odotukset olivat korkealla yölläkin, kun Karin kanssa kiersimme verkkoja. Helmi- ja sarvipöllö löytyivät, mutta niilläkin oli jo aiemmin saarelta saatu rengas jalassaan. Hämärissä kontrolloimme myös yhden peukaloisen. Lehtokurppa istui yöllä verkkopolulla ja räkätti kuului muuttavan yli.

Svensk sammanfattning: Näten ( 9 rovfågel- och 13 småfågelnät) öppet kl 12-24, inga ringmärkningar, 6 kontroller ( bl a Anis, Aotu, Afun ). Observationer: Gav ada 1 nästan helgklädd ex simmande väster on sundet mellan Signilskär och Enskär hela dagen, Pod aur 1 ex simmande väster om ön, Ard cin 1 ex flyttade SW kl 8:20, Uri aal 1 vinterklädd ex simmande öster om Enskär på eftermiddagen med en tordmule.

***

Säpin retkivihosta

Vihostani poimin tuon Säpin retken aikana kirjoittamiani haikuja ja tankoja, aiheiksi nousivat niin sienisato, syksyn tuuli, muflonit kuin majakkasaarikin.

***

Olen iloinen

lääkärin määräämänä.

Elämänlaatu

säilytetään ennallaan

sattui mitä tahansa.

***

Meren herrana

sadanneljänkymmenen

askeleen jälkeen.

***

Elämystuuli

vyöryttää Selkämerta

Kräävelin rantaan.

***

Linturetkeily

muuttui sienestykseksi

tuulen viedessä

tarkkailijat tyhjiltä

rannoilta metsän suojaan.

***

Metsän keskellä

paksusarvilampaiden

ryhmä piilossa

metsästäjän silmiltä,

eivät päästä ääntäkään.

***

Mustavahakkaat

antoivat yllättävän

satoisan saaliin.

***

Saaren tuhannet

herkkutatit syömättä.

Sienisääskillä

kesän mittaiset juhlat

runsaan sadon keskellä.

***

Pilvet rientävät

mantereelle satamaan

veneen mukana.

***

Humalatarhan

ympäristö haiskahtaa,

kusten kasteltu.

***

Maksalaatikko

ja sienihöystö, sopii

saarella sekin.

***

Tälle porukalle

myrkyllistä sientä ei

taida ollakaan,

kolme ristiä ei riitä

viittä miestä tappamaan.

*** 

Tähän aikaan takavuosina IV

***

16.9.2004: Olimme vakioporukan kanssa retkellä Luvian Säpissä 15.-19. syyskuuta. Tuo vuosi oli siviilissä aika raskas, ero takana, asunto myyty ja uusi vielä ostamatta, ja työtäkin oli ollut pakko vaihtaa perinpohjin. Tähän aikaankin muodikkaan yt-kierroksen mukana vanha tehtävä oli lopetettu ja oli aloitettava täysin alusta. Noiden kuukausien aikana päässä risteili lukemattomia suunnitelmia ja päätöksillä oli kiire. No, retket auttavat kestämään siviilielämän koettelemuksia, se kai nytkin oli tämän majakkaretken tarkoitus.

Olimme tulleet saareen myöhään edellisiltana ja aamuun heräilimme kiirehtimättä. Sattumaretkiä, päivän tai yliyön mittaisia, saareen oli ennen sekä minulla että S:llä. Olin joskus neljännesvuosisata aiemmin osallistunut viikonlopun mittaiseen lintuasemakokoukseen saaressa, S taas käynyt bongaamassa muun muassa taiga- ja mongoliankirviset. Nyt oli aikaa tutustua saaren luontoon kunnolla.J, P ja I olivat saarella ensi kertaa.

Merikotka tervehti pihalle astujia ylilennollaan, muuttoa ei juuri ollut. Merellä näkyi paikallisina suuria haahkaporukoita, merimetsoja ja telkkäparvia. Hanhistossa oli taas kahlaajia, niillä oli tänne lyhyt matka Yyterin rannoilta. Pikkulinnut hävisivät metsiin, jotka tällä saarella ovat erittäin tiheät eikä navakka tuuli auttanut niiden löytämistä.

