Retkeily vähenee mutta muistelu lisääntyy

 

 Lietteiden hoitoniityn ruoikko kaadettiin vasta lokakuussa.

Alkaa täyttyä jo toinen täysi vuosi Porin Yyterissä. Lähiretkeily pääasiassa jalan tai fillarilla on tuottanut jo toista vuotta peräkkäin hieman yli 200 köyhää vuodaria. Kun ensimmäisenä vuonna kaaduin talviliukkailla ja mursin muutaman kylkiluun ja sain vielä kahdesti ruusun puhkeamaan vasemmassa jalassani, olen nyt kohtuullistanut lenkkejäni ja pysynyt ehjänä tähän asti. Muutaman bongausretken olen tehnyt lähinnä Salon suuntaan, tosin vuoden ainoat elikset tulivat sitten Kajaanista ja Mänttä-Vilppulasta. Kahlaajia tulin tänne katsomaan mutta kuluvana vuonna ne ovat olleet lievä pettymys. Vesi on ollut hyvin korkealla Yyterin lietteillä ja Levon lammella koko ajan kesästä lähtien, hoitoniitytkin saatiin kuntoon vasta loppusyksyllä lintujen jo lähdettyä. Vesilintuja merellä on lähes ympäri vuoden mutta ne ovat kaukana ja niiden seulominen vaatii aikaa ja kaukoputkea, silmätkin alkavat jo pahasti harittaa ja kaihiintua. Staijausta merelle harrastavat täällä paikalliset lähinnä Tahkoluodon kärjessä, mikä vaatii erityisen kulkuluvan, sellaista en ole välittänyt hankkia.

Tänä vuonna talvi tuli aikaisin, jo marraskuun puolella ja nytkin ulkona on runsaat kymmenen astetta pakkasta ja maa muutaman sentin lumipeitteen valkaisema. Pitkästä aikaa koko Suomi on saanut lumipeitteen jo ennen joulukuuta ja sen ennustetaan pysyvän tuossa vielä hyvän aikaa. Tämä on nyt kolmas talvi täällä ja talviretken tavoitetasoksi kävelykierrokselle on 20 lajia sopiva määrä, ainakin niin kauan kun merta on vielä auki kiikarilla katsottavalla etäisyydellä. Tuo on parempi tulos kuin mitä sain vakiokierroksilla eri puolilla Vantaata asuessani tai Koriaa kiertäessä. Salon retkillä 60-luvun lopulla lajimäärä oli samanlainen, tosin silloin koulunkäynti rajoitti vahvasti retkeilyä viikonloppuihin.

Majakalla oli talvista jo marraskuussa.

Kun retkeily on ollut rutiiniluontoista jo pidemmän aikaa, on ollut intoa perata sitä kaikkea mitä siitä on muistiin jäänyt menneiltä vuosilta. Erityinen projekti oli koota kaikki lintukuvani yhteen lajihakemistoon. Kaikkiaan luontokuvia on tallella parisataa tuhatta ja niistä lintukuvia paljastui olevan runsaat 130000. Lajeja löytyi kuvattuna noin 360. Videoklipit olen jo aiemmin koonnut ryhmähakemistoihin jotka olen järjestänyt systematiikan mukaisesti. Valokuvakansiot ovat toistaiseksi tieteellisen lajilyhenteen mukaisessa aakkosjärjestyksessä, mutta aikanaan kai nekin pääsevät systematiikan mukaiseen järjestykseen.

Kun lintukuvat ovat lajikohtaisissa kansioissaan, niitä on nyt selvästi helpompi selailla ja käsitellä ja muokata niistä lajiesittelyjä ja muita kuvakertomuksia. Tällaisia koosteita olen hakemiston valmistuttua tehnyt jo muutamia. Taustaääniksi olen pariin niistä laittanut jonkun oman nauhoitteen samasta lajista tai kuvauspaikasta, vähän tilanteen mukaan. Kelit ulkona ovat nyt karun talviset joten videoita luonnosta ei juuri synny, ei uusia kuviakaan, mutta vanhoissa riittää työstettävää. Kun varsinaisia videoita olen tähän mennessä kuvannut runsaasta paristasadasta lajista, nuo kuvakoosteet antavat pientä täydennystä tuohon listaan. Alun perin tietysti ajattelin lajihakemiston palvelevan lähteenä näiden blogijuttujen kuvitukselle kun vastaavasti juttujen teksti saa aiheensa kaapillisesta vanhoja retkivihkojani.

Lintuvihkoarkistoni, alahyllyllä ottamiani VHS-videoita vuosituhannen vaihteen kahden puolen isoille kaseteille kopioituina, puuttuu mappeja yms jotka toisessa kaapissa.

Vuosi Korialla eli miten tässä näin kävi osa 11

 

 

 Panoraamaa Yyteristä

Oli lauantaiaamu ja 21. elokuuta. Säkylän Pyhäjärven rannassa mietimme aamulla mistä voisi löytää retkikohteen missä metsästäjät eivät olisi häiriöksi, ja päätimme lähteä Poriin. Siinä kaupungin liepeillä oli paljon lintualueita emmekä pitäneet todennäköisenä että siellä saisi sorsia ampua. Runsaan tunnin kuluttua saavuimme Toukarin peltolakeuden laitaan etsimään Luotsinmäen lintutornia. Seija oli selaillut nettiä ihan muut kuin linnut mielessään ja yllätti minut soittamalla jollekin asunnonvälittäjälle ja sopimalla esittelystä vielä samana iltapäivänä. Oli löytänyt mielestään katsomisen arvoisen kämpän Yyterin santojen läheltä Kaanaasta. Tuo tuli tosiaankin yllätyksenä vaikka olinkin työuran viimeisinä vuosina ajatellut ja puhunutkin paljon siitä että eläkepäiviksi voisin muuttaa Poriin. Seijahan oli muuttanut Vantaalle estääkseen tuon ja sitten muutimme yhdessä Korialle minkä piti olla se lopullinen muutto ”maalle”. Itse olin kyllä pettynyt Koriaan loppusijoituspaikkana ja näin taisi olla myös Seija, se kun oli liian lähellä hänen entistä elämäänsä.

Pyhäjärvellä uimarannan edustalla olimme aamulla nähneet harmaahaikaroita ja kyhmyjoutsenperheen, matkalla Poriin kurkiperheen ja mustavariksia. Luotsinmäen tornilta tai lavalta huomasimme myös harmaahaikaran ja kurkia, ruskosuohaukka saalisteli pelloilla, pensaikoissa oli kerttujen ja rastaiden lisäksi muun muassa urpiaisia. Yli muutti kapustarinta. Matkamme jatkui kohti Yyteriä, Levon lammen tornille. Lampi oli täynnä vesilintuja, kai ne tiesivät ettei täällä niitä ammuta. Joutsenperhe ja yhdeksän harmaahaikaraa löytyi helposti lammen laidalta, vedessä oli nokikanoja, haapanoita, taveja ja heinäsorsia, pinnan tuntumassa kymmeniä haarapääskyjä. Jatkoimme Reposaareen johtavaa tietä Hilskansaaren lintutornille. Merimetsoja oli kymmeniä, samoin haarapääskyjä. Luoteistuuli oli navakkaa, taivas lähes täyspilvinen ja sää kolea. Palasimme takaisin ja kävelimme koirien hiekkarannalla Karhuluodon ja Mäntyluodon välillä. Nyt löytyi jo kahlaajia, kuvasin suo- ja isosirrejä ja tyllejä jotka tuntuivat viihtyvän hyvin tuulisella rannalla.

Pikkusirri Yyterissä

Kello riensi ja oli kohta iltaneljä. Kävimme katsomassa Kaanaan kolmiota. Halpahan tuo oli, välittäjä väitti muuttovalmiiksi mutta me kyllä päätimme että jos tänne ikinä tulemme, kaikki pinnat, keittiö ja kaapistoistakin iso osa pitäisi heti vaihtaa uusiin. Pohja kyllä näytti hyvältä, kirjasto ja olohuone voitaisiin yhdistää, sitten nörttihuone ja makuuhuone. Vaatehuone siellä jo olikin ja putket sekä ikkunat korjattu äskettäin joten kylppärille ei kannattanut tehdä mitään, toimi vaikka olikin askeettinen. Parvekkeesta oli rima- ja muovivirityksin rakennettu jonkinlainen tupakkahuone, se pitäisi myös poistaa ja mahdollisesti korvata joskus oikealla lasituksella. Hissiä ei ollut, tässä asuttaisiin niin kauan kun rappuja jaksaisi kiivetä kotiin. Jäimme sitten miettimään jättäisimmekö tästä tarjousta, remontista tulisi vähintään yhtä kallis kuin itse osakkeen ostosta. Tuollaisena tuo oli kovin karu, suorastaan ruma ja pahanhajuinen, tupakankatku piintynyt kaikkialle.

Ihan vain tutkiaksemme mitä lintuja läheltä löytyy lähdimme illaksi Yyterin sannoille ja Munakarin säikälle. Siellä oli vihdoin kunnolla sirrejä, isosirrien ja suosirrien lisänä kymmenkunta pikkusirriä ja kaksi pulmussirriä. Minä kuvasin kaikkia ja paljon, nämä pyörivät edessä ja ympärillä eivätkä missään satojen metrien päässä. Illaksi ajoimme pienen matkan päähän Yyterin lietteiden parkkipaikalle minne myös jäimme yöksi.

