Vuosi Korialla eli miten tässä näin kävi osa 11

 

 

 Panoraamaa Yyteristä

Oli lauantaiaamu ja 21. elokuuta. Säkylän Pyhäjärven rannassa mietimme aamulla mistä voisi löytää retkikohteen missä metsästäjät eivät olisi häiriöksi, ja päätimme lähteä Poriin. Siinä kaupungin liepeillä oli paljon lintualueita emmekä pitäneet todennäköisenä että siellä saisi sorsia ampua. Runsaan tunnin kuluttua saavuimme Toukarin peltolakeuden laitaan etsimään Luotsinmäen lintutornia. Seija oli selaillut nettiä ihan muut kuin linnut mielessään ja yllätti minut soittamalla jollekin asunnonvälittäjälle ja sopimalla esittelystä vielä samana iltapäivänä. Oli löytänyt mielestään katsomisen arvoisen kämpän Yyterin santojen läheltä Kaanaasta. Tuo tuli tosiaankin yllätyksenä vaikka olinkin työuran viimeisinä vuosina ajatellut ja puhunutkin paljon siitä että eläkepäiviksi voisin muuttaa Poriin. Seijahan oli muuttanut Vantaalle estääkseen tuon ja sitten muutimme yhdessä Korialle minkä piti olla se lopullinen muutto ”maalle”. Itse olin kyllä pettynyt Koriaan loppusijoituspaikkana ja näin taisi olla myös Seija, se kun oli liian lähellä hänen entistä elämäänsä.

Pyhäjärvellä uimarannan edustalla olimme aamulla nähneet harmaahaikaroita ja kyhmyjoutsenperheen, matkalla Poriin kurkiperheen ja mustavariksia. Luotsinmäen tornilta tai lavalta huomasimme myös harmaahaikaran ja kurkia, ruskosuohaukka saalisteli pelloilla, pensaikoissa oli kerttujen ja rastaiden lisäksi muun muassa urpiaisia. Yli muutti kapustarinta. Matkamme jatkui kohti Yyteriä, Levon lammen tornille. Lampi oli täynnä vesilintuja, kai ne tiesivät ettei täällä niitä ammuta. Joutsenperhe ja yhdeksän harmaahaikaraa löytyi helposti lammen laidalta, vedessä oli nokikanoja, haapanoita, taveja ja heinäsorsia, pinnan tuntumassa kymmeniä haarapääskyjä. Jatkoimme Reposaareen johtavaa tietä Hilskansaaren lintutornille. Merimetsoja oli kymmeniä, samoin haarapääskyjä. Luoteistuuli oli navakkaa, taivas lähes täyspilvinen ja sää kolea. Palasimme takaisin ja kävelimme koirien hiekkarannalla Karhuluodon ja Mäntyluodon välillä. Nyt löytyi jo kahlaajia, kuvasin suo- ja isosirrejä ja tyllejä jotka tuntuivat viihtyvän hyvin tuulisella rannalla.

Pikkusirri Yyterissä

Kello riensi ja oli kohta iltaneljä. Kävimme katsomassa Kaanaan kolmiota. Halpahan tuo oli, välittäjä väitti muuttovalmiiksi mutta me kyllä päätimme että jos tänne ikinä tulemme, kaikki pinnat, keittiö ja kaapistoistakin iso osa pitäisi heti vaihtaa uusiin. Pohja kyllä näytti hyvältä, kirjasto ja olohuone voitaisiin yhdistää, sitten nörttihuone ja makuuhuone. Vaatehuone siellä jo olikin ja putket sekä ikkunat korjattu äskettäin joten kylppärille ei kannattanut tehdä mitään, toimi vaikka olikin askeettinen. Parvekkeesta oli rima- ja muovivirityksin rakennettu jonkinlainen tupakkahuone, se pitäisi myös poistaa ja mahdollisesti korvata joskus oikealla lasituksella. Hissiä ei ollut, tässä asuttaisiin niin kauan kun rappuja jaksaisi kiivetä kotiin. Jäimme sitten miettimään jättäisimmekö tästä tarjousta, remontista tulisi vähintään yhtä kallis kuin itse osakkeen ostosta. Tuollaisena tuo oli kovin karu, suorastaan ruma ja pahanhajuinen, tupakankatku piintynyt kaikkialle.

