Uusi viikko alkoi ja vähitellen piti lähteä takaisin kohti etelää. Mitään kiirettä emme edelleenkään ajatelleet pitää, koronan kakkosrokotukset olivat tulossa vasta kuunvaihteen aikoihin. Kittilän Kaukosesta lähdimme ajamaan kohti Rovanientä. Ounasjokivarressa pysähtelimme lintuja etsien mutta lajisto oli perustasoista. Rovaniemellä etsimme Harjulammen lintutornin, siellä oli tarjolla haapanoita, heinäsorsia ja taveja, telkkiäkin. Nauru- ja kalalokkien lisänä oli pari lapintiiraa. Törmäpääskyjä lenteli täälläkin. Paavalniemen lintutorninkin katsoimme mutta siellä oli vielä hiljaisempaa. Matka jatkui Ranuan suuntaan, Portimojärven tornilla pysähdyimme, paikka vaikutti hyvältä vaikkemme siellä nähneet juuri valkovikloa ja paria pikkulokkia kummempaa. Matka jatkui Ranuan Impiöön, Seppo oli kertonut siellä jo pitkään viihtyneen paksujalan. Etsimme paikan ja aika pian lintu löytyikin laitumen laidasta joutomaalta. Se ruokaili ahkerasti joskin välillä piilotellenkin. Pari liroa oli samalla niityllä, ison nautakarjan yllä haarapääskyjen parvi. Oli jo ilta ja yöpymään jäimme päätien varten sopivalle levikkeelle. Tie oli rauhallinen eikä liikennemelu unta häirinnyt.
Tiistaina 13.7. matka jatkui Petäjäsalmen kautta Pudasjärvelle ja Iso-Syötteen kansallispuistoon. Helle jatkui sitkeästi, taivas oli pilvetön ja leuto lounaistuuli tuntui vain korkeimmilla avoimilla kohdilla. Petäjäsalmen pysähdyksellä joen yllä lenteli taas törmäpääskyjä, pohjansirkkukin varoitteli pitkästä aikaa. Iso-Syötteelle tulimme Kellarilammen puolelta ja teimme Pytkyn kierroksen. Pohjansirkkuja oli täälläkin poikueparven verran, isokäpylintuja määritettiin runsaiden käpylintujen joukosta, leppälinnutkin varoittelivat jo, korppipoikue kierteli taivaalla ja suot olivat sopivin kohdin hillasta keltaisia. Jatkoimme matkaa kohti Oulua, Hirvinevalla teimme perinteisen kierroksen pitkospolulla ja tornilla. Kurkia näkyi kauempana suolla kuusi, kahlaajista huomattiin isokuovi, taivaanvuohi, liroja ja valkoviklo. Käkikin kukkui vielä illassa. Yöpaikaksi valikoitui Jäälin ”monttu”, paikallinen uimapaikka. Siellä oli hyvä käydä aamupesulla ennen kuin matkaa taas jatkettiin Oulun ohi Kempeleenlahden lintutornille. Nyt oltiin taas lintupaikoilla ja lajejakin alkoi näkyä aiempaa runsaammin. Saman tien kävimme etsimässä muutki lähistön lintutornit, Vihiluodon tornin ja tornipolun ja Akionlahden lintutornin, Varjakankin satamassa kävimme. Helle jatkui edelleen tiukkana joten mitään muuttoa oli turha toivoa. Kahlaajia näkyi kuitenkin helteestä huolimatta. Oulunsalosta löysimme Papinkarin ja Koivukarin lintutornit, lintuja sitten vähän vähemmän. Temmesjokisuun tornille komppasimme tiheän ruoikon läpi, perillä näkyikin sitten runsaasti kurkia, merihanhia ja joutsenia ja ruskosuohaukkoja. Limingassa huomasimme parven mustavariksia. Yöpaikaksi valikoimme edellisillan tapaan Limingan uimarannan.