Sunnuntaiaamu alkoi käynnillä parkkipaikan vieressä Langouran lintulavalla ja siitä vähän matkan päässä olevalla Huhtalan lintutornilla. Merimetsoja ja kurkia näimme, vanhan merikotkan, kyhmyjoutsenperheen ja luppojoutsenia pienin parvin. Lähdimme polkua lietteiden tornille ja ällistyimme toden teolla: edustan rannassa ja niityllä liikuskeli ainakin 36 jalo- ja 40 harmaahaikaraa. Saattoi noita olla enemmänkin ruoikon katveessa mutta tuo oli suurin yhdellä kertaa laskettu lukema. Täällä oli kahlaajina suokukkoja, vikloja, kapustarintoja ja joukossa yksinäinen punakuiri. Menimme edemmäs Sannanokan tornille, samat haikarat näki sieltäkin, paremmassa valossa vain, ja osa alkoi jo valua kohti etelää ja Riitsaranlahtea mitä olimme aamulla Langourasta ja Huhtalasta katselleet. Päivä ei ollut juuri eilistä kauniimpi, aamulla tihkuili, päivällä pohjoistuuli oli kovanpuoleista. Kahlaajista uusia olivat kolme tundrakurmitsaa, suosirri ja tyllit. Isosannan tornien edustan hiekkasärkät olivat peittyneet veden alle joten jatkoimme taas Yyterin sannoille jotka kävelimme Munakarin säikältä Herrainpäivien kainaloon asti. Sirreistä osa oli lähtenyt, paikalla sentään vielä viittä lajia. Autolla pistäydyimme Kallon saaressa, lintuja oli vähän ja Verisuren auto kyttäsi pysäköintiä, tänne kun ei saa leiriytyä. Koirarannallakin huomasimme lintujen vähentyneen, sirrit olivat kadonneet ja paikalla vain kahdeksan tylliä. Illaksi palasimme lietteiden nyt jo tyhjälle parkkipaikalle yöpymään. 

 

Merilokki evästelee

Maanantaikaan ei tuonut mitään helteistä rantalomaa, lämpötila seilasi koko päivän 12-14 asteessa, pohjoistuuli oli eilistäkin kovempaa. Teimme aamulla tornipolkukävelyn Langouralta Munakarin säikälle ja takaisin. Meri- ja valkoposkihanhia oli kerääntynyt lietteiden edustalle aiempaa enemmän, kahlaajat olivat taas vähenemässä. Sannannokan tornista näimme kolme kaularengastettua merihanhea, nämä olivat eri lintuja kuin aiemmin Halikonlahdella näkemämme. Munakarin säikältä emme enää löytäneet pulmussirriä. Levon lammen tornissa kävimme taas, harmaahaikaroita oli nyt kuusi, joutsenperhe paikalla, samoin tukkasotkapoikue ja yksinäinen punasotka. Illaksi ajoimme Hilskansaaren tornin parkkipaikalle missä myös yövyimme.

Tiistaiaamun retki alkoi Yyterin aukealta ja kävimme sannoilla sekä Munakarin säikällä, palaten metsäpolkuja pitkin takaisin. Suo- ja pikkusirrejä rannalla vielä oli, paluu metsän kautta tuotti pyyn. Ajoimme seuraavaksi Preiviikinlahden eteläpäähän, Kaarluodon tornille. Täällä oli jälleen pari jalohaikaraa, joutsenia ja merikotka. Ylitsemme lensi yllättäen nuori punajalkahaukka joka teki päällä kierroksen. Huomasin että kamera oli mukana vasta kun lintu oli jo poistumassa vastavaloon. Ooviikin tornissakin kävimme, peukaloinen varoitteli polun laidassa, pikkutikka piipitteli, pari merikotkaa ja laulujoutsenperhe oli täälläkin. Palasimme keskustan laitaa Kokemäenjoen rantaan mistä löysimme Kahaluodon tornin. Se oli lahonnut, poistettu käytöstä. Paikka sinänsä olisi hyvä, pensaikon yläpuolella jokivarressa olisi varmasti nähtävää. Illaksi ajoimme Reposaareen, venesataman parkkipaikalle joka tuntui olevan rauhallinen paikka ja puskaparkkeeraajien suosiossa muutenkin. 

 

Kahaluodon lintutornin opastetaulu, paremmassa kunnossa kuin polku tai torni

Keskiviikko 25.8. oli päivänä kuin edellisetkin, kolea ja tuulinen, yöllä oli satanut reippaasti vettä. Aamukierroksen teimme Reposaaren Lontoossa, valtalajit olivat aivan odotettuja, merimetsoja, lokkeja, koskeloita, västäräkkejä. Kahlaajia lähdimme etsimään taas Yyterin sannoilta ja Munakarin säikältä. Nyt oli tullut taas isosirri ja pari pulmussirriäkin tavallisten joukkoon. Jatkoimme lietteiden parkkikselle ja lähdimme nyt Langouran lavan kautta kohti Riitsaran lahden vastarantaa. Langourasta näkyi heti 12 jalohaikaraa, Huhtalan torniltakin 8 ja samat vielä Leveäkarin torniltakin kun sinne ehdimme. Merikotkaperhe pyöri alueella, samoin satoja taveja ja heinäsorsia. Yli lensi taas satoja merimetsoja, ehkä Enäjärven pesiviä. Muisto sorsasodasta oli haalistunut vajaassa viikossa...

Torstain 26.8. aamuretken teimme koirien uimarannalla. Tännekin oli tullut lisää tyllejä ja suosirrejä, pari suokukkoakin. Kävimme tarkistamassa Yyterin tornipolun tilanteen. Lietteiden tornilta näkyi jo kymmeniä suokukkoja, satoja sorsia ja haarapääskyillä näkyi olevan muuttoa etelään. Sannannokalla oli satoja meri- ja valkoposkihanhia, mukana ristisorsa. Suokukkojakin oli lisää ja pääskyjen muutto jatkui vahvana. Vesi oli yhä korkealla Isosantojen edustalla, joten kävimme Munakarin säikällä asti. Käynti kannatti koska sirrien joukossa oli nyt kaksi kuovisirriä. Paluumatkalla kurkistimme Langouran lavalta Riitsaranlahdelle ja näimme nyt 11 jalohaikaraa. Iltasella päätimme lähteä avartamaan maailmankuvaa ja suunnaksi otimme Merikarvian. Sälttöön laavupolun löysimme, teimme pienen iltakävelyn ja jäimme parkkipaikalle yöksi.

Perjantaina 27.8. Seija kulutti aamua yrittäen soittaa pankkiinsa kun hänen asuntoluottohakemuksestaan ei ollut kuulunut mitään. Tarjous oli kämpästä jätetty ja alunperin suunnitelma oli että lainalla katettaisiin remontti ja osuus taloyhtiön velasta. Pankki tuntui olevan hyvin jähmeä eikä päätöksiä luvattu vielä aikoihin, tarjouksen olivat lähettäneet ja se kelpasi, mutta lopullisen hyväksymisen aikataulu venyisi viikkoihin. Seijapa sitten laski paljonko pitäisi säästöistä irrottaa että kaupat voisi tehdä. Välittäjä oli vinkannut että tarjous menisi läpi, mutta kaupat pitäisi tehdä jo 3.9. mikä näytti olevan liikaa pankille. Olimme jo päättäneet ettei Korian kämppää myydä vaan se vuokrataan takaisin nuorisolle. Nyt sitten piti realisoida säästöpossuista riittävästi ensi alkuun kauppaa varten ja sen jälkeen vielä remonttirahoitus. 

 

Kantturat ja herkkutatit kiehumassa kokoon vanhalla Trangiallani

Seija pyöritteli säästöjään kun kävelimme Sälttöössä aamulenkkiä. Keräsimme kantarelleja, maastosta löytyi myös palokärkiä, tikkoja, pyy vihelteli kun vanhalla Trangialla keitimme sienistä liiat mehut pois. Päiväksi ajoimme Kristiinankaupunkiin, Siipyyn tornille. Telkkiä oli toista tuhatta, lokkeja satoja, tiiroja kymmeniä, haahkojakin toistasataa. Illaksi päätimme mennä Isojoen puolelle Lauhanvuoren kansallispuistoon. Terassireitin illalla vielä läpi kävelimme, herkkutatteja oli valtavasti vaikka sato alkoi jo olla ylikypsää. Linnusto oli hyvin hiljaista, marjametsää tämä oli kuitenkin parhaimmillaan.

Lauantaiaamun kierroksen teimme vielä Lauhanvuoren tornille. Sen jälkeen jatkoimme matkaa Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoon. Katikan kanjonille tulimme ensiksi. Se toi heti mieleen tutun Varesjoen notkon Kiikalassa. Samanlainen joen syvään uurtama rotko tämäkin oli. Vesi vain oli kamalaa, kaiketi siinä virtasi vettä enemmän karjan kusta. Pyitä löytyi polultamme viisi. Seuraavaksi lähdimme Kauhanevalle. Parkkipaikalla ihmettelimme liikenteenohjaajia, epäilimme metsästystä täälläkin mutta kysyessämme sanottiin että täällä pitäisi olla iltapäivällä Suo Soi -tapahtuma, on kuulemma ollut aiemminkin. No, autolle oli vielä hyvää tilaa, ja edessä johti polku suolle. Lntuja oli vähän mutta maisemat olivat hienot. Lämpimämpääkin oli taas, kaksikymmentä astetta iltapäivän puolella. Koillistuuli oli vaimeaa. Lammen rannassa esiintyi sirkusryhmä, vähän kauempana muusikoita performanssitaiteilijalla vahvistettuna. Otimme kummastakin videota talteen, sirkusryhmä oli kotoisin Turusta. Jossakin välissä kävimme myös suonlaidan lintutornissa, tämäkin paikka olisi varmasti antoisampi lintujen pesimäaikaan. Marjoja ja tatteja oli täälläkin paljon, samoin kansallispuiston etelälaidalla Mustakeitaan – Patamanevan rantametsissä missä vielä kävimme toteamassa ettei avosuolle ollut kunnon polkua tarjolla. Isojoen Kodesjärveltä löytyi uimapaikka missä kävimme iltapesulla, toki meitä häiritsi lähitalon väen tapa kytätä meitä ikkunasta. Maalla ollaan... 

 

Taidetta Kauhanevan pitkoksilla

Yöpymään jäimme tienvarren levähdyspaikalle, viikonloppuliikenne oli hiljaista ja paikka siten rauhallinen. Sunnuntaiaamuun herättyämme (29.8.) lähdimme ajamaan Merikarvian kautta takaisin Poriin. Päivällä teimme taas tutuksi käyneen tornikierroksen tällä kertaa sannoilta Sannanokkaan ja takaisin. Sannat olivat täynnä turisteja, lintuja löytyi tornien edustoilta, laskeva vesi oli taas paljastanut särkkiä. Viisi sirrilajia löytyi helposti, lisänään kapustarintoja, tundrakurmitsoja, punakuireja ja tietysti tyllejä ja vikloja. Valkoposkihanhia oli jo parituhatta, sorsia ja joutsenia myös runsaasti. Emme kuitenkaan nähneet hyväksi jäädä tänne pidemmäksi aikaa vaan huoltokierroksen jälkeen lähdimme kohti Köyliönjärveä. Kakkostiellä meitä lensi vastaan pähkinähakki, kai merkkinä pienestä vaeltelusta. Köyliönjärven Vinnarissa oli lintutorni ”Pispa”, missä katselimme illlan lintuja. Joutsenperhe oli paikalla, samoin luhtakana. Järven runsain vesilintu näytti olevan silkkiuikku.