Ihan vain tutkiaksemme mitä lintuja läheltä löytyy lähdimme illaksi Yyterin sannoille ja Munakarin säikälle. Siellä oli vihdoin kunnolla sirrejä, isosirrien ja suosirrien lisänä kymmenkunta pikkusirriä ja kaksi pulmussirriä. Minä kuvasin kaikkia ja paljon, nämä pyörivät edessä ja ympärillä eivätkä missään satojen metrien päässä. Illaksi ajoimme pienen matkan päähän Yyterin lietteiden parkkipaikalle minne myös jäimme yöksi.

Sunnuntaiaamu alkoi käynnillä parkkipaikan vieressä Langouran lintulavalla ja siitä vähän matkan päässä olevalla Huhtalan lintutornilla. Merimetsoja ja kurkia näimme, vanhan merikotkan, kyhmyjoutsenperheen ja luppojoutsenia pienin parvin. Lähdimme polkua lietteiden tornille ja ällistyimme toden teolla: edustan rannassa ja niityllä liikuskeli ainakin 36 jalo- ja 40 harmaahaikaraa. Saattoi noita olla enemmänkin ruoikon katveessa mutta tuo oli suurin yhdellä kertaa laskettu lukema. Täällä oli kahlaajina suokukkoja, vikloja, kapustarintoja ja joukossa yksinäinen punakuiri. Menimme edemmäs Sannanokan tornille, samat haikarat näki sieltäkin, paremmassa valossa vain, ja osa alkoi jo valua kohti etelää ja Riitsaranlahtea mitä olimme aamulla Langourasta ja Huhtalasta katselleet. Päivä ei ollut juuri eilistä kauniimpi, aamulla tihkuili, päivällä pohjoistuuli oli kovanpuoleista. Kahlaajista uusia olivat kolme tundrakurmitsaa, suosirri ja tyllit. Isosannan tornien edustan hiekkasärkät olivat peittyneet veden alle joten jatkoimme taas Yyterin sannoille jotka kävelimme Munakarin säikältä Herrainpäivien kainaloon asti. Sirreistä osa oli lähtenyt, paikalla sentään vielä viittä lajia. Autolla pistäydyimme Kallon saaressa, lintuja oli vähän ja Verisuren auto kyttäsi pysäköintiä, tänne kun ei saa leiriytyä. Koirarannallakin huomasimme lintujen vähentyneen, sirrit olivat kadonneet ja paikalla vain kahdeksan tylliä. Illaksi palasimme lietteiden nyt jo tyhjälle parkkipaikalle yöpymään. 

 

Merilokki evästelee

Maanantaikaan ei tuonut mitään helteistä rantalomaa, lämpötila seilasi koko päivän 12-14 asteessa, pohjoistuuli oli eilistäkin kovempaa. Teimme aamulla tornipolkukävelyn Langouralta Munakarin säikälle ja takaisin. Meri- ja valkoposkihanhia oli kerääntynyt lietteiden edustalle aiempaa enemmän, kahlaajat olivat taas vähenemässä. Sannannokan tornista näimme kolme kaularengastettua merihanhea, nämä olivat eri lintuja kuin aiemmin Halikonlahdella näkemämme. Munakarin säikältä emme enää löytäneet pulmussirriä. Levon lammen tornissa kävimme taas, harmaahaikaroita oli nyt kuusi, joutsenperhe paikalla, samoin tukkasotkapoikue ja yksinäinen punasotka. Illaksi ajoimme Hilskansaaren tornin parkkipaikalle missä myös yövyimme.

Tiistaiaamun retki alkoi Yyterin aukealta ja kävimme sannoilla sekä Munakarin säikällä, palaten metsäpolkuja pitkin takaisin. Suo- ja pikkusirrejä rannalla vielä oli, paluu metsän kautta tuotti pyyn. Ajoimme seuraavaksi Preiviikinlahden eteläpäähän, Kaarluodon tornille. Täällä oli jälleen pari jalohaikaraa, joutsenia ja merikotka. Ylitsemme lensi yllättäen nuori punajalkahaukka joka teki päällä kierroksen. Huomasin että kamera oli mukana vasta kun lintu oli jo poistumassa vastavaloon. Ooviikin tornissakin kävimme, peukaloinen varoitteli polun laidassa, pikkutikka piipitteli, pari merikotkaa ja laulujoutsenperhe oli täälläkin. Palasimme keskustan laitaa Kokemäenjoen rantaan mistä löysimme Kahaluodon tornin. Se oli lahonnut, poistettu käytöstä. Paikka sinänsä olisi hyvä, pensaikon yläpuolella jokivarressa olisi varmasti nähtävää. Illaksi ajoimme Reposaareen, venesataman parkkipaikalle joka tuntui olevan rauhallinen paikka ja puskaparkkeeraajien suosiossa muutenkin. 