Torstaina 15.7. kävimme alkajaisiksi Limingan kirkonkylällä mustavariksia kuvaamassa. Palasimme pian takaisin ja kävimme Liminganlahdella tornilla ja polkukierroksella. Helle yltyi taas nopeasti 29 asteeseen, meren äärellä sentään tuuli. Liminganlahdella oli tutusti kahlaajia, joukossa vielä kaksi mustapyrstökuiria. Jalohaikarakin näkyi. Jatkoimme täältä matkaa Lumijoen Varjakkaan, kurkia ja joutsenia oli sielläkin ja meren puolelta lensi ohi kuikka. Siikajoen Säärenperässä joutsenia oli jo puolitoistasataa, tuulihaukat kisailivat metsäreunassa. Varessäikälläkin kävimme toteamassa että tuulimyllyt on jossakin välissä purettu pois. Lintujen kärkeä täällä edustivat merimetsot ja naurulokit, kumpiakin kaksi ja puolisataa. Tauvon kalasataman kärjessäkin käväisimme, aallonmurtajan kärjessä oli tiiroja ja lokkeja eikä sitten paljon muuta. Lähdimme ajamaan vähän reippaammin etelään ja pysähdyimme Lohtajan Marinkaisiin Harjukarin lintutornille. Siinä lähellä olimme keväällä käyneet kaspiantylliä katsomassa mutta nyt menimme ensi kertaa torniin. Torni on hyvä kahlaajapaikka, erään tapaamamme paikallisen mielestä Keski-Pohjanmaan paras tällä hetkellä. Olihan siellä vikloja, hyyppiä, suokukkoja, meriharakoita ja pitkästä aikaa suo- ja lapinsirrejäkin. Jäimme yöksi parkkipaikalle tarkoituksena käydä tornissa aamullakin.
Perjantaina mulla olikin tasavuosisynttärit. Jos ajattelin tornilta jotakin erikoista löytäväni synttärilahjaksi, väärin luulin. Luoteistuuli oli aika koleaa ja eilisistäkin linnuista osa oli lähtenyt. Lähdimme mekin katsomaan niitä muita Kokkolan lintutorneja. Rummelö oli menneisyydestä kuuluisa paikka mutta tällä käynnillä hiljainen. Sieltä kävelimme polkuja pitkin Harrbådan tornille, maisemat olivat hienoja mutta erityisesti kahlaajia täälläkin kovin vähän. Kokkolan Isokarin torni oli seuraava kohde, tiirojen, lokkien ja vesilintujen lisänä oli tarjolla vain merikotka ja kalasääski. Vielä komppasimme Kokkolan Laajalahden käyden sekä Hietapakan että Laajalahden torneilla. Paikallinen piilokoju oli todellinen lintupiilo, se oli keskellä korkeaa ruoikkoa ja sen suojassa oli pesinyt haarapääsky. Jatkoimme matkaa pitkin loikin illaksi Porin Yyterin lietteiden parkkipaikalle.
Lauantaiaamun kierroksen teimme sitten parkkipaikan viereisestä Langouran lavasta alkaen Lietteiden tornille, sitten Sannannokkaan ja Isosannalle. Välipäivän jälkeen lämpökin nousi taas hellerajalle. Täällä kyllä riitti lintuja, toki helle jarrutti kahlaajamuuttoa edelleen. Merimetsoja, merihanhia, lokkeja, tiiroja, vesilintuja oli paljon. Väreily kyllä haittasi niiden määrittämistä kauempaa. Ristisorsia oli tusinan parvi, tiiraporukassa lepäili yksinäinen pikkutiira, Preiviikinlahden suulla kävi kääntymässä kolmen ruokin juna. Ruoikon yllä pyörivässä kolmensadan kottaraisen parvessa oli yksi huomattavan vaalea yksilö, harmikseni en saanut siitä kunnon dokumentteja. Kirrinsannan altaalla kävimme seuraavaksi, peruslajistoa paikalla oli, ja jatkoimme etsimään Preiviikinlahden pohjukan lintutorneja. Etelärannan tornin luona piti kartan mukaan olla jopa uimarantakin mutta se oli liettynyt ja ruoikoitunut jo ajat sitten. Pyrstötiaisparvi seikkaili tornin vieressä, kauempaa näkyi 40 kurkea. Ooviikin lintutornilla kävimme seuraavaksi. Paikallisina oli muutama merikotka ja 20 valkovikloa nukkui matalassa rantavedessä. Pitkokset johtivat täältä Kaarluodon tornille, sen edustalla oli lisää valkovikloja ja isompina pitkänokkina 30 kurkea ja saman verran harmaahaikaroita. Porista lähdimme jatkamaan matkaa kakkostietä, illaksi tulimme Kokemäen Palojärvelle missä oli uimaranta, pistäydyimme myös viereisellä Piikajärvellä mutta nämä eivät olleet lintujen suosiossa, taveja ja telkkiä sentään niiltä löytyi.
Sunnuntaiaamu 18.7. alkoi aamupesulla Palojärvellä, sieltä lähdimme Kokemäen kuntakeskukseen missä jahtasin taas kameroin mustavariksia. Varsinaisen luontoretken teimme Puurijärven-Isosuon kansallispuistossa, kävimme kaikilla kolmella lintutornilla. Kärjenkallion tornin vieressä työskenteli käpytikka jota kuvasin, lavalla ja polkujen varsilla kuvasin taas korentoja. Isosuon tornilta kävimme katsomassa että sääksi on paikalla, Mutilahden tornilla ja patovallilla hätäili kuovi, mitä, sitä emme huomanneet mutta joku isompi petolintu siitä taisi ohi mennä. Kultarinnan löysimme rantapuista.
Matka jatkui kotia kohti, tauon päätimme pitää Hämeenlinnassa Hattelmalanjärven lintutornilla. Tämä osoittautuikin hyväksi paikaksi, härkälintuja pesi järvellä useita pareja, joukossa myös mustakurkku-uikku. Sääksiä kalasteli paikalla seitsemän ja lokkien ja tiirojen joukosta löytyi myös saalisteleva aikuinen mustatiira. Tuuli oli kovanpuoleista, toki lämmintä oli vaikka hellerajalle ei ihan yllettykään. Täältä oli enää lyhyt matka Korialle joten illaksi tulimme sitten kotiin.
Maanantaina 19.7. teimme pienen kierroksen Keltin altaiden ympäri, vesilintuja oli kohtalaisesti, joutsenperhe paikalla, viisi harmaahaikaraa, uuttukyyhkyjäkin, kahlaajista vain valkoviklo. Kotiinpaluu oli meille tyrmistyttävä, ikkunamme edessä ollut kai satavuotias tammi oli noin vain kaadettu, muka putkiporukan töiden edestä mutta ei putkilinjaa koskaan siihen edes vedetty. Täysin järjetöntä vandalismia. Nyt tuli vahvasti sellainen olo ettei täällä ole hyvä pitkän päälle asua.
Seuraavana päivänä teimme parin tunnin kierroksen Saksanahon ruderaateille. Helteet olivat väistyneet, ilma viilentymässä ja illalla jo sateli vähän. Linnuista muistiin merkitsin parisenkymmentä peruslajia, ei mitään erikoisempaa. 21.7. vuorossa oli käynti Mustilan arboretumissa, pilvistä oli edelleen, sateen uhkaa ja linnusto vaatimatonta, sentään pari sirittäjää puistosta. Torstain kävelyn teimme kotoa Korian hautausmaalle ja sieltä Napan kautta takaisin. 25 lajia olen tuoltakin kävelyltä kirjannut, sirittäjän taas, neljä peukaloista, muuten peruskauraa. Perjantain 23.7. retki suuntautui Elimäenjärvelle, tein peltotiekierroksen, hiljaista oli järvelläkin, naakkoja eniten, taivaalla tervapääskyjä ja haarapääskyjä. Teuroisissa oli tuulihaukkapoikue ja Oivonojan savikuopilta kävin katsomassa että tie kuopille oli halkeillut pahasti, se voisi sortua piankin. Kahlaajista paikalla oli töyhtöhyyppiä, liroja ja pikkutyllejä rantasipin lisäksi. Paikallinen joutsenperhe pysytteli jossakin piilossa. Lauantaina 24.7. kävin Myllykoskella paikallisilla kirjamessuilla. Sunnuntain pääkierros oli Keltin altaiden ympärikävely. Täkäläinen joutsenperhe löytyi helposti. Paikalla oli myös neljä kanadanhanhea, harmaahaikaroita oli kaksi.
