Lintuja vihoistani LXXXIII

( saderetkeilyä Tauvonniemellä kesällä 1988 )

Kahdennenkymmenennenkahdeksannen päivän aamu ( heinäkuussa 1988 ) alkoi jo parikymmentä minuuttia ennen neljää. Tornissa staijailin vaatimatonta muuttoa. Aamulla oli yksitoista astetta lämmintä, päivällä kaksikymmentä ja illalla viisitoista. Kirkas taivas pilvistyi päivän mittaan säänmuutosta enteillen, poutaa kuitenkin piti. Aamun reipas tuuli lounaasta hiipui iltapäivään mennessä. Vesi oli aamulla korkealla mutta laski koko päivän ja illalla lietteet Ulkonokan hietikolla olivat lähes maksimissaan.

Muutolla kuittasin vain jokusen urpiaisen, vihervarpusen ja kirvisen kunnes kuuden maissa löytyikin tosi yllätys, 06:07 laskeutui aseman ja tornin välimaastoon hieman nokkavarpusmaisella saundilla varustettu tsik-sirkku, lähdin tarkistamaan kuka se oli, ja ällistyin kun sillä oli laajalti viiruttoman keltainen vatsapuoli ja muutenkin ihan kultasirkun näköinen. Siinä se pysytteli parikymmentä minuuttia kunnes 06:25 nousi jatkamaan matkaa itään päin. Muutolla näkyi tämän jälkeen vähän pääskyjä ja muutama käpylinturyhmä joista onnistuin määrittämään yhden kirjosiiven.

Paikallisiakin lintuja oli, taas kolmisnkymmentä merihanhea, 19 kurkea, ampuhaukka, vesilinnuista eniten taveja, tukkasotkia ja jouhisorsia. Kahlaajien lajmäärä oli pudonnut seitsemääntoista, sirreistä oli lähtenyt suuri osa vaikka paikalla olikin yhä 43 isosirriä ja peräti 15 pulmussirriä. Suokukko oli nyt runsain kahlaaja 122 paikallisellaan. Nauru- ja kalalokkeja oli runsaasti, samoin tiiroja joiden joukosta laskin yhä 10 pikkutiiraa.

Seuraavana aamuna nousin taas kello 3:40, kolmentoista asteen lämpöön, itätuuleen ja taivaalla oli ylä- ja keskipilviä. Muutolla havainnot tulivat pääosin naurulokeista, haarapääskyistä, vihervarpusista ja urpiaisista. Kahlaajiakin meni jonkin verran, suokukkoja eniten, 31. Muutenkin kahlaajia oli eilistä enemmän, nyt 20 lajia, suosirrit taas runsaimpina, 260 paikallista, suokukkoja 81 ja tyllejäkin 63. Pulmussirrit olivat lisääntyneet kuuteentoista, isosirrit vähentyneet viiteentoista, karikukkoja oli hyvät kolmekymmentä. Muista paikallisista mukava havainto oli pari riekkoa joista toisella oli kymmenen tipun poikue. Paikallisia petoja ei ollut mutta muutolla huomasin mehiläishaukan ja nuolihaukan. Kaasalla kävimme ennen puoltapäivää, räyskä ja pari pikkulepinkäistä olivat sieltä mainittavimmat.

Puolilta päivin alkoi horisontissa näkyä sadekuuroja, tuuli yltyi kaakosta. Iltaviiteen mennessä lämpö oli kohonnut 23 asteeseen ja kuurot tulivat kohdalle. Loppuilta sitten satoikin tauotta.

***