Elokuun toisena kävimme vaihteeksi aamulenkillä Lappalanjärven särkillä. Lämpöä oli vajaat parikymmentä astetta, taivaalla paksuja pilviä ja ympäristössä myös sade- ja ukkoskuuroja. Oli vähän toiveena että sää olisi pudottanut rantaan kahlaajia, mutta paikallisiksi niitä ei jäänyt. Yli muutteli kyllä viisitoista liroa, valkoviklo ja 35 töyhtöhyyppää. Selällä ui viisi kuikkaa ja kuusi kanadanhanhea. Kävelimme hietikon koilliskärkeen ja huomasimme kun rantoja kiertävä kanootti pelotti edestään ilmaan kaksi harmaahaikaraa ja heti perään jalohaikaran. Tuolta huomasimme myös silkkiuikkujen joukosta pari härkälintua. Seuraava päivä alkoi koronan vahvistuspiikillä, Seija oli jo omansa saanut toista viikkoa aiemmin. Edelleen oli viisitoista astetta lämmintä, täyspilvistä ja tihkuista. Teimme kävelyn Sippolan Hevoshaan arboretumissa ja läheisillä peltopoluilla. Sepelkyyhkyjä oli kertynyt pelloille jo neljättäsataa. Puistossa varoitteli pari peukaloista ja tiaisparvista löysimme viittä lajia lisänään hippiäiset ja puukiipijät. Suurijärvellä huuteli ajoittain kaulushaikara. Eniten ihmettelimme miten tehokkaita puiden levittäjiä linnut ovat. Elokuun neljäntenä teimme taas pidemmän kierroksen, Korialta Haminan Lupinlahdelle ja kiertelimme samalla Ristiniemet ja Suvirannat. Pitkästä aikaa päivän lajimäärä nousi neljäänkymmeneen, erityisesti Lupinlahden tarkemman kiertämisen ansiosta. Lajisto oli kuitenkin perinteistä, urpiaiset ja pyrstötiaiset kai vähän erikoisemmasta päästä. Rastaskerttuset olivat hiljaa tai sitten liikkuneet kauemmas pesimäpaikoiltaan.
Torstain 5.8. ohjelmassa oli auton vienti huoltoon, olihan sitä nyt käytetty täysi vuosi. Ei siihen mitään oleellisempaa tehty, nesteiden vaihtoa vain. Kävelimme Korjalan ja Korian väliä aamulla ja iltasella, päivällä pistäydyimme polkupyörillä Oivonojan savikuopilla. Joutsenpari seitsemine poikasineen oli paikalla, myös kurkipari ja neljä nuorta harmaahaikaraa. Haarapääskyjä lensi ltailla runsaasti, tervapääskyjäkin vielä kymmenkunta. Korian kirkolla huomasimme pitkästä aikaa kolme turkinkyyhkyä. Pesijöitä nämä olivat. Elokuun kuudentena teimme taas kierroksen Elimäenjärven ympäri mutta hiljaista oli edelleen, ei merkkiäkään lintujen runsastumisesta. Yksitoista kurkea ja kolme kuovia paikalla sentään oli.
Lauantaiaamuna 7. elokuuta olimme sitten taas valmiit lähtemään uudelleen matkalle, ajatuksena oli olla pidempään kuin viime retken viisi viikkoa. Kotikulmat oli nyt tutkittu ja aika linnuttomiksi havaittu. Sää ei nyt suosinut, puolelta päivin alkoi sataa ja illalla sade oli jo melko rankkaa. Ensialkuun matkasimme Korialta Kotkan Rantahaan tornille. Jalohaikara viihtyi harmaahaikaroiden seurassa. Kahlaajia oli yhä vaisusti, vain neljä lajia ja 13 yksilöä. Erikoisin havainto oli meren puolella näyttäytynyt merikihu. Pedoista näyttäytyi nuoli- ja mehiläishaukka, vesilintujen joukossa oli heinätavi. Jatkoimme matkaa Haminaan ja yltynyt sade pysäytti meidät Ristiniemen parkkipaikalle. Lyhyen rantakäynnin jälkeen vetäydyimme auton suojiin yöpymään. Sunnuntaina aamukuudelta (meidän kellot näyttivät ja näyttävät edelleenkin vain normaaliaikaa) teimme kävelyn Ristiniemessä ja Pappilansaarilla, sateen jälkeen sumu oli vahvaa. Lintuja tuntui sen seassa olevan. Kävimme myös Lupinlahden tornilla. Merihanhia oli seitsemisenkymmentä, merimetsoja kolmekymmentä, täälläkin kaksi jalohaikaraa. Tornin lähellä huomasimme myös rastaskerttusten lentopoikueen, neljä nuorta näkyi. Rantalepikosta löytyi myös valkoselkätikka. Kuikka lensi yli kaakkoon. Jatkoimme matkaa Virolahdelle, Lintulahden tornille. Siellä oli viidentoista harmaahaikaran joukossa taas kolme jalohaikaraa. Kävimme myös Turan Kolsinpohjan tornissa. Sää oli seljennyt ja petojakin lähtenyt liikkeelle, tosin muutolle tuskin muuta kuin mehiläishaukka. Yksi jalohaikara oli tälläkin puolella lahtea. Pyterlahden tornilla kävimme petojen toivossa mutta ei siellä mitään muuttanut. Illaksi palasimme Leerviikkiin. Valtalajeina siellä olivat merihanhet ja merimetsot. Yksi merikihu huomattiin täälläkin.