Yöksi menimme taas Säkylän Iso-Vimmaan missä olimme olleet jo kerran aiemminkin. Maanantaiaamuna kävimme aluksi Pyhäjärven rannassa Sarvonlahden tornilla. Tyvenessä säässä löysimmekin mukavasti lintuja kaukaakin selältä. Lokkeja kiinnostivat kalastajien puuhat, isokoskelot keskittyivät omaan kalastukseensa ja merihanhet halusivat vain pysyä kaukana kaikesta uhkaavasta. Ajoimme seuraavaksi Köyliönjärvelle, Yttilän Ottaan, sekin on uimapaikka ja sopi periaatteessa pesupaikaksi, koko järvi vain oli paksun leväkasvuston peitossa. Köyliön Kirkkosaareen ajoimme, kartanon puistossa oli nokkavarpunen. Jatkoimme taas Vinnariin ”Pispan” tornille. Paikallinen joutsenpari oli kuumentunut kovasti syyslämpimistä ja paritteli innokkaasti keskellä järveä. Luhtakana oli yhä äänessä. Syksyn merkkinä voi pitää järripeippoa. Matkamme jatkui Koskeljärvelle, nyt kun ei sorsastajien pauketta enää kuulunut, sopi käydä uudestaan sielläkin. Menimme tällä kertaa Uhrattuun mistä kävelimme Pyhäniemeen ja takaisin. Nokikanoja ja telkkiä oli paljon, kuikkiakin kolmetoista ja härkälintu pengerpolun varressa. Metsästä löysimme pyrstötiaisia, pari pyytä ja peukaloisen.

Uhratussa vietimme yönkin. Aamutoimien jälkeen lähdimme elokuun viimeisenä päivänä Vaskijärven luonnonpuistoon. Kävelimme retkeilijöille suunnitellun reitin, tietysti meitä vähän harmitti ettei siltä kovin hyvin nähnyt itse puistoon, reitti kulki ulkopuolisissa talousmetsissä. Linnusto oli sen mukaista, valtalajeina talitiainen ja peippo, sentään yhdeksän pyytä, pari teertä, järvellä kolme kuikkaa, ainut peto hiirihaukka. Yöksi ajoimme Kurjenrahkan kansallispuiston parkkipaikalle Kuhankuonoon.

Syyskuun aloitimme Kurjenrahkalla, kävimme Koivusaaren tornilla, karpalokierroksen ja Savojärven kierroksen. Linnusto oli vaatimatonta, lajeja näimme vain 19. Lisää etsimme Euran Kiperin uimarannalta ja Eurajoen Pinkjärven reitiltä, Vuotavan laavulla kävimme. Lintuja oli edelleen vähän, lajimäärä jäi eteläsuomalaisittain vaatimattomaksi, alle kolmeenkymmeneen.

https://www.youtube.com/watch?v=CKQ_eS7a2mI&t=2s

Syyskuun toisena päivänä matkasimme taas Raumalle, entiseen Lappiin, Sammalsuonmäen ja Saarnijärven maisemiin. Järven valtalinnut olivat haarapääskyjä ja västäräkkejä, joutsenpari paikalla sentään. Metsäkierroksella löytyi varpus- ja tuulihaukka, isokäpylintuja ja järripeippo täälläkin. Meillä oli tiedossa kauppapäivä huomiseksi joten päätimme taas lähestyä Poria. Kuuminaistenniemellä kävelimme Etelä – Pihlavanluodon luonnonsuojelualueella, vaikka vähän satelikin. Auton lähelle kerääntyi koko joukko erikoisia kauriita, osa mustia, enimmät täplikkäitä, kuusipeuroiksi ne määritimme. Kovin kesyn oloisia ne tuntuivat olevan, lauman uros oli sotkenut sarviinsa sähköpaimenen tai vastaavan nauhaa pitkän pätkän. Kävelykierroksella näimme niitä lisää, pari hakkiakin lensi taas yli. Yötä viettämään ajoimme nyt Reposaareen, pienvenesataman parkkipaikalle, sateinen ilta piti meidät sisällä.

Kolmannen päivän aikana oli tarkoitus tehdä kaupat uudesta asunnosta, kaupantekopaikka oli Luvian kirkolla. Siis ajoimme taas takaisin Kuuminaisiin, matkalla Kirrinsannalla huomasimme jalohaikaran, pitkästä aikaa. Ehdimme hyvin tehdä retken eilisissä maisemissa, nyt toki vain teitä pitkin. Lämpö oli pudonnut jyrkästi, vain kymmenkuntaan asteeseen, pohjoistuuli oli tylyä. Mitään suurempaa muuttoa emme nähneet ja paikallisetkin linnut osasivat olla hiljaisia. Luvian kirkolle tulimme puoleksi päiväksi, ja kaupat tehtiin. Kauppojen jälkeen piti lähteä Yyterin suuntaan Kaanaalle tarkistamaan mitä sitä oli tullut taas hankittua. Paikan päällä tapasimme yhtiön talonmiehen ja hänen kanssaan sovittiin saman tien paikka autollemme ja vuoro talosaunaan. Nyt kun meillä oli autopaikka, tiesimme missä viettää yömme. Koleus jatkui mutta tuuli tyyntyi, liekö hyvä merkki.

Vuosi Korialla eli miten tässä näin kävi osa 10

 

Jalohaikaroita riitti

 

Elokuun toisena kävimme vaihteeksi aamulenkillä Lappalanjärven särkillä. Lämpöä oli vajaat parikymmentä astetta, taivaalla paksuja pilviä ja ympäristössä myös sade- ja ukkoskuuroja. Oli vähän toiveena että sää olisi pudottanut rantaan kahlaajia, mutta paikallisiksi niitä ei jäänyt. Yli muutteli kyllä viisitoista liroa, valkoviklo ja 35 töyhtöhyyppää. Selällä ui viisi kuikkaa ja kuusi kanadanhanhea. Kävelimme hietikon koilliskärkeen ja huomasimme kun rantoja kiertävä kanootti pelotti edestään ilmaan kaksi harmaahaikaraa ja heti perään jalohaikaran. Tuolta huomasimme myös silkkiuikkujen joukosta pari härkälintua. Seuraava päivä alkoi koronan vahvistuspiikillä, Seija oli jo omansa saanut toista viikkoa aiemmin. Edelleen oli viisitoista astetta lämmintä, täyspilvistä ja tihkuista. Teimme kävelyn Sippolan Hevoshaan arboretumissa ja läheisillä peltopoluilla. Sepelkyyhkyjä oli kertynyt pelloille jo neljättäsataa. Puistossa varoitteli pari peukaloista ja tiaisparvista löysimme viittä lajia lisänään hippiäiset ja puukiipijät. Suurijärvellä huuteli ajoittain kaulushaikara. Eniten ihmettelimme miten tehokkaita puiden levittäjiä linnut ovat. Elokuun neljäntenä teimme taas pidemmän kierroksen, Korialta Haminan Lupinlahdelle ja kiertelimme samalla Ristiniemet ja Suvirannat. Pitkästä aikaa päivän lajimäärä nousi neljäänkymmeneen, erityisesti Lupinlahden tarkemman kiertämisen ansiosta. Lajisto oli kuitenkin perinteistä, urpiaiset ja pyrstötiaiset kai vähän erikoisemmasta päästä. Rastaskerttuset olivat hiljaa tai sitten liikkuneet kauemmas pesimäpaikoiltaan.

Torstain 5.8. ohjelmassa oli auton vienti huoltoon, olihan sitä nyt käytetty täysi vuosi. Ei siihen mitään oleellisempaa tehty, nesteiden vaihtoa vain. Kävelimme Korjalan ja Korian väliä aamulla ja iltasella, päivällä pistäydyimme polkupyörillä Oivonojan savikuopilla. Joutsenpari seitsemine poikasineen oli paikalla, myös kurkipari ja neljä nuorta harmaahaikaraa. Haarapääskyjä lensi ltailla runsaasti, tervapääskyjäkin vielä kymmenkunta. Korian kirkolla huomasimme pitkästä aikaa kolme turkinkyyhkyä. Pesijöitä nämä olivat. Elokuun kuudentena teimme taas kierroksen Elimäenjärven ympäri mutta hiljaista oli edelleen, ei merkkiäkään lintujen runsastumisesta. Yksitoista kurkea ja kolme kuovia paikalla sentään oli.

Lauantaiaamuna 7. elokuuta olimme sitten taas valmiit lähtemään uudelleen matkalle, ajatuksena oli olla pidempään kuin viime retken viisi viikkoa. Kotikulmat oli nyt tutkittu ja aika linnuttomiksi havaittu. Sää ei nyt suosinut, puolelta päivin alkoi sataa ja illalla sade oli jo melko rankkaa. Ensialkuun matkasimme Korialta Kotkan Rantahaan tornille. Jalohaikara viihtyi harmaahaikaroiden seurassa. Kahlaajia oli yhä vaisusti, vain neljä lajia ja 13 yksilöä. Erikoisin havainto oli meren puolella näyttäytynyt merikihu. Pedoista näyttäytyi nuoli- ja mehiläishaukka, vesilintujen joukossa oli heinätavi. Jatkoimme matkaa Haminaan ja yltynyt sade pysäytti meidät Ristiniemen parkkipaikalle. Lyhyen rantakäynnin jälkeen vetäydyimme auton suojiin yöpymään. Sunnuntaina aamukuudelta (meidän kellot näyttivät ja näyttävät edelleenkin vain normaaliaikaa) teimme kävelyn Ristiniemessä ja Pappilansaarilla, sateen jälkeen sumu oli vahvaa. Lintuja tuntui sen seassa olevan. Kävimme myös Lupinlahden tornilla. Merihanhia oli seitsemisenkymmentä, merimetsoja kolmekymmentä, täälläkin kaksi jalohaikaraa. Tornin lähellä huomasimme myös rastaskerttusten lentopoikueen, neljä nuorta näkyi. Rantalepikosta löytyi myös valkoselkätikka. Kuikka lensi yli kaakkoon. Jatkoimme matkaa Virolahdelle, Lintulahden tornille. Siellä oli viidentoista harmaahaikaran joukossa taas kolme jalohaikaraa. Kävimme myös Turan Kolsinpohjan tornissa. Sää oli seljennyt ja petojakin lähtenyt liikkeelle, tosin muutolle tuskin muuta kuin mehiläishaukka. Yksi jalohaikara oli tälläkin puolella lahtea. Pyterlahden tornilla kävimme petojen toivossa mutta ei siellä mitään muuttanut. Illaksi palasimme Leerviikkiin. Valtalajeina siellä olivat merihanhet ja merimetsot. Yksi merikihu huomattiin täälläkin. 