 

Kahaluodon lintutornin opastetaulu, paremmassa kunnossa kuin polku tai torni

Keskiviikko 25.8. oli päivänä kuin edellisetkin, kolea ja tuulinen, yöllä oli satanut reippaasti vettä. Aamukierroksen teimme Reposaaren Lontoossa, valtalajit olivat aivan odotettuja, merimetsoja, lokkeja, koskeloita, västäräkkejä. Kahlaajia lähdimme etsimään taas Yyterin sannoilta ja Munakarin säikältä. Nyt oli tullut taas isosirri ja pari pulmussirriäkin tavallisten joukkoon. Jatkoimme lietteiden parkkikselle ja lähdimme nyt Langouran lavan kautta kohti Riitsaran lahden vastarantaa. Langourasta näkyi heti 12 jalohaikaraa, Huhtalan torniltakin 8 ja samat vielä Leveäkarin torniltakin kun sinne ehdimme. Merikotkaperhe pyöri alueella, samoin satoja taveja ja heinäsorsia. Yli lensi taas satoja merimetsoja, ehkä Enäjärven pesiviä. Muisto sorsasodasta oli haalistunut vajaassa viikossa...

Torstain 26.8. aamuretken teimme koirien uimarannalla. Tännekin oli tullut lisää tyllejä ja suosirrejä, pari suokukkoakin. Kävimme tarkistamassa Yyterin tornipolun tilanteen. Lietteiden tornilta näkyi jo kymmeniä suokukkoja, satoja sorsia ja haarapääskyillä näkyi olevan muuttoa etelään. Sannannokalla oli satoja meri- ja valkoposkihanhia, mukana ristisorsa. Suokukkojakin oli lisää ja pääskyjen muutto jatkui vahvana. Vesi oli yhä korkealla Isosantojen edustalla, joten kävimme Munakarin säikällä asti. Käynti kannatti koska sirrien joukossa oli nyt kaksi kuovisirriä. Paluumatkalla kurkistimme Langouran lavalta Riitsaranlahdelle ja näimme nyt 11 jalohaikaraa. Iltasella päätimme lähteä avartamaan maailmankuvaa ja suunnaksi otimme Merikarvian. Sälttöön laavupolun löysimme, teimme pienen iltakävelyn ja jäimme parkkipaikalle yöksi.

Perjantaina 27.8. Seija kulutti aamua yrittäen soittaa pankkiinsa kun hänen asuntoluottohakemuksestaan ei ollut kuulunut mitään. Tarjous oli kämpästä jätetty ja alunperin suunnitelma oli että lainalla katettaisiin remontti ja osuus taloyhtiön velasta. Pankki tuntui olevan hyvin jähmeä eikä päätöksiä luvattu vielä aikoihin, tarjouksen olivat lähettäneet ja se kelpasi, mutta lopullisen hyväksymisen aikataulu venyisi viikkoihin. Seijapa sitten laski paljonko pitäisi säästöistä irrottaa että kaupat voisi tehdä. Välittäjä oli vinkannut että tarjous menisi läpi, mutta kaupat pitäisi tehdä jo 3.9. mikä näytti olevan liikaa pankille. Olimme jo päättäneet ettei Korian kämppää myydä vaan se vuokrataan takaisin nuorisolle. Nyt sitten piti realisoida säästöpossuista riittävästi ensi alkuun kauppaa varten ja sen jälkeen vielä remonttirahoitus. 

 

Kantturat ja herkkutatit kiehumassa kokoon vanhalla Trangiallani

Seija pyöritteli säästöjään kun kävelimme Sälttöössä aamulenkkiä. Keräsimme kantarelleja, maastosta löytyi myös palokärkiä, tikkoja, pyy vihelteli kun vanhalla Trangialla keitimme sienistä liiat mehut pois. Päiväksi ajoimme Kristiinankaupunkiin, Siipyyn tornille. Telkkiä oli toista tuhatta, lokkeja satoja, tiiroja kymmeniä, haahkojakin toistasataa. Illaksi päätimme mennä Isojoen puolelle Lauhanvuoren kansallispuistoon. Terassireitin illalla vielä läpi kävelimme, herkkutatteja oli valtavasti vaikka sato alkoi jo olla ylikypsää. Linnusto oli hyvin hiljaista, marjametsää tämä oli kuitenkin parhaimmillaan.

