No niin, nyt ei tarvitse tätä saarta
enää yksin kynällä puolustaa. Yöllä saari on täyttynyt
varusmiehistä ja heillä näyttäisi olevan ihan käyvät aseetkin.
Ammuntaakin kuului aamulla tuolta Mäkkärin suunnasta.
Minä kiipesin omalle vartiopaikalleni
jo puoli viiden aikaan. Tuuli on kääntynyt etelään ja koventunut
tämän retken ennätyslukemiin. Se tuosta oli välittömänä
seurauksena että arktinen muutto painui rantaan, lintuja löytyi kun katsoi vaihteeksi pohjoiseen. Sepelhanhet
tuntuvat parantavan vauhtia. Eilen vajaasta kolmesta tuhannesta
päivän hanhesta niitä oli kolme neljästä, nyt lähes kaikki
aamulla muuttaneet tuntuivat olevan niitä.
Tätä kirjoittaessa muutto on
kuitenkin tilapäisesti pysähtynyt kun tunnin tai parin levyinen
sadealue sananmukaisesti valuu tästä ohi itään. Sitä ennen ehti
mennä 4300 hanhea samaan suuntaan.
No, parin tunnin päästä rintama oli mennyt ja miekin kiipesin uudestaan bunkkerille staijaamaan. Harmikseni näytti siltä että muutto oli pysyvästi hiipunut, vain pari uutta pientä hanhiporukkaa näin parissa tunnissa jotka siinä vietin.
Joku rohkeampi noista varusmiehistä uskalsi tulla kysymään lupiakin oleskeluuni. No, ne tietysti olivat mukana, henkilöllisyystodistusta ei hänkään sentään muistanut miulta kysyä, toki mukana olisi sekin ollut.
Tuuli käväisi välillä kuudessatoista sekuntimetrissä, nyt se kuitenkin hiljalleen alkaa heikentyä. se jos mikä on hyvä, koska huomenna pitäisi täältä lähteä tuon pikkuveneen kanssa ja tuollainen aallokko tarjoaa matkalle varmasti kelpo kylvyn. Vielä tässä on kuitenkin vuorokausi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.