 

Pyterlahden torni, tosi komea keskeisellä paikalla

Maanantai 9. elokuuta alkoi Leerviikissä. Linnusto oli pelkästään paikallisia. Vilkkilänturan Kolsinpohjan tornilla kuvasimme hyvän aikaa paria paikallista mustapyrstökuiria. Pari jalohaikaraa oli taas paikalla. Lintulahden tornilla meidät kaikesta huolimatta yllätti peräti seitsemän jalohaikaran porukka, joka aikansa ruokailtuaan lähti jatkamaan parvena pohjoista kohti. Myös varpus- ja tuulihaukat näyttivät olevan muutolla. Mietittiin tuossa mihin seuraavaksi ja huomattiin että kotiin oli unohtunut jotakin matkalla tarvittavaa, lähdimme siis Korialle, toki ensin kiersimme Haminan Kirkkojärven kierroksen. Emmekä jääneet Korialle vaan jatkoimme Iitin Mukulanlahden tornille. Illalla sen edustalla oli joutsen- ja kurkipari, ruoikon yllä pari ruskosuohaukkaa ja ulompana vakiokivellä tällä kertaa neljä merimetsoa.

Tiistaiaamuna kävimme uudestaan tornilla, joutsenilla oli nyt poikaset mukana, ruskosuohaukkapari paikalla myös mutta nuoriso tällä kertaa piilossa. Lähdimme ajamaan kirkonkylän läpi länteen, golfkentällä ruokaili yli kaksisataa valkoposkihanhea. Seuraavana kohteena oli Sääskjärven torni, sinne kävellessä huomiota herätti sääksen hätääntynyt huutelu, ja kiikarilla löysimme sen nousemassa kala kynsissään ylöspäin vanha merikotka kannoillaan. Sääksi ehti nousta pilveen ja kadotti vainoojansa sumuun. Muitakin petoja oli, ruskosuohaukka, pari varpushaukkaa ja nuolihaukkaa, edelliset näistä muutolla. Matka jatkui Artjärven Säyhteen tornille. Ruskosuohaukka täälläkin kierteli, samoin nuolihaukka, kurki ja korppiperhe. Matka jatkui Myrskylän läpi Pukkilaan Kanteleenjärvelle, tornilla käytiin. Jalohaikara oli järvellä paikallisena ja se yllätti meidät täysin tulemalla tornin viereen puuhun vartiksi lepäilemään, siinähän katselimme toisiamme kymmenkunnan metrin turvavälin päästä, hän puhdistautui ja me kuvailimme kummankaan osapuolen häiriintymättä toisistaan. Järvellä risteili ainakin kuusi ruskosuohaukkaa, rannoilla pyöri 700 kottaraista ja 300 naakkaa. Illaksi ajoimme Porvoon Emäsalon parkkipaikalle. Kärjessä kävimme illalla, lintujen liike oli vähäistä mutta näimme paikallisten joukossa sentään kolme riskilää. 

 

Halliuros lepokivellä

Keskiviikon (11.8.) aloitimme myös Emäsalon kärjessä. Muuttoa ei juuri ollut vaikka aamu oli pilvetön ja tyyni, paikallisia vesilintuja oli hyvä etsiä putkella horisonttiin asti, riskilöitä näkyi nytkin muttei mitään sen ihmeempää. Edessä oli pääkaupunkiseutu josta ajattelimme selvitä käymällä Laajalahden torneilla ja pitkospoluilla. Päivän jalohaikarat löytyivätkin Maarin tornista ja Elfvikistä vielä lisää. Luhtahuitti päästi pari äännähdystä hetteiköstä, kaulushaikara näyttäytyi lennossa, timalit näppäilivät ruoikossa. Kahlaajia oli hoitoniityillä ja lietteellä vähänlaisesti, liian kaunis ilma tälläkin kertaa. Illaksi ajoimme eteenpäin Porkkalan kärjen parkkipaikalle. Iltakierroksen teimme kärkeen. Tyveneltä mereltä katselimme vesilintuja täälläkin, haahkoja oli valtaosa. Kärjen puissa kierteli käki, polkujen laidoilla ruokaili valkohäntäkauriita, nekään eivät meistä välittäneet kun käyttäydyimme rauhallisesti painetta luomatta. Luodoilla köllötteli iso halli.

Torstaikin alkoi Porkkalan kärjen käynnillä. Metsäkirvisiä ja keltavästäräkkejä oli jonkin verran muutolla, merellä muutti 24 mustalinnun parvi lounaaseen. Lähdimme seuraavaksi Sundsin tornille, mutta huomatessamme lähestyvän pikimustan pilvimassiivin tulimme nopeasti alas, autolle ehdimme juuri kun alkoi ukkostaa rajusti. Ajoimme Saltfjärdenin tornin parkkikselle sadetta pitämään, siellä oli muitakin autokuntia samaa tekemässä. Sateen jälkeen kävimme tornilla, runsaat parisataa kurkea tuli lounaan puolelta paikallisiksi. Kahlaajia oli hieman mutta varsinaisesti muuttajiksi taisin tulkita vain pari kapustarintaa. Jatkoimme matkaa Hankoniemelle, ensi alkuun Svanvikin lintutornille. Vihdoinkin oli edessä muuttaneita kahlaajia, neljä punakuiria, vanha isosirri, suosirrejä ja vikloja. Högholmenin kalliolle menimme maisemia katsomaan, niiden lisäksi näkyi toistatuhatta merimetsoa, nuori merikihu Vedan suunnalla ja vanha riuttatiira lensi kallion editse länteen kala nokassaan. Yötä vietimme Lappvikin parkkipaikalla. 

 

Lappvikin hiekkarantaa

Perjantai ja kolmastoista alkoi aamupesulla Lappvikin hiekkarannalla. Varsinainen lintukävely suuntautui Uddskatan kärkeen Tulliniemen luontopolulle. Kahlaajat olivat vähissä, vain kolme meriharakkaa, tylli ja pari valkovikloa. Keltavästäräkkejä ja metsäkirvisiä lenteli jonkin verran, merellä oli eniten merimetsoja, sitten haahkoja. Lintuja yritimme löytää seuraavaksi Täktomin Kobbenilta, hyyppiä oli viisitoista, suokukkokoiras ja mustaviklo päivän retkelle uusia. Lähdimme Tammisaaren kautta kohti Saloa, Halikonlahti kuului tällaiseen retkeen itsestään selvästi. Samalla voimme käydä kaupassa. Lahdella olikin lintuja pitkästä aikaa paljon, yli puolitoistatuhatta hanhea, merihanhi valtalajina, 1300 kottaraista, 800 naakkaa, lähes tuhat sorsaa, kahlaajiakin selvästi enemmän kuin äsken Hankoniemellä. Merihanhista kahdella oli kaularenkaat. Kuuden jalohaikaran parvi muutti Joensuun peltojen yllä. Jäimme lahdelle yöksi, yöllä ukkosti ja satoi.

Aamulla teimme uusintakierroksen lahdella, lintuja oli hävinnyt mutta tilalle oli tullut uusia. Hanhien määrä oli ennallaan mutta eilisiä kaularenkaallisia emme enää löytäneet. Kahlaajien joukkoon oli tullut jänkäsirriäinen. Sorsia näkyi muttei enää eilen huomattuja jouhi- ja harmaasorsia. Vanhoja selkälokkeja muutti nytkin etelään. Lähdimme kuitenkin pian kohti Paimiota ja Meltolan tornia. Navakka tuuli oli siellä kerännyt vesilinnut tornin lähelle lahdenpoukamaan mutta mitään erikoista ei näkynyt. Jatkoimme pian Sauvoon ja Karunan Maalun näkötornille. Siellä meidät yllätti sitkeä sade, joka todella harmillisesti jumitti videointiin käyttämäni kameran. No, varalaitteella syntyi paitsi kuvaa myös videota, mutta siinä laitteessa taas häiritsi kameran moottorin oma melu jota en saanut millään pois otoksista. Mutta maisemakuvia sillä syntyi kun oppi olemaan liikoja zoomailematta. Sade jatkui koko illan ja yön sitkeänä, yöpaikaksi valikoitui Paimion Valkojan uimarannan parkkipaikka. Siinä onnistui iltapesukin kun sade tyhjensi liian porukan koteihinsa. 

 

Sauvon Maalun näkötornikin on komia

Sunnuntaiaamuna lähdimme Paimiosta kohti Turkua, sade jatkui sitkeästi enkä saanut autossakaan kameraani niin kuivaksi että se olisi toiminut. Liedon puolelle Littoistenjärven vanhalle lintutornille saavuimme ensiksi. Paikalla oli joutsenperhe, nokikanoja ja veden pinnassa runsaasti pääskyjä. Seuraavaksi nousimme Järveln kosteikon korkeaan torniin, siinä oli hyvä paikka pitää sadetta ja samalla näki lintujakin. Harmaahaikaroita oli kosteikolla, korppiporukka kierteli aluetta, sorsien joukosta poimin nuoren liejukanan putkeeni. Sateen tauotessa vaihdoimme Järvelän kosteikon rantatorniin. Hyyppiä laskimme nyt 80, joutsenperhe tuli meitä katsomaan, haikaroiden lisänä näkyi muutama kahlaajakin. Hyvältä paikalta tämä kosteikko vaikutti, en ollut koskaan ennen käynytkään. 