Maanantai 9. elokuuta alkoi Leerviikissä. Linnusto oli pelkästään paikallisia. Vilkkilänturan Kolsinpohjan tornilla kuvasimme hyvän aikaa paria paikallista mustapyrstökuiria. Pari jalohaikaraa oli taas paikalla. Lintulahden tornilla meidät kaikesta huolimatta yllätti peräti seitsemän jalohaikaran porukka, joka aikansa ruokailtuaan lähti jatkamaan parvena pohjoista kohti. Myös varpus- ja tuulihaukat näyttivät olevan muutolla. Mietittiin tuossa mihin seuraavaksi ja huomattiin että kotiin oli unohtunut jotakin matkalla tarvittavaa, lähdimme siis Korialle, toki ensin kiersimme Haminan Kirkkojärven kierroksen. Emmekä jääneet Korialle vaan jatkoimme Iitin Mukulanlahden tornille. Illalla sen edustalla oli joutsen- ja kurkipari, ruoikon yllä pari ruskosuohaukkaa ja ulompana vakiokivellä tällä kertaa neljä merimetsoa.
Tiistaiaamuna kävimme uudestaan tornilla, joutsenilla oli nyt poikaset mukana, ruskosuohaukkapari paikalla myös mutta nuoriso tällä kertaa piilossa. Lähdimme ajamaan kirkonkylän läpi länteen, golfkentällä ruokaili yli kaksisataa valkoposkihanhea. Seuraavana kohteena oli Sääskjärven torni, sinne kävellessä huomiota herätti sääksen hätääntynyt huutelu, ja kiikarilla löysimme sen nousemassa kala kynsissään ylöspäin vanha merikotka kannoillaan. Sääksi ehti nousta pilveen ja kadotti vainoojansa sumuun. Muitakin petoja oli, ruskosuohaukka, pari varpushaukkaa ja nuolihaukkaa, edelliset näistä muutolla. Matka jatkui Artjärven Säyhteen tornille. Ruskosuohaukka täälläkin kierteli, samoin nuolihaukka, kurki ja korppiperhe. Matka jatkui Myrskylän läpi Pukkilaan Kanteleenjärvelle, tornilla käytiin. Jalohaikara oli järvellä paikallisena ja se yllätti meidät täysin tulemalla tornin viereen puuhun vartiksi lepäilemään, siinähän katselimme toisiamme kymmenkunnan metrin turvavälin päästä, hän puhdistautui ja me kuvailimme kummankaan osapuolen häiriintymättä toisistaan. Järvellä risteili ainakin kuusi ruskosuohaukkaa, rannoilla pyöri 700 kottaraista ja 300 naakkaa. Illaksi ajoimme Porvoon Emäsalon parkkipaikalle. Kärjessä kävimme illalla, lintujen liike oli vähäistä mutta näimme paikallisten joukossa sentään kolme riskilää.
