Retkeily vähenee mutta muistelu lisääntyy

 

 Lietteiden hoitoniityn ruoikko kaadettiin vasta lokakuussa.

Alkaa täyttyä jo toinen täysi vuosi Porin Yyterissä. Lähiretkeily pääasiassa jalan tai fillarilla on tuottanut jo toista vuotta peräkkäin hieman yli 200 köyhää vuodaria. Kun ensimmäisenä vuonna kaaduin talviliukkailla ja mursin muutaman kylkiluun ja sain vielä kahdesti ruusun puhkeamaan vasemmassa jalassani, olen nyt kohtuullistanut lenkkejäni ja pysynyt ehjänä tähän asti. Muutaman bongausretken olen tehnyt lähinnä Salon suuntaan, tosin vuoden ainoat elikset tulivat sitten Kajaanista ja Mänttä-Vilppulasta. Kahlaajia tulin tänne katsomaan mutta kuluvana vuonna ne ovat olleet lievä pettymys. Vesi on ollut hyvin korkealla Yyterin lietteillä ja Levon lammella koko ajan kesästä lähtien, hoitoniitytkin saatiin kuntoon vasta loppusyksyllä lintujen jo lähdettyä. Vesilintuja merellä on lähes ympäri vuoden mutta ne ovat kaukana ja niiden seulominen vaatii aikaa ja kaukoputkea, silmätkin alkavat jo pahasti harittaa ja kaihiintua. Staijausta merelle harrastavat täällä paikalliset lähinnä Tahkoluodon kärjessä, mikä vaatii erityisen kulkuluvan, sellaista en ole välittänyt hankkia.

Tänä vuonna talvi tuli aikaisin, jo marraskuun puolella ja nytkin ulkona on runsaat kymmenen astetta pakkasta ja maa muutaman sentin lumipeitteen valkaisema. Pitkästä aikaa koko Suomi on saanut lumipeitteen jo ennen joulukuuta ja sen ennustetaan pysyvän tuossa vielä hyvän aikaa. Tämä on nyt kolmas talvi täällä ja talviretken tavoitetasoksi kävelykierrokselle on 20 lajia sopiva määrä, ainakin niin kauan kun merta on vielä auki kiikarilla katsottavalla etäisyydellä. Tuo on parempi tulos kuin mitä sain vakiokierroksilla eri puolilla Vantaata asuessani tai Koriaa kiertäessä. Salon retkillä 60-luvun lopulla lajimäärä oli samanlainen, tosin silloin koulunkäynti rajoitti vahvasti retkeilyä viikonloppuihin.

Majakalla oli talvista jo marraskuussa.

Kun retkeily on ollut rutiiniluontoista jo pidemmän aikaa, on ollut intoa perata sitä kaikkea mitä siitä on muistiin jäänyt menneiltä vuosilta. Erityinen projekti oli koota kaikki lintukuvani yhteen lajihakemistoon. Kaikkiaan luontokuvia on tallella parisataa tuhatta ja niistä lintukuvia paljastui olevan runsaat 130000. Lajeja löytyi kuvattuna noin 360. Videoklipit olen jo aiemmin koonnut ryhmähakemistoihin jotka olen järjestänyt systematiikan mukaisesti. Valokuvakansiot ovat toistaiseksi tieteellisen lajilyhenteen mukaisessa aakkosjärjestyksessä, mutta aikanaan kai nekin pääsevät systematiikan mukaiseen järjestykseen.

Kun lintukuvat ovat lajikohtaisissa kansioissaan, niitä on nyt selvästi helpompi selailla ja käsitellä ja muokata niistä lajiesittelyjä ja muita kuvakertomuksia. Tällaisia koosteita olen hakemiston valmistuttua tehnyt jo muutamia. Taustaääniksi olen pariin niistä laittanut jonkun oman nauhoitteen samasta lajista tai kuvauspaikasta, vähän tilanteen mukaan. Kelit ulkona ovat nyt karun talviset joten videoita luonnosta ei juuri synny, ei uusia kuviakaan, mutta vanhoissa riittää työstettävää. Kun varsinaisia videoita olen tähän mennessä kuvannut runsaasta paristasadasta lajista, nuo kuvakoosteet antavat pientä täydennystä tuohon listaan. Alun perin tietysti ajattelin lajihakemiston palvelevan lähteenä näiden blogijuttujen kuvitukselle kun vastaavasti juttujen teksti saa aiheensa kaapillisesta vanhoja retkivihkojani.

Lintuvihkoarkistoni, alahyllyllä ottamiani VHS-videoita vuosituhannen vaihteen kahden puolen isoille kaseteille kopioituina, puuttuu mappeja yms jotka toisessa kaapissa.