Majakkasaaren hiippailijat

Tiistaiaamun vakiostaijilla mainittavin havainto oli venäläinen miun silmääni Kilo-luokan sukellusvene juuri aluevesien rajan tuntumassa. Tunnistusaluksen saavuttua se kääntyi lounaaseen, mutta pitkin päivää ja yötä täällä on ollut liikehdintää, iltahämärissä parikin meidän alustamme vietti aikaa tuossa saaren eteläpuolella. Olen tässä pitkin päivää etsiskellyt lintuja ja yrittänyt samalla laskea miten paljon sorkkaeläimiä tällä saarella todella on, olisikohan nyt ryhdyttävä etsimään mahdollisia tunkeutujia. Nämä Porkkalan alueet olivat venäläisten hallussa vuosikymmenen verran viime sodan jälkeen, kyllä he vielä muistavat miten täällä liikutaan huomaamatta.Tosin lehdistössä oli aiemmin juttua siitä että Venäjä rakentaa näitä Kilo-luokan veneitä myös myyntiin, tällä kertaa Vietnamille, ja että osa näistä yleistyneistä havainnoista koskenee kulloisenkin veneen testiajoja. No, kiusaa tekemään ne tehdään, vakoilulaitteiksi, ja testaaminenkin tuntuu sitten olevan kiusantekoa.

Sorkkaeläimistä helpoimmat tuntuvat olevan valkohäntäpeurat, tai nykyisin -kauriit. Ne näkee monta kertaa päivisin jos liikkuu sen verran rauhallisesti etteivät ne karkaa jo satojen metrien päästä. Metsäkauriit ilmaantuvat vasta hämärissä ja katoavat aamunkoiton aikaan. Hyvät piilot niillä pitää olla. Valkohännän yllätin kerran itäreunan kalliojyrkänteen puolivälistä, missä se nukkui keskellä jokusen neliömetrin kokoista katajapuskaa. Rapinasta kuvittelin säikäyttäneeni hautovan haahkan mutta yllätys olikin iso kun esiin pomppasi peura ja lähti vauhdikkaasti pitkin kalliohyllyä kohti saaren pohjoispäätä. Peurat ovat myös resuisemman näköisiä, karvanvaihto on pahasti kesken.

Eilen illalla auringon laskettua pihaan kerääntyi peräti kolme metsäkaurisnaarasta, ja kun niiden lähdettyä kävin pihalla hampaat pesemässä, viereisestä metsiköstä kuului päivällä näkemäni uroksen ääniä, aika roheita muuten. (äänen voi kuunnella vaikka tuolta: https://www.youtube.com/watch?v=aYpCdtcVFmQ ). Hirvieläimillä ääniviestintä tuntuu menneen päälaelleen, suurin kun pitää kokoonsa nähden aika mitätöntä ähinää ja yninää ja tämä pienin sitten roukuu ja haukkuu kuin isompikin tekijä. Kirjallisuuden mukaan tuo uros pitää reviiriä ja naaraat vaeltelevat vapaasti, tässä tapauksessa kai siis kutsun kuultuaan tänne. Metsäkaurisuroskin vaihtaa vielä karvaansa mutta naaraat näyttävät jo täysin kesäasuun vaihtaneilta. Tänäkin iltana nukkumaan mennessäni kuulin uroksen pitkään viestittelevän itsestään naaraille.