Keskiviikon (11.8.) aloitimme myös Emäsalon kärjessä. Muuttoa ei juuri ollut vaikka aamu oli pilvetön ja tyyni, paikallisia vesilintuja oli hyvä etsiä putkella horisonttiin asti, riskilöitä näkyi nytkin muttei mitään sen ihmeempää. Edessä oli pääkaupunkiseutu josta ajattelimme selvitä käymällä Laajalahden torneilla ja pitkospoluilla. Päivän jalohaikarat löytyivätkin Maarin tornista ja Elfvikistä vielä lisää. Luhtahuitti päästi pari äännähdystä hetteiköstä, kaulushaikara näyttäytyi lennossa, timalit näppäilivät ruoikossa. Kahlaajia oli hoitoniityillä ja lietteellä vähänlaisesti, liian kaunis ilma tälläkin kertaa. Illaksi ajoimme eteenpäin Porkkalan kärjen parkkipaikalle. Iltakierroksen teimme kärkeen. Tyveneltä mereltä katselimme vesilintuja täälläkin, haahkoja oli valtaosa. Kärjen puissa kierteli käki, polkujen laidoilla ruokaili valkohäntäkauriita, nekään eivät meistä välittäneet kun käyttäydyimme rauhallisesti painetta luomatta. Luodoilla köllötteli iso halli.
Torstaikin alkoi Porkkalan kärjen käynnillä. Metsäkirvisiä ja keltavästäräkkejä oli jonkin verran muutolla, merellä muutti 24 mustalinnun parvi lounaaseen. Lähdimme seuraavaksi Sundsin tornille, mutta huomatessamme lähestyvän pikimustan pilvimassiivin tulimme nopeasti alas, autolle ehdimme juuri kun alkoi ukkostaa rajusti. Ajoimme Saltfjärdenin tornin parkkikselle sadetta pitämään, siellä oli muitakin autokuntia samaa tekemässä. Sateen jälkeen kävimme tornilla, runsaat parisataa kurkea tuli lounaan puolelta paikallisiksi. Kahlaajia oli hieman mutta varsinaisesti muuttajiksi taisin tulkita vain pari kapustarintaa. Jatkoimme matkaa Hankoniemelle, ensi alkuun Svanvikin lintutornille. Vihdoinkin oli edessä muuttaneita kahlaajia, neljä punakuiria, vanha isosirri, suosirrejä ja vikloja. Högholmenin kalliolle menimme maisemia katsomaan, niiden lisäksi näkyi toistatuhatta merimetsoa, nuori merikihu Vedan suunnalla ja vanha riuttatiira lensi kallion editse länteen kala nokassaan. Yötä vietimme Lappvikin parkkipaikalla.
Perjantai ja kolmastoista alkoi aamupesulla Lappvikin hiekkarannalla. Varsinainen lintukävely suuntautui Uddskatan kärkeen Tulliniemen luontopolulle. Kahlaajat olivat vähissä, vain kolme meriharakkaa, tylli ja pari valkovikloa. Keltavästäräkkejä ja metsäkirvisiä lenteli jonkin verran, merellä oli eniten merimetsoja, sitten haahkoja. Lintuja yritimme löytää seuraavaksi Täktomin Kobbenilta, hyyppiä oli viisitoista, suokukkokoiras ja mustaviklo päivän retkelle uusia. Lähdimme Tammisaaren kautta kohti Saloa, Halikonlahti kuului tällaiseen retkeen itsestään selvästi. Samalla voimme käydä kaupassa. Lahdella olikin lintuja pitkästä aikaa paljon, yli puolitoistatuhatta hanhea, merihanhi valtalajina, 1300 kottaraista, 800 naakkaa, lähes tuhat sorsaa, kahlaajiakin selvästi enemmän kuin äsken Hankoniemellä. Merihanhista kahdella oli kaularenkaat. Kuuden jalohaikaran parvi muutti Joensuun peltojen yllä. Jäimme lahdelle yöksi, yöllä ukkosti ja satoi.