Lauantaiaamun kierroksen teimme vielä Lauhanvuoren tornille. Sen jälkeen jatkoimme matkaa Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoon. Katikan kanjonille tulimme ensiksi. Se toi heti mieleen tutun Varesjoen notkon Kiikalassa. Samanlainen joen syvään uurtama rotko tämäkin oli. Vesi vain oli kamalaa, kaiketi siinä virtasi vettä enemmän karjan kusta. Pyitä löytyi polultamme viisi. Seuraavaksi lähdimme Kauhanevalle. Parkkipaikalla ihmettelimme liikenteenohjaajia, epäilimme metsästystä täälläkin mutta kysyessämme sanottiin että täällä pitäisi olla iltapäivällä Suo Soi -tapahtuma, on kuulemma ollut aiemminkin. No, autolle oli vielä hyvää tilaa, ja edessä johti polku suolle. Lntuja oli vähän mutta maisemat olivat hienot. Lämpimämpääkin oli taas, kaksikymmentä astetta iltapäivän puolella. Koillistuuli oli vaimeaa. Lammen rannassa esiintyi sirkusryhmä, vähän kauempana muusikoita performanssitaiteilijalla vahvistettuna. Otimme kummastakin videota talteen, sirkusryhmä oli kotoisin Turusta. Jossakin välissä kävimme myös suonlaidan lintutornissa, tämäkin paikka olisi varmasti antoisampi lintujen pesimäaikaan. Marjoja ja tatteja oli täälläkin paljon, samoin kansallispuiston etelälaidalla Mustakeitaan – Patamanevan rantametsissä missä vielä kävimme toteamassa ettei avosuolle ollut kunnon polkua tarjolla. Isojoen Kodesjärveltä löytyi uimapaikka missä kävimme iltapesulla, toki meitä häiritsi lähitalon väen tapa kytätä meitä ikkunasta. Maalla ollaan... 

 

Taidetta Kauhanevan pitkoksilla

Yöpymään jäimme tienvarren levähdyspaikalle, viikonloppuliikenne oli hiljaista ja paikka siten rauhallinen. Sunnuntaiaamuun herättyämme (29.8.) lähdimme ajamaan Merikarvian kautta takaisin Poriin. Päivällä teimme taas tutuksi käyneen tornikierroksen tällä kertaa sannoilta Sannanokkaan ja takaisin. Sannat olivat täynnä turisteja, lintuja löytyi tornien edustoilta, laskeva vesi oli taas paljastanut särkkiä. Viisi sirrilajia löytyi helposti, lisänään kapustarintoja, tundrakurmitsoja, punakuireja ja tietysti tyllejä ja vikloja. Valkoposkihanhia oli jo parituhatta, sorsia ja joutsenia myös runsaasti. Emme kuitenkaan nähneet hyväksi jäädä tänne pidemmäksi aikaa vaan huoltokierroksen jälkeen lähdimme kohti Köyliönjärveä. Kakkostiellä meitä lensi vastaan pähkinähakki, kai merkkinä pienestä vaeltelusta. Köyliönjärven Vinnarissa oli lintutorni ”Pispa”, missä katselimme illlan lintuja. Joutsenperhe oli paikalla, samoin luhtakana. Järven runsain vesilintu näytti olevan silkkiuikku.

Yöksi menimme taas Säkylän Iso-Vimmaan missä olimme olleet jo kerran aiemminkin. Maanantaiaamuna kävimme aluksi Pyhäjärven rannassa Sarvonlahden tornilla. Tyvenessä säässä löysimmekin mukavasti lintuja kaukaakin selältä. Lokkeja kiinnostivat kalastajien puuhat, isokoskelot keskittyivät omaan kalastukseensa ja merihanhet halusivat vain pysyä kaukana kaikesta uhkaavasta. Ajoimme seuraavaksi Köyliönjärvelle, Yttilän Ottaan, sekin on uimapaikka ja sopi periaatteessa pesupaikaksi, koko järvi vain oli paksun leväkasvuston peitossa. Köyliön Kirkkosaareen ajoimme, kartanon puistossa oli nokkavarpunen. Jatkoimme taas Vinnariin ”Pispan” tornille. Paikallinen joutsenpari oli kuumentunut kovasti syyslämpimistä ja paritteli innokkaasti keskellä järveä. Luhtakana oli yhä äänessä. Syksyn merkkinä voi pitää järripeippoa. Matkamme jatkui Koskeljärvelle, nyt kun ei sorsastajien pauketta enää kuulunut, sopi käydä uudestaan sielläkin. Menimme tällä kertaa Uhrattuun mistä kävelimme Pyhäniemeen ja takaisin. Nokikanoja ja telkkiä oli paljon, kuikkiakin kolmetoista ja härkälintu pengerpolun varressa. Metsästä löysimme pyrstötiaisia, pari pyytä ja peukaloisen.