 

Järvelän kosteikon joutsenperhe

Matka jatkui Raisionlahdelle, senkään uudessa tornissa en ollut vielä käynyt. Vesilintuja oli runsaasti, ja tuli mieleen vähän käynnit Maarin tornilla kun katselin valkoposkihanhien parvia ja runsaita harmaasorsia. Joutsenperheellä oli täällä viisi poikasta. Mustakurkku-uikkuja löytyi pari, tornin edustalla parveili kahlaajia. Vain parkkipaikkaa oli ollut hieman hankala löytää kun vähät olivat kai kuntoilijoiden varaamia. Mutta suunta oli edemmäs, seuraava kohde Lemussa, Oukkulanlahdella. Kaidanpään tornin parkkipaikan löysimme eikä siellä ollut ahdasta vaikka paikka olikin pieni. Tornille johti hyvä luontopolku jolta löytyi jo yhtä ja toista, itse tornilta aukesi eteen laaja ruoikko. Timalit ääntelivät sen sisällä, yli lensi valkoposkihanhia, varpus- ja ruskosuohaukka ja pääskyjä. Siirryimme katsomaan Kuurnanpään uimarannalle mitä sieltä näkisi, no, avovettä vähän enemmän. Valkoposkihanhia lensi yli täälläkin, ruoikon sisältä kuului liejukanan ääntä. Yli lensi uuttukyyhkyjä, kauempana merikotka. Jäimme lähistölle yöpymään. 

 

Valkkareita Raisionlahdelta

Maanantaina 16.8. kävimme vielä laiturilla katsomassa paikalliset linnut, suuria muutoksia edellisiltaan ei ollut. Jatkoimme matkaa Askaisiin. Vastaan tuli Ritaripuisto ja sieltä jatkoimme Louhisaaren kartanon puistoon. Itse kartano ei ollut vielä auki mutta puistossa linnut olivat vilkkaita. Tiklit, hempot pyörivät parvina, sepel- ja uuttukyyhkyt huhuilivat, yli muutti pari isokuovia. Merellä näkyi parvi merimetsoja. Lähellä oli Pikisaaren uimaranta, siellä kävimme aamupesulla minkä jälkeen suunnistimme kohti Mietoisia ja Mietoistenlahtea.

Kuuston tornille tulimme ensimmäiseksi. Ruskosuohaukkoja pyöri lahdella neljä, nuolihaukkoja viisi. Jatkoimme edemmäs Silakkarin tornille ja polkua niemenkärkeen. Täältä löytyi jo tuhansia valkoposkihanhia ja satoja sorsia. Jatkoimme vielä edemmäs Vasikkahaan tornin parkkikselle ja polulle. Täältä näimme toista tuhatta merihanhea ja ainakin kaksi kertaa enemmän sorsia kuin Silakkarista. Kahlaajia oli myös, valtalajina suokukko, vähemmän liroja ja hyyppiä. 160 kurkea laskeutui lahden pohjukkaan ja jatkoimme kävellen perhetornille mistä ne näki helpommin. Palasimme autolle ja päätimme jäädä tänne yöksi.

Seuraavan aamun (17.8.) aloitimme Vasikkahaan tornista. Oli pilvistä ja ajoittain sadekuuroja. Tornissa huomasimme lavan kulmassa kookkaan ja harvan risupesän, myöhemmin joku kertoi meille että paikalla oli kesällä pesinyt närhi, hänellä oli kuvakin siitä. Lahdella oli eilistä vähemmän lintuja, suurparvet olivat lähteneet pelloille syömään. Jalohaikara seisoskeli lahden pohjukassa, kahlaajista aamun runsain oli nyt töyhtöhyyppä, suokukot olivat valtaosin lähteneet yöllä. Me jatkoimme matkaa Vehmaan puolelle, Tummavuoren polulle ja maisemalavalle. Polku oli vanhassa graniittilouhoksessa, maisematorni louhitun kivijätevallin reunassa. Pitkästä aikaa päivälistalle tuli viisi tiaislajia lisänään hippiäiset ja puukiipijät. Taivassalon puolelta löysimme Rantalanlahden tornin, missä lyhyesti pistäydyimme. Matka jatkui Kustavin puolelle, Kivimaan luontopolku oli karttaan merkitty ja sen kiersimme. Hautausmaan laidasta löysimme turkinkyyhkyn. Kierros päättyi Jeremiaan luolille. Yötä jäimme viettämään Kustavin puolelle. 

 

Kustavin kulttuurireitin pakollinen bongaus

Heponiemessä heräsimme keskiviikkoaamuun ja aamupalan jälkeen palasimme Taivassalon puolelle. Hakkenpäässä oli luontopolku ja sen kiersimme aamukävelynä. Monin paikoin oli hienoja näkymiä merelle ja laavu oli rakennettu kai parhaalle paikalle. Me palailimme autolle ja jatkoimme Ahmasvedelle, siellä oli uimaranta, mutta lintuja vähän. Uusikaupunki tuli vastaan seuraavasi ja sieltä osasimme etsiä vain Hiujärven luontopolun ja tornin. Järvessä ui nokikanoja ja heinäsorsia, muuten lintuja oli edelleen vähän. Pyhärantaan tullessamme suunnistimme Rihtniemen kärkeen, siellä oli lintulava ja -torni. Illalla tuuli oli yltynyt jo lähes myrskyn rajoille joten mistään staijaamisesta ei mitään tullut. Paikka sopi hyvin yöpymiseen ja siihen jäimme.

Torstaiaamuna tuuli oli yhä toistakymmentä metriä sekunnissa etelästä joten aamustaijia teimme lähinnä lintulavalta. Jotakin muuttoa taisi ilmassa olla, ohi muutti viisi kuovia, viisitoista tavia ja neljätoista tylliä. Tiiroja meni enemmän, 240 tiirasta kaikki taisivat olla kalatiiroja. Haarapääskyjäkin muutti 175 etelään. Me lähdimme Raumalle ja löysimme Unajanlahden lintutornin ja polun. Valitettavan ränsistyneessä kunnossa polku, laavu ja vessa ym retki-infra oli mutta paikassa sinänsä ei mitään vikaa ollut. Jatkoimme matkaa entisen Lappi T.L:n puolelle, Raumaa sekin nyt on. Kauklaisten torni näytti tutulta ja se onkin tehty samoin piirustuksin kuin Halikonlahden uudempi torni. Sama vika on kummassakin, tukipuut lahoamassa. Paikalta löytyi neljä kurkea ja nuolihaukka joten lintujakin hyvällä onnella näkee. Seuraava pysähdyksemme oli Narvijärvellä Niskuksenlahti, uimapaikka, peseytymiseen sopiva siis.

Retki jatkui Laitilaan, Otajärven tornissa olin joskus muinoin käynytkin, nyt se oli käyttökiellossa, tukipuut sielläkin lahonneet. No, riskillä kiipesimme katsomaan ja näimme 46 kurkea, kolme ruskosuohaukkaa ja joutsenparin. Avovesi yms oli karannut kauas. Laitilasta etsimme seuraavaksi Liesjärven tornin. Se oli rakennettu 2015 mutta kunnon parkkipaikkaa sille emme keksineet. Tornista näkyi kuitenkin kurkia, 42 tällä kertaa, sepelkyyhkyjä, liroja ja joutsenpari täälläkin. Illaksi menimme Koskeljärven itäpuolelle. Ajatus oli tehdä retki järven rannoilla huomenissa mutta huominen olisi 20.8. ja sorsastus on maalla ihan jotakin muuta mitä yli neljä vuosikymmentä pääkaupunkiseudulla asunut kuvittelee sen ehkä olevan... 

 

Mietteliäänä Liesjärven tornin lähellä

Aamuyöstä huomasimme jo liikennettä ohitsemme rantaan. Kun aamupalan jälkeen lähdimme tornille ja lavalle vievälle polulle, huomasimme että paikalle oli kerääntynyt jo koko joukko väkeä odottamaan sorsastuksen virallista alkamista, kello kahtatoista. Tornilla kävimme, harmaahaikara, kurki ja joutsenpari oli paikalla, luhtakanakin äännähti pari kertaa. Rantaa myötäilevää polkua kuljimme etelämmäs ja uusia metsästäjäporukoita näkyi saapuneen kukin paikoilleen. Ei kai tässä muuta tehtävissä ollut kuin palata metsän kautta takaisin parkkipaikalle ja lähteä etsimään rauhallisempaa kohdetta. Sellaiseksi päättelimme läheisen Vaaljärven lintutornin, järvihän oli rauhoitettu. Naiiveiksi paljastuimme, täälläkin oli metsästysporukoita joka puolella, autoja tornin parkkipaikkakin täynnä. Naiiveja olivat vesilinnutkin, ainakin heinäsorsat olivat kerääntyneet tänne. Kello lähestyi kahtatoista ja lähdimme ajamaan muualle. Seija kyllä soitti Metsähallitukseen ja kyseli miten metsästys voi olla sallittua rauhoitetulla järvellä. Siellä joku tutki meille karttaa ja totesi että pieni nurkka kyseisestä järvestä ei olekaan suojelualuetta, toki mekin olimme tuon talon nurkan siinä kartassa nähneet. Totesimme siihen että nämä pyssymiehet olivat hajaantuneet tasaisesti pitkin rantoja joka puolelle järveä. Eivät byrokraatit kuitenkaan tuolle mitään tehneet, meidän olisi pitänyt jäädä paikalle katsomaan kuka ampui ja mistä ja kaiketi yrittää sitten lähteä tappelemaan prosessia läpi poliisissa ja oikeudessa jos poliisi ikinä olisi mitään tutkimaan suostunut. Tässä jos missä näkyy ns maan tapa ja se lahjomattomuus mistä itseämme niin maailmanlaajuisesti muistamme kaikille kehua.