Aamulla teimme uusintakierroksen lahdella, lintuja oli hävinnyt mutta tilalle oli tullut uusia. Hanhien määrä oli ennallaan mutta eilisiä kaularenkaallisia emme enää löytäneet. Kahlaajien joukkoon oli tullut jänkäsirriäinen. Sorsia näkyi muttei enää eilen huomattuja jouhi- ja harmaasorsia. Vanhoja selkälokkeja muutti nytkin etelään. Lähdimme kuitenkin pian kohti Paimiota ja Meltolan tornia. Navakka tuuli oli siellä kerännyt vesilinnut tornin lähelle lahdenpoukamaan mutta mitään erikoista ei näkynyt. Jatkoimme pian Sauvoon ja Karunan Maalun näkötornille. Siellä meidät yllätti sitkeä sade, joka todella harmillisesti jumitti videointiin käyttämäni kameran. No, varalaitteella syntyi paitsi kuvaa myös videota, mutta siinä laitteessa taas häiritsi kameran moottorin oma melu jota en saanut millään pois otoksista. Mutta maisemakuvia sillä syntyi kun oppi olemaan liikoja zoomailematta. Sade jatkui koko illan ja yön sitkeänä, yöpaikaksi valikoitui Paimion Valkojan uimarannan parkkipaikka. Siinä onnistui iltapesukin kun sade tyhjensi liian porukan koteihinsa.
Sunnuntaiaamuna lähdimme Paimiosta kohti Turkua, sade jatkui sitkeästi enkä saanut autossakaan kameraani niin kuivaksi että se olisi toiminut. Liedon puolelle Littoistenjärven vanhalle lintutornille saavuimme ensiksi. Paikalla oli joutsenperhe, nokikanoja ja veden pinnassa runsaasti pääskyjä. Seuraavaksi nousimme Järveln kosteikon korkeaan torniin, siinä oli hyvä paikka pitää sadetta ja samalla näki lintujakin. Harmaahaikaroita oli kosteikolla, korppiporukka kierteli aluetta, sorsien joukosta poimin nuoren liejukanan putkeeni. Sateen tauotessa vaihdoimme Järvelän kosteikon rantatorniin. Hyyppiä laskimme nyt 80, joutsenperhe tuli meitä katsomaan, haikaroiden lisänä näkyi muutama kahlaajakin. Hyvältä paikalta tämä kosteikko vaikutti, en ollut koskaan ennen käynytkään.
Matka jatkui Raisionlahdelle, senkään uudessa tornissa en ollut vielä käynyt. Vesilintuja oli runsaasti, ja tuli mieleen vähän käynnit Maarin tornilla kun katselin valkoposkihanhien parvia ja runsaita harmaasorsia. Joutsenperheellä oli täällä viisi poikasta. Mustakurkku-uikkuja löytyi pari, tornin edustalla parveili kahlaajia. Vain parkkipaikkaa oli ollut hieman hankala löytää kun vähät olivat kai kuntoilijoiden varaamia. Mutta suunta oli edemmäs, seuraava kohde Lemussa, Oukkulanlahdella. Kaidanpään tornin parkkipaikan löysimme eikä siellä ollut ahdasta vaikka paikka olikin pieni. Tornille johti hyvä luontopolku jolta löytyi jo yhtä ja toista, itse tornilta aukesi eteen laaja ruoikko. Timalit ääntelivät sen sisällä, yli lensi valkoposkihanhia, varpus- ja ruskosuohaukka ja pääskyjä. Siirryimme katsomaan Kuurnanpään uimarannalle mitä sieltä näkisi, no, avovettä vähän enemmän. Valkoposkihanhia lensi yli täälläkin, ruoikon sisältä kuului liejukanan ääntä. Yli lensi uuttukyyhkyjä, kauempana merikotka. Jäimme lähistölle yöpymään.
Maanantaina 16.8. kävimme vielä laiturilla katsomassa paikalliset linnut, suuria muutoksia edellisiltaan ei ollut. Jatkoimme matkaa Askaisiin. Vastaan tuli Ritaripuisto ja sieltä jatkoimme Louhisaaren kartanon puistoon. Itse kartano ei ollut vielä auki mutta puistossa linnut olivat vilkkaita. Tiklit, hempot pyörivät parvina, sepel- ja uuttukyyhkyt huhuilivat, yli muutti pari isokuovia. Merellä näkyi parvi merimetsoja. Lähellä oli Pikisaaren uimaranta, siellä kävimme aamupesulla minkä jälkeen suunnistimme kohti Mietoisia ja Mietoistenlahtea.
Kuuston tornille tulimme ensimmäiseksi. Ruskosuohaukkoja pyöri lahdella neljä, nuolihaukkoja viisi. Jatkoimme edemmäs Silakkarin tornille ja polkua niemenkärkeen. Täältä löytyi jo tuhansia valkoposkihanhia ja satoja sorsia. Jatkoimme vielä edemmäs Vasikkahaan tornin parkkikselle ja polulle. Täältä näimme toista tuhatta merihanhea ja ainakin kaksi kertaa enemmän sorsia kuin Silakkarista. Kahlaajia oli myös, valtalajina suokukko, vähemmän liroja ja hyyppiä. 160 kurkea laskeutui lahden pohjukkaan ja jatkoimme kävellen perhetornille mistä ne näki helpommin. Palasimme autolle ja päätimme jäädä tänne yöksi.