Eniten meitä noviiseja hämmästytti loistava sieni- ja tattisato joka täytti kaikki saaren metsäpaikat. Päivän kävelyillä keräsimme ison saaliin asemalle, ja siitä sitten teimme lisuketta retkieväisiin joka päivä. Lähtöä ennen kokosimme vielä jokainen useita muovikassillisia kotiin vietäväksi.

Saari on myös mufloneistaan kuuluisa. Niitä oli vaikea löytää, ne piileskelivät aina saaren tiheimmissä ryteiköissä ja karkasivat heti kun kuulivat jonkun lähestyvän. Se olikin viisasta sillä saarella oli myös metsästysporukka niitä jahtaamassa, yhden taisivatkin saada ammuttua.

Hieno tuo paikka oli ja hieman on jäänyt harmittamaan etten ole sen jälkeen enää Säpissä käynyt. Kaukana Pori ja Säppi täältä pääkaupunkiseudulta ovat, ja venekyytikin pitää tilata yksityisiltä, mitään vakioyhteyttä sinne ei ole. Yksinretkeilijälle paikka on haastava, koko ajan tietää että ympärillä voi olla ja onkin melkein mitä tahansa, sen löytäminen tai eteensä saaminen vain on onnen kauppaa.

Koti kutsuu

Lähtöpäivä. Aamun nelituntisen vakion tuolla jo tapitin, tyhjänlaista taivasta ainakin miun silmin katsottuna. Muutama sepelhanhiporukka, jokunen kuikkalintu, muut sitten hajahavaintoja. Paikallisiksi on yöllä pudonnut jokunen uusi lintu eiliseen verrattuna, kultarinta, pikkusieppo taas, mustapääkerttu ja pari tiltalttia.

Varusmiesten lähdön jälkeen metsäkauriitkin ovat uskaltautuneet takaisin tuohon lähimetsikköön. Uroksen entisellä lepopaikalla on kuitenkin pidetty joukkuetelttaa, joten uusi lepopaikka on kai jouduttu etsimään.

Veneen olivat siirtäneet aivan laiturin päähän, kun siinä harjoituksen aikaan taisi olla viisikin maihinnousuvenettä yhtaikaa. Se piti käydä siirtämässä takaisin paikoilleen. Kunhan tässä kirjaan vielä havainnot koneelle ja siivoan hieman jälkiäni, olenkin valmis kantamaan tavarani rantaan ja yrittämään maihin. Juuri nyt tuli kohdalle pieni sadepilvi, toivottavasti se ei nosta tuulta jälleen kovaksi. Tuollaisena se sopii tällaisellekin maakravulle pieneen merimatkaan.

Sadetta pitämässä

No niin, nyt ei tarvitse tätä saarta enää yksin kynällä puolustaa. Yöllä saari on täyttynyt varusmiehistä ja heillä näyttäisi olevan ihan käyvät aseetkin. Ammuntaakin kuului aamulla tuolta Mäkkärin suunnasta.

Minä kiipesin omalle vartiopaikalleni jo puoli viiden aikaan. Tuuli on kääntynyt etelään ja koventunut tämän retken ennätyslukemiin. Se tuosta oli välittömänä seurauksena että arktinen muutto painui rantaan, lintuja löytyi kun katsoi vaihteeksi pohjoiseen. Sepelhanhet tuntuvat parantavan vauhtia. Eilen vajaasta kolmesta tuhannesta päivän hanhesta niitä oli kolme neljästä, nyt lähes kaikki aamulla muuttaneet tuntuivat olevan niitä.

Tätä kirjoittaessa muutto on kuitenkin tilapäisesti pysähtynyt kun tunnin tai parin levyinen sadealue sananmukaisesti valuu tästä ohi itään. Sitä ennen ehti mennä 4300 hanhea samaan suuntaan.

No, parin tunnin päästä rintama oli mennyt ja miekin kiipesin uudestaan bunkkerille staijaamaan. Harmikseni näytti siltä että muutto oli pysyvästi hiipunut, vain pari uutta pientä hanhiporukkaa näin parissa tunnissa jotka siinä vietin.

