Kesällä 1988 perheemme oli siis
tullut iltamyöhällä Tauvon lintuasemalle. Paikalla oli jo
miehitystä, Ojasen Mikko ja Liisa, Kylmäsen Reijo ja Fyrstenin
Teemu. Verkoista ja katiskoista oli tullut vähän rengastettavaakin.
Seuraava aamu oli unikeonpäivä emmekä mekään nukkuneet pitkään,
jo neljän jälkeen kiipesin aseman torniin aamumuuttajia vastaan.
Ojaset lähtivät Ouluun ja Rannikon Kari tuli käymään asemalle.
Muutto oli vaisua, mutta lajistossa oli
kuitenkin jouhisorsia (7), tyllejä (16), karikukko, pikkukuovi,
lapinsirri ym kahlaajia. Runsain liikkeelläolija oli naurulokki,
sitäkin kuitenkin vain 75. Rengastajia kohtasi hyvä tuuri kun aamun
alkajaisiksi kiinni jäi isosirri. Se oli miullekin köyhä vuodari.
Paikallisina oli merihanhia ja kurkia,
viimemainittuja 17. Kahlaajia on Tauvossa aina mukavasti, nytkin 24
lajia. Siinä tulivat kertaheitolla lähes kaikki vuoden mittaan
vastaan tulevat lajit samana päivänä, mukana jänkäsirriäinen,
kolme vesipääskyä ja seitsemän pulmussirriä. Ampuhaukka ja
ruskosuohaukka kiertelivät rantoja paikallisia lintuja häiriten.
Isosirrejä oli lopulta 46 paikallista, runsaimpana kahlaajana
suosirri 235 paikallisellaan.
Ulkonokan komppauskierroksella yllätti
laulava pensassirkkalintu. Pikkutiirat olivat paikalla
perhekunnittain, 13 lintua laskettiin. Lapintiirasta löytyi vielä
yksi poikanen jolla ei ollut rengasta, nyt sitten oli. Joku
rengastettu tiiranpoika löytyi vastaavasti jo kuolleena.
Merikihupari poikineen kierteli hietikon kärjessä. Sää oli
vaihtelevaa, iltapäivällä satoikin kolmisen tuntia. Rengastajat
saivat saalista lähinnä aamulla, runsain laji oli Tauvon tapaan
pajulintu 22 rengastuksella. Seuraavaksi eniten merkittiin
suosirrejä, 7. Ennen illan sateen tuloa muut poistuivatkin asemalta
ja jäimme Annen ja Miskan kanssa perheporukalla jatkamaan.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.