Seuraavan aamun (17.8.) aloitimme Vasikkahaan tornista. Oli pilvistä ja ajoittain sadekuuroja. Tornissa huomasimme lavan kulmassa kookkaan ja harvan risupesän, myöhemmin joku kertoi meille että paikalla oli kesällä pesinyt närhi, hänellä oli kuvakin siitä. Lahdella oli eilistä vähemmän lintuja, suurparvet olivat lähteneet pelloille syömään. Jalohaikara seisoskeli lahden pohjukassa, kahlaajista aamun runsain oli nyt töyhtöhyyppä, suokukot olivat valtaosin lähteneet yöllä. Me jatkoimme matkaa Vehmaan puolelle, Tummavuoren polulle ja maisemalavalle. Polku oli vanhassa graniittilouhoksessa, maisematorni louhitun kivijätevallin reunassa. Pitkästä aikaa päivälistalle tuli viisi tiaislajia lisänään hippiäiset ja puukiipijät. Taivassalon puolelta löysimme Rantalanlahden tornin, missä lyhyesti pistäydyimme. Matka jatkui Kustavin puolelle, Kivimaan luontopolku oli karttaan merkitty ja sen kiersimme. Hautausmaan laidasta löysimme turkinkyyhkyn. Kierros päättyi Jeremiaan luolille. Yötä jäimme viettämään Kustavin puolelle.
Heponiemessä heräsimme keskiviikkoaamuun ja aamupalan jälkeen palasimme Taivassalon puolelle. Hakkenpäässä oli luontopolku ja sen kiersimme aamukävelynä. Monin paikoin oli hienoja näkymiä merelle ja laavu oli rakennettu kai parhaalle paikalle. Me palailimme autolle ja jatkoimme Ahmasvedelle, siellä oli uimaranta, mutta lintuja vähän. Uusikaupunki tuli vastaan seuraavasi ja sieltä osasimme etsiä vain Hiujärven luontopolun ja tornin. Järvessä ui nokikanoja ja heinäsorsia, muuten lintuja oli edelleen vähän. Pyhärantaan tullessamme suunnistimme Rihtniemen kärkeen, siellä oli lintulava ja -torni. Illalla tuuli oli yltynyt jo lähes myrskyn rajoille joten mistään staijaamisesta ei mitään tullut. Paikka sopi hyvin yöpymiseen ja siihen jäimme.
Torstaiaamuna tuuli oli yhä toistakymmentä metriä sekunnissa etelästä joten aamustaijia teimme lähinnä lintulavalta. Jotakin muuttoa taisi ilmassa olla, ohi muutti viisi kuovia, viisitoista tavia ja neljätoista tylliä. Tiiroja meni enemmän, 240 tiirasta kaikki taisivat olla kalatiiroja. Haarapääskyjäkin muutti 175 etelään. Me lähdimme Raumalle ja löysimme Unajanlahden lintutornin ja polun. Valitettavan ränsistyneessä kunnossa polku, laavu ja vessa ym retki-infra oli mutta paikassa sinänsä ei mitään vikaa ollut. Jatkoimme matkaa entisen Lappi T.L:n puolelle, Raumaa sekin nyt on. Kauklaisten torni näytti tutulta ja se onkin tehty samoin piirustuksin kuin Halikonlahden uudempi torni. Sama vika on kummassakin, tukipuut lahoamassa. Paikalta löytyi neljä kurkea ja nuolihaukka joten lintujakin hyvällä onnella näkee. Seuraava pysähdyksemme oli Narvijärvellä Niskuksenlahti, uimapaikka, peseytymiseen sopiva siis.