Joku rohkeampi noista varusmiehistä uskalsi tulla kysymään lupiakin oleskeluuni. No, ne tietysti olivat mukana, henkilöllisyystodistusta ei hänkään sentään muistanut miulta kysyä, toki mukana olisi sekin ollut.

Tuuli käväisi välillä kuudessatoista sekuntimetrissä, nyt se kuitenkin hiljalleen alkaa heikentyä. se jos mikä on hyvä, koska huomenna pitäisi täältä lähteä tuon pikkuveneen kanssa ja tuollainen aallokko tarjoaa matkalle varmasti kelpo kylvyn. Vielä tässä on kuitenkin vuorokausi aikaa.

Perinteinen lintukatsaus

Lintuja tänne piti tulla katsomaan. Utöseen verrattuna täällä on samat tykit, vähemmän turisteja ja enemmän arktista muuttoa. Kelit nyt ovat vaihdelleet. Tänäkin aamuna menin toiveikkaana bunkkerille staijaamaan vain huomatakseni että sadealue etelässä, lännessä ja idässä oli pysäyttänyt kaiken muuton. Sade tietysti alkoi myös täällä tuohon puoli viiden aikaan. Parissa tunnissa tein vain kolme muuttajiksi tulkitsemaani havaintoa ja päätin mennä jatkamaan unia.

Puolilta päivin sade loppui ja muutto alkoi saman tien. Hanhia sieltä tuli, ja mukavasti kahta puolta saarta. Noin kolmessa tunnissa sain kasaan 6900 muuttajaa, joista lievä enemmistö oli ensi kerran sepelhanhia. Eiliset 3000 hanhea olivat olleet valkoposkia ja maanantain runsaat 3000 lähes samoin.

Vesilintuja ei tänään kulkenut, iltapuolella lännestä levisi tiivis sumu joka pysäytti taas muuton. Maanantaina oli vielä mennyt mustalintuja vajaat 7000, eiliset 3000 olivatkin jo alleja. Pysyvän oloinen lounaistuuli vie parvet merelle, vähän liian kauas täältäkin.

Tälle saarelle ei kannata tulla harvinaisuuksia etsimään, niitä ei löydy. Lepäilevät linnut ovat olleet vähissä ja mukana on ollut vain joka kevään saarivakiot eli pikkusiepot ja idänuunilintu.

Nyt auringon laskiessa sumu on edelleen tiukka, tuuli navakka. Toivottavasti se riittää siivoamaan näkyvyyden aamuksi kohdalleen.

Majakkasaaren hiippailijat

Tiistaiaamun vakiostaijilla mainittavin havainto oli venäläinen miun silmääni Kilo-luokan sukellusvene juuri aluevesien rajan tuntumassa. Tunnistusaluksen saavuttua se kääntyi lounaaseen, mutta pitkin päivää ja yötä täällä on ollut liikehdintää, iltahämärissä parikin meidän alustamme vietti aikaa tuossa saaren eteläpuolella. Olen tässä pitkin päivää etsiskellyt lintuja ja yrittänyt samalla laskea miten paljon sorkkaeläimiä tällä saarella todella on, olisikohan nyt ryhdyttävä etsimään mahdollisia tunkeutujia. Nämä Porkkalan alueet olivat venäläisten hallussa vuosikymmenen verran viime sodan jälkeen, kyllä he vielä muistavat miten täällä liikutaan huomaamatta.Tosin lehdistössä oli aiemmin juttua siitä että Venäjä rakentaa näitä Kilo-luokan veneitä myös myyntiin, tällä kertaa Vietnamille, ja että osa näistä yleistyneistä havainnoista koskenee kulloisenkin veneen testiajoja. No, kiusaa tekemään ne tehdään, vakoilulaitteiksi, ja testaaminenkin tuntuu sitten olevan kiusantekoa.