Ajoimme seuraavaksi Otajärven Nuuskin lintulavalle. Sekin on nykyisin ilmeisesti Raumaa, entistä Kodisjokea. Sielläkin oli metsästäjiä pitkin rantoja veneissään, autot luontotalon pihassa parkissa. Ei sieltäkään lintuja onnistunut näkemään joten poistuimme saman tien. Lähdimme Lappiin, tai Raumaa nykyisin, Sammalsuonmäelle kiertämään maailmanperintökohteeksi valittua muinaishauta-aluetta. Jopa tällaiselle Lounais-Suomen hiidenkiukaisiin tottuneelle kävijälle alue oli vaikuttava. Linnusto oli yhtä vaatimatonta kuin lapsuusajan kalliomäillä, pajulintuja, peippoja, laulurastas, metsäkirvinen, punarintoja... Kävimme lopuksi viereisessä Kivikylän palvaamon tehtaanmyymälässä ostamassa vähän eväitä jatkoretkelle. Matka jatkui Säkylään, kohteena Vähä-Säkylän lintutorni. Tasaista pauketta kuului järveltä läheltä ja kauempaa. Lintuja näkyi vähän ja yleensä lennossa, merihanhia pikkuparvi, toinen pikkuryhmä metsähanhia. Sääksi, nuoli- ja varpushaukka kuvittelivat kai olevansa turvassa kun näyttäytyivät. Ajoimme järven rantaa Iso-Vimmaan missä jäimme yöpymään uimapaikan parkkipaikalle.

Vuosi Korialla eli miten tässä näin kävi osa 9

 

Impiön paksujalka

 

Uusi viikko alkoi ja vähitellen piti lähteä takaisin kohti etelää. Mitään kiirettä emme edelleenkään ajatelleet pitää, koronan kakkosrokotukset olivat tulossa vasta kuunvaihteen aikoihin. Kittilän Kaukosesta lähdimme ajamaan kohti Rovanientä. Ounasjokivarressa pysähtelimme lintuja etsien mutta lajisto oli perustasoista. Rovaniemellä etsimme Harjulammen lintutornin, siellä oli tarjolla haapanoita, heinäsorsia ja taveja, telkkiäkin. Nauru- ja kalalokkien lisänä oli pari lapintiiraa. Törmäpääskyjä lenteli täälläkin. Paavalniemen lintutorninkin katsoimme mutta siellä oli vielä hiljaisempaa. Matka jatkui Ranuan suuntaan, Portimojärven tornilla pysähdyimme, paikka vaikutti hyvältä vaikkemme siellä nähneet juuri valkovikloa ja paria pikkulokkia kummempaa. Matka jatkui Ranuan Impiöön, Seppo oli kertonut siellä jo pitkään viihtyneen paksujalan. Etsimme paikan ja aika pian lintu löytyikin laitumen laidasta joutomaalta. Se ruokaili ahkerasti joskin välillä piilotellenkin. Pari liroa oli samalla niityllä, ison nautakarjan yllä haarapääskyjen parvi. Oli jo ilta ja yöpymään jäimme päätien varten sopivalle levikkeelle. Tie oli rauhallinen eikä liikennemelu unta häirinnyt.

Tiistaina 13.7. matka jatkui Petäjäsalmen kautta Pudasjärvelle ja Iso-Syötteen kansallispuistoon. Helle jatkui sitkeästi, taivas oli pilvetön ja leuto lounaistuuli tuntui vain korkeimmilla avoimilla kohdilla. Petäjäsalmen pysähdyksellä joen yllä lenteli taas törmäpääskyjä, pohjansirkkukin varoitteli pitkästä aikaa. Iso-Syötteelle tulimme Kellarilammen puolelta ja teimme Pytkyn kierroksen. Pohjansirkkuja oli täälläkin poikueparven verran, isokäpylintuja määritettiin runsaiden käpylintujen joukosta, leppälinnutkin varoittelivat jo, korppipoikue kierteli taivaalla ja suot olivat sopivin kohdin hillasta keltaisia. Jatkoimme matkaa kohti Oulua, Hirvinevalla teimme perinteisen kierroksen pitkospolulla ja tornilla. Kurkia näkyi kauempana suolla kuusi, kahlaajista huomattiin isokuovi, taivaanvuohi, liroja ja valkoviklo. Käkikin kukkui vielä illassa. Yöpaikaksi valikoitui Jäälin ”monttu”, paikallinen uimapaikka. Siellä oli hyvä käydä aamupesulla ennen kuin matkaa taas jatkettiin Oulun ohi Kempeleenlahden lintutornille. Nyt oltiin taas lintupaikoilla ja lajejakin alkoi näkyä aiempaa runsaammin. Saman tien kävimme etsimässä muutki lähistön lintutornit, Vihiluodon tornin ja tornipolun ja Akionlahden lintutornin, Varjakankin satamassa kävimme. Helle jatkui edelleen tiukkana joten mitään muuttoa oli turha toivoa. Kahlaajia näkyi kuitenkin helteestä huolimatta. Oulunsalosta löysimme Papinkarin ja Koivukarin lintutornit, lintuja sitten vähän vähemmän. Temmesjokisuun tornille komppasimme tiheän ruoikon läpi, perillä näkyikin sitten runsaasti kurkia, merihanhia ja joutsenia ja ruskosuohaukkoja. Limingassa huomasimme parven mustavariksia. Yöpaikaksi valikoimme edellisillan tapaan Limingan uimarannan.

Torstaina 15.7. kävimme alkajaisiksi Limingan kirkonkylällä mustavariksia kuvaamassa. Palasimme pian takaisin ja kävimme Liminganlahdella tornilla ja polkukierroksella. Helle yltyi taas nopeasti 29 asteeseen, meren äärellä sentään tuuli. Liminganlahdella oli tutusti kahlaajia, joukossa vielä kaksi mustapyrstökuiria. Jalohaikarakin näkyi. Jatkoimme täältä matkaa Lumijoen Varjakkaan, kurkia ja joutsenia oli sielläkin ja meren puolelta lensi ohi kuikka. Siikajoen Säärenperässä joutsenia oli jo puolitoistasataa, tuulihaukat kisailivat metsäreunassa. Varessäikälläkin kävimme toteamassa että tuulimyllyt on jossakin välissä purettu pois. Lintujen kärkeä täällä edustivat merimetsot ja naurulokit, kumpiakin kaksi ja puolisataa. Tauvon kalasataman kärjessäkin käväisimme, aallonmurtajan kärjessä oli tiiroja ja lokkeja eikä sitten paljon muuta. Lähdimme ajamaan vähän reippaammin etelään ja pysähdyimme Lohtajan Marinkaisiin Harjukarin lintutornille. Siinä lähellä olimme keväällä käyneet kaspiantylliä katsomassa mutta nyt menimme ensi kertaa torniin. Torni on hyvä kahlaajapaikka, erään tapaamamme paikallisen mielestä Keski-Pohjanmaan paras tällä hetkellä. Olihan siellä vikloja, hyyppiä, suokukkoja, meriharakoita ja pitkästä aikaa suo- ja lapinsirrejäkin. Jäimme yöksi parkkipaikalle tarkoituksena käydä tornissa aamullakin. 

 

Harrbådan ex-loisto

Perjantaina mulla olikin tasavuosisynttärit. Jos ajattelin tornilta jotakin erikoista löytäväni synttärilahjaksi, väärin luulin. Luoteistuuli oli aika koleaa ja eilisistäkin linnuista osa oli lähtenyt. Lähdimme mekin katsomaan niitä muita Kokkolan lintutorneja. Rummelö oli menneisyydestä kuuluisa paikka mutta tällä käynnillä hiljainen. Sieltä kävelimme polkuja pitkin Harrbådan tornille, maisemat olivat hienoja mutta erityisesti kahlaajia täälläkin kovin vähän. Kokkolan Isokarin torni oli seuraava kohde, tiirojen, lokkien ja vesilintujen lisänä oli tarjolla vain merikotka ja kalasääski. Vielä komppasimme Kokkolan Laajalahden käyden sekä Hietapakan että Laajalahden torneilla. Paikallinen piilokoju oli todellinen lintupiilo, se oli keskellä korkeaa ruoikkoa ja sen suojassa oli pesinyt haarapääsky. Jatkoimme matkaa pitkin loikin illaksi Porin Yyterin lietteiden parkkipaikalle.

Lauantaiaamun kierroksen teimme sitten parkkipaikan viereisestä Langouran lavasta alkaen Lietteiden tornille, sitten Sannannokkaan ja Isosannalle. Välipäivän jälkeen lämpökin nousi taas hellerajalle. Täällä kyllä riitti lintuja, toki helle jarrutti kahlaajamuuttoa edelleen. Merimetsoja, merihanhia, lokkeja, tiiroja, vesilintuja oli paljon. Väreily kyllä haittasi niiden määrittämistä kauempaa. Ristisorsia oli tusinan parvi, tiiraporukassa lepäili yksinäinen pikkutiira, Preiviikinlahden suulla kävi kääntymässä kolmen ruokin juna. Ruoikon yllä pyörivässä kolmensadan kottaraisen parvessa oli yksi huomattavan vaalea yksilö, harmikseni en saanut siitä kunnon dokumentteja. Kirrinsannan altaalla kävimme seuraavaksi, peruslajistoa paikalla oli, ja jatkoimme etsimään Preiviikinlahden pohjukan lintutorneja. Etelärannan tornin luona piti kartan mukaan olla jopa uimarantakin mutta se oli liettynyt ja ruoikoitunut jo ajat sitten. Pyrstötiaisparvi seikkaili tornin vieressä, kauempaa näkyi 40 kurkea. Ooviikin lintutornilla kävimme seuraavaksi. Paikallisina oli muutama merikotka ja 20 valkovikloa nukkui matalassa rantavedessä. Pitkokset johtivat täältä Kaarluodon tornille, sen edustalla oli lisää valkovikloja ja isompina pitkänokkina 30 kurkea ja saman verran harmaahaikaroita. Porista lähdimme jatkamaan matkaa kakkostietä, illaksi tulimme Kokemäen Palojärvelle missä oli uimaranta, pistäydyimme myös viereisellä Piikajärvellä mutta nämä eivät olleet lintujen suosiossa, taveja ja telkkiä sentään niiltä löytyi.