Retki jatkui Laitilaan, Otajärven tornissa olin joskus muinoin käynytkin, nyt se oli käyttökiellossa, tukipuut sielläkin lahonneet. No, riskillä kiipesimme katsomaan ja näimme 46 kurkea, kolme ruskosuohaukkaa ja joutsenparin. Avovesi yms oli karannut kauas. Laitilasta etsimme seuraavaksi Liesjärven tornin. Se oli rakennettu 2015 mutta kunnon parkkipaikkaa sille emme keksineet. Tornista näkyi kuitenkin kurkia, 42 tällä kertaa, sepelkyyhkyjä, liroja ja joutsenpari täälläkin. Illaksi menimme Koskeljärven itäpuolelle. Ajatus oli tehdä retki järven rannoilla huomenissa mutta huominen olisi 20.8. ja sorsastus on maalla ihan jotakin muuta mitä yli neljä vuosikymmentä pääkaupunkiseudulla asunut kuvittelee sen ehkä olevan...
Mietteliäänä Liesjärven tornin lähellä
Aamuyöstä huomasimme jo liikennettä ohitsemme rantaan. Kun aamupalan jälkeen lähdimme tornille ja lavalle vievälle polulle, huomasimme että paikalle oli kerääntynyt jo koko joukko väkeä odottamaan sorsastuksen virallista alkamista, kello kahtatoista. Tornilla kävimme, harmaahaikara, kurki ja joutsenpari oli paikalla, luhtakanakin äännähti pari kertaa. Rantaa myötäilevää polkua kuljimme etelämmäs ja uusia metsästäjäporukoita näkyi saapuneen kukin paikoilleen. Ei kai tässä muuta tehtävissä ollut kuin palata metsän kautta takaisin parkkipaikalle ja lähteä etsimään rauhallisempaa kohdetta. Sellaiseksi päättelimme läheisen Vaaljärven lintutornin, järvihän oli rauhoitettu. Naiiveiksi paljastuimme, täälläkin oli metsästysporukoita joka puolella, autoja tornin parkkipaikkakin täynnä. Naiiveja olivat vesilinnutkin, ainakin heinäsorsat olivat kerääntyneet tänne. Kello lähestyi kahtatoista ja lähdimme ajamaan muualle. Seija kyllä soitti Metsähallitukseen ja kyseli miten metsästys voi olla sallittua rauhoitetulla järvellä. Siellä joku tutki meille karttaa ja totesi että pieni nurkka kyseisestä järvestä ei olekaan suojelualuetta, toki mekin olimme tuon talon nurkan siinä kartassa nähneet. Totesimme siihen että nämä pyssymiehet olivat hajaantuneet tasaisesti pitkin rantoja joka puolelle järveä. Eivät byrokraatit kuitenkaan tuolle mitään tehneet, meidän olisi pitänyt jäädä paikalle katsomaan kuka ampui ja mistä ja kaiketi yrittää sitten lähteä tappelemaan prosessia läpi poliisissa ja oikeudessa jos poliisi ikinä olisi mitään tutkimaan suostunut. Tässä jos missä näkyy ns maan tapa ja se lahjomattomuus mistä itseämme niin maailmanlaajuisesti muistamme kaikille kehua.
Ajoimme seuraavaksi Otajärven Nuuskin lintulavalle. Sekin on nykyisin ilmeisesti Raumaa, entistä Kodisjokea. Sielläkin oli metsästäjiä pitkin rantoja veneissään, autot luontotalon pihassa parkissa. Ei sieltäkään lintuja onnistunut näkemään joten poistuimme saman tien. Lähdimme Lappiin, tai Raumaa nykyisin, Sammalsuonmäelle kiertämään maailmanperintökohteeksi valittua muinaishauta-aluetta. Jopa tällaiselle Lounais-Suomen hiidenkiukaisiin tottuneelle kävijälle alue oli vaikuttava. Linnusto oli yhtä vaatimatonta kuin lapsuusajan kalliomäillä, pajulintuja, peippoja, laulurastas, metsäkirvinen, punarintoja... Kävimme lopuksi viereisessä Kivikylän palvaamon tehtaanmyymälässä ostamassa vähän eväitä jatkoretkelle. Matka jatkui Säkylään, kohteena Vähä-Säkylän lintutorni. Tasaista pauketta kuului järveltä läheltä ja kauempaa. Lintuja näkyi vähän ja yleensä lennossa, merihanhia pikkuparvi, toinen pikkuryhmä metsähanhia. Sääksi, nuoli- ja varpushaukka kuvittelivat kai olevansa turvassa kun näyttäytyivät. Ajoimme järven rantaa Iso-Vimmaan missä jäimme yöpymään uimapaikan parkkipaikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.