Sorkkaeläimistä helpoimmat tuntuvat olevan valkohäntäpeurat, tai nykyisin -kauriit. Ne näkee monta kertaa päivisin jos liikkuu sen verran rauhallisesti etteivät ne karkaa jo satojen metrien päästä. Metsäkauriit ilmaantuvat vasta hämärissä ja katoavat aamunkoiton aikaan. Hyvät piilot niillä pitää olla. Valkohännän yllätin kerran itäreunan kalliojyrkänteen puolivälistä, missä se nukkui keskellä jokusen neliömetrin kokoista katajapuskaa. Rapinasta kuvittelin säikäyttäneeni hautovan haahkan mutta yllätys olikin iso kun esiin pomppasi peura ja lähti vauhdikkaasti pitkin kalliohyllyä kohti saaren pohjoispäätä. Peurat ovat myös resuisemman näköisiä, karvanvaihto on pahasti kesken.

Eilen illalla auringon laskettua pihaan kerääntyi peräti kolme metsäkaurisnaarasta, ja kun niiden lähdettyä kävin pihalla hampaat pesemässä, viereisestä metsiköstä kuului päivällä näkemäni uroksen ääniä, aika roheita muuten. (äänen voi kuunnella vaikka tuolta: https://www.youtube.com/watch?v=aYpCdtcVFmQ ). Hirvieläimillä ääniviestintä tuntuu menneen päälaelleen, suurin kun pitää kokoonsa nähden aika mitätöntä ähinää ja yninää ja tämä pienin sitten roukuu ja haukkuu kuin isompikin tekijä. Kirjallisuuden mukaan tuo uros pitää reviiriä ja naaraat vaeltelevat vapaasti, tässä tapauksessa kai siis kutsun kuultuaan tänne. Metsäkaurisuroskin vaihtaa vielä karvaansa mutta naaraat näyttävät jo täysin kesäasuun vaihtaneilta. Tänäkin iltana nukkumaan mennessäni kuulin uroksen pitkään viestittelevän itsestään naaraille.

Kylmää sotaa

Meidän rauhankyyhkyt
pesäänsä rakentaa
karhu naapurista
vie sotakoneitaan.
Linnakkeella minä
aseenani kynä.

Meriretkiperinnettä

Ehdoton viikon 21 tunnuskukka ulkosaaristossa on tämä. Siitä olen ottanut kuvia uskollisesti jo neljän vuosikymmenen ajan niin että olen siitä jo saanut kuullakin.

Aina ne kuitenkin osaavat säväyttää värittäessään näitä harmaita kallioluotoja kesäkuntoon.

Taas merellä

Nyt olen merellä katsomassa miten kevät vaihtuu hiljalleen kesäksi. Tämä alkava viikko 21 on ollut perinteinen salonseutulaisen retkiporukkani aika jolloin olemme ulkosaaristossa olleet. Nyt kun porukasta on yksi jo kuollut, toinen kiinni pienyrityksensä pyörittämisessä, muut kolme olemme alkaneet hiljalleen myös hajaantua. Tällä kertaa muut kaksi taisivat mennä Utöseen jälleen kerran, minä valitsin majakkasaareni Porkkalan edustalta. Tänne on kotoa lyhyempi ajomatka, ehdin nukkuakin työviikon päälle, ja saari on toistaiseksi vailla turisteja.

Taidan olla täällä yksin, seurana sentään pari metsäkaurista jotka ovat jo pariin kertaan käyneet tuossa pihassa näyttäytymässä. Muistaakseni keväällä 2008 kävimme täällä samoihin aikoihin salolaisporukan kanssa, mutta kun eräät ryhmämme jäsenet eivät pitäneet siitä että tänne tuli samaan aikaan paikallisten haahkarengastajien porukka, lähdimme hieman nolosti kesken varauksemme takaisin kotiin. Sellaista ei ole sattunut missään muualla ja tuo tapahtuma taisi ollakin sitten sitä kuuluisaa lopun alkua. Tällä kertaa haahkarengastajat poistuivat jo saarelle tullessani ja saattaa hyvinkin käydä niin että saan olla täällä yksikseni ainakin ensi viikonloppuun ellen koko retkeä.

Saari on armeijan ja maihinnousuun tarvitaan kulkulupa, siinä syy tähän rauhaan. Linnut eivät tuota kunnioita ja arktinen muutto kulkee perinteisesti näillä alueilla. Aurinko nousee jo ärsyttävän aikaisin joten muuttoa pitää olla vastassa jo ennen aamuviittä. Lähdenkin tästä nukkumaan...