Uhratussa vietimme yönkin. Aamutoimien jälkeen lähdimme elokuun viimeisenä päivänä Vaskijärven luonnonpuistoon. Kävelimme retkeilijöille suunnitellun reitin, tietysti meitä vähän harmitti ettei siltä kovin hyvin nähnyt itse puistoon, reitti kulki ulkopuolisissa talousmetsissä. Linnusto oli sen mukaista, valtalajeina talitiainen ja peippo, sentään yhdeksän pyytä, pari teertä, järvellä kolme kuikkaa, ainut peto hiirihaukka. Yöksi ajoimme Kurjenrahkan kansallispuiston parkkipaikalle Kuhankuonoon.

Syyskuun aloitimme Kurjenrahkalla, kävimme Koivusaaren tornilla, karpalokierroksen ja Savojärven kierroksen. Linnusto oli vaatimatonta, lajeja näimme vain 19. Lisää etsimme Euran Kiperin uimarannalta ja Eurajoen Pinkjärven reitiltä, Vuotavan laavulla kävimme. Lintuja oli edelleen vähän, lajimäärä jäi eteläsuomalaisittain vaatimattomaksi, alle kolmeenkymmeneen.

https://www.youtube.com/watch?v=CKQ_eS7a2mI&t=2s

Syyskuun toisena päivänä matkasimme taas Raumalle, entiseen Lappiin, Sammalsuonmäen ja Saarnijärven maisemiin. Järven valtalinnut olivat haarapääskyjä ja västäräkkejä, joutsenpari paikalla sentään. Metsäkierroksella löytyi varpus- ja tuulihaukka, isokäpylintuja ja järripeippo täälläkin. Meillä oli tiedossa kauppapäivä huomiseksi joten päätimme taas lähestyä Poria. Kuuminaistenniemellä kävelimme Etelä – Pihlavanluodon luonnonsuojelualueella, vaikka vähän satelikin. Auton lähelle kerääntyi koko joukko erikoisia kauriita, osa mustia, enimmät täplikkäitä, kuusipeuroiksi ne määritimme. Kovin kesyn oloisia ne tuntuivat olevan, lauman uros oli sotkenut sarviinsa sähköpaimenen tai vastaavan nauhaa pitkän pätkän. Kävelykierroksella näimme niitä lisää, pari hakkiakin lensi taas yli. Yötä viettämään ajoimme nyt Reposaareen, pienvenesataman parkkipaikalle, sateinen ilta piti meidät sisällä.

Kolmannen päivän aikana oli tarkoitus tehdä kaupat uudesta asunnosta, kaupantekopaikka oli Luvian kirkolla. Siis ajoimme taas takaisin Kuuminaisiin, matkalla Kirrinsannalla huomasimme jalohaikaran, pitkästä aikaa. Ehdimme hyvin tehdä retken eilisissä maisemissa, nyt toki vain teitä pitkin. Lämpö oli pudonnut jyrkästi, vain kymmenkuntaan asteeseen, pohjoistuuli oli tylyä. Mitään suurempaa muuttoa emme nähneet ja paikallisetkin linnut osasivat olla hiljaisia. Luvian kirkolle tulimme puoleksi päiväksi, ja kaupat tehtiin. Kauppojen jälkeen piti lähteä Yyterin suuntaan Kaanaalle tarkistamaan mitä sitä oli tullut taas hankittua. Paikan päällä tapasimme yhtiön talonmiehen ja hänen kanssaan sovittiin saman tien paikka autollemme ja vuoro talosaunaan. Nyt kun meillä oli autopaikka, tiesimme missä viettää yömme. Koleus jatkui mutta tuuli tyyntyi, liekö hyvä merkki.