Maanantai 26.7. oli taas helteinen. Päätimme käydä Kotkassa pesemässä auton viisiviikkoisen retkemme pölyistä. Katariinan meripuistossa teimme perinteisen kävelykierroksen, lajistokin oli perinteistä valkoposkihanhineen, merilokkeineen ja -metsoineen ja taskuineen. Tunnin jynssäyksen jälkeen auton pinta oli taas puhdas ja paluumatkalle lähdimme Rantahaan tornin kautta. Hoitoniityllä oli kohtalaisesti hyyppiä, vikloja, taivaanvuohia ja yksi suokukko. Ruskosuo- ja nuolihaukat sekä sääkset etsivät lahdelta syötävää. Seuraavanakin päivänä lämpö nousi kolmeenkymmeneen asteeseen. Teimme pitkästä aikaa Alakylän polku- ja peltokierroksen. Pyy ja teeri löytyivät metsästä, tuulihaukka pellolta. Taivaalla risteili runsaasti terviksiä ja pääskyjä. Kovin hiljaista muuten oli. Seuraavana aamuna lähdimme taas lähikävelylle Korialta Napan ja hautuumaan kautta takaisin. Lajeja merkitsin muistiin 26, mainittavimpina pyrstötiainen ja harmaahaikara. Ukkonen kulki itäpuolelta ohi ja ajoittain tuli sadetta meillekin.
Torstaina kävinkin sitten itsekseni Iitissä Mukulanlahden tornilla. Golfkentällä oli valkoposkihanhia, järvellä kanadalaisia. Ruskosuohaukkojen poikue lenteli ruoikon yllä. Mustaviklo muutti yli ja hetken päästä 45 suosirrin parvi. Keltin altaiden ympärikävelyllä paikallisina oli kaksi nuoli- ja kaksi tuulihaukkaa. Sääksi lensi yli eväät mukanaan. Joutsenperhe viihtyi vakiopaikallaan. Perjantaina tein sitten vertailun vuoksi kävelyn Elimäenjärven peltoteillä ja Oivonojan savikuopilla. Kaksi tuulihaukkaa oli Elimäenjärvelläkin. Oivonojan kahlaajista oli jäljellä vain kolme liroa ja pikkutylli. Paikallinen joutsenperhe oli säilyttänyt kaikki 7 poikastaan. Heinäkuun viimeisenä päivänä tein autokierroksen Myllykosken kautta Kotkaan Rantahaan tornille. Kahlaajia toivoin löytäväni mutta vesi oli korkealla, linnut piilossa ja kahlaajat jäivät muutamaan liroon, mustavikloon, pariin taivaanvuoheen ja pieneen suokukkoparveen.
Elokuun ensimmäisenä lähdin yhtä epätoivoiselle autokierrokselle, nyt Lapinjärven lintutornille. Sateinen aamu oli herätellyt muutolle pikku suosirriporukan joka muutti järven pinnassa etelään. Selällä ui mustalintukoiras, sekin muualta tullut. Silkkiuikkuja, sorsia ja sotkia oli mukavasti, samoin joutsenperhe täälläkin. Liljendalin Sävträskin tornistakin yritin jotain nähdä mutta turhaan. Palailin Heikinkylän, Kuninkaankylän ja Ruotsinkylän peltojen kautta, petoja etsin mutta tuuli- ja nuolihaukkaa enempää en nähnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.