Sunnuntaiaamu 18.7. alkoi aamupesulla Palojärvellä, sieltä lähdimme Kokemäen kuntakeskukseen missä jahtasin taas kameroin mustavariksia. Varsinaisen luontoretken teimme Puurijärven-Isosuon kansallispuistossa, kävimme kaikilla kolmella lintutornilla. Kärjenkallion tornin vieressä työskenteli käpytikka jota kuvasin, lavalla ja polkujen varsilla kuvasin taas korentoja. Isosuon tornilta kävimme katsomassa että sääksi on paikalla, Mutilahden tornilla ja patovallilla hätäili kuovi, mitä, sitä emme huomanneet mutta joku isompi petolintu siitä taisi ohi mennä. Kultarinnan löysimme rantapuista. 

 

Puurijärven iso torni

Matka jatkui kotia kohti, tauon päätimme pitää Hämeenlinnassa Hattelmalanjärven lintutornilla. Tämä osoittautuikin hyväksi paikaksi, härkälintuja pesi järvellä useita pareja, joukossa myös mustakurkku-uikku. Sääksiä kalasteli paikalla seitsemän ja lokkien ja tiirojen joukosta löytyi myös saalisteleva aikuinen mustatiira. Tuuli oli kovanpuoleista, toki lämmintä oli vaikka hellerajalle ei ihan yllettykään. Täältä oli enää lyhyt matka Korialle joten illaksi tulimme sitten kotiin.

Maanantaina 19.7. teimme pienen kierroksen Keltin altaiden ympäri, vesilintuja oli kohtalaisesti, joutsenperhe paikalla, viisi harmaahaikaraa, uuttukyyhkyjäkin, kahlaajista vain valkoviklo. Kotiinpaluu oli meille tyrmistyttävä, ikkunamme edessä ollut kai satavuotias tammi oli noin vain kaadettu, muka putkiporukan töiden edestä mutta ei putkilinjaa koskaan siihen edes vedetty. Täysin järjetöntä vandalismia. Nyt tuli vahvasti sellainen olo ettei täällä ole hyvä pitkän päälle asua.

Seuraavana päivänä teimme parin tunnin kierroksen Saksanahon ruderaateille. Helteet olivat väistyneet, ilma viilentymässä ja illalla jo sateli vähän. Linnuista muistiin merkitsin parisenkymmentä peruslajia, ei mitään erikoisempaa. 21.7. vuorossa oli käynti Mustilan arboretumissa, pilvistä oli edelleen, sateen uhkaa ja linnusto vaatimatonta, sentään pari sirittäjää puistosta. Torstain kävelyn teimme kotoa Korian hautausmaalle ja sieltä Napan kautta takaisin. 25 lajia olen tuoltakin kävelyltä kirjannut, sirittäjän taas, neljä peukaloista, muuten peruskauraa. Perjantain 23.7. retki suuntautui Elimäenjärvelle, tein peltotiekierroksen, hiljaista oli järvelläkin, naakkoja eniten, taivaalla tervapääskyjä ja haarapääskyjä. Teuroisissa oli tuulihaukkapoikue ja Oivonojan savikuopilta kävin katsomassa että tie kuopille oli halkeillut pahasti, se voisi sortua piankin. Kahlaajista paikalla oli töyhtöhyyppiä, liroja ja pikkutyllejä rantasipin lisäksi. Paikallinen joutsenperhe pysytteli jossakin piilossa. Lauantaina 24.7. kävin Myllykoskella paikallisilla kirjamessuilla. Sunnuntain pääkierros oli Keltin altaiden ympärikävely. Täkäläinen joutsenperhe löytyi helposti. Paikalla oli myös neljä kanadanhanhea, harmaahaikaroita oli kaksi.

Maanantai 26.7. oli taas helteinen. Päätimme käydä Kotkassa pesemässä auton viisiviikkoisen retkemme pölyistä. Katariinan meripuistossa teimme perinteisen kävelykierroksen, lajistokin oli perinteistä valkoposkihanhineen, merilokkeineen ja -metsoineen ja taskuineen. Tunnin jynssäyksen jälkeen auton pinta oli taas puhdas ja paluumatkalle lähdimme Rantahaan tornin kautta. Hoitoniityllä oli kohtalaisesti hyyppiä, vikloja, taivaanvuohia ja yksi suokukko. Ruskosuo- ja nuolihaukat sekä sääkset etsivät lahdelta syötävää. Seuraavanakin päivänä lämpö nousi kolmeenkymmeneen asteeseen. Teimme pitkästä aikaa Alakylän polku- ja peltokierroksen. Pyy ja teeri löytyivät metsästä, tuulihaukka pellolta. Taivaalla risteili runsaasti terviksiä ja pääskyjä. Kovin hiljaista muuten oli. Seuraavana aamuna lähdimme taas lähikävelylle Korialta Napan ja hautuumaan kautta takaisin. Lajeja merkitsin muistiin 26, mainittavimpina pyrstötiainen ja harmaahaikara. Ukkonen kulki itäpuolelta ohi ja ajoittain tuli sadetta meillekin.

Tuulihaukkoja on sentään pöntöissä syntynyt

Torstaina kävinkin sitten itsekseni Iitissä Mukulanlahden tornilla. Golfkentällä oli valkoposkihanhia, järvellä kanadalaisia. Ruskosuohaukkojen poikue lenteli ruoikon yllä. Mustaviklo muutti yli ja hetken päästä 45 suosirrin parvi. Keltin altaiden ympärikävelyllä paikallisina oli kaksi nuoli- ja kaksi tuulihaukkaa. Sääksi lensi yli eväät mukanaan. Joutsenperhe viihtyi vakiopaikallaan. Perjantaina tein sitten vertailun vuoksi kävelyn Elimäenjärven peltoteillä ja Oivonojan savikuopilla. Kaksi tuulihaukkaa oli Elimäenjärvelläkin. Oivonojan kahlaajista oli jäljellä vain kolme liroa ja pikkutylli. Paikallinen joutsenperhe oli säilyttänyt kaikki 7 poikastaan. Heinäkuun viimeisenä päivänä tein autokierroksen Myllykosken kautta Kotkaan Rantahaan tornille. Kahlaajia toivoin löytäväni mutta vesi oli korkealla, linnut piilossa ja kahlaajat jäivät muutamaan liroon, mustavikloon, pariin taivaanvuoheen ja pieneen suokukkoparveen.

Elokuun ensimmäisenä lähdin yhtä epätoivoiselle autokierrokselle, nyt Lapinjärven lintutornille. Sateinen aamu oli herätellyt muutolle pikku suosirriporukan joka muutti järven pinnassa etelään. Selällä ui mustalintukoiras, sekin muualta tullut. Silkkiuikkuja, sorsia ja sotkia oli mukavasti, samoin joutsenperhe täälläkin. Liljendalin Sävträskin tornistakin yritin jotain nähdä mutta turhaan. Palailin Heikinkylän, Kuninkaankylän ja Ruotsinkylän peltojen kautta, petoja etsin mutta tuuli- ja nuolihaukkaa enempää en nähnyt.

Vuosi Korialla eli miten tässä näin kävi osa 8

 

Panoraamaa Pulmankijärveltä

 

Heinäkuun ensimmäisen päivän aamu ja päivä kului Pulmankijärvellä. Kävimme hiekkarannalla ja järven eteläosassa. Lämpö nousi päivän mittaan 22 asteeseen, tuuli oli navakkaa lounaista, pilvipeite vähäistä. Tyllejä pesi tienvarressa ja rannoilla, rantasipejä varoitteli veden äärellä ja ampuhaukallakin tuntui olevan pesänsä jossakin lähellä. Iltapuolella lähdimme komppaamaan länsipuolen tunturinummille ja jängille. Kapustarintoja hälytteli pitkin matkaa, lammilla pesi joutsenia, kurkia, tukkasotkia, alleja ja mustaviklokin. Lapinsirkkuja löytyi jängiltä ainakin neljä. Punakuiripari varoitteli aktiivisesti polun varressa lähtiessämme maastoon ja uudestaan kun tulimme takaisin toisesta suunnasta. Heillä oli muutakin varottavaa, ampuhaukka etsi saalista järven laidalta ja kaikkiaan kolme tunturikihua kierteli tienvarsisoita etsien jotakin syötävää, linnunpoikaset olisivat varmaan kelvanneet kun jyrsijöitä ei näkynyt missään. Kuikan huutoa kuului muutamasti Pulmankijärven suunnasta. Perjantaiaamunkin 2.7. kiertelimme tällä kertaa Isonkivenvaaran itä- ja Nuorgamin eteläpuolella. Tienoon pikkulammilla ja lähijängillä kierteli kai 25 tunturikihua, taisivat tulla Norjan puolelta meren ääreltä, pikkuparvina se viettivät aikaansa lähilammilla ja tunturin rinteillä. Kapustarintoja vihelteli täälläkin toistakymmentä, sinirintoja lauloi kolme. Liroja hermostutti erityisesti kihujen liikenne. 

 

Punakuirikoiras vahdissa

Iltapäivällä lähdimme sitten palailemaan pitkin Tenon vartta ensin Utsjoelle ja lopulta Karigasniemelle. Oli yhä lähes pilvetöntä, tuuli puhalsi kovaa nyt koillisesta ja sen mukana päivä oli viileä. Matkan varrelta poimimme havaintoja merilokista, lapintiiroista, ampuhaukasta ja pikkukuoveista. Tavoitteena oli päästä Karigasniemen Ailigakselle ja siellä olimme vielä saman päivän kuluessa. Pikku iltakävelyn tunturin alarinteillä teimme ennen nukkumaan menoa. Tunturikihuja oli kaksi täälläkin, sinirinta lauloi, kapustarinnat varoittelivat, samoin pikkukuovi ja taivaanvuohi soidinteli. Kävimme kuitenkin nopeasti nukkumaan. Kolmannen päivän käytimme sitten kunnon komppauskierrokseen tunturin huipulla ja takamailla. Kulku olikin aiempaa rankempaa koskapa lämpö nousi taas hellelukemiin. Viilennystä sai tunturin pohjoispuolen lumilaikuista, suorastaan jäitä hattuun. Kapustarintojen vartiopalvelu hälytti taas koko ajan, sinirintoja huomattiin sekä laulajia että varoittelijoita. Korppien lentopoikue kierteli täälläkin. Illalla siirryimme Piesjängän erotusaidan tuntumaan odottamaan vuorokauden vaihtumista ja lintujen laulun alkamista.

Sunnuntaiaamun 4.7. aloitin puoliyön jälkeen. Pajulinnut aloittivat laulunsa ja lapinuunilintukin alkoi laulun kello 00:45 (normaaliaikaa, en ole siirtänyt enkä siirrä enää koskaan kellojani kesäaikaan). Laulajien määrä lisääntyi aamun edetessä, Ailigasjängän lähellä kuulin sepelrastaankin laulavan. Aamukierroksen jälkeen kävin minäkin unille ja päivällä ajoimme sitten Kevon luonnonpuiston eteläpään parkkikselle tekemään polkukierroksen Luomusjärville ja takaisin. Etelätuuli oli leutoa ja taivas pilvetön, lämpö nousi hellelukemiin. Toki muutama kahluuosuus viilensi ainakin jalkoja sopivasti. Linnut olivat helteessä vaisuja, korpit ja keltavästäräkit sekä sinirinnat jaksoivat kyllä, ja tietysti rastaat ja urpiaiset. Maanantaina suuntasimme Menesjärveltä Lemmenjoen kansallispuiston parkkipaikalle. Komppasimme jokivartta Joenkielisen laelle ja toiselta puolelta takaisin. Helle puhkui jo 30 asteen teholla. Meillä oli vettä mukana mutta pari kertaa varasto piti täydentää matkan varren puroista. Samalla oli hyvä kastella paitakin läpimäräksi, se viilensi sopivasti kun kiipesi polkua tunturille. Huipulla tuuli, lounaasta navakasti, metsässä sitä ei juuri tuntunut. Lintulajisto jäi vähiin, pariinkymmeneen. Leppälintuja, kapustarintoja, sinirintaa ja varoittelevaa valkovikloa videoin muun muassa. Pitihän kameroita käyttää kun niitä tässä kelissä jaksoi raahata mukanaan.

Käynti seidalla

Kuudennen päivän aamuna lähdimme Lemmenjoelta Kittilän Taatsijärvelle. Tämä jos mikä oli retken nostalgiaosuus, täällä olin ollut ensi kertaa Lapissa, vuonna 1973 kun olimme Rannikon Karin ja Leppäsen Markun kanssa kolmistaan retkellä Varangille ja takaisin. Kari tuon paikan tiesi jo entuudestaan ja hieno se on edelleen. Helle puhalsi edelleen lähes 30 asteen teholla. Kuukkeleita järvenrantakierroksella oli edelleen, mutta muuttohaukka oli menneeseen verrattuna täysin uusi tuttavuus, ehkä seidan lahja siitä että tulin taas käymään. Vuonna 1973 paikalla oli sauna missä peseydyimme, nyt kävimme peseytymässä Taatsijärven alapuolen järvessä. Matka jatkui Kittilää kohti, Sirkkaa ennen oli tienvarressa opastus Akanrimmen lintutornille. Täällä asusteli neljä lokkilajia, lapintiiroja ja kuikkaperhe. Jänkäkurpan soidinta kuulimme kun nautimme eväitä. Retken ensimmäinen hirvi oli näkynyt vähän aiemmin. Ajoimme vielä Pallaksen suuntaan ja siellä vietimme seuraavan yöttömän yön.

Aamukierrokselle keskiviikkona 7.7. lähdimme Palkaskeron huipulle. Hellepäivä tästäkin oli taas tulossa, linnut hiljaisia. Niittykirvisiä oli tietysti pitkin matkaa, kivitaskuja ja kapustarintoja lähempänä huippua. Tuuli ylhäällä oli totutun navakkaa, lounaasta edelleen. Huipulla ohi lensi retken ensimmäinen pulmunen ja lasketuessamme rakkakivikon poikki Vatikurun suuntaan huomasimme myös nuoruuspukuisen pulmusen syntymäkivikossaan. Korppeja kierteli komeissa maisemissa, joesta löytyi retken ensimmäinen koskikarakin. Kuukkeli, rastaat, järrit ja pajulinnut viihtyivät metsävyöhykkeessä. Me lähdimme jatkamaan Muonioon. Putaanrannan lintutorni oli kueskustan tuntumassa, telkkiä oli ainakin neljä poikuetta, uivelokin siinä liepeillä, tilhikin lensi yli. Jatkoimme matkaa Kätkäsuvannon tornille, nimeltään Yrjön ja Jussan lintutorni. Haapanoita ja telkkiä oli täällä ja välillä merikotka kävi yläpuolella häiritsemässä niiden rauhaa. Ilta kääntyi sateiseksi kun saavuimme Enontekiön Mannakosken tornin parkkikselle ja päätimme jäädä yöpymään.

Aamulla pistäydyimme tornilla, täällä oli virtaava joki vieressä ja runsaasti sekä hyttysiä että mäkäräisiä. Vieressä oli maan lähes paras helposti tavoitettava palsasuo, mutta nähtävää siellä vain tuulihaukan ja lapinharakan verran. Valkoviklot ja lirot pitivät kyllä ääntä. Tornipolulla oli laulava sinirinta ja varoittelevia pajulintuja. Karesuvannossa kävimme tankkaamassa sekä polttoainetta että vettä ja palasimme takaisin Enontekiön Sotkajärvelle. Tämä oli tuttu lintupaikka, nytkin siellä runsaasti tukkasotkia, parvi uiveloita, alleja, mustaviklokin suolla. Meidät tavoitti taas rankka saderintama ja Muotkajärven luo pysähdyimme syömään sateen ajaksi. Siinä samalla tuli käytyä järvessä pesullakin, tosin sateen loputtua hyttyset olivat todella nälkäisiä ja niiden pistoksia keräsin tuhatmäärin kaikkialle nahkaani. Jatkoimme Hettaan missä kiersimme Jyppyrän polut. Vanha seitapaikka oli tämäkin, linnuista paras kai koppelo. Yöpymään pysähdyimme Käkkäräjoen Siltakoskelle.

Aamulla kävimme pesulla veneenlaskupaikalla ja jatkoimme Ketomellaan. Aamukävely johti Pippokeron huipulle ja takaisin. Oli perjantai 9.7. emmekä juuri olleet selvillä paikallisesta maailman menosta. Tunturin huipulta huomasimme kaukaa lähestyvän juoksijoiden jonon. Kyseessä oli joku ultrajuoksu missä piti kisata koko matka kansallispuiston päästä päähän. Kuuntelimme ja kuvasimme kiurua tunturin yllä, kapustarintoja ja niittykirvisiä. Palatessa polku oli täynnä juoksijoita joten me pujottelimme vaihtoehtoisia reittejä sen lähistössä aina kun niitä oli saatavissa. Kuikka ui Hietajärvellä, mäntykankaalla tuli vastaan lapintiaispoikue. Päivän lajimäärä pysytteli ties monettako kertaa vain parinkymmenen korvilla. Yöpymään ajoimme Kittilän Tepastolle, ja meitä huvitti miten kylän väki tuntui tekevän jatkuvia kontrollikäyntejä yöpaikallamme ettemme vain käyttäisi hyväksemme esimerkiksi kylän jätepistettä. Emme käyttäneet. 

 

Niittykirvinen tunturissa

Kymmenennen päivän aamuna lähdimme sitten kohti Leviä, minkä kautta olimme jo kerran retkellä aiemmin menneet. Nytkin pysähdyimme Akanrimmen lintutornille, kuikkapari oli paikalla edelleen, pikku- ja harmaalokit pesillään. Pari tilheäkin lensi nyt ohi. Jatkoimme Kittilän keskustaan, kauppaan ja samalla Karinnokan lintutornille. Lähellä pesi iso törmäpääskykolonia ja lintuja oli kuvattavaksi asti. Jatkoimme Porttijärven lintutornille. Se oli metsän peitossa ja lintuja saattoi nähdä vain puiden välistä. Tornin vieressä oli kyläyhdistyksen autiotupa ja ranta oli hyvä uinti- tai pesupaikka. Käpylintuja oli tornipolun varressa runsaasti, isompaa lajia. Sepelkyyhkyjäkin näkyi taas pitkästä aikaa. Kallon kylällä oli toinenkin torni, Lompolojärvellä. Tämä oli lintuisampi paikka. Järvellä ui telkkiä, tukkasotkia, heinäsorsia ja haapanoita, joutsenia oli sekä tällä että naapurijärvellä. Länsipuolen metsässä oli ampuhaukan pesä, poikasten kerjuu kuului hyvin torniin. Jatkoimme yöksi Totovaaran parkkialueelle. Siltä oli merkitty joutsenpoluksi nimetty reitti kulkemaan Latvajärven lintutornille, sen kävimme läpi sunnuntaina mutta kierros oli odotettua rankempi koska polkua ei ollut pidetty kunnossa ja tornikin oli kaadettu ja poltettu, toki myös helteinen sää kysyi kuntoa. Polkua käyttivät vain porot ja hirvet, päälle oli paikoin kaadettu raivattua koivu- ym taimikkoa. Latvajärvelle ei nähnyt juuri mitään ilman tornia, polun varressa oli sentään kahdesti pohjantikka, valtalajeina pajulintu ja järripeippo, runsaimpina siivekkäinä hyttyset. Hieno reitti oli suotta päästetty rapistumaan ja tuhottu.

Kolarin puolella kävimme Ylläslompolon lintutornilla, tämä paikka oli linnustollisesti parempi mutta korjattavaa oli täälläkin pitkoksissa ja laavu tornin takana poltettu täälläkin. Kaukoputkea tornilla tarvitaan, järvi on sen verran kookas. Taveja ja telkkiä oli vedessä eniten, vanha kaakkuri ui keskellä järveä. Taveja oli viereisen suon lammillakin, tylli kierteli suon yllä, pyy nousi polun vierestä. Pikkulokkipari lenteli järvellä. Äkäslompolossa oli Kolarin toinen lintutorni, haapanan ja telkkiä onnistuimme siellä näkemään. Pari tervapääskyä ja sepelkyyhky lensivät yli. Kittilän Kaukosessa kävimme